Tokourakka

Hallilla. Ensin töppöselle kentän puolella ruudun ja ohjatun erottelua. Merkiltä kapuloille oli koematkat, mutta merkiltä ruutuun vain joku 10-15m. Ei se irtoaminen ole koskaan ollut vaikeaa jos koira tietää mihin se menee, ja koska pointtina oli erottelu, en nähnyt tarpeelliseksi juoksuttaa koiraa koko matkaa. Pallokin lentää paremmin mihin pitää, kun matka on lyhyempi, t. tumpelo ;)

Tehtiin järkässä oikea kapula - oikealle ruutuun - (lähetyspuolen vaihto) - vasemmalle ruutuun - vasen kapula (tässä hieman junnausta) - (lähetyspuolen vaihto) - oikealle ruutuun. Noudettava kapula oli siis aina ruudun puolella. Lunta oli sen verta että kapulat hävisi ei-kovin-hyvin-valaistulla kentällämme aikasen hyvin.

Palkkailin väliin pelkkiä merkkejä - tai itse asiassa vissiin melkeen jokaisen merkin joko ottamalla koiran kierrosta palloon tai stoppaamalla ja viemällä namin ennen jatkoa. Merkit olikin hyviä, loppua kohti vauhti kyllä hieman hiipui, mutta pääasia että kuunteli eikä oikonut. Erottelukin oli aivan superia! :) Pariin kertaan oli ongelmia löytää kapula hangesta, mutta koira kuitenkin teki noutoa eikä meinannutkaan mennä ruutuun. Vasenta kapulaa tehdessä koira meni keskikapulalle, stoppasin ja ohjasin vasempaan, ja silloin se ei kerta kaikkiaan nähnyt kapulaa ja tarjosi sitten ruutua. Otin uudestaan merkiltä ja nyt onnistui. Varsin hyvä treeni, sain mitä halusin; koira teki just sitä mitä minä ohjasin tekemään!

Sitten oli Sienen pentutoko. Kerkesin hyvin käyttää pennun tarpeillaan ja muita odotellessa viihdytin pentua potkimalla sille lunta. Hirveän hauskaa Sienestä :D Samoin lumessa piehtaroiminen, lumen haukkailu, lumen kaivaminen, mäessä etutassut edellä alaspäin hyppiminen niin että tassut työntää pienen "lumivyöryn" jonka perään sitten hypätään, hepulointi muuten vaan, jäätyneiden lätäköiden päällä loikkiminen ja niiden kaivaminen ja hepulin saaminen kun jää rasahtelee alla, lumipallojen heittely... unohdinko jotain?

Ryhmäläisiä oli kolme, myös Sienen viimekertainen painikaveri-bc. Päätin että tänään ei painita. Ihan lopussa pennut kyllä ehti ulos hallissa mennessämme hyökätä toistensa tukkaan ja suru oli suuri kun erotettiin ne saman tien. Töitä tehdessämme Sieni keskittyi todella hienosti eikä nähnyt koko toista koiraa, mutta ei sen silti tartte pitää automaationa, että tunnin jälkeen saa pistää leikiksi. Vain luvalla ja joskus ;)

Aloitus kontaktiharkoilla; ympyrässä yksi pujottelee muiden ympäri ja rivissä kävellään vastakkain ensin koirat ulkopuolella, sitten sisäpuolella. Ei ongelmia.

Kujaluoksetulot. Jätin pennun käskyn alle istumaan. Palkka vauhdista. Toisella otoksella kävin poistuessa kahdesti palkkaamassa odottavan pennun ennen kuin oikeasti poistuin kutsumispaikalle asti. Hieno oli! :) Odotus ja vauhti kunnossa, loppuasento puuttuu tyystin, se siis työn alle seuraavaksi. Häiriökoirakoita pentu ei huomannutkaan.

Luoksepäästävyys ja paikalla makuu. Sieni oli keskellä. Perusasennossa se ei malta kauaa jos en palkkaa tai kehu; siihen kestoa kotona. Luoksepäästävyys on hyvällä mallilla. Vahvistin kerran "hyvä odota" kun tuomari lääppi koiraa. Ehkä se olisi pysynyt ilmankin, mutta parempi varman päälle. Pentu on tässä selvästi ei-tyypillinen itsensä - se ei oikeastaan näytä ollenkaan siltä että menisi vastaan tai olisi edes iloinen tuomarin kontaktista, vaan ennemmin vetää vähän korvia luimuun ja "lääpi nyt sitten kun kerta haluut".

Paikalla makuussa tämä kokenut tokoilija esitteli pennulle käskyn "pysy" ekaa kertaa hallissa vieraiden koirien keskellä... se on tähän saakka tehnyt vaan odota-käskyllä. Odota on arjessa ja luoksetulossa ja pysy paikallaoloissa. Hoh hoh, unohtui vallan että ei se ole moista vielä kuullutkaan. Nousi tietysti heti kun otin askeleen sen eteen. Takas makuulle ja sitten avustin käsimerkillä ja toistaen "hyvä, pysy, hyyyvä". Olin ihan edessä ja palkkasin tiuhaan ja hienosti pysyi :) Mutta ehkäpä teemme tätä silti nyt kotona ennen ensi kertaa hallilla...

Kaukoja. I-m-i näytettiin, siinä istumaan nousut vähän takkusi alkuun, mutta tekniikka on kunnossa. Seisomista houkuteltiin namiavulla kummastakin asennosta ja kyllä ne sieltä löytyy. Voisi alkaa näitäkin jumppaamaan kotosalla.

Lopuksi otin pennun kanssa kahdestaan hyppyä yhdellä laudalla. Ei ollut namilätkää, joten autoin pentua muuten, että saatiin onnistumisia. Viime kerrasta on jäänyt jotain mieleen, selvästi sujui paremmin kuin silloin, vaikka välissä ei ole yhtään tehty.

Agility-A:lle pentu himoitsi ja kiivettiin se sitten mennen tullen. Sieni on kiipeilysieni, sen päätä ei kyllä huimaa mikään eikä missään...

Muutamaan otteeseen leikittiin välissä. Ihan kivasti sujui!

Havaitsin, että kun toinen koira haukkuu tai varsinkin räyhää, pentu kääntyy pois sieltä päin ja ottaa oikeen korostetusti kontaktia minuun. Aika jännä.

Olkkaritokoja

Sienelle alkuun sivulle tuloja. Pentu hieman yliyrittää ja tarjosi vaan polleena maahan menoja :D Kun sain sen keskittymään, oli oikein hyviäkin. Takapään käyttöä saa silti vielä vahvistaa paljon. Nyt sivulle kiepsahdus on aika hidas, kun pentu selvästi miettii miten se saa itsensä siihen käännettyä oikein.

Toisessa setissä niitä oppilaan toivomia maahan menoja. Ensin paikallaan, sitten liikkeestä. Ja kas kummaa, jos kävelen hitaasti, pentuhan tekee ihan oikean liikkeestä maahan menon sivullani! Kysyn taas kuka sitä on salaa kouluttanut?!

Töppöselle kaukojen i-s-i -vaihtoa. En palkannut jos takajalat liikahti istuessa eteenpäin, näitä oli yksi ja loput ihan täydellisiä! Töppösen kaukot on aikas makeet tällä hetkellä, pysyis nyt messariin asti edes - jossain vaiheessa ne varmasti taas repsahtaa mutta jospa ei ihan vielä...

Kolmen kimppa

Olen muutaman kerran aiemmin käyttänyt kaikkia koiria yhtä aikaa kadulla, siis muuallakin kuin tossa takapihan metsässä flekseissä. Tänään olin reipas ja käveltiin miestä vastaan. Ehdittiin Shellille, n. 2km matka. Kolme koiraa ei todellakaan mene siinä missä kaksi! Kolme töppöstä menisi koska vaan mutta nuo kaksi muuta... :D Muutama "NYT PERKELE LOPPU SE!" pääsi matkalla, lisäksi selvitin Pisulin hihnan sen itsensä tai jonkun muun ympäriltä noin sata kertaa ja muistutin Tyttiä remmissä vetämisestä ainakin kymmenesti. Töppöstä ojensin parissa ohituksessa. Se matala murina ei koskaan lopu ja mulle on jo oikeestaan ihan sama, mutta koirahan pitää paikkansa mun jalan vieressä eikä harhaudu siitä yhtään minnekään. Mudi-ihmisiltä tuli jossain muussa yhteydessä vinkkiä, että kokeilla joskus ottaa lenkille musiikkia mukaan. Kuulemma kaikkien koirat käyttäytyy sata kertaa paremmin niin. Uskon, että siinä on vinha perä, ja aion ehdottomasti kokeilla jahka löydän mun musavehkeet jostain. Töppösen ohituksiinkin sellainen totaalinen "en reagoi itse yhtään mitenkään" olisi varmasti parasta mitä enää voi tehdä.

Hengissä selvittiin mutta yhtä kämästä taisi olla kuin mitä ukon ottama kännykkäkuvakin on :D

Teho-TOKOt, osa 1/2

Juvan Kennelkerho järjesti teho-TOKOt. Ensimmäinen osa tänään, seuraava kahden viikon päästä. Kouluttajana Laura Lehtinen, jolla kokemusta eri kokoisten snautsereiden kanssa sekä tokosta että pk-puolelta. Jokaisen koirakon tuli miettiä etukäteen 1-2 asiaa joihin koulutuksessa pureudutaan.

Alku ei ollut järin lupaava; kanssaosallistujat kysyivät heti mikä on tunnari ja evl. Tokovalmennuksessa? No, kouluttaja oli paitsi mukava myös asiansa hyvin osaava, joten saatiin kyllä omalla vuorollamme laadukasta treeniä. Kaikkien oli määrä olla paikalla koko päivän, "koska toisten treeniä katsomalla oppii myös paljon". Valtaosa vaan opetteli kuinka koiran saa istumaan suoraan eikä lonkalleen, kuinka se pysyy siellä sekunnin ja kuinka sen pitäisi alusta asti odottaa vapautusta ennen nousemista. Tai kuinka koira saadaan katsomaan ohjaajaa vaikka hää levittää namikädet haralleen yms yms mikä ei minusta ole edes TOKOa, vaan arkitottelevaisuutta :P Luulen, että kahden viikon päästä livistän paikalta aiemmin. Oltiin eka suorittava koirakko ja ei oikeen kolmea tuntia jaksaisi tollaisia katsella. Kovin moni tuli kentälle myös silleen "en mä oikeen tiedä mitä me voitais treenata", eli ne oli niin kujalla mitä tokossa edes tehdään. Varmaan tosi motivoivaa kouluttajallekin, not!

Kaikki teki ensin kierroksen, sitten kaikille häiriöluoksetulo, pieni tauko, ja uusi yksittäiskierros.

Töppönen oli mun varsinainen koira ja olin pyytänyt aiheeksi noudon. Olin kuvaillut etukäteen, että ongelma on se että koko nouto on kovin "pikkusievä", metallilla vielä pahemmin kuin puulla. Vieraalla metskulla L tekikin näytiksi hyvin sopivan noudon; menokin oli hidasta laukkaa, nostossa kesti hyvä tovi ja paluu tosi laimeaa ravia. Nosto ja palautus on osin yhteydessä toisiinsa; jos nosto menee miettimiseksi, paluu ei taatusti ole sen jälkeen enää täysillä. Kuitenkin näitä, kuten asioita yleensä, on järkevämpää treenata erillisinä osina, ei montaa asiaa kerrallaan. Työstettiin nyt palautusta, joten koira kapula suussa istumaan ja poistuin sen luota. Oli vähän ongelmia saada sitä kapulaa edes suuhun, kun ei suu meinannut aueta. En sortunut pakottamaan, luulen että se nimenomaan on vaan pahentanut ongelmaa. Kokeiltiin myös niin, että pidin koiraa pannasta ja kouluttaja heitteli ja potki kapulaa (vaihdettiin puiseen, metsku kolisi ikävästi), mutta siihen L ei syttynyt lainkaan. Tehty liikaa häiriöharkkaa ja pannasta pidolla on meillä vähän negatiivinen merkitys. Kun itse härnäsin koiraa kapulalla ja otin pannasta ennen heittoa, oli parempi. Näitä neuvoksi tehdä lisää (myös lelulla), niin se pannasta pitokaan ei pitäisi enää tuntua koirasta niin pahalta.

Loppujen lopuksi ohjeeksi tuli treenata pääasiassa kapulan kantamista. Saatiin hyvä vauhti irti kun vähän peruutin karkuun jne, mutta koira ennakoi palkkaa todella voimakkaasti ja räkii kapulaa matkalle miten sattuu. Se palkkaa itseään sylkemällä tyhmän metallin pois suusta, ja kantamisharkoilla yritetään parantaa asennetta kapulaa kohtaan. Höpötemppuja voi myös teettää kapula suussa.

Häiriöluoksetuloja varten meidät pyydettiin koirakoksi kentälle, muut kurssilaiset oli ilman koiraa ihmisryhmänä. Laitoin L:n paikallaoloon, kolmen ekan koiran aikaan oli maassa, itse olin toisella puolella kenttää muiden ihmisten seassa. Vieras koira juoksi siis töppösen ja ihmisryhmän välistä. Välimatkat oli kyllä reilut. Sitten yhden tai kahden seuraavan ajan L sai istua. Ekassa jätössä meinasi läjähtää maahan, mistä ojensin, sen jälkeen kuunteli hyvin. Palkkasin sen jokaisen koiran jälkeen. Loppujen ajan olin koiran luona (/lähellä) ja tehtiin paikallaan käännöksiä, askelsiirtymiä joka suuntaan, kaukoja, sivu-maahan-sivu-jumppaa ja pelkkää kontaktia perusasennossa. Oli ihan super, hienosti kuulolla, kaukot oli makeet ja ylipäänsä keskittyi täysin omiin hommiin eikä ottanut lainkaan häiriötä luoksetuloa tekevistä :)

Mun luoksetulon käytin Sienelle, L meni autoon. Pyysin ihmiset kujaksi, kouluttaja piti pentua, kun juoksin kujan läpi pois ja hetsasin koiraa. Tuli ihan superkovaa ja hienosti välittämättä ihmisistä mitään. Toista otosta varten ihmiset astui vielä lähemmäs toisiaan, niin että kujalle jäi joku metri-pari leveyttä, mutta se ei ollut mikään ongelma, täysiä porhallettiin sieltäkin!

