Jaadijaadi, osa x

Lemmikkipalstoilla oli pennunomistajan aloittama ketju siitä, kuinka pentu oli työpäivän aikana vapauttanut itsensä aitauksesta. Seuraavana päivänä hää jätti videokameran kuvaamaan, jotta näkisi miten moinen ihme tapahtuu. Aika ihmeeltä se näyttääkin. Katsoin videon ilman ääniä ja ajattelin, että onpas reipas, taistelutahtoinen, alustavarma ja päättäväinen pentu, vau! Sitten keskusteluun tuli kommentteja eroahdistuksesta ja totesin, että mun pitää nyt järkyttää omia koiriani ja katsoa video uudestaan äänet päällä. Niin, mudin varsinkin kun pitää kommentoida kaikkia ikkunasta tai telkkarista kuuluvia toisten koirien ääniä, niin en yleensä katso koiravideoita äänet päällä.

Sitten mulle tuli vain paha mieli. Pentuhan itkee koko ajan. En osaa sanoa, onko se oikeasti ahdistunut, vai onko toi sellaista viddu-ku-jätit-mut-tänne-kitinää. Mudihan protestoi pentuna kanssa hyvin äänekkäästi portin taakse jäämistä, en olisi itse uskaltanut mutta kasvattaja sanoi että vanhempansa tuntien sitä ei tasan ahdista, sitä vituttaa, kiellä sen verta pontevasti että menee perille tai teillä on iso ongelma. Minä kielsin ja ruikin vielä suihkupullolla vettä naamalle. Kahden kerran jälkeen mudinpoikanen hiljeni ja katseli aidan takaa rauhassa. Huhheijaa, se siitä "eroahdistuksesta".

Toinen juttu, mikä meillä tehtiin heti, oli korrektin aitakäytöksen opettaminen. Mulla oli mudinpoikasen tullessa rottia ja ensimmäisiä opeteltavia asioita oli se, että rottahäkkiä päin ei hypitty, ei yhtään. Rotat oli paljon vapaana kämpässä ja samalla tuli selväksi, että kompostikehikko-aitoja päin ei nousta, hypitä tai sinkoilla. Aitoja ei saa edes koskea, siellä voi olla just rotta takana ja uskallapa kaataa portti sellaisen päälle, se on helposti henki veks. Kun on suuret panokset, asia tulee opetettua huolella. En tajunnutkaan, miten iso ilo tästä oli myöhemmin. Mudi 3,5vee kunnioittaa edelleen hyvinkin olemattomia aitoja ja se pysyy niiden takana todella luotettavasti. Tosi moni unohtaa opettaa koiralleen tämän, jatkuvasti saa lukea että mistä halpa portti kun kompostikehikko ei todella riitä pitämään koiraa toisella puolella.

Tämä nyt ei oikeastaan millään tapaa enää liity tuohon videoon, aloin vaan pohtimaan sen myötä. Pentu pannaan häkkiin, tai aitaukseen, tai meidän Sienen tapauksessa rajattuun tilaan (eteinen-kylppärikombo), jotta se ei tuhoa yksin ollessaan. Osin tämä on toki turvallisuuskysymys, pentu saattaa syödä sähköjohtoja tai hankkiutua muuten vaikeuksiin, ja koko kämpästä on hankalaa tehdä pentuturvallista. No, tiedän yhden joka on hirttäytynyt suihkun letkuun ja toisen, joka tukehtui maitopurkkiin. Täysin turvallista paikkaa ei olekaan.

Yksinoloa pitäisi opettaa. Toivotaan, että koira nukkuu yksinolot ja on aktiivinen kun ihminen on kotona. Aikuiselta, aktivoidulta koiralta tää onnistuu oikein hyvin. Pennulle on kuitenkin aivan luonnotonta rytmittää elonsa niin, että 8h touhutaan ja 8h nukutaan. Se touhuaa hetken ja nukkuu hetken ja touhuaa hetken ja nukkuu ja taas käydään täysillä. Häkkiin, tai pieneen aitaukseen, 8h työpäivän ajaksi? Se ei ole reilua.

Hyvähän mun on sanoa. Sieni, nyt 10kk, on pennusta asti ollut ja on edelleen yksinolot hyvin rajatussa tilassa. Eteisellä on leveyttä ehkä 1,5m ja pituutta 3-4m, yksi pieni komero syö yhdestä nurkasta pienen alan, muuten lattia on tyhjää tilaa ja pennulla käytössä. Sillä on peti naulakon alla, leluja, luita, sallittua tuhottavaa. Kylppäri on ehkä eteisen kokoinen, mutta pesukone ja wc-pönttö vie osan tilasta. Kylppärissä on vesikuppi ja lattiakaivo ja nää molemmat on tärkeä viihdyke ;P Pentuna sillä oli tilaa hieman hypellä, nykyään se ei tietenkään enää fyysisesti mahdu mitään riehumaan tollasessa tilassa. Ei oo tarkoituskaan, haluan että se nukkuisi tai touhuisi omiaan silleen rauhassa.

Mutta se on normipäivänä yksin kaksi tuntia. Se on ihan helvetin eri asia kuin 8h yksinolo! Mun mielestä 10kk koiralta voi alkaa jo odottaa, että se malttaa lepäillä 2h putkeen. 8 tuntia en odottaisi vielä pitkään, pitkään aikaan. Vaikka koira olisi - ja on - kunnolla aktivoitu, 8h on silti niin hirveän pitkä aika. Vielä 8h yöunien päälle keskiverto töissäkävijän elämässä!

Tästä mä tulen aina siihen, mikä on riittävän laadukasta koiran pitoa, ja onko kaikilla oikeus ottaa koira vaan koska mutkunmähaluun. Onko? Aika monen mielestä on. Mietitään, millainen koira meidän perheeseen halutaan. Harvempi miettii haluaako koira meidän perheeseen ja ollaanko me riittävän hyviä sille. Jos tällaisesta erehtyy yhtään sanomaan jossain keskustelupalstalla (livenä en ole edes uskaltanut :P), ensimmäisten joukossa tulee kommenttia että ai saako vaan superihmiset omistaa koiran ja eikö tavikset ollenkaan ja että kaikkihan käy töissä ja silti ne voi pitää koiraa. Niin, tiedän, että kulttuurissamme koiran pito on sellaista. Mutta onko se oikein? Kuka sen määrittelee? Onko koko asian pohtiminen täysin turhaa?

Mä en pysty ymmärtämään sellaisia ihmisiä, jotka toteaa että kaikkihan näin tekee, omatunto vaimennettu, unohdetaan koko juttu ja porskutetaan samaan malliin eteenpäin. En vaan pysty.

töppöstokot

Töppösen kokeeseen on reilu pari viikkoa aikaa. Mulla on jotenkin ihan kumma olo - mikään liike ei ole mitenkään erityisen rikki, pientä hiottavaa on toki siellä sun täällä, mutta yleisesti ottaen koira kyllä osaa nämä asiat. Silti usko ei ole kovin korkealla ja jotenkin tuntuu että turha sieltä on mitään ykköstä edes kuvitella saavansa. Se on niiiin pienestä kiinni, ja koska meillä ei kuitenkaan ole juuri niitä kympin liikkeitä, ei ole myöskään varaa nollata mitään, tai saa sanoa saman tien hyvästit ykköselle.

Paikallaoloja pitää tehdä tiukka kuuri niin, että näen (/joku muu näkee) koiran koko ajan ja haistelusta kunnon jyrähdys. En tiedä, onko pelkkä kielto riittävän tehokas keino, vai pitäisikö kokeilla esim. viedä koira suoraan autoon ja keskeyttää siten sen suoritus?

Seuraamista, no, se evl-kaavion pituus ja tylsyys on ongelma, mutta valitettavasti en myöskään jaksa treenata niin pitkää, kun se ON ihan hiton tylsää... lääkkeeksi siis ennemmin käskytettyä, kokeenomaista kaaviota, josta ylläripalkka suht pian.

Zetassa ei ongelmaa, muuta kuin jos kuu ja tähdet on siinä asennossa, että koiraa ahdistaa eikä se pysty odottamaan paikallaan ja/tai kuuntelemaan asentokäskyjä. Vaikea treenata.

Luoksetulo toimii jos koira on aluksi hereillä mitä tehdäänkään. Mua jäi vähän kaivelemaan se yksi kerta, kun muut koirat rallasi ympärillä ja L oli ihan kujalla alkuun, ja teki monta läpijuoksua. Ehkä muutama treenikerta niin pääsen itse tuosta yli. Stopit nyt on mitä on, mutta kyllä se tällä jonkun 8,5 saa, ei oo motivaatiota hioa niitä paremmiksi.

Ruutu toimii, jos ehdin ennen liikkeen alkua viritellä koiran, eli jos edellisen liikkeen lopetuspaikasta tullaan "oikeassa kulmassa" ruudun aloituspaikkaan. Ja jos koira ei oio merkin sijaan ruutuun. Merkit vielä tehokuuriin niin että ties mitä houkutuksia on tyrkyllä.

Ohjatussa suunnat on tällä hetkellä hyvällä mallilla, eikä keskikapulaongelmaa ole myöskään viime aikoina ollut. Merkit tehokuuriin tässäkin, vauhtia ja varmuutta. Lisäksi olkkarikuurina vinoja eteen tulemisia kapulan kanssa.

Metallihyppynouto pitäisi kanssa olla paketissa, vinohypyt yms on selvää kauraa ellei koiraa taas ahdista tms. Vauhtia nostoihin ja palautuksiin voisi aina tehdä lisää.

Tunnarin etsiminen kunnossa, palautusvauhtia tarttettaisiin lisää tai muuten tää on se ikuinen 8,5.

Kaukot saattaa toimia tai olla toimimatta, riippuu koiran vireestä ja mahdollisesta ahdistuksesta. Tässä videolla tämän illan kotiotoksen vika sarja - kaksi ekaa oli hyviä, kolmas ihan paska ja tämä vika taas hyvä.

Mä NIIN haluisin sen ykkösen sieltä, on sen verta pitkä putki ties mitä kolmosia ja nollia, että tulisi todella tarpeeseen.

Tokot

Tiistaitokot hallilla. En tiedä miten monta viikkoa menee vielä ennen kuin ulkokentälle pääsee, nyt se oli aivan karmeaa sohjoa ja hallissa olimme...

Sienen tunnilla aloitus kehäänmenotarkastuksella, luoksepäästävyydellä ja paikalla makuulla. Muuten ei mitään, mutta kesken makuun pentu ja vieressä ollut leikkikaveri alkoivat tuijottaa toisiaan ja kummankin omistaja kiirehti rykimään koiralleen soosoo. Tiukka tuijotus jatkui ja juuri kun olin rääkäisemässä kunnolla jotta EI! ennen kuin pennut lähtevät hippasille, ne käänsivät katseensa takaisin ohjaajiinsa. Huhheijaa.

Teemana oli käsketyssä asennossa pysyminen kun ohjaaja kiersi koiraa, meni kyykkyyn sen takana, teki haarahyppyjä edessä yms. Maaten ja istuen vaikeampia häiriöitä, seisominen oli kaikilla niin vaikeessa että käveltiin vaan koiriemme ympäri. Maassa pentu kääntyy lonkalle, kun menen sen väärälle puolelle viereen. En tiedä, puutunko siihen vai en (paikalla makuussa), pitäisi päättää. Istuminen oli helpoin, seisomisessa tuli vähän jalkojen siirtymistä kun kiersin koiran taakse. Huomautin ja sen jälkeen pysyi. Näitä lisää.

Toisena juttuja tunnarin alkeet. Yksittäistä kapulaa pentu osaa etsiä hyvin, näytin missä vaiheessa ollaan. Halusin sitten kokeilla laittaa vääriä kasan häiriöksi. Kouluttaja neuvoi erilaisen tavan, jossa kapuloita on hirveä läjä (tyyliin 50), ne on levitetty lattialle, oma laitetaan johonkin "helppoon" kohtaan (=ei ihan kiinni toiseen, vaan sopivaan väliin) ja mennään itse kyykkyyn sen lähelle. Koira pyydetään etsimään tunnarikäskyllä ja sen pitäisi bongata se oma siitä. Epäilin, mutta vakuutettiin niin että suostuin kokeilemaan. Sieni etsi pitkään mutta valitettavasti ei ihan osunut omaan, ja sitten se ei selkeesti tiennyt enää yhtään mitä ollaan tekemässä. Se alkoi ilmaista palikoita kuten jälkikeppejä, kaunis maahan meno niin että kapula jäi etujalkojen väliin. Sanoin, mitä koira tekee, ja että musta tää ei ole hyvä idea koska se todella nyt sotkee vaan asioita, mutta käskettiin jatkaa. Väärät vaan otettiin koiralta mitään sanomatta pois. Lopulta sitten löytyi se oma siitä. No, olipa kokeilu, eka ja vika kerta tätä lajia. Mun mielestä se oli epäreilua ja haluan tehdä tän niin kuin alun perin meinasinkin, ja miten töppönen on opetettu.

Tunnarikapulaa pentu piti omaa vuoroa odotellessa tosi nätisti. :)

Leikin pennun kanssa aina välillä karvakongipupulla (kiitos vaan H!) ja yritin olla "raju" ja säälimättä paskaholskua. :D

Töppösen vuorolla aloitus paikallaoloilla, oltiin toisena vasemmalta. Istumisessa koira alkoi kuulemma haistella heti kun päästiin piiloon, ja karjaisin seinän takaa niin että kuulemma korvat soi piilolaisilla. Anteeksi :P Toinen koira teki samaa hetken päästä ja sitä ojennettiin myös. Sen jälkeen koko rivi makasi suunnilleen henkeä pidätellen. Makuussa hyvin omalla käskyllä alas, kävin palkkaamassa melkein heti piiloon päästyäni. Jossain vaiheessa taisi yrittää pienesti haistella mistä jyrähdin kanssa seinän läpi. Heiteltiin piilosta leluja ja onnistuin viskomaan yhden pallon ihan melkeen mudin kylkeen. Hyvin malttoi maata. Palkkasin koiraa maahan kun muut nosti omiaan sivulle, ja syötyään namin etujalkojen välistä mudi nousi mitään ajattelematta ilman kenenkään käskyä sivulle... otin vielä muutaman maahan-sivu-maahan -vaihdon ennen vapautusta.

Alo-avo-ryhmältä jääneellä 50 tunnarin läjällä tunnari omaa vuoroa odotellessa. Ekalla koira näki mihin vein oman ja löysi sen siksi melkein heti. Tokalla huijasin sitä muka laskemalla sen eri kohtiin eikä se tiennyt mihin laitoin oikeasti, ja joutui oikeasti etsimään nenällään koko alueen. Hienoa työtä oli :)

Omalla vuorolla hallissa oli aikamoinen härdelli. Ei ollut oikein suunnitelmaa, joten päätin ottaa kokeenomaisen. Jos koira ei kilju liikkeiden välissä palkalle, otan kaksi liikettä, jos kiljuu, vielä ainakin kolmas.

Ensin ruutu, merkille about 10m mutta merkiltä ruutuun oikealle vain joku sama 10m. Ahdas halli nääs. Ihan hieman oli kuulemma nytkynyt ruudusta kun liikkuri sanoi käsky, mutta tuli seuraamaan vasta omalla kutsulla. Ei tajunnut kitistä liikkeiden välissä, kun tsekkaili häiriöitä.

Sitten zeta, i-m-s. Välit oli normaalia lyhyemmät ja häiriötä oli molemmin puolin. Alkuun hetsasin koiraa hyppimään mua vasten, kun se tuntui just siltä että vajoaa hajamielisyyteen koska ei pysty keskittymään häiriön takia. Seuruu alkoikin ihan plaah, mutta paransi sitten. Asennot kaikki oikein ja olin jo riemuitsemassa että töppönen ylitti itsensä, kun se sitten kiertyi mun perään seisomisesta :/ Tää on just tätä, kun se ottaa painetta ympäristöstä, käy näin. Huomautin silleen kohtuu nätisti että ei käy, laitoin sen takaisin ja pyörin pari kierrosta ympäri. Sitten pikapäätös että lasken sen palkalle nyt kuitenkin, kun se tsemppasi ja loppu onnistui.

Lopuksi kohtuullisen tauon jälkeen vielä ex-tempore ohjattua, kun tarvikkeet oli valmiina ulkokentällä. Herättelin koiraa vähän narupallolla ensin. Merkkiä ennen oli n. parin metrin leveä kurakaistale muuten lumisella kentällä, lisäksi oli jo hämärää valoista huolimatta. Koira ei tajunnut merkkiä ollenkaan vai jäi pyörimään siihen kuran ja lumen rajalle ja alkoi haistella maata. Piti lopulta mennä itse lähemmäs merkkiä ja auttaa se sinne. Olipas kummallista, en tiedä eikö se vaan nähnyt sitä, vai mitä ihmettä. No, sen jälkeen sujui, ja oikea tuli hienosti. Väliin pari merkkiä joista suorapalkka ja sitten vielä vasen. Koira jäi merkille todella vinoon, ihan suoraan itä-länsi-suuntaan naama kohti itää, mutta niin vaan kääntyi vasemmalle. :) Suunnat on nyt tosi hyvässä kuosissa, hakee-käskyn vaihtaminen vasen/oikea-käskyihin oli loistava idea, kiitos Hanna Helmisen koulutuspäivälle!

Häiritse

Olkkaritokoa ja pennulle myös yksi setti agikeppejä.

Sieni: asennon pitämistä, asentoina vain istu ja maahan. Lentävät esineet yms pentu kesti hienosti, mutta kun pyllistin ja lässytin sille haarojen välistä kumarassa, se oli liikaa ja oli ihan pakko tulla moikkaamaan mua. :D Toruin nousemisesta ja seuraavalla pentu malttoi maata, vaikka tiukkaa teki. Lisäksi perusasentoa niin että mies heitteli sohvalta esineitä meidän eteen, sivuille tai yli. Tässä Sieni jostain syystä otti vähän painetta ja nuoleskeli huuliaan, mutta pää ei kääntynyt eikä juuri silmätkään muljuneet.

Töppönen: asennon pitämistä, seisomista ei tällekään otettu, kun istu ja maahan tuotti tarpeeksi töitä. Töppönen oli ihan paska, pentu suoriutui paljon paremmin! Mudi ei ihan tainnut orientoitua siihen että tää oli paikallaoloharkka, vaikka käytin paikallaolon käskyä. Kyllä se sitten lähti sujumaan kun huomautin aika monta kertaa nousemisesta. Yhden namin koira ehti vaan varastaa, kun tein sille välillä niin että nami oli maassa valmiina muka auttamassa koiraa keskittymään siihen kun tein sille häiriötä. Voi pöh ja pah. Mudille kanssa perusasentoa lentävien esineiden keskellä. Pentu oli siinäkin parempi, mudilla muljuu vähintään silmät päässä, jos ei koko pää kääntynyt.

Bite!

Sieni Suomen Hollanninpaimenkoirat ry:n viettitestauksessa Tuusulassa, maalimiehenä Esa Tapio. Kiitos Katalle päivän järkkäämisestä! Nooralle taas iso kiitos kuvista! Kaikki tämän postauksen kuvat (c) Noora Hämäri. Videot on kuvannut eri ihminen, lykkäsin vaan kameran jollekin yleisöstä, valitettavasti en tiedä ketkä olitte mutta kiitos vielä kerran!

eka kierros
toka kierros

Me lähdettiin paikalta kun tokaa kierrosta oli vielä joku viisi koiraa jäljellä. Olisin halunnut katsoa loppuun, ja viimeisenä olisi varmaan ollut jotain yhteenvetoa tai höpötystä ainakin vielä, mutta näin nyt kävi. Oli ihan saatanan kylmä, takki hihoista läpimärkä yms yms kivaa. Sää ei olisi voinut olla paljoa huonompi, räntäsadetta ja aika nollassa lämpötila. Menin autolle käymään käyttääkseni koirat kusella, mutta pahoitin mieleni kun töppösellä oli silmin nähden kylmä. Totesin että emmä raaski enää odotuttaa sitä yhtään vaan me lähdetään nyt. Olin kyllä muutenkin ihan poikki viiden tunnin jälkeen, höpöttäminen ja oleminen on rankkaa kun on yhtä epäsosiaalinen ku minä ;P

Sienen toinen kierros meni ohjaajan osalta aika vituiksi. Pentu leikki Karman kanssa vähän ennen omaa vuoroaan ja mulla hajosi keskittyminen ihan kokonaan. Olen ihan ajatuksissani liinan nokassa, tiputan liinan käsistäni, ja joka kerta kun mun piti pitää pennun leuan alta kädellä, silitän sitä. WTF?

Sieni ja Karma


Arvostelukaavake täytettiin vasta toisen kierroksen jälkeen. Tässä Sienen rivi (asteikko 1-5):

Yleinen viettitaso 4
Saalisvietti 4
Puolustusvietti 1
Taistelutahto 4
Puruote 4
*saisi olla voimakkaampi
*lähes täysi
*rauhallinen



Selvin puute on se, että koira reagoi kuormitukseen. Kädellä "huidottaessa" Sieni siristeli silmiään, mutta ote pysyi samana. Silmien siristely on kuulemma se eka merkki, siitä seuraavaksi ote alkaisi elää, sitten koira irrottaisi kokonaan. Sitä koetettiin vähän painostaa tossa kakkosvideolla ja se alkaa heti esittää sijaistoimintona yleisön vilkuilua. Puolustusta ei tosiaan siis löydy, voi tulla iän myötä tai voi olla tulematta, ei voi vielä sanoa.



Kysyttäessä maalimieheltä saisiko tälle koiralle tehtyä tuloksen, se vastasi että "jostain lajista varmasti joo". En tiiä tarkoittiko se sitä miksikään vihjailuksi, kun se muuten oli aika rehellisen oloinen kaveri, mutta kuulosti kyllä mulle siltä että suojelusta ei ainakaan... no se sitten sanoi, että ainakaan "ei missään nimessä" -kategoriaa tää ei ole, vaan "ehkä voisi". Että vaikka sellanen kymmenen kertaa samalla maalimiehellä, niin se osais jo aika varmaksi sanoa tuleeko seinä vastaan vai päästäiskö koiran puutteista yli.



Mulle suurin ohje oli lakata säälimästä koiraa. Pehmeä uimalasta ostettu patukka on liian pehmeä, osta sille kovempi. Siis ihan normaali, ei mitään "no kun tää on tällanen herkkä ja pieni poloinen paskaholsku", vaan ihan normi koiran patukka. Älä leiki sen kanssa silleen pikkusievästi ja ajattele että ootpa maailman paras ku vähän yrität. Oma asenne aivan erilaiseksi; "kuule narttu haluutko tän stnan patukan vai et häh". Pistä se koira töihin ja oikeasti haluamaan, nyt se on kuulemma jotenkin aavistuksen kireä ja siihen saisi vielä himpan enemmän draivia, kun vaan muuttaisi omaa asennetta!



Yleisesti ottaen oli tosi hauskaa nähdä eri karvamuunnoksia, ja karvamuunnosten sisällä erilaisia yksilöitä. Mulle oli hirveä yllätys miten vähän ymmärrän mistään mitään :D Siis jotain mun silmään tosi sähäköitä tapauksia, niin tää antoi niille 2-3! Yleisöstä ei ehkä sitten näe kaikkea kuitenkaan, ja esim. se että koira on ihan sekopäisen kiihkeä (saalisviettinen) ei tee siitä todellakaan pelkästään hyvää suojelukoiraa. Yksikin koira oli sellanen millä oli saalisviettiä niin paljon että sen koiran omat hermot ei enää ihan riittäneet eikä sellainen paketti tosiaan ole mikään tavoiteltava juttu enää. Ja mä oon vaan ollut että WAU, onpas siinä kiihkeä elikko, varmaan hyvä harrastaa kaikkea. Nyt vasta tajusin miten tärkeää se tasapaino on!



Sieni ei ala harrastaa suojelua. Ei riitä aika, ja sain kasvattajalta ja Sannalta siunauksen että kukaan ei ole pahoillaan ja syyllistä mua tästä. Lupaan, että vien tätä koiraa tokossa ja pk-jäljellä niin pitkälle kuin rahkeemme riittävät, agia se saa tehdä sen minkä ehditään ja halutaan. Mä mietin vielä sitä, taikoisinko jostain maalimiehen, joka haluisi leikittää sitä sen kymmenen kertaa. Ehdottomasti näen että näistä on ollut hyötyä, mä olen oppinut hirveesti ylipäänsä koirista, omasta koirastani ja myös itsestäni. Varsinkin nyt jälkikeskustelu Katan kanssa; mä säälin sitä koiraa ihan oikeasti! Mua hirvitti noi tällit mitä se sai liinan päästä ja mun oli vaikeaa pysyä aivan paikoillaan, vaan väkisinkin joustin vähän auttaakseni koiraa. Vaan taisinpa mennä ojasta allikkoon, koira lensi kahta kauheemmin nurin, huomattavasti useamminkin kuin ne hulluimmat kauhojat. :(

Agitunti

Agitunnilla. Ennen tunnin alkua otin Sienen kanssa irtokeppejä. Alkuun teki tosi hyvin, sitten käytiin vähän putkessa ja leikittiin, ja otettiin vielä toinen setti. Jotenkin sillä katkesi ajatus ja piti helpottaa kovasti että saatiin onnistumaan. Leikin jälkeen vielä A:ta, oli avustaja pitämässä remmissä ja menin itse esteen toiselle puolelle. Alkuun oli tarttenut vähän tuupata pyllystä, toka ja kolmas parempia, neljännellä mentiin rinnakkain ja pentu tuli oikein reippaasti yli. :)

töppösen tunnilla seuraava rata (keppejä vain 6kpl, tilan vähyyden takia):



Kolmoshypylle koira tuli tosi kovaa, ja kaikilla muilla oli siinä ongelmia siksi. Mun koira kuulemma kääntyy ihan ihmeellisesti, siis todella hyvin. Ai jaa :D Onneksi en tiennyt etukäteen että tässä pitäisi olla joku vaikea kohta.

Toinen versio oli taas sen verta pyörittelyä, että ohjaajan pää ei pysynyt matkassa:


Ekalla otoksella seiskalle puhtaasti, sen meinasin viedä väärään suuntaan, muistinkin juuri ennen estettä ja kolaroitiin koiran kanssa. Onneksi mudi ei ota sellasista lainkaan itseensä, korkeintaan päin vastoin alkaa huutaa että ohjaa urpo paremmin! 6-7- kohta oli haastavin, lähinnä siksi että koira suoritti ylimääräisen hypyn seiskalle mennessä, ja lopulta luontevin oli viedä "alakautta". Vikaan putkeen oli pimeä kulma mutta hyvin löytyi mudille ovi silti.

Töppöstokoa & sieniagia

Metsiksen parkkipaikalla, töppösen vuoro. Sieni ja Tytti kirmasi vapaana ja ukko vähän paimensi niitä. Sanoin, että antaa juosta vaan keskellä treenejä häiriönä. Töppöstä ne ei haittaa tipan tippaa siinä mielessä, että se haluaisi ennemmin mennä niiden kanssa kuin tokoilla mun kanssani. Ehei, koira tuli mun vierellä jo kun virittelin merkkejä eikä lähtenyt leikkimään muiden kanssa, vaikka yritin käskeä, että menes hetkeksi. Haittaa oli kyllä sikäli että töppöstä vitutti edessä oleva pentu ja se ärjyi sille ihan tosissaan. Mun ruutu, mun merkki, mun seuruu, painu sä niinko vidduun siitä! Ehkä ei ens kerralla tällaista.

Jätettiin palkkarasia (lihapullia & nakkeja) autoon ja otettiin kokeenomainen setti luoksetulo, zeta & ruutu.

Luoksetulossa ekalla kutsulla iloisena läpi vailla aikomustakaan pysähtyä. Selkeästi oli pieni orientaatio-ongelma, "tule" on sekä arki- että tokoluoksetulokäsky. Otettiin uudestaan toiseen suuntaan, nyt stoppi oli aika jees, mutta pentu oli tiellä, jäin arpomaan mitä teen, ja mudi sitten lähti hiippailemaan kohti ennen aikojaan. Siitä murahdin sille, stop on stop, silloin seistään paikallaan kunnes toisin käsketään. Uudestaan vielä alkuperäiseen suuntaan. Nyt vaan jätin koiran väärälle merkille (niitä oli vain 3kpl, neljäs puuttui) ja yksi pätkä jäi puuttumaan :D Tule-stop-sivu oli siis liikkeemme. Koira tuli vielä sivu-käskyllä ensin eteen, tää on joku sen ihme aivopieru minkä se on tehnyt pari kertaa kokeessakin. No, käskin vaan uudestaan sivulle.

Zetan järkkä s-m-i. Teki asennot oikein, seuruu oli muuten kai ihan kivaa mutta maasta lähti vähän myöhässä mukaan ja luulin jo että eikö se tule lainkaan. Otti vähän häiriötä säheltävistä seuralaisista, joten kehuin pariin otteeseen äänellä kesken liikkeen.

Ruudussa merkkinä pieni, ruutumerkit isoja, ruutu merkiltä oikeaan. Etsi hyvin ruudun, ja mun mielestä lukitsi merkinkin, mutta niin vaan lähti vähän matkaa kohti merkkiä ja kaarsikin sitten oikomaan ruutuun. Käskytin siitä uudestaan merkille, kehuin ja kutsuin pois. Ruudussa oli jäätä lumen alla, huomasin jo tehdessä ja arvasin että koira liukuu ruudusta yli. Niinhän siinä kävi :D. Seuraamaan tulo jees, piti kerrankin hyvää kontaktia, yleinen ongelma on juuri se että se tulee laahustamaan siihen ruudun jälkeen! Tästä kehut ja sitten vapautus palkalle. Oli muuten hiljaa väliajat, häiriö sekoitti ehkä sen päätä just sopivasti ettei se tajunnut vinkua palkalle ;P

Korjaussarjana pari kokeenomaista ruudun alkua niin, että virittely ruutuun - virittely merkille - lähetys merkille - palkka sinne. Ekalla yritti taas oikoa, josta selvä "EI". Sen jälkeen merkit oli hyviä. Muutama ruudun ja merkin erottelu, kuunteli. Merkit on kyllä tolla sellanen asia mitkä repsahtaa heti jos niihin tulee treenitaukoa. Ne vaatii suhteellisen paljon palkkaa ja ylläpitoa.

Sieni sai taas opiskella agikeppejä olkkarissa. Tässä on esimerkiksi yksi video millä tavalla mä meinaan nämä opettaa.

Sieni mölleissä

Sienen tokokurssilla oli viime- ja tällä kerralla möllitokot (puolet teki viime viikolla, puolet tänään). Itse olen kipeänä, ja normitunnin olisin jättänyt väliin, mutta tänne oli pakko päästä. Siispä kuumelääke nassuun ja menoksi! Töppösen tokotunti jätettiin väliin ja sen sijaan olen nyt lataamassa Sienen videoita nettiin ;P

Möllitokon tarkoitus oli totutella tuomariin, liikkuriin ja kehässä olevaan tuomarinsihteeriin. Suoritukset videokuvattiin (mulla lisäksi oma kamera mukana, nää videot on sillä kuvattuja, kiitos filmaamisesta Henna!) ja oli toivottavaa, että ohjaajaa vähän edes jännittäisi, jotta tuntuisi oikealta kehässä ololta. Liikkeet käskytettiin normaalin alokasluokan mukaan, mutta kunkin tehtävänä oli itse tuntea koiransa ja tehdä omalla tasollaan. Palkata sai liikkeiden välissä ja vaikka aikanakin.

Meidän ryhmässä oli kolme koiraa. Ekana häiriökoira, numerolla 2 bc ja 3 Sieni. Yritin kovasti niin sain itseni vähän jännittämään, mutta se ei kyllä kestänyt koko suorituksen loppuun asti. Ennen omaa vuoroa yritin olla jäykkä ja kerätä sitä stressiä. Pentu oli lyhyellä remmillä, seistiin parkkiksella, se kaivoi kuoppaa, kieri lumessa yms yms. Palkkailin aina välillä namilla. En tiedä eikö mun jännitys ollut kovin aitoa vai eikö sitä muuten vaan kiinnostanut :D

Kehäänmenotarkastus & luoksepäästävyys (video): kymppi :)

Paikalla makuu (en jaksa ladata videota): maahan meno tosi hidas, muista harjoitella alun odotusta! Opeta siihen joku henkäys, mikä tarkoittaa että kohta alkaa tapahtua, huomio tänne, tai seuraa itse muita ja kun alkaa näyttää siltä että aloitetaan, käske vielä "sivu". Pentu ei ollut lainkaan hereillä ja ihme että ylipäänsä meni maahan ekalla käskyllä. Makuussa välipalkkailin jonkun verran ja kerran rykäisin haistelusta. Ei se ole koskaan tehnyt noin pitkää aikaa, hyvä aloittaa kokeessa! Sivulle nousu ok.

Remmissä seuraaminen (video): eihän se ole tehnyt läheskään noin pitkää pätkää, eikä se ole seurannut remmissä, eikä se ole tehnyt käskytettynä, eikäeikä... päätin jo etukäteen että mennään ihan imuttamalla. Ohjaajalle noottia että jäin lopussa katsomaan tuleeko koira kun tuntui että se jää vähän taakse, se himmaa heti siitä lisää. Täyskäännökset ei olleet täyskäännöksiä vaan ihme mutkia, eikä Sieni osaa niitä vasemmalle kun ollaan vasta treenattu oikealle, unohdin että mulla ei ole mudi ja tein mitään ajattelematta noin päin! Juoksukin on ihan ekaa kertaa mukana tässä, koskaan moista tullut treenattua. Plussaa suora seuruuasento ja kyllä siitä kuulemma hyvä tulee muutenkin. Videolta katsottuna mun silmään pistää koiran askellus, omaa vauhtia pitää miettiä niin että koiran kulku näyttäisi paremmalta.

Vapaana seuraamisessa (video) ohjaaja tsemppasi ja käveli reippaammin, oli kuulemma heti selkeesti parempi yleisilme koko hommassa :D

Liikkeestä maahan (video) ekaa kertaa käskytettynä. Tein peruuttaen, mutta aloitusta en ollut miettinyt ja tolleen yhtä aikaa liikkeelle lähdettäessä se oli ihan perseestä, olis pitänyt tehdä kuten treenaan eli heitän namin ja kun koira palaa sieltä, lähden alta pois. Nyt se oli liian lähellä mua. Maahan menee hyvällä tekniikalla mutta oli vähän hämillään ja siksi himpan hidas. Loppuosaahan ei ole koskaan tehty, palaan aivan liian reippaasti kun jäi vauhti päälle seuruusta, ja koira kääntyy katsomaan "hä mihin sä meet?!" ja samalla nousee perään.

Luoksetulossa (video) rauhallinen odotus eikä reagoi liikkurin käskytykseen, hyvä vauhti, pieni käsiapu (ja nami valmiina kädessä) sivulle. Jatkossa vielä avun kanssa mutta käsi alemmas, koska koira näyttää siltä että tätä menoa jossain vaiheessa se alkaa pomppaamaan sivulle.

Liikkeestä seisomisessa (video) peruutin kanssa. Kotona tää sujuu, mutta outo tilanne (ei me olla koskaan treenattu sen vertaa kokeenomaisesti, että vaan kerran kukin liike!) olisi tarttenut isomman käsiavun pysähtymiseen. Nyt hiipii perään, toistolla pysähtyy. Muistan palata rauhallisemmin koiran vierelle. Ja loppuosaahan ei ole treenattu koskaan eikä seisomasta sivulle tulo ole ihan helppo homma yleistää muista, kuten näkyy... :D

Hypyllä (video) koira alkaa kiinnittää huomiota liikkuriin ja muihin ihmisiin, aiemmin ne oli sen verta kauempana että eivät haitanneet yhtään. Toljottaa liikkuria joka sanoi "käsky" ja ekalla hyppykäskyllä ei ihan muista mitä piti tehdä. :D Ilmoitin jo etukäteen että ei tehdä koiran luokse menoa, koska sitä ei ole treenattu lainkaan. Palkkasin pennun siis hypystä. Ja tajusin vasta sitten että treeneissä meillä on vasta yksi lauta, ei tod kolmea. Koko koe ihan sarjassamme ohjaaja tekee parhaansa jotta vie koiran sille liian vaikeaan paikkaan, hyvä minä!

Kokonaisvaikutus 10 :) Sienellä on hirveän hauskaa, yhteistyö on upeaa ja hyvä tulee! Sieni on niitä kohtuullisen harvoja koiria jotka palkkaantuu tosi hyvin pelkistä kehuista, tätä pitää muistaa vaalia. Pentu sai rallattaa sienilelun kanssa muutaman kerran välissä ja lopuksi. Se kävi esittelemässä lelua kaikille ihmisille ja oli ihan onnesta soikeena kun tajusi, että ne kaikki on täällä vähän niin kuin sitä varten ja sienishowta katsomassa :D Koetilanteeseen vinkiksi, että aika nopeat kehut ja sitten koira sivulle, saan sen meinaan pelkillä taputuksilla rallaamaan pitkin kenttää ja varmaan ulos kehästä, ja se ei oo ihan tarkoitus :D

Holskujen tokon rotumestikset on 23.9. Pieksämäellä ja sanoin, että sinne meillä on alustava tavoite korkata koeura. Kuulemma aivan realistinen tavoite. Pyysivät sitten kennelpiirin alo-haasteotteluun joukkueeseen, se koe olisi 9.9. Lupasin miettiä, pari viikkoa ei ole kriittistä ehtimisen kannalta. Tajusin vaan kotona että samana päivänä on mudien pk-rotumestikset ja se kiilaa ehdottomasti edelle! Nytkö sitä sitten ollaan kahden koiran loukussa ja tarttee alkaa valitsemaan :/

Sieni 10kk

18,6kg
56,5cm

Ken puree, ken ei

Hurttahallissa Orimattilassa Olisiko koirastasi suojeluun -viettitestauksessa. Maalimiehenä/testaajana Ari Saari. Olin ilmoittanut molemmat koirat.

Halli oli kapea ja pitkä, ihan hyvin valaistu, mutta kuitenkin mulle tuli "onpas täällä ahdasta" -efekti. Ihmiset, varmaan noin 40kpl, seisoi sisääntulopuolella ja niiden ohi/läpi mentiin leikityspaikalle. Hallissa oli vain yksi koira kerrallaan ja homma oli aika lailla suoraan autosta kehään -tyylinen.

Sieni oli numero 9. Pentu oli halliin tullessaan hieman hämillään väentungoksesta. En tiedä, olisko joku vieras nähnyt siitä mitään, mutta mun silmään kyllä erottui. Ei se siis todellakaan pahasti, mutta vähän jänskätti normaaliin verrattuna. Kehään mennessä pentu haisteli matkalla, näen sen ihan sijaistoimintona. Lähti hyvin leikkimään vieraan miehen kanssa, korjaa otteen tarjottaessa. Ekassa rauhavaiheessa laskee irti kun vasta menen sen luokse. Tätä se ei yleensä tee, näen että tämäkin johtuu oudosta tilanteesta. Valjaista ottaminen ja varsinkin tuossa loppupuolella kun pentu saa tällin hihnasta ja palaa mua kohti, on sille selvästi "hei mitä tyhmää sä teet!" -juttuja. No niin kai, kun arjessa otan pannasta/valjaista vaan kun tarttee puuttua jotenkin, ja hihnakuri on sellainen että nykäisy on kauhea homma. Videolla ei näy, mutta pentu kantaa rättiä ihan ulko-ovelle asti ja tapporavistaa monta kertaa matkalla. Rätti tippuu juuri ennen kun siirrytään ovesta ulkopuolelle.

Asteikko on 1-5:
vietti 3
saalistaminen 3
puolustaminen 1
otevoima 3
otekäyttäytyminen 3

Sanallisesti Saari kuvasi koiraa hyvin herkäksi. Puolustus on ainakin toistaiseksi aivan olematon eikä koira kestä kovaa painostamista. Sellanen kiltti tyyppi, kyllä! Tästä ei todennäköisesti tule löytymään ainakaan kovin paljoa terävyyttä, mutta varmaksi ei näin nuoresta vielä voi sanoa. Saalisviettiä ihan mukavasti ja on valjastettavissa treenikäyttöön. Olen pitkälti samaa mieltä, Sienen arvio kuvasi sitä rehellisesti.

Kameran muistikortti oli jäänyt koneeseen (perkeleen SD-muistikortinlukuhomma, tästä lähtien palaan taas piuhan käyttöön!), ja sisäinen muisti on olematon, joten pennun video on tosi paskalaatuinen ja töppösestä ei ole mitään :(

Töppönen oli numero 23 tai joku sellainen. Leikitin sitä ulkona hetken, oli vähän vaisu mutta leikki. Otin sen hallin eteiseen jo edellisen koiran aikana. Mudi meni mun edellä sisälle, mutta kun se näki mihin tultiin, se selvästi meni epävarmaksi, ihme paikka ja ihme porukkaa, hyi. Rätistä tuleva läiskähdys (jalkaa vasten paukauttaessa) oli vaarallista ja mudi meni pälyilymoodiin. Ohi juokseva lapsi sai sen säpsähtämään ihan kunnolla. Se otti muhun kontaktia ja palkkailin sitä namein siitä. Ehdin viedä sen autoon hetkeksi ennen omaa vuoroa. Jos oltais oltu kokeessa, olisin perunut, mä näin että tästä ei tule mitään.

Vuorollamme koira meni edeltäni kehään, kohti maalimiestä ja heiluvaa rättiä. Se meinasi lähteä saalistamaan, teki muutaman nykäyksen yms, mutta tajusi sitten että ei juma toi on joku vieras setä! Alkoi haukkua ja perääntyi askel kerrallaan taaksepäin, kunnes törmäsi minuun. Molari laittoi lelun veks, kyykistyi kylki kohti koiraa ja pyysi sen moikkaamaan. L kävi sen luona pari kertaa, se kutsui koiraa nimellä aina uudestaan. Oli ihan luimussa ja sen näköinen, että jollekin muulle olisin jo sanonut että anna koiran olla. Luotin, että ammatti-ihminen osaa itse varoa näppejään :P Lopulta L tökkäsi päällä sedän kainaloon käden alle, istui siinä korvat luimussa ja katsoi mua "onko nyt hyvin tervehditty". Se teki sen siis ihan siksi että ymmärtää että sitä odotetaan siltä. Itse se ei lainkaan nauttinut tilanteesta.

Kun aloitettiin uudestaan leikkiminen, koira säpsyi rättiä ja saalisärsykkeitä. Se on hirveän terävä, sanottiin, ja myönsin että näin on, luonnetestistä +2 suuri. Kuulemma tämän esityksen perusteella erittäin suuri olisi ollut ihan osuva. Se on myös selvästi pidättyväinen, tuli seuraava kommentti. Kyllä vaan, myönsin taas. Hämmästyttävää, miten ammattilainen osaa ihan muutamassa minuutissa analysoida mulle mun koiraa niin osuvasti. Leikitin koiraa itse. Kuolainen ja hiekassa pyörinyt rätti ei ole sitä millä mun homokoira haluaa leikkiä, olis pitänyt hakea oma lelu autosta, mutta kyllä se lopulta pikkasen lämpeni. Selvästi mun mieliksi ja pälyili koko ajan että molari pysyy riittävän kaukana. Heti kun vaihdettiin lelu molarille, koira päästi irti ja tuli tyytyväisenä mun luokse "noin, hyvä, nyt sain ton ukon lähtemään tonne kauemmas meistä!"

Ykköset kaikista kohdista tän perusteella. Ei voida arvioida -kohtia ei ollut tarjolla :P Terävyys ja pidättyväisyys on niin iso jarru, että saalisvietti ei tällä koiralla riitä kumoamaan niitä. Se tuntui pahalta, mutta sehän on vain totuus. Jotenkin nyt tän molarin sanat "tää on hirveän terävä koira" vasta meni mulle kunnolla perille. Se ON sellainen eikä mikään mitä mä teen tai jätän tekemättä, muuta sitä muuksi. Sille on aivan hyödytöntä suuttua tai olla vihainen. Sen kaikkia reaktioita leimaa terävyys, se ei tule sammumaan, ei millään, ei ikinä. Se, että rankaisen sitä sen reaktioista, joille sekään ei mahda mitään, ei ole reilua eikä varsinkaan vie meitä mihinkään. Reaktion jälkeen sille kuitenkin voi ja pitää antaa ohjeet miten nyt käyttäydytään. Sain tästä kovasti voimaa arjen murinoihin ja muihin ongelmiin.

Molari vielä sanoi, että tää oli tälle koiralle tosi hyvä harjoitus sikäli, että se selvisi sille rankasta tilanteesta. Että tällaisia vastaavia paljon lisää, hirveesti sosiaalistamista, ja jos on osaavia ihmisiä niin nameja niille, selkä kohti koiraa, ja annetaan koiran hakea herkut. No joo. Ikä kysyttiin aluksi ja hää tiesi että se on jo 3,5v, ei mikään ihan nuorukainen. Koetuloksista ei erikseen kysytty, ja oltiin jo oltu niin pitkään että en ilennyt enää viedä enempää aikaa selittämällä, että sen kanssa on tehty ihan helvetisti töitä, sillä on tuloksia, sitä on sosiaalistettu. Ettei se ole mikään perämetsästä tänään tänne kiskaistu tapaus. Ja väliäkös sillä, typerää että tunnen tarvetta puolustella huonoa koiraani.

Jäin vielä pohtimaan töppösen kanssa harrastamista ja kisaamista. Jos on lusikalla annettu, miten voi vaatia kauhalla? Se ei varmasti nauttinut tästä tämänpäiväisestä mitenkään. Miksi mä vein sen sinne? Enkö jo messarin kv tokon jälkeen vannonut, että sellainen ei saa toistua? Montako kertaa mun pitää vielä erehtyä ennen kuin on aika lopettaa kokonaan ja pysyä sen kanssa vain kotikentillä?

Hullut harrastajat?

Agitunnilla (tällä kertaa E). Tässä alkuun naamakirjapäivityksenä tiivistelmä:

"Ei hele tätä harrastamista... lämmittelylenkillä sieni kieri paskassa ja sotki takkinsa ihan totaalisesti, ja alkoi vielä kuuroksi joten heitin sitä fleksillä. Kuulo palautui pikaseen mutta takki ei puhdistunut. Mudin agitunnilla kovin kiemurainen rata eikä me osattu yhtään mitään, sanoin että lopetan koko lajin :P Tunnin jälkeen sieni vielä pikaisesti treenaamaan. No sehän juoksi, kovaa ja koko ajan, mutta ihan minne sattuu eikä lainkaan sinne minne piti. Ja tästä pitäis taas pulittaa jäsen- ja puolen vuoden treenimaksut noin 100e. Hei huvinsa kullakin! :D"

Rata oli tällainen:


Aloitus kakkoshypyn numero 19:n kohdalta kutsumalla koira siihen. Sylkkäri vitoselle ei sujunut syystä että koiralle ei ole sellasta koskaan opetettu. Vitosen jälkeen kierrätin koiran "vasemmalta" kutoselle, se oli toimiva enkä kokeillut edes toisen puolen kautta. 4/8 putkeen koira meni noin sata kertaa väärään päähän, hypyiltä oli ihan suora linja sinne väärään, ja putki oli niin lähellä että koira oli jo siellä ennen kuin tällainen tumpelo ehti tehdä mitään. :P Kepit L meni ekalla kerralla hienosti vaikka olin vaikeammalla puolella eli kuvassa "ylhäällä". Sen jälkeen se ei sitten enää mennytkään, vaan lopetti varmaan kymmenen kertaa kesken. Huusi ja huusi vaan, eikä mun ohjauksessa ollut kuulemma nähtävää vikaa, koira vaan ei malttanut. Rauhoitettiin sitten ihan kokonaan että saatiin se taas keskittymään. Puomille hurjan kiire ehtiä, putken ja A:n välistä ei mahtunut menemään. Välistävedot ok mutta A:lle tosi huono kulma, alakontakti oli lähellä jäädä väliin kun koira loikkasi vinosti. Lopun hyppysuora meni kun ohjaaja pisti liikettä kinttuihin.

Jossain vaiheessa oli suunnilleen itku kurkussa kun ei tästä vaan tule MITÄÄN. Ihan uskomatonta miten voikin mennä niin pieleen kaikki! Sain sitten noottia että jos itse ei keskity, niin ei voi olettaa, saati vaatia, että koirakaan tekisi niin. Kyllä se sieltä kun kädestä pitäen neuvottiin ja mentiin ihan 2-3 estettä kerrallaan. Me kolmosluokkalaiset. Joo ei muuten todella olla kisaamassa ihan lähiaikoina :P

Pari kertaa koira nousi lähdöstä. Odotutin vaihtelevia aikoja ja pelkkä odotus tai sitten kääntymiseni sai aikaan varastamisen. Vein sen vaan takaisin alkuun. Kontaktit taisi olla pääosin hyvät, alkuun vähän hitaita ja puomilla oli joku haju mitä munkin koira meinasi jäädä nuuhkimaan. Loppua kohti kun kierrokset nousi niin kontaktitkin nopeutui :) Koira myös otti ne!

Sienelle jätettiin tunnin jälkeen 4-putki ja kolme hyppyä sen "alle" (2, 3, 7). Ei ollut oikein selvää suunnitelmaa mitä sen kanssa teen, jotain vaan pyörittelin. Pentuhan paineli mutta valitettavasti ihan minne sattuu. Se on pakko saada johonkin ryhmään.

Höpönhöpön

Päivällä käytiin markkinoilla. Töppönen on ihmislaumojen keskellä helpoista helpoin, se tulee itse ihan jalan viereen kävelemään ja käyttäytyy kuin olisi käskyn alla. Pitää enemmän kontaktia minuun kuin tutkailee ympäristöä eikä se varmastikaan nauti tilanteesta. Sienestä nyt ei todellakaan voi sanoa samaa. :D Wau ihmisiä wau sitä wau tätä! Hei täällä haisee savukala! Tuolla on hassu täti! Pulu! Wihii! Olisin tarjonnut kullanmuruille maggaran, mutta ainoa löytämämme koju oli perussuomalaisten joku helvetin mainospiste, enkä pystynyt laittamaan 1,5 euroa sinne. Torialueella olis varmaan ollut muita makkaranmyyjiä, mutta en iljennyt mennä koirien kanssa sinne, vaan oltiin vaan markkina-alueen reunoilla kaduilla.

Toko-osastolta oli tarkoitus käydä ulkona ottamassa kunnon treenit, mutta kentät on tosi olemattomissa :( Sulais nyt luistinradat, jäätiköt ja lumikasat jo pois. Jäi sitten taas olkkarihommiin, yksi setti päivällä ja toinen ennen iltaruokaa.

Sieni teki 1-3 askeleen seuraamista (sen käskyksi taitaa nyt jäädä pelkkä "sivu") ja kapulan pitoa (siihen käskynä on ollut nyt "ota" ja tarjottu kapula, pitäisi varmaan alkaa jo käyttää oikeaa noutokäskyä, kun pentu aika hyvin ottaa kapulan sitä tarjotessani). Se sai myös kokeilla kahvikuppi-ohjattuanoutoa (kertakäyttökukkapurkki toimi kahvikuppina), aloitettiin siis sillä että oikea kapula on se missä ei ole estettä edessä. Eihän siitä tullut hittojakaan :D Pentu pitäisi laittaa istumaan eikä antaa sen säheltää mukana kun laitan kapuloita, koska silloin se ottaa aina sen viimeisen. Videolle saa nauraa, meitäkin nauratti, kuten kuuluu kun jätin äänetkin iloksenne!

Töppöselle kaukojen s-m-s ja s-i-s-vaihtoja. Kukkapurkki-ohjattua niin, että oli merkki ja siitä n. metrin päässä kapulat, joiden välit pari-kolmekymmentä senttiä. Keskikapulaa se ei tuonut kertaakaan ja aika hyvin toimi muutenkin, mutta koira ei kuunnellut yhtään kun välillä käskin sen merkille. Se rynni aina kapuloille. Korjasin varmaan sata kertaa mutta aina vaan yritti ekalla merkkikäskyllä kapuloille. Maksoin tänään 14.4. kokeen ja siihen ei ole kuitenkaan enää kovin pitkä aika, paljon olis vielä tehtävää :P

Sieni Hesarissa

Terveisiä äitiltä. Tää on kyllä jo vanha, mutta löytyi uudestaan siivotessani pöytää. :D

Suunnat

Sieni on ollut pari kertaa mun kanssa Lotalla & Vienolla. Vienolla on juoksut, joten töppönen ei ole saanut osallistua. Tyttikin on jätetty kotiin ihan varmuudeksi. Jotenkin kuvittelen, että juoksujen aikaan nartut helposti on normaalia kärttyisempiä tai muuten erilaisia. Tytti nyt ei itse riitaa ala haastamaan, mutta jos nuorempi Vieno ryttyilisi sille jotain, niin ihan varmasti vastaisi.

Tänään dumppasin Sienen kylään pariksi tunniksi yksinään. Oli pitkä työpäivä ja sen päälle vielä parin tunnin koulutus, ja kysyin saako pentu tulla leikkimään koulutuksen ajaksi sinne niin säästyy mun hermot ja tavarat. :P

Saman talouden narttujen juoksut tietääkseni usein "tarttuu" eli ensin juoksee yksi ja sitten aloittaa toinenkin. En tiedä, vaikuttaako kaverikoirien juoksut toisiinsa. Olen vaan niin varma että Sienen juoksut osuu juuri toukokuun alun leirin aikaan, kun pentu on vajaa vuoden. Se vaan olisi niin mun tuuria. Voisi siis kernaasti "tarttua" sille jo nyt!

Olkkaripuuhina tänään ennen ruokaa suunnat. Kaksi samanlaista mustaa ruokakippoa n. 3m päässä toisistaan, koira pönöttämään keskelle istumaan selkä kuppeihin päin. Vein namin ensin oikeaan ja sitten mukamas myös väärään, palasin koiran eteen, ja siitä käsimerkillä ja vasen/oikee-käskyllä lähetys. Kaikki kolme tekivät oman settinsä. Nyt on pennullekin nämä siis aloitettu.

Tokot

Tiistaitokot hallilla.

Alo-avo-luokkalaisilla oli viime kerralla sovittu möllitoko, puolet ryhmästä nyt ja puolet ensi kerralla. Kukaan ei vaan ollut muistanut ilmoittaa mulle, kun oltiin viime kerralla poissa, ja Sienellä ei ollut tänään siis mitään. No, toimin liikkurina tämän kerran mölliläisille ja Sienen vuoro on sitten ensi viikolla. Nää kuvataan videokameralla ja jokainen saa omansa sitten myös itselleen. Wohoo, oikea hieno videokamera, luvassa tosi laadukasta matskua tokoSienestä! :D (Teknisesti laadukasta, tokomielessä tuskin :P)

Töppösen ryhmässä alkuun evl:n paikallaolot, eka istuminen ja sitten makuu. Toisena vasemmalla, kuusi koirakkoa yhteensä. Jäin näkyviin kummassakin, istumisen aikana kerran kielsin koiraa haistelusta/viereisen nartun kuikuilusta, ja kun ei uskonut, kävin nyppäämässä tukasta. Makuussa kerran kielsin, se riitti. Makuussa kuunteli hienosti vaan omat käskyt alas ja ylös, siinä oli kaikkea härdelliä mutta malttoi keskittyä :) Toi haistelu on vaan nyt ongelma, millä hitolla sen saa pois?!

Yksilövuorolla pareittain halusin kokeenomaisen. Maksalaatikkorasia oli mukana ja annoin koiran haistella kannen raosta purkkia ennen kuin jätettiin se autolle. Tehtiin hallissa, siinä oli toinen koirakko samalla sisällä ja aika ahdasta. Valitsin liikkeiksi seuruun, hyppynoudon ja kaukot.

Seuruu joku avo-voi-pituinen, muuten kaiketi teknisesti aika jees, mutta aika alussa juoksusta normikäyntiin siirryttäessä antaessani seuraa-käskyn koira pinkaisi ovea kohti, luuli että se oli lupa mennä palkalle. Kiljaisin "hei!" ja se tuli jatkamaan seuruuta kuin ei mitään. :D Askelsiirtymissä vienoa piippausta ja ihan lentoon lähdössä koko ajan muutenkin. Ei tuntunut hyvältä, parin silmiin kyllä näytti kuulemma.

Metallihyppynoudossa ennen liikkeen alkua vinkumista ja käskytin aika voimakkaasti "sivu" ja "odota" vielä lähtöpaikalla. Nosto oli hieman hidas ja palautus olis voinut olla ripeämpikin.

Kaukoissa alkuun taas kauheaa kitinää ja meinasin karkuuttaa koiran kehästä palkalle, se rynni useaan kertaan ovea kohti... unohtui sopia mitkä käsimerkit tarkoittaa mitäkin vaihtoa, ja matkaakin oli vain joku alle 10m ahtauden takia. Tuli vain viisi vaihtoa, s-i-m-i-m. S-i-vaihdossa mun käsimerkki oli jotain tosi outoa ja koira tuli eteenpäin. Muuten kai ok, ja teki kaikki hyvällä vireellä! Lopuksi käskin koiran hetkeksi maahan ja sitten otin sen rapsuteltavaksi ennen kuin mentiin palkalle.

Ihan hirveetä. Tekniikalla ei tee mitään jos koira kiljuu kaikki väliajat, evl:ssähän se lentää hyvin pian jo hylättynä ulos kehästä. Maksalaatikkopurkki oli aivan liikaa näemmä taas vaihteeksi. Koira on 3,5v ja mulla on edelleen sellanen olo, että vireen säätely on aivan tuntematon juttu, mulla ei ole keinoja :(

Autoin sitten vuorostaan pariani ja sen jälkeen hain vielä pennun sisälle. Tehtiin alokasluokka pikaisesti läpi. Samalla oli hallissa toinen koira, jota kehuttiin kuuluvasti, mutta pentua ei haitannut yhtään. Seuruuta 1-3 askeleen siirtymissä, namikäsi Hannan oppien mukaisesti apuna, oli tosi hyvää työtä. Liikkeestä maahan mun peruuttaessa, tosi nopea, ei tarvii apuja, mun ei tarvii myöskään hidastaa saati pysähtyä. Luoksetulo n. 10m matkalta Hannan askelvinkin avulla, eka toisto oli vähän hidas, pentu selkeesti mietti mitä se on tekemässä, toinen nopeampi. Liikkeestä seisomista muutama otos mun peruuttaessa, käsiapu vielä mukana. Hyppyyn pennulla oli suuri imu :) Mentiin esteen luokse ja pyysin "sivu", pentu sinkosi kohti estettä ja veti liinat kiinni just ennen ponnistusta, kääntyi ja tuli sivulle ihan sen näköisenä että oho, näinhän sä sanoitkin, meinasin erehtyä! :D Repesin ihan totaaliseen nauruun, aika hienosti hei! Käskystä sitten hyppäsi. Muutama suorapalkka hypystä, sitten pari toistoa niin että pyysin odottamaan esteen takana. Muutama sekunti onnistuu, kun itse pysyn paikallani. Lopuksi paikalla makuu toisen koirakon edelleen duunatessa omiaan. Poistuin eka n. 5m päähän ja palasin palkkaamaan, sitten kävin kiertämässä parin ihmisen ryhmän n. 10m päässä ja palasin palkkaamaan, lopuksi seisoin pennun edessä jonkun viisi sekuntia, palkka, siirryin koiran sivulle, palkka, vapautus.

Pennulla ei ollut tarjolla muuta lelua kuin karvapatukka ja hyvin sekin kelpasi, kun ei lemppari-vinkusientä ollut lainkaan vaihtoehtona ;)

--

Töppönen on tehnyt kotona ennen iltaruokaa tunnarin. 20 väärää ja oma. Eilen se toi ensin väärän, olin vaan että höpöhöhö ja lähetin uudestaan. Sitten löytyi. Tänään sillä oli jauhelihan paistorasvaa nappulan seassa ja ruokakuppi sai sen ihan sekaisin. Etsi tosi hätäiseen ja olin juuri murahtamassa että nätisti, ei napsita niitä kapuloita, kun koira nosti yhden ja mies merkkasi että on oikea tulossa. Se saa tehdä nyt viikon kuurin isolla läjällä ja nimenomaan ennen ruokaa, haluan että se keskittyy vaikka se onkin niiiiiin vaikeaa!

Tylsä ilta

Annostelen koirien ruuat silmämääräisesti kuppeihin ja hieman sen mukaan, onko liikuntaa ollut paljon, normaalisti vai vähän. Mittasin tänään Sienen ruuan annostelun jälkeen ja pennun kupissa oli J&V Kanariisiä n. 3,5dl (turvottamattomana - en koskaan turvota koirien nappuloita), vaa'alla 180g. Sellainen pikkasen normaalia vähemmän liikuntapäivän annos, tänään oltiin lenkillä vaan 45min. Pussin kyljessä oleva taulukko antaa 20kg koiran vuorokausiannokseksi 210-270g. Nappulan lisäksi pentu on syönyt tänään hapankorpun & lihapullan kongista, pureskellut isoa savustettua polvilumpiota reilu puoli tuntia jonka jälkeen otettiin ne pois koirilta, treeninameina pari kolme lihapullaa ja ulkona pienen kourallisen nappulaa luoksetulo- ja kontaktinottopalkkoina joka kusilenkilläkin. Olikohan siinä kaikki? Oikeen tällainen epäterveellinen päivä.

Joskus pentunahan asia oli niin, että Sieni söi (siis sai, olisi kyllä syönyt :D) tosi vähän ja tuntui kauhealta miten sen annoskoko voikin olla niin pieni. Asia taitaa olla "korjaantunut" nyt.

Niin ne treenit. Olkkarissa ihan vain.

Sieni:
-agikeppejä, 2-3 kepillä

-tokohyppyä itse kyhätyllä esteellä, alkuun irtosi hyvin mutta kun kokeilin käskeä seisomaan toisella puolella, pentu meni sekaisin. Seisominen onnistui siis kerran hyvin, sen jälkeen käskyllä istui, ja sitten ei enää irronnutkaan vaan oli ihan hämillään että mitä sä haluat :D Loppuun siis pelkkää hyppyä että sain taas lähtemään

-noutokapulan nostoa ja pitoja, pitojen kestot 2s-5s-pelkkä suuhun ottaminen-2s. Tosi hyvä ilme kapulan kanssa!

Luksi:

-keppejä eri sisäänmenokulmista, tai olis tehty mutta koiran mielestä 4kpl keppejä sisällä ei ole the kepit...

