Kolmen kimppa

Olen muutaman kerran aiemmin käyttänyt kaikkia koiria yhtä aikaa kadulla, siis muuallakin kuin tossa takapihan metsässä flekseissä. Tänään olin reipas ja käveltiin miestä vastaan. Ehdittiin Shellille, n. 2km matka. Kolme koiraa ei todellakaan mene siinä missä kaksi! Kolme töppöstä menisi koska vaan mutta nuo kaksi muuta... :D Muutama "NYT PERKELE LOPPU SE!" pääsi matkalla, lisäksi selvitin Pisulin hihnan sen itsensä tai jonkun muun ympäriltä noin sata kertaa ja muistutin Tyttiä remmissä vetämisestä ainakin kymmenesti. Töppöstä ojensin parissa ohituksessa. Se matala murina ei koskaan lopu ja mulle on jo oikeestaan ihan sama, mutta koirahan pitää paikkansa mun jalan vieressä eikä harhaudu siitä yhtään minnekään. Mudi-ihmisiltä tuli jossain muussa yhteydessä vinkkiä, että kokeilla joskus ottaa lenkille musiikkia mukaan. Kuulemma kaikkien koirat käyttäytyy sata kertaa paremmin niin. Uskon, että siinä on vinha perä, ja aion ehdottomasti kokeilla jahka löydän mun musavehkeet jostain. Töppösen ohituksiinkin sellainen totaalinen "en reagoi itse yhtään mitenkään" olisi varmasti parasta mitä enää voi tehdä.

Hengissä selvittiin mutta yhtä kämästä taisi olla kuin mitä ukon ottama kännykkäkuvakin on :D

Sieni säätää

Lenkillä koirapolkua pitkin koko matka, takaisin katuja koko matka, kun en LÖYTÄNYT sitä latupohjaa mistä piti tulla...! Oli vielä fleksit koirilla ja hermohan siinä paloi aika lailla. Kun oma pinna alkoi mennä, lakkasin säälimästä ja auttamasta pentua tekemällä sen puolesta, ja pistin sen ihan oikeasti itse kiertämään sekä minut että puut/pylväät joka jumalan kerta kun se meni naruineen väärältä puolelta. Töppösen niskassa roikkumiseen, kaikenlaiseen poukkoiluun yms ihan selvästi ja lyhyesti "ei". Kas kummaa, ei mennyt kauaa kun pentu liikkui huomattavasti mallikkaammin. Stressiä se kyllä otti tästä kaikesta, alkoi nimittäin kulkea suu hieman auki ja läähätti. Sitten piti vaan panostaa kehuihin, muutaman kiellon jälkeen oikein toimittuaan hehkutin sille niin että meni koko koira ihan onnesta solmuun. Parani :)

Neljä koiraohitusta, töppönenkin oli ihmeen hiljaa ja mallikkaasti vaikka pelkäsin ihan muuta sen viimeisimmän irtokoirakohtaamisen jäljiltä. Otan omat koirat aina eri puolella kuin millä ohitettava tulee vastaan. Sienihän ei siellä pysy, vaan haluaisi nenä pitkällä lähemmäs vastaantulevaa ja kävelee mun alle, mikä on ihan suunnattoman ärsyttävää. Hillitsin itseni kuitenkin vielä tällä kertaa, turha sille on rähähtää siitä ohituksessa, yhdistää sen pahimmillaan siihen. Asiaan pitää kiinnittää huomiota myös kotona; pentuhan ei juuri väistä. Sille on ihan sama vaikka sen päälle kävelee ja sitä "potkii" jaloillaan :P Mun mielestä se on suunnattoman ärsyttävää ja olen vissiin huomaamattani alkanut itse väistelemään sitä... koska se ei ota fyysisestä päälle kävelystä onkeensa, täytyy painostaa sitä henkisesti sen verta että alkaa siirtyä pois alta. Lenkillä se saattaa myös tehdä äkkipysähdyksen ihan just edessäni, tai haistella keskellä polkua, ja vähät välittää että törmään siihen. Nyt saa luvan alkaa välittämään.

Lenkiltä tultuani kävin suihkussa. Sieni on kyllä lajinsa valinnut ja se on vepe. Se tulee aina suihkuun mukaan, menee suihkun alle seisomaan ja katsoo että jaa, sataa, ihanaa. :D Sitten se yrittää pyydystää vesisuihkua suuhunsa ja nyt myös alkoi kuopia virtaavaa vettä lattiakaivon vierestä. Aikani naurettuani se nappasi multa saippuan kädestä ja viiletti pitkin kämppää ihan sekopäähepulissaan ja litimärkänä. :DDD

Kotona pentu on harjoitellut esineiden nostoa. Videolla eka harmaa lelu on se millä aloitettiin, nyt olen ottanut mukaan jo muitakin esineitä. Toistaiseksi vielä tuttuja, sellaisia joita pentu on aiemmin itsekseen lähminyt. Anna-käskyä olen myös alkanut yhdistää. Videolla muutama onnistunut otos, ja jotta totuus ei unohtuisi, myös eräs ei niin hyvin mennyt.. hirveetä säätöä ja lopulta vanha risa panta tulee melkeen naamalle asti "no joojoo tässä se ny sit on ku kerta haluut sen!!" :D

(Hmm, enpäs tiedä onko nosto kategoriaa toko, esineruutu, temput vai mikä, joten olkoon olematta.)