Toisella kierroksella oli tarkoitus katsoa samoja juttuja uudestaan, mutta muistin kyllä ohjeet eikä niitä ollut syytä jankata, niin vaihdoin tilalle pennun. Sen kanssa katsottiin pelkkää saalisleikkiä. Leikitin koiraa ensin itse, sitten vaihdettiin lelu kouluttajalle, ja voitettuaan sen pentu toi sen mulle, joten vielä pätkä mun kanssa. Sieni hyppi multa lelua kainalosta jo kentälle mennessä ja syttyi leikkiin oikein kivasti, huomattavasti paremmin kuin odotin! Huomiot tulee nyt ranskalaisilla viivoilla. Suuri osa varsin tuttuja juttuja mutta kirjoitanpa nyt perusteellisesti jos kaikki lukijat ei tiedä, ja mulle omiksi muistiinpanoiksi kun joskus taas alkaa unohtua kuitenkin:

-leikkiä varten kiinteä panta tai valjaat, nyt puolikurkkarissa koiraa häiritsi remmin kiristyminen (no, sillä on sama vika kun töppösellä, olen niin natsi remmikäytösasioissa että mun koirat ei syty tempomaan lelun perään vaikka niitä kuinka hetsaisi, kun kaikki tempominen on arjessa aina EI!) eikä se oikeen innostunut tarpeeksi, kun kouluttaja piti sitä kiinni ja härnäsin sitä lelulla niin ettei koira ihan yltänyt siihen

-lähellä leikitettäessä syttyy hyvin. Kun koira saalistaa tosissaan, sen annetaan saada ote lelusta

-Sieni ottaa helposti vähän huonon otteen (etuhampailla), tosin lelukin oli paksu, vaihdettuamme ohuempaan parani, mutta saisi olla silti parempi täyden suun ote. Tätä pystyy vahvistamaan; koiran annetaan voittaa lelu vasta ja heti jos se korjaa otettaan syvemmäksi. Sieni kyllä korjaa, joten ohjaajan tehtävä on nyt olla tarkkana

-kun koira saa lelun itselleen, Sieni kannattaa pitää liikkeessä (remmi apuna); hieman taipumusta alkaa mälvätä muuten

-kantaa tosi hyvin

-vietti on sen verran voimakas, että koiran ollessa kunnolla saaliilla sitä kannattaa ja voi aika paljonkin töniä ja kiihottaa rinnasta toisella kädellä (kun koiralla on ote lelusta ja se vetää sitä). Sieni vastasi siihen juuri toivotusti myös vieraan kanssa, "et prkl vie mun lelua!", taistelemalla siis vielä intensiivisemmin. Varottava kuitenkin ettei koira tässä vaiheessa ala murisemaan, se on viesti epävarmuudesta, jolloin koira kokee liikaa painostusta ja tönimistä pitää vähentää (tarkkana myös, ettei leikittäjä, varsinkaan vieras, tuijota koiraa tai kumarru sen ylle). Muussa leikin osassa ääntely voi olla mitä tahansa eikä se ole ongelma

-vieraan kanssa leikkii yhtä hyvin kuin ohjaajan, mutta sitä kannattaa silti tehdä jatkossakin jos on osaava leikittäjä, lelun voittaminen vieraalta kasvattaa nuoren koiran itseluottamusta ihan hurjasti

Kokonaisuudessaan siis varsin positiivinen juttu, kyllä mun nyt täytyy lakata murehtimasta, on tossa koirassa saalisviettiä varsin mukavasti käytettäväksi :)

Ohjaajalla on raitisilmamyrkytys ja tänään jäi kyllä lenkit väliin. Saa nähdä mitä Sieni huomenna aamulla yksinollessaan tuhoaa :P Pitää varmaan ottaa se autoon mukaan niin ei ole mitään tarjolla...

Sienisiä esineitä

Esineruutu Sienelle. Ajettiin metsikselle tattipolun parkkikselle ja töppönen jäi autoon, pennun otin remmissä metsän puolelle. Kaistaleen koko n. 2 x 15m, esineitä 2kpl. Pentu oli puussa kiinni ja katsoi ruudun teon, mutta komensin sitä välillä pariin kertaan aika railakkaastikin hillumisesta, lisäksi kävin säätämässä kameraa ja kokeilemassa miten se näkyy. Olikohan tää nyt sen neljäs esineruutu. Siihen nähden todella hienosti, vaikka parhaani teinkin vaikeuttaakseni :P Sieni ei oikein tiennyt mitä tässä nyt tehdään. Hyvin lähti ja jotain selvästi etsi, mutta taisi sotkea jälkeen? Kävi mun takana kameran luona kerran, kutsuin sen sieltä takaisin ja siirryin pari askelta ruutuun päin. Eka esine löytyi sitten heti ja se tuli hienosti. Toinen lähetys oli kanssa hyvä, lähti hyvin eikä jäänyt ihmettelemään että mitähäh. Takarajalla meni vähän yli mutta palasi itse hienosti takaisin. En ollut varma kumman puun takana esine oli, ja kysyinkin kerran "löysitkö sä sen?!" ja sitten pentu lähti tuomaan sitä. :D Video on ihan paska, en tiedä ehtiikö tänä vuonna enää valoisaan aikaan ukon kanssa metsään, että saisi avustajan kuvaamaan. En ole varmaan ikinä onnistunut saamaan kelvollista kuvaa niin että kamera olisi kannolla...

Ei se oo täällä!

Agility jäi taas väliin, niin totaalinen uupumus että ei mitään saumaa. Päivän ulkoilutkin on olleet kovin vaatimattomat ja sen kyllä huomaa, eräs touhuaa sisällä aika vauhdilla. Yksin ollessaan oli aamupäivällä pistänyt lattialle unohtuneen Tytin fleksin osiin, nauha kauniisti poikki. Kiitos kiitos, vähennetään taas viikkorahasta, tilisi on pisuli jo kovasti miinuksella :D Tietenkin se oli se isoin mötkäle (40e?) eikä joku pieni töppösen fleksi (15e)...

Kennelrehun auto kävi eilen ja nyt on taas pakastin täynnä lihaa sekä rustoja. Tein piskeille heti pöntöllisen sapuskaa. Päärynät oli tarjouksessa 1e/kg ja pääosa on niitä, lisäksi ostin pussin pakastepinaattia. Kotoa löytyi jatkoksi omena, kurkkua ja yksi iso tomaatti. Koirien puuro (sitä kutsutaan puuroksi vaikka se on nytkin pelkkää raakana raastettua hedelmää ja vihannesta) on meidän komposti ja lykkään sinne kaiken mikä näyttää siltä että me hienohelmaihmiset ei niitä enää syödä mutta mitä nyt yhtään on koirille kelvollista. Onni on teräsmahaiset elikot! Annoksiin sitten erikseen liha, lisukkeet sekä ajoittaiset vitamiinit ja muut lisät. Töppönen syö eri suhteella kuin Tytti; Tytti vetäisi pelkkää kasvisraastetta sellaisenaan ja se on hyvä, koska se tarttee ison annoksen että saa mahansa täyteen ja on tyytyväinen. Se saa siis enemmän kasvista ja vähemmän lihaa. Töppösen mielestä taas rehut on pupujen ruokaa eikä mudit ole pupuja, se syö ne vaan kun niitä on riittävän vähäinen osuus ja ne on sotkettu niin että lihoja ei voi närppiä erilleen tai niissä on voisulaa tai öljyä riittävästi mausteena. Annoskoko ei myöskään ole kovin kriittinen. Enemmän lihaa ja vähemmän höystettä siis. Sieni saa toistaiseksi Tytin mallin mukaan enemmän huttua ja vähemmän lihaosastoa, jotta se saa mahan täyteen mutta pysyy hoikkana.

Sekoittelin vielä mössöjä loppuun kun oli aika pyytää apuri töihin.

minä: töppönen vois käydä hakemassa kupit
töppönen: (luulee saavansa ruokaa kattilasta)
minä: ei ku kupit. kuppi!
töppönen: (lähtee kiireesti etsimään kuppia, ekan tuo kylppäristä ja se on tytin)
minä: kiitos, toinen
töppönen: (tuo jonkun varakupin joka on siivouksen jäljiltä kylppärissä kanssa)
minä: kiitos, tää ei ole teidän, pannaan se kaappiin. toinen!
töppönen: (etsii hetken kauempana, sitten palaa keittiöön päin ja huomaa oman kuppinsa olkkarin nurkassa, tuo sen)
minä: kiitos! vielä sienen kuppi.
töppönen: (etsii, tulee tyhjin suin takaisin, etsii, kolistelee vesikupilla kylppärissä)
minä: ei sitä! toinen
töppönen: (etsii)
minä: eti eti nyt
töppönen: iuuuuu!
minä: missä kuppi?
töppönen: IUUUHHMMG!
minä: no eikö löydy? onko se menny taas sängyn alle?
(menen katsomaan, siellähän se on. sieni syö makkarissa ja sen verta kiihkeästi että kuppi liukuu pitkin lattiaa sängyn alle vaikka se on matolla alun perin... työnnän sen esiin ja mudi saa otettua sen ja menee matot rullalle kun tyyppi toimittaa sen keittiöön :D)

***

Sienen pisupaperit otettiin nyt lattialta pois. Mun täytyy varmaan myös lakata kutsumasta sitä Pisuliksi?

Tokoa, esineitä

Lähemäen kentällä. Molemmat mukana mutta vain töppönen pääsi tekemään.

Ruutu oli ilman nauhoja, piirsin rajat kengällä hiekkaan. Merkki pieni. Palkkapurkki oli keskellä kenttää muodostaen ruudun ja merkin kanssa kolmion.

Taidettiin aloittaa ohjatun kapulan vinoilla palautuksilla. Ihan lyhyt matka, jätin koiran istumaan kapula suussa. Halusin saada koiran suoristamaan asentonsa eteeni, mutta onnistumisprosentti ei ollut kovin suuri. Pitää tehdä sisällä kuuri ilman kapulaa.

Luoksetuloa. Kapula ja ruudun merkki oli matkalla häiriönä about pysäytyskohtien paikoilla. Eka läpijuoksuna normaalisti, oli hyvä vauhti. Tokalla kutsuin koiran olan yli ollessani ekan merkin kohdalla vasta poistumassa. Skarppina oli, hyvä vauhti.

Paikalla istumisen jättöä muutama toisto. Virittelin "istuminen" ja palkkasin vaihtelevasti otettuani yhden tai useampia askelia pois. Verrokiksi paikalla makuu, vihje on "makuu", pidin jonkin mittaisen hiljaisen hetken ennen käskyä, mutta koira ei herpaantunut lainkaan ja nopea oli putoaminen :) Palkkasin sitä etujalkojen väliin kun kävin sen takana ja tulin vierelle eikä koira ennakoinut istumaan nousua. Oli oikein hyvä.

No sitten se ruutu. Merkille meni niin hienosti että suunnitelmasta poiketen palkkasinkin pallolla heti siitä. Seuraavaksi merkki - ruutu. Kaarti palkkapurkille, mutta korjasi itse linjansa ruutuun. Kehuin, mutta en palkannut, vaan kutsuin koiran merkille. Siitä uudestaan ruutuun, nyt meni suoraan ja sai pallon. Muutama toisto, vikalla käskin koiran maahan ruutuun ja menin palkkaamaan sinne. Etujalat jäi ihan hieman nauhan/viivan päälle. Koiran paikka on taas valunut turhan eteen ruudussa, se pitää naksutella takaisin taaemmas.

Sitten otin koiran seuraamaan ja mentiin ruudun toiselle sivulle. Seurautin koiraa ja kuvitellun merkin kohdalla käskin sen liikkeestä seisomaan. Poistuin vähän matkaa, käännyin koiraa kohti ja lähetin sen ruutuun. Tässäkin se kaarsi eka sinne palkalle, mutta korjasi linjansa ennen kuin sanoin mitään. Kehuin ja hain koiran takaisin seisomaan samaan paikkaan. Nyt meni suoraan.

Loppuun yksi ruudun loppuosa, jossa seurautin koiraa palkkapurkkia kohti. Vilkuili sitä hieman ja siksi pyörittiin siinä ympärillä sen aikaa että koira lopetti. Sitten sai luvan mennä palkalle.

Hain autosta nameja ja otettiin sitten vielä hieman ruudun paikan hakua naksun kanssa. Säheltää ja pyörii ja peruuttaa (!) ja on hirveän innoissaan, mutta lamppu ei ehkä oikeen syttynyt, vaan koira luuli että haluankin sen peruuttavan... taidan laittaa ensi kerralla pari kertaa alustan avuksi, josko se siitä.

Koira tuntui hyvältä, oli virtaa juuri sopivasti ja se kuunteli tosi kivasti :)

Sitten ajettiin K-tien metsään. Otin autosta kaksi esineruutuesinettä taskuun ja jossain vaiheessa pistin koirat puuhun kiinni ja tallasin n. 2m x 15m alueen. Sammalpohjaista harvapuista helppokulkuista metsää. Toinen esine oli ihan takana ison puun juurella, toinen about keskellä pienen kuusen uumenissa. Töppönen ensin, sillä nyt ei kauaa mennyt. Se toi ensin lähemmän, mikä on tän koiran kohdalla hyvä merkki. Joskus se on tehnyt niinkin, että se saa heti alkuun hajun jostain mutta se on herran mielestä liian lähellä ja ihan nynneröä. Koira hylkää sen ja painelee kauemmas "mä tsekkaan eka ton takarajan". Jos se tuo heti alkuun löytämänsä, se on hallinnassa ;)

Palauttaessani esineitä pentua varten Sieni kyllästyi venaamaan ja tempaisi jotenkin ihmeellisesti molempien koirien remmit irti puusta. Vein sen takaisin ihan tarkoituksella, jo nyt on perkele, siellähän odotat kiltisti kun sut odottamaan jätän! Kun otin pennun hommiin, se karkasi multa ja paineli just tasan tallattua kaistaletta pitkin takapuulle, löysi esineen ja lähti hienosti tuomaan sitä. Ens kerralla oon tarkempi, perään nyt ei tietenkään tässä vaiheessa karjaista että takaisin sieltä, mutta ei sen toki tarttis oppia karkaamaankaan :D Palkattuani pennun lähetin sen uudestaan näyttämättä toista esinettä välillä. Sinne lähti, hitaammin kuin ekalla, mutta hyvin kuitenkin. Sai hajun ohi mennessään, tarkensi ja toi, mikä mieletön pentu! Jompi kumpi esine tippui ihan mun jalkoihin kerran, muuten tulivat hyvin käteen.

Töppönen sai lopuksi autolla palatessa noutaa pudotetun esineen n. 200m matkalta. Sieni lähti sen perään ja hetken päästä palasi yksin täyttä vauhtia takaisin. Töppösellä kesti kauhean kauan, en tiedä oliko se juossut ensin esineen yli vai mitä, mutta lopulta tuli koira kuitenkin esine suussaan.

Tokoa, kun on pakko?

Töppösen kanssa tokoilemassa. Olen tässä pohdiskellut messarin koetta ja koko harrastuksen mielekkyyttä ylipäänsä, ja jotenkin on päällimmäisenä tällä hetkellä sellainen velvollisuudentunne. Pakko osallistua, niinko. Maksoin sen jo ja olen ilmoittanut kaikille, niin vähän nynneröä perua. Käydään nyt sitten siellä ja katsotaan sitten uudelleen. Jonkinlainen tauko varmasti ainakin on paikallaan.

Palkkapurkki jätettiin autolle. Ajattelin lähestyä palkallekarkaamisongelmaa ihan vaan sillä, että pistän koiran hetkeksi kiinni ja seistään tekemättä mitään, ns. poistetaan mahdollisuus palkkioon (käsky = tekee = saa palkan). Autoonkin sen voisi tietysti laittaa, pitänee kokeilla mikä toimii parhaiten. Avustajan kanssa voitaisiin kokeilla myös sellaista, että palkkapurkki vaan nostettaisiin pois eikä kukaan sano koiralle mitään. Karjaisut ja suuttumiset ei oikein ole auttaneet ja ymmärrän kyllä miksi - ei ne poista sitä koiran halua karata. Sen sijaan kun sen annetaan kokeilla ja hoksata, että karkaaminen ei ole millään tavalla kannattavaa, se itse haluaa odottaa lupasanaa. Koska se on ainoa keino saada se palkka.


Paikalla istuminen, varmaan reilu puoli minsaa. Lamput ei paljoa valaisseet ja oli hyvin hämärää. Sen minkä auton takaa näin, oli aivan liikkumatta.

Istu - seiso - maahan. Käytiin yksi asento kerrallaan läpi. Palkkasin ensin muutaman kerran oikean asennon ottamisesta ja sitten muutama toisto samaa asentoa niin, että palkka tuli asennon pitämisestä. Kävelin muuten vaan ympäriinsä ja myös ihan koiran läheltä, kuten zetassa, mutta en sanonut mitään. Seisomisessa kerran vähän kiertyi kun menin ohi, muuten kaikki nappiin, eikä harhautunut kertaakaan lähtemään seuraamaan mukaan :)

Merkkiä matalalla kartiolla. Löytyi, mutta oli vähän epävarmuutta. Näitä pitää tehotreenata, olen varma että kokeessa on vain noita pieniä :P

Ohjattu nouto, vasempaan. Keskikapula puuttui kokonaan, iso merkki. Merkille meno oli alkuun hitaahko, palkkasin silti. Se on hidas silloin kun se on kuulolla, jos se sinkoaa hirveetä vauhtia, se ei kuule... ehkä tässä kuitenkin on pientä epävarmuutta; koira on hitaampi kun se miettii mitä tehdä ja samalla se keskittyy paremmin kuuntelemaan, kuin silloin kun se vauhdilla ryntää "mä tiiän mä tiiän"? Toisella oli reippaampi, stopista isot kehut ja lähetys vasempaan. Olin tarkoituksella hiljaa, luulen että viime kokeessa koira vaihtoi kapulaa koska en sanonut mitään. Ollaan treenattu vime aikoina paljon suuntaa ja olen kehunut kun koira on oikealla kapulalla tai viimeistään kun se on nostanut sen. Kokeessa kun en sanonut mitään, koira päätti vaihtaa. Nyt oli oikeen hieno, tuli laukalla, vapautin leluun kun oli about merkin kohdalla tulossa.

Lyhyt seuraaminen, jossa paljon paikalla käännöksiä. Läheltä kulki ihminen ja käytin sen vaan hyödyksi häiriönä. Kontakti ei tippunut kertaakaan.

Kaukoja. Halusin pitkältä matkalta vaan yhden m-i-vaihdon, josta oli aikomus vapauttaa palkalle. En tiedä alanko itse ajattelemaan, että kohta vapautan, vai mistä se oikeen tulee. Koira meinaan aloitti kauhean palkan kyttäämisen. Teki monta m-s-vaihtoa ja nyki palkalle päin ja meni ihan vinoonkin siinä. Siirryttiin pari kertaa kauemmas, ja otin pari kertaa ihan läheltä yhden istumaan nousun. En sitten enää yrittänytkään siirtyä sinne 15 metriin, vaan tehtiin m-i-s jostain viidestä ja vapautin siitä, kun koira oli ainakin vähän luovuttanut kyttäämisen ja tyytynyt kuuntelemaan.

Sieni oli mukana autossa ja otin sen ulos keräämään mun kanssa kapulat ja merkit autoon. Sen hetken hengailtuaan leikittiin (laitoin narulelun kiinni remmiin ja kurpitsa-mikälie-köysipehmolelu oli toisena sellaisenaan) pieni hetki. Pentu leikki ihan mukavasti, eli taisteli oikeasti lelusta eikä vain muodon vuoksi pitänyt siitä vähän kiinni. Ehkä mä olen turhaan murehtinut tätä hommaa :)

"'Hieno sieni', noinhan on tosi hauskaa kehua, mainio nimi!"

Ängin pennun kanssa seuramme tokotunneille, taitaa olla ihan oikea penturyhmä tai joku alkeishomma ainakin. En nyt niinkään tartte itselleni apuja liikkeiden oikeaan opettamiseen, mutta haluan häiriötä. Tänään paikalla oli yhteensä neljä koirakkoa. Sieni nujusi ennen tunnin alkua parkkiksella 8kk vanhan bc:n kanssa. Kyllähän ne hallissakin muutaman kerran katsoi toisiaan sillä silmällä, mutta ei mitään ongelmaa keskittymisessä. Lopuksi saivat painia varmaan puoli tuntia hallissa, kun jäätiin höpöttämään. Tiedän, että tästä ollaan montaa mieltä. Mun mielipide on se, että kun tehdään töitä, keskitytään täysillä niihin, ja väliajoilla voi sitten tehdä suunnilleen mitä tahansa. Uskon myös, että aikuistuessa niiden leikkimisten merkitys vähenee. No, jotkuthan pysyy sosiaalisina ja leikkisinä koko ikänsä, mutta aika moni myös muuttuu huomattavasti coolimmaksi. Ehkä kadun jossain vaiheessa myöhemmin, nyt musta on vain ihanaa kun mun koirasta ne muut on potentiaalisesti kivoja, ei potentiaalisesti kauheita (töppönen...). Oli kyllä jo nyt puhetta, että kunhan paikallaolo on vähän pitemmällä (meillä ainakin on tosi vaiheessa), niin tehdään treeneissä tarkoituksella vierekkäin jotta saadaan koirillekin selväksi mikä ero on työ- ja vapaa-ajalla. Suht saman ikäiset koirat, hyvinkin mahdollista että samoissa kisoissa sitten tulevaisuudessa nähdään, ja kauheaa jos tarvii pelätä että vieruskaveri on liian kiva tuttava ja koirat nousee painisille... tosin, jotenkin minusta tämäkin on "pieni" pelko verrattuna siihen, että entä jos vieruskaveri nousee ja käy syöttämässä itsensä epäsosiaaliselle mudilleni!

No joka tapauksessa: aloitus luoksepäästävyydellä, avustin toistamalla odota-käskyä, oli oikein hieno. Perinteinen pujottelurinki, jossa muut kontaktissa ja yksi seurauttaa koiraa pujotellen. Sieni oli oikein pätevä. Seuraamisen paikalla käännöksiä, yhden askeleen siirtymää eteen ja taakse. Vasemmalle käännös kaipaa edelleen treeniä, täyskäännös oikeaan sujuisi mutta en tee sillä mitään kun pk-puolella on tehtävä vasempaan. Peruutukseen löytyi nyt toimiva namiohjaus eikä pentu kaadu enää selälleen vaan peruuttaa. Se myös tuntui hiffaavan sen tosi nopeasti ja toisti sitä mallikkaasti! Näiden jälkeen ohjelmassa oli yksittäin tehtynä ruutu ja hyppy. Ruutu me jätettiin kokonaan väliin, hyppyä namilätkän kanssa. Alkuun vähän ongelmaa, en muista onko Sieni edes tehnyt tokohyppyä koskaan... otettiin toinen lauta pois ja kun jäljellä oli vain yksi, pentu onnistui paremmin.

Putkeen pentu meni oma-alotteisesti aika monta kertaa, kun odotettiin vuoroa kentän laidalla. Puomille se kerkesi myös kiivetä kahdesti, en osannut edes varoa moista. Istumisia ja maahan menoja tehtiin omalla ajalla myös. Mulla ei ollut edes lelua mukana hallissa, vain namit, mutta jossain vaiheessa pentu alkoi retuuttaa remmiään siihen malliin, että päätin hakea kokeeksi autosta lelun. Kokeilin ensin parkkiksella ja tyyppihän leikki kuin mikäkin! Mentiin sitten halliin toisten sekaan ja kas vain, hyvin se leikki sujui sielläkin! Olen vähän ehkä jättänyt koko homman unholaan, kun en oikein ole tiennyt mitä sen kanssa tehdä, mutta nyt ainakin tuntuu että sen kun vaan leikkii, ei tarvita mitään kikkoja :)

Lunta!

Tähän vuodenaikaan tyypillisesti mietin, mitä eläimet mahtaa ymmärtää lumen tulosta. Pennuille se on ensimmäistä kertaa varmasti enemmän tai vähemmän yllätys, mutta osaako ne vanhemmiten jo odottaa sitä? Tajuaako ne että (tai miksi) se toistuu?

Eihän tuota nyt paljoa maassa vielä ollut, mutta selvästi pentu sitä ihmetteli kuitenkin. :D









video tämän päivän lenkiltä, sieni on jo niin jalkasieni että töppösiä vituttaa kun tyhmä pentu pääsee niin kovaa ;)

Pudonneen pipon nouto pennulle, noin 10 metristä, polulla. Pipo oli aivan liian iso ja ihana, pentu heitteli sitä ihan fiiliksissä ja nopea palautus oli todella hakusessa. :D

Sienijuttuja

Sienelle on naksuteltu olkkarissa metallikapulan nostoa (ei mitään asenneongelmaa, keskitymme siis suoraan oikeaan kohtaan, tarjoaa meinaan laipoista nostoa kanssa), liikkeestä seisomista ja perusasentoa. Olen pyytänyt siltä arjessa aina tilanteen salliessa "anna". Alkuun se olikin ihan että mitähäh ja tartti paljon apuja, mutta nyt alkaa melkeen yhdellä käskyllä tulla kamat käteen :) Ihan kun se vaan jonkun tavaran kanssa tossa nujuaa niin mitenkään valmistelematta "sieni anna". Treenihetki ja puun takaa tuleva arkitilanne on niin eri asioita, vasta kun se ymmärtää sanan joka tilanteessa, katson sen olevan opittu. Pois-käskyä on kanssa vähän käytetty muuten vaan ilman oikeaa tarvetta, jotta saadaan treenattua. Pentu on vähän sitä mieltä, että menen askeleen ja näytän söpöltä niin eikö keittiöön ainakin saa jäädä kyttäämään. No ei. Tosi hyvin se kyllä reagoi ihan vartalo-ohjaukseen tai uhkaan; kävelin vaan etukumarassa kohti ja tuijotin sitä silmiin, niin meni kerrasta perille että käskyä ei voi soveltaa.

Tuntuu että sillä on ehkä aavistuksen joku murkkuikä alkamassa? Nyt jo? Hmm, allekirjoittaneella on ongelmia muistaa että pieni sievä sieni on enää sievä. :D Jotenkin se on ja tulee varmaan ikuisesti olemaankin "se pieni". Pimeään on ilmestynyt joitakin vaarallisia roskapönttöjä ja kaatuneita polkupyöriä ja se vasta hurjaa onkin, kun autosta nousee ihminen, bbbrruh! Pennun ääni on yhä niin pieni ja lapsellinen että mua alkoi ihan hirveästi naurattaa. Sieni on noissa tilanteissa helppo saada kontaktiin, tai se mun nauruun repeäminenkin saa pennun kauheen iloiseksi ja se unohtaa koko epäilyttävän jutun. Ehkä se jossain vaiheessa alkaa nähdä enemmänkin mörköjä, mutta en ole lainkaan huolissani, tää koira on niin avoin ja luottavainen että ei se siitä mihinkään muutu.

Eilen kun oltiin siellä metsässä eri porukoilla ja lopuksi tavattiin eräällä pellolla, mistä käveltiin kaikki viisi yhdessä takas autolle. Töppönenkään ei bongannut Tyttiä ja miestä pellolta, niin kaukana ne oli, mutta kun kysyin siltä että missä Tytti ja näytin kädellä suuntaa, se kyllä tunnisti. Annoin luvan mennä ja töppis tietty pinkaisi heti kohti Tyttiä. Sieni lähti sen perään, huomasi että siellä on joku vieras koira, pysähtyi niille sijoilleen ja sanoi BUH! Tytti (ja töppönen) taisi ehtiä takas mun luo ja pentu oli edelleen vähän syrjässä varautuneena, ennen kuin tunnisti. Miestä se lähestyi kanssa varovaisesti ja vasta ihan vieressä tajusi kuka se on. Ei hitto, ei se aina mikään penaalin terävin kynä ole. :D

Miehellä jäi tänään avaimet sisälle kun se oli kusettamassa T&S ennen töihin lähtöään (6.30, pimeää yhä). Mun oli pakko kaahata töistä avaamaan sille ovi. Pihaan tullessani mies päästi koirat metsän laidasta vastaan. Tytti haukahti muutaman kerran juostessaan ennen kuin tunnisti minut. Sieni jäi taas johonkin puoliväliin vaan katsomaan, kunnes sanoin moi tytti tai jotain. Äänen kuuntuaan pentu sai hepulin ja ryntäsi tietysti luokseni. Näiden kahden pointti oli lähinnä kuvata sen kehitystä ja luonnetta tällä hetkellä; ei ole niin avoin ja sosiaalinen että ryntäisi tuosta vaan kenen tahansa luokse. Nuorempana se oli vähän ehkä sosiaalisempi, mutta luulen että tällä hetkellä vaikuttaa juuri tuo, kun maailma muuttuu epäilyttäväksi ja saattaa olla ties mitä vaarallista vastassa. Ei sillä, tosi hyvä vaan että ei karkaile ihmisten luokse!

