Missähän vaiheessa koira luopuu toivosta?
Mutsin tuoreimman töppöstenkuulumisraportin loppulause.
Se tykkää mun mutsista ehdottomasti eniten heti mun jälkeen. Porukoiden kämppä on sille tuttu paikka, se osaa suunnistaa sinne itse ja se aina kiljuu riemusta kun mennään sinne ja se näkee porukat. Miksi se ei osaa nauttia siitä nyt? Miksi se ikävöi mua, eikö koiran pitäisi elää vain hetkessä? Miten mikään koira voi vaihtaa kotia ja sopeutua sinne? Missä vaiheessa koira tosiaan luopuu toivosta ja onko se musertavan surullinen vai helpottavan vapahduksen hetki?
Paitsi että tulin kauhean surulliseksi, mua alkoi taas ahdistaa. Mikä hirveä vastuu olla jonkun elämän keskipiste ja ainoa asia jolla on sille niin suuri merkitys, joka viime kädessä määrää onko se onnellinen vai ei, joka siltä puuttuu aina jos se on jossain muualla. Mä en aina ole ollut ollenkaan sen vastuun arvoinen, mulla on ollut rankkaa pitempi jakso ja huonoja yksittäisiä päiviä kuten kellä tahansa. Mä olen tiuskaissut sille tarpeettomasti, suuttunut aivan liikaa pikkujutuista, toivonut hetkellisesti että sitä ei olisi olemassakaan. Kukaan eikä mikään ei koskaan katso niin pyyteettömästi, niin syvää kiintymystä loistaen, käännä toistakin poskea ja vain ole paikalla. Tapahtui ihan mitä tahansa.
Tällainen kiersi naamakirjassa vähän aikaa sitten:
Vain koira?
Aina silloin tällöin minulle sanotaan "piristyisit, sehän on vain koira," tai "tuo on aika paljon rahaa vain koiraan." He eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa, eivätkä kuluja jotka liittyvät "vain koiraan".
Jotkut ylpeimmistä hetkistäni liittyvät "vain koiraan". Monia tunteja on kulunut ja ainoa kumppanini on ollut "vain koira", mutta kertaakaan en tuntenut itseäni vähäisemmäksi.
Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet "vain koirasta", ja noina pimeyden päivinä, "vain koiran" lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä.
Jos sinäkin ajattelet, että sehän on "vain koira", ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten "vain ystävä", "vain auringon nousu", tai "vain lupaus".
"Vain koira" tuo elämääni sen aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan pidättelemättömän riemun.
"Vain koira" tuo esiin myötäelämisen ja kärsivällisyyden jotka tekevät minusta paremman ihmisen.
"Vain koiran" vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä kävelylenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle, ja kaltaisilleni ihmisille, se ei ole "vain koira", vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot, ja puhdas riemu tässä hetkessä.
"Vain koira" tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista.
Toivon, että jonakin päivänä he voivat ymmärtää, ettei se ole "vain koira", vaan se asia, joka antaa minulle inhimmillisyyden ja erottaa minut "vain miehestä tai naisesta".
Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan "vain koira", hymyile, koska he "eivät vain ymmärrä".
***
Lauantaina hyö kävivät Seurasaaressa:
Mutsin tuoreimman töppöstenkuulumisraportin loppulause.
Se tykkää mun mutsista ehdottomasti eniten heti mun jälkeen. Porukoiden kämppä on sille tuttu paikka, se osaa suunnistaa sinne itse ja se aina kiljuu riemusta kun mennään sinne ja se näkee porukat. Miksi se ei osaa nauttia siitä nyt? Miksi se ikävöi mua, eikö koiran pitäisi elää vain hetkessä? Miten mikään koira voi vaihtaa kotia ja sopeutua sinne? Missä vaiheessa koira tosiaan luopuu toivosta ja onko se musertavan surullinen vai helpottavan vapahduksen hetki?
Paitsi että tulin kauhean surulliseksi, mua alkoi taas ahdistaa. Mikä hirveä vastuu olla jonkun elämän keskipiste ja ainoa asia jolla on sille niin suuri merkitys, joka viime kädessä määrää onko se onnellinen vai ei, joka siltä puuttuu aina jos se on jossain muualla. Mä en aina ole ollut ollenkaan sen vastuun arvoinen, mulla on ollut rankkaa pitempi jakso ja huonoja yksittäisiä päiviä kuten kellä tahansa. Mä olen tiuskaissut sille tarpeettomasti, suuttunut aivan liikaa pikkujutuista, toivonut hetkellisesti että sitä ei olisi olemassakaan. Kukaan eikä mikään ei koskaan katso niin pyyteettömästi, niin syvää kiintymystä loistaen, käännä toistakin poskea ja vain ole paikalla. Tapahtui ihan mitä tahansa.
Tällainen kiersi naamakirjassa vähän aikaa sitten:
Vain koira?
