Agikisoissa HSKH:n uudella Vuokkoset Areenalla Vantaalla. Mudien rotumestaruuskisat, siksi innostuin lähtemään näin kauas. Odotukset ei kyllä olleet kovin kummoiset, agilitytreenit on olleet aika vähissä, kisoista nyt puhumattakaan. Ajeltiin perjantaina porukoille. Kisat oli lauantaina iltapäivällä, ja meitä lähti mun ja töppösen lisäksi myös äiti ja Sieni. Molemmat kakkosten radat tuomaroi Seppo Savikko ja me oltiin ihan ekoja lähtölistalla. Hyvä että oli äippä mukana, hää sai pitää koiraa rataantutustumisen ajan. Lämppäriesteillä koira tuntui hyvältä.
Ensimmäisenä hyppyrata. Koira tuntui edelleen tosi hyvältä, se kääntyi hyvin, se meni kovaa mutta oli myös hanskassa. Muuria edeltävällä hypyllä ajattelin, että me ollaan selvitetty ne hankalat hyppykuviot, sitten koira löysi hienosti putken oikean, kauemman pään, ja kun sain sen vielä kääntymään kepeille... kepeillä lähti ääni ja muistan ajatelleeni, että mun on pakko pihistää jostain vielä ääntä, että mene-mene-mene-keppikannustus riittää loppuun asti. Maaliin tullessa tiesin että meillä on nolla ja kiljaisin hyvä töppöseeeeet!! :D [video] Aikaa -8,39 ja loppujen lopuksi sillähän irtosi voitto ja siten LUVA!
Mitä nyt pienistä että koira varasti lähdöstä.
Toisena agilityrata. Nollan jälkeen mulla herpaantui ihan täysin enkä saanut itseäni yhtään jännittämään (pieni jännitys tekee mulle hyvää), oli sellanen olo, että ihan yksi paskan hailee miten tämä menee. Odotusta tuli aika paljon, ja oltiin koiran kanssa liian aikaisin hallissa - järjestys oli medi - mini - maksi eikä mini - medi - maksi. Tällä radalla ehdottomasti eniten mietin kepeille vientiä. Töppönen kun ei edelleenkään pujottele läheskään yhtä vahvasti, jos itse olen keppien vasemmalla puolella, mutta tässä ei vaan auttanut mikään ja päätin että pakko luottaa koiraan. Lähdöstä se saattoi aavistuksen taas ennakoida, ei nyt ehkä ihan "varastanut", mutta "ennakoi". Kepeille hyvä. Keinun kontakti unohtui, siksi jäin jälkeen ja pituutta ennen olin varma että saatiin kielto. Koira korjasi tosi hienosti mun puutteita ja virhettä ei tullut. Hyppykuvio aika säätöä, käännökset paukkui. Puomin kontaktilta varasti, mulla meni pasmat sekaisin ja olen renkaan väärällä puolella. Ehdin kuitenkin vaihtaa takas :D Tässä vaiheessa nauroin ääneen ja loppu olikin aikalailla koiran työtä, ohjaaminen jäi aika vähiin... A:n kontaktilta se paskasika varasti myös ja maaliin tullessa en tosiaan uskonut meillä olevan nollaa, vitonen ainakin kiellosta pituudella, ellei kontaktivirheitä kanssa. Vaan kas kummaa, taululla oli nolla ja toistaiseksi nopein aikakin! o_O Kaksi siihen kiilasi kuitenkin eteen, ja lopuksi oltiin sijalla kolme. Ihan viimeinen suorittava koirakko teki upeaa ja tosi nopeaa nollaa aina viimeiselle esteelle saakka, jossa sitten rima tippui. Jos ne olis saaneet nollan, me oltais jääty ilman LUVAa, joten viimeiseen asti jännitettiin. Vaan niin tuli LUVA ja SERT ja siirto kolmosiin! [video]
Tänään oli vielä kolmosten luokat, jossa muutama mudi. Äsken tuli viestiä, että me voitettiin rotumestaruus. Jopas jotakin, joskus mudi osaa TODELLA yllättää!
Kolmosiin ei ole oikeen tavotteita, en usko että vauhti riittää. Kai me joskus kuitenkin vielä kisataan lähikisoissa, kun mudi siitä niin tykkää. Seuraavat kisat vaan ainakin uhrataan siihen että lähdöstä tai kontakteilta varastava koira lentää suoraan autoon :P
Ensimmäisenä hyppyrata. Koira tuntui edelleen tosi hyvältä, se kääntyi hyvin, se meni kovaa mutta oli myös hanskassa. Muuria edeltävällä hypyllä ajattelin, että me ollaan selvitetty ne hankalat hyppykuviot, sitten koira löysi hienosti putken oikean, kauemman pään, ja kun sain sen vielä kääntymään kepeille... kepeillä lähti ääni ja muistan ajatelleeni, että mun on pakko pihistää jostain vielä ääntä, että mene-mene-mene-keppikannustus riittää loppuun asti. Maaliin tullessa tiesin että meillä on nolla ja kiljaisin hyvä töppöseeeeet!! :D [video] Aikaa -8,39 ja loppujen lopuksi sillähän irtosi voitto ja siten LUVA!
Mitä nyt pienistä että koira varasti lähdöstä.
Toisena agilityrata. Nollan jälkeen mulla herpaantui ihan täysin enkä saanut itseäni yhtään jännittämään (pieni jännitys tekee mulle hyvää), oli sellanen olo, että ihan yksi paskan hailee miten tämä menee. Odotusta tuli aika paljon, ja oltiin koiran kanssa liian aikaisin hallissa - järjestys oli medi - mini - maksi eikä mini - medi - maksi. Tällä radalla ehdottomasti eniten mietin kepeille vientiä. Töppönen kun ei edelleenkään pujottele läheskään yhtä vahvasti, jos itse olen keppien vasemmalla puolella, mutta tässä ei vaan auttanut mikään ja päätin että pakko luottaa koiraan. Lähdöstä se saattoi aavistuksen taas ennakoida, ei nyt ehkä ihan "varastanut", mutta "ennakoi". Kepeille hyvä. Keinun kontakti unohtui, siksi jäin jälkeen ja pituutta ennen olin varma että saatiin kielto. Koira korjasi tosi hienosti mun puutteita ja virhettä ei tullut. Hyppykuvio aika säätöä, käännökset paukkui. Puomin kontaktilta varasti, mulla meni pasmat sekaisin ja olen renkaan väärällä puolella. Ehdin kuitenkin vaihtaa takas :D Tässä vaiheessa nauroin ääneen ja loppu olikin aikalailla koiran työtä, ohjaaminen jäi aika vähiin... A:n kontaktilta se paskasika varasti myös ja maaliin tullessa en tosiaan uskonut meillä olevan nollaa, vitonen ainakin kiellosta pituudella, ellei kontaktivirheitä kanssa. Vaan kas kummaa, taululla oli nolla ja toistaiseksi nopein aikakin! o_O Kaksi siihen kiilasi kuitenkin eteen, ja lopuksi oltiin sijalla kolme. Ihan viimeinen suorittava koirakko teki upeaa ja tosi nopeaa nollaa aina viimeiselle esteelle saakka, jossa sitten rima tippui. Jos ne olis saaneet nollan, me oltais jääty ilman LUVAa, joten viimeiseen asti jännitettiin. Vaan niin tuli LUVA ja SERT ja siirto kolmosiin! [video]
Tänään oli vielä kolmosten luokat, jossa muutama mudi. Äsken tuli viestiä, että me voitettiin rotumestaruus. Jopas jotakin, joskus mudi osaa TODELLA yllättää!
Kolmosiin ei ole oikeen tavotteita, en usko että vauhti riittää. Kai me joskus kuitenkin vielä kisataan lähikisoissa, kun mudi siitä niin tykkää. Seuraavat kisat vaan ainakin uhrataan siihen että lähdöstä tai kontakteilta varastava koira lentää suoraan autoon :P
15 kommenttia:
Töppönen on paras! Kunpa kuvaajan käsi ei olisi tärissyt niin kovasti.
Onneksi olkoon! Hieno juttu:)
Eija,Arco,Kepa ja Oksi
Aivan mielettömän hienoa! Paljon onnea teille.
Töppönenhän on vallan upea koira ja hyvää oli ohjaaminenkin; eleetöntä ja rauhallista. Ei ainakaan näytä, että edes jännittäisit yhtään.
Kiva video, niin upeaa yhteistyötä! :)
Kiva video, niin upeaa yhteistyötä! :)
Kiitos :)
Anne, ei mua oikeastaan hirveesti jännitä agikisoissa. Ennen kisan alkua kyllä, mutta enemmän se paikalle löytäminen ja oikeaan aikaan oikeassa paikassa oleminen ja kaikki säätö. Radalla ei kyllä juurikaan jännitä, agikisaaminen ei ole MITÄÄN esim. tokokokeisiin verrattuna, siellähän on oikein kiva olla... ;)
Sini, joo, tänään sunnuntaina todettiin lenkillä että mudi käytti kaiken kuuntelukapasiteetin eilen kisoissa ja se olikin ihan korvaton porsas :P Tollasta se on vain silloin kerran kahdessa vuodessa kun se sujuu täysin nappiin. :D
Onnea Töppöselle ja ohjastajalle! Upea!
Onnea :) Mulla on päin vastoin eli agikisoja jännitän ihan hirvittävästi (ja se näkyy ohjauksessa), kun taas tokokokeita en jännitä juurikaan.
No perskeles, onnea aivan kauheasti! Hyvin meni! :)
Onneaponnea! :)
Kiitoskiitos :)
Veera, mitä jännitettävää agikisoissa on? Sehän on niin nopea suoritus ja se ei voi mennä niin totaalisen pieleen, ettekä ole niin yksin siellä kaikkien edessä, kuten tokossa... hassua miten eri tavalla voi olla. :D
Sepä se. Se on niin nopeaa, ettei ehdi ajatella ;) Tokossa kaikki menee tietyllä kaavalla ja asiat ehtii miettiä jo etukäteen. Agissa on vain muutaman minuutti aikaa keksiä suunnitelma ja vielä vähemmän aikaa toteuttaa se. Ei vaan sovi mun päälle ;)
Kai mua tokossa sitten viime kädessä jännittää se palkkaamattomuus ja suorituksen pituus...? Että koira hyytyy ja että tilanne on sille epämukava. Agissa ei moista pelkoa ole niin sitä ei tartte siksi murehtia. :D
Myöhäiset onnittelut! Tosi hienoa :)
Kiits! :)
Lähetä kommentti