Juvan Kennelkerho järjesti teho-TOKOt. Ensimmäinen osa tänään, seuraava kahden viikon päästä. Kouluttajana Laura Lehtinen, jolla kokemusta eri kokoisten snautsereiden kanssa sekä tokosta että pk-puolelta. Jokaisen koirakon tuli miettiä etukäteen 1-2 asiaa joihin koulutuksessa pureudutaan.
Alku ei ollut järin lupaava; kanssaosallistujat kysyivät heti mikä on tunnari ja evl. Tokovalmennuksessa? No, kouluttaja oli paitsi mukava myös asiansa hyvin osaava, joten saatiin kyllä omalla vuorollamme laadukasta treeniä. Kaikkien oli määrä olla paikalla koko päivän, "koska toisten treeniä katsomalla oppii myös paljon". Valtaosa vaan opetteli kuinka koiran saa istumaan suoraan eikä lonkalleen, kuinka se pysyy siellä sekunnin ja kuinka sen pitäisi alusta asti odottaa vapautusta ennen nousemista. Tai kuinka koira saadaan katsomaan ohjaajaa vaikka hää levittää namikädet haralleen yms yms mikä ei minusta ole edes TOKOa, vaan arkitottelevaisuutta :P Luulen, että kahden viikon päästä livistän paikalta aiemmin. Oltiin eka suorittava koirakko ja ei oikeen kolmea tuntia jaksaisi tollaisia katsella. Kovin moni tuli kentälle myös silleen "en mä oikeen tiedä mitä me voitais treenata", eli ne oli niin kujalla mitä tokossa edes tehdään. Varmaan tosi motivoivaa kouluttajallekin, not!
Kaikki teki ensin kierroksen, sitten kaikille häiriöluoksetulo, pieni tauko, ja uusi yksittäiskierros.
Töppönen oli mun varsinainen koira ja olin pyytänyt aiheeksi noudon. Olin kuvaillut etukäteen, että ongelma on se että koko nouto on kovin "pikkusievä", metallilla vielä pahemmin kuin puulla. Vieraalla metskulla L tekikin näytiksi hyvin sopivan noudon; menokin oli hidasta laukkaa, nostossa kesti hyvä tovi ja paluu tosi laimeaa ravia. Nosto ja palautus on osin yhteydessä toisiinsa; jos nosto menee miettimiseksi, paluu ei taatusti ole sen jälkeen enää täysillä. Kuitenkin näitä, kuten asioita yleensä, on järkevämpää treenata erillisinä osina, ei montaa asiaa kerrallaan. Työstettiin nyt palautusta, joten koira kapula suussa istumaan ja poistuin sen luota. Oli vähän ongelmia saada sitä kapulaa edes suuhun, kun ei suu meinannut aueta. En sortunut pakottamaan, luulen että se nimenomaan on vaan pahentanut ongelmaa. Kokeiltiin myös niin, että pidin koiraa pannasta ja kouluttaja heitteli ja potki kapulaa (vaihdettiin puiseen, metsku kolisi ikävästi), mutta siihen L ei syttynyt lainkaan. Tehty liikaa häiriöharkkaa ja pannasta pidolla on meillä vähän negatiivinen merkitys. Kun itse härnäsin koiraa kapulalla ja otin pannasta ennen heittoa, oli parempi. Näitä neuvoksi tehdä lisää (myös lelulla), niin se pannasta pitokaan ei pitäisi enää tuntua koirasta niin pahalta.
Loppujen lopuksi ohjeeksi tuli treenata pääasiassa kapulan kantamista. Saatiin hyvä vauhti irti kun vähän peruutin karkuun jne, mutta koira ennakoi palkkaa todella voimakkaasti ja räkii kapulaa matkalle miten sattuu. Se palkkaa itseään sylkemällä tyhmän metallin pois suusta, ja kantamisharkoilla yritetään parantaa asennetta kapulaa kohtaan. Höpötemppuja voi myös teettää kapula suussa.
Häiriöluoksetuloja varten meidät pyydettiin koirakoksi kentälle, muut kurssilaiset oli ilman koiraa ihmisryhmänä. Laitoin L:n paikallaoloon, kolmen ekan koiran aikaan oli maassa, itse olin toisella puolella kenttää muiden ihmisten seassa. Vieras koira juoksi siis töppösen ja ihmisryhmän välistä. Välimatkat oli kyllä reilut. Sitten yhden tai kahden seuraavan ajan L sai istua. Ekassa jätössä meinasi läjähtää maahan, mistä ojensin, sen jälkeen kuunteli hyvin. Palkkasin sen jokaisen koiran jälkeen. Loppujen ajan olin koiran luona (/lähellä) ja tehtiin paikallaan käännöksiä, askelsiirtymiä joka suuntaan, kaukoja, sivu-maahan-sivu-jumppaa ja pelkkää kontaktia perusasennossa. Oli ihan super, hienosti kuulolla, kaukot oli makeet ja ylipäänsä keskittyi täysin omiin hommiin eikä ottanut lainkaan häiriötä luoksetuloa tekevistä :)
Mun luoksetulon käytin Sienelle, L meni autoon. Pyysin ihmiset kujaksi, kouluttaja piti pentua, kun juoksin kujan läpi pois ja hetsasin koiraa. Tuli ihan superkovaa ja hienosti välittämättä ihmisistä mitään. Toista otosta varten ihmiset astui vielä lähemmäs toisiaan, niin että kujalle jäi joku metri-pari leveyttä, mutta se ei ollut mikään ongelma, täysiä porhallettiin sieltäkin!
Toisella kierroksella oli tarkoitus katsoa samoja juttuja uudestaan, mutta muistin kyllä ohjeet eikä niitä ollut syytä jankata, niin vaihdoin tilalle pennun. Sen kanssa katsottiin pelkkää saalisleikkiä. Leikitin koiraa ensin itse, sitten vaihdettiin lelu kouluttajalle, ja voitettuaan sen pentu toi sen mulle, joten vielä pätkä mun kanssa. Sieni hyppi multa lelua kainalosta jo kentälle mennessä ja syttyi leikkiin oikein kivasti, huomattavasti paremmin kuin odotin! Huomiot tulee nyt ranskalaisilla viivoilla. Suuri osa varsin tuttuja juttuja mutta kirjoitanpa nyt perusteellisesti jos kaikki lukijat ei tiedä, ja mulle omiksi muistiinpanoiksi kun joskus taas alkaa unohtua kuitenkin:
-leikkiä varten kiinteä panta tai valjaat, nyt puolikurkkarissa koiraa häiritsi remmin kiristyminen (no, sillä on sama vika kun töppösellä, olen niin natsi remmikäytösasioissa että mun koirat ei syty tempomaan lelun perään vaikka niitä kuinka hetsaisi, kun kaikki tempominen on arjessa aina EI!) eikä se oikeen innostunut tarpeeksi, kun kouluttaja piti sitä kiinni ja härnäsin sitä lelulla niin ettei koira ihan yltänyt siihen
-lähellä leikitettäessä syttyy hyvin. Kun koira saalistaa tosissaan, sen annetaan saada ote lelusta
-Sieni ottaa helposti vähän huonon otteen (etuhampailla), tosin lelukin oli paksu, vaihdettuamme ohuempaan parani, mutta saisi olla silti parempi täyden suun ote. Tätä pystyy vahvistamaan; koiran annetaan voittaa lelu vasta ja heti jos se korjaa otettaan syvemmäksi. Sieni kyllä korjaa, joten ohjaajan tehtävä on nyt olla tarkkana
-kun koira saa lelun itselleen, Sieni kannattaa pitää liikkeessä (remmi apuna); hieman taipumusta alkaa mälvätä muuten
-kantaa tosi hyvin
-vietti on sen verran voimakas, että koiran ollessa kunnolla saaliilla sitä kannattaa ja voi aika paljonkin töniä ja kiihottaa rinnasta toisella kädellä (kun koiralla on ote lelusta ja se vetää sitä). Sieni vastasi siihen juuri toivotusti myös vieraan kanssa, "et prkl vie mun lelua!", taistelemalla siis vielä intensiivisemmin. Varottava kuitenkin ettei koira tässä vaiheessa ala murisemaan, se on viesti epävarmuudesta, jolloin koira kokee liikaa painostusta ja tönimistä pitää vähentää (tarkkana myös, ettei leikittäjä, varsinkaan vieras, tuijota koiraa tai kumarru sen ylle). Muussa leikin osassa ääntely voi olla mitä tahansa eikä se ole ongelma
-vieraan kanssa leikkii yhtä hyvin kuin ohjaajan, mutta sitä kannattaa silti tehdä jatkossakin jos on osaava leikittäjä, lelun voittaminen vieraalta kasvattaa nuoren koiran itseluottamusta ihan hurjasti
Kokonaisuudessaan siis varsin positiivinen juttu, kyllä mun nyt täytyy lakata murehtimasta, on tossa koirassa saalisviettiä varsin mukavasti käytettäväksi :)
Ohjaajalla on raitisilmamyrkytys ja tänään jäi kyllä lenkit väliin. Saa nähdä mitä Sieni huomenna aamulla yksinollessaan tuhoaa :P Pitää varmaan ottaa se autoon mukaan niin ei ole mitään tarjolla...
Alku ei ollut järin lupaava; kanssaosallistujat kysyivät heti mikä on tunnari ja evl. Tokovalmennuksessa? No, kouluttaja oli paitsi mukava myös asiansa hyvin osaava, joten saatiin kyllä omalla vuorollamme laadukasta treeniä. Kaikkien oli määrä olla paikalla koko päivän, "koska toisten treeniä katsomalla oppii myös paljon". Valtaosa vaan opetteli kuinka koiran saa istumaan suoraan eikä lonkalleen, kuinka se pysyy siellä sekunnin ja kuinka sen pitäisi alusta asti odottaa vapautusta ennen nousemista. Tai kuinka koira saadaan katsomaan ohjaajaa vaikka hää levittää namikädet haralleen yms yms mikä ei minusta ole edes TOKOa, vaan arkitottelevaisuutta :P Luulen, että kahden viikon päästä livistän paikalta aiemmin. Oltiin eka suorittava koirakko ja ei oikeen kolmea tuntia jaksaisi tollaisia katsella. Kovin moni tuli kentälle myös silleen "en mä oikeen tiedä mitä me voitais treenata", eli ne oli niin kujalla mitä tokossa edes tehdään. Varmaan tosi motivoivaa kouluttajallekin, not!
Kaikki teki ensin kierroksen, sitten kaikille häiriöluoksetulo, pieni tauko, ja uusi yksittäiskierros.
Töppönen oli mun varsinainen koira ja olin pyytänyt aiheeksi noudon. Olin kuvaillut etukäteen, että ongelma on se että koko nouto on kovin "pikkusievä", metallilla vielä pahemmin kuin puulla. Vieraalla metskulla L tekikin näytiksi hyvin sopivan noudon; menokin oli hidasta laukkaa, nostossa kesti hyvä tovi ja paluu tosi laimeaa ravia. Nosto ja palautus on osin yhteydessä toisiinsa; jos nosto menee miettimiseksi, paluu ei taatusti ole sen jälkeen enää täysillä. Kuitenkin näitä, kuten asioita yleensä, on järkevämpää treenata erillisinä osina, ei montaa asiaa kerrallaan. Työstettiin nyt palautusta, joten koira kapula suussa istumaan ja poistuin sen luota. Oli vähän ongelmia saada sitä kapulaa edes suuhun, kun ei suu meinannut aueta. En sortunut pakottamaan, luulen että se nimenomaan on vaan pahentanut ongelmaa. Kokeiltiin myös niin, että pidin koiraa pannasta ja kouluttaja heitteli ja potki kapulaa (vaihdettiin puiseen, metsku kolisi ikävästi), mutta siihen L ei syttynyt lainkaan. Tehty liikaa häiriöharkkaa ja pannasta pidolla on meillä vähän negatiivinen merkitys. Kun itse härnäsin koiraa kapulalla ja otin pannasta ennen heittoa, oli parempi. Näitä neuvoksi tehdä lisää (myös lelulla), niin se pannasta pitokaan ei pitäisi enää tuntua koirasta niin pahalta.
Loppujen lopuksi ohjeeksi tuli treenata pääasiassa kapulan kantamista. Saatiin hyvä vauhti irti kun vähän peruutin karkuun jne, mutta koira ennakoi palkkaa todella voimakkaasti ja räkii kapulaa matkalle miten sattuu. Se palkkaa itseään sylkemällä tyhmän metallin pois suusta, ja kantamisharkoilla yritetään parantaa asennetta kapulaa kohtaan. Höpötemppuja voi myös teettää kapula suussa.
Häiriöluoksetuloja varten meidät pyydettiin koirakoksi kentälle, muut kurssilaiset oli ilman koiraa ihmisryhmänä. Laitoin L:n paikallaoloon, kolmen ekan koiran aikaan oli maassa, itse olin toisella puolella kenttää muiden ihmisten seassa. Vieras koira juoksi siis töppösen ja ihmisryhmän välistä. Välimatkat oli kyllä reilut. Sitten yhden tai kahden seuraavan ajan L sai istua. Ekassa jätössä meinasi läjähtää maahan, mistä ojensin, sen jälkeen kuunteli hyvin. Palkkasin sen jokaisen koiran jälkeen. Loppujen ajan olin koiran luona (/lähellä) ja tehtiin paikallaan käännöksiä, askelsiirtymiä joka suuntaan, kaukoja, sivu-maahan-sivu-jumppaa ja pelkkää kontaktia perusasennossa. Oli ihan super, hienosti kuulolla, kaukot oli makeet ja ylipäänsä keskittyi täysin omiin hommiin eikä ottanut lainkaan häiriötä luoksetuloa tekevistä :)
Mun luoksetulon käytin Sienelle, L meni autoon. Pyysin ihmiset kujaksi, kouluttaja piti pentua, kun juoksin kujan läpi pois ja hetsasin koiraa. Tuli ihan superkovaa ja hienosti välittämättä ihmisistä mitään. Toista otosta varten ihmiset astui vielä lähemmäs toisiaan, niin että kujalle jäi joku metri-pari leveyttä, mutta se ei ollut mikään ongelma, täysiä porhallettiin sieltäkin!
Toisella kierroksella oli tarkoitus katsoa samoja juttuja uudestaan, mutta muistin kyllä ohjeet eikä niitä ollut syytä jankata, niin vaihdoin tilalle pennun. Sen kanssa katsottiin pelkkää saalisleikkiä. Leikitin koiraa ensin itse, sitten vaihdettiin lelu kouluttajalle, ja voitettuaan sen pentu toi sen mulle, joten vielä pätkä mun kanssa. Sieni hyppi multa lelua kainalosta jo kentälle mennessä ja syttyi leikkiin oikein kivasti, huomattavasti paremmin kuin odotin! Huomiot tulee nyt ranskalaisilla viivoilla. Suuri osa varsin tuttuja juttuja mutta kirjoitanpa nyt perusteellisesti jos kaikki lukijat ei tiedä, ja mulle omiksi muistiinpanoiksi kun joskus taas alkaa unohtua kuitenkin:
-leikkiä varten kiinteä panta tai valjaat, nyt puolikurkkarissa koiraa häiritsi remmin kiristyminen (no, sillä on sama vika kun töppösellä, olen niin natsi remmikäytösasioissa että mun koirat ei syty tempomaan lelun perään vaikka niitä kuinka hetsaisi, kun kaikki tempominen on arjessa aina EI!) eikä se oikeen innostunut tarpeeksi, kun kouluttaja piti sitä kiinni ja härnäsin sitä lelulla niin ettei koira ihan yltänyt siihen
-lähellä leikitettäessä syttyy hyvin. Kun koira saalistaa tosissaan, sen annetaan saada ote lelusta
-Sieni ottaa helposti vähän huonon otteen (etuhampailla), tosin lelukin oli paksu, vaihdettuamme ohuempaan parani, mutta saisi olla silti parempi täyden suun ote. Tätä pystyy vahvistamaan; koiran annetaan voittaa lelu vasta ja heti jos se korjaa otettaan syvemmäksi. Sieni kyllä korjaa, joten ohjaajan tehtävä on nyt olla tarkkana
-kun koira saa lelun itselleen, Sieni kannattaa pitää liikkeessä (remmi apuna); hieman taipumusta alkaa mälvätä muuten
-kantaa tosi hyvin
-vietti on sen verran voimakas, että koiran ollessa kunnolla saaliilla sitä kannattaa ja voi aika paljonkin töniä ja kiihottaa rinnasta toisella kädellä (kun koiralla on ote lelusta ja se vetää sitä). Sieni vastasi siihen juuri toivotusti myös vieraan kanssa, "et prkl vie mun lelua!", taistelemalla siis vielä intensiivisemmin. Varottava kuitenkin ettei koira tässä vaiheessa ala murisemaan, se on viesti epävarmuudesta, jolloin koira kokee liikaa painostusta ja tönimistä pitää vähentää (tarkkana myös, ettei leikittäjä, varsinkaan vieras, tuijota koiraa tai kumarru sen ylle). Muussa leikin osassa ääntely voi olla mitä tahansa eikä se ole ongelma
-vieraan kanssa leikkii yhtä hyvin kuin ohjaajan, mutta sitä kannattaa silti tehdä jatkossakin jos on osaava leikittäjä, lelun voittaminen vieraalta kasvattaa nuoren koiran itseluottamusta ihan hurjasti
Kokonaisuudessaan siis varsin positiivinen juttu, kyllä mun nyt täytyy lakata murehtimasta, on tossa koirassa saalisviettiä varsin mukavasti käytettäväksi :)
Ohjaajalla on raitisilmamyrkytys ja tänään jäi kyllä lenkit väliin. Saa nähdä mitä Sieni huomenna aamulla yksinollessaan tuhoaa :P Pitää varmaan ottaa se autoon mukaan niin ei ole mitään tarjolla...