-hyppynoutoa, vaihtelin lähtöpaikkaa normaalista "kello kuudesta" 16-20 välillä. 20 hankalin ja jää vinoon palautuksessa, 16:n kulmaan suoristaa itsensä

-kapulan kanssa edestakas hyppyjä, kaukoja yms

Tytti:

-istu, maahan ja sivulle, sarjassamme mitään en ehdi edes kuunnella kun on niin hirveen ihanaa saada tehdä jotain :D

Otin videot, mutta kamera oli tarkentanut johonkin fakin kengännauhaan ja kaikki muu on suttua. :P

Tuotteet omista kuvista

Pitipä nyt munkin kokeilla. Haaveilen canvas- tms. tauluista, mutta ehkä joskus sitten omaan kotiin kun on ne lopulliset seinät... Nämä tällä kertaa Ifolorilta, postikuluineen yhteensä reilu 25e.

Hiirimatto:


Juliste 30x40cm:

Päivän piristeet

Olipas iltalenkki! Ihan heti kotikulmilla tuli vastaan nainen ja sakemanni. Koira alkoi raivota, nainen pysähtyi pitelemään sitä kaksin käsin, kolmannessa sillä oli rööki. Ei kun jotenkin se kietoi sen remmin käsiinsä ja jäi paikalleen pönöttämään. Keräsin omat koirat lähelle, töppönen kyllä ilmoitti mitä mieltä on tollasesta, mutta käveli ihan nätisti mun toisella puolen. Kohdalla ollessamme se koira tietenkin lipesi tai "lipesi" (siis päästikö se sen tahallaan, en tiedä) koko hihnan mitalle ja oli niin lähellä mua, että olisin ihan liki yltänyt koskemaan.

minä: pidäpä se koira lähempänä itseäsi
nainen: mitä? (ei varmaan oikeesti kuullut kun se koira edelleen huusi)
minä: älä päästä sitä tänne, pidä se siellä lähelläsi!

Nainen ei vastaa mitään ja lampsittiin ohi. Oltiin varmaan 10 tai 20m päässä menossa, kun tää huutaa vielä perään: kyllä mä tiedän tarkkaan mihin asti tää hihna riittää!

Että mitenkä?! En vaivautunut enää pysähtymään, kääntymään ja kertomaan elämän totuuksia toisten huomioon ottamisesta, koko tien tukkimisesta, vihaisen koiran hallinnassa pitämisestä, ylipäänsä korrektista ohittamisesta jne jne. Kaikilla ei vaan hissi mene ylös asti.

Oli oikeen koirankusetusaika ja tuli varmaan kymmenen ohitusta yhteensä. Loput meni paremmin, osalle L vähän murahteli, osa mentiin ihan hiljaa. Sieni ei reagoi mitenkään mihinkään edelleenkään, enkä osaa nähdä että alkaisikaan. Se on NIIN erityyppinen koira kuin L.

Aamupäivällä oltiin 1,5h miehen isällä, mies tartti työkonetta sieltä. Mä lähdin mukaan viihdyttämään koiria, kuvaamaan ja harjaamaan miehen isän hirvikoiria. Aina kun käydään siellä, himoitsen niiden turkkeja :D Oli vielä liian aikaista eikä tukka oikeen irronnut, joskus kuukauden päästä varmaan lähtee ja sitten uusi yritys.

Jälkeen päin oli väsynyttä väkeä. Ja meillähän ei miehen mielestä koirat saa tulla sänkyyn...



Videot:

Sieni ja aamumandariini

Maalla

Töppösen oma päivä

Töppösen kanssa kahdestaan amk:lla.

Ohjattua: kapuloiden välit normaalit, mutta merkiltä kapuloille pari metriä ja itse seisoin noin metrin päässä merkistä. Canis-lehdessä oli mielenkiintoinen juttu ohjatun noudon opettamisesta niin, että väärien kapuloiden edessä on nurin oleva kahvikuppi. Koirat kuulemma useimmiten reagoi siihen luonnostaan juuri oikein, "tämä kapula on pois käytöstä". Kuppien häivyttäminen ei artikkelit mukaan ole vaikeaa.

Lisäksi otin käyttöön Hanna Helmisen "ohjaaja katsoo noudettavaa kapulaa ja ikään kuin tekee valinnan koiran puolesta, sulkee täysin pois ne muut". Hää kuulemma toljottaa kokeessa noudettavaa kapulaa niin tiukasti, että ei edes huomaa jos koira menee väärälle.

Tein ensin merkiltä lähetyksiä molemmille puolille. Uudet käskyt on "vasen" ja "oikea", suunnat minusta katsoen. Oli oikein hyviä, luulen että se kapulan tiukka tuijotus auttoi enemmän kuin kahvikupit.

Sitten tehtiin "korjauksia", eli vein koiran halutun ja keskikapulan väliin tai jopa keskikapulan kohdalle tai siitä ihan hieman väärään suuntaan, ja lähetin siitä. Kerran meni väärin mutta onnistumisprosentti oli normaalia huomattavasti suurempi!

Merkkejä lelun revittelyn lomassa niin, että kapulat oli hajallaan siinä merkin lähellä. Alkuun toikin kapulan, mutta autoin vaan "ei, se on kapula, missä merkki, kierrä". Sitten kun tajusi, sujui hyvin. Palkkasin eri kohdista koiran mennessä merkille tai sen ollessa juuri kääntymässä siellä.

Hieman seuruuta. Ihan karmeeta, koira oli turhan kiepeillä jo valmiiksi ja jätin vielä narupallon kainaloon, ääliö.

Lopuksi jälki. Kyllä! :D Yöllä satoi vähän lunta ja lämpötila on nollan tuntumassa, ja parkkiksen laitamilla oli paljon koskematonta tilaa. 150 askelta, kolme keppiä, jana n. 5m ja jälki lähti vasempaan. Koira kyllä sinkosi jäljen yli ja piti huutaa se takaisin, että joo joo tossa se oikeesti oli jo :D Jälkeä tehdessä olin vähän liukastellut, lumen alla oli paikoin jäätä. Koira ajoi jäljen sellasella kyydillä että roikuin narussa ja keskityin pysymään pystyssä! Aika paljon meni nenä ylhäällä ihan silmillään. Ilmaisut oli hyvät. Töppöselle jos lumella vielä haluaa tehdä, niin johonkin missä menee vähän jotain muitakin jälkiä, tollasia sen on ihan turha antaa juosta läpi.

Jotain, osa 2

Illan olkkaritokot.

Sieni teki noutokapulan pitoa ja kosketusalustaa. Alusta oli oikein jees, oli erilainen kuin viimeeksi. Pidoissa yritin samalla kuvata ja treenata ja ylläri siitä ei tullut mitään. :D Pistin sitten kameran pois ja keskityin koiraan. Alkuun hieman käynnistymisongelmia, pentu vain toljotti tarjottua kapulaa. Annoin sen tehdä pari nostoa maasta, niin sitten muisti että kapula oli tarkoitus ottaa suuhun. Vika otos videolla.

Töppönen teki alustaa (ei mitään järkeä, kunhan sähelsi, ja joku vielä naksuttelikin ihan mistä sattuu... ainakin se kuunteli kun käskin sen välillä alustalla seisomaan, niistä oli edes hyvä naksutella) ja yhden pidon. Jälleen ihan hakatun näköisenä. Olen niin iloinen pennun ilmeestä tossa videollakin, ne on kuin yö ja päivä!

Tytti sai lopuksi touhuta muutaman istumisen, maahan menon ja sivulle tulon lihapullanpalasia vastaan. Mitään muutahan se ei oikeastaan edes osaa :D Nahkakoira ei meinannut nahoissaan pysyä. Sienen eka noutopalkka osui mun suusta tippuessaan pennun päähän ja kimposi siitä suoraan kohti parin metrin päässä venaavaa Tyttiä ja sen pituinen se. Tytti oli hyvin itseensä tyytyväinen moisen varastamisen jälkeen :D.

Päivällä oltiin pari tuntia lenkillä, alkumatka flekseissä, ja sitten olin raahannut mukana repussa 10m liinaa mudille. Pentu pääsi irti ja mudi viritettiin liina-fleksi-fleksi-yhdistelmään, mikä teki yhteensä 20m. Koirapolulla tuli muutama ihminen vastaan ja yksi mummeli ohitettiin takaa päin. Arvasin, että kaunis sää houkuttaa sinne muitakin, ja siksi mekin hyvin varustautuneina mentiin juuri sinne. Tietenkään mudi ei meinannut yhtään mitään, vaan oli oikein herttainen ja välinpitämätön vieraiden suhteen. Lihapullat sen kun vaan ääntä kohti. Sieni ohitti vapaana yhdet vastaan tulleet tyypit, tajusin vasta jälkeen päin että oho unohtui ottaa kiinni. Onneksi ne ei valittaneet mitään, ainakaan päin naamaa :P No, ei pentu ollut yhtään kiinnostunut, marssi vaan ohitse.

Jotain

Sieni teki sivulle tuloja ja askelsiirtymää Hannan ohjeiden mukaan. Heti kun keskityin johonkin muuhun käteni sijaan, huomasin taas palkkaavani käsi irti lahkeesta, liian edestä. Hyi minua! Kuivaharjoittelua ilman koiraa tehtävä varmaan oikeesti, vaikka se oli vain vitsi koulutuspaikalla...



Lisäksi pentu sai leikkiä narulelulla. Taisteluleikit on jääneet viime aikoina aika vähiin, pennun valinta on ollut vinkusieni. Saa se sitäkin käyttää mutta ei nyt vallan unohdeta muita leluja :)



Töppönen aloitti paidan helmassa olevan lelun ottamisen. "Saa ottaa" ei tietysti meinannut sille mitään, vaan se tuli sivulle. :D Sanapari ei muutenkaan sovi mun suuhun ja pitää keksiä siihen joku ihan oma sanansa. Kaiva? Pure? Iske? Revi? Piilo? Varmasti on joku kerta nahassa komeat jäljet.

Käytin koirat tänään erikseen lenkillä. Töppösen lenkin lopuksi oltiin laajalammen jäällä. Siellä oli vissiin jonkun lumiukon raadot, sellainen iso jäämöhkäre. Pyysin koiran sinne päälle ja palkkasin siitä. Sitten pyysin kiertämään. Mudi hyppäsi varmaan sata kertaa vaan päälle, toistin "ei, alas" ja "kierrä", vaan ei kuunnellut mitään! Sillä kohosi kierrokset ihan tappiin ja se meinasi alkaa vinkumaan. Talutin sen sitten ihan valjaista pitäen kerran ympäri, niin johan syttyi lamppu päälle :D Varsinainen herneaivo. Tehtiin vähän istu-seiso-päivää -jumppaa lohkareen päällä. Mudista kaikki tollaset tasapainohommat on ihan parasta! Jäällä oli muutama hiihtäjä ja pari koiran ulkoiluttajaa, mudia ei kiinnostunut kukaan yhtään. Se on kyllä niin erilainen elukka hyvänä ja huonona päivänä.

Sienen kanssa oltiin urpolan lammella. Pentu sai jossain vaiheessa jonkun hajun ja seurasin sitä kommentoimatta mitään. Kävelin siis koko ajan eteenpäin ja vilkuilin olan yli. Koira jäi yli 100m päähän jälkeen ennen kuin se lähti perääni. Se vaan ei tullut kunnolla vaan kaarteli ja pysähteli, joten arvasin että sillä on jotain syötävää, varmaan pilkkijöiden roippeita. Huusin että alahan tulla nyt sieltä. Oli tosi vaikeeta, koska kala tosiaankin. :D Sanoin että sen kun syöt sen mun puolesta, en minäkään sitä tahdo hei. En usko että mikään muu kuin ruoka saisi pentua jäämään noin kauas jälkeen.

Kosketusalusta

Tänään jäi tokot väliin ylimääräisen, pakollisen työvuoron takia. :( Inhoan iltavuoroja mutta kaikista sairauslomatuurauksista yms en minäkään pysty luikertelemaan irti, vaikka kuinka yritin. Kotona kuitenkin aloitettiin kosketusalustan opiskelu isohkolla läpinäkyvällä muovikannella. Sieni tarjosi ensin alustan ilmaisua maahan menemällä (mun jälkikoira!). Naksautin kun tassu oli alustalla kiinnittämättä huomiota koiran asentoon. Ehkä olisi pitänyt alusta asti? Sain kyllä seisten tassulla koskemisia kanssa. Lisäksi pentu nouti alustaa mulle...

Töppönen sai tehdä kanssa. Sillä on ihan hirveä sähläysvaihde aina kun naksutellaan. Noin muuten näen arjessakin eron näissä koirissa; töppönen on lt-termein kohtuullisen vilkas ja Sieni vilkas. Naksuttimen kohdalla töppösestä tulee erittäin vilkas ja Sieni jähmettyy kohtuullisen vilkkaaksi. :D Käskytin koiraa seisomaan alustan päällä. Onnistui aina silloin kun se ehti kuunnella eikä vaan steppaillut menemään ihan tohkeissaan.