Jotain piti varmaankin vielä muistaa kirjoittaa talteen, mutta ei tule nyt mieleen.

Osui

Mies hajotti autonsa eilen metsällä ollessaan ja se on nyt huollossa. Tänään se puhui mut mukaansa tuonne parinkymmenen kilsan päähän sallituille maille. Tulosti mulle kartan ja merkkasi sinne reitin, joten lähdettiin siis mun pikkuautolla kaikki viisi :D Minä ja paimenet lenkille ja mies ja Tytti pyssyn kanssa metsälle. Pyyaika on jo mennyt mutta jäniksiä (rusakkoa) ne on käyneet kanssa ajamassa.

Oli aivan ihanaa olla uusissa maastoissa lenkillä! Koirat on olleet kaksi päivää tosi vähillä, pe mä olin reilu 9h töissä ja meni loppupäivä sohvalla torkkuessa (missasin agilitynkin siinä koomassani), lauantai taas siellä tokokokeessa. Töppöselle se oli toki ihan jees mutta Sieni vietti päivän lähinnä autossa. Tänään aamulla se herättikin siinä kasin jälkeen, hirveä härdelli päällä eikä kertakaikkiaan enää voi nukkua. Noustava oli. 2,5h oltiin tuolla reissulla ja nyt taas on rauha kotona, hetken ainakin ;)

Tein jossain metsäautotiellä pudotettujen lapasten noudon. Toinen jäi n. 50 metriin ja toinen 10m päähän. Sieni sai olla eka ja hakea tietysti sen lähemmän. Oli tosi määrätietoinen nouto ja tuli hienosti kerralla käteen asti (autoin taputtamalla käsiä, sitä sen kanssa on käytetty leikkiessä ja se yhdistää sen lelun tuomiseen)! Töppöselle sanoin virittelyssä "kaukana" koska kuvittelin että se jää muuten siihen haistelemaan missä Sienen esine oli. No jaa, "kaukana" on ollut luokkaa parisataa metriä ja sehän lähti kuin tykin suusta. Luulin jo että yli mentiin, mutta äkkiä koira vetikin liinat kiinni ja palasi ottamaan esineen. Hah :D Oma moka. Onneksi oli koiran nenä auki, tiedä minne hornan kuuseen se olisi muuten juossut.

Mutta pääasiallinen uutinen on tässä!

Sieni & Ruka

Sinin ottamat kuvat isänpäivältä, kun vihdoin jaksoin laittaa ne mailista nettiin asti. Kiitos! :D Tossa yhdessä L saa huutia Rukan nylkyttämisestä (ja joutuu autoon) ja lapset katsoo että mites se akka nyt tolleen riehuu, ei hitto että nauran sille :DDD

Vituiks män - viimeisen kerran?

Vittu mitä paskaa yksinkertaisesti! Juuri nyt vituttaa niin ettei veri kierrä ja olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että perutaan messari ja tää koira jää teekooykköseksi, loppu koko tokoilu tähän päivään! Ei tässä ole mitään järkeä.

Ennen paikallaoloja koira halliin, ehdittiin olla siinä ihan hyvän aikaa. Teetin pikkujuttuja namipalkalla.

kehäänmenotarkastus: takana jonossa olleen uroksen kanssa piti vähän murrata kun oli niin ahdas paikka ja L veti kierroksille, muuten ok.

paikalla istu: 0. Piilossa just juteltiin tän uroksen omistajan kanssa, se kysy että onko L uros ja ei kai se nouse, kun oli tossa toi välikohtaus. Jooei, ei se ole koskaan noussut. Tää sanoo, että niin mäkin aina ennen sanoin kunnes se kerran sitten tapahtui. Meikä hymähtelee ja että en usko että nousee, paikallaolo on hyvin varma ja luotan koiraan täysin. Sitten kuuluu kehästä että tulepas laura ottamaan tää koirasi kiinni! Mitä vittua?! Onko tää unta? Pyörrynkö, alanko parkua, alanko karjua? No sehän oli ollut alusti asti kuulemma levoton, sitten alkanut nuuskia maata ja ollut pitkään ihan etukumarassa, kunnes oli noussut. Oli seissyt siinä sitten ihan luimussa ja sen näköisenä että ei tää näin mennyt, mitähän nyt. Siinä vaiheessa mut huudettiin kytkemään piski. Ja en edes tajunnut että pidä turpa kiinni, vaan ihan refleksinä tuli piilosta esiin tullessa koiralle hyvin vihainen toru. Tuomari sitten neuvoi että ole hiljaa ja hae koira ja vie se tonne. No anteeksi. En tajunnut, ei oo koskaan tullut edes mieleen miettiä mitä tehdä jos koira pitää kytkeä kesken!

paikalla makuu: 10. Oli sellanen jäätävä tunnelma edellisen jäljiltä ja se jopa pysyi pitkät neljä minuuttia koiranikin mielessä. Kuulemma herra oli hädin tuskin uskaltanut hengittää, ei mitään huomautettavaa. No sittenhän se alkoi taas kiljahdella kehästä poistuttaessa. Pehmeä mikä pehmeä, istu-makuu-kehästä ulos = palkka. Oli mulla namipussukka takin kanssa siinä kehän laidalla, mutta ei sitä oltu koiran kanssa mitenkään yhdessä jätetty. Kunhan vaan on jo yhdistänyt asiat.

***

Vein palkan (maksisrasia) valmiiksi halliin jossain välissä kun koira oli autossa. Edellisen koirakon suorittaessa otettiin ahtaassa eteistilassa vähän jotain juttuja namipalkalla.

seuruu: 8. Muutama yksittäinen pompahdus normaalikäynnissä. Vinkaisi kerran sivuaskelissa tai jossain. Kontakti tippui tosi monta kertaa. Hallissa oli ihan hiirenhiljaista ja kun välillä jossain vähän rasahti, koira otti häiriötä. Kauhea koepaikka, voisko saada musiikkia tai jotain, se kirkollinen hiljaisuus on hirveää!!

zeta i-s-m: 9. Keskisuoralle käännyttäessä koira pärskähti ja alkoi sitten kakoa ja kuulosti tukehtuvan. Vähän sellasta reverse sneezingiä. Jatkoin, kun en muutakaan oikeen tajunnut tehdä. Oli tehnyt hyvän seisomisen ja hönkinyt siinä hienosti liikkumatta. En tiedä mistä meni piste, äänistä? :D Mutta asennot oikein ja seuruu oli skarppia!

Tässä vaiheessa menojalka vipatti jo aivan liikaa. On aivan hirveää olla kehässä kun tuntuu että koira sinkoaa kuuhun hetkellä millä hyvänsä :( Täysi lehmäkin on minusta vähemmän hirveää!

luoksetulo: 8. Stoppi venyi pitkäksi ja maahan (parempi) tuli melkeen heti perään. Merkit oli kyllä tosi lähekkäin, luoksari otettiin vinosti zetan läpi... sivu-käskyllä koira jäi eteen, mikä on suoraan seurausta siitä kun se ei kuuntele. Sivulle uusintakäskyllä, pomppasi. Tuomarin ei siitä rokota, mulla voisi olla oikeesti käskytys sivu - sivu.

ruutu: 0. vinkuvonku lähtöpaikalla, kyttäsi eteistilaa missä kuvitteli palkkansa olevan (missä se kaksi viikkoa sitten möllikokeessa oli). Ruutu oli just samalla tavalla ku mölleissä oli, merkiltä vasempaan. Jumitin alkuvirittelyissä niin kauan kun kehtasin, yritin saada kitisevää koiraa siis katsomaan merkille eikä sinne oikeaan kehästä ulos. Ruutua en ehtinyt sille "näyttää". Merkille lähti, mutta merkin oik. puolelle kun normaalisti kiertää myötäpäivään eli just toiselta puolen. No, kunnon pään ja yläkropan kääntö ja käsimerkki ruutuun, ja mitä tekee koira, karkaa kehästä ulos just sinne vastakkaiseen suuntaan. Karjaisin sen takaisin ja ohjasin uudestaan ruutuun, nyt meni hienosti, mutta laukkoi ihan sekopäänä sinne eikä "kuullut" ekaa maahan-käskyä. Seuraava oli taas luokkaa tuomarikin niiaa. Loppuosa ok. Kitinää heti kun pysähdyttiin. Keltainen kortti kehästä karkaamisesta. Teki mieli jättää koira ilman palkkaa, mutta annoinpa silti.

***

Vikaan erään ei oikeesti minkäänlaista palkkaa sisälle, ei nameja, ei rasiaa. Autolla oli maksispurkki, mutta koira ei sitä tiennyt. Tultiin sisälle halliin vähän ennen omaa vuoroa, en sanonut tai tehnyt mitään, pidin koiran vaan lyhyellä narulla. Kehässä se tuntui PALJON paremmalta.

ohjattu, oikeaan: 5. Hyvä merkki (!), tosi hyvä suunnan otto, kapulalla haistoi sitä hetken ja siirtyi keskikapulalle. WTF? Ehdin juuri mylväistä jotain randomia, stop se ei ainakaan ollut, varmaan "hei!" tai jotain. Ei ehtinyt koskea siis keskikapulaa. Uusi ohjaus oikealle, nyt otti sen, palautus laukalla vinoon eteen, sivulle hypähdys. Luuliko se että tää on tunnari vai mitä helvettiä sen päässä tapahtui?! :D

metallinouto: 9. Valitsin pienen kapulan. Heitosta kapula tömähti maahan ja hajosi kolmeen osaan. Mä käännyin katsomaan liikkuria, liikkuri kääntyi katsomaan tuomaria ja tuomari toljotti kapulaa :D Sanoi sitten että vapauta koira ja mentiin hetkeksi syrjään kun keräsivät palaset ja sain uuden kapulan. Oli pieni ja jykevä tarjolla, mutta pyysin että otan mieluummin sitten sen keskikokoisen. Kapula meni kauas ja ihan seinän viereen, sinne about samaan kohtaan mistä koira ruutuliikkeessä karkasi kehästä eteiseen. Arvelin että niin karkaa nytkin ja olin valmiina karjaisemaan heti (toinen keltainen kortti = punainen = hylky, en halua sellasia merkintöjä koiranettiin :P). Vaan ei, koira etsi kapulaa hetken, nosto oli kaiketi aika ok ja palautus ainakin laukalla. Ehkä hyppy perusasentoon tullessa kun jostain se piste meni? Tän jälkeen mietin että mitähän vielä edes voi tapahtua, tunnarissa kerätä kaikki suuhunsa tai jotain?

tunnari: 8½. Palautus hitaalla laukalla (!), mutta pyöräytti kapulaa pikkasen suussaan. En muista oliko siinä muuta. Meinasi karata taas kehästä, mylväisin takaisin.

kaukot: 5. i-s-m-s-i-m. Koira nousi ekalla istumisen sijaan seisomaan ja korjautin asennon uudella käskyllä. Yleisö sanoi että tästä koiralla meni pasmat sekaisin ja oli tullut liki oman mittansa eteenpäin. Muut vaihdot oli olleet hyviä. Voi harmin paikka :( Sitä virettä tosiaan oli ja olen tästäkin kaikesta huolimatta iloinen - eipähän ole koomaillut kuten vielä kesällä kaukoissa usein kävi. Ja vinkuvonku, kehästä karkailua... mentiin eteiseen ja höpötin siinä tarkoituksella hetken kaverin kanssa, koira ei voinut uskoa että palkkaa ei ole missään, se tärisi ja oli ihan repeämässä liitoksistaan. No ei ole ei, ei tuolla mihin yritit singota, eikä tuollakaan missä viimeeksi oli. Mentiin ulos ja autolle ja piski oli edelleen ihan sitä mieltä että onhan sen nyt jossain oltava perkele! No autolla sitten oli. Voi luoja. Ruokalusikallinen maksista. Kannattaako sen takia seota ihan tyystin?

Yht. 194½, 3-tulos, ja se keltainen kortti. Jei. Ei se nyt niin pahalle enää kirjoitettuna tunnu mutta kyllä oli itku lähellä kokeessa.

***

Seurasin alokasluokat ja kuvasin kaverin suorituksen videolle, onnea vaan TK1:stä! Lopuksi kun koe oli ohi ja kehään sai vielä mennä, hain Sienen autosta. Kehässä oli siis useita koirakkoja kuka mitäkin tekemässä. Pentu keskittyi ihan kympillä kaameasta häiriöstä huolimatta ja teki niin mahtavaa sivulle tuloa, 1-2 askeleen siirtymää, istumisia, maahan menoja ja muutaman luoksetulon (odotus oli hukassa, meinasi aina vaan tulla sivulla matkaan :D autoin käsimerkillä niin sitten muisti pysyä. yksi koko luoksetulo otettiin, muuten menin palkkaamaan pysymisestä.) Onneksi edes JOTAIN mihin voi olla vilpittömän tyytyväinen!

Sieni 6kk!

Pikku Pisuli alkaa olla jo iso tyttö. :D Tänään mittariin puoli vuotta ja sen kunniaksi strategiset mitat:

Sieni 15,7kg ja 52cm
töppönen 18,3kg
Tytti 26,4kg

Tytti on varsin hyvässä lihassa ja painaa yllättävän paljon verrattuna siihen miltä se näyttää ("normaalipaino" ~24kg, tosin ehkä se oli silloin vielä kesken kehityksen ja niin nuori). Ehkä se on täyttä lihasta, onhan sillä ollut varsin aktiivinen metsästyssyksy :) töppönen painoi pitkään noin 16kg, mutta sekin on ilmeisesti nyt kasvanut aikuiseksi ja paino on tuota 18kg luokkaa. Herttileijaa, mudien rotumääritelmä antaa uroksille 11-13kg :P Vatsataudin takia se taisi olla jotain 16-alkuista tuossa taannoin, ja silloin se olikin ihan kuopalla koko eläin, mutta koira on saanut painonsa takaisin. Hyvä.

Esineruutua

Metsiksellä lenkin ohessa esineruutu. Olin ottanut kaksi esinettä autolta matkaan (lapasia ei ollut, sen verta lämmin) ja meinasin alun perin tehdä polulla pudonneen noudon, mutta totesin että ennemmin ehkä kuitenkin opettaa pennulle alusta asti esineruudun alkeilla. Eihän siinä ole tässä vaiheessa muuta eroa kuin että etsintäalue eli tallattu kaistale suuntautuu eteenpäin eikä taaksepäin. Kuitenkin Sieni tulee tulevaisuuden kokeissa tarvitsemaan nimenomaan esineruutua, ei pudonneen noutoa, ellen sitä hakua sitten innostu treenaamaan etsintäkokeen verran...

Siispä koirat kiinni puuhun, kävin tallomassa huimat 0,5m x 5m kaistaleen. Takaosassa pieni kuusi ja sen juureen työnsin töppösen esineen. Töppönen ensin malliksi ja wohoo, se lähti tuhattamiljoonaa kuten arvasin mutta vastoin odotuksiani se myös huomasi että hitto, se aluehan loppuu tähän :D Yleensä se painelee sinne viiteenkymppiin ja huomaa joskus sitten että ohooo, taisin mennä hieman yli. Esine löytyi tietysti ihan heti.

Koiran vaihto ja Sienen esineen vienti (eri esine, haluan alkeisharkoissa vaan ihmisen hajun, en toisen koiran kuolaamaan esinettä), pentu katsoi ja taputtelin vielä esinettä ennen kuin jätin sen samaan paikkaan kuusen juurelle. Lähti hienosti etsimään ja löysi esineen, mutta nyt kun en kannustanut niin tiputti sen saman tien ja palasi takaisin ilman. Anna-käskyä muutamaan kertaan toistamalla saatiin esine sieltä käteen. Pentu selvästi vähän ihmetteli että onko tää niinkun jälki ja näytti siltä, että se ihmettelee mihin sen pitää mennä maahan kun ei keppiä ole. Anna ja maahan, kai ne aika samalta kuulostaa, ja siksi se tarttikin monta anna-käskyä ja kädellä huitaisun että tajusi että haluan sen esineen :) Pidin pentua vielä pannasta kiinni ja heitin esineen uudestaan suunnilleen sinne kuusen eteen. Nyt esine saatiin kerralla mun jalkoihin, mutta siihen se putosi ja vasta nostolla tuli käteen. Töppöselläkin oli tässä alkuun vaikeuksia, sillä tippui ne kamat pitkän aikaa vähintään kerran matkalle tai ainakin jalkoihini. Ihan hyvä siitä tuli, joten enpä nyt murehdi pennunkaan osalta. Töppösen esineruutukäsky on "kama" ja taidan ottaa sen pennulle kanssa. Sitähän se ei lainkaan vielä tunne, mutta jos pentu saa pitää anna-käskyn, niin mä meen kyllä jossain vaiheessa sekaisin... luulen, että L kyllä tietää mitä tehdään vaikka sanoisin sille mitä tahansa, että en nyt tiedä onko se niin kriittistä loppujen lopuksi. Ihmiselle ja koiralle sanojen sisällöllä on varmasti hyvin erilainen tärkeys.

Kotimatkalla pysähdyttiin Kattilansillan koulun kentälle, kaukalon taakse hukkamaalle. Nuorisotalolla oli bänditreenit ja pihalla notkui porukkaa, mölyä siis riitti. Virittelin yhden pienen ja kaksi isoa merkkiä. Otin koiran autosta ja siitä suunnilleen suoraan missä merkki - kierrä, ja eihän siitä tullut mitään. No daa, yleensä käytän sen eka pissalla, vaikka olis just lenkiltä tultu, se kun on rutiini. Sitten vähän virittelen ainakin parilla sivulle tulolla. Eihän sitä aina voi muistaa! :P Löytyi se merkki sitten kuitenkin. Monta hyvää toistoa. Sitten vein ohjatun kapulat, ohjatun merkin takana oli namilätkä laitettu alun perin koiran näkemättä. Just ennen ohjattua kivahdin koiralle, kun irroituksen jälkeen se hyppäsi mun kaulalle laittamaani leluun ilman lupaa. En tiedä oliko tää vai mitä ihme mutta merkille meno oli ihan "en mä saa mennä sinne". Vaati tuplakäskyt kun jäi puoliväliin himmailemaan. Muutama palkattu sivulle tulo sitten väliin, niin jo löytyi taas normaali mudi. Merkit oli hienoja, ei mitään oikomista. Noudatin eka oikean, oli tosi hyvä. Sitten pari kiertoa ja niiden onnistuttua otin vielä vasemman (oikeaa ei oltu viety takaisin, eikä kapuloita koskettu välissä). Tosi hyvä! Otti suunnat täydellisesti ja oli vauhdikas. Nyt huomenna vielä muutama merkki hyvällä palkalla tossa pihassa tms, ettei jää mieleen tää ihme luimuilu tänään.

Luoksetuloa, eka käännyin viiden askeleen jälkeen palkkaamaan, tokalla läpijuoksu. Oli hyviä molemmat.

Sieni sai käydä kentällä leikkimässä. Muistan että joskus pentutokossa sidoin sen jonkun lelun remmin jatkoksi ja vedin sitä pitkin maata, ja pentu meni ihan sekaisin siitä. Virittelin kotona siis pyykkinarua narulelupötköön :D Sieni hyppäsi mua päin noin sata kertaa ja tarrasi siihen naruleluun kiinni ja retuutti sitä hyvin pontevasti. Sisällä. Nyt kentällä hämärä vaan oli juuri laskeutunut ja ne tyypit mölysi siinä ihan lähellä, ja suoraan autosta hommiin ei ole Sienen(kään) juttuja. Koskahan sitä oppisi? Olisko ihan reilua antaa koiran just käydä vähän puskissa oli sillä oikeasti pissahätä tai ei, katsastaan ympärilleen ja sitten vasta alkaa hommiin. Vaan minäpä otin suoraan autosta ulos, muutama istuminen namilla, muutama maahan meno namilla (hitaita, mutta asennot kaikki oikein) ja sitten lelua kehiin. Saalistihan tuo mutta selvästi ei keskittynyt täysillä leikkiin. Luulen, että se leikkii kotona paremmin kuin ulkona, kotona olen siihen oikeastaan ihan tyytyväinen mutta ulkona en. Siihen auttaa kuitenkin onneksi harjoittelu! L oli nuorena kanssa hyvin häiriöherkkä, muistan että jos jossain vaikka rasahti joku oksa tai kuului askelia, koira päästi lelusta heti irti. Nykyään se vaan alkaa murraamaan ja puree kahta kovemmin leluun. ;P

Graaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaah.

Olipahan treenit. Olen joskus aiemmin hermostunut hyvinkin helposti, jos asiat ei suju, mutta tätä nykyä olen huomattavasti tasapainoisempi kun näitä asioita on paljon mietitty ja omaa ajattelua työstetty. Treenin on tarkoitus olla hauskaa. Vaikka on tavoitteita ja kaikkea, sitä ei silti pidä ottaa niin vakavasti, että hermo menee oikeasti. Eikä ainakaan koskaan ikinä milloinkaan purkaa sitä koiraan!

Ajettiin ensin koiriksen päähän tekemään peltojäljet sänkipellolle, jossa osin vielä vihreääkin heinää. Sienelle 7 keppiä, jäljellä pari loivaa kulmaa, muuten suoraa. Keppien välit taas jotain 2-6m, askellusta muutin niin että en laahannut jalkoja koko aikaa, vaan kävelin toisissaan kiinni olevia askelia. Koko jäljen pituus ehkä parikymmentä metriä. Töppöselle 4 keppiä ja joku 150m, pari suoraa kulmaa ja pätkä z-siksakkia. Meinasin ajatuksissani talloa sillekin tiiviillä askelluksella kunnes tajusin ajatella asiaa. :D Hitsi että olikin helppo kävellä vaan normaalisti!

Sieni aloitti hienosti ja ehkä neljä ekaa keppiä löytyi hyvin. Sitten pentu hukkasi jäljen, varmaankin siinä toisessa loivassa kulmassa. Vaikka olin tehdessä katsonut, että tuosta puun rungon kohdalta sinne ja tänne ja tonne, eihän sitä enää ajaessa muista ollenkaan. Askellus ei näkynytkään silmääni. En tiennyt missä jälki on joten eipähän ollut mitään mahiksia auttaa koiraa. Pentu pyöri ja etsi jälkeä, tosin välillä se myös pysähtyi vaan seisomaan ja katsomaan kaukaisuuteen. Päästin remminkin irti ja seisoin vaan hiljaa odottamassa. Sattumalta se jälki (keppi?) sitten löytyikin ja vieläpä niin, että yhtään keppiä ei jäänyt edes väliin! :) Jälki hukkui myös toisen kerran ihan lopussa, mutta niin vaan selvittiin siitäkin. Sieni sai suuren suuret kehut jäljen päätteeksi ja olikin hyvin tyytyväisen oloinen selvitettyään vaikeudet omin avuin!

Töppösen jälki taas... no, ensinnäkin meni pieleen siinä, että auton ikkunat jäi auki ja pentu päätti huutaa autossa kuin hengenhädässä. Luulin että se huutaa normaalistikin pahalla äänellä mutta tämä oli ihan aivan hirveää :P töppönen otti siitä kovasti häiriötä, se ei tajunnut vissiin että se tulee autosta, vaan pälyili metsän puolelle että hyökkääkö sieltä joku kohta. Jäljellä oli hyviäkin pätkiä, mutta koira oli kummallisen paineessa (se ääni) ja minusta se ei paikoin jäljestänyt, kunhan kaahotti vaan. Pellolla se on ollut viimeeksi kaksi kesää sitten että jei hei :D Kaikki kepit kuitenkin löytyi, siksakki jäi aika lailla väliin, kulmat kyllä suunnilleen tuli tehtyä. Töppönen meni vikasta kepistä yli ja jatkoi jäljestämään mun poistumisreittiä, joten huusin sen takaisin vähän ennen keppiä ja otettiin uudestaan että keppi nousi. Voi huoh, joko tän kanssa ei pellolle lainkaan tai sitten pellolle ja joka askeleeseen nami, ja edellytetään sitä tarkkaa työskentelyä. Tää oli ihan kaaos. Takaisin autolle paluu kestikin sitten ikuisuuden ja oli hyvin raivostuttavaa puuhaa. Joka jumalan kerta kun autosta kuului mitään, pysähdyin ja käänsin selän autoon päin. Kun hiljeni, jatkoin kävelyä. Aika lähelle autoa päästyäni mulla paloi pinna ja karjaisin keuhkojeni pohjalta että nyt se saatanan turpa kiinni. Pentu hiljeni ja oli ihan hiljaa loppuajan, kun kävelin autolle. Viivyin tarkoituksella takakontin suojissa suht pitkään, oli hiljaa koko ajan. Sitten vaan mentiin töppösen kanssa autoon ja lähdettiin ajamaan.

Tokoilemassa oltiin lopulta "luminotkon" kaukalolla, kun en löytänyt haluamaani hiekkakenttää (olen joskus vuosi sitten käynyt miehen ja töppösen kanssa siellä, eikä nyt oikein löytynyt miltä tienpätkältä sinne mentiinkään :D). Oli tarkoitus ottaa messarin kokeen eka setti eli ohjattu, ruutu, kaukot. Merkit oli pieniä puolipalloja, ruudussa normaalit isot.

Ohjatussa päätin ottaa helpotukseksi oikean, koska ohjatun merkki oli ruudun aloituspiste ja ruutu oli vasemman kapulan taustalla. Ettei tarttisi hinkata. Vaan kilin kellit, ihan reisillehän se meni. Muistaakseni ekalla rynni läpi keskikapulalle, stoppasi ok mutta uusintaohjauksella lähti vasempaan (wtf, mistä tää tulee?! se ei niinkun yhtään silloin katso että mitä, senkun menee minne haluaa...). Taisin kieltää ja ottaa koiran vaan pois, nolla ja seuraava liike. Ruutu sentään oli superhieno, niin merkki kuin ruutukin :) Palattiin hinkkaamaan ohjattua ja sitähän sitten väännettiin. Koira kävi autossa vissiin kolmesti. Pahin ongelma oli tänään se merkki, "kierrä" oli käsky singota milloin millekin kapulalle. Karjaisin aika monta kertaa stop ja hain koiran pannasta takaisin merkille. Tää ei kyllä auta yhtään mitään, mutta en tiedä mitä muutakaan tekisin. Tein myös niin, että poistuin koko kentältä ulos ja käänsin selän sillä aikaa kun koira sinkoili omiaan. Se tuli vaan hämillään mun luo, että mikäs juttu tää on, ei siis kummoista hyötyä. Kun sain lopulta koiran merkille, kävin palkkaamassa ja palasin asemiin lähettääkseni sen noutamaan, se ei ottanut suuntaa ollenkaan vastaan vaan meni minne sattuu. Aaaaaaaaaaaargh!

Se ihan eka merkki oli vielä sellainen, että koira kääntyi jo mennäkseen merkin taa, mutta oikaisikin suoraksi ja jatkoi keskikapulalle!!

Kyllä se siitä sitten lopulta taas löytyi. Kierrätin eka jonkun viisi kertaa pelkkää merkkiä ja palkkasin kädestä. Kun koira ei meinannutkaan rynniä vaan kääntyi kuuliaisesti merkin taakse, stoppasin sen. Kehuin sitä tästä ja lähetin oikeaan, kas kun oli hieno nouto! Pitikö sitä puoli tuntia ensin kaivaa esille häh?!

Me tarvitaan tähän joku nyt katsomaan tätä hommaa että saadaan siihen joku tolkku. En oikein ota selvää tosta koirasta. Tänään mä kyllä mylvin sille aika railakkaastikin välillä ja se oli paikoin aika luimussa, mutta osan aikaa myös paineli ihan häntä tötteröllä ja viis veisasi mistään puuttumisista. Eikö se osaa vai onko meillä epäselvää kuka käskee? Miksi se sitten välillä tekee niin hienon, nopean, halukkaan ja ah niin kuuliaisen ohjatun? Vahingossa? Vaikea uskoa. Mutta oudolta tuntuu että se olisi noin juntturakaan että tahallaan heittäisi läskiksi.