Aina silloin tällöin minulle sanotaan "piristyisit, sehän on vain koira," tai "tuo on aika paljon rahaa vain koiraan." He eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa, eivätkä kuluja jotka liittyvät "vain koiraan".
Jotkut ylpeimmistä hetkistäni liittyvät "vain koiraan". Monia tunteja on kulunut ja ainoa kumppanini on ollut "vain koira", mutta kertaakaan en tuntenut itseäni vähäisemmäksi.
Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet "vain koirasta", ja noina pimeyden päivinä, "vain koiran" lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä.
Jos sinäkin ajattelet, että sehän on "vain koira", ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten "vain ystävä", "vain auringon nousu", tai "vain lupaus".
"Vain koira" tuo elämääni sen aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan pidättelemättömän riemun.
"Vain koira" tuo esiin myötäelämisen ja kärsivällisyyden jotka tekevät minusta paremman ihmisen.
"Vain koiran" vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä kävelylenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle, ja kaltaisilleni ihmisille, se ei ole "vain koira", vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot, ja puhdas riemu tässä hetkessä.
"Vain koira" tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista.
Toivon, että jonakin päivänä he voivat ymmärtää, ettei se ole "vain koira", vaan se asia, joka antaa minulle inhimmillisyyden ja erottaa minut "vain miehestä tai naisesta".
Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan "vain koira", hymyile, koska he "eivät vain ymmärrä".
***
Lauantaina hyö kävivät Seurasaaressa:
6 kommenttia:
Jälleennäkemisen riemu tulee olemaan sitä suurempi, muista se!!
Ja ei töppöset nyt niin huonosti voi, ruokakin maistuu.
Olis halunnu soittaa himaan :-) Mut sehän olikin pelkkä koppi, halofooni oli viety veks. Kaikil muka kännyt?
Tammessa jotain tuttua?
Tomi
Käytettyjen koirien omistajana sanoisin että hyvin (ja yllättävän nopeasti kun ajattelee ettei niille voi mitenkään selittää että olet nyt muuttanut tms.) ne pääsee yli kodinvaihdosta. Rohanin kanssa ollaan käyty kylässä sen edellisillä omistajilla ja vaikka se oli ekalla kerralla(kin) innoissaan kun pääsi tuttuun paikkaan ja tiesi mm. mistä saa kissanruoat varastettua niin heti kuin otin sen remmin käteeni Roo juoksi ulko-ovelle ja liimasi nenänsä siihen ettei varmana unohdeta. Ei nyt liity sinuun mutta toivoisin että ihmiset tajuaa tämän kun kuitenkin paljon on niitäkin jotka lopettaa koiransa ennemmin edes yrittää löytää uuttaa kotia ja en vaan voi tajuta. Olettaen että koira on siis terve ja ei ihan sekopää... vaikka on mulla toi yksi sekopää ongelmakoirakin ihan onnellisena täällä.
Mulla ei ole ollut kodinvaihtajaa, mutta vastaavia tarinoita tiedän paljonkin. Että koira menee iloisena vanhaan kotiin, mutta lähtöä tehdessä kuitenkin selvästi haluaa uuden omistajansa matkaan.
Ymmärtääköhän ne, koska omistaja on vastoin tahtoaan olosuhteiden pakosta antanut koiran muualle (töppönen), ja koska sen on haluttukin muuttavan (esim. Roo)?
Saattaahan se olla että koiran vastaanottanut osapuoli käyttäytyy eritavalla jos koira on vain hoidossa kuin jos sen on tarkoitus jäädä asumaan uuteen kotiinsa? Roon edelliset omistajat eivät nimittäin olisi halunneet Rohanista luopua, he eivät vaan pärjänneet sen kanssa, ja itku kurkussa luovuttivat sen minulle joten en tiedä voisiko Roo ainakaan olla tajunnut siitä mitään vaikka toki he sanoivat hyvästi yms.
Sen olen kuullut että koirille olisi helpompaa jos ne haetaan pois kotoaan kuin että omistaja vie koiran, silloin ne jäävät odottamaan enemmän että ne tullaan hakemaan pois. En kyllä tiedä onko siinäkään mitään perää.
Kepa oli 1,5 vuotias meille tullessaan, tosin tuli aluksi hoitoon mutta jäikin sitten lopullisesti. Mun mielestä sen kotiutuminen otti puoli vuotta, siitäkin huolimatta että väitetään koiran sopeutuvan parissa viikossa. Tosin koskaan se ei ole entisen omistajan mukaan ollut lähdössä, oli sitten tavannut ex-omistajan meillä kotona, näyttelyissä, koirapuistossa tms. Olisikin mielenkiintoista kokeilla miten koira käyttäyisi jos sen veisi takaisin vanhaan kotiin...
-Eija,Arco,Kepa ja Oksi-
Lähetä kommentti