Aamulla sattui aika episodi. Oltiin kapealla polulla fleksilenkillä, vastaan tuli joku pappa ja piti väistää. Kävelin tosi lähelle setää, mutta olin koko ajan aikeissa väistää penkkaan ennen kuin ollaan kohdalla. Olis pitänyt jäädä jo aiemmin. No, kun sitten just ennen kohtaamista pyysin koirat penkkaan, käskin odottaa ja möyrin sinne itse, ja nostin katseeni katsoakseni että pappa mahtuu ohi, hää oli kanssa hypännyt sivuun ja sanoi "tulkaa vaan". Mudi sai tästä paskaraivarit ja alkoi karjua. Komensin koiraa että anna olla, mutta se ei ollut kuulevinaan, ja meinasi rynniä mun takaa lähemmäs setää aukomaan päätään. Huiskaisin fleksillä tehostaakseni "ANNA OLLA!" -käskyä. Harmi vaan että mudi just samaan aikaan päätti ohittaa mut ja sai fleksistä ihan suoraan naamallensa. Tai oikeestaan ei harmittanut yhtään, se meinaan hiljeni. Toivottavasti sattui, senkin paskapää :P Marssittiin sedän ohi ja kohdalla mudi vielä karjaisi kerran. Wtf? Sanoin sille että ole nyt jumalauta jo hiljaa kuuletko ääliö.

No, sitten tuli kohta samalla polulla joku nainen. Se väisti sivuun, mudin olin käskenyt taakseni ja kihisin kiukusta vielä sen verta, että hää pysyi siellä oikeen nätisti ja hiljaa. Sieni meni vähän edelläni, ei fleksin päässä, vaan lyhyellä kuitenkin. Kohdalla nainen puhkesi puhumaan, pentu ilahtui ja hyppäsi sitä päin. Meikä karjaisee peräsuoli pitkällä "ALAS!!!" ja tuuppasin jalalla pentua pyllylle. Sieni katui että hyppäsi ja mä kaduin että koskaan olen ottanut koiria. Voi hyvää päivää sentään, mikä teitä vaivaa?! Kysyin naiselta että ai mitä. Nainen ei jatkanut enää höpöttämistä, ei vastannut mitään. Ei ihme. Koirille murahdin että menkää. Tultiin leveämmälle kävelytielle.

Sitten ihan kymmenen sekunnin päästä vastaan tuli mies ja bokseri. Se koira alkoi räyhätä ja ukko piti sitä kaksin käsin tien laidassa. Mä näin ne ennen mudia ja käskin sen heti takas taakseni. Se huomasi ne tultuaan asemiin, jolloin toistin painokkaasti käskyn. Kohdalla pääsi ihan pieni "mrr" mutta muuten ohitettiin aivan täydellisesti. Vähän myöhemmin tuli kaksi muuta ohitusta, ja nämä mentiin samalla kaavalla, toinen ainakin ihan täydellisen hiljaa. Palkkasin mudin namilla ja tehtiin sovinto.

Onko meillä sittenkin vaan hallintaongelma? Koira on 3,5v enkä vieläkään ole osannut oikein päättää, olisko tää vastaehdollistamisen, naksun, namien ja ymmärtämisen paikka, vai tartteeko se vaan kuria. Murina nyt sinänsä on ihan sama, en vedä itsekään siitä enää kamalia kierroksia. Mutta onko ohituskäytös yhteydessä siihen, että vapaana ollessaan koira karkaa räyhäämään muille? Jos se "saa" murista ohituksissa, kokeeko se että se vahtii meitä muulloinkin?

Tarvitsen nauhurin

Hanna Helmisen tokovalmennuksessa Jyväskylässä. Tarjolla oli max kuuden koirakon kolmetuntinen, ja keräsin ryhmän holskuja. Yksi paikka jäi vapaaksi, joten otin oikeudekseni täyttää sen mudilla. Kullekin siis puoli tuntia treeniaikaa (2 x 15min, tehtiin kaksi kierrosta).

Töppösen ekalla vuorolla katsottiin ohjattua noutoa. Olin kuvaillut ongelmaa niin, että vuorotellen hajoaa merkki tai suunnat ja nyt on suuntien vuoro. Koira siis saattaa mennä keskikapulalle tai jopa vastakkaiselle kuin mihin ohjaan. Tehtiin kokeenomaisesti ja saatiin aika monta kertaa tehdäkin, ennen kuin ongelma tuli esille, mudi suoritti liian hienosti alkuun :P Mutta tulihan se sieltä, eli oikean sijaan mudi pyörähti keskikapulan kautta vasempaan. Hannan mielestä koiran reaktio oli vähän kumma ja ongelma on luultavasti siinä, että koira kuuntelee vain noutokäskyn ja valitsee randomilla. Kokeiltiin tähän muutama kerta niin, että käskytin vaan "vasen" ja "oikea" (suunnat minusta katsoen). Koira ei ole tällaisia käskyjä koskaan kuullut eikä osaa niitä, mutta käsimerkin avulla se teki joka kerta oikein. Ehdottomasti nyt siis hylätään normaali noutokäsky ja opetetaan tähän ihan omat sanat. Hannalla on "vesa" (vas) ja "olli" ja ne on kapuloiden "nimet". Koiralle ehtii jo arvonnan jälkeen ennen liikkeen alkua kuiskaamaan kumpi noudetaan, tämä on kuulemma hyvä tapa. Ylipäänsä Hannan mielestä koiran ehdottomasti pitää tietää jo etukäteen mahdollisimman tarkkaan mitä liikettä kulloinkin ollaan tekemässä, tällöin käsky on vain lupa saada tehdä se asia, ja esim. vauhti on räjähtävämpi kun koira tietää jo ennakkoon mitä ja minne päin.

Kapuloille annetaan siis "nimet" ja koiran kanssa tehdään paljon leikkiä "missä vesa" ja koiran pitää joka suunnasta osata hakea rivin vasemman puoleisin kapula. Samoin toinen puoli. Hanna tekee paljon niin, että jättää koiran "väärän" kapulan viereen tai merkin ja kapuloiden väliin ja lähettää sen sieltä noutamaan "oikeaa". Alkuun niin paljon apuja, että koira onnistuu. Stoppia pitää treenata paljon ja palkaksi siitä saattaa olla parasta päästää koira noutamaan kapula sen sijaan että heittää lelun. Hanna saattaa stopata koiran vaikka se on menossa oikealle kapulalle, ja palkaksi tottelemisesta koira saa luvan noutaa sen sittenkin. Tällöin koira tottuu että stop! ei ole merkki siitä että se on tekemässä väärin, vaan se on vain osa leikkiä. Monet koirat selvästi lässähtää kokeessa stopin jälkeen, koska koira on yhdistänyt sen niin vahvasti siihen että se pysäytetään kapuloiden ja merkin välissä vain kun se tekee väärin. Vaikka koiran saisi noutamaan halutun kapulan ja liikkeestä tulisi pisteitä, koiran vire kuitenkin kärsii. Siispä paljon ylimääräisiä stoppeja treeneissä!

Noudon palautuksia ehdittiin hieman ruotia ja töppöselle aion kokeilla Hannan koiralla käytössä olevaa keinoa (eteen luovuttava koira). Pieni lelu laitetaan ohjaajan takin helman alle piiloon, se ei missään nimessä saa näkyä. Voi käyttää myös pitkää köysilelua, joka menee helman alla koko pituudeltaan. Tärkeää on, että ohjaaja on täysin kokeenomaisen suorana, muuten tämäkin menettää merkityksensä. Lelun laitosta voidaan kyllä tehdä leikki ja ainakin tämä homma opetetaan ihan leikkinä. Laitetaan lelu yhdessä helman alle ja "saa ottaa" tms luvalla koira saa joko kaivaa sen sieltä tai ohjaaja tipauttaa sen koiralle helmaa hieman kääntämällä (kädet ei saa olla valmiina helmalla vaan kokeenomainen suora ryhti, kädet alhaalla!!). Jos lelu on köysi, sen saa hyvin vedettyä esiin ja koira voi ampua siihen ja mennä ohjaajan jalkojen välistä läpi. Noudossa tai luoksetulossa sitten koira opetetaan siihen, että vaikka ohjaaja on täysin tönkkönä, lelu on siellä, ja "saa ottaa" voi kajahtaa kaukaa tai vasta ihan läheltä.



Merkit alkoi töppösellä vartin loppupuolella hidastua ja niistäkin saatiin pikainen ohjeistus. Koiraa pitää palkata nopeammin! Koirasta riippuen missä suhteessa mistäkin osasta, mutta ei missään tapauksessa ainakaan enää silloin kun koira on jo kääntynyt merkillä. Joko koiran mennessä merkille, vaihdellen sillä koko 1-10m matkalla, tai sitten niin, että koiran kääntyessä merkillä pallo on ilmassa. Nopean käännöksen salaisuus on juuri se, että koiralla on kiire kääntyä jotta se näkee missä lelu lentää. Odotuksena pitäisi aina olla se, että käännyn merkillä -> näen lentävän lelun. Jos koira alkaa himmailla välissä eikä mene merkille asti ennen käännöstä, palkataan taas menevän koiran (ja merkin) yli pitemmälle.

Töppöselle tehtiin yksi sellainen, että Hanna taputteli kapuloita ja härnäsi koiraa niillä, mutta se ei silti saanut oikoa noutoon vaan piti mennä ensin merkille. Näitä kannattaa tehdä reilusti.

Merkille menoa niin, että koira on eri kohdissa merkin sivussa tai takana. Koiran pitää osata mennä sinne joka suunnasta.



Töppösen merkki on vino, mutta Hannan mielestä sillä ei ole mitään väliä. Merkin korjaamisen sijaan hän keskittyisi ennemmin pitämään yllä/vahvistamaan käännöksiä kapulalle. Töppönen kääntyy vasemmallekin hyvin siitä vinosta asennostaan, joten turha vaiva alkaa korjaamaan, ennemmin käyttää sen ajan käännöksen vahvistamiseen.

Sieni duunasi ekalla vuorollaan perusasentoa, kontaktia ja seuruuta. Tehtiin ihan perus kontaktiharkkaa. Hannan mielestä jo hyvin nuorella koiralla voi alkaa tehdä häiriötreeniä, eli joku toinen kävelee ympärillä, taputtelee maata, heittelee leluja koiran edestä yms yms mitä ikinä keksiikään, pikku hiljaa vaikeuttaen. Kontaktin tippuessa koiraa ei kielletä mitenkään "VTTUPRKLEI!!", vaan enemmänkin "höpöhöpö, hei mitä sä teet, hups!" Joku äännähdys on hyvä. Kun pitää kontaktin, kehutaan, ja toistetaan käskyä "sivu" aina kun tekee parhaimmillaan. Palkkaa alkuun tiuhaan ja koiran kehittyessä yhä harvemmin. Tämäkin pitää nähdä enemmän leikkinä kuin minään hallinta-johtajuus-valtataistona. Koira haastetaan olemaan välittämättä yhä pahemmista häiriöistä ja iloitaan yhdessä sen kanssa onnistumisista. Tavoite on että koira vähän nostaa päätä ylöspäin ja suorastaan tuhahtaa häiriöille "ei kiinnosta yhtään, tiiän kyllä mikä juttu tää on, mun palkka on tossa ohjaajalla". Sieni on tehnyt tätä vähän ennenkin ja sen kyllä kuulemma huomasi, pentu oli aika etevä :) Kyllä se vähän lankesi varsinkin lentäviin hanskoihin ja pääsin huomauttamaan. Lopussa Hanna taputti reisiään ja yritti maanitella "tule, tule". Sieni veti korvat linttaan ja suorastaan tärisi mun vieressä. Ihailtavaa itsehillintää pennulta! :D Vapautettiin se rallaamaan lelun kanssa, Hanna ei sitä huomioinut enää mitenkään, tarkoitus ei ole että koira saa lopuksi häiriöesineet tai ihmiset palkaksi. Tällaista harkkaa ei koskaan voi tehdä liikaa, vauvasta vaariin vaan ihan kaiken tasoisille koirille aina kun on avustajia! Kunhan huomioidaan häiriöiden taso niin että valtaosa ajasta on onnistumisia, ei epäonnistumisia.







Sitten katsottiin ihan seuraamista. Perusasento on hieno ja pentu hakee sen oikein hyvin, sillä on myös takapää mitä se osaa käyttää. Tehtiin ihan yhden askeleen siirtymää eteenpäin. Pentu lähtee keulimaan ja se tulee liian eteen perusasentoon. Syy on puhtaasti mun, palkkaan sen AIVAN liian eteen. Namikäsi laskeutuu koiran eteen, kun sen pitäisi mennä kylkeä ja reittä pitkin alas. Mun treeniliivissä on logo vasemmassa kyljessä, sen päältä juuri tälle koiralle. Ohjaajan ranne koko ajan kiinni kropassa, jos irtoaa, palkka tulee väärästä paikasta. Tää oli ihan helvetin hankalaa ja meinasi tulla jo tuskan hiki, miksei mun käsi tottele aivoja?! Koira on kuulemma hirveän herkkä ohjaukselle ja se tekee just niin kuin mun signaalit sanoo, Hanna muistutti jo nyt että jos jatkossa tulee jotain ongelmaa niin katsoa ihan ekana peiliin.



Yhden askeleen siirtymät saatiin lopulta sujumaan. Käsi on ylhäällä vyötärönauhan kohdalla, "sivu", askel, kun koira alkaa istua, "hyvä" ja käsi liukuu alas palkkaamaan koiran. Tätä nyt vähän aikaa, mutta aika pian voi kuulemma siirtyä tekemään 2-7 askelta. Ei kuitenkaan enempää vielä, pentu on niin nuori. Päättää etukäteen millaisen setin tekee, askeleet randomisti ja yhteensä joku max viisi otosta. Lopuksi lelupalkka. Sanoin, että keskittyminen ei oikein riitä lelun kanssa tekemiseen, mutta Hanna antoi ohjeeksi alkaa jo harjoittelemaan sitäkin. Seinän viertä voi käyttää apuna ja ottaa vaikka vaan yhden askeleen ja heti lelu. Koska Sieni leikkii mielellään, niin ainakin jokaisen session lopuksi lelupalkka, jos välissä käyttää nameja.



Töppösen toisella vuorolla katsottiin ruutua ja ohjattua yhdessä. Sanoin, että koira sotkee niitä toisiinsa ja saattaa lähteä etsimään ruutua takaviistosta tai kapulaa suoraan sivultaan, tai sinkoilla muuten vaan minne sattuu :P Varsinkin siis jos nämä tehdään samalta merkiltä ja samasta aloituskohdasta. Ihan ekana sain noottia ruutuun virittelystä; nykyisellä koiran kaulaan koskemisella saan tiukalta tuomarilta nollat jo heti alkuun koiran suuntaamisesta. Hanna suosittelee että välttää kaikissa virittelyissä koskemasta koiraan, vaikka teknisesti ottaen siirtymävaiheessa edellisen liikkeen lopetuspaikasta uuden aloitukseen niin saa vielä tehdä. Aloituspaikalla ei saa, siitä tulee ainakin nolla.

Tehtiin ensin pelkkää ruutua (vasempaan). Mudi karkasi kerran ruutuun ilman että kävi merkillä ensin. Tässä Hannan mielestä koiran voi pysäyttää (selvästi sitten stop!, eikä mitään heeei! -huuteluita) ja kerran käskyttää uudestaan merkille. Jos se jää edelleen haahuilemaan, joko siksi että ei löydä tai siksi että meinaa pinkoa uudestaan ruutuun, se kutsutaan takaisin. Koira ei saa sinkoilla päämäärättömänä pitkin kenttää, sen pitää kuunnella käskyjä. Otetaan koira vastaan, kävellään pieni kierros ja tullaan uudestaan alkupaikkaan, mahdollisesti hieman eri kohtaan kuin äsken, ja siitä uusi yritys.



Sitten tehtiin ruutua niin, että matkalla oli ensin yksi ohjatun kapula, sitten kaksi. Hienosti juoksi kapuloiden yli ruutuun. :) Tämän jälkeen vaihdettiin kokeenomainen sama lähtöpaikka & sama merkki -asetelma. Ensin ohjattu, vasen kapula. Koirahan meni monta kertaa ruutuun, ja lopulta tajuttiin että mun "vasen"-käsky ja käsimerkki ei tässä ollut riittävä noutoon. Kun vaihdettiin tällä kertaa vielä vanha "hakee" -käsky, koira meni kapulalle. Se siis kyllä kuuntelee mitä sille sanotaan! Uudet ohjatun noutokäskyt pitää nyt opettaa ihan häiriöttömässä treenissä ennen kuin niillä koettaa mitään tällaisia harjoituksia.

Meille tuli yksi sellainen ruutu, että alun merkiltä ruutuun - pätkällä oli jotain sähellystä ja käytin toisen käskyn koiran saamiseksi ruutuun. Liike otettiin loppuun, kun olin halunnut. Palkkasin koiran sen saavuttua seuraamaan. Hanna älähti heti tästä, että jos alussa tulee mikä tahansa kämmi eikä mene kerralla oikein, hää sanoo vaan että hyvä, mutta palkkaa ei tule. Palkka tulee vaan kun kaikki on sujunut kerralla oikein.

Ruudusta ylipäänsä; Hanna treenaa jonkin verran ruudun ulkoa sen sisälle korjaamista (joka suunnista), mutta vielä enemmän niin, että jättää koiran juuri ruutunauhojen päälle tai jopa hieman sisäpuolelle, ja ruutu-käskyllä koiran pitää siirtyä keskelle. Tän leikin nimi on "reunat on kuumat" tai jotain, pointtina siis siirtyä sinne kunnolla keskelle. Talvella on hyvä piirtää ruutuun kevyesti kengänkärjellä ympyrä, jonka sisällä koiran mitkä tahansa kaksi jalkaa tulee olla palkan saamiseksi. Koiran asentoa korjatessa Hanna ei koskaan käytä käsimerkkiä, se on vain alkulähetyksessä merkiltä. "Ruutu"-käskyn itsessään pitää kertoa koiralle että etsi ruutu ja mene sen keskelle. Vähän tähän liittyen Hanna tekee myös sellaisia, että ei virittele koiraa lainkaan ruutuun ja pyydä sitä etsimään ruutua etukäteen. Lähetetään vaan koira merkille ja sieltä käsimerkillä + ruutu-käskyllä ruutuun. Tällöin koiralle pitää antaa hieman aikaa etsiä ruutua - se voi olla vaikka heinikossa tai mäessä niin ettei se näy heti merkille, vaan koiralla pitää olla mielessä "etsi kädellä näytetystä suunnasta ruutumerkit ja mene niiden keskelle". Kun tällaiset sujuu, koeruutu on helppo nakki. Töppönen kokeili keskelle ruutuun siirtymistä sekä ruudun ulkoa että nauhojen päältä, ilman käsimerkkiä. Sujui aika hyvin! Tällä hetkellä sen paikka ruudussa on aika takana, saisi olla himpan edempänä. Hannan mielestä ylipäänsä ruutu on hyvällä mallilla, koiralla on kova vauhti ja määrätietoinen asenne sinne.



Ruudun opetuksesta oli puhe Sienen vuorolla, mutta kirjaan sen nyt tähän. Hanna käyttää kosketusalustaa. Hannan kokenut ja menestynyt kisakoira tekee edelleen säännöllisesti ruutua kosketusalustan kanssa. Kysyin, eikö sen häivyttäminen ole ongelma, ja yritin vängätä vielä pitkään vastaan. Hanna treenaa alustan kanssa suht pitkään - opettaa häiriöt ja kaikki niin, että alusta on vielä mukana. Alkuvaiheessa alusta viedään koiran kanssa yhdessä, ja alusta asti tehdään ruutua ja merkkiä samaan aikaan (alustoja on tällöin kaksi ja ne viedään molemmat koiran kanssa yhdessä). Kun koiralla on vahva osaaminen, aletaan tehdä niin, että eka toisto alustan kanssa, toka ilman, sitten taas alustan kanssa jne. Idea on se, että koira näkee kaukaa merkit ja alusta ohjaa vaan lopullisen paikan. Tällöin ei tule tilannetta, että koira irtoaa hienosti ihan-melkeen-ruutuun mutta ei aivan perille. Se ei näe alustaa lähtöpaikalta, mutta lähellä ollessaan alusta auttaa sen oikeaan kohtaan. En tiedä, olen vieläkin vähän epäileväinen miten siitä muka pääsee koskaan eroon, mutta vähän niin kuin lupasin opettaa Sienelle ruudun ja merkin näin ja palata asiaan syksyllä ;P

Sienen toisella kierroksella katsottiin luoksetuloa ja merkkiä. Luoksetulo tehtiin eka kokeenomaisesti käskytettynä, paitsi että pennun ollessa lähellä oli määrä antaa sille uusi sivu-käsky avuksi. Enpäs ollut muistanut, että alaluokissa kysytään "onko valmista" ja vastatessani ääneen "kyllä!", pentu pomppasi mun naamalle. :D Pitää joko opettaa sille tämä tai sitten vastata vaan nyökkäämällä... odotus oli hyvä ja vauhti hirveä, ja toisesta sivu-käskystä huolimatta koira meni mun takaa ja jotenkin samalla pomppasi vielä päin niin että silmälasit tärähti. Hannakin nauroi, että joo ei sillä tosiaan ole mitään käsitystä loppuasennosta. No älä, mähän varoitin :D Muutaman metrin matkalta onnistui, mutta vauhti on hidas. Tähän saatiin sellainen askelvinkki. Vasempaan käteen vaikka nami valmiiksi ja käsi ylös vyötärönauhaan kuten seuraamisessa. Koiran tullessa vasemmalla askel taaksepäin, käsi alas ja namilla imutus oikeaan paikkaan. Askel on helppo häivyttää olkapään liikutukseksi ja se pelkäksi painon siirroksi. Tämä tuo lisää vauhtia osaavammalle koiralle ja Sienelle se oli hyvä apu sivulle tuloon. Vähän kuivaharjoittelua ensin lyhyeltä matkalta ja sitten uudestaan yritetään yhdistää vauhtiin. Taidan tarvita silmälasivakuutuksen...

Merkistä olikin jo puhetta. Näytin miten ollaan naksun kanssa vähän kokeiltu ja pentuhan tosiaan ensin kaataa ja sitten noutaa merkin. Saisi sen sieltäkin sheipattua, mutta taidan silti kokeilla sitä kosketusalustaa.

Vielä yksi vinkki seuraamiseen ja häiriöihin. "Onneksi" oli muutama muu koira, joilla on ongelmana kontaktin katkeaminen ja häiriöherkkyys, sain näistä apua meillekin. Jos koira reagoi johonkin ympäristön ääneen tai tapahtumaan ja kontakti putoaa, merkataan tämä äännähtämällä perusasentotreenissä käytetyllä höh-ei-noin-äänellä. Sitten otetaan askel - pa - askel - pa - askel tai pari - pa, jotta koira joutuu keskittymään ja unohtaa häiriöt ja ohjaaja saa sen taas haltuunsa. Kehutaan kun se alkaa taas tehdä töitä, mutta ei heti palkata. Sitten jatketaan sitä mitä oltiin tekemässä koiran herpaantuessa ja palkataan vasta kun koira on oikeesti tehnyt hyvin hommia. Tarkoitus ei ole, että kun kontakti katkeaa, helpotetaan harjoitusta ja annetaan palkkaa. Jos koira tykkää sivuaskelista tai peruuttamisesta, niitäkin voi käyttää koiran herättelyyn.

Puolet varmaan unohtui, asiaa tuli niin hirveesti. Oli tosi antoisa koulutus ja nyt on kauheesti intoa! :D

Kaikki kuvat (c) Hannu Majava. Kaunis kiitos jälleen! :)

Sieni 9,5kk

Sieni 9,5kk:

57cm (kotimittausvaraus :P)
17,8kg

Karvaa irtoaa kauheasti mutta juoksuista ei ole mitään havaintoa, mudillakaan (jolta myös irtoaa karvaa, joskin maltillisemmin kuin hollannikkaalta).

Ja taas karkasi

Töppönen meinaan. Olin omieni kanssa lenkillä ja loppumatkasta mies ja Tytti liittyivät seuraamme. Odotettiin niitä lammen rannassa, mulla oli koirat irti, heiteltiin vähän keppiä ja sellaista. Just hyvä harjoitus, mä tiedän mistä suunnasta ne tulee, ja koiratkin tuntee Tytin niin ei ne sinne lähde karjumaan. Ne? Se.

Ei tullut edes mieleen ajatella pitäiskö laittaa töppönen kiinni.

Mä näin Tytin ensin, ja töppönen oli ihan mun lähellä, mutta sinnehän lähti. Huusin sen perään sekä "töppönen" että "tule" vaikka miten monta kertaa. Hangessa koiran eteneminen oli niin hidasta että ehdin. Jossain vaiheessa se tunnisti sen Tytiksi ja lakkasi huutamasta. Mä huusin edelleen, hain koiran ja annoin 'vähän' palautetta.

Miten mä oikein annoin tilanteen mennä tähän? Tän ei pitänyt koskaan ikinä milloinkaan voida toistua. Pitkään onkin mennyt hyvin, koira on totellut, eikä tällaista ole läheskään käynyt. Sitten ihan yllättäen päivänvalossa perheen toisen koiran kanssa, wtf?

Siitä ei voi koskaan enää tulla luotettavaa ja nyt sen kohtalona on olla narun nokassa. Niinkö?