Eri koira kuitenkin. :D
Tytti kävi klinikalla, kun haava eritti eilen hurjan näköistä harmaanvihreää mätää. Kerrankin diagnoosi oli mieleinen: haava ei ole kovin syvä ja parantunee itsestään. Pientä tulehdusta sen pinnassa/reunoilla oli. Koira saa nuolla sitä eikä missään nimessä mitään siteitä päälle, mutta katsottava että pysyy puhtaana. Ulkoilun jälkeen siis tarpeen mukaan esim. suihkutus. Saatiin kuitenkin antibiootit kun sitä tulehdusta oli näkyvissä. Vähintään viikon kuuri, jos 10 päivän jälkeen ei ole parannusta tapahtunut, soittaa uudestaan.
Painoa koiralla oli 27kg. Sterkkaan mennessä se oli 24kg. Ei se pahan näköinen mun silmään ole, ja kylkiluut tuntuu, mutta kaipa siihen on oma silmä vaan tottunut. :P Tohtori käski seurailla ettei painoa ainakaan lisää kerry, eikä muutaman kilon tiputuskaan pahasta olisi. Narttu onneksi liikkuu paljon, mutