Onneksi niinko pokaalipytty, ei vessanpytty! Auton mittarissa joku 900km, hullu on oltava.
Lauantaina Luksin kanssa Savonlinnassa palveluskoirien piirinmestiksissä. Ilma oli karmea: välillä tuli niin rankkoja sadekuuroja, että piti hidastaa reilusti vauhtia 80km/h-tiellä ajaessa. Ilma oli todella raskas, sellainen paikallaan vellova, tuuli täysin olematon. Jälkikoirille oli karsinta tottiksen perusteella 10kpl maastoon, mutta koepaikalla selvisi, että koirakkoja on ilmoittautunut huimat 4kpl ja jälkikoe alkaa maastoilla. Ugh, ne jäljet oli siis muhineet siellä kauheissa ukkoskuuroissa aamusta...
Töppönen oli vähän vaisu jo heti janalla. Eteni hitaasti ravilla, ihan luotisuoraan, nosti jäljen ehkä puolivälissä janaa oikeaan. No sehän oli väärä jälki, joten kutsuin koiran takaisin (tuli!) ja lähetin uudestaan. Ehkä 5m päässä koira nosti uuden jäljen, taas oikeaan. Nyt sain luvan jatkaa. Luulen, että se otti tuulen puutteesta huolimatta ilmavainun jo siitä oikeasta jäljestä. Janalta kuitenkin täydet 40p.
Maasto oli m ä r k ä ä ja jälki kaartoi hyvin pian pienen suolammen kupeeseen, ja siellä sitä pyörittiin sitten yli puolet ajasta. Eka keppi oli aika kaukana, toka vielä kauempana. Sitten koira meni maaten pienen rinteen huipulla. Siinä ei ollut mitään, ja kun pyysin että "missä se on, eti eti", koira sinkosi jatkamaan jälkeä. Tutkailin hetken itse sitä kohtaa, mutta ei siinä vaan ollut mitään. Kolmas oli suopursujen keskellä sammaleella, koira jäljesti ihan sen päältä, mutta ei reagoinut keppiin, onneksi näin sen itse. Sillä oli vaikeuksia siellä suopursuissa ja se joutui todella keskittymään, mentiin ihan hidasta kävelyvauhtia. Kulmia oli monen monta, menin laskuissakin sekaisin. Neljäs keppi oli kun poistuttiin suolta vähän helpompaan sammalpohjaiseen (edelleen ah niin märkään) harvapuiseen mustikkavarvikkoon. Sitten tultiin kohti tietä, ja kirosin että voi vittu, ei se voi vielä päättyä, ei ole voinut mennä 1,5km ja mulla ei ole läheskään kaikkia keppejä! Mentiin toisen jäljestäjän ym autojen ohi ja jälki kurvasi välillä takaisin metsään. Autoille mudi ei sanonut mitään. Tienvierustaa pitkin mentiin varmaan joku pari kolmesataa metriä. Sitten siellä seisoi sateenvarjon alla keppien vastaanottaja, sille piti saada raivarit. Jälkikäskyllä koira kuitenkin jatkoi, ja vika keppi olikin pian siinä. En uskaltanut palkata kovin kummoisesti, kun se tyyppi oli siinä ihan katsomassa. Oltiin aivan litimärkiä, päältä vedestä ja vaatteiden alta hiestä, ja koira oli aikamoisen väsyneen oloinen. Niitä sadekuuroja tuli aika monta jäljestyksen aikana ja jälki oli silmin nähden tosi vaikea. Aikaa meni muistaakseni 30min ja keppejä siis 4 + 1 (=jälki 150p).
En tiedä mihin se yksi keppi jäi. Olisko se kuitenkin ollut siinä, missä koira ilmaisi jotain? Pelkäsin koko ajan että aika loppuu, varsinkin kun koira jäljesti normaalia hitaammin. Ensi kerralla ainakin tiedän, että ei se lopu, ja jos tulee tollanen, niin tarkistetaan se kohta huolella ennen jatkamista!!
Tässä vaiheessa kuulin, että yksi jäljestäjä löysi yhden kepin ja päätyi sitten marjastajan luokse mökin pihaan, missä keskeytti.
Esineruutua varten piti venata ehkä vajaa tunti. Meidät ajatettiin pois ja sitten piti kävellä autoilta vähän matkaa pienen polun kautta. Tultiin alas viettävään rinteeseen, tosi harvapuista, sammalpohjaista mäntykangasta. Ja meidän jälki oli mennyt ihan läheltä sieltä takaviistosta oikealta ohi! Koira oli ruutuun mennessä tosi outo, vaisu, haluton, jotenkin ihan kujalla. En meinannut saada sitä sivulle alun lähetystä varten, vissiin neljä käskyä, että herra viitsi tulla tarpeeksi lähelle ja suoraan. Lähetin vasemmalta sivurajalta. Lähti todella nihkeästi ja jotenkin vaan niiiiiin oudosti ja epätyypillisesti. Irtosi vajaa puoliväliin ja tutkaili siellä jotain mustikkamätästä. Olin kuullut, että ekan kilpailijan (haku, 2 koirakkoa, ne oli ruudussa ensin) koira oli kussut kolmesti ruutuun. Annoin koiran haistella vähän aikaa, kun en ollut varma oliko siinä mättäässä just esine, mitä se tarkensi. No mitään ei tapahtunut, joten kusiahan se varmaan lussutti. Karjaisin että nyt töihin sieltä stna. Kutsuin koiran pari kertaa takaisin luokse ja lähetin uudestaan eri kohdasta. Ei irronnut takarajalle asti ja ravaili siellä hämillään, katseli oikeaan missä se jälki oli ollut, ja meni monen monta kertaa ulos alueelta juuri oikealle. Pysähteli ruudussa katsomaan minuun, mitä ei todellakaan normaalisti tee. En tiennyt yhtään mikä ihme sillä on, mietin keskeytänkö ja käyn antamassa sille kyytiä, onko se kipeä, puriko sitä käärme jäljellä tms tms. No sitten löytyy oikeasta takarajasta joku rukkasmytty, koira kiikuttaa sen laiskaa laukkaa mulle. Sen jälkeen piristyi vähän ja taisi jopa himpan laukata ruudussa, mutta aikahan se loppui. Työskentelystä tyydyttävä ("koira odottaa kovasti ohjeita ohjaajalta, ei oikein tee mitään" - koira josta normaalisti sanotaan että se ei korvaansa lotkauta vaikka ohjaaja jotain yrittäisi neuvoa!) ja yksi esine = 15p. Mudille sanoin että tällasella suorituksella on ihan turha kuvitella pääsevänsä palkkamakkaroille. Miksi se ei edes yrittänyt? Pirun vaikeahan se varmaan oli, kun hajut ei liikkuneet yhtään, mutta silti.
Laskin, että ykköseen ei enää ole saumaa vaikka tekisi satasen tottiksen, mutta tulokseen riittää hyväksytty 70p tottis. Takaisin kisakeskukseen, jossa kuulin, että toinen jälkikoirakko keskeytti, vissiin kolme keppiä ennen jonkun mökin pihaan päätymistä. Siinä sitten venattiin taas varmaan joku tunti. Sitten selvisi, että se kolmaskin jälkikoirakko on keskeyttänyt, eli me ollaan ainoat ketkä on selvinneet maastoista, ketä on enää jäljellä ja kenestä tulee piirinmestarit jos tottis vaan on läpi! Marjastajien harhoja siellä siis oli kovasti, lisäksi maastossa oli nähty hirvi, ja se keli itsessään varmaan vaikeutti entisestään. Harhoja Luksikin tarkasteli.
Hakukoirien tottikset oli olleet jo aamusta, joten meille kaivettiin jostain nollakoira pariksi. Luksi ensin liikkeisiin. Autosta otettaessa koira läähätti, vaikka se oli maannut siellä sen tunnin, ja vasta silloin jotenkin tajusin miten rankka se ilma olikaan. Vaikka ei ollut varsinaisesti kuuma, se oli kauhean painostava. No kyllä me nyt yksi tottis läpi tehdään. Kentän takana kauempana oli ampumarata tjsp ja sieltä oli kuulunut takaiseen pauketta, joten ampuminenkaan ei pitäisi olla ongelma.
Seuraamisen eka suora lähti ihan hyvin, vähän ennen täyskäännöstä koira alkoi hyytyä ja jäädä jälkeen. Lisäkäsky tai pari. Henkilöryhmään mennessä se pysähtyi kokonaan, lisäkäskyllä mukaan, ryhmässä ihan hyvä ilme eli ei ottanut painetta vieraista. Taisi olla hyvä.
Istumisen valmistelevalla osalla ei seuruuta juuri nähty, herra muti ei jaksa enää kävellä. Tuli ehkä sata lisäkäskyä, 30 askelta sen 10-15 sijaan ja sitten äkkiä käsky, kun koira oli jotenkin mukana. Oli istunut nopeasti käskyn saatuaan. Puutteellinen lisäkäskyjen takia. Ja savu nousee korvista, uskotteko?
Maahan menossa lisäkäsky, kaksi tai kolmekin siihen vitun seuraamiseen. Maahan hyvin, luoksetulo oli ihmeen reipas. Hyvä kaiketi.
Seisomisessa arvon muti jopa seurasi ja teki muuten hyvin, mutta luoksetulossa jäi tosi kauas eteen istumaan, erittäin hyvä.
Tasamaanouto 2kg kapulalla lähti laukalla, nosti ihan ok, palautti ravilla. Eteen tullessa kapula meinasi tippua, mä nappasin kiinni ja koira joka ei ollut ehtinyt istua, väisti putoavaa kapulaa askeleen taaksepäin. Taisi olla hyvä.
Hyppynoutoa ei tullut, menohypyssä reipas koketus, takaisin kiersi hiiitaasti. Nouto sinänsä oli muuten kuulemma hyvä. Puutteellinen. Ajattelin keskeytystä ja koiran ravistamista.
Estenoudossa sama vika. Ajatuksineen.
Eteenmenoa odotellessa koira ei reagoinut virittelyihin mitenkään. Seuraamiseen lisäkäsky, eteen-käskyllä otti yhden laukka-askeleen, pysähtyi katsomaan mua, ja säntäsi sitten paikallaolomerkeille. Ihan hyvällä laukalla jopa. Ajattelin keskeyttämistä, tuomari käski laittaa koiran maahan. Totteli. Puutteellinen.
Oltiin jo valmiiksi paikallaolomerkeillä ja sain laittaa sen siellä maahan. Pari teki liikkeet, minä istuin piilossa (tuoli, ihanaa!) ja laskin pisteitä, että tuskin riittää. Vitutti ihan suunnattomasti. Koira vissiin oli kanssa huomannut, että nyt ei hyvä heilu, koska oli maannut oikein esimerkillisesti, erinomainen.
Arvosteluun mennessä teki niin mieli kysyä, että voitko sanoa ne loppupisteet eka, mä en kestä kuunnella koko sanallista arvostelua niitä odotellessa. En sitten ilennyt. "Näkee että koira on tekninesti taitava, mutta nyt se on hirveän väsynyt ja yrittää itse päättää, että ei halua tehdä mitään". Jotenkin siitä saatiin räävittyä 74p kuitenkin kasaan. En tiennyt, pitäiskö mun itkeä siksi että se tulos tuli kuitenkin, vai siksi, että laitoin koiran kauhean rankkaan paikkaan eikä se vaan jaksanut, vai siksi, että onko se nyt niin ylivoimaista että voisitko hitto vieköön vähän tehdä hommia. Kysyin, saako treenata kentällä, nyt kun koe on ohi. Sain luvan ja hain pallon autosta. No mudihan sitten teki ensin estenoudot. Hypyn suoritti ok, sai pallon. Vinoesteellä olisi palauttanut kiertämällä, juoksin vastaan karjumaan että tää ei ole sallittua. Pistin sen odottamaan esteen taa kapula suussa ja menin lähetyspuolelle, kutsuttuna tuli yli, sai pallon. Vielä kokonainen estenouto, nyt onnistui. Seuruuta varten laitoin koiran remmiin ja annoin tulla aika railakkaasti palautetta, kunnes teki n. puolikkaan kaavion kuten se osaa ja sen täytyy. Eteenmenoa varten jätin lelun, koira oli aivan kujalla, tartti apuja. Toista varten vietiin lelu yhdessä, nyt oli parempi. Sitten se pääsi vasta palkoilleen autoon. Opetan varmaan tälleen vaan että kokeessa en puutu mutta sen jälkeen puutun, mutta en vaan voinut palkata sitä tollasen jälkeen korjaamatta :P