Touhuja

Hiihtiksellä. Siellä on vanhalla latupohjalla kyltit 8km ja 10km samaan suuntaan, ja sitten lopulta palataan tielle ja kaikki polut loppuu siihen. :D Vähän on siis epäselvää kummalla me ehkä oltiin vai oltiinko kummallakaan. Pari tuntia kyllä meni, mutta kuvailin koiria aika paljon, mikä tietysti hidastaa matkan tekoa. No sama se, pääasia että pääsivät juoksemaan! Eilen jäi lenkki väliin ja sen kyllä huomaa. Pentu on sisällä ihan iisisti mikä on aivan ihanaa, mutta ulos päästyään se sitten sinkoilee ihan sekopäänä. :D

VIDEO!













Takaisin autolle pitää kävellä vähän matkaa tietä pitkin. Pennun remmikävely sujuu harjoittelumäärään nähden erittäin hienosti. Videolta näkyy kuinka se säheltää paikkansa suhteen, kuinka kiltisti reunassa kulkevaa mudia moinen pelleily ottaa päähän, ja kuinka mä saan selvitellä naruja koko ajan. Mutta ainakaan se ei vedä, se osa on varsin hyvällä mallilla jo :)

Mun!

Sienen peti tuli tänään zooplussalta! Avustajia oli monta, kun avasin laatikkoa. Petiin tuli myös kauhea ruuhka, kun ne kaikki tunki sinne yhtä aikaa. Töppöselle tuli kauheet pyyhkijäiset ja se kieriskeli pedissä niin voimalla, että tunki Sienen yli laidan. :D Tytti poistui tässä vaiheessa. Myöhemmin se meni kuitenkin uudestaan ja paini pennun kanssa hyvät tovit ja niin rajusti että töppönen paheksui ja yritti sanoa mulle että käske niiden lopettaa. :D video

Olen oikein tyytyväinen petiin, oranssi on vähän kirkkaampaa kuin kuvassa, peti on pehmeä, toivottavasti riittävän iso aikuisellekin Sienelle, ja juuri sopiva niin pennun väreihin kuin omaan silmäänkin. Muut pedithän on: Tytin ja töppösen (jota se ei käytä kuin lähinnä luiden syömiseen).

Aattelin jättää noi muovit siihen päälle, omistajaa ne ei haitanneet yhtään. Se kun on pissinyt viimeeksi sunnuntai-maanantai-yönä mökillä patjansa, ja kotona aikuisten koirien lootat yhteensä vissiin neljään kertaan :P Mutta eipä kestä omat korvat kuunnella muovin rapinaa öisin, niin otin sen pois. Tyhmä pisusieni, toivottavasti lopettaa pian.


(huomatkaa taustalla käen suolet. Se pääsi eilen illalla hengestään ja on nyt suunnilleen atomeina.)

Petiin tarttee myös lisätä liukueste alle. Sienen mielestä sinne on huisin hauskaa tehdä myyrästysloikkia ja peti liukuu lattialla karkuun. :D

Sattuipa toinenkin hörähdyksen aiheuttanut tapahtuma. Meillä koiria kiusataan niin, että kun ne haukottelee, niiden suuhun laitetaan sormi poikittain ja sitten nauretaan koiran hölmistyneelle ilmeelle kun se sulkee kitansa ja huomaa hähmikämunsuuhunmeni. Se nyt tosin on jo ihan vanha juttu eikä toimi enää. Äsken Tytti haukotteli oikein leveästi ja pentu tunki sinne päänsä. Pentu varmaan ihmetteli että menipäs näkyvyys, kumma juttu, mutta Tytin ilme vasta hyvä olikin. Olipas sormi muuttunut paksuksi ja karvaiseksi. Ihan totaalinen repeäminen :DDDDD

Kävelin pennun kanssa postille hakemaan petipaketin. Ajoitettiin meno miehen töistäpaluulle, niin sain pennun autoon venaamaan. Matkaa ei ole montaa sataa metriä, mutta meillä meni siihen noin 20min. :D Annoin pennun ihmetellä kaikkea ja hulinaahan riitti: päiväkotilapset pihalla leikkimässä, kaivinkone, muutamia ihmisiä ja pyöräilijöitä, lastenrattaat, mummo kävelykepin kanssa... ja koska teemana oli harjoitella remmikävelyä, mä pysähdyin jopa jumalan kerta kun naru kiristyi - ja sehän kiristyi! Jos pentu ihmettelee juuri jotain, sillä kestää että se löysää narun. Jos se on muuten vaan menossa eteenpäin, se löysää nopeasti ja kääntyy katsomaan. Kehun ja lähden heti aina liikkeelle. Yritin myös aloitella minun ja lyhtypylväiden kanssa oikean puolen valintaa, mutta jos pentu ehti mennä kunnon kierroksen ympäri, selvitin narun itse. Siihen sillä ei riitä vielä älli eikä keskittyminen. Jos ehdin puuttua ja stopata narun ennen kuin pentu on kiertänyt kovin paljoa, se osaa tulla takaisin eri puolelta. :)

Tiistain touhut

Otin koirat yöllä autoon mukaan lähtiessäni töihin. Nyt on hetken se vuodenaika, kun autossa ei tule liian kylmä eikä kuuma. Lähtökohtaisesti koiran säilyttäminen autossa ei minusta ole mikään hieno juttu, tilaahan on about yhtä paljon kuin jos häkittäisi kotona. Toisaalta osa koirista selvästi tykkää autoon menemisestä ja pysäköidystä autosta ympäristön tarkkailusta. Keskivertokoira pönöttää yksin kotona ihan riittävästi, ja jos sen yksinolon voi välillä suorittaa vähän eri tavalla, se on varmasti vallan tervetullutta vaihtelua. Niin tai näin, mudin mielipide ei jätä arvailujen varaan. Työvaatteita päälle vetäessäni se kyllä tasan tietää mitä ne meinaa, eikä edes nouse pöytäni alta kun teen lähtöä. Jos kysyn että haluutkos tulla mukaan, se repeää nahoistaan ja alkaa kiljua. Olen joka kerta miettinyt, herääköhän kuinka moni naapuri ja mitä ne oikeen ajattelee :P Tänään yritin imuttaa koiran nameilla olkkarista eteisen kautta rappuun ja pihalle. Muutama IUHHH! siitä pääsi silti mutta huomattavasti vähemmän kuin normaali huuto. Että on se autoon mukaan pääsy vaan niin parasta, niih!

Oli ajatus käydä suoraan treenaamassa jotakin jossakin, mutta kävin ensin pennun kanssa keskustassa. Käppäiltiin kauppakeskuksen kortteli ympäri ja siihen tuhraantui sellanen puoli tuntia. Sen jälkeen olin niin uupunut että ketut me mitään enää treenattu :D Ajettiin kotiin vaan. Remmissä pentu käveli yllättävänkin hienosti. Toki se välillä kiristi narun, mutta sitten vaan odoteltiin että löysää. Suunnastakin välillä piti neuvotella mutta aina mä voitin kuitenkin. Roskia se poimi x kpl, pari epäilyttävää kielsin, ja yhden mäkkärin käärepaperin se ehti melkeen jo imuroida cheddarjuustoraitoineen ennen kuin ehdin väliin. Arvon kanssaeläjät, olisko mitään jos ne vtun roskat menis roskikseen... alkuun pentu yritti sinkoilla ohi kulkevien ihmisten luokse "moi olen sieni" mutta estin sen vain narulla ja kehuin kun palasi takaisin mua kohti. Moinen touhu sammui aika nopsaan, kun ihmisiä meni niin paljon ja oli tuhatmiljoonaa muutakin kiinnostavaa asiaa. Kaksi henkilöä kävi juttelemassa ja rapsuttamassa pentua, sattumalta molemmat vanhoja miehiä. Sienestä se oli kivaa. Jälkimmäisellä oli suljettu sateenvarjo kädessä ja pentuhan roikkui siinä alta aikayksikön! Hävetti minkä naurulta kerkesi. :D Onneksi papparainen oli varsin ymmärtäväinen ja nauroi itsekin vaan pennulle irroittaessamme sitä. Jos nyt ei tullut jo selväksi niin Sienestä kaikki oli parasta.

Illalla jätin pennun yksinyksin (mies & T on lintumetsällä, olivat eilenkin illalla. Kohta alkaa hirvestys ja ukko ei ehdi sieltä enää viikonloppuisin linnustamaan, ja tavoite olisi saada ammuttua Tytille edes yksi tirppa tällä kaudella) ja kävin töppösen kanssa urosfleksilenkillä tuossa lähilammen rantatietä pitkin. Se tarkoittaa sitä, että koiralla on fleksin mitta koluta pusikot, se määrää suunnan ja vauhdin ja meikä laahustaa vaan perässä. Haistelulenkki on urostelulenkki. Mudi oli varmaan kaivannutkin jo moista, en edes muista koska ollaan viimeeksi oltu.

Lopuksi vielä koiran vaihto ja Sienen kanssa takapihalle. Leikittiin ihan ajatuksen kanssa ja hienosti pentu taisteli ja palautti sekä voittamaansa että heitettyä lelua mulle. :) Muutama istuminen, maahan meno ja sivulle tulo namiavuilla.

---
Päivitys myöhemmin illalla: oli ollut pyypaisti lähellä! Koira pelittää ja sitten ukko ampuu ite ohi...