Aaargh.

Helvetti että mulla palaa käpy tän koiran kanssa. Olin tän päivän sairauslomalla kotona, mies lähti normaalisti seitsemään töihin, ja mä heräsin puoli yhdeksän. Sillä aikaa oli ollut jo tylsää ja aamun saldona mm. tuhottu töppösen panta:



Osa osista puuttuu joten se varmaan söi ne. En tiedä mistä se oli koko pannan saanut, varmaan se oli tippunut naulakosta? Lisäksi mun lenkkareiden nauhat on purtu poikki. Saatana että hermo menee kun joka jumalan päivä se tuhoaa jotain pientä. Sen verta pientä, että en kerralla ota opikseni ja nosta ihan kaikkea pois sen ulottuvilta. Sen verta pientä ja vaivihkaa, että en saa sitä myöskään kiinni itse teosta.

Tänään mentiin taas Lotalle & Vienolle ja melkeen pari tuntia vierähti. Lopuksi otettiin koirat sisälle. Viimeeksi ne oli siellä ilman minua ja töppönen oli köllinyt T:n kanssa ihan onnessaan. En ollut uskoa koko juttua. Nyt kun oltiin siinä, niin töppönen oli ihan erilainen, sellanen kuten se mun mielestä normaalisti on. T silitti sitä ja koira oli pitkään korvat luimussa, sanoin sille pari kertaa että "nätisti", kun näytti niin kummalliselta. En tajunnut siinä sitten jo viheltää peliä poikki, kun viimeeksi koira kerta oli niin tykännyt T:stä. T jatkoi koiran parissa häärimistä ja lopulta töppönen nappasi ilmaa lapsen suuntaan. :O

Se oli juurikin sellainen millaisena minä sitä pidän. Korvat lintassa ja sen näköinen että en tykkää yhtään, älä koske mua. Kysyin oliko viimeeksi samanlainen härdelli kuin nytkin, ja kuulemma oli ollut. Härdellistä töppönen ei tykkää. Koiran käytöksessä ei oo mulle mitään ihmeellistä enkä ole siitä järkyttynyt, se on tollanen ja se on ok. Mutta miten helvetissä se ero on niin valtava kun olen paikalla ja kun koira on ilman minua? Puolustaako se minua niin kovasti että on koko ajan ihan varuillaan eikä halua että kukaan tulee häiritsemään sitä sen vahtiessa? Ottaako se musta jotenkin sen epäsosiaalisuuden, olenko mä opettanut sen sellaiseksi että inhotaan kaikkia? Mitä ihmettä sen päässä oikeen liikkuu?!