5 kommenttia:
Tämä on mielenkiintoinen blogi! Ei vain aiemmin ole tullut kommentoitua. Mietin tuota murinaa tönittäessä – oliko puhetta siitä, onko se aina merkki epävarmuudesta? Jos on, niin kävittekö läpi syitä siihen? Mietin tuota omaa pikkukoiraani, joka säkättää koko ajan taistellessaan kuin ompelukone ja murraus vain kiihtyy, kun siihen koskee. Kyseessä on todella itsenäinen ja kova koira, jolle taistelu on intohimo, eikä ollenkaan osaisi ajatella sen pärisevän epävarmuuttaan.
Ei ollut puhetta, mutta sen minkä itse olen asiaan muuten perehtynyt, niin ei se murina kai aina ole juuri kirjaimellisesti epävarmuutta. Jotain se kyllä kertoo, koira kokee aavistuksen painetta ohjaajasta tai jotain, eikä ole siis puhtaasti pelkällä saalisvietillä. Mutta onko se ääntely aina huono asia, siihen en osaa kantaa.
Leikkiikö koirasi toisten koirien kanssa? Jos, niin murraako se silloinkin?
Vetää leluja toisten koirien kanssa ja silloin murisee samalla tavalla. Saalisvietin saalistaminen ei ole mielestäni mitenkään vahva tuolla koiralla, vaan kiinni pureminen ja taistelu ovat niitä Juttuja. Luulen, että Mörkön taistelu pohjaa ensisijaisesti taistelutahtoon eikä niinkään saalisvietin loppuketjuun. Kuulostaako tää nyt edes ollenkaan järkevältä :D
Kuulostaa kyllä. :)
Mulla tuo mudi murraa koko ajan jos se vetää lelua tai keppiä toisten koirien kanssa (vieraiden kanssa ei edes ala moiseen, vaan riittävän tutun koirat käy). Sillä on aika tarkka "oma alue" ja vetoleikissä ollaan niin lähekkäin, että kuvittelen että sekin osaltaan jo tekee ton murinan, koiralla on siis vähän epämukava olo vaikka se leikkiikin.
Seisoja ei murise mutta ei se kovin tunteellakaan leiki, enemmänkin vaan pitää lelusta jäykkänä kiinni ja odottaa että toisella ote irtoaa :D Ihmisenkään kanssa se ei murraa mutta on ehkä vähän aktiivisempi muuten.
Jänniä juttuja. En sitten tiedä kuinka tarkkaan asiaa on voitu ylipäänsä tutkia ja voiko kukaan sanoa, että jos koira murisee vetäessään niin se meinaa ehdottomasti sitä tai tätä. Entä jos on vaan joku friikki koira jolla on moinen tapa eikä se meinaa mitään sen kummempaa :D
Itse asiassa sanomasihan mahtuu just siihen tämän kouluttajan ajatukseen, että ääntely johtuu siitä että koira ei ole puhtaasti saalisvietillä. Jos se siis leikkisi taistelutahdon voimin? :)
Lähetä kommentti