Pääsieni

Yritin ottaa Sannalle naamakuvaa pennusta, mutta voi kilin kellit... a) ota avustaja mukaan, ihmissellainen b) älä ota mudiavustajaa mukaan c) osta parempi kamera. Tulipa nyt jokunen otos vaikkei yhtään suoraan edestä -naamakuvaa saatukaan.

Poseeratkaa! Iso osaa, pien ei, tässä se ainoa kohtalainen vahinko niistä sadasta kuvasta.


(huomaa avustajan korva takana!)


No pliis, älä lyöööö!! (hei ei sitä oikeesti hakata.)


Mennään sit kotiin ku ei tästä tuu mitään. Sieni on aika hyvin perseytynyt :D Tarkoittaa, että töppönen on paita ja Sieni perse. En tajua, miksei ne törmää useammin toisiinsa, kun pentu roikkuu ihan varjona töppösen matkassa.


Paska kuva mutta näkeepä himpan tuota alati kutistuvaa kokoeroa. Töppönen ei ole noin läski, kottikärryn pyörä jää just sen vatsalinjan kohdalle :P Töppösellä on tuima ilme, koska naapurin pikkuräksy on juuri tulossa kulman takaa, kuulemme sen jo kaukaa.


Räksy meni, poseeraisitteko kullanmurut vielä hetken. Ai ette. No mennään sit sisälle oikeesti.

(Edestä päin kokoeroa on kyllä vielä.)

Lääkärin kautta jäljelle

Eri koira kuitenkin. :D

Tytti kävi klinikalla, kun haava eritti eilen hurjan näköistä harmaanvihreää mätää. Kerrankin diagnoosi oli mieleinen: haava ei ole kovin syvä ja parantunee itsestään. Pientä tulehdusta sen pinnassa/reunoilla oli. Koira saa nuolla sitä eikä missään nimessä mitään siteitä päälle, mutta katsottava että pysyy puhtaana. Ulkoilun jälkeen siis tarpeen mukaan esim. suihkutus. Saatiin kuitenkin antibiootit kun sitä tulehdusta oli näkyvissä. Vähintään viikon kuuri, jos 10 päivän jälkeen ei ole parannusta tapahtunut, soittaa uudestaan.

Painoa koiralla oli 27kg. Sterkkaan mennessä se oli 24kg. Ei se pahan näköinen mun silmään ole, ja kylkiluut tuntuu, mutta kaipa siihen on oma silmä vaan tottunut. :P Tohtori käski seurailla ettei painoa ainakaan lisää kerry, eikä muutaman kilon tiputuskaan pahasta olisi. Narttu onneksi liikkuu paljon, mutta asialla on myös se toinen puoli; käyttökoiran olisi syytä olla hoikka juuri siksi kun se rymyää niin paljon pitkin metsiä ja ylipaino on aivan turha rasite nivelille. Extra Energiaa on nappulat edelleen, ja minusta ei tunnu hyvältä ajatukselta vaihtaa niitä mihinkään höttöön. Ennemmin vaikka sitten vähentää nappulan määrää hieman ja korvaa sen kaiken maailman rehuilla, mitkä täyttää mahaa, mutta joissa ei ole "mitään". Tytti tykkää tomaatista, kurkusta, porkkanasta, kukkakaalista yms yms melkeen kaikesta ja sille on tosi helppo kasata mieleistä mahantäydennystä oikean ruuan sekaan.

Pentu oli mukana ell-reissulla, tosin vain autossa. En millään jaksanut virittää aitoja paikoilleen jättääkseni sitä kotiin, joten totesin olevan helpompaa heittää se autohäkkiin. Sille tekee kyllä oikeasti ihan hyvää venailla siellä autossa. Nyt oli käsittääkseni jopa hiljaa, ainakin lähtiessämme ja palatessamme!

Kotona tein takapihalle pennun kolmannen jäljen. Askelia oli 45kpl ja astuin niin, että edellisen jalan varpaat oli juuri seuraavan jalan kantapään tasolla tai siihen jäi muutaman sentin rako. Pituutta tuli laskujeni mukaan reilu 10 metriä. Pentu jäljesti hienosti aina kun nokka oli maassa, mutta muutamaan kertaan nenä nousi matkalla ylös ja koira pysähtyi. En oikein tiedä ottiko se häiriötä äänistä (jossain lähellä leikattiin ruohoa) vai johtuiko se siitä, kun pentu yritti vähän sivuun enkä antanut sille liinaa -> ihmetteli että mitäs. Joka tapauksessa en oo huolissani, kyllä se siitä varmasti :) Jatkoi kuitenkin aina pian itsenäisesti eteenpäin. Sikäli mikäli minä ymmärrän asiasta mitään, askeleet on aivan liian lähekkäin sille. Luksillehan aikoinaan kanssa junnasin pitkään liian tiiviillä askelilla ja ihmettelin miksi koira kiemurtaa ja jättää nameja ja ties mitä. Kerran sitten osaavassa seurassa katsottiin hommaa ja sain noottia että pidennä askelväliä reilusti, mentiin melkeen kerralla normaaliin askellukseen. Ooops! Kokeilen Sienelle ensi kerralla huomattavasti pidempää väliä.

Paikallaolon alkeet

Pentu on vahingossa oppinut paikallaolon alkeet ruokakupilla :) Sieni oli ollut meillä vasta vähän aikaa, kun olin koirien kanssa mökillä. Isä näki kun ruokin koirat ja se kysyi miksi mä kiusaan pentua. Odotin kuppi kädessä, että pentu vahingossa istuu, jolloin heti kumarruin laskemaan kuppia alemmas. Pentu tietysti nousi ja aloitti hyppimisen uudelleen, jolloin kohosin kupin kanssa takaisin seisomaan. Sanaakaan en sanonut - en kieltänyt, en hokenut sille jotain istu-odota-paikka-sanoja joista sillä ei ollut hajuakaan. En myöskään kehunut. Pelin henki on, että pentu käytöksellään ohjaa minua. Alkuun riitti, että sain kupin lattiatasolle, ja pentu sai luvan "ole hyvä". Sitten halusin irroittaa käteni kupista. Siinä kesti suhteellisen kauan, samoin siinä, että saatoin nousta kokonaan seisomaan. Sen jälkeen etäisyys ja kesto on tullut suhteellisen helposti. Voin peruuttaa pennun taakse tai muuhun suuntaan. Kestoa nyt ei ole kovin hirveästi tehty mutta luulen että sitä ei ole vaikea alkaa tuosta lisäämään, sen verta hyvin tyyppi näyttää jo hoksanneen idean ;) Selitin tämän isällekin. Minusta se on kaukana kiusaamisesta. Kiusaamista olisi, jos pelissä ei olisi mitään sääntöjä, eikä koiralla olisi mahdollisuutta ymmärtää syitä ja seurauksia ts. kuppi tulisi ja poistuisi miten sattuu. Nyt säännöt on helpot ja nälkäinen pentu hiffaa ne nopeasti.

Mä itse asiassa sanon sille tuossa sen "istu", jolloin se heti lopettaa hyppelyn ja istuu. Luulen, että istukäsky alkaa jossain määrin olla hallinnassa, ainakin kotona.

Jäljen nostot & esineruutu

Metsiksellä jälleen. Ensin esineet, sitten lenkki, sitten jäljet. Mudista oli hauskaa päästä maastoilemaan pitkästä aikaa. Sieni hoiti häiriökoiran homman huolella. Koska autossa kiljuminen ei ole auttanut, pentu on päättänyt kokeilla haukkumista. Ei tule auttamaan sen enempää mutta saa nähdä kauanko se sitä jaksaa yrittää... lenkillä pentu oli mukana ja olikin aika rasittava mudia koko ajan häiriköidessään. Se alkaa koipineen pysyä mudin perässä varsinkin helppokulkuisessa maastossa eikä sitä siis enää niin vaan karistetakaan kannoilta!

Esineruutu. Tallasin tattipolun alkuun kahden polun väliin kaistaleen, jonka syvyys oli varmaan jotain 60-70m ja leveys vaihdellen 10-15m. Esineitä oli kolme; heti edessä puun oksalla pinkki lapanen, suht keskellä maaston alimmassa kohdassa kaatuneen puunrungon alla muovinen litteä aurinkolasien tasku, ja takana oikealla melkeen takarajalla pienen mättään juurella kämmenen kokoinen pehmeä nukke. Tuuli oli aika vähäinen ja ilma hieman painostavan raskas. Koira taisi bongata etuesineen jo alussa, koska se meni sille aika lailla suoraan ja toi sen saman tien. Seuraavalla lähetyksellä ei myöskään mennyt kauaa, kun tuli takimmainen esine. Keskimmäistä koira joutui etsimään pitempään, se kävi kerran ihan etualallakin, mutta jatkoi itse. Luulen, että sillä oli haju jo jonkin aikaa ennen löytöä, koska se pyöri käsittääkseni aika oikeilla kohdilla. Sieltä se lopulta sitten nousi. Patukkapalkka ja autolla ukon uunikanoista anastamaani lientä. Välipalkkoja ei siis ollut. Ei mudi maastoissa hyydy palkan puuttuessa.

Jäljet/janat olin tehnyt etukäteen ja ne ehti vanheta vajaa 2h kaikkinensa. Pelkät jäljen nostot siis. Ensimmäinen jana oli vanhaa metsäautotien pohjaa ja noin 20m. Piti ihan nousta isolle kivelle tähystämään missä se merkiksi valittu kaatunut koivunrunko oli, kun ei näkynyt enkä tietenkään enää muistanut :P Koira lähti heti parin metrin jälkeen janalta vasempaan, kutsuin sen pois kun mun jälki se ei ainakaan ollut. Varsinainen jälki nousi hyvin mutta valitettavasti väärään suuntaan - olisi lähtenyt oikealle. Annoin mennä liinan mitan vasempaan ja huusin sitten takaisin. Ainakin se tuli kiltisti - aina ei ole halunnut ottaa ohjausta kuuleviin korviinsa. Filmipurkki löytyi pian ja siellä oleva meetwurstisiivu oli mieleen.

Sitten siirryttiin vähän eri kohtaan ja nostettiin toinen jälki. Jana oli helppokulkuisessa sammalmetsässä ja ehkä aavistuksen pitempi, reilu parikymmentä metriä. Todella hieno, määrätietoinen, luotisuora eteneminen reippaalla ravilla, jälkeen törmäsi kuin seinään ja nosti heti oikeaan suuntaan eli vasempaan. Jälki teki 90 asteen kulman ja eteni tien viertä pitkin n. 10m ennen filmipurkkia. Hieno ilmaisu ja meetwursti maistui taas. Heiteltiin lopuksi sitä filmipurkkia, kun ei ollut tullut muuta lelua mukaan. Kävi se niinkin.

Tytin jalkahaava näyttää pahalta ja huomenna pitää soitella klinikalle josko siihen tarttisi ihan antibiootit. Koira on maannut sohvalla hyvin tyytyväisenä koko päivän. Se ei ole ihan tyypillistä Tyttiä, särkee varmaan jalkaa. :/ Tänään kun nukuin päiväunet, ja uudestaan illalla kun oltiin paimenten kanssa metsässä, Tytti oli kuulemma ollut Sienen lootassa. Mä haluisin todella tietää MITEN se on saanut itsensä mahtumaan tonne! :D Ja miksi?!

EVL0

Ristiinassa, EVL-koiria 4kpl, oltiin toisina. Tuomarina Pauli Härkönen. Aamulla kotoa lähtiessä otin mukaan takkia ja hupparia, kun tuntui että on tosi tosi kylmä. Koepaikalla sitten aurinko alkoi paistaa ja ristus että oli hiki!

Sieni oli mukana. Se tepasteli katselemassa maisemia (jee), istui yhden naisen sylissä (jee), tervehti yhtä miestä ja kerjäsi ja sai pitkään maharapsutuksia (jee), katseli koepaikalla olevia koiria läheltäkin (alkuun vähän hui, mutta kovasti olisi kiinnostanut mennä luokse, vaan oli kiellettyä. Otti pyydettäessä tosi nätisti kontaktia minuun :)). Lopuksi se nukkui taas autossa ketarat oikosenaan.

Kehäänmenotarkastus: ok. Huh, uskallankohan vähän jo lakata stressaamasta tätä, kun viime aikoina on mennyt niin hyvin. Mehän ollaan kerran ihan melkeen lennetty ulos voi-kokeesta ennen kuin päästiin edes kehään...

Paikalla istu: 10. Eipä mitiä.

Paikalla makuu: 0. Ja savu nousee korvista... vasta kolmannella maahan. Mitvit? Ei oo ollu moista ongelmaa. Sivulle nousi sentään reippaasti omalla käskyllä. Kuulemma muuten hieno makuu.

Yksilöliikkeet tehtiin taas kahdessa osassa, normijärkkä, ruudusta poikki. Nyt kun on ollut useampi tällainen koe, uskallan sanoa, että meille sopii paremmin kuitenkin se että kaikki on putkeen. Kummallakin vähän lässähtää fiilis välissä.

Seuruu: 7,5. Oli kiva kaavio! Mä tykkäsin enkä ymmärrä miksi noin huono arvosana, eikä tuomarikaan muistaakseni sanonut mitään. Paikoin pientä paikan elämistä ja osa käännöksistä olis ehkä voineet olla skarpimpia, mutta tykkäsin silti enemmän kuin seiskapuolen edestä. Pöh.

Zeta: i-s-m. 8. Istuminen on eniten kiinni äänensävystä; sen pitää olla keskikova ("top" on hiljainen ja "MAAhan" painokas) mutta kuitenkin selkeesti käsky "istu!", ei "istu..?". Otin ennen kehään menoa pelkkää istumista ja se toimi. Toimi kehässäkin. Jes, jes, jes! Seisomisessa koira liikautti toista tai molempia etujalkoja ja kiertyi siis osin perääni kun kävelin sen taakse. Muuta vikaa minusta ei ollut, seuruukin oli jees. Ihanaa että tää onnistui viime kerran totaalisen haahuilun jälkeen.

Luoksetulo: 8. Koira tuli puoliksi sivulle ja puoliksi eteen (käsky on sivu ja koira tulee tokoluoksetuloissa suoraan sivulle), liikkuri sanoi jo kiitos, enkä sitten käskyttänyt enää kunnolla sivulle. Muuten olin tyytyväinen, luksimainen suoritus kaikin puolin.

Ruutu: 0. Ruutu merkiltä oikeaan. Mun mielestä koira katsoi kyllä ruutuakin, mutta painostin sitä lähtöpaikalle kävellessä "missä ruutu, missä merkki, ensin merkki, ENSIN MERKKI". Viime kokeissa kun merkille menot on olleet persiistä. Merkki olikin hieno ja stoppi tosi hyvin, oli suora linja siitä ruutuun. Ja kas, koira lähtee takaviistoon ja meikä antaa sen painella ulos kehästä. :( Stop ja uudella käskyllä ruutuun, sinne paineli, maahan hienosti ja seuruukin oli vallan jees normihaahuiluun nähden. Tuomari sanoi, että todella harmittaa antaa nolla, olisit pysäyttänyt sen ennen kuin se ehti ulos kehästä. Kyllä mä tiesin että siitä tulee nolla, mutta en sitten muistanut tai tajunnut tai jotain.. voi paskan paska! Yritin kuitenkin kehua koiraa ihan vilpittömästi, se oli vain mun moka.

***

Ohjattu: arvoin vasemman. 0. Merkki oli pieni, matala puolipallo. Aurinko paistoi suoraan edestä ja kapulat oli osin ruohossa. Merkille lähti ekalla ja minusta ihan hyvin, mutta en nyt yhtään muista mitä tapahtui. Ei reagoinut ekaan stop-käskyyn ja mylväisin toisen? Koira oli aika kaukana merkistä. Edelliselle oli käynyt kanssa niin, että oli epäselvää onko koira vaaditun 2m säteen sisällä, kun sitä ei ollut muistettu piirtää. Tuomari sanoi niille, että olisi se ollut, ja että olisit odottanut hetken niin hää olisi sanonut. Minäkin jäin sitten katsomaan tuomaria ja odottamaan kelpaako. Sanoi, että lähetä vaan noutamaan, jolloin minä heti lähetin ja liikkuri sanoi samalla "käsky". En tiiä hämääntyikö koira siitä, liikkuri oli meinaan oikean kapulan puolella ja koira lähti sinne päin. Stop -> uusi ohjaus vasemmalle -> meni keskimmälle. Ei -> uusi ohjaus vasemmalle -> meni vasemmalle. Tiesin olevan jo nollalla, joten huikkasin hyvä, kun otti kapulan. Palautti ravilla. Se hyytyy tällasesta säädöstä. Mutta sainpas pelastettua ja kehuin koiran kunnolla :) Yksikään ei saanut tästä kymppiä, kaikilla tuli lisäkäskyjä merkille ja/tai kapuloille.

Metallihyppynouto: 7. No olipas tooooodella hidas nosto ja palautus hyvin varovaisella ravilla, niin että hätinä pääsi hyppäämään esteen yli, kun ei ollut lainkaan vauhtia. Olin juuri ärähtämässä että otapa se perkeleen kapula nyt kuule sieltä, kun koira noukki sen suuhunsa. Tälle on todella tehtävä jotakin. Olen aiemmin ollut sitä mieltä, että kuria kehiin, mutta jos koira inhoaa sitä kapulaa niin ehkä kuri ei tuota kovin hyvää tulosta. Noudosta ja kapulasta pitää tehdä kivempaa. Pitäköön kapulaa suussa vaikka iltaruokaa odotellessa tai jotain?

Tunnari: 6. Palikat rivissä, oma tokavika oikealla. Koira oli jo tosi kuumissaan ja läähätti sivulla. Lähetyksessä se kyllä katsoi kapuloita päin, mutta ravasi niiden ohi luoksetulomerkille. Taisin sanoa sille ihan "heeei!" joka ei ole mikään käsky :D. Koira pyöri siinä aikansa ja mietin että mitäs tekisin, kunnes se sattumalta osui kapuloille vasemmasta reunasta. Tsekkasi koko rivin läpi, meinasi ottaa vikan, mutta vaihtoikin tokavikaan. Palautus ravilla. Vähän jännitti, mutta ilokseni kapulan päässä oli mun merkki. Se todella osaa sen haisteluosan ja aion kokeilla kasata tähän nyt reilusti lisää virettä. Kadun sitten, jos tuhoan haistelunkin :P

Kaukot: 5. Perinteinen i-s-m-s-i-m. Mä olin etukäteen päättänyt, että jos ei nouse ekalla niin menen nostamaan, kuten treeneissä teen. Nyt oli jo nolliakin niin paljon, että mitä väliä pisteillä tai vaikka punaisella kortilla. En tiedä mikä totaalinen hyytyminen mulle tuli, mutta unohdin kokonaan. En muistanut ollenkaan siinä huitoessani vaan vasta jälkeen päin se tuli mieleen, että ai hitto! Tuplakäsky siis ekaan istumiseen ja ekaan seisomiseen. Lisäksi oli tullut vähän eteenpäin. Voi perkeleen perkele. Kaukoihin paljon lisää virettä. Liikkukoon sitten, mutta ne vaihdot saa luvan alkaa tapahtua ekalla.

Yhteensä 167,5p, ei tulosta, sij. 4./4. Tuli kaksi ykköstä ja hyvä kakkostulos ja sitten me, wohoo. :D Mutta olen silti varmaan tyytyväisempi kuin kahteen edelliseen kokeeseen. Ruutu oli tosi makea ja vauhdikas ja silkka työtapaturma että tuli nolla. Luoksetuloon olen oikein tyytyväinen ja seuruusta kanssa. Ohjattu oli hankala ihan oikeasti, hienoa että suuttumisen sijaan autoin koiraa ja saatiin se lopulta onnistumaan. Oli siellä toki koirankin mokia jotka pistän sen piikkiin ja joista sitä sietäisi ojentaa, kuten se paikkamakuun alun kuurous, kaukojen jumitus ja tunnarin tyhjäpää-alku.

Paikallaolojen piilossa:

tyyppi: me oltiin viimeeksi toukokuussa kokeessa, saa nähdä miten treeni on purrut tässä välissä
minä: ai, me oltiin viimeeks kaks viikkoa sitten, ja sitä ennen viikko sitten
tyyppi: o_O

Joo. Pitäis kai sitä treenatakin välissä. Kesäkuun koe (286p) meni niin hyvin että tuudittauduin jotenkin siihen, että koira osaa ja nyt kerätään vaan ykköset kasaan. Pidettiin reilu kuukausi lomaa tosi vähillä treeneillä ja sitten nyt on ollut tämä koeputki. Puutteita on milloin missäkin liikkeissä, ei ole yhtä tiettyä joka aina ryssittäisiin. Sellaista sujuvuutta kuin kesäkuussa oli, ei todellakaan ole. Meinasin, että treenataan ihan tietoisesti nyt joka liikettä. Vahvistetaan perusteita (kuten seisomassa pysyminen, kun kävelen ohi, herttileijaa ties koska sitä viimeeksi on treenattu, kun "kyllähän se sen osaa". Varmaan avo-luokan aikaan viime syksynä? :P) ja toisaalta tehdään niistä myös ehjiä kokonaisuuksia. Ei riitä, että koira treeneissä vaihtaa ekan kaukokäskyliikkeen hienosti ja saa pallon, vaan se koko sarja pitää mennä. Lisäksi kokeenomaista treeniä - opetan nyt vihdoin sen, että palkka on autolla, ja sen saa joka treenin päätteeksi vaikka kentälläkin olisi viljelty palkkaa. Ei sen tartte tolle olla kuin yksi pieni nami kupissa. Se kuppi on jotenkin niin ihana ja nami maistuu paremmalta sieltä kuin kädestä. :D Liekö agilityn peruja, siellä kuppia on jonkun verran käytetty.

Senkin tyhmä tatti

Ukko ja koiransa on käyneet muutamaan kertaan lintumetsällä. Koiran kanssa harjoittelu on ollut sallittua 20.8. alkaen, pyssyn saa ottaa mukaan vasta myöhemmin, sikäli kun minä oon ymmärtänyt kaiken oikein. Seisoja on päässyt ainakin seisomaan jo ja tarkoitus on ampuakin sille syksyllä lintuja :) Ukko on tuonut joka reissulta hirveän läjän sieniä. Pakastimessa ei oikeesti oo juuri enää tilaa. Koiranruokapakastimeni on täynnä sieniä, pääosin kantarelleja. Tämän päivän saalis oli x litraa mustia torvisieniä ja ne on niin herkkua että tilaa on tehtävä! Onneksi ne paistettaessa kutistuu tosi vähiin niin on toivoa saada ne jonnekin rakoon survottua.

Tytille sattui valitettavasti tämän aamupäivän reissulla pieni tapaturma. Koira oli alkanut ontua metsässä ja syyksi paljastui haava etujalassa. Koira on todnäk juossut piikkilankaan. :( Toivotaan, että paranee pelkällä puhtaanapidolla.



On ollut niin lämmin päivä, että luin kirjaston kirjaa partsilla. Sain kirjan loppuun ja menin keittiöön paistamaan sieniä. Joo, taisi se kirja jäädä sinne parvekkeen lattialle, kun en asiaa sen kummemmin ajatellutkaan. Hetken päästä kuuluu heimitäsäteetHYI! parvekkeelta ja mies tulee näyttämään raadeltua kirjaa :P



Ei siitä ole syöty kuin kannet. Mies meinasi, että netistä voisi saada tulostettua uudet, mutta epäilen. Sanokoon kirjaston täti mitä maksaa, niin vähennetään Sienen viikkorahoista :P

mies: vähän oot torvisieni
Sieni: (menee ukon luokse sohvan juureen)
mies: senkin tyhmä tatti
Sieni: tumps tumps (häntä heiluu sohvaan ihan villinä)
mies: tyhmä, tyhmä tatti
Sieni: tumps tumps tumps! (korvat linttaan ja koko pentu heiluu)
mies: korvasieni!
Sieni: (jatkaa katkeamista)
mies: :D

Ööö, JUST. :DDD

PS. Pennun korvat on taas molemmat pystyssä.

Agitunti

Helppoa, eikö?



No ei ollut ei. Mehän jäätiin aikoinaan 10krt alkeis- ja 10krt jatkokurssin jälkeen vähän tyhjän päälle ja omatoimitreenaajiksi. Siitä siirryttiin suoraan kolmosluokan rataa treenaavien ryhmään ja oltiin pihalla kuin lumiukot. Aika monta ohjauskuviota on joista ei oo mitään hajuakaan. Välistävedot on yksi näistä; tiedän kyllä mitä pitäisi tehdä, mutta en vaan osaa. Jalat sinne päin, rintamasuunta tonne, käsi näin ja toinen käsi näin.. juu morjens, en taivu. Slalomeja ei oo juuri sen kummemmin treenailtu mutta koirallein ne on vissiin sen verta luontevia, että tuurilla on päästy näinkin pitkälle.

Ensinnäkin kontaktisika sai suorittaa A:n alastulon muutamaan kertaan uudelleen, kun ei pysähtymisestä ollut tietoakaan. Kaivelulla se kyllä taas löytyi, nyt vaan tarkkana itse. Jos haluan että koira pysähtyy, selkeä käskytys, jos saa tulla saman tien pois, selkeä käskytys sillekin. Jos ei käske mitään, ei voi puuttuakaan, teki koira mitä tahansa.

Nelosesteen jälkeen tosiaankin mentiin suoraan putkeen, "viimeinen" hyppy jäi kokonaan väliin. Se oli joka koiralle alkuun hankalaa ja minunkin mudi väen vängällä suoritti sen aina jotenkin päin. Onhan se tosi selvästi tossa hyppyryhmässä mukana.

Junnattiin alussa tuota 3-4-5 -kuviota yksi setti. Koira huutaa ja kiehuu, mä en tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa kun en vaan OSAA ja kouluttaja kärsivällisesti kädestä pitäen opastaa että tee näin, ei noin, yritä uudestaan, keskity nyt. Voi huoh :D. Kyllä se siitä sitten. Pitääpä nyt oikeasti omalla ajalla opettaa mudille tuo homma. Ei radan osana, vaan kahdella hyppyesteellä alusta alkaen.

Loppurata meni hyvin. Seiskaputkelta kasille tullessa ja 11-putkelta 12-hypylle tullessa piti olla tarkkana, ettei koira tullut hypyn ohi. Kohti hyppäämistäkään me ei vissiin oo juuri tehty, kröhöm öhöm... (jälkimmäiset) kepit onnistui myös keppien vasemmalta puolelta ohjaten, jei! :)

Tovereita

Lenkillä Marian Vilin & Lotan kanssa. Koirat oli mukana kaupungissa ja miitattiin. Urokset on nähneet kerran aiemmin, kun käytiin Marian luona, ja ennakkoluuloistani huolimatta L oli ihan siivosti. Siksi uskalsin nytkin tavata. Vähän se mun mutiainen kävi päätään aukomassa ja piti välillä muistuttaa, että kyllä me tänne metsään kaikki mahdutaan, äläpäs nyt höyryä. Varsinkin jos Vili kävi kauempana ja tuli takaisin, L olisi antanut sille kyytiä. Niin se tekee Tytillekin, tai tekisi jos ei kiellettäisi. Himpan liian virkaintoinen kyttä :P Lotasta mudi tykkää kovasti mutta ylläri ylläri Lotta(kaan) ei tykkää mudista. Mudin rakkaus on aina kovin yksipuolista.

Sieni aluksi pelkäsi Viliä ja murisi sille. Vili ei ollut kiinnostunut pennusta ja pian autolta metsään lähdettyämme pentukin rohkaistui ja olisi jo roikkunut Vilin karvoissa. :D Kun aikuisille piti välillä korottaa ääntä, pentu oli ihan huolissaan että mulleko ollaan vihaisia. Vähemmästäkin tulee jakomielitauti, kun karjaisee että "töppönen perkele anna olla" ja lirkuttaa samaan hengenvetoon "hieno sieni, ei se sulle ollut, hyvä tyttö".

Kukaan ei oikein leikkinyt kenenkään kanssa, mutta oltiinpa nyt kuitenkin seuralenkillä!

Sieni, töppönen, Lotta (noutaja-tuntematon-sekoitus)


Vili (kelpie-lapinkoira-collie jos en ihan väärin muista) & Sieni, joka ihan sattumalta kaivaa juuri sedän vieressä! Yhtään ei kiinnosta mitä setä tekee!


Vili edellä, unkari ja hollanti perässä


Poikain pissarallia

Jälki, tokoa ja mudille selkään

AMK:n kentällä, ajatuksissa pentujälki ja mudille ohjattua noutoa. Aloitin jäljen teolla. Tallasin taas "kaistaleen", noin 5m pitkän, alkuun ja loppuun Frolic-namikasat ja väliin joka "askeleeseen" nami. Sieni pääsi heti ajamaan sen. Kannoin pennun jäljen alkuun ja nenä tippui tosi hienosti heti maahan! Pariin otteeseen matkalla kuono nousi ylös ja pentu ihmetteli hetken jotain ympäristössä tapahtuvaa, mutta jatkoi sitten itsenäisesti. Hälinää olikin liikaa, neljältä ei kannata koululle vielä mennä... hienosti kuitenkin päästiin loppuun asti. Leikittiin vielä paremman lelun puutteessa jälkiliinalla namien syönnin jälkeen - hyvin kelpasi! :D

Sitten nurmikolle merkki ja kapulat ja mudi ulos autosta. Aloitimme vasemmalla. Palasin reilusti taaksepäin ja laitoin vasemman kapulan vain noin viiteen metriin, ja kävin vielä näyttämässä sitä koiralle (kapulat oli siis valmiina jo etukäteen). Naksuttimella merkkasin heti kun oli ottamassa haluttua kapulaa. Pelitti hienosti, kertaakaan ei harhautunut väärälle tai muuten mennyt jumiin :) Vaihdettiin parin toiston jälkeen oikea, laitoin sen kanssa ensin lähemmäs ja palauttelin sitten taaksepäin, melkeen normaalipaikalleen. Loppuun vielä pelkkä merkin kierto.

Otin vielä hieman ryhdistäytyminen ja syvä henkäys = naks = nami -juttua koira perusasennossa.

Jossain vaiheessa koiralla oli palkkapallo suussa, kun läheltä autoamme meni ihminen. Mudinhan piti alkaa sille karjua. Koira seisoi paikoillaan, huusi tyypille, eikä ollut kuulevinaan kun kutsuin sen luokse. Seuraava käsky tulikin sitten sellasella volyymilla että tyyppikin varmaan pissi housuunsa, anteeksi vaan.

Sitten metsikselle. Ajattelin, että yksi kylmä siideri olisi vallan ihanaa, käynpä siis kaupassa matkalla. Kävellään lammen rannalle ja istun ja hörppään juomani siinä. Kesällä tehtiin ukon kanssa useinkin niin, uitiin ja hengailtiin vaan. Hemmetti, eihän mulla vaan ole lompakkoa mukana. Ei koskaan ole, jos meen vaan treenaamaan tai lenkille, enkä oo etukäteen päättänyt käydä samalla kaupassa. Opin kerrasta kun autoseni taannoin varastettiin kotikadulta, eikä mulla oo siellä mitään arvokasta yhtään turhaan. Autossa on kyllä kolikkokukkaro, mutta mahtaako ne kysyä papereita (terv. kohta 26v) just kun ne ei ole mukana... ja mihinköhän kauppaan sitä menisi, missä on kylmässä juomia. Päädyin lopulta Tarjoustaloon :D, kun marketteja ei oikein ole matkalla ja Lidlissä siiderit ei oo kylmäkaapissa. Tarjoustalossa on hassu elintarvike- ja juomaosasto ja siellä pitäis olla.

Pihassa sitten kolikkokukkaroa, parkkirahastoani, esille. Huimat 2,70e. No great, yleensä siellä on sellanen vähintään vitonen. Mahtaako tolla rahalla saada sitä tölkkiä ostettuakaan? Lampsin sisälle. Ei ne helvetin siiderit ole kylmässä, hyllyssä on kyllä, ja kylmäkaapissa kaljaa ja limuja, mutta ei siideriä. 2,30 oli halvimmat lämpimät siiderit mutta eeeei kiitos. Otin kylmäkaapista siis limun, 1,60e.

Sitten metsäkoululle. Se saatanan kuntorasti-tapahtuma on näemmä taas täällä!! >:O Autoja niin saatanasti ja tyypit pomppii pitkin metsää. Ei toivoakaan päästä MUN lammelle, niitä vilistää sielläkin, kokemusta on. Joo, ei tosiaan juoda tänään siideriä lammen rannalla. Voi ny saatana!

Kotipihalla mudi murraili jollekin ihmiselle. Ole hiljaa. Mur mur. NYT SE SAATANAN TURPA KIINNI KUULETKO! Hävetti. Koira kuitenkin hiljeni. Kulman takana näkyi seuraavat sompapossut pönöttämässä. Näin koiran ilmeestä ja ehdin murahtaa ensin; USKALLAPAS. Koira pysyi hiljaa, tyypit tuijotti kummissaan.

Taas sellainen päivä kun en vaan tajua tota koiraa. Helvettiäkö se välillä keksii alkaa ihmisille murraamaan? Random tyypeille jotka vaan on jossakin? Vähän iso reviiri mudilla, eh? Koko piha ja katu ja oikeestaan koko kaupunki. Luonnetestituomari sanoi, että jatka vaan samaan malliin ja pidä tää koira hyvässä kurissa ja nuhteessa, kun se on niin pehmeä niin se varmasti uskookin hyvin. Kilin kellit, kolmessa vuodessakaan ei oo tietyt jutut menny perille ja yhä saa vääntää.

Jotenkin tuo elikko on viime päivinä ollut huonokuuloinen muutenkin. Eilen otin sen iltapissalla kesken kaiken kiinni, kun oli niiiin vaikeeta kaikki. Me asutaan ihan taajamassa ja aivan vissi on, että irtiolosta nauttii vaan tottelevaiset koirat. Jos on kovin hidasta ja epämääräistä niin turha luulla olevansa mun kanssa irti, narun nokkaan pääsee heti. Olen aina ollut ylpeä huolella koulutetusta luoksetulosta ja siitä että se myös toimii käytännössä. Nyt tuntuu, että aletaan lipsua. Mikä hemmetin toinen käsky se tänäänkin treenin keskellä oli?! Jos ekalla ei jalat toimi, minä autan sen verta että liikettä löytyy ja rivakkaan löytyykin. Ei oo tapana antaa mitään toista käskyä ollenkaan. Pitänee vähän vaihteeksi ihan tietoisesti panostaa asiaan.

Lisää kuvia

Kuvat © Sini. Kiitos!

Sieni ja sen veli

Treffattiin Kangasniemellä Ruka, Sienen veli. Pennut oli todella samannäköisiä naamasta ja muutenkin. Sieni on selvästi hopeabrindle, nyt kun oli vertailukohde, niin munkin tumpelon oli helppo nähdä.

Käytiin ensin treenikentällä, joka oli tosi ankea :D. Töppöselle oli tarkoitus ottaa vieraassa paikassa zeta, ohjattu ja kaukot ilman välipalkkoja ja muutenkin kokeenomaisesti. Zeta i-s-m ja istumisenhan se taaskin seisoi, mutta en korjannut. Ohjattu alkoi hyvin, mutta koira meni keskikapulalle, ja sitten siitä tuli yhtä junnaamista. Se ei varman vaan nähnyt vasenta, koska se kyllä yritti ihan hienosti. Lopulta ei lähtenyt edes merkille kun väärät kapulat oli palautettu riviin ja yritettiin uudestaan. Koira ei jätä väärää roisillakaan EI-sanalla, jos on jo ottamassa sitä, vaan vetää vaan korvat luimuun ja ottaa silti. Eli se ei ymmärrä mistä kielletään. Tälle tarttee nyt keksiä jotain. Kokeilin auttaa sitä "toinen"-sanalla, ja se voisi olla yksi ratkaisu, jahka vähän ensin treenaillaan. Harmittaa, että meni nyt sitten kauheaksi säädöksi se kokeenomainen treeni. Pitäisi ehkä etukäteen päättää, että jos pointtina on koetreeni, ei aleta junnaamaan mitään tapahtuipa mitä tahansa :P Saatiin se lopulta kuitenkin onnistumaan kokonaisena liikkeenä ja siitä isot kehut (höh, olisit nyt palkannut jo!!). Loppuun ne kaket, aloitin -s-m-i ja kun ei noussut ekalla istumaan, murahdus. Sitten nousi, ja teetin vielä vaikka miten monta vaihtoa. Koira tuli hirveesti eteenpäinkin, oman mittansa.

Erittäin onnistunut ei näin -treeni. Sopivasti ennen sunnuntain koetta vielä. Harkitsen vakavissani osallistumisen perumista. :/

No, sitten ajeltiin jonnekin leirikeskuksen kupeeseen. Vieraassa paikassa on hankala keksiä lenkkimaastoja. Paikkoja joihin saa sekä auton että joissa on hyvä kävellä irti olevien piskien kanssa ei ihan noin vaan löydetä. Mietin otanko töppöstä lainkaan ulos, mutta Sini toivoi Rukalle aikuista koiraa kanssa, joten otin mudin mukaan. Ajattelin, että se on lähinnä "voi ällötys, sieni on tuplaantunut o_O", mutta unohdin setä pervon luonteenpiirteet... sen mielestä pienet pojat on kuuminta hottia ja koko homma oli mudin osalta yhtä kitinää ja astumishaluja. Uskoo se kun kiellän, ja pysyy käskystä poissakin ihan jees, mutta pennut kuitenkin koko ajan rymysi sen luo, niin paljoa hyötyä. Ensi kerralla jää autoon r*nkkaamaan :P

Mutta Sienellä oli ainakin huisin hauskaa <3 Olipa oikein saman kokoinen, näköinen ja tyylinen painikaveri. Ei tainnut alku-ujosteluakaan olla, vaan kävivät suorilta toistensa kimppuun. :D

Kiitos seurasta, seuraava miitti sitten joskus kuukauden päästä! Pitää vaan selvitellä vähän jotain parempaa lenkkipaikkaa, tuolla oli liikaa ihmisiä häiritsemässä.

Sieni on toi hopea reunassa






















sieniä!


linkkinä iso kuva the ilmeistä

Aina ei jaksa olkkaria kauemmas...

Sataa sataa ropisee. Sade ei mun treeni-intoon juurikaan vaikuta ja lenkkifiiliksiäkään se ei vie, päin vastoin. Jostain muusta syystä ei vaan nyt tänään oikeen nappaa mikään, ja ilmoitin ettei tulla tokotunnille. Pennulla pitikin olla lepopäivä, mudin kanssa olin ajatellut remmihaistelulenkkiä, mutta saa nähdä tuleeko sinnekään lähdettyä. Pyörähdettiin paimenten kanssa tossa alametsässä ja nyt koirat askartelee rustoluiden kanssa. Vähän kuitenkin töppöselle tokojuttuja ennen luita:

Tunnari. Eka versio sukilla; 4kpl miehen koskemaa ja yksi mun. Koira ei ensin tajunnut että kyse on tunnarista ja antoi ekan vastaan osuneen. Totesin että höh ja uusinnalla se hoksasi että kyse oli nenäjutusta. Oma löytyi. Vaihdettiin sukat deodorantti- yms. kylppärinhyllyltä-purkkeihin, viisi miehen ottamaa ja yksi jota mä olin lähminyt. Kaksi toistoa, kummallakin löytyi :)

Kaukoja, lähinnä m-s-m paljaalla lattialla. Kaukot on ehkä paskin liike eikä oo hajuakaan miten opetan ne pennulle ja tavoittelenko edes sen parempaa tulosta kuin mudillakaan. 8 taitaa olla mudin paras arvosana kaukoista EVL:ssä, voittajasta on yksi 8½. Mä en vaa osaa itse pitää kiinni kriteeristä ja koira liikkuu.

On niillä luanne

Töppösen veli kävi juuri luonnetestissä. Alla vertailuksi myös meidän rivi, testihän oli heinäkuun alussa ja kotisivuilta on luettavissa kattava analyysi.

Hupi +1 +2 +3 +2 -1 +3 +1 -3 laukauskokematon, +13 p.
Luksi +1 +2 +3 +2 +1 +2 -2 +2a laukausvarma +119 p.

Toimintakyky, terävyys, puolustushalu, taisteluhalu samat. Hermorakenne Hupilla -1, töppösellä +1. Vilkkaus Hupilla +3 vilkas, töppösellä +2 kohtuullisen vilkas ("hyvin lähellä +3 vilkasta"). Hupi hieman pehmeä, Luksi pehmeä. Luksi hieman pidättyväinen, Hupi salakavala ("luoksepäästävyydessä meni miestuomarin luo rapsutettavaksi, mutta kun tuomari alkoi paiskoa keppiä, niin H oli sitä mieltä että tuo loppuu nyt heti", ja varsinaisen hyökkäysosion jälkeen meinannut napata). Laukauksia velipoika kyllä sietää oikein hyvin, se on pk-koira, testissä vaan "tuli kertomaan mulle oudoista äänistä, jotka tulee puskan takaa, muutaman sekunnin kuluttua ampumisesta hyppäämällä mua vasten (mudimaisesti), kolmas ampu meni sitten hyvin".

Vanhemmat:
Nasta +2 +2 +2 +3 +1 +3 +3 +3 laukausvarma +213 p.
Temppu +2 +1 +3 +1 +1 +1 +3 +3 laukauskokematon +163 p.

Miten kahdesta kohtuullisen kovasta (+3) koirasta tuli pehmeä (-2) Luksi? Miten kahdesta luoksepäästävästä ja avoimesta (+3) koirasta pidättyväinen Luksi ja salakavala Hupi? U:t on ainakin kolmen Suomessa asuvan veljeksen osalta aikamoisia "mörrimöykkyjä" ja Luksin lisäksi ainakin Hupin kanssa on tosissaan tehty töitä, ettei se syö koetuomareita. Puolustus ja terävyys näkyy myös arjessa ja elo on välillä aikamoisen haastavaa.

En pidä luonnetestiä minään absoluuttisena totuutena, mutta kyllä mä tunnistan näistä tuloksista oman koirani ja sen mitä Hupista olen kuullut ja muutaman kerran sitä nähnyt, ei senkään tulos mikään suuri ylläri ole. Ne on haastavia poikia. Hupin omistajan kanssa on jaettu ajatuksia ja saatu paljon vertaistukea, selvästi koiramme ovat lähisukulaisia ja samojen juttujen kanssa on painittu! Toivon, että kolmaskin veli menee luonnetestiin, olisi hurjan hauskaa nähdä sen tulos. Ruotsissa olevat ja tämä kolmas suomalainen on MH-kuvattu, mutta se on mulle niin vieras juttu että en oikeen osaa tulkita sen tuloksia.

Treenejä ja pyyhkäreitä

AMK:lla nurmikkokohdalla. Töppöselle tokoa:

*aloin - viimein evl:ssä :P - opettaa huomaamatonta signaalia, jolla saan koiran skarppaamaan. Ohjattu nouto on meidän murheenkryyni; koira ehtii helposti herpaantua sillä aikaa kun liikkuri vie kapuloita ja merkille lähtö ei tapahdu ekalla käskyllä. Ryhdistäydyn itse ja hengitän syvään juuri ennen kuin annan käskyn. Tätä aloin nyt opettaa sille, ihan vain yhdistämällä lelupalkan kyseisiin apuihin. Ajattelin ottaa sen käyttöön kaikkien liikkeiden alkuun. Kokeessa tulee kuitenkin aina perusasennossa odottelua, mitä en ikinä muista treeneissä tarpeeksi tehdä, niin olisi keino millä herättää koira vaikka liike olisikin jo alkanut.

*zeta, pelkkää seuraamista. Muutama kerta kuvio läpi, ihan vikalla osalla seisominen. Tää liike kusee kokeessa enkä oikeen tiedä miksi. Seuruu on kamalaa. Koira ei ole alussa keskittynyt ja sitten tapahtuu niin paljon juttuja niin äkkiä, että se ei ehdikään mukaan? Toivon, että alkuhenkäisy auttaa tähänkin.

*merkkiä. "Missä merkki", kehu kun bongasi ja sitten piiiitkä odottelu. Kuvittelin, että liikkuri vie kapuloita hitaasti ja hartaudella. Koira murahti kerran ohi menneelle koirakolle, mutta silti muisti mitä oli tekemässä ja käskyllä lähti heti. Pöh. Kyllä se kotona osaa!

*kaukoja. Samoin pitkän pitkä odotus. Vain yksi vaihto, ekalla istuminen, toisella kerralla seisomaan. Lelupalkka. Vähän oli hidas se seisomaan nousu mutta palkkasin silti. Nopeutta hinkataan lisää jahka saan koiran taas reagoimaan ylipäänsä ekalla käskyllä.

Olen miettinyt asiaa ja ehkä osa koeongelmaa (tuplakäskyjä) on palkkaamattomuus. Koiran keskittyminen herpaantuu koska palkkaa ei tule. Kyllä se tekee ja ihan riittävällä vauhdillakin, mutta väliajat ehtii juuri haahuilla omiaan ja toljottaa minne sattuu. Pitäis kai sitä palkkaamattomuuttakin joskus harjoitella, viimeeksi muistaakseni avo-luokan aikaan vajaa vuosi sitten tietoisesti sitä treenailtiin. Voi huoh minua. Koira on kyllä ihan kultaa kun se kestää ohjaajan virheitä ja kummallisuuksia.

Sieni piti huolta taustamelusta ja huusi vitutustaan autosta. Kun pentu oli siivosti, oli sen vuoro. Tein nurtsille pennun ekan jäljen. Namina oli lihapullaa ja murkkuja kerääntyi aivan heti, joten ei muuta kuin frolic-ostoksille. Jälki oli jalkoja laahaten tehty "jana", olisko ollut jotain kolme metriä pitkä. Alussa ja lopussa enemmän nameja, matkalla tiiviys oli tuurilla juuri sopiva. Alkuun piti vähän auttaa ekoja "askelia" näyttämällä, mutta sitten mentiin tosi mainiosti itse :) Nenä pysyi hyvin maassa ja koira tuntui aika luonnostaan tsekkaavan vuorotellen molemmat puolet ("askeleet"). Eteneminen oli hyvin hidasta, mutta se ei liene tässä vaiheessa yhtään mikään haitta. Päin vastoin, pentu todella keskittyi pohtimaan asiaa eikä vain rynninyt miten sattuu.

Jälkiasiaa olen pohtinut sen verran, että meinaan tehdä sille nyt syksyllä tavan pentutreeniä yllä kuvattuun tapaan. Ajattelin, että jos tekisi vaikka viikon ajan joka päivä, ja myöhemmin syksyllä toisen viikon. Jos ehtii ennen lumia, niin vielä kolmas kuuri. Talven aikana opetan sille maahan menon ja jälkipurkin/-kepin ilmaisun maaten. Haaveilen edelleen opettavani koko jäljen keppien etsimisenä, periaatteella että jälki on vain keino löytää seuraava keppi, ja ruokaa ei koskaan ole (metsä)jäljellä. Siten kepit toivottavasti pysyy arvokkaina. En tiedä sotkeeko nää pentuharkat sitä. Tekee vaan niin mieli tehdä jotain, mutta ilmaisua en vielä halua opettaa, niin mennään sitten näillä. Vähän kävi tänään mielessä, että FH-jäljellekin olisi hurjan mielenkiintoista yrittää jotain koiraa koulia, mutta en tiedä onko tää se. En varmaan osaa ilman apuja enkä oikeen tiedä saanko kädestä pitäen -opetusta mistään.

Sitten huristeltiin metsäkoululle. Tunti me käppäiltiin. Teen kyllä pennun kanssa kahdestaankin lenkkejä - tai ulkoiluja ne ehkä enemmän on, ei niitä juuri liikunnaksi voi mulle ainakaan laskea, kun haahuilen hitaasti eteenpäin. Pentu on kuitenkin myös aika paljon ollut mudin kanssa yhdessä metsässä. Juokseehan se hirveesti, mutta ei kuitenkaan ollenkaan koko aikaa paina mudin perässä. Pysyy tosi hyvin mun luona ja antaa mudin mennä kauempana. En silti ole varma onko nää sille liikaa. Eilen oltiin ja tänään oltiin, huomenna ainakin pidetään lepopäivä ja pentu saa käydä vain pissalla takapihalla.

Äsken iltaruuan jälkeen:

mies: tytillä on pystypyyhkijäiset! tossa sohvatyynyllä! (koira seisoi sohvan edessä lattialla)
minä: aww<3 tytti ymmärtää, ettei lattialla kannata pyyhkiä, kun joku saattais tulla roikkumaan huuleen
mies: ei lattialla oo mitään mihin pyyhkiä!
minä: ai niin, äsken ajattelinkin että töppösellä varmaan tulis kanssa pyyhkärit, mutta se on niin likanen ja paskanen ja märkä että en viittiny antaa sille mitään tyynyä lattialle
mies: tuolla se pyyhkii ikkunaverhoihin

:DDD

Pyyhkijäiset = naama vasten pehmustetta ja hinkataan sitä siihen. Tytti pyyhkii pääasiassa makuullaan ja vain naamaa, töppönen aloittaa seisten, kumartuu niin että poski alustalle, kuopii etujaloilla aikansa ja kaatuu sitten sätkimään koko koira selälleen. Tytillä erityisen hyvän ruuan jälkeen ja nukkumaan mennessä, kun liikuntaa on saatu riittävästi ja koira on tyytyväinen petiin kellahtaessaan. Töppönen pyyhkii aamulla jos se saa tulla sänkyyn mun viereen (mökillä) ja muutenkin vähän miten sattuu, kun mieli on erityisen hyvä <3

Peruskouluun

Sieni on onnistuneesti ehdollistettu naksuttimeen! Jossain vaiheessa tuntui, että pennulla ei oikein sytytä, mutta sinnikkäästi vaan jatkettiin päivän-kahden välein 10 toiston sarjoja yksi tai kaksi per kerta. Ennen ruokaa saatoin antaa sille kupista pelkkää pentunappulaa. Ehkä namien vaihtaminen parempiin auttoi koska nyt homma toimii! :D

Tänään aloitin sitten varsinaisen "koulutuksen". Meinaan opettaa pennulle silkkaa asennetta temppujen avulla. Haluan, että se on aktiivinen; se saa suorastaan meinata revetä liitoksistaan innostuksesta. Sähellys ei kuitenkaan ole itsetarkoitus, vaan haluan ajattelua mukaan. Ei jeeihanaaaasiistiimääräjähdäääään vaan entästäätaitäätaioliskotääjohyvä. Haluan, että pentu uskaltaa yrittää ja että se tietää olevansa maailman viisain, paras ja taitavin pieni eläin. Se saa olla jopa röyhkeä, ainakin jossain määrin. Ajatus ei ole vielä aivan loppuun muotoutunut ja pitää seurailla miltä alkaa vaikuttaa. Onhan ihan tyypillistä kuitenkin, että leikki on leikkiä ja normaalisti kiellettyjä asioita saa sen aikana tehdä ja harjoitella.

Toistaiseksi oppilasta kuvaa lähinnä sana impulsiivinen :D. Se saattaa esimerkiksi hetken istua ja ihmetellä, sitten haukahtaa ja samalla hypätä ylös ja alkaa kaivaa nameja mun kädestä. Ohjelmassa onkin ihan ensimmäisenä luopuminen nameista. Töppöselle luopuminen on puutteellisesti opetettu ja nyt aion tehdä sen paremmin. Ei se mitään varasta ja käskystä antaa ihan minkä tahansa olla missä vaan, mutta se menee liian jumiin. Siksi sille ei toimi takapalkka kovinkaan monessa liikkeessä. Se jää niin "joko, joko" -tilaan että ei pysty keskittymään tekemiseen, ja on ihan luimussa että miksei jo saa lupaa ja vieläkö jotain pitää tehdä, olinko liian huono. Haluan, että pentu todella "unohtaa" palkan ja keskittyy täysin tekemiseen, mutta luvan saatuaan juoksee välittömästi ja reippaasti palkalleen.

5 - 0 - HYL

Agilitykisoissa kotikentällä. Tuomarina Anne Savioja, jonka agilityradat oli mun makuun ja hyppyrata aivan hirvittävä. :D Tuomarin kotisivuilla on aika paljon ratapiirroksia ja ajattelin toivoa että nämäkin ilmestyisivät sinne, niin mun ei tartte piirtää niitä itse.

Ekalta agilityradalta 5vp, aikaa jotakin -4s, sijoitus 5. Vitonen tuli puomilta, en ole varma oliko ylös- vai alasmenokontakti (eli molemmat oli aika hiinä ja hiinä, liekö ollut oikeasti kymppikin?). Kaasu hirtti kiinni ja sain karjua ääneni käheäksi, eikä ohjaus ylläri ylläri tuntunut lainkaan hyvältä... mutta "puhtaasti" kuitenkin mentiin kiemurat, harmittaa vaan kontaktit. A:lle olisin pysäyttänyt koiran kokonaan, kun tiesin että vitonen on jo, mutta eipäs pysähtynyt ei.

Tokalla agiradalla luulin saaneen kanssa vitosen, kun yksi käännös meni tosi pitkäksi ja kitapurjeet lepattaen karjutuksi, mutta ei sitten. Nollalla siis maaliin, aikaa taas jotakin -4s pintaan ja sijoitus kolmas -> LUVA! :) Jo on odotettukin!

Hyppäriä ennen muutin valmistautumistaktiikkaa täysin ja otin koiran hyvissä ajoin aurinkoon, josko se hieman nuupahtaisi. Hyppärillä oli kauheat vauhtisuorat ja toivoin että koira olisi jo hieman väsynyt... sain sen ekalta suoralta käännettyä putkeen, mutta meni väärään päähän. Päätin, että nyt sitten vedetään oikeen kunnolla. Tokalle vauhtisuoralle lähdettiin mutkaputken kautta ja jätin koiran sinne ja lähdin itse jo painamaan edelle. Arvelinkin, että se tiputtaa rimoja, kun sille tulee liian kiire perään, ja juuri niin kävi, eli eka rima alas. Loppurata kuitenkin puhtaasti, ne vaikeet kieputukset onnistui :) Ihan hyvä hylky. Ainakin se kääntyi siellä alussa putkeen eikä karannut seuraavalle esteelle! Hylkyjä tuli hirveesti eli ei ollut ihan helppo muillekaan.

Sieni oli taas koko päivän mukana. Se tapasi noin sata ihmistä; osaa tervehti oikein sydämellisesti, osaa ei malttanut, kun oli jotain muuta mielessä. Se hengaili mun kanssa kanttiinin henkilökunnassa ja pyöri kisapaikalla, repi omaa naruaan, puri mua nenään niin kovasti että nenusta tuli aikansa verta (!), sai hepuleita niin että meinasi katkoa kaulansa pantaa vasten sinkoillessaan (=aika mennä autoon) ja öö.. leikki yhden aikuisen koiran kanssa. Siis todella leikki - se aikuinen suostui leikkimään :) Mulla oli eilenkin koirat talkoissa mukana ja Sienen meno oli silloin ihan samanlaista. Se treffasi toisen vieraan aikuisen koiran, joka ei ollut lainkaan kiinnostunut pennusta. Jossain vaiheessa hiippailin katsomaan miten koirat tai pentu pärjää autossa, haittaakohan sitä koirien huuto ja kuulutukset ja kaikki. No ei, siellä makasi Sieni selällään ketarat oikosenaan ja kuorsasi hymy huulillaan :D

Mudiagilityä ja sienimökkeilyä

Agilitytunnilla oli pitkästä aikaa taas kouluttaja paikalla. Vuorotyönsä takia osa viikoista jää väliin, ja meidän ryhmällä on toistaiseksi vain yksi kouluttaja kun toista ei ole löytynyt. Tällä kertaa kaikki muutkin oli paikalla; viime kerralla olikin liian herkkua kun meitä oli vaan kolme koirakkoa... tänään ohjelmassa oli Rauno Virran vanha rata (linkki kuvaan). Kentällä tuli tilan ahtaus, ja siksi esteet 15-16-17 korvattiin 16-hypyn kulmassa olevalla hypyllä, joka oli about 15-hypyn kohdalla. Rengas oli meilläkin rengas, muuten kaikki muurit ja okserit ihan tavan hyppyjä.

Ekalla otoksella puhdas rata, ainoastaan 13-hypyllä hirveän pitkä kaari. Sitä sitten alettiin hinkkaamaan ja saatiin samalla koira karjumaan mulle ja käymään ihan kierroksilla. Sitten se alkoi loikkia alakontakteja! Porsas! Meillä ei montaa kontaktivirhettä kisoista ole, eikä se treeneissäkään juuri niitä loiki. Olen tähän saakka ottanut sen kunnolla loppuun asti ja tuskaillut hitauden kanssa. Nyt olen vapauttanut jo kun koira on osunut kontaktille odottamatta että pysähtyy siihen etujalat maassa, ja selvästi tää kostautuu. Kunnon "oota"-mylväisy niin jo muisti pysähtyä taas ja päästiin palkkaamaan. Harmi, että juuri ennen kisoja piti nyt levitä, muutenkaan varmaan ihan hyväkin että pääsee puuttumaan niihin. Meinasin, etten ehkä edes kisaa sunnuntaina. Ainakin jos ekassa startissa loikkii niin saa jäädä siihen. Varsin vittumainen vaiva meinaan.

***

Päivällä käytiin Sienen kanssa hakemassa auto mökiltä kotiin. Se jäi sinne perjantaina, kun ukko lähti kuskaamaan meitä kiireellä lääkäriin. Ajeltiin siis bussilla hakemaan oma auto kotiin. Sienen kanssa on sitten helppo olla ja elää; ei ollut moksiskaan bussiasemalla kun oltiin tarkoituksella vähän ajoissa. Linja-auton tavaratilan luukkuja suljettaessa kolaus oli aikamoinen, ja ekaa pentu hieman säpsähti. Loppuja se vain katsoi pää kallellaan. :) Bussissa se pääsi maksamatta, kun oli vielä sylikokoinen. Luvattiin maksaa sitten ens kerralla isompana oikean koiran kokoisena. :D Pentu kävi saman tien nukkumaan ja torkkui aivan hiljaa, kiltisti ja paikoillaan koko 40min matkan. Mökillä käytiin porukoiden (kesälomalla tämän viikon loppuun) kanssa lähimetsässä ja pennulla oli oikein hauskaa. Ainahan sillä on <3 Muutama tunti vietettiin siellä ja ennen agitreenejä ajoin kotiin vaihtamaan koiraa. Viikonloppu meneekin sitten töissä, agikisoissa töissä ja samoissa kisoissa itse kisaamassa. Kuolema kuittaa univelat o_O

Sieni 13 viikkoa: 37cm ja 7,7kg.

Minä suojelen sinua kaikelta

Kun koirasi karkaa räkä roiskuen räyhäämään toisen koirakon luokse, ÄLÄ sano

1) "tää ei oikein tottele, meillä on vielä koulutus vaiheessa"
2) "ei tää oikeesti ole vihainen/pure"
3) "ei tää koskaan ennen"

En uskonut tulevan päivää, jolloin kehoitan koirani toisen koiran kimppuun, mutta nytpä on sekin eletty.

Tultiin metsäpolulta pururadalle, iltaysin maissa, parhaaseen koiranulkoilutusaikaan. Minä, Sieni ja Luksi, koirat irti. Siihen loppuukin sitten mun syntilistani. Olin käskenyt mudin venaamaan ja oli jo ote sen pannasta laittaakseni fleksin kiinni, kun satuin huomaamaan, että reilu 50m päässä edessämme on koira tai kaksi. Naisella roikkui narut kädestä ja ajattelin että koirat on tietty kiinni. Joku vaisto vissiin varoitti enkä jatkanut mudin pannan remminkiinnityslenkin kaivelua mudin karvapehkon alta, vaan katselin niitä koiria. Sieltähän toinen huomasi meidät ja lähti huuto-räyhä-kiljunta-ulvonta-haukkuen täyttä vauhtia kohti. Joku brasialianterrieri ehkä, vähän mudia pienempi, hyvin vähäkarvainen, musta-valkoinen. Eikä se näemmä sitten ollutkaan ollut kiinni.

Mudin pannasta irti ja pentu syliin. Akka huutaa "Lulu tänne" noin sata kertaa. Lulu on kuuro. Ei sen räyhänsä seasta oikeesti ehkä kuullutkaan mitään. Miksi nää ihmiset ei koskaan karjaise peräsuoli pitkällä LULU TÄNNE PERRRRKELE? Se on aina sellaista en-usko-itsekään-että-se-tottelee -sävytettyä huutoa. Montaa sekuntia ei ollut aikaa miettiä mutta koska Lulun vauhti ei millään tapaa hidastunut eikä ääni hiljentynyt, sanoin mudille hiljaa ne kriittiset sanat. "Mene vaan". Voi jumalauta, voi vittu, voi saatana, MIKSI mä olen taas tällaisessa tilanteessa? Mä niin syvästi VIHAAN ihmisiä joiden takia näin käy. Yksikin kerta on liian usein, miksi mulla on pentu mukana, miksi mun koirat, miksi miksi miksi. Ampukaa helvetti itsenne!

Mudi ei ole sosiaalinen eikä kiva, se ei pidä vieraista koirista, sillä on jumalaton terävyys, sillä on puolustushalua, sillä on paha ääni ja sillä on toimintakykyä. Sehän lähti kunnon rähinällä pysäyttämään kohti juoksevaa koiraa. Kun mudi alkoi räyhätä vieraalle, Sieni sylissäni alkoi kiljua hyvin sydäntä särkevästi. Sille taisi valjeta vasta tässä vaiheessa mitä tapahtuu. Mietin, jos en olisi päästänyt mudia, olisiko pentu selvinnyt pienemmällä järkytyksellä. Ei vaan mene mun oikeustajuun käskeä omaa koiraa paikoilleen kun vieras koira hyökkää kohti. Se ei olisi ollut lainkaan reilua mudia kohtaan, enkä mä halua pennullekaan näyttää että näin vaa otetaan selkään eikä tehdä mitään. Kyllä omiaan saa puolustaa. Mudi olisi joka tapauksessa alkanut räyhätä tarpeeksi lähelle tulleelle vieraalle, hiljaa se ei missään nimessä olisi ollut. Se siitä, että kohtaaminen olisi voinut olla pennun silmin millään tavalla "vieras koira kävi tässä, mutta ei se mitään".

Mudi pysäytti sen vieraan ennen kuin se pääsi meidän luo. Se olisi kai lähtenyt takaisin omistajaansa päin, mudi perässä, mutta mä tyhmä menin huutamaan omalleni että takaisin. Mudi tuli ja vieras kääntyi uudelleen sen perään hyökkäämään meitä kohti :( Siinä ne sitten oli mun jaloissa. Sain parikin kertaa vieraan koiran pannasta kiinni, mutta se yritti purra mua, niin päästin irti. Karjaisemalla se ei juuri väistänyt ja monottamaan en ruvennut, ehkä olis pitänyt. Olisin vaan osunut kuitenkin omaani tai kaatunut pentu sylissäni. Harmittaa, kun ei tällaiset ole koiran vika, omistaja niissä pitäisi piestä.

Akka onneksi sai hilattua luunsa paikalle. Takaa tieltä oli tulossa pariskunta ison koiran kanssa, ja ne jäi odottamaan sinne kauemmas että saadaan sirkus loppumaan. Käskin mudin istumaan ja akka sai sadannella lulutännellä koiransa pysähtymään siksi aikaa että sai sen kiinni.

"Lulu tänneeee"
Tule nyt ottamaan tää kiinni ja helvetin äkkiä kanssa!
"Meillä on koulutus vielä kesken"
MINKÄ TAKIA SE ON IRTI SITTEN HÄH?! ÄLÄ JUMALAUTA PIDÄ PURURADALLA TOTTELEMATONTA KOIRAA IRTI, täällä on pikkasen muitakin!
"Ei tää oikeesti olis purrut"
NO IHAN VITUN SAMA, ET VOI PÄÄSTÄÄ SITÄ HYÖKKÄÄMÄÄN KENENKÄÄN LUO, HALOO!!
"mussunmussun"

Hei mulla on tässä vihainen koira ja pieni pentu ja näin ei vaan saa käydä. Anna olla viimeinen kerta kun se on täällä irti kun se ei sua tottele yhtään. Olisi voinut käydä todella pahasti.
"no anteeksi nyt sitten"

Akka koirineen häipyi, rauhoittelin kiehuvaa mudia ja laskin pennun sylistä alas. Ei olisi halunnut mennä ja se oli ihan luimussa koko Sienonen. :( En ottanut takaisin syliin, vaan yritin olla ihan normaali, "hienosti hoidettu, noniin, meni jo, jatketaas sitten". Mudilla laski kierrokset yllättävän nopeasti ja se oli ihan lunkina kun tyypit katosi näkyvistä. Pentu käveli koko loppumatkan häntä alhaalla. Kiitos nyt vaan ihan helvetisti sinulle!

En vieläkään tiedä oliko mun ratkaisu fiksu vai ei. Valitettavasti ei voi painaa "pause" ja pitää pientä miettimishetkeä. Se yksi viisikymmentä metriä on nopeesti juostu. Harmittaa pennun puolesta niin ettei sanat edes riitä kertomaan. Minä suojelen sinua kaikelta. Mudiin mä luotan enemmän kuin valtaosaan ihmisistä. Toivoin, että pentu voi luottaa minuun, mutta nyt on kertakaikkisen huono mieli. Näin ei vain olisi saanut käydä. :(

(Olis pitänyt purettaa itseni sittenkin sillä koiralla, niin olisin tehnyt rikosilmoituksen.)

Mökillä jälleen

Syksy on selvästi tulossa. Iltaisin sauna-aikaan on jo aivan pimeää. Myrskylyhdyt on aivan ihania ja syksyssä on muutenkin puolensa, mutta samalla silti harmittaa kesän loppuminen. Mökkikausikin alkaa pikku hiljaa lähestyä loppuaan. Torppa ei ole varsinaisesti talviasuttava. Siellä voi kyllä käydä, mutta lämmitys vuotaa eristysten puuttuessa osin harakoille, eikä viemäriputkia oli eristetty ja veden kanssa puljaaminen on siksi hankalaa. Vietettiin me pari vuotta sitten joulua -30 asteen pakkasessa! :D Varmasti vielä tänäkin syksynä tulee käytyä, ei tämä nyt mikään viimeinen kerta ollut.

Tässä taas kuvasatoa.

töppösen miehekäs keppi


:D


meillon johtajuusongelma! sanokaa pliis mudille että selätys on tosi vanhanaikainen koulutusmetodi!


tätä en uskonut näkeväni ehkä koskaan... mudi on niin huumorintajuton että se antaa aika harvojen kellistää sen kankaalle edes minkään leikin nojalla :o


se puree. yhä. p a l j o n.


Pihassa otettiin vähän tokoa. Siinä nurtsilla oli joku ihme haju, ja mudi kiersi järjestään tietyn kohdan. Minäpäs päätin seurauttaa koiraa pitkin pihaa ja hajukohdassa piti useaan kertaan puuttua koiran jätättämiseen tai seisomaan pysähtymiseen. Meinasi jo usko loppua, mutta seuraa on seuraa ja piru vieköön palveluskoirat ei ole mitään kermaperseitä, jotka saisi valita mihin pystyy astumaan. Lopulta voitin uuvutustaistelun. Liikkeestä istumista sen verta, että hukassa on edelleen. Käskyn pitää olla tarpeeksi voimakas, ettei jää seisomaan, mutta jos se on liian roisi, koira vajoaa maahan. Merkkiä, itse merkillä jees mutta lyhtypylvästä ei mieltänyt merkiksi ja siinä piti vähän autella alkuun.

Sieni on tehnyt perus istu-maahan-sivulle-juttuja namiohjauksella. Lisäksi pentuluoksetuloja niin että joku pitää pentua kiinni kunnes kutsun.

Agilityosastolta keppejä. Paras oivallus oli jättää 4kpl ja seistä itse eri kohdissa paikoillaan. Aika yllättävän hyvin se hakee aloituksen, vaikka tällaista sille ei ole koskaan tehty. Lisää treeniä tarttisi toki edelleen, paljon. Sieni sai tehdä yhtä keppiparia muutaman toiston, ihan namin perässä imuttaen. En tiedä vielä yhtään millä tavalla meinaan sille opettaa kepit, ja asia ei muutenkaan ole ajankohtainen ennen kuin pentu on kasvanut tuosta vielä paljon. Sen mielestä oli vaan niin kauhean epäoikeudenmukaista joutua venaamaan avustajan sylissä sen aikaa kun mudi treenasi, niin otin senkin sitten osallistumaan vuorollaan tämän verran. :D

Mudille yksi päivä ihan pieni peltojälki, tunnin muhinut. Jana n. 15m, jälki lähti oikeaan. Olin pyytänyt L-kirjaimen muotoisen, pellolle mahtui joku 20-30 askelta kumpaankin sakaraan, ja sitten keppi päähän. Jäljen tekijä oli vaan mallannut askeleensa niin, ettei muka mahtunut riittävän hyvin noin, ja tehnyt jälkeen ylimääräisen "lokeron". Jana oli mahtavan suora, jäljellä tsekkasi väärään suuntaan noin koiran mitan ja kääntyi itsenäisesti ympäri. Sitten mentiin. Mä ihmettelin, että mitä hittoa se kiemurtaa, tää kuvio ei ole ällää nähnytkään, ja ihan kielen päällä oli huomauttaa ääneen. Koira kuitenkin jäljesti niin määrätietoisesti että seurasinpa vaan hiljaa perässä. Onneksi, sieltä se keppi sitten löytyikin!

työtakki päälle


"jälki!"


siinä on


suunnan tarkistus, ja heti ympäri


kulma


kepistä sai patukan :)


Tänään torstaina satoi ja ajateltiin heräämisen ja aamiaisen jälkeen käydä lenkillä ja sitten ajaa kaupunkiin. Oltiin ehditty juuri metsään asti, kun katsoin että pentu jäi vähän jälkeen. Se touhusi jotakin muutama metri metsäautotieltä metsän puolella. Touhutkoon, kyllä se sieltä perään juoksee. Sitten alkoi huuto. Käännyttiin katsomaan taaksemme, luulin että pentu on jäänyt kiinni jonnekin. Ei, se juoksi meitä kohti ja huusi koko ajan. Käärmeen purema? Kauheassa rankkasateessa muka, eikö ne mene jonnekin piiloon? Tutkin pentua eikä siitä heti näkynyt mitään. Sitten huomattiin ampiaisia sen kainalossa :( Maa-ampiaispesä siis, voi hittojen hitto! Nypittiin ne veks ja lisää löytyi kaulasta ja niskasta ja siinä rytäkässä yksi pisti minuakin käteen. Kuusi kappaletta oli koirassa, en tiedä oliko kaikki ehtineet pistää. Juoksujalkaa takaisin kotiin, kyytabut vaisulle pennulle ja soitto lääkäriin. Juvalta en saanut kiinni, enkä Mikkelin päivystyksestä, joten soitin yksityisklinikalle Mikkeliin. Olivat sitä mieltä, että noin pieni ilman muuta kannattaa tuoda nesteytykseen. Pentu oli tosi vaisu, tärisi ja kuolasi, ja siitä sitten lähdettiin kiitämään 45min matka. Klinikalla se hieman piristyi tutkimisen ajaksi, mutta tippaan laitoin jälkeen taas lösähti siihen ja pysyi pöydällä just niin kuin oli annettu makuulle valahtaa. Vajaa tunti kun oli mennyt, alkoi neiti piristyä ihan silmissä. Sitten meinasi lähteä tipat irti, hoitajilta sormet ja pöydällä nyt ei ainakaan enää pysytä millään ilveellä! Sieni alkoi muistuttaa omaa villi-itseään ja todettiin että voipi kotiuttaa. Kotona se nakerteli aika pitkään luuta ja sitten kävi nukkumaan. Pissaa siitä tulee hirmu lätäköitä ja kaipa se vähän vaisu saattaa edelleen vielä olla, mutta ehkä selvisimme näin vähällä. Ikävästi kihelmöi munkin kättä vaikka siihen pisti vain yksi. On ne inhottavia elikoita. Tostakin on kävelty tänä kesänä noin sata kertaa eikä kukaan ole aiemmin siihen juuri osunut. Sienellä on huono tuuri. Eiköhän se oo vakuutuksen aika :P

Mökillä

Porukoilla on lomaviikko ja tulivat mökille. Me oltiin viikonloppu, töppönen jäi pariksi päiväksi sinne ja minä menen Sienen kanssa tiistaina töiden jälkeen takaisin, on pari vapaapäivää pyydetty keskelle viikkoa. En ole pitkään aikaan ollut töppösestä erossa ja ikävä on jo, vähän oon säälittävä!

Perjantaina olin juuri päässyt mökille ja roudasin kamoja autosta sisälle. Pentua ei näkynyt, joten kutsuin sitä. Ensin kuului kops ja sitten kuului hirveä huuto. Tyyppi oli grillikatoksen aidan takana ja sille tuli kai sitten liian kiire tulla luokse, ja se juoksi päin aitaa. Aika välkky oot hei! Pentu kiljui aikansa, mutta ei aristanut eikä ontunut. Vähän aikaa se ehkä oli hieman vaisu, mutta normalisoitui sitten. Huh, ehdin jo ajatella että päivystykseenkö tästä lähdetään. Vakuutus sille on varmaan otettava kuitenkin, se on niin ehtivä eläin että en usko tän jäävän ainoaksi kolhuksi...

Sieni ja pesusieni-sieni :D


Kun mukana on eväät, koirillekin on omansa. Äiti oli ostanut niille jotain ihmisten lihaa, 5,90e/kg! o_O


Töppönen veti kaksi isointa siinä ajassa kun Sieni ahersi sen ohuimman kanssa


Setämies on sylikoira


Pentu kävi perjantaina rokotuksilla ja oli ihanaa. Maisteli vähän klinikan eteisen maton kulmaa, tutki hyllyt ja olisi nakertanut myytävään ruokasäkkiin maistoreiän, kävi toimiston puolella, moikkasi ihania ihmisiä, katseli ihanaa noutajaa, repi omaa remmiään ja oli kaikin puolin vaan niin "jee mullon kivaa" :D Tässä sen mielestä äipän tervehtiminen on jee ihanaa!


Höröttimet on tosiaan ylhäällä


Mitäs sitten purisin -ilme


Pistin pennun pariin otteeseen päivän aikana muutamaksi tunniksi yksin sisälle, että se malttoi nukkua. Silti illalla väsytti niin, että tyyppi ei herännyt tuosta kun tultiin saunasta sisälle, käveltiin ja puhuttiin ihan normaalisti. Hyvät unenlahjat ainakin :D


Töppönen pitää kiipeilystä ja Sienestä oli ihmeellistä miten taitava se olikaan


Töppöneeen


Leikitään! Hepuliiii! Sunnuntai-iltana töppönen kävi ekaa kertaa pyytämässä pentua leikkimään, kun pelattiin pihalla jotain peliä ja koirilla oli vähän tylsää.


Kerrostalo?


Mun koirien paratiisi voisi näyttää jostain kohtaa tällaiselta


Taksia tarvittiin, pentu ei jaksanut kävellä sunnuntain reissulta takaisin


Zzzz


Zzzz


Mudi taisi jo opettaa kuohuviinipullonkorkkihulluuden pennullekin


Siitä riitti pitkään iloa


Elämän oppitunti, osa x: jos juot korkki suussa, se putoaa :D


Hapannaamana