Launialan kentällä. Pykäsin ensin ruudut ja häiriömerkit suunnilleen samalla tavalla kuin eilisessä kokeessa oli. Merkin taakse laitoin yllärinamilätkän. Mudissa oli kovasti virtaa ja ehkä sitä olisi pitänyt jotenkin valmistella, nyt mentiin vaan suoraan hommiin, ekana ruutu. Merkille hyvä, mutta ruudusta (oikeaan) ei ollut hajuakaan ja sinkoili pitkin poikin vääriä merkkejä tsekkailemassa. Lopulta bongasi itse ruudun ja meni sinne, kehuin ja huusin takaisin. Lähetin kerran merkiltä ruutuun ja sitten otettiin vielä koko liike, nyt oli hyvä. Vein koiralle aina palkat ruutuun.
Sitten ohjattua, sama merkki, keskikapulan jätin kokonaan pois. Haetutin ensin vasemman ja se oli tosi hieno. Halusin vielä oikean siitä ruudun suunnasta, ja kas kummaa kun levisi koko homma... ai ruutuun, ai tonne merkille hornan kuuseen, ai mihin, no kunhan tässä laukon taas pitkin kenttää enkä "kuule" edes kun kutsutaan takaisin. Vein koiran autoon.
Tauon jälkeen otettiin vaan merkiltä niitä suuntia, seisoin ihan koiran edessä. Taisi onnistua kummatkin nyt, ja otettiin me muistaakseni vielä se oikeakin koko liikkeenä. Joka tapauksessa autojäähy selvästi auttoi ja koira oli sen jälkeen vastaanottavaisempi ohjeille ja varsinkin mahdollisille korjauksille.
Loppuun lyhyttä seuruuta, pompotti tavan käynnissäkin ihan hieman. Niin vähän, että katsoin sitä läpi sormien, ja kadun jo nyt että tein niin :D
Sieni kävi töppösen jäähyn aikana kentällä. Koiran vaihto ei ihan onnistunut lennosta ja mä unohdin että pennulla ei totisesti ole hajuakaan mikä on homman nimi - olis pitänyt vähän enemmän viritellä sitä. Nyt se otti häiriötä kaukana haukkuvasta koirasta ja ohi menevistä ihmisistä yms. Sivulle tuloja, pentu tarjosi taas niitä hiton maahan menoja ja mulla meinasi vallan hermo mennä. Autoin vaan enemmän käsiavulla niin kyllä se siitä. Ruutuun laitettiin namikippo ja pentu sai juosta metrin-parin matkalta sinne. Ei ole mitään ajatusta opettaa sille vielä ruutua, enkä edes tiedä millä tavalla sen sitten varsinaisesti meinaan tehdä, varmaan yhtä sekatekniikalla kuin mudillekin. Silloin kun ruutu on kasassa niin voihan tuo kersakin käydä sieltä kupista ruokailemassa, josko sille jäisi joku mielikuva että noiden oranssien törppöjen välissä on kiva paikka. Lopuksi niitä maahan menoja oikeasti. Projekti on nyt se, että pentu voi mennä maahan kauempanakin minusta, sen ei tartte tulla aina ihan jalkoihin. Palkkaan sen aina kauas taakse sen yli, niin kaipa tuo pikku hiljaa tajuaa että turha palata aina mua kohti. Muistan, kun mudilla oli tämä vaihe, silläkin kesti jonkun aikaa tajuta että tosiaan voit laota siellä missä olet, eikä kuulu aina ensin tulla jalkoihin. Tein sen kanssa myös portin takana maahan menoja, tätä pitää kokeilla Sienellekin. Sillä saa hyvin etäisyyttä.
Sieni sai tehdä viereisellä joutomaa-heinikolla jäljen. Kuusi keppiä. Jäljen alkuun laitoin muutaman nakin palan, mutta eipä niitä ollut enää kun palasin pennun kanssa, joku varis vissiin kävi välissä :P Hyvin pentu kyllä nosti jäljen ilmankin, joten jätän ruuat kokonaan pois. Keppien väli oli vaihdellen 1-5m ja koko jäljen pituus ehkä parikymmentä metriä. Tallasin kaistaleen edelleen kokonaan.
Jollain kepillä pentu lähti heti palkan syötyään itse jatkamaan jälkeä, kielsin ja käskin sen takaisin maahan odottamaan jälki-lupaa. Sen jälkeen se ei sitten oikein meinannut enää lähteäkään, seuraavillakaan kepeillä. Mietin tätä autossa ja päätin että koira on oikeassa; se ilmaisee kepin, odottaa koko ajan maaten että mä tulen sen luo, otan kepin taskuun ja annan koiralle palkan sen etujalkojen väliin. Kun se syönyt palkkansa, kyseinen keppi on "hoidettu" ja koira saa jatkaa itsenäisesti kun on valmis. Se on ihan turhaa kikkailua että sen pitää odottaa lupaa. Jos mulla on kengännauhat auki tms viivästys, niin voin käskeä "odota".
Toinen havainto: tuntuu, että ainakin yhdestä kepistä koira ehkä olisi mennyt yli, ellen olisi pidättänyt liinalla. Pidätänkö jatkossakin? Annanko sen mennä, sehän jää vaan ilman palkkaa silloin? Toisaalta, sieltä tulee lisää keppejä ja niistä se kuitenkin saa palkkaa. Takajäljen nostamiseen käy hyvin se, että antaa koiran mennä, sehän tulee just takaisin autolle ja jää ilman keppejä = palkintoa. Se on hyvin tehokas keino. Mutta kepeillä se ei toimi samalla tavalla. Jos koira menee yli eikä ilmaise, vaikka huomaa kepin kyllä (pennusta en vielä näe sitä, mudista kyllä), ennemmin sen voisi sitten vetää jäljeltä kokonaan pois ja viedä autoon tms. Huomenna on sitten isompi nälkä ja motivaatio :) Tätä pitää nyt vielä pohtia.
***
Kotona illalla pennulle sivulle tuloja, maahan menoja ja tavaroiden antamista. Anna-käsky oli hyvin muistissa ja metallinen noutokapula, paksu tussi ja muut tuli tuosta vaan käteeni, mitään materiaalia pentu ei vierasta! :)
Sitten ohjattua, sama merkki, keskikapulan jätin kokonaan pois. Haetutin ensin vasemman ja se oli tosi hieno. Halusin vielä oikean siitä ruudun suunnasta, ja kas kummaa kun levisi koko homma... ai ruutuun, ai tonne merkille hornan kuuseen, ai mihin, no kunhan tässä laukon taas pitkin kenttää enkä "kuule" edes kun kutsutaan takaisin. Vein koiran autoon.
Tauon jälkeen otettiin vaan merkiltä niitä suuntia, seisoin ihan koiran edessä. Taisi onnistua kummatkin nyt, ja otettiin me muistaakseni vielä se oikeakin koko liikkeenä. Joka tapauksessa autojäähy selvästi auttoi ja koira oli sen jälkeen vastaanottavaisempi ohjeille ja varsinkin mahdollisille korjauksille.
Loppuun lyhyttä seuruuta, pompotti tavan käynnissäkin ihan hieman. Niin vähän, että katsoin sitä läpi sormien, ja kadun jo nyt että tein niin :D
Sieni kävi töppösen jäähyn aikana kentällä. Koiran vaihto ei ihan onnistunut lennosta ja mä unohdin että pennulla ei totisesti ole hajuakaan mikä on homman nimi - olis pitänyt vähän enemmän viritellä sitä. Nyt se otti häiriötä kaukana haukkuvasta koirasta ja ohi menevistä ihmisistä yms. Sivulle tuloja, pentu tarjosi taas niitä hiton maahan menoja ja mulla meinasi vallan hermo mennä. Autoin vaan enemmän käsiavulla niin kyllä se siitä. Ruutuun laitettiin namikippo ja pentu sai juosta metrin-parin matkalta sinne. Ei ole mitään ajatusta opettaa sille vielä ruutua, enkä edes tiedä millä tavalla sen sitten varsinaisesti meinaan tehdä, varmaan yhtä sekatekniikalla kuin mudillekin. Silloin kun ruutu on kasassa niin voihan tuo kersakin käydä sieltä kupista ruokailemassa, josko sille jäisi joku mielikuva että noiden oranssien törppöjen välissä on kiva paikka. Lopuksi niitä maahan menoja oikeasti. Projekti on nyt se, että pentu voi mennä maahan kauempanakin minusta, sen ei tartte tulla aina ihan jalkoihin. Palkkaan sen aina kauas taakse sen yli, niin kaipa tuo pikku hiljaa tajuaa että turha palata aina mua kohti. Muistan, kun mudilla oli tämä vaihe, silläkin kesti jonkun aikaa tajuta että tosiaan voit laota siellä missä olet, eikä kuulu aina ensin tulla jalkoihin. Tein sen kanssa myös portin takana maahan menoja, tätä pitää kokeilla Sienellekin. Sillä saa hyvin etäisyyttä.
Sieni sai tehdä viereisellä joutomaa-heinikolla jäljen. Kuusi keppiä. Jäljen alkuun laitoin muutaman nakin palan, mutta eipä niitä ollut enää kun palasin pennun kanssa, joku varis vissiin kävi välissä :P Hyvin pentu kyllä nosti jäljen ilmankin, joten jätän ruuat kokonaan pois. Keppien väli oli vaihdellen 1-5m ja koko jäljen pituus ehkä parikymmentä metriä. Tallasin kaistaleen edelleen kokonaan.
Jollain kepillä pentu lähti heti palkan syötyään itse jatkamaan jälkeä, kielsin ja käskin sen takaisin maahan odottamaan jälki-lupaa. Sen jälkeen se ei sitten oikein meinannut enää lähteäkään, seuraavillakaan kepeillä. Mietin tätä autossa ja päätin että koira on oikeassa; se ilmaisee kepin, odottaa koko ajan maaten että mä tulen sen luo, otan kepin taskuun ja annan koiralle palkan sen etujalkojen väliin. Kun se syönyt palkkansa, kyseinen keppi on "hoidettu" ja koira saa jatkaa itsenäisesti kun on valmis. Se on ihan turhaa kikkailua että sen pitää odottaa lupaa. Jos mulla on kengännauhat auki tms viivästys, niin voin käskeä "odota".
Toinen havainto: tuntuu, että ainakin yhdestä kepistä koira ehkä olisi mennyt yli, ellen olisi pidättänyt liinalla. Pidätänkö jatkossakin? Annanko sen mennä, sehän jää vaan ilman palkkaa silloin? Toisaalta, sieltä tulee lisää keppejä ja niistä se kuitenkin saa palkkaa. Takajäljen nostamiseen käy hyvin se, että antaa koiran mennä, sehän tulee just takaisin autolle ja jää ilman keppejä = palkintoa. Se on hyvin tehokas keino. Mutta kepeillä se ei toimi samalla tavalla. Jos koira menee yli eikä ilmaise, vaikka huomaa kepin kyllä (pennusta en vielä näe sitä, mudista kyllä), ennemmin sen voisi sitten vetää jäljeltä kokonaan pois ja viedä autoon tms. Huomenna on sitten isompi nälkä ja motivaatio :) Tätä pitää nyt vielä pohtia.
***
Kotona illalla pennulle sivulle tuloja, maahan menoja ja tavaroiden antamista. Anna-käsky oli hyvin muistissa ja metallinen noutokapula, paksu tussi ja muut tuli tuosta vaan käteeni, mitään materiaalia pentu ei vierasta! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti