Tarvitsen nauhurin

Hanna Helmisen tokovalmennuksessa Jyväskylässä. Tarjolla oli max kuuden koirakon kolmetuntinen, ja keräsin ryhmän holskuja. Yksi paikka jäi vapaaksi, joten otin oikeudekseni täyttää sen mudilla. Kullekin siis puoli tuntia treeniaikaa (2 x 15min, tehtiin kaksi kierrosta).

Töppösen ekalla vuorolla katsottiin ohjattua noutoa. Olin kuvaillut ongelmaa niin, että vuorotellen hajoaa merkki tai suunnat ja nyt on suuntien vuoro. Koira siis saattaa mennä keskikapulalle tai jopa vastakkaiselle kuin mihin ohjaan. Tehtiin kokeenomaisesti ja saatiin aika monta kertaa tehdäkin, ennen kuin ongelma tuli esille, mudi suoritti liian hienosti alkuun :P Mutta tulihan se sieltä, eli oikean sijaan mudi pyörähti keskikapulan kautta vasempaan. Hannan mielestä koiran reaktio oli vähän kumma ja ongelma on luultavasti siinä, että koira kuuntelee vain noutokäskyn ja valitsee randomilla. Kokeiltiin tähän muutama kerta niin, että käskytin vaan "vasen" ja "oikea" (suunnat minusta katsoen). Koira ei ole tällaisia käskyjä koskaan kuullut eikä osaa niitä, mutta käsimerkin avulla se teki joka kerta oikein. Ehdottomasti nyt siis hylätään normaali noutokäsky ja opetetaan tähän ihan omat sanat. Hannalla on "vesa" (vas) ja "olli" ja ne on kapuloiden "nimet". Koiralle ehtii jo arvonnan jälkeen ennen liikkeen alkua kuiskaamaan kumpi noudetaan, tämä on kuulemma hyvä tapa. Ylipäänsä Hannan mielestä koiran ehdottomasti pitää tietää jo etukäteen mahdollisimman tarkkaan mitä liikettä kulloinkin ollaan tekemässä, tällöin käsky on vain lupa saada tehdä se asia, ja esim. vauhti on räjähtävämpi kun koira tietää jo ennakkoon mitä ja minne päin.

Kapuloille annetaan siis "nimet" ja koiran kanssa tehdään paljon leikkiä "missä vesa" ja koiran pitää joka suunnasta osata hakea rivin vasemman puoleisin kapula. Samoin toinen puoli. Hanna tekee paljon niin, että jättää koiran "väärän" kapulan viereen tai merkin ja kapuloiden väliin ja lähettää sen sieltä noutamaan "oikeaa". Alkuun niin paljon apuja, että koira onnistuu. Stoppia pitää treenata paljon ja palkaksi siitä saattaa olla parasta päästää koira noutamaan kapula sen sijaan että heittää lelun. Hanna saattaa stopata koiran vaikka se on menossa oikealle kapulalle, ja palkaksi tottelemisesta koira saa luvan noutaa sen sittenkin. Tällöin koira tottuu että stop! ei ole merkki siitä että se on tekemässä väärin, vaan se on vain osa leikkiä. Monet koirat selvästi lässähtää kokeessa stopin jälkeen, koska koira on yhdistänyt sen niin vahvasti siihen että se pysäytetään kapuloiden ja merkin välissä vain kun se tekee väärin. Vaikka koiran saisi noutamaan halutun kapulan ja liikkeestä tulisi pisteitä, koiran vire kuitenkin kärsii. Siispä paljon ylimääräisiä stoppeja treeneissä!

Noudon palautuksia ehdittiin hieman ruotia ja töppöselle aion kokeilla Hannan koiralla käytössä olevaa keinoa (eteen luovuttava koira). Pieni lelu laitetaan ohjaajan takin helman alle piiloon, se ei missään nimessä saa näkyä. Voi käyttää myös pitkää köysilelua, joka menee helman alla koko pituudeltaan. Tärkeää on, että ohjaaja on täysin kokeenomaisen suorana, muuten tämäkin menettää merkityksensä. Lelun laitosta voidaan kyllä tehdä leikki ja ainakin tämä homma opetetaan ihan leikkinä. Laitetaan lelu yhdessä helman alle ja "saa ottaa" tms luvalla koira saa joko kaivaa sen sieltä tai ohjaaja tipauttaa sen koiralle helmaa hieman kääntämällä (kädet ei saa olla valmiina helmalla vaan kokeenomainen suora ryhti, kädet alhaalla!!). Jos lelu on köysi, sen saa hyvin vedettyä esiin ja koira voi ampua siihen ja mennä ohjaajan jalkojen välistä läpi. Noudossa tai luoksetulossa sitten koira opetetaan siihen, että vaikka ohjaaja on täysin tönkkönä, lelu on siellä, ja "saa ottaa" voi kajahtaa kaukaa tai vasta ihan läheltä.



Merkit alkoi töppösellä vartin loppupuolella hidastua ja niistäkin saatiin pikainen ohjeistus. Koiraa pitää palkata nopeammin! Koirasta riippuen missä suhteessa mistäkin osasta, mutta ei missään tapauksessa ainakaan enää silloin kun koira on jo kääntynyt merkillä. Joko koiran mennessä merkille, vaihdellen sillä koko 1-10m matkalla, tai sitten niin, että koiran kääntyessä merkillä pallo on ilmassa. Nopean käännöksen salaisuus on juuri se, että koiralla on kiire kääntyä jotta se näkee missä lelu lentää. Odotuksena pitäisi aina olla se, että käännyn merkillä -> näen lentävän lelun. Jos koira alkaa himmailla välissä eikä mene merkille asti ennen käännöstä, palkataan taas menevän koiran (ja merkin) yli pitemmälle.

Töppöselle tehtiin yksi sellainen, että Hanna taputteli kapuloita ja härnäsi koiraa niillä, mutta se ei silti saanut oikoa noutoon vaan piti mennä ensin merkille. Näitä kannattaa tehdä reilusti.

Merkille menoa niin, että koira on eri kohdissa merkin sivussa tai takana. Koiran pitää osata mennä sinne joka suunnasta.



Töppösen merkki on vino, mutta Hannan mielestä sillä ei ole mitään väliä. Merkin korjaamisen sijaan hän keskittyisi ennemmin pitämään yllä/vahvistamaan käännöksiä kapulalle. Töppönen kääntyy vasemmallekin hyvin siitä vinosta asennostaan, joten turha vaiva alkaa korjaamaan, ennemmin käyttää sen ajan käännöksen vahvistamiseen.

Sieni duunasi ekalla vuorollaan perusasentoa, kontaktia ja seuruuta. Tehtiin ihan perus kontaktiharkkaa. Hannan mielestä jo hyvin nuorella koiralla voi alkaa tehdä häiriötreeniä, eli joku toinen kävelee ympärillä, taputtelee maata, heittelee leluja koiran edestä yms yms mitä ikinä keksiikään, pikku hiljaa vaikeuttaen. Kontaktin tippuessa koiraa ei kielletä mitenkään "VTTUPRKLEI!!", vaan enemmänkin "höpöhöpö, hei mitä sä teet, hups!" Joku äännähdys on hyvä. Kun pitää kontaktin, kehutaan, ja toistetaan käskyä "sivu" aina kun tekee parhaimmillaan. Palkkaa alkuun tiuhaan ja koiran kehittyessä yhä harvemmin. Tämäkin pitää nähdä enemmän leikkinä kuin minään hallinta-johtajuus-valtataistona. Koira haastetaan olemaan välittämättä yhä pahemmista häiriöistä ja iloitaan yhdessä sen kanssa onnistumisista. Tavoite on että koira vähän nostaa päätä ylöspäin ja suorastaan tuhahtaa häiriöille "ei kiinnosta yhtään, tiiän kyllä mikä juttu tää on, mun palkka on tossa ohjaajalla". Sieni on tehnyt tätä vähän ennenkin ja sen kyllä kuulemma huomasi, pentu oli aika etevä :) Kyllä se vähän lankesi varsinkin lentäviin hanskoihin ja pääsin huomauttamaan. Lopussa Hanna taputti reisiään ja yritti maanitella "tule, tule". Sieni veti korvat linttaan ja suorastaan tärisi mun vieressä. Ihailtavaa itsehillintää pennulta! :D Vapautettiin se rallaamaan lelun kanssa, Hanna ei sitä huomioinut enää mitenkään, tarkoitus ei ole että koira saa lopuksi häiriöesineet tai ihmiset palkaksi. Tällaista harkkaa ei koskaan voi tehdä liikaa, vauvasta vaariin vaan ihan kaiken tasoisille koirille aina kun on avustajia! Kunhan huomioidaan häiriöiden taso niin että valtaosa ajasta on onnistumisia, ei epäonnistumisia.







Sitten katsottiin ihan seuraamista. Perusasento on hieno ja pentu hakee sen oikein hyvin, sillä on myös takapää mitä se osaa käyttää. Tehtiin ihan yhden askeleen siirtymää eteenpäin. Pentu lähtee keulimaan ja se tulee liian eteen perusasentoon. Syy on puhtaasti mun, palkkaan sen AIVAN liian eteen. Namikäsi laskeutuu koiran eteen, kun sen pitäisi mennä kylkeä ja reittä pitkin alas. Mun treeniliivissä on logo vasemmassa kyljessä, sen päältä juuri tälle koiralle. Ohjaajan ranne koko ajan kiinni kropassa, jos irtoaa, palkka tulee väärästä paikasta. Tää oli ihan helvetin hankalaa ja meinasi tulla jo tuskan hiki, miksei mun käsi tottele aivoja?! Koira on kuulemma hirveän herkkä ohjaukselle ja se tekee just niin kuin mun signaalit sanoo, Hanna muistutti jo nyt että jos jatkossa tulee jotain ongelmaa niin katsoa ihan ekana peiliin.



Yhden askeleen siirtymät saatiin lopulta sujumaan. Käsi on ylhäällä vyötärönauhan kohdalla, "sivu", askel, kun koira alkaa istua, "hyvä" ja käsi liukuu alas palkkaamaan koiran. Tätä nyt vähän aikaa, mutta aika pian voi kuulemma siirtyä tekemään 2-7 askelta. Ei kuitenkaan enempää vielä, pentu on niin nuori. Päättää etukäteen millaisen setin tekee, askeleet randomisti ja yhteensä joku max viisi otosta. Lopuksi lelupalkka. Sanoin, että keskittyminen ei oikein riitä lelun kanssa tekemiseen, mutta Hanna antoi ohjeeksi alkaa jo harjoittelemaan sitäkin. Seinän viertä voi käyttää apuna ja ottaa vaikka vaan yhden askeleen ja heti lelu. Koska Sieni leikkii mielellään, niin ainakin jokaisen session lopuksi lelupalkka, jos välissä käyttää nameja.



Töppösen toisella vuorolla katsottiin ruutua ja ohjattua yhdessä. Sanoin, että koira sotkee niitä toisiinsa ja saattaa lähteä etsimään ruutua takaviistosta tai kapulaa suoraan sivultaan, tai sinkoilla muuten vaan minne sattuu :P Varsinkin siis jos nämä tehdään samalta merkiltä ja samasta aloituskohdasta. Ihan ekana sain noottia ruutuun virittelystä; nykyisellä koiran kaulaan koskemisella saan tiukalta tuomarilta nollat jo heti alkuun koiran suuntaamisesta. Hanna suosittelee että välttää kaikissa virittelyissä koskemasta koiraan, vaikka teknisesti ottaen siirtymävaiheessa edellisen liikkeen lopetuspaikasta uuden aloitukseen niin saa vielä tehdä. Aloituspaikalla ei saa, siitä tulee ainakin nolla.

Tehtiin ensin pelkkää ruutua (vasempaan). Mudi karkasi kerran ruutuun ilman että kävi merkillä ensin. Tässä Hannan mielestä koiran voi pysäyttää (selvästi sitten stop!, eikä mitään heeei! -huuteluita) ja kerran käskyttää uudestaan merkille. Jos se jää edelleen haahuilemaan, joko siksi että ei löydä tai siksi että meinaa pinkoa uudestaan ruutuun, se kutsutaan takaisin. Koira ei saa sinkoilla päämäärättömänä pitkin kenttää, sen pitää kuunnella käskyjä. Otetaan koira vastaan, kävellään pieni kierros ja tullaan uudestaan alkupaikkaan, mahdollisesti hieman eri kohtaan kuin äsken, ja siitä uusi yritys.



