Eläintarhassa?

Töppönen veti taas aika kiepit ja kun koirat pääsi yksitellen portin yli katsomaan lähempää, mudista Sienen ei olisi tarttenut saada vuoroa lainkaan ja se vinkui turhautumistaan sen verta rajusti porttia vasten, että piti ihan muistuttaa miten niiden aitojen takana oltiin. Ihan nätisti osasi kyllä olla sitten elukoiden puolella, tosin alkuun oli tukasta kiinni ja muistuttelin että "pane maate" oli sun käsky. Töppönen olisi halunnut vähän "maistaa" varsinkin luppakorvaisen kanin korvia, se on sellaista paimennustökkimistä mitä talon yksi omakin koira tekisi jos saisi. Sieni vain nuoli elukoita. Sieni varmaan tahtoisi oman marsun tai kanin tai minkä vaan...

**

Mistäköhän noita kuvien asetuksia sai vaihdettua? Noita reunuksien leveyksiä. Ei nyt löydy muka mistään.

RTK1:t mökillä

Lauantaina rally-tokokisoissa Lahdessa. Kisaan oli hirveä ruuhka ja alokasluokan 30 paikkaa oli jo mennyt ekana ilmopäivänä kun joskus aamupäivällä olin ilmoittamassa omiani! Harmitti ihan hirveästi, koska loppuvuoden kisat on kaikki jossain hornan tuutissa ja vaikka mulla oli toiveena saada kolmannet hyväksytyt tulokset tänä vuonna, en nyt mihinkään Ouluun tai Veikkolaan asti lähtisi tällaisen takia. Laitoin mailia, että varasijalle ja jos vaan voisi saada lisää tilaa, niin tulijoita olisi. Sinne sitten järkättiin paikkoja sen verta, että kaikki ekana päivänä varasijaa kyselleet mahtui mukaan, ja lähtöluettelossa oli 41 koirakkoa. Ne oli jaettu kahteen ryhmään ja me oltiin siinä ekassa. Onneksi, ajattelin vielä kisakirjeen tullessa. Kun luin sen loppuun, hymy hyytyi, nimittäin "ekan ryhmän kolme parasta ja tuomarinsuosikkiehdokas jäävät odottamaan toisen ryhmän loppuun asti mahdollista palkintojen jakoa varten". Kävi ihan mielessä, että jospa mokaisin tahallani jotain, ettei vaan saada liian hyviä pisteitä. Porukat oli tulossa viikonlopuksi mökille ja jos meidän ryhmä oli 9.15, toinen ryhmä 11.00 ja avo-luokka alkaisi 13.00, niin en nyt saakeli montaa tuntia haluisi siellä turhaan odotella kun olisi parin tunnin kotimatkan lisäksi muutaman tekemistä. No, ehkä mä törppöilisin vahingossa jotain eikä oltaisi siellä kärjessä, ja kai nyt noin isossa kisassa joku muukin saa niitä yli 90p suorituksia niin eipäs nyt olla liian varmoja voittajia.

Paikka oli ahdas, puolilämmin VAU:n halli, ja mä olen nyt viikonlopun miettinyt pidänkö vaan pääni kiinni vai laitanko tästä viestiä johonkin foorumille tai rallyn fb-kanavalle tai jotain. Ainakin nyt oksennan sen tähän. Lajia harrastaa paljon seurakoiraihmiset ja kisoissa on aina mitä erilaisimpia rotuja, mikä on musta vilpittömän hienoa. Keskimäärin nämä koirat on hyvin erityyppisiä kuin vaikkapa palveluskoirakokeiden osallistujat. Missään lajissa en ole nähnyt niin holtitonta ja kanssakisaajia kohtaan välinpitämätöntä käytöstä kuin rallykehän laidalla. Kivahan siellä lämpimässä sisätilassa on jutella tuttujen kanssa, notkua kehän laidalla ja pitää se koira kanssa mukana sen sijaan että se palelee autossa. Mutta se koira on pitkällä hihnalla ja joko tietoisesti saa tai on unohdettu ja päättää itse sinkoilla siellä narun nokassa, moikkaa kaikki kenet yltää, huutaa räksyttää ja on kaikkea muuta kuin nätisti hallinnassa häiritsemättä ketään. Eteisessä oli ihan kunnon tappelu missä kaksi isoa koiraa otti yhteen, onneksi tosin hampaiden välissä taisi olla vain karvaa eikä kenenkään nahkaa. Mä unohdin stressata koko rataa kun pelotti vaan ihan helvetisti miten mä pääsen mudin kanssa sinne kehään saakka. :( Kyllähän ihmiset aina on vähän sellaisia, että ne jää helposti eteiseen tungeksimaan. Sitten jos se oma koira on sellainen mussu, niin ei varmaan oikeasti tule edes mieleenkään että kaikki koirat ei ole. Valtaosa ihmisistä on muillakin elämän alueilla huonoja ajattelemaan omaa napaansa pidemmälle, ja jos ei ole mitään kokemusta niin mörrimöykkykoirista, niin... mua kyllä inhotti viedä supersosiaalinen ja tervepäinen Sienikin sen lössin läpi kehään, musta sellainen ei vain ole oikein reilua koiraa kohtaan. Mudin kohdalla kävi hetken mielessä että pitäiskö vaan ilmoittaa että en osallistu lainkaan, mutta en mä nyt sitä varten tänne tullut kuitenkaan, niin yritettävä on.