Kaukoja ei todella enää huvittanut alkaa vääntää joten en uskaltanut ottaa yhtään mitään.

Sieni kävi kentällä leikkimässä, oli kaksi narulelua. Vähän vaisua, haluisin sille enemmän raivoa.

Mallioppimista, osa 2!

Ajattelinpas kokeilla tuota mallioppimista ihan oikeaan asiaan eli tänään pudotetun esineen noutoon. Juuri ennen autolla tuloa metsiksellä lenkillä käytyämme jätin molemmat lapaset metsäautotielle ja poistuttiin noin 10m. Lapaset näkyi sieltä hyvin. Ensin Sieni puuhun kiinni ja mudi sai malliksi hakea toisen. Sitten mudi puuhun kiinni ja pennun lähetys. Hienostihan se lähti ja loikki suoraan lapaselle. Pennun kääntyessä lapasen kanssa tulemaan aloin kehua sitä (kannustaakseni tuomaan) niin vuolaasti, että pentu meni ihan tilttiin :D Lapanen tippui kahdesti matkalle kun tyyppi tuli vaan pussailemaan minua ja oli ihan solmussa. Pyysin uudestaan "anna" kunnes tumppu oli kädessäni. Aijai, taitava Sieni! :D Ensi kerralla olen vähän hillitympi, eiköhän tuo palauta hanskan ilmankin.

Sienen jälki katosi!

Aamuruoka jälkikepeiltä takapihalta. Talvi taisi alkaa äkisti, eilen oli vielä plussalla ja nyt -5. Nurmikkoon jäi siksi oikein hyvin näkyviin mistä jälki kulki. 5 keppiä, keppien välit taas vaihdellen n. metristä johonkin neljään metriin. Koko jälki ehkä 15m, kokonaan tallattu kaistale. Jälki teki kolmesti loivan kulman.

Pentu oli ekassa kulmassa silmin nähden hämmästynyt, kun jälki ei jatkunutkaan eteenpäin. :D Selvästi se heti tajusi, että täällä ei ole mitään eikä sinne kannata jatkaa (annoin sille vähän löysää liinaa). Se palasi tosi hienosti takaisin jäljelle ja tarkisti sitä pikkuisen takaisin päin ja kääntyi taas jatkamaan. Nyt löytyi kulma ja pentu jatkoi määrätietoisesti sinne päin, ja heti tulikin keppi palkaksi :)

Yhdellä kepillä koira kerkesi nousta istumaan naksun ja palkan toimittamisen välillä. Tätä voisi hinkata kotona, että se malttaisi odottaa maaten.

Annoin koiran jatkaa itsenäisesti kun se oli syönyt palkkansa ja se oli hyvä valinta, pidämme tämän.

Sieni matkii

Mallioppiminen huipussaan. Huomenna opetan sen menemään ruutuun juoksemalla itse edessä ja ylihuomenna näytän kuinka agikepit pujotellaan. No kah, harmi kun ne ei taida mennä perille ihan yhtä helposti :D Sieni on kova tyttö seurailemaan ja matkimaan niin ihmistä kuin meidän isoja koiriakin. Taitaa olla tyypillinen perheen nuorimman koiran syndrooma, isoja apinoidaan niin hyvässä kuin pahassakin.

Toko- ja jälkihommia

Launialan kentällä. Pykäsin ensin ruudut ja häiriömerkit suunnilleen samalla tavalla kuin eilisessä kokeessa oli. Merkin taakse laitoin yllärinamilätkän. Mudissa oli kovasti virtaa ja ehkä sitä olisi pitänyt jotenkin valmistella, nyt mentiin vaan suoraan hommiin, ekana ruutu. Merkille hyvä, mutta ruudusta (oikeaan) ei ollut hajuakaan ja sinkoili pitkin poikin vääriä merkkejä tsekkailemassa. Lopulta bongasi itse ruudun ja meni sinne, kehuin ja huusin takaisin. Lähetin kerran merkiltä ruutuun ja sitten otettiin vielä koko liike, nyt oli hyvä. Vein koiralle aina palkat ruutuun.

Sitten ohjattua, sama merkki, keskikapulan jätin kokonaan pois. Haetutin ensin vasemman ja se oli tosi hieno. Halusin vielä oikean siitä ruudun suunnasta, ja kas kummaa kun levisi koko homma... ai ruutuun, ai tonne merkille hornan kuuseen, ai mihin, no kunhan tässä laukon taas pitkin kenttää enkä "kuule" edes kun kutsutaan takaisin. Vein koiran autoon.

Tauon jälkeen otettiin vaan merkiltä niitä suuntia, seisoin ihan koiran edessä. Taisi onnistua kummatkin nyt, ja otettiin me muistaakseni vielä se oikeakin koko liikkeenä. Joka tapauksessa autojäähy selvästi auttoi ja koira oli sen jälkeen vastaanottavaisempi ohjeille ja varsinkin mahdollisille korjauksille.

Loppuun lyhyttä seuruuta, pompotti tavan käynnissäkin ihan hieman. Niin vähän, että katsoin sitä läpi sormien, ja kadun jo nyt että tein niin :D

Sieni kävi töppösen jäähyn aikana kentällä. Koiran vaihto ei ihan onnistunut lennosta ja mä unohdin että pennulla ei totisesti ole hajuakaan mikä on homman nimi - olis pitänyt vähän enemmän viritellä sitä. Nyt se otti häiriötä kaukana haukkuvasta koirasta ja ohi menevistä ihmisistä yms. Sivulle tuloja, pentu tarjosi taas niitä hiton maahan menoja ja mulla meinasi vallan hermo mennä. Autoin vaan enemmän käsiavulla niin kyllä se siitä. Ruutuun laitettiin namikippo ja pentu sai juosta metrin-parin matkalta sinne. Ei ole mitään ajatusta opettaa sille vielä ruutua, enkä edes tiedä millä tavalla sen sitten varsinaisesti meinaan tehdä, varmaan yhtä sekatekniikalla kuin mudillekin. Silloin kun ruutu on kasassa niin voihan tuo kersakin käydä sieltä kupista ruokailemassa, josko sille jäisi joku mielikuva että noiden oranssien törppöjen välissä on kiva paikka. Lopuksi niitä maahan menoja oikeasti. Projekti on nyt se, että pentu voi mennä maahan kauempanakin minusta, sen ei tartte tulla aina ihan jalkoihin. Palkkaan sen aina kauas taakse sen yli, niin kaipa tuo pikku hiljaa tajuaa että turha palata aina mua kohti. Muistan, kun mudilla oli tämä vaihe, silläkin kesti jonkun aikaa tajuta että tosiaan voit laota siellä missä olet, eikä kuulu aina ensin tulla jalkoihin. Tein sen kanssa myös portin takana maahan menoja, tätä pitää kokeilla Sienellekin. Sillä saa hyvin etäisyyttä.

Sieni sai tehdä viereisellä joutomaa-heinikolla jäljen. Kuusi keppiä. Jäljen alkuun laitoin muutaman nakin palan, mutta eipä niitä ollut enää kun palasin pennun kanssa, joku varis vissiin kävi välissä :P Hyvin pentu kyllä nosti jäljen ilmankin, joten jätän ruuat kokonaan pois. Keppien väli oli vaihdellen 1-5m ja koko jäljen pituus ehkä parikymmentä metriä. Tallasin kaistaleen edelleen kokonaan.

Jollain kepillä pentu lähti heti palkan syötyään itse jatkamaan jälkeä, kielsin ja käskin sen takaisin maahan odottamaan jälki-lupaa. Sen jälkeen se ei sitten oikein meinannut enää lähteäkään, seuraavillakaan kepeillä. Mietin tätä autossa ja päätin että koira on oikeassa; se ilmaisee kepin, odottaa koko ajan maaten että mä tulen sen luo, otan kepin taskuun ja annan koiralle palkan sen etujalkojen väliin. Kun se syönyt palkkansa, kyseinen keppi on "hoidettu" ja koira saa jatkaa itsenäisesti kun on valmis. Se on ihan turhaa kikkailua että sen pitää odottaa lupaa. Jos mulla on kengännauhat auki tms viivästys, niin voin käskeä "odota".

Toinen havainto: tuntuu, että ainakin yhdestä kepistä koira ehkä olisi mennyt yli, ellen olisi pidättänyt liinalla. Pidätänkö jatkossakin? Annanko sen mennä, sehän jää vaan ilman palkkaa silloin? Toisaalta, sieltä tulee lisää keppejä ja niistä se kuitenkin saa palkkaa. Takajäljen nostamiseen käy hyvin se, että antaa koiran mennä, sehän tulee just takaisin autolle ja jää ilman keppejä = palkintoa. Se on hyvin tehokas keino. Mutta kepeillä se ei toimi samalla tavalla. Jos koira menee yli eikä ilmaise, vaikka huomaa kepin kyllä (pennusta en vielä näe sitä, mudista kyllä), ennemmin sen voisi sitten vetää jäljeltä kokonaan pois ja viedä autoon tms. Huomenna on sitten isompi nälkä ja motivaatio :) Tätä pitää nyt vielä pohtia.

***

Kotona illalla pennulle sivulle tuloja, maahan menoja ja tavaroiden antamista. Anna-käsky oli hyvin muistissa ja metallinen noutokapula, paksu tussi ja muut tuli tuosta vaan käteeni, mitään materiaalia pentu ei vierasta! :)

Sieni & Ruka

Sieni ja Ruka treffasivat tänään samalla kun töppönen kävi tokokokeessa. Ruka on selvästi jo isompi, siitä tulee varmaan aika iso ja vankka uros. Omasta mielestään se on jo tosiäijä, sellaset oli elkeet aina välillä. Välillä sitten, mm. veteen tiputtuaan, oltiinkin hyvin mammanpoikaa :D Muistan kyllä vielä ihan hyvin että elämä puolivuotiaan uroksen kanssa ei aina ollut kovin helppoa ja mukavaa, mutta lohdutukseksi: kyllä Rukallekin kasvaa aivot päähän tossa parin vuoden sisällä. ;D

Pennut sai ensin tehdä jäljet. Meillä on ihan erilaiset tavoitteet, ja pentujen jäljet ja jäljestämishistoriakin aivan erilaiset, mutta näen niiden työskentelyssä silti tosi paljon samaa. Ne keskittyy tosi hienosti, on hommia tehdessään intensiivisiä eikä hösellä kuten muuten :P, ja on luontaisesti maavainuisia. Sikäli kun peltojäljestä ymmärrän niin musta Rukan työskentely on tosi hienoa! Harmi ettei älytty ottaa videoita.

Sienen jälki oli kokonaan tallattu kaistale, kolme keppiä, keppien välit pari metriä. Lähtöön laitoin pari nappulaa, että pentu pääsee jutun juoneen kiinni. Otin alkuun yhdellä ylimääräisellä kepillä pelkkää ilmaisua parkkiksella, ja vähän (tai aika paljon? :D) sitä pitikin muistutella että reilun viikon tauon jälkeen palasi tämä juttu mieleen. Itse jälki menikin sitten tosi mainiosti! :)

Sitten käytiin käppäilemässä, matka ei ollut pitkä ja pääosin seistiin kuvaamassa pentuja. Luksi oli aluksi ja lopuksi vähän aikaa messissä, mutta se haluaa edelleen vaan raiskata Rukaa... mä en jaksa tapella sen kanssa, joten pistin sen autoon. Kuvia oli yli 150kpl mutta ihan suttua kaikki.

Kaukaa otettu kuva, mutta pentujen erot näkyy hyvin. Sieni on veljeensä verrattuna pieni, ketterä ja siro. Rukaa alkoi jossain vaheessa vituttaa kun se ei pysynyt kunnolla matkassa mukana :D Painiessa Rukalla taas oli ylivoima ja Sieni oli pääosin alla. :D


Sama paikka, 24.8. otettu kuva linkkinä:


Parempaa kimppaseisomakuvaa ei ole, tässäkin ne oli sattumalta hetken:


Painit oli aikamoiset!

Saatanan vire.

Kiitos Nina saatanan vireestä :D

Tokokokeessa Kangasniemellä Riikka Pulliaisen tuomaroitavana. Sini & Ruka tulivat katsomaan (kiitos kuvaamisesta ja seurasta!) ja käytiin sitten kokeen jälkeen pentujen kanssa jäljellä ja lenkillä (siitä oma postaus jahka olen käsitellyt kuvat). Koepaikalla olin just sopivan ajoissa, että ehdin kusettaa koirat kentän ympäri, pitää töppöstä hetken katselemassa kanssakilpailijoita, laittaa sen hetkeksi autoon ja ottaa sieltä sitten hommiin. Nakkirasiat oli taas matkassa. Oltiin koirakko numero 2, yhteensä meitä oli 6kpl.

kehäänmenotarkastus: siivosti oli koira.

istuminen: 10. Ei moitittavaa. Valmistelin koiran huolella, ja jättö onnistui :)

makuu: 8½. Oli kuulemma vähän haistellut. Maatuminen ja nousu olis voineet ehkä olla aavistuksen ripeämpiä, mutta olen tyytyväinen että kuunteli omat käskyt ylipäänsä. Arvostelua odotellessa koira alkoi kiljahdella. No niin, kun nää menee aina tässä järkässä ja sitten pääsee palkalle, kyllä mudi tietää. En saanut sitä kerta kaikkiaan seuraamaan nätisti kehästä ulos :P Ens kokeessa saa jäädä ilman palkkaa perkele kokonaan tässä välissä.