Sitten tehtiin ruutua niin, että matkalla oli ensin yksi ohjatun kapula, sitten kaksi. Hienosti juoksi kapuloiden yli ruutuun. :) Tämän jälkeen vaihdettiin kokeenomainen sama lähtöpaikka & sama merkki -asetelma. Ensin ohjattu, vasen kapula. Koirahan meni monta kertaa ruutuun, ja lopulta tajuttiin että mun "vasen"-käsky ja käsimerkki ei tässä ollut riittävä noutoon. Kun vaihdettiin tällä kertaa vielä vanha "hakee" -käsky, koira meni kapulalle. Se siis kyllä kuuntelee mitä sille sanotaan! Uudet ohjatun noutokäskyt pitää nyt opettaa ihan häiriöttömässä treenissä ennen kuin niillä koettaa mitään tällaisia harjoituksia.

Meille tuli yksi sellainen ruutu, että alun merkiltä ruutuun - pätkällä oli jotain sähellystä ja käytin toisen käskyn koiran saamiseksi ruutuun. Liike otettiin loppuun, kun olin halunnut. Palkkasin koiran sen saavuttua seuraamaan. Hanna älähti heti tästä, että jos alussa tulee mikä tahansa kämmi eikä mene kerralla oikein, hää sanoo vaan että hyvä, mutta palkkaa ei tule. Palkka tulee vaan kun kaikki on sujunut kerralla oikein.

Ruudusta ylipäänsä; Hanna treenaa jonkin verran ruudun ulkoa sen sisälle korjaamista (joka suunnista), mutta vielä enemmän niin, että jättää koiran juuri ruutunauhojen päälle tai jopa hieman sisäpuolelle, ja ruutu-käskyllä koiran pitää siirtyä keskelle. Tän leikin nimi on "reunat on kuumat" tai jotain, pointtina siis siirtyä sinne kunnolla keskelle. Talvella on hyvä piirtää ruutuun kevyesti kengänkärjellä ympyrä, jonka sisällä koiran mitkä tahansa kaksi jalkaa tulee olla palkan saamiseksi. Koiran asentoa korjatessa Hanna ei koskaan käytä käsimerkkiä, se on vain alkulähetyksessä merkiltä. "Ruutu"-käskyn itsessään pitää kertoa koiralle että etsi ruutu ja mene sen keskelle. Vähän tähän liittyen Hanna tekee myös sellaisia, että ei virittele koiraa lainkaan ruutuun ja pyydä sitä etsimään ruutua etukäteen. Lähetetään vaan koira merkille ja sieltä käsimerkillä + ruutu-käskyllä ruutuun. Tällöin koiralle pitää antaa hieman aikaa etsiä ruutua - se voi olla vaikka heinikossa tai mäessä niin ettei se näy heti merkille, vaan koiralla pitää olla mielessä "etsi kädellä näytetystä suunnasta ruutumerkit ja mene niiden keskelle". Kun tällaiset sujuu, koeruutu on helppo nakki. Töppönen kokeili keskelle ruutuun siirtymistä sekä ruudun ulkoa että nauhojen päältä, ilman käsimerkkiä. Sujui aika hyvin! Tällä hetkellä sen paikka ruudussa on aika takana, saisi olla himpan edempänä. Hannan mielestä ylipäänsä ruutu on hyvällä mallilla, koiralla on kova vauhti ja määrätietoinen asenne sinne.



Ruudun opetuksesta oli puhe Sienen vuorolla, mutta kirjaan sen nyt tähän. Hanna käyttää kosketusalustaa. Hannan kokenut ja menestynyt kisakoira tekee edelleen säännöllisesti ruutua kosketusalustan kanssa. Kysyin, eikö sen häivyttäminen ole ongelma, ja yritin vängätä vielä pitkään vastaan. Hanna treenaa alustan kanssa suht pitkään - opettaa häiriöt ja kaikki niin, että alusta on vielä mukana. Alkuvaiheessa alusta viedään koiran kanssa yhdessä, ja alusta asti tehdään ruutua ja merkkiä samaan aikaan (alustoja on tällöin kaksi ja ne viedään molemmat koiran kanssa yhdessä). Kun koiralla on vahva osaaminen, aletaan tehdä niin, että eka toisto alustan kanssa, toka ilman, sitten taas alustan kanssa jne. Idea on se, että koira näkee kaukaa merkit ja alusta ohjaa vaan lopullisen paikan. Tällöin ei tule tilannetta, että koira irtoaa hienosti ihan-melkeen-ruutuun mutta ei aivan perille. Se ei näe alustaa lähtöpaikalta, mutta lähellä ollessaan alusta auttaa sen oikeaan kohtaan. En tiedä, olen vieläkin vähän epäileväinen miten siitä muka pääsee koskaan eroon, mutta vähän niin kuin lupasin opettaa Sienelle ruudun ja merkin näin ja palata asiaan syksyllä ;P

Sienen toisella kierroksella katsottiin luoksetuloa ja merkkiä. Luoksetulo tehtiin eka kokeenomaisesti käskytettynä, paitsi että pennun ollessa lähellä oli määrä antaa sille uusi sivu-käsky avuksi. Enpäs ollut muistanut, että alaluokissa kysytään "onko valmista" ja vastatessani ääneen "kyllä!", pentu pomppasi mun naamalle. :D Pitää joko opettaa sille tämä tai sitten vastata vaan nyökkäämällä... odotus oli hyvä ja vauhti hirveä, ja toisesta sivu-käskystä huolimatta koira meni mun takaa ja jotenkin samalla pomppasi vielä päin niin että silmälasit tärähti. Hannakin nauroi, että joo ei sillä tosiaan ole mitään käsitystä loppuasennosta. No älä, mähän varoitin :D Muutaman metrin matkalta onnistui, mutta vauhti on hidas. Tähän saatiin sellainen askelvinkki. Vasempaan käteen vaikka nami valmiiksi ja käsi ylös vyötärönauhaan kuten seuraamisessa. Koiran tullessa vasemmalla askel taaksepäin, käsi alas ja namilla imutus oikeaan paikkaan. Askel on helppo häivyttää olkapään liikutukseksi ja se pelkäksi painon siirroksi. Tämä tuo lisää vauhtia osaavammalle koiralle ja Sienelle se oli hyvä apu sivulle tuloon. Vähän kuivaharjoittelua ensin lyhyeltä matkalta ja sitten uudestaan yritetään yhdistää vauhtiin. Taidan tarvita silmälasivakuutuksen...

Merkistä olikin jo puhetta. Näytin miten ollaan naksun kanssa vähän kokeiltu ja pentuhan tosiaan ensin kaataa ja sitten noutaa merkin. Saisi sen sieltäkin sheipattua, mutta taidan silti kokeilla sitä kosketusalustaa.

Vielä yksi vinkki seuraamiseen ja häiriöihin. "Onneksi" oli muutama muu koira, joilla on ongelmana kontaktin katkeaminen ja häiriöherkkyys, sain näistä apua meillekin. Jos koira reagoi johonkin ympäristön ääneen tai tapahtumaan ja kontakti putoaa, merkataan tämä äännähtämällä perusasentotreenissä käytetyllä höh-ei-noin-äänellä. Sitten otetaan askel - pa - askel - pa - askel tai pari - pa, jotta koira joutuu keskittymään ja unohtaa häiriöt ja ohjaaja saa sen taas haltuunsa. Kehutaan kun se alkaa taas tehdä töitä, mutta ei heti palkata. Sitten jatketaan sitä mitä oltiin tekemässä koiran herpaantuessa ja palkataan vasta kun koira on oikeesti tehnyt hyvin hommia. Tarkoitus ei ole, että kun kontakti katkeaa, helpotetaan harjoitusta ja annetaan palkkaa. Jos koira tykkää sivuaskelista tai peruuttamisesta, niitäkin voi käyttää koiran herättelyyn.

Puolet varmaan unohtui, asiaa tuli niin hirveesti. Oli tosi antoisa koulutus ja nyt on kauheesti intoa! :D

Kaikki kuvat (c) Hannu Majava. Kaunis kiitos jälleen! :)