Nyt suunnitelmissa kuuri ihan silkkaa kuria, väsyneenä tekemiseen totuttelua ja toisaalta hyvää palkkaa (koko iltaruoka? Tee ja syö tai älä tee äläkä syö -meiningillä). Mutta tulihan se sieltä, JK3! m 165 t 74 yht 239 III-tulos, PiirM-2012! Palkintojen jaossa vielä ekstraonnittelut siitä, että tää oli meidän eka voittajaluokan koe. :)
Mä en osaa päättää olenko tyytyväinen siihen, että koira selvitti olosuhteet mitkä muille oli liikaa, vai olisinko pettynyt/huolissani/vihainen/whatever siitä, miten huonosti tottis ja varsinkin ne esineet, töppösen lempparit, meni! :O
***
Mudi jäi mökille porukoiden kanssa, vaihdoin sieltä matkaani Sienen, ja ajoin sen kanssa jonnekin Lahden ja Tampereen välille. Yövyttiin autossa. :D En jaksanut ajaa pitemmälle, olisi mulla ollut tuttuja siellä suunnalla, ehkä jonkun nurkkiin olisi voinut mennä yöksi. Aamulla sitten loppumatka perille holskujen erkkariin. Sieni oli paikalle saavuttaessa ihan super tumppujumissa. :D Tumps tumps kuvaa sen hännän heilumista, ja sitä sanotaan myös tumputtamiseksi (joo...) ja koiraa tumpuksi. Se siis kerta kaikkiaan sekosi kun oli niin paljon sienenkaltaisia koiria joka puolella <3 Tosi monen kanssa se sai leikkiäkin ja oli niin kauhian ihanaa.
Junnunarttuja oli kaksi. Tuomarina ranskalainen Bernard Pouvesle, joka kasvattaa karkkareita. Ilma oli tosi paahteinen, mikä oli hyvä - Sientä sai jopa vähän tsempata juoksutuksessa, normaalisti se olisi varmaan pompottanut mun naamalle.
"Small sized female with an excellent head, very dark, feminine, excellent skull & muzzle & ears & eyes (shape and colour). Scissorbite complete. Excellent upperline & underline & angulations & tail. Excellent movement". JUN ERI SA JUK1
Wtf! :D Sen piti saada se H tai max EH... tuomari tuntui arvostavan ja sijoittavan hyvin eri tyyppisiä koiria, mikä oli tosi hienoa. Aika paljon tuli eriä ja eh:ta, yhtään huonompaa en kuullut ainakaan annettavan.
Paras narttu -kehässä oli viisi narttua. Neljä sijoitetaan, joten olin aika varma että nelonen tai sitten ei sijoitusta. No, ensin nelospallille joku ja kolmoselle joku, ja sitten kun odotin että me jäädään seinäruusuiksi, se huitoikin meidät kakkosiksi! Wtf! Sekarotuinen paskasieni! :D Ykköseksi tuli ainoa veteraaninarttu, joka oli jo valio, joten sertihän tulla tipahti sitten meille. Pitänee ottaa kuva missä serti sienestää.
Sienestä parasta oli kaikki ihanat kaverit, varsinkin pari pentua ja Sony.
kuva: JR
Kotimatkalla käytiin Moralla & Pollella. Jälkimmäinen sai venata aidan takana valtavan kokoeron takia. Sieni oli tosi väsynyt ja sitä inhotti Mora jonka mielestä Sienen takapää oli niin ihana ja joka ahdisteli Sientä aika lailla. Sen sijaan että Sieni olisi pistänyt leikiksi, mitä se normaalisti tekisi, se halusi vaan väistellä ja maata jossain. :/ Todettiin sitten että sama lähteä jo kotiin, kerta ei tule mitään. Toivottavasti tämä johtui nyt vaan rankasta näyttelypäivästä eikä Sieni oikeasti paineistu tjsp Mordesta!
Holskujen erkkarin kuvagallerioita:
Johanna Friman (yksi random sieni)
Aino Luosa (paljon sieniä)
Hannu Majava (paljon sieniä)
(vielä tullee lisää)
Lauantaina Luksin kanssa Savonlinnassa palveluskoirien piirinmestiksissä. Ilma oli karmea: välillä tuli niin rankkoja sadekuuroja, että piti hidastaa reilusti vauhtia 80km/h-tiellä ajaessa. Ilma oli todella raskas, sellainen paikallaan vellova, tuuli täysin olematon. Jälkikoirille oli karsinta tottiksen perusteella 10kpl maastoon, mutta koepaikalla selvisi, että koirakkoja on ilmoittautunut huimat 4kpl ja jälkikoe alkaa maastoilla. Ugh, ne jäljet oli siis muhineet siellä kauheissa ukkoskuuroissa aamusta...
Töppönen oli vähän vaisu jo heti janalla. Eteni hitaasti ravilla, ihan luotisuoraan, nosti jäljen ehkä puolivälissä janaa oikeaan. No sehän oli väärä jälki, joten kutsuin koiran takaisin (tuli!) ja lähetin uudestaan. Ehkä 5m päässä koira nosti uuden jäljen, taas oikeaan. Nyt sain luvan jatkaa. Luulen, että se otti tuulen puutteesta huolimatta ilmavainun jo siitä oikeasta jäljestä. Janalta kuitenkin täydet 40p.
Maasto oli m ä r k ä ä ja jälki kaartoi hyvin pian pienen suolammen kupeeseen, ja siellä sitä pyörittiin sitten yli puolet ajasta. Eka keppi oli aika kaukana, toka vielä kauempana. Sitten koira meni maaten pienen rinteen huipulla. Siinä ei ollut mitään, ja kun pyysin että "missä se on, eti eti", koira sinkosi jatkamaan jälkeä. Tutkailin hetken itse sitä kohtaa, mutta ei siinä vaan ollut mitään. Kolmas oli suopursujen keskellä sammaleella, koira jäljesti ihan sen päältä, mutta ei reagoinut keppiin, onneksi näin sen itse. Sillä oli vaikeuksia siellä suopursuissa ja se joutui todella keskittymään, mentiin ihan hidasta kävelyvauhtia. Kulmia oli monen monta, menin laskuissakin sekaisin. Neljäs keppi oli kun poistuttiin suolta vähän helpompaan sammalpohjaiseen (edelleen ah niin märkään) harvapuiseen mustikkavarvikkoon. Sitten tultiin kohti tietä, ja kirosin että voi vittu, ei se voi vielä päättyä, ei ole voinut mennä 1,5km ja mulla ei ole läheskään kaikkia keppejä! Mentiin toisen jäljestäjän ym autojen ohi ja jälki kurvasi välillä takaisin metsään. Autoille mudi ei sanonut mitään. Tienvierustaa pitkin mentiin varmaan joku pari kolmesataa metriä. Sitten siellä seisoi sateenvarjon alla keppien vastaanottaja, sille piti saada raivarit. Jälkikäskyllä koira kuitenkin jatkoi, ja vika keppi olikin pian siinä. En uskaltanut palkata kovin kummoisesti, kun se tyyppi oli siinä ihan katsomassa. Oltiin aivan litimärkiä, päältä vedestä ja vaatteiden alta hiestä, ja koira oli aikamoisen väsyneen oloinen. Niitä sadekuuroja tuli aika monta jäljestyksen aikana ja jälki oli silmin nähden tosi vaikea. Aikaa meni muistaakseni 30min ja keppejä siis 4 + 1 (=jälki 150p).
En tiedä mihin se yksi keppi jäi. Olisko se kuitenkin ollut siinä, missä koira ilmaisi jotain? Pelkäsin koko ajan että aika loppuu, varsinkin kun koira jäljesti normaalia hitaammin. Ensi kerralla ainakin tiedän, että ei se lopu, ja jos tulee tollanen, niin tarkistetaan se kohta huolella ennen jatkamista!!
Tässä vaiheessa kuulin, että yksi jäljestäjä löysi yhden kepin ja päätyi sitten marjastajan luokse mökin pihaan, missä keskeytti.
Esineruutua varten piti venata ehkä vajaa tunti. Meidät ajatettiin pois ja sitten piti kävellä autoilta vähän matkaa pienen polun kautta. Tultiin alas viettävään rinteeseen, tosi harvapuista, sammalpohjaista mäntykangasta. Ja meidän jälki oli mennyt ihan läheltä sieltä takaviistosta oikealta ohi! Koira oli ruutuun mennessä tosi outo, vaisu, haluton, jotenkin ihan kujalla. En meinannut saada sitä sivulle alun lähetystä varten, vissiin neljä käskyä, että herra viitsi tulla tarpeeksi lähelle ja suoraan. Lähetin vasemmalta sivurajalta. Lähti todella nihkeästi ja jotenkin vaan niiiiiin oudosti ja epätyypillisesti. Irtosi vajaa puoliväliin ja tutkaili siellä jotain mustikkamätästä. Olin kuullut, että ekan kilpailijan (haku, 2 koirakkoa, ne oli ruudussa ensin) koira oli kussut kolmesti ruutuun. Annoin koiran haistella vähän aikaa, kun en ollut varma oliko siinä mättäässä just esine, mitä se tarkensi. No mitään ei tapahtunut, joten kusiahan se varmaan lussutti. Karjaisin että nyt töihin sieltä stna. Kutsuin koiran pari kertaa takaisin luokse ja lähetin uudestaan eri kohdasta. Ei irronnut takarajalle asti ja ravaili siellä hämillään, katseli oikeaan missä se jälki oli ollut, ja meni monen monta kertaa ulos alueelta juuri oikealle. Pysähteli ruudussa katsomaan minuun, mitä ei todellakaan normaalisti tee. En tiennyt yhtään mikä ihme sillä on, mietin keskeytänkö ja käyn antamassa sille kyytiä, onko se kipeä, puriko sitä käärme jäljellä tms tms. No sitten löytyy oikeasta takarajasta joku rukkasmytty, koira kiikuttaa sen laiskaa laukkaa mulle. Sen jälkeen piristyi vähän ja taisi jopa himpan laukata ruudussa, mutta aikahan se loppui. Työskentelystä tyydyttävä ("koira odottaa kovasti ohjeita ohjaajalta, ei oikein tee mitään" - koira josta normaalisti sanotaan että se ei korvaansa lotkauta vaikka ohjaaja jotain yrittäisi neuvoa!) ja yksi esine = 15p. Mudille sanoin että tällasella suorituksella on ihan turha kuvitella pääsevänsä palkkamakkaroille. Miksi se ei edes yrittänyt? Pirun vaikeahan se varmaan oli, kun hajut ei liikkuneet yhtään, mutta silti.
Laskin, että ykköseen ei enää ole saumaa vaikka tekisi satasen tottiksen, mutta tulokseen riittää hyväksytty 70p tottis. Takaisin kisakeskukseen, jossa kuulin, että toinen jälkikoirakko keskeytti, vissiin kolme keppiä ennen jonkun mökin pihaan päätymistä. Siinä sitten venattiin taas varmaan joku tunti. Sitten selvisi, että se kolmaskin jälkikoirakko on keskeyttänyt, eli me ollaan ainoat ketkä on selvinneet maastoista, ketä on enää jäljellä ja kenestä tulee piirinmestarit jos tottis vaan on läpi! Marjastajien harhoja siellä siis oli kovasti, lisäksi maastossa oli nähty hirvi, ja se keli itsessään varmaan vaikeutti entisestään. Harhoja Luksikin tarkasteli.
Hakukoirien tottikset oli olleet jo aamusta, joten meille kaivettiin jostain nollakoira pariksi. Luksi ensin liikkeisiin. Autosta otettaessa koira läähätti, vaikka se oli maannut siellä sen tunnin, ja vasta silloin jotenkin tajusin miten rankka se ilma olikaan. Vaikka ei ollut varsinaisesti kuuma, se oli kauhean painostava. No kyllä me nyt yksi tottis läpi tehdään. Kentän takana kauempana oli ampumarata tjsp ja sieltä oli kuulunut takaiseen pauketta, joten ampuminenkaan ei pitäisi olla ongelma.
Seuraamisen eka suora lähti ihan hyvin, vähän ennen täyskäännöstä koira alkoi hyytyä ja jäädä jälkeen. Lisäkäsky tai pari. Henkilöryhmään mennessä se pysähtyi kokonaan, lisäkäskyllä mukaan, ryhmässä ihan hyvä ilme eli ei ottanut painetta vieraista. Taisi olla hyvä.
Istumisen valmistelevalla osalla ei seuruuta juuri nähty, herra muti ei jaksa enää kävellä. Tuli ehkä sata lisäkäskyä, 30 askelta sen 10-15 sijaan ja sitten äkkiä käsky, kun koira oli jotenkin mukana. Oli istunut nopeasti käskyn saatuaan. Puutteellinen lisäkäskyjen takia. Ja savu nousee korvista, uskotteko?
Maahan menossa lisäkäsky, kaksi tai kolmekin siihen vitun seuraamiseen. Maahan hyvin, luoksetulo oli ihmeen reipas. Hyvä kaiketi.
Seisomisessa arvon muti jopa seurasi ja teki muuten hyvin, mutta luoksetulossa jäi tosi kauas eteen istumaan, erittäin hyvä.
Tasamaanouto 2kg kapulalla lähti laukalla, nosti ihan ok, palautti ravilla. Eteen tullessa kapula meinasi tippua, mä nappasin kiinni ja koira joka ei ollut ehtinyt istua, väisti putoavaa kapulaa askeleen taaksepäin. Taisi olla hyvä.
Hyppynoutoa ei tullut, menohypyssä reipas koketus, takaisin kiersi hiiitaasti. Nouto sinänsä oli muuten kuulemma hyvä. Puutteellinen. Ajattelin keskeytystä ja koiran ravistamista.
Estenoudossa sama vika. Ajatuksineen.
Eteenmenoa odotellessa koira ei reagoinut virittelyihin mitenkään. Seuraamiseen lisäkäsky, eteen-käskyllä otti yhden laukka-askeleen, pysähtyi katsomaan mua, ja säntäsi sitten paikallaolomerkeille. Ihan hyvällä laukalla jopa. Ajattelin keskeyttämistä, tuomari käski laittaa koiran maahan. Totteli. Puutteellinen.
Oltiin jo valmiiksi paikallaolomerkeillä ja sain laittaa sen siellä maahan. Pari teki liikkeet, minä istuin piilossa (tuoli, ihanaa!) ja laskin pisteitä, että tuskin riittää. Vitutti ihan suunnattomasti. Koira vissiin oli kanssa huomannut, että nyt ei hyvä heilu, koska oli maannut oikein esimerkillisesti, erinomainen.
Arvosteluun mennessä teki niin mieli kysyä, että voitko sanoa ne loppupisteet eka, mä en kestä kuunnella koko sanallista arvostelua niitä odotellessa. En sitten ilennyt. "Näkee että koira on tekninesti taitava, mutta nyt se on hirveän väsynyt ja yrittää itse päättää, että ei halua tehdä mitään". Jotenkin siitä saatiin räävittyä 74p kuitenkin kasaan. En tiennyt, pitäiskö mun itkeä siksi että se tulos tuli kuitenkin, vai siksi, että laitoin koiran kauhean rankkaan paikkaan eikä se vaan jaksanut, vai siksi, että onko se nyt niin ylivoimaista että voisitko hitto vieköön vähän tehdä hommia. Kysyin, saako treenata kentällä, nyt kun koe on ohi. Sain luvan ja hain pallon autosta. No mudihan sitten teki ensin estenoudot. Hypyn suoritti ok, sai pallon. Vinoesteellä olisi palauttanut kiertämällä, juoksin vastaan karjumaan että tää ei ole sallittua. Pistin sen odottamaan esteen taa kapula suussa ja menin lähetyspuolelle, kutsuttuna tuli yli, sai pallon. Vielä kokonainen estenouto, nyt onnistui. Seuruuta varten laitoin koiran remmiin ja annoin tulla aika railakkaasti palautetta, kunnes teki n. puolikkaan kaavion kuten se osaa ja sen täytyy. Eteenmenoa varten jätin lelun, koira oli aivan kujalla, tartti apuja. Toista varten vietiin lelu yhdessä, nyt oli parempi. Sitten se pääsi vasta palkoilleen autoon. Opetan varmaan tälleen vaan että kokeessa en puutu mutta sen jälkeen puutun, mutta en vaan voinut palkata sitä tollasen jälkeen korjaamatta :P
Nyt suunnitelmissa kuuri ihan silkkaa kuria, väsyneenä tekemiseen totuttelua ja toisaalta hyvää palkkaa (koko iltaruoka? Tee ja syö tai älä tee äläkä syö -meiningillä). Mutta tulihan se sieltä, JK3! m 165 t 74 yht 239 III-tulos, PiirM-2012! Palkintojen jaossa vielä ekstraonnittelut siitä, että tää oli meidän eka voittajaluokan koe. :)
Mä en osaa päättää olenko tyytyväinen siihen, että koira selvitti olosuhteet mitkä muille oli liikaa, vai olisinko pettynyt/huolissani/vihainen/whatever siitä, miten huonosti tottis ja varsinkin ne esineet, töppösen lempparit, meni! :O
***
Mudi jäi mökille porukoiden kanssa, vaihdoin sieltä matkaani Sienen, ja ajoin sen kanssa jonnekin Lahden ja Tampereen välille. Yövyttiin autossa. :D En jaksanut ajaa pitemmälle, olisi mulla ollut tuttuja siellä suunnalla, ehkä jonkun nurkkiin olisi voinut mennä yöksi. Aamulla sitten loppumatka perille holskujen erkkariin. Sieni oli paikalle saavuttaessa ihan super tumppujumissa. :D Tumps tumps kuvaa sen hännän heilumista, ja sitä sanotaan myös tumputtamiseksi (joo...) ja koiraa tumpuksi. Se siis kerta kaikkiaan sekosi kun oli niin paljon sienenkaltaisia koiria joka puolella <3 Tosi monen kanssa se sai leikkiäkin ja oli niin kauhian ihanaa.
Junnunarttuja oli kaksi. Tuomarina ranskalainen Bernard Pouvesle, joka kasvattaa karkkareita. Ilma oli tosi paahteinen, mikä oli hyvä - Sientä sai jopa vähän tsempata juoksutuksessa, normaalisti se olisi varmaan pompottanut mun naamalle.
"Small sized female with an excellent head, very dark, feminine, excellent skull & muzzle & ears & eyes (shape and colour). Scissorbite complete. Excellent upperline & underline & angulations & tail. Excellent movement". JUN ERI SA JUK1
Wtf! :D Sen piti saada se H tai max EH... tuomari tuntui arvostavan ja sijoittavan hyvin eri tyyppisiä koiria, mikä oli tosi hienoa. Aika paljon tuli eriä ja eh:ta, yhtään huonompaa en kuullut ainakaan annettavan.
Paras narttu -kehässä oli viisi narttua. Neljä sijoitetaan, joten olin aika varma että nelonen tai sitten ei sijoitusta. No, ensin nelospallille joku ja kolmoselle joku, ja sitten kun odotin että me jäädään seinäruusuiksi, se huitoikin meidät kakkosiksi! Wtf! Sekarotuinen paskasieni! :D Ykköseksi tuli ainoa veteraaninarttu, joka oli jo valio, joten sertihän tulla tipahti sitten meille. Pitänee ottaa kuva missä serti sienestää.
Sienestä parasta oli kaikki ihanat kaverit, varsinkin pari pentua ja Sony.
kuva: JR
Kotimatkalla käytiin Moralla & Pollella. Jälkimmäinen sai venata aidan takana valtavan kokoeron takia. Sieni oli tosi väsynyt ja sitä inhotti Mora jonka mielestä Sienen takapää oli niin ihana ja joka ahdisteli Sientä aika lailla. Sen sijaan että Sieni olisi pistänyt leikiksi, mitä se normaalisti tekisi, se halusi vaan väistellä ja maata jossain. :/ Todettiin sitten että sama lähteä jo kotiin, kerta ei tule mitään. Toivottavasti tämä johtui nyt vaan rankasta näyttelypäivästä eikä Sieni oikeasti paineistu tjsp Mordesta!
Holskujen erkkarin kuvagallerioita:
Johanna Friman (yksi random sieni)
Aino Luosa (paljon sieniä)
Hannu Majava (paljon sieniä)
(vielä tullee lisää)