Sieni oli numerolla yksi mikä sopi ihan hyvin. Radalla (linkki) oli muistaakseni 11 kylttiä: askel oikeaan, saksalainen tk, koira eteen-takaa sivulle, pujottelu edestakaisin, 1-2-3 askelta, vasen tk, istu-koiran ympäri, eteen-vasemmalta sivulle istumatta lopussa, spiraali vasemmalle, liikkeestä maahan, oikea tk, maali. Eniten ehkä jännitti tuo kohta missä edestä tullaan vasemmalta sivulle eikä istuta. Tokokoira ei jää sivulle seisomaan joten päätin vain lähteä ajoissa liikkeelle jotta koirat ei ehdi istua, senkin uhalla että lähden liian aikaisin eikä liike ole loppuun suoritettu. Siitä sanottiin rataan tutustumisessa että tässä pitää odottaa että koiran nenä on menosuuntaan.

Sieni ei ehtinyt käydä hallissa lainkaan tutustumassa ja vein sen siis suoraan sen koirasuman läpi kehään. Meidän suorituksen ajan jonkun koira huusi ihan kehän laidalla koko ajan. Sientä vähän ahdisti se paikka, se kyllä yritti ja mun mielestä ne itse suoritukset teki kivasti mutta seuraaminen oli aikamoista "matkustamista" ja välillä se oli jopa pois paikaltaan mitä se ei saa tehdä. Sille pitää opettaa joku ihan muu käsky koko rallyyn, en halua että seuruukäsky tuhlaantuu tällaiseen. 99p, -1p "vastahakoisesti tai hitaasti suoritettu tehtävä" saksalaisesta täykkäristä, koira muistaakseni haahusi mun selän takana jotain. Aika 1:47:60. "Kaunista, tarkkaa työtä!" Kolmannella hyväksytyllä tuloksella Sieni sai RTK1-koularin ja nousi avoimeen luokkaan.

Luksi oli numerolla 17 ja sen hain halliin kun joku 13 tai 14 oli menossa radalla. Mudi oli vetänyt jo ihan hirveät kiepit autossa kun se näki muita koiria ja Sieni pääsi ja se tiesi että ollaan Jossain. Se kiljui ja pomppi mua vasten autolla. Latasin taskut täyteen nameja ja päätin syöttää sen ähkyyn siinä omaa vuoroa odotellessa, josko se sitten ei söisi ketään, pysyisi ihan kohtuu kivalla alueella eikä vetäisi hirveitä pultteja hallista. Mudi veti ovelle, siinä oli pari koiraa pihalla mutta ei se niistä välittänyt. Otin sen hallintaan ja avasin meille oven ja sillä oikein silmät pullistui päässä, korvat valui litteäksi ja se veti henkeä aloittaakseen murinan. Mä olin valmiina ja naksutin alkoi laulaa ja se murina jäi sitten vaan aikeeksi. Se onneksi pystyy syömään tollasissa tilanteissa, oikeastaan tuntuu että se syö oikein raivolla kun purkaa sitä painetta siihen. Vein sitä oikeastaan lähes imuttamalla jonnekin seinustalle missä oli vähän väljempää. Sinne kun päästiin, vaihdoin look at that -kriteereihin ja naksuttelin sille vieraiden koirien katsomisesta. Muutamalle ohikulkijalle taisin sanoa että älä päästä tänne - en mä päästänyt ketään Sienenkään luokse vaikka se olisi kyllä leikkinyt, mutta tollaset paikat on helppo tapa kerätä kaiken maailman nenäpunkit, kennelyskät ja muut tarttuvat taudit, eikä remmissä leikkiminen koekehän laidalla ehkä ole muutenkaan sitä mitä erityisesti arvostan. Noin yleisesti ottaen mudi selvisi paljon paremmin kuin uskalsin toivoa, se oli varsin syötetty kehään päästessämme eikä ollut saanut raivareita kellekään. Kehässä sitä kyllä kanssa ahdisti ja sekin meni matkustusmoodiin välillä. Yhteensä kuitenkin 98p, ykköset kolmannen liikkeen kyltin haistelusta ja kasin "astui varpaille". Aika 1:38:87 ja kanssa sama "kaunista, tarkkaa työtä!". Kolmas hyväksytty tulos mudillekin, RTK1-koulutustunnus ja siirto avoimeen.

Ekasta ryhmästä tuli neljä 99p saanutta ja kaikkien piti sitten jäädä odottamaan sitä seuraavaa erää. Totesin, että en kehtaa mennä vinkumaan että eikö voisi saada jo kisakirjaa pois, vaan istutaan sitten siellä. Käytin vähän koiria pissalla ja menin sitten Sienen kanssa takaisin halliin. Ostettiin kahvit ja halloweenkakut ja hengailtiin vaan. En antanut Sienen moikata ketään ja luoja että se kyllä yritti, sekä ihmisiä että koiria. Lopulta se luovutti ja kävi katolleen makaamaan mun jalkoihin ja keräsi "no ei se ainakaan stressaa" -ihasteluja :D. Kisapaikalla oli epävirallinen halloweenrata jossa oli kaikkea hauskaa, mm. avo-luokan houkutus-kyltti jossa oli yhtenä houkuttimena koirankupissa olevat muoviaivot :D. Se maksoi 5e arvostelun kanssa tai 2e ilman, otin ilman. Radalla sai palkata koiraa ja minähän palkkasin sen mitä mudilta niitä nameja oli jäänyt. Nyt Sieni teki jo paljon paremmin, toki palkkauskin vaikutti halliin tottumisen rinnalla, mutta ei mennyt matkustusmoodiin lainkaan. Radan jälkeen jotkut kävi siinä vielä ihastelemaan että missä luokassa ollaan eikä meinanneet uskoa kun sanoin että just vasta noustiin avoimeen :D. Niitä ihmisiä Sieni sai käydä pussaamassa ja sitten taas istuttiin hallin reunalla ja harjoiteltiin itsehillintää. Kyllä se pari tuntia aika nopeasti kuitenkin meni ja sitten jännättiin lopputuloksia. Jos tokalta radalta tulisi 100p suorituksia, tai nopeita 99p, niin mehän oltaisiin odotettu turhaan eikä oltaisi kolmen parhaan (=palkittavat) joukossa enää lainkaan... no ei niitä tullut, ja tuomarin suosikkikin tuli tästä jälkimmäisestä ryhmästä, mutta onneksi järjestäjällä oli pelisilmää ja antoivat sille ekasta ryhmästä valitulle "ts-ehdokkaalle" jonkun lohdutuspalkinnon ettei ollut turha odotus sillä. 99p suorituksia oli se neljä ja meidätkin palkittiin kaikki, neljäs sai jonkun pienemmän varapalkinnon sekin. Sieni oli sijalla 3 ja sai 4kg kallista RC-ruokaa sekä kangaskassin jossa oli pari pussia jotain luita ja nameja ja ihmisten suklaata.

Sitten kotimatkalle, matkalla poimittiin hoitopaikkaa tarvitseva Vieno kyytiin ja mentiin sinne mökille. Pihasta on kaadettu ja paloiteltu yli kymmenen puuta ja pöllejä roudatessa se aika sitten menikin. Koirat osallistui kiitettävästi, oli keppiä jos jonkinlaista :D Töppöstä lapsetti ihan kauheesti ja se juoksutti narttuja enemmän kuin ne olisi ehkä enää viitsineetkään. Kyllä kahdessa tai kolmessa koirassa on iso ero eikä kolmas joissain tilanteissa todellakaan mene siinä sivussa, mutta toisaalta taas tuntuu että ihan sama. Ahtaassa mökissä sisällä niitä on vaan liikaa joka tapauksessa, niin sama se on kompastella kahteen tai kolmeen. Ei mulle kyllä vuosiin ole todellakaan kolmatta tulossa mutta näitä on aina hauska miettiä silti!

Tokoa ja kavereita

S:n kanssa pitkästä aikaa kimppatreenit. Vielä pari viikkoa niin palaan kaupunkiin ja elämä helpottuu treenienkin suhteen kummasti!

Sieni aloitti tekemällä liikkurointia. Mua jopa vähän jännitti koska arvasin että tästä ei tule mitään :D. Nyt muistin kuitenkin haukuttaa sen ennen aloitusta.

Jäävissä pidin sen hihnassa, koska arvasin että se reagoi "käskyyn" arpomalla jonkun asennon ihan luimussa. Sanoin höpöhöpö ja otin sen vain hihnalla mukaan toistaen käskyn seurata. Pari kolme virhettä se teki, ekalla ja tokalle jäi, kolmannella meinasi jäädä mutta jatkoikin itse mukaan ja neljännellä ei reagoinut, mistä sai palkan. Muutama toisto. Ilme on toki edelleen sen näköinen, että nyt me ei totella liikkuria ja kohta se varmaan suuttuu meille ja tää on kamalaa :/ Se tarttee paljon tällaista treeniä ja kokeet unohdetaan nyt niin pitkäksi aikaa että koiran ilme muuttuu oleellisesti.

Sitten luoksetuloa. Eka palasin palkkaamaan sen kun ei reagoinut ekaan "käskyyn". Se meni hyvin, se istui kuin tatti ja oli ihan rentokin siellä. Toisella otettiin stoppiin asti. Se on kotona tehnyt hienoja stoppeja jopa 5s odotuksella, mutta nyt pysähtyi huonommin ja jo parin sekunnin kuluttua alkoi valua hämillään kohti. Kielsin ja menin peruututtamaan sen takaisin alkuperäiseen kohtaan. Siinä sitten aika monta kertaa "käskystä" koira vajosi istumaan tai maahan ihan just sen näköisenä, että en tiiä yhtään mitä pitää tehdä mutta jotain se liikkuri siellä mulle huutaa. Kävin vaan nostamassa sen ylös ja toistin seisomiskäskyn. No, lopulta sitten alkoi pysyä ja sai kehut (joista ilostui ihan ok, mutta heti kun poistuin kauemmas ja koira jäi yksin "liikkurin silmien alle", se meni taas luimumpaan) ja palkkaakin. Lopuksi vielä yksi läpijuoksu, vauhti oli ihan ok säätämisestä huolimatta. Jatkossa ei sotketa luoksetuloliikettä tähän, vaan jätän sen muuten vaan seisomaan ihmisten lähelle. Alkuun ne saa vain seistä ja tuijottaa koiraa niin että mä pääsen kauemmas koiran ahdistumatta, ja sitten alkaa huudella niitä käskyjä.

Lopuksi vielä kaukoja. S huitoi koiran vieressä. Itse olin vain metrin parin päässä. Minusta se teki oikein kivasti, muiden liikkeiden paineet ei siirtyneet tänne. Vaihtoi kaikki ekalla ja istumisetkin ihan kelpo pystyjä. Jähmeä se toki on joten jatkamme edelleen itseluottamuksen ja vireen kohotusta kaukoissakin.

Mudin vuorolla otin sille ensin parkkipaikalla siruntarkastuksen jossa pyysin että sirua ei meinaa löytyä. Ei mitään ongelmia, edes silmät ei muljuneet. Siitä vain kehut ja hetkeksi autoon. Sitten varsinaisesti kentälle; kehään meno hallinnassa (pari kertaa palasin autolle ja otin uuden lähestymisen, kriteerinä nyt se että seuraa-käskyssä koira ei saa vilkaista yhtään mihinkään. Nämä on sille vaikeita, ja voi treenata laittamalla mitä tahansa outoa ja lähestyä sitä ilman että koira on saanut ensin pällistellä sitä) ja koira paikallaoloon, missä S häiritsi sitä heittämällä leluja ja noutokapuloita sen lähellä. Pyysin sellaisia äkillisiä liikkeitä, niihinhän se (terävyydellä) reagoi jos johonkin, minkään lelun perään rallattamaan se nyt ei varmasti lähde. Olin piilossa niin että näin sen aidan raosta, ja joku kolme neljä minsaa S sitä häiritsi ja huusi sitten että ei tässä ole mitään järkeä kun koiraa ei voisi vähempää häiritä mikään mitä hää yrittää :D Kävin vapauttamassa koiran ja S haki F:n kentälle. Otettiin kolme luoksetuloa paikalla makaavan L:n ohi. Ekassa jäin näkyviin, tokassa olin kauempana melkeen piilossa ja vikassa kokonaan piilossa. Vikassa F myös juoksi ohi lähempää. Kyllä muuten jännitti! Ehkä meidän ongelma todellakin on se, että ohjaaja on äärimmäisen pehmeä eikä pääse tapahtuneesta yli... Luksi nimittäin makasi aivan rauhassa, vähän se vilkaisi ohi juoksevaa urosta ja sitten katseli mun suuntaan, just niin kuin aina ennenkin. Oli hyvä mieli mennä palkkaamaan koira. :) Lopuksi tein vielä vähän seuruuta, oli täpäkkä elikko ja narupallo sai kyytiä.

Sieni teki vielä toisen kierroksen. Ja muistin viritellä ;) Tässä otettiin ensin ihan vaan liikkeiden alkupaikkoihin ohjaamista ja alkuperusasennosta/-kontaktista palkkaamisia. Muistaakseni kolme vai neljä toistoa. Koira teki paremmalla ilmeellä kuin ekassa kehässä, ehkä silläkin se eka kerta menee vähän ihmettelyyn ja toisella se on itsevarmempi? Sitten häiriköintiä perusasennossa. Pahinta oli kun S käski pontevasti maahan ja näytti käsimerkkiä koiran edessä, siihen se meni kerran, toisella vain lipoi huuliaan ja sitten ei välittänyt. Leluja, rapistelua tms se ei juuri tainnut noteerata ja ilmekin pysyi pääosin varsin hyvänä. Sillä on varsin vahva kontakti ihan luonnostaan, mutta näitä toki saa tehdä lisääkin. Sitten jätin koiran maahan ja S häiriköi sitä siinä. Tässäkin se istumaan käskettäessä ja pontevalla käsimerkillä nousi ihan surkeena ja meni sitten ihan vänkyrään kun kielsin ja käskin takas maahan. Laitoin sen kokonaan uudestaan maahan suoraan asentoon ja jäin koiran eteen kyykkyyn muutaman palkan ajaksi. Sitten poistuin taas vähän kauemmas. Mikään lelu tai tule-käsky ei haitannut koiraa, mutta se istumaan käsky oli pahin. Lopussa se ei reagoinut enää siihenkään. Näitäkin lisää!

ulkojano yllätti

Lopuksi Sieni sai leikkiä I:n ja P:n kanssa. Pentu on vasta 4kk ja vähän piti käskeä varomaan, kun Sieni ei osaa tehdä sitä itse ja pentu on vielä aika pieni ihan runtattavaksi. Kyllä ne vähän välillä touhusi, mutta Sieni on selvästi jo tylsä aikuinen koira eikä sitä kauaa kiinnostanut.

Sitten mentiin team Impilään ja lähdettiin heti lähimetsään vähän tarpomaan. Töppönen sekosi taas ihan totaalisesti ja se olikin melkeen koko päivän ulkona juoksunarussa, kun sisällä se vain ahdisteli kaikkia kolmea talon narttua ja jodlasi koko ajan :/ Mutta Sieni! Se oli metsässä ihan tosi outo, käveli vain mun perässä koko ajan ja oli jotenkin ihan todella surkea. Mitään se ei ontunut tai aristanut mutta oli vain tosi kummallinen. Pihassakaan se ei halunnut leikkiä kenenkään kanssa, eikä sisälläkään. Sisällä sitä ahdisti kun muita sai ojentaa kun huonekalut meinasi saada kyytiä. En tiedä luuliko se, että jätän sen sinne hoitoon tai että hurja Impi tulee taas meille kiusaamaan sitä, vai mitä ihmettä. Illalla tultiin kotiin ja nyt ne nukkuu ihan tyytyväisinä, mutta mua hämää että mitä ihmettä oikeasti?!

Vaihdokki

Meille tuli vaihdokki! Töppönen haluttiin lainaan ja tilalle antoivat Impin. Tänään on Sienen juoksujen 17. vuorokausi ja mudi sai mennä vähän vetämään henkeä. Siellä se kusi kahdesti sisälle ja ekan vuorokauden höyrysi Lotan ja Vienon parissa ihan sekona, mutta sitten tajusi vissiin vetää henkeä ja huomasi että ei ole juoksuja mailla eikä halmeilla. Impi oli meillä ekan yön kanssa varsin levoton, vissiin vieras paikka sen verta stressasi. Tänään oltiin 4,5h metsässä ja loppupäivän onkin ollut ihanan väsynyttä väkeä, ja varmaan unikin maistuu jo paremmin :) Vähän tytöt keskenään meinaa hommailla ja yksi kärhämä pääsi syntymään, kun menin vielä hetsaamaan väliin että "leikkimään, mene leikkimään!". Tukista kiinni ja kunnon karjaisu niin tokenivat ja ihan nätisti on taas painittu sen jälkeen. Impi kyykyttää Sientä ja raiskaa sitä lähinnä niskaan, mutta samapa tuo, Sieni ei sano mitään jos en siis itse mene säätämään väliin.

Kylässä

Perjantaina Impilässä taas neljän miehen ja kahden naisen saunailta. Mudi oli edelleen oikein lunki ja antoi vieraiden kännisten ukkojen rapsuttaa, ja yhden kanssa se leikki pitkään narulelulla ihan fiiliksissä! Jäätiin sitten näemmä vielä toiseksikin yöksi hengaamaan omalla porukalla koska vasta äsken tultiin kotiin. Nyt on aika uupunutta sakkia :D Impi on selkeesti nyt vähän teinistymässä (se täyttää ylihuomenna vuoden) ja hakee selvästi paikkaa laumassa. Ainahan se on ollut todella kovapäinen junttura noin paimeneksi ja ihmiset on olleet kovilla sen kanssa, mutta nyt se on alkanut kiipiä laumassa koirienkin kesken ja aiheuttaa vähän härdelliä. Musta se on ihana, just tollasen harrastuskoiran ottaisin, Ipi rakas vittupää ;) Mutta noin kotikoirana voisi olla vähän helpompikin tapaus, mutta meni jo. Impihän on sijoituskoira ja joskus olen vähän makustellut että jospa mullekin tulis tervu seuraavaksi... en ole mikään rotu-uskollinen ihminen ja nyt tuntuu että mitä enemmän olen tavannut erilaisia koiria, sen tarkemmin tiedän mitä itse haluan. Jos tunnen just sellasen nartun, niin eikö sen pentu olis aika hyvä valinta? Onneksi ei oo mikään kiire päättää mitään.

Normipäivä

Tänään autokuskina toimimista, kebabbia, saunaa ja hengailua. Tutut ihmiset mutta isännän siskon kämpillä keskustassa - uusi paikka mun koirille. Oli hauska katsoa kun mudikin meni vähän luimussa vieraaseen asuntoon sisään, mutta sohvalla odotti tuttu isäntä ja siitä tuli kauheat pyyhkärit sen päälle! Senkin vihainen ja epäsosiaalinen piski :D

Vienon juoksut alkaa olla ohi, pystyi kusettamaan kaikki samaan pihaan irti.

Tää on niin normisetti :D L, V & L: "niin mitä asiaa?" Ipi ei kerkii ja eräs, voi eräs...

Eihän kukaan nähny?!

Se hetki kun Sieni saa kyytiä

Nikamain, missä oot

Töppönen kävi tänään lääkärissä. Olin jo stressannut itseni suunnilleen kuoliaaksi kaiken maailman nivelrikoilla ja monttukuntoisella koiralla - etukäteen märehtiminen onkin aina niin kehittävää. Toisina päivinä taas tuntui että kuvittelen kaiken ja ei sitä kyllä vaivaa yhtään mikään. No, koska sillä on vakuutuskin, päätin että nyt kyllä otetaan selvää mikä tämä juttu oikein on. Ihan vaan siis siksi, kun se nuolee ja puree niitä jalkojaan, ja on öisin levoton ja rapsuttelee ja plaaplaa, epämääräisiä kipuoireita.

Pihalla mudi pomppi tasajalkaa "jee! mihin mä pääsen!" mutta kyllä se nopeesti siitä suruksi muuttui. Eka vaa'alle; 15,7kg. Odotusaulassa pystyi vielä istumaan ihan suht lunkina mutta kun sitten kutsuttiin peremmälle, tyyppi lähti sutimaan ulko-ovelle, että oli vissiin jo aika poistua. Juuei, huoneeseen siitä. Ell siinä jutteli mulle ja kävi kyykkyyn lattialle, koira pysyi omassa nurkassaan mun takana että et kai oo tosissas että mua meinaat koskea. Nooo, mudi pöydälle ja siinä vaiheessa se olikin sitten sitä mieltä, että ei saa koskea tai muuten hampaat. Pistettiin sille kuonokoppa päähän. Mudilla pyöri silmät päässä ja se oli niin jäykkänä mua vasten että hyvä että sain sen pidettyä pöydällä.

Yleistutkimus normaali. Anaalirauhaset aika täynnä. Tassut ihan pikkasen punoitti, ei lainkaan pahasti ärtyneet. Vaikka se oli tosi jäykkänä, se antoi nätisti tutkia kaikki raajat eikä missään ollut mitään epänormaalia. Ei kipua, ei aristuksia, ei jäykkyyttä. Juteltiin siinä kaikenlaista ja ell kysyi "se taitaa olla aika kovasti sun perään?". No kyllähän se taitaa joo, vaikka sen mielestä on ihanaa mennä porukoille ja se tykkää niistä kauheesti ja kaikkea, niin kyllä se siellä hoidossa ollessaan kuitenkin kaipaa mua ja stressaa enempi vähempi. Ell oli sitä mieltä, että ei tässä koirassa oo mitään vikaa, oireet on enemmän stressiperäisiä. Oli puhetta just siitä, että treenimäärän radikaali vähentyminen, talouden nartun juoksut ja hoidossa oleminen yms voi hyvin aiheuttaa tällaista käytöstä. Oli puhe myös siitä, että Luksi on aika kovasti narttujen perään ja sekoaa lähitalojen juoksuisista nartuista ja ylipäänsä sen leikit on helposti aina sitä astumista ja nylkytystä vaikkei juoksuja olis lähimainkaan. Tähän on jotain hormonihoitoa jota voisi kokeilla, mutta jos koiran varalle edes ehkäehkäehkä on jalostuspläänejä, silloin tämä lääkäri ei koskaan anna noita hormoneja. Kuulemma on pieni mahis että sitten ei jalostuksesta tulekaan enää mitään.

No, se selän kuvaaminen oli ihan looginen jatko ja kysyin samalla olisko ne lonkat ja kyynärät kanssa. Voihan siitä kuvata vaikka mitä, mutta mietittiin mikä on oireiden perusteella tarpeellista ja päädyttiin lopulta näihin. Lonkat ja kyynärät lähinnä siksi, että ne on silloin 1v iässä otettu kanssa ja on vertailukuvat. Koiralle oli ajatus antaa akupunktiohoitoa "jospa se rauhoittaisi sun sielua vähän" ja lisäksi ne anaalit piti tyhjentää. Päädyttiin siihen, että pannaan se ensin nukkumaan, kuvataan, ja sitten koiran edelleen nukkuessa ell laittaa neulat ja tyhjää anaalit. Vähiten stressiä koiralle kun sitä ei hereillä hoideta kuin se mikä on välttämätöntä. Mä oisin saanut mennä mukaan kuviin, mutta en tiennyt ottaako mun insuliinipumppu itseensä, eikä tiennyt myöskään ell, niin päätin käydä syömässä sillä aikaa.

Mudille pantiin piikki reiteen ja meidät jätettiin kaksin. Muistaakseni viime kerralla koira ei meinannut nukahtaa ja sätki ylös vielä monesti, mutta nyt se meni tosi nopeesti nuokkuvaksi ja kun ehdotin että käypäs maate, kävi ihan suosiolla. Silittelin sitä siinä ja kerran se meinasi vähän nytkähtää ylös kun liikautin jalkaani, mutta tosi nopsaa oli ihan kanttuvei. Kun hakivat sen röntgeniin, lähdin sitten läheiseen mäkkiin. Kävin myös asioilla muuten ja mulla meni ehkä joku kolme varttia yhteensä, 30-60min käskivät viipyä, niin aattelin että se sattu just hyvin.

Takaisin tullessa mudi makasi patjalla peiton alla edelleen kuonokoppa päässä, ja sillä oli päässä myös akupunktioneula! :D Kuusi niitä oli yhteensä, mutta en nähnyt muita, enkä tajunnut erikseen kysyä missä kohdin ne oli. Kyseinen ell käyttää tosiaan akupunktiota ja olen kuullut siitä paljon hyvää, pitäisi olla osaava ihminen. Mudi heilautti mulla vähän häntää mutta oli edelleen ihan uninen.

Sitten tuli se pommi. Lonkat ja kyynärät siistit, selkäkin tosi puhdas eikä tosiaan mitään nivelrikkomuutoksia missään. Mutta sillä on vain kuusi lannenikamaa, kun niitä on normaalisti 7kpl! Mun eka ajatus oli suunnaton järkytys siitä, että mitä vittua se kolme vuotta sitten kuvannut ell oikein on katsonut niistä kuvista, kun totesi että selkä on kunnossa?! Mitä nyt sellanen pikku juttu että yksi vitun nikama puuttuu kokonaan? Laskettiin niitä siinä ja on kuulemma pieni mahis, että se viimeinen on ristiluussa (?) kiinni eikä siksi erotu kuvasta, tai jotain, mutta ei pitänyt todennäköisenä. Kyllä se vaan puuttuu. Muuten ne oli tosi siistit ne muut nikamat ja sai kehuja että näistä ne oireet nyt ei ainakaan johdu. No, se puuttuva nikama selittää luultavasti sen miksi koiralla menee selkä niin helposti jumiin. Hierontaa vaan tarpeen mukaan, ei sille muuta voi tehdä. On se joo rakenteellinen puutos, mutta sama koira se on edelleen, eikä se nyt muuttunut miksikään invalidiksi yhtäkkiä kun tää todettiin. Kun siitä mahdollisesta jalostuskäytöstä oli aiemmin puhetta, niin kysyin nytkin, että onko tää siis este nyt niille ajatuksille. Ell ei oikein sanonut juuta eikä jaata, just vaan sitä että onhan se selvä puute rakenteessa, mutta se on itse päätettävä minkä arvon sille laittaa. Ei siis missään nimessä tyrmännyt suorilta, enemmänkin tuli rivien välistä sellainen olo että eipä toi nyt niin haittaa, onpahan vaan sellann erikoisuus tässä koirassa. Täh, jos koirasta puuttuu yksi nikama, miksei se olisi ihan iso juttu ja ehdottomasti haitallista?!

Sitten oli puhetta vielä luontaistuotteista ja rauhoittavista, joita voi halutessaan kokeilla. Ihan tohon stressaamiseen, niin näkisi, onko se se syy jalkojen kalvamiseen. Sain kasan esitteitä ja jos siltä tuntuu, niin aineita saa käydä myöhemmin hakemassa. Anaalit oli tyhjätty valmiiksi ja eritettä olikin kuulemma tullut aika lailla, enemmän kuin päältä päin oli ajatellut. Sekin on varmasti voinut olla yksi koiraa ärsyttävä juttu ja tassut on saaneet osansa ihan siitäkin. Tulehdusta tms ei ollut vaan selvitään kuulemma ihan takapään suihkuttelulla. Pitää perehtyä asiaan ja seurailla niitä jatkossa, ei ole koskaan tarvinnut, niin en kyllä tiedä niistä juuri mitään, uuno mikä uuno.

Mudi sai herätteen, siitä otettiin neulat pois, mä maksoin ja vein kassin autoon ja palasin sitten hakemaan koiraa. Reippaasti hehkutin että "töppönen nyt mennään!" niin kyllä se siltä vähän yritti kammeta ylös, mutta ei tullut juuta eikä jaata, niin nappasin sen kainaloon. Autoon nostin sen, otti sen verta jalkoja alleen että kävi kohtuu hyvään asentoon eikä vaan levinnyt siihen suorilta. No, matkalla sitten auto hajosi, kytkin menee kyllä pohjaan asti mutta on jotenkin ihan veltto ja ei tunnu toimivan ts. vaihteita ei tahtonut saada päälle, ai jumalauta että olin niin varma että se hajoaa siihen paikkaan ja mulla on koomainen koira takapaksissa ja miksi juuri nyt?!? No pääsin kotiin asti, mudi oli heräillyt ja vaihtanut paikkaa kontissa omaan tuttuun nurkkaansa. Ulos se hyppäsi itse, en ehtinyt edes ottaa tukea kun kysyin että tuutko sä, niin roiskaisi jo. Jalat kantoi mutta vähän oli huteraa menoa muuten, sänkyyn se suunnisti suoraan ja on nyt siellä lojunut noin tunnin. Soitin autokorjaamoon ja saan viedä auton vielä tänään, nyt vaan odotan että kaveri pääsee töistä kuskaamaan mua korjaamolta takaisin. Känninen koira pitää varmaan laittaa häkkiin siksi aikaa, ei sitä mukaankaan viitsi ottaa jos se auto vaikka oikeesti hajoaa tohon matkalle. Voi vittu, miksi just tänään?!

pahaolo

todellapahaolo

***

Auton korjausarvio 800e. Nou mani. Jos vaan lopettais harrastukset ja kaiken koirahomman, mitä varten se auto on olemassa, ja sotkis pyörällä töihin?

***

Pissalla tunti sitten. Ulos lähdettäessä mudi näki jotain fakin pikku-ukkoja ja sai raivarit vaikka ketään ei ollu missään, ööö, ei sen silmiin kai mitään mömmöjä tänään laitettu...? Oli kovin rauhallinen ja jotenkin sellainen mitä kuvittelen sen olevan kymmenen vuoden päästä pappana, käppäiltiin joku vajaa kilsan rinki että sai pissat tehtyä. Kotona sitten pieni ruoka, vettä se ei ole juonut kun ei normaalistikaan juo, niin annoin vähän kissan märkäruokaa ja tilkan vettä. Ei tullut edes paikalle kuin vasta pyynnöstä ja vähän sillä varmaan on vielä paha olo, kun oli niin vaikeeta, mutta litki sen sitten kuitenkin. Väsyneen oloinen se on, makoilee vaan. Sieni on impilässä ja palaa kuulemma "joskus" - onni on ystävät jotka haki sen pois että tohvelisankari saa heräillä rauhassa :) Tää ystävä on ns. invaliditalolla töissä ja Impi on joskus ollut siellä pari tuntia mukana, kun käyttävät asukkaita ulkona. Tänään hää sitten otti Sienen sinne ja sipuli oli ollut NIIN elementissään. Kaiken maailman pyörätuolit ja apuvälineet ja liukuovet ja enempi vähempi vammaiset (anteeksi poliittisesti epäkorrekti ilmaisuni, jos se oli sellainen?) ihmiset ja kaikille vaan TUMPS TUMPS. Sieni suorastaan vaadittiin pian uudestaankin sinne <3 Siitä tulis niin loistava terapiakoira, kaverikoira, tai mitä niitä nyt onkaan. Ja joutaa se toki tonnekin joskus uudestaan :)