Satsun tokovalmennus

Satu Taskisen (SM5/2012) tokovalmennuksessa, seura järkkäsi meille koulutuksen, ja jatkoakin on luvassa. Harmillisesti Sieni estyi juoksujen takia, mutta muita seuraamalla sain pitkän listan vinkkejä alo-avo-juttuihinkin! Töppösen kanssa olin valinnut aiheeksi ruudun & merkin. Kerroin, että kuvittelen koiran osaavan ja se treeneissä tuntuukin enempi vähempi siltä, mutta taulukoituani koekäyntejä selvisi että valtaosa ruutuliikkeistä on ollut nolla. Syitä mun mielestä on kaksi; joko koira yrittää jättää merkin väliin ja oikoa ruutuun, tai sitten se ei löydä merkiltä ruutuun ollenkaan tai on ruudussa vasta kolmannella tms käskyllä.

Merkki
-vauhtitreeniä tehtävä tosi paljon!
-huonoja ei saa hyväksyä, L osaa tosi reippaankin vauhdin
-treenataan kierrä-käskyllä, jossa koira saa ampua suoraan takaisin leluun
-välillä stoppi -> lelun heitto koiralle
-hetsaus pannasta kiinni pitäen ja kiihottava "missä merkki" -kuiskaus ennen lähtöä, tosin tätä ei saa kokeessa tehdä, mutta voi käyttää nyt alkuun, että saa virettä ylös
-ei ruudun etsintää alkurituaalina, mun tapa on ihan siinä hilkulla saanko hylyn koiran suuntaamisesta. ei tarvita muutenkaan - koiran pitää katsoa ohjatussa kapuloiden vienti ja se erottaa siitä milloin tehdään ruutua ja milloin ohjattua
-jos merkille ei palkata, koiran pitäisi alkaa etsiä SIELLÄ katseellaan ruutua, ei alussa!

Ruutu
-L näytti hyvän esimerkin; merkille ok, mutta ruutu-käskyllä koira meni n. puolivälissä matkalla kentän laidassa olleelle agility-A:lle... unohda että koira "kusettaa", se ei vaan osaa ruutu-käskyä vielä riittävän hyvin!
-paikkatreeniä tarvitaan edelleen, sen pitäisi olla tosi tosi varma, koska heijastuu koko koiran asenteeseen ja vauhtiin ("mää tiiän mihin mä juoksen oon paras!"). Koira vastasi hyvin näyttöruutuihin, joten jatketaan niillä. Paikkatreeneissä parasta, kun ruudussa ei ole mitään - namia, alustaa, lelua tms hakeva koira ei varmasti ajattele tekemisiään niin kuin tyhjään ruutuun menevä koira
-palkan suunta aina koiran yli ruudun taakse! Luksille varsinkin, koska sen ongelma on tällä hetkellä ehdottomasti liian eteen jääminen. Jos ohjaaja ei pysty heittämään niin kauas, eikä ole avustajaa, voi merkata paikan kehulla/naksulla ja kävellä lähemmäs heittämään
-paikan kriteerin oltava tosi selvä, piirrä esim. hiekkaan kevyt ympyrä jonka sisällä koiran kaikkien jalkojen on oltava
-koira ei koskaan saa tulla ruudusta takaisin ohjaajaa kohti, jos se ei ole löytänyt perille ja haahuilee. Pysäytetään niin voimakkailla avuilla, että seisahtuu, tarvittaessa viedään vaikka pannasta ruutuun päin. Ei saa antaa palata takaisin päin "emmä löydä"
-ruudun siirto avain siihen, että koira oppii oikeasti etsimään sen katseellaan (ja ymmärtämään, että sinne on aina suora linja merkiltä). Eli jokaisen toiston jälkeen ruutua siirretään joko ihan reilusti (useita metrejä, jopa 5m) tai sitten vaan pikkasen (0,5m). Samalla toki korjataan merkki oikealle paikalle. Myös syvyyssuunnassa siirtoja = lähemmäs tai kauemmas merkistä. Ekalla toistolla luksi juoksi sinne, missä ruutu oli aiemmin ollut, eli sen 3m väärään kohtaan, ja oli ihan että wtf. Toisella teki banaanin eli lähti väärään kohtaan, mutta korjasi oikeaan, uuteen paikkaan. Kolmannella enää pieni kaari. Ruutua pitäisi siirtää joka ainoan toiston jälkeen, muuten ei voi tietää meneekö koira oman hajujälkensä, muistin tai jonkun ihan muun perusteella, jota sillä ei kuitenkaan kokeessa ole, ja kas ihmettä, kun löytyi vasta kolmannella lisäohjauksella...
-jätä koira ruudun etureunalle seisomaan ja mene koematkalle katsomaan miltä se näyttää. Jätä se sitten oikeaan kohtaan ja katso miltä se näyttää. Opettele näin näkemään kaukaa missä on haluttu kohta. Valitin, että mulle se on vaikeaa. Valtaosa kyllä oppii, mutta jos oikeasti on syvyysnäössä jotain häikkää, koiralle pitää vaan opettaa entistä varmempi paikka, mihin se itse hakeutuu.
-merkki-ruutu-juoksutus, niin että itse seisoo keskellä ja koira juoksee edestakaisin. Pääsee lähemmäs ruutua -> helpompi heittää palkka, ja koirallekin vähän vaihteleva kuvio
-treenaa osissa!! Jos tekee ruudun paikan hakua esim. tuolla ruudun siirrolla, viedään koira merkille seisomaan ja peruutetaan itse lähtöasemiin. Ei todellakaan hinkata ohessa sitä merkkiä! Tuttu juttu mutta miten se voi olla aina niin vaikeaa :P



Sitten muiden treeneistä;

Liikkeestä istuminen: ongelmana hidas istuminen koiran pysäyttäessä eka etujalat ja hilatessa sitten vasta takapuolen "alle". Käsky annetaan vas. jalalla, alkuun pysähdytään itse myös, palkka annetaan koiralle yläkautta niin, että koira kääntää päätä takakenoon ja paino todella tulee takamukselle. Koira saa nousta "orava-asentoon" mutta ei hypähtää ylös, tarkoitus on pysyä istumassa takamus maassa. Näin se istuu napakasti ja oikealla tekniikalla. Myöhemmin ohjaaja pysäyttää vasemman jalkansa, oikea ottaa vielä askeleen, sitten palkka. Lopuksi ohjaaja jatkaa kulkuaan.

Tunnari: palkan näyttö etukäteen "kato mitä täällä on!" voi lisätä vauhtia, kokeile. Alkeisopetuksessa hyvin pian ohjaajan pitää ottaa etäisyyttä kapuloista, ainakin pari metriä, ja olla hiljaa koiran nostaessa kapulaa. Vasta kun koira on selvästi valinnut ja tuonut sitä vähän matkaa ohjaajalle, merkataan ja palkataan. Muuten koira jää aina odottamaan vahvistusta onko tämä oikea.

Tunnari: väärien nostelusta on todella epäreilua kieltää, jos tunnari on opetettu perinteisin keinoin (oman piilotus heinikkoon, iso kasa vääriä). Koiralle opetetaan vaan että pitää nuuhkia, ei ollenkaan sitä, että kapuloita ei saa koskea. Jos se sitten myöhemmin alkaa nostella niitä, kielto tuskin auttaa asiaa. Koiran on hyvin vaikea ymmärtää mitä ei saa tehdä (siis mitä nostelun sijaan pitäisi tehdä), sille pitää kertoa mitä saa tehdä. Suositeltavaa opetella post-it-lapuilla. Tässä koira opetetaan ilmaisemaan oma pysähtymällä sen kohdalle, ja jos koira ilmaisee väärää, se haetaan vaan pannasta pitäen pois ja otetaan uudestaan. Väärien nostelua ei missään vaiheessa pääse tulemaankaan!

Koetilanne/motivointi: koiran tulee osata liikkeet todella hyvin, jotta ne kantaa myös uudessa koetilanteessa! Jos treeneissä on mitään epäröintejä, koira tuskin loistaa kokeessakaan. Ketjutus treenattava pikku hiljaa, ei koko settiä kerralla palkatta putkeen. Jos koiralla on yhtään motivaatio-ongelmia, satunnaistaminen (satunnaispalkkaaminen) on vielä tärkeämpää. Muuten sille opettaa hyvin nopeasti, että "jos palkka ei ole tullut viiden askeleen jälkeen, ei se viddu tuu varmaan ollenkaan". Kehäänmenotilanteita kannattaa harjoitella ja palkata paljon, jotta koiran odotusarvo on iloinen ja koira keskittyy ohjaajaan! Alkupaikkaan siis, liikkuri käskyttää liikkeen alkavaksi, ja siitä suoraan palkka. Myös osaavalle koiralle välillä leikkitreenejä!

Seuraaminen: passiisiselle koiralle ei anneta mitään kun se on passiivinen (=paikallaan), eli ei koskaan namia suuhun perusasennossa! Heitetään, jahdataan, kopitellaan, mitä tahansa, missä koira joutuu olemaan aktiivinen. Tarvittaessa koirasta on kaivettava aktiivisuus ja opetettava se esim. hyppäämään kainalossa olevaan leluun tietystä merkistä. Lelu ei vaan tipu koiran eteen!
Passivoiminen on osin ohjaajan syytä, palkataan huonoja "kun se nyt edes teki" -suorituksia -> koiralle on ihan turha suuttua tai yrittää käskeä sitä aktiiviseksi, se ei tiedä mitä sen pitäisi tehdä toisin, kun tähän saakka tällainen on kelvannut! Aktiivisuus pitää siis opettaa, jos koira ei luonnostaan tarjoa sitä.

Perusasento: jos koira ei tule aktiivisesti ja hyvällä ilmeellä, tönäistään se kevyesti pois ja tuhahdetaan "höh". Vasta kunnolla töitä tekemällä pääsee sivulle ja siitä palkalle. Ei sovi kaikille koirille!

Yleinen: ohjaaja ei saa koskaan ajatella "ei se enää jaksa" ja alkaa sääliä koiraa, helpottaa vaatimuksia ja palkata sinnepäin-suorituksista! Koira saa väsyä ja se pitää opettaa työskentelemään myös hieman kuumissaan yms. Tietenkään ei vedetä niin piippuun että lämpöhalvaus oikeasti uhkaa, mutta koira ei myöskään saa päättää että nyt olen juossut tarpeeksi ja teen lopun aikaa ravilla (saati ohjaaja palkata vielä siitä!)

Nouto, siisti nosto: kapula ohjaajan jalkoihin, pallo kädessä valmiina, palkka heti kun nostaa. Jaloissa paikallaan olevaa kapulaa harva koira alkaa tyrkkiä tassuilla, runsaasti toistoja jotta siisti, nopea nosto suulla tulee tavaksi. Sen jälkeen leikitään, jätetään kapula (niin että koira pysyy lelussa kiinni mutta huomaa kapulan jätön), vedetään koira lelussa reilun matkan päähän, otetaan irti ja lähetetään käskyllä noutoon. Koiralla pitäisi olla lelu vahvasti mielessä ja kiire sen luokse -> nappaa kapulan siististi eikä pelaa sillä. Pelaaminen johtuu siitä, että kapula on liian kiva, eikä vain väline saada palkkaa.

Ruutu: matka jää koirille todella nopeasti mieleen, joten ei juurikaan kannata treenata koematkaa lyhyemmillä (15-20m). Paikanhakutreenit selvästi lähempää, se on jo selvästi eri juttu. Paljon näkee koiria, jotka hiljentää vauhtia jossain 20m kohdilla, paljastaa heti että treenattu liian lyhyttä matkaa. Heti alusta asti on tärkeää esitellä koiralle tyhjä ruutu. Jos sen jättää myöhemmälle, koira tulee pettymään, ja varsinkin pitkällä matkalla aiheuttaa sitä, että koira ei enää irtoa. Kun tyhjä on alusta asti mukana, koira oppii, että palkka tulee kyllä jostain muualta jos se ei ole valmiina ruudussa, eikä koe tulevansa "huijatuksi". Sama koskee myös kosketusalustan kanssa tehdessä, ei vain lelulla/namikupilla!

Luoksetulon stoppi: TOISTOJA! Ainakin tuhat pallonheittoa (käsky+palkka samaan aikaan), että pysähdys on varma. Oikotietä ei vain ole, ja jos sellaisen kuvittelee löytäneensä, se kyllä kosahtaa jossain vaiheessa. Kannattaa käyttää kaikki keinot millä koiran saa tajuamaan stopin; ei siis ole esim. väliä heittääkö ohjaaja lelun itse vai heittääkö avustaja. Alkuun ei missään nimessä tehdä luoksetulon yhteydessä, vaan pitää keksiä joku keino millä koiran saa juoksemaan kovaa. Esim. kiertäminen tai agilityputki. Vauhdista huolehdittava suorapalkoin myös.

Seuruu imuttaen/namiavulla: namin funktio aktivoiva, eli sitäkään ei tungeta koiralle suuhun, vaan mielellään koira saisi hypähtää ottamaan sen ohjaajan kädestä/kainalosta. Häivytysvaiheessa nami voi olla välillä kädessä ja välillä käsi on tyhjä, mutta samassa asennossa kuin siellä olisi jotain. Seuruun opettamisessa ei saa ahnehtia, vaan rakennettava perusteellisesti. Toisaalta varottava myöskään junnaamasta paikoillaan.