Loput liikkeet kahdessa osassa, sekoitettuna, ihanaa! Vielä mieluummin oisin tehnyt kaiken putkeen, mutta parempi tämäkin kuin se normi ruudusta poikki.

ruutu: 0. Merkiltä oikeaan. Zetan merkkejä oli selvästi aloituspaikasta takaoikealla. Koira haki hyvin ruudun ja hyvin myös merkin. Lähetyksessä se katsoi sivulleen vasemmalle, en tiedä johtuiko se siitä vai mitä helvettiä. Sinkosi taakseni sinne zetan merkeille. Siinähän ne käskyt sitten menikin. Tein kuitenkin liikkeen loppuun, merkki oli hyvä, ruutuun LUJAA, maahan hyvin. Kun olin kääntynyt ruudun kohdilla ja menossa poispäin, koira lähti tulemaan sieltä. Näin sen silmäkulmasta, pysähdyin ja karjaisin sen takaisin ruutuun ja maahan. Tän jälkeen ei kukaan enää käskyttänyt mutta otin liikkeen itse loppuun. Voi helvetti että on hyvä fiilis jatkaa, kun nollaa ekan liikkeen, jossa on vielä nelosen kerroin! :P

seuruu: 8. Z-liikkeen muotoinen kaavio, joskin pidemmät sivut. Käynnissä joku stop ja paikalla käännöksiä, juoksussa ei mitään, hitaassa stop ja sivuaskeleet. Painoi ihan perkeleesti, juoksussa pompahteli yms "kivaa".

metallihyppynouto: 7. Hiiiidas nosto, palautus kuitenkin laukalla (?), tuli liian tiiviisti eteen toinen tassu mun kengällä. Sivulle tulossa pompahdus. Koira meinasi karata kehästä palkalle ja kitisi kun siirryttiin seuraavaan liikkeeseen.

zeta: 9. i-s-m. En tiiä mistä meni pisteet. Asennot oikein, seisomaan jäi toinen jalka vähän takana mutta näinpä pysyi kuitenkin :) Tuomari sanoi lopuksi, että varsinkin kun oon menossa messariin, niin tarkkana että merkkien väliset linjat on suorat eikä varsinkaan harhaudu yhtään sinne ulkopuolelle. Ehkä se tästä meni se yksi piste nytkin. Huomasin itsekin, että kävelin jotenkin löysästi ja oudosti.

***

tunnari: 8½. Kapulat oli ympyrässä, meni kaksi liki täyttä kierrosta ja otti oman siis toisella kertaa sen kohdalle osuttuaan. Palautus ravilla (-1), luovutus hieman vino (-½). Tuomari tykkäsi Luksin nenätyöstä. No sen tiiänkin, Riikkahan on meidän agiseuran tokokouluttaja :)

luoksetulo: 6. Jättöpaikka kentän nurkka, ja kehänauhat alkoi juuri lepattaa tuulenpuuskassa. Koira vähän katseli niitä jo nurkkaan kävellessämme. Oli noussut seisomaan poistuessani, ja seisoi siellä aika surkeen näköisenä luimussa. Kävi mielessä, karjaisenko maahan, mutta arvasin että se johtui niistä nauhoista eikä ole koiran vika jos sitä pelottaa. Kutsulla lähti tuhattamiljoonaa selvästi huojentuneena kun sai tulla mun luo. Tästä syystä stoppi ei mikään kovin hyvä, vauhtia oli aivan liikaa. Pysähtyi kuitenkin! Maahan parempi, vika pätkä kanssa hyvin vauhdilla ja siihen nähden muistaakseni suht siivo kiepahdus sivulle. Nytkähti liikkurin "käskystä" joka kerta, mitä ei ole tehnyt ennen, joten ilmeisesti meillä on kohta ennakointiongelma, kitoooos! :P Olisi ollut kuulemma kasi ilman sitä seisomaan nousua, tuomari sanoi että se oli pelästynyt sitä nauhaa ja noussut, mutta ei liikkunut yhtään. Voi harmi. :( Kehuin koiran kunnolla ja hyppyytin sitä vähän rintaani vasten ja se vaikutti olevan aivan ok.

kaukot: 9. Meinasin tirauttaa parit kyyneleet ilosta :D Kaikki vaihdot ekalla, pikkasen oli liikkunut, siitä pistemenetys. Mutta että se keräsi itsensä äskeisen jälkeen ja teki kaiken, voi armas mudiseni<3 Vaihdot oli kyllä vähän hitaat ja vaisut mutta silti, jes jes jes! Sehän on vaatinut tuplakäskyn vähintään yhteen asentoon varmaan viidessä viime kokeessa...

ohjattu: 0. Arvoin meille oikean. En muista edes mitä kaikkea tässä tapahtui. Merkiltä rynni keskikapulalle ja pysähtyi vasta parin metrin jälkeen kaukana ulkona merkin 2m rajoista. Haa, tästä voi vielä saada pisteitä silti! Kutsuin "takaisin", johon koira ei korvaansa lotkauttanut. Nollille meni, joten karjaisin käskyn uudestaan. Nyt se palasi mua ja merkkiä kohti. Pysäytin sen siihen ja lähetin, lähti keskikapulalle, karjaisin seis. Lähetin uudestaan, lähti vasemmalle, karjaisin uudestaan. Käskin takaisin merkille ja siitä herra kaasujalka vihdoin lähti sinne minne käskytinkin. Kehuin kun oli oikealla kapulalla ja otin loppuun asti. Onkse nyt niin perkeleen vaikeaa hitto vieköön?!

Yht. 206,5p, kolmostulos. Vituttaa. Olihan siellä joo hyvääkin, ja kiva että on virettä ja koiralla kivaa, mutta kun se nyt vaan tuntuu aina poissulkevan sen että se myös kuuntelisi mitä mä sanon... :P

VIDEO ruutu-seuruu-metallihyppynouto-zeta
VIDEO tunnari
VIDEO luoksetulo
VIDEO kaukot
VIDEO ohjattu nouto

Ei mennyt ihan putkeen koska meni putkeen...

Agilitykisoissa Varkaudessa, johon sovittu samalla Sienen palautus. Koskahan alan uskoa, että mun polla ei kestä liian montaa stressattavaa asiaa yhtä aikaa :P

Ihan kotikulmilla, heti lähdettyämme, oli puhallutusratsia. Mudihan sai totaaliraivarin siitä että joku tunkee kätensä meidän autoon sisälle ja oli tulla sedän sormille takapenkiltä. Minä työnsin kädet väliin ja otin koirastani kiinni mihin nyt satuin osumaankaan, ja työnsin sitä kauemmas. Poliisia nauratti vaikka minusta tilanteessa ei ollut mitään hupaisaa. Olisinkohan maksuvelvollinen, jos kyttä purettaisi itsensä oikeasti tällaisessa tilanteessa? Ainakin tuli taas mieleen, että mun pitäis saada oikea koira-auto ja tolle elukalle häkki. Jos joudun onnettomuuteen, pelastushenkilökunta varmaan pamauttaa moisen raivoavan piskin kylmäksi, eikä yritäkään lahjoa sitä väistymään ja päästämään vieraita mun luokse.

Reilu puolivälissä matkalla iski yhtäkkiä mieleeni, että rekkarit ja passi on mukana, mutta kisakirja ei todellakaan ole. Mulla on kotona kansio koirien tärkeille papereille, ja rekkarit yms on toki normaalisti kanssa siellä. Nyt ne oli jääneet viikon takaisesta möllitokosta pöydälleni, ja eilen illalla kassia pakatessani otin ne vaan siitä matkaani. Kansiolla en käynyt lainkaan eikä koko kisakirja tullut mieleenkään. Hetken mietin, käännynkö takaisin hakemaan, mutta päätin luottaa että saan ostaa uuden. Tällaiset pienet suunnitelmaan kuulumattomat jutut kuitenkin hajottaa mun keskittymisen ihan totaalisesti enkä pääse niistä yli.

No, kisakirja saatiin ostettua ja varmennettua, koira ei edes meinannut syödä sirun tarkistuksessa tuomaria. Jossain vaiheessa sitten bongasin Sienen katsomosta, jälleennäkeminen oli riemuisa mutta ei mikään totaalinen sekoaminen kuitenkaan, pöh. Aikataulut oli pikkasen ajoissa ja kaiken tämän säädön takia en ollut oikeastaan käyttänyt mudia lainkaan hallissa. Oltiin kolmas koirakko, ja rataantutustumisen jälkeen saikin jo juosta autolle ja takas halliin. Koira haisteli autosta otettaessa mun takkia, joka tietysti haisi pennulle. Lähdössä se katseli taakseen. Alku oli hyppy-kepit-putki-hyppy-hyppy-A. Kepeille koira tuli ihan hajamielisenä ja meni tokaan väliin. Uusittaessa se jotenkin pääsi kartalle että ahaa, tää on agilityä, ja heräsi eloon. 3. hypyllä kielto, A:lle mennessä koira tuli ihan vinosti kun oli ties missä mun takana ja suti ylösmenolla, juoksi läpi aikomattakaan pysähtyä alakontaktille ja karkasi vielä edessä olleelle muurille. Totesin totesin että nyt ei kyllä enää hallinta tästä ainakaan parane. Koira takas A:lle ja maalihypyn kautta ulos. Se oli nopea 12e:n käyttö. Harmitti, rata oli tosi kivan tuntuinen ja olisin halunnut pyöritellä sen läpi perkele!

Tässä välissä töppönen sai moikata Sientä. Jälleennäkeminen ei ollut riemuisa, L oli kummallisen ärtyisä ja murisi sekä Sienelle että Sannan mukana olleelle 13-viikkoiselle Dexille. Se murisi myös ympärillä oleville vieraille koirille enemmän kuin normaalisti. Hengailtiin siinä kuitenkin aikamme ennen kuin vein mudin autoon.

Toka startti oli sitten parempi, koira ainakin tiesi mikä on homman nimi. Käsissä se ei ollut lainkaan, tuli laajoja kaarteita ja ohjaus tuntui raskaalta. Ei puhettakaan siitä mitä se eilen oli treeneissä. :( Hylky tuli, kun koira karkasi putkeen johon ei pitänyt mennä enää lainkaan. Jatkettiin kuitenkin kun se sieltä palasi. A:n kontaktin otti nätisti, puomia ei kovinkaa nätisti, keinulla karjaisin kahdesti "varovasti!" ja se oli ok. Kepeille meni kolmanteen (?) väliin, ja vasta kolmas uusinta onnistui, joskin koira sitten oikaisi kuitenkin vielä lopusta yhden välin >:P Kepeille lähetyksien välissä koira kävi aina hyppäämässä mun naamalle. Koko radan se painelee muutenkin ihan häntä tötteröllä, tää oli niin sarjaamme "huuda sä mitä haluat, mä meen minne mä haluan". Video tästä mahtavasta radasta, kiitos Sanna!

Sellaset kekkerit. Ei nyt oikein ole fiilis katossa huomisen tokokokeen suhteen. Toi on niin kumma toi koira, kun se on tavallaan pehmeä ja epäsosiaalinen ja varautunut ja kaikkea, ja suoraan halliin tempaistuna ei toimi parhaimmillaan. En sitten kuitenkaan osannut lainkaan kuvitella, että tokalla radalla se vaihtaa ihan eri moodiin. Menin lähtöpaikalle koiraa kehuen ja tsempaten kun kuvittelin, että se on vieläkin vähän hajamielisenä. Pieleen meni, olis tarvittu tiukkaa hallintaa. Kun se myös osaltaan on tyypillinen minä itte- mudi, itserakas besserwisser jolla on kyllä pokkaa tehdä omia ratkaisuitaan ja joka välillä kuumuu turhan paljon. En vaan etukäteen aina näe yhtään millä mielellä toi elukka mahtaa olla!

No mutta Sieni on nyt kuitenkin taas keskuudessamme, että ei nyt ihan hukkareissu ollut :)

**

Ai niin, ja Luksia kysyttiin alustavasti jalostukseen noin vuoden päästä. Näin nartun ja se oli avoin ja mudiksi aika sosiaalinenkin, viipyi jopa hetken aikaa mun rapsuteltavana ja pussasi mua kerran nenälle! Noin muuten se oli oikein reipas tuolla hälinässä ja retuutti remmiään ihan raivostuttavuuteen asti. Lupasin miettiä asiaa, mikään kiire ei muutenkaan ole, narttu on vielä nuori. Pahimpana riskinä näen ehdottomasti tuon terävyyden ja pehmeyden. Luksi ja koko Takkutukan U-pentue ei ole mitään helpoimpia mudeja, ja kyllä mä koen että moraalisesti osa vastuusta on sitten loppuelämäni munkin harteilla. Toisaalta, rotu on hyvin heterogeeninen edelleen ja vain luoja yksin tietää mitä tämäkin koira periyttäisi, ei välttämättä ollenkaan sitä mitä se itse on. Luksin vanhemmat on kuitenkin molemmat +3 kohtuullisen kovia ja Temppu-isä varsinkin harrastajien kesken tiedetty ja kaikin puolin pidetty koira. Tjaah, enpä tiedä, mistä sitä muka osaa päättää?

Agitunti

Tämän perjantain agitunnilla pyörittelyitä pienellä radalla:



Ajatella, jos kisoissakin olisi joskus sanotaan nyt vaikka juuri kuusi estettä, ja kahdenkymmenen esteen rata suoritettaisiin niillä pyörimällä. Saimme tutustua rataan huolella ja mietittiin yhdessä jo valmiiksi eri paikkoihin eri kuvioita, mutta niin vaan se "apua, minne sitten??" tuli monta kertaa radalla :D Onneksi en ollut ainoa huonomuistinen!

Eniten hinkattiin neloshypyn takaakiertoa. Piti odottaa koiraa putkesta ja päästää se vähän edelle, koska muuten se haki järjestään 10/13-hypylle jompaan kumpaan suuntaan sen. 7-8-väli tuli tosi hienosti, 12-13-keskimmäisen hypyn ohitus kanssa kun olin kanssa hyppyjen "yläpuolella". 13-14-15-kieputukseen olisin itse jäänyt 13-14-hyppyjen väliin pyörimään paikallani, mutta käskystä kokeilin valssata ennen 14:aa ja sen jälkeen, ja se olikin paljon sujuvampi. Mulle ei sovi sellainen että jään liki paikoilleni, se on kovin töksähtelevää ja siitä on taas hankala päästä liikkeelle.

Meni se puhtaana kerralla alusta loppuunkin ja siihen oli hyvä lopettaa, jätin toisen kierroksen kokonaan ottamatta :)

Tokoa

Töppönen pääsi töihin mukaan, kun pakkaset hellitti ja oli taas mittarissa +5. Päästyäni ajettiin suoraan Lähemäen kentälle. Koira näki radan rakennuksen autosta. Neljä merkkiä, ruutu ja kaksi ohjatun kapulaa about näin (merkki-ruutu n. 15m, ohjatun kapulat syvyyssuunnassa ei läheskään kymmenessä metrissä, ehkä viisi):

Seisoin itse ympyröidyllä keskimerkillä. Koira aloitti kiertämällä "ylä"merkkiä, ja hienosti kiersikin yrittämättä rynniä tai harhautumatta vahingossa suoraan kapuloille tai ruutuun. Merkki - stop - ruutuun, merkki - stop - vasen ja merkki - stop - oikea meni täydellisesti siinä pelkkien kiertojen välissä, koira taas niin kuunteli :) Merkin ja ruudun erottaminen pelitti kanssa, joskin tässä oli pientä epävarmuutta, mutta yritys oli kova. Lisäksi "oikean alakulman" merkin kiertoa, siinä oli noudettuja kapuloita matkalla ja kaikkea, ja alkuun oli hieman hankalaa, koira kävi ruudussakin, mutta sain kun sainkin sen merkille.

Olin laittamassa koiraa autoon hetkeksi tauolle, olisin vielä muuttanut jotakin ja ottanut toisen kierroksen, mutta päätinkin että hitto, koira kuunteli niin hienosti että sain mitä halusinkin ja miksi taas jäädä hinkkaamaan. Se oli ihan hölmistynyt kun ei päässytkään enää. :D Oli hyvä viimeistelyharkka ennen sunnuntain koetta!

Sattumia

KAHDEKSAN SATUNNAISTA ASIAA

Tunnustuksen saajan pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kuudelle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kuudelle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Jos ootte jo tehnyt, tehkää uudestaan!

Haastan seuraavat (koska kaikilla taitaa olla useita koiria, valitsin nimenomaan nimeltä mainitun!):

Helmi
Merkki
Taika
Hauru
Urho
Lykky

***

1. Töppösen nimi tuli siitä, että koiran ollessa pentu sen jalat oli tosi isot ja söpöt ja tyhmän näköiset muuhun koiraan verrattuna (minkä pennun ei olisi, jossain vaiheessa ainakin?). Sössötin sille, että onpas sulla hassut töppöset. En muista, miksi ja miten itse koiraa alettiin kutsua töppöseksi. Nimi voidaan lausua joko "töppPPPPppönen" tai "töppöneeeeeen".

2. Edelliseen liittyen; mulla on pakkomielle kutittaa koirien jalkapohjia. Anturoiden välissä kasvavaa karvaa. Huipentuma on se hetki kun koira potkaisee jalalla :D. Ensin ne yrittää vähän siirtää jalkaa ja kun se ei auta, tulee kunnon nykäisy tai potkaisu. Haaveilen varpaansudista. Se on vähän niin kuin pullasuti tai pensseli (=se pää jolla varpaita kutitellaan) jossa olisi pitkä varsi. Sellanen pari metriä. Kun koira makaa keskellä lattiaa, voisin vaivihkaa kaukaa hipeltää sen jalkoja enkä paljastuisi sillä että joudun menemään lähelle. En oo vielä saanut aikaiseksi rakentaa moista kidutusvälinettä.

3. Mua kiinnostaa nykyään hirveän harva koiriin liittymätön asia. Koirat kyllä pärjää yksin kotona eikä kyse ole siitä, että en raaskisi jättää niitä satunnaisesti iltaisinkin. Ongelma on se, että minne hittoon mä muka menisin :D En juuri koskaan tapaa koiriin liittymättömiä kavereita, en käy baareissa, en harrasta mitään ei-koirajuttuja... ei vaan kiinnosta.

4. Toivon saavani Sienestä veto- ja/tai vepekoiran. Mudi ei vedä, ja mua harmittaa kun miehellä on seisoja the veturi ja mulla vaan "juokse akka ite" -koirani. Vepeen mudista ehkä muuten olisikin, mutta se on niin piäni.

5. En koskaan ole ollut yhtään kiinnostunut hausta. Tänä syksynä olin kokeessa talkoohommissa ja jonkinlainen innostus heräsi. Etsintäkokeen verran sitä vaikka voisikin - MUTTA. Niin sosiaaliset ja toista täysin riippuvaiset lajit ei oikein ole mun juttu, enkä usko että jaksaisin sitä kuitenkaan. Mä tykkään lajeista joita voin treenata itsekseni silloin ja siellä missä mulle sopii.

6. Miedän koirat on varsinaisia jätemyllyjä enkä osaa kuvitella itseäni tilanteeseen, missä piski pitäisi pitää tiukasti jollain hypo-allergenic-dieetillä. Meillä ei ole kotona biojäteastiaa lainkaan, hiirten purut kärrään suoraan roskakatokseen ja muuta ei tule.

7. Olen sitä mieltä, että koira kuin koira ansaitsee jotain järkevää tekemistä. Sohvalla makoilu ja korttelikierrokset ei sitä ole. Kokeista ja kilpailuista koirat ei tiedä mitään, mutta jossain muodossa tarjottava henkinen ja fyysinen rasitus on hyvin tärkeää.

8. En ymmärrä ihmisiä, joille koira on "vain koira". Jotka ei tajua tai ole yhtään kiinnostuneita sen eleistä, käytöksestä ja persoonasta. En tarkoita, että koiraa pitäisi missään nimessä kohdella kuin toista ihmistä tai lasta, päin vastoin, se on onnellisempi kun sitä pidetään eläimenä ja sillä on eläimen oikeudet ja velvollisuudet. Tarkoitan sitä, että ihmiset ei ymmärrä alkeellisimpiakaan käytöksiä "miksi se tekee noin" tai mitä se oikeastaan tekee ja tarkoittaa. Tykkääkö se enemmän fleecelelusta vai tennispallosta, haluaako se nukkua pedissään, matolla vai sohvalla, mitä se mieluiten tekee vapaana ollessaan jne jne. En ymmärrä sitä miten pinnalliseksi suhde koiran ja ihmisen välillä jätetään. Se on vain koira. Koska kaksi kersaa ja volvo ja kultainen noutaja.

Tokoa

Hiljaiseloa. Ikävä Pisulia. :( Tein eilen sienimokkapaloja lohdutukseksi, mutta ei ne oikeen auttaneet. Lisäksi tuntuu, että olen tulossa kipeäksi, ja päivät on mennyt lähinnä nukkumiseen. Nyt kun voi, noi aikuiset ottaa ihan lungisti, pennun kanssa ei puolta viikkoa vain lojuttaisi sängyn pohjalla.

Eilen illalla sisällä kuunteluharkkaa. Merkin ja kapulan erottelua. No eihän siitä tullut mitään, kun mudi patoumineen kurttasi matot seinille alta aikayksikön. Otin sitten vain istu-maahan-seiso-erottelua. Seisomiset on vähän hukassa edelleen. Ruokaansa koira sai odottaa istuen noutokapula suussa. Hyvin pysyi.

Äsken käytiin pikkukentällä. Mulla oli merkki ja tavan noutokapula matkassa, viskasin ne jonnekin tantereeseen samalle suunnalle keskenään. Aloitettiin kuitenkin seisomisilla. Ensin naks pelkästä oikeasta asennosta, sitten aloin häiriköidä koiraa omalla liikkeellä, sen ympäri kiertämällä, hyppimällä jne. Hienosti pysyi jalat niillä sijoillaan. Näitä alkeisharkkoja vois varmaan tehdä muissakin asennoissa pysymiseen, pelkkä zetan hinkkaaminen on niiiiin tylsää...

Sitten aloin käskyttää "kierrä" ja "hakee" ja koiran tehtävä oli erotella. Kapula veti enemmän puoleensa, mutta korvat oli hienosti auki - koira muutaman kerran oli jo menossa laukalla kapulalle kun se kääntyikin vaihtamaan merkille :D Palkkasin muutaman tällaisenkin heti siitä kun se tajusi erheensä ja korjasi. Pääosin tosi hyvin, ei arponut, vaan kuunteli ja yritti tosissaan!

Loppuun muutama vauhtinouto narulelun retuutuksen lomassa. Kyllä vaan sitä vauhtia näin saa, mutta aina se sitten kuitenkin hyytyy kun otetaan koko liikettä kokeenomaisena. Sieni saa opetella koko noudon jotenkin ihan eri tavalla, saaliilla tai jotain, että vauhti tulee ja pysyy kanssa hyvänä.

Hyvä treeni! Kerrankin älysin myös lopettaa ajoissa. Jos koira kuuntelee ja homma sujuu, niin hittoako sitä jyystää kymmentä minsaa että saadaan väkisin virhe esiin. L kyllä kestää toistoja jonkun verran, mutta kyllä sillä jossain vaiheessa hyvälläkin palkalla pilkahtaa se "miksei tää riitä jo, keksin jotain variaatioita sitten" -ajatus ja sitten ei olekaan enää kuin suunta huonompaan. Ja muutenkin, laatu ennen määrää ylläpitotreenissä.

Perjantain agilityt

Meinasi vallan unohtua päivittää agitunnin anti. Radalla oli kuitenkin muutama kohta, joita meidän tarvitsee treenata, joten tässä sinne päin muisteltu kuva:



1. Vitoshypyltä kepeille koira kyllä kääntyy, kun kääntää ajoissa. Se tarttee tiedon jo ennen ponnistusta, jotta ei hyppää pitkää eteenpäin vievää loikkaa ja ole jo putkessa, kun se oli tosi lähellä...

2. Esteiden ohi menemistä (pitkät välimatkat 16-17-18) suorittamatta niitä tarttee harjoitella, ja siihen olisi hyvä ollu joku käskykin. Me ei kerta kaikkiaan päästy A:lle ilman että koira väen vängällä suoritti 5/10-hypyn jompaan kumpaan suuntaan.

3. Kepeille tulo jälkimmäisellä kerralla, kaukaa 16-hypyltä, onnistui alkuun ja sitten enää ei :P Ajoin koiran joka kerta kakkosväliin. Treenattava eri aloituskulmia. Tässä kohtaa muutenkin mun piti odottaa koiraa 15-putkesta ja päästää se 16-hypyltä selvästi edellä kepeille, mikä ei tietysti myöskään meinannut onnistua, kun mun jalat vaan väkisin lähti juoksemaan... ei oo helppoo, ku välillä karjutaan että juokse jo ja välillä taas että odota nyt perkele sitä koiraa :D

Tokorata

H & W:n kanssa hallilla. Lapset oli mukana ja tunnaria ja kaukoa tehdessä saatiin tosi hyvää häiriötä, kun kiljuivat ja tepastelivat ihan vieressä. :D

Aloitettiin radalla, jossa kaksi ruutua (toinen ilman nauhoja, pitkä ja kapea), kaksi merkkiä ja tokohyppy:



Ykkösenä oli ruudun ja merkin erottelua (käsky + mun rintamasuunta), kolmantena siellä oli tarjolla nakkipurkki (P) ja purkinvartijana H. Lähetin koiran ensin kertaalleen kohtisuoraan ruutuun ja kohtisuoraan merkille, sitten siirryin tuohon väliin missä on merkattu 1. Muutaman kerran koira yritti merkin sijaan palkalle. Vapautin sen sinne välillä luvan kanssa ja palkkailin muuten vaan merkkejä ja ruutuja. Koira kuunteli ja siten erotteli käskyt pääosin tosi hyvin, olin oikein tyytyväinen.

Sitten kakkoskohdasta "ylöspäin" hypyn kautta merkille. Tää oli vaikeampi, koira meni muutaman kerran pitkularuutuun, mutta kun annoin merkkikäskyn kanssa käsimerkin oikealle päin, löysi merkin.

Lopuksi vielä ruudusta toiseen juoksuttamista. Tässä taisin kerran ottaa koirasta kiinni ja sanoa että nyt kuuntele tai meet autoon. Se sinkoili vähän minne sattuu, mm. palkkapurkin suuntaan (siellä ei ollut edes mitään enää). Paransi sitten mikä oli tosi hienoa, en läheskään aina saa sitä sieltä takaisin, kun se pääsee tohon tilaan...

Seuraavalla kierroksella aloitettiin W:n kuolaaman metallikapulan nostoilla, naksuttelin eka muutaman. Käytetty kapula oli ällö ja nostotkin aika hitaita, mutta eipähän ainakaan läiminyt tassuilla. Sitten metallihyppynouto käskytettynä, palkkailin kun ei ennakoinut alussa eikä luovutuksessa. Nosto oli vähän hidas tässäkin mutta taisi tulla laukalla kuitenkin takas, ja se mulle riittää.

Tunnari. Tässä oli kaikkea säätöä, kun penskat levisi kentälle, ja jouduttiin odottamaan koira viriteltynä perusasennossa. Mun ei koskaan tule lavastettua tällasia niin hyvä että sattui nyt oikeasti, voi sitä kokeessakin joskus tulla ylläreitä ja mulla todella menee pasmat helposti sellasista sekaisin. Pyysin jonkun kymmenen väärää ja random läjän koematkalle. Juuri ennen kuin sain luvan lähettää koiran, lapset meni kiljuen meidän ohitse H:n luo. L lähti vähän epävarmana ja teki pienen kaaren lapsista poispäin, mutta meni kuitenkin laukalla. Etsi ihan pienen hetken kun sattumalta osui jo omaan ja lähti tuomaan laukalla. Sain merkin että on oikea palikka ja palkkasin koiran vauhdista. Hieno korjaus lauantain möllikokeen kämmättyyn tunnariin!

Kaukot. Pyysin liikkurin käskyttämään sanallisesti ja lisäksi huitomaan ja taputtelemaan käsiään yms. Lapset pyöri siinä kanssa, pyysin että antaa olla, eikä käske niitä pois kentältä. :D Käskyttelin koiraa omaan tahtiin. Otti kyllä häiriötä mutta teki silti pari kolme vaihtoa hyvin, ja just kun ajattelin että yksi vielä, koira jumitti seisomaan nousun. Menin nostamaan sen ylös ja otettiin vielä uusi sarja. Kehuin sitä äänellä ihan reippaasti joka vauhdista, nyt oli reippaampi ja sai palkkansa. Loppuun vielä jätettiin nakkipurkki taakse, liikkuri häiritsi mutta koiran seisomaan nousu oli oikeen varma ja ponteva, pääsi palkalleen. Purkin kanssa noita vois tehdä isossa häiriössä, se auttaa koiraa keskittymään paremmin. No niin kai, kun ajatukset on siellä purkissa, eikä ympäristössä.

Paikallaolot jäi taas tekemättä, miten ne aina unohtuukin... olisko jotain tekemistä sen kanssa, että ne on niin pirun tylsiä :P Pelkät jätöt ainakin pitää ehtiä tehdä vielä ennen sunnuntain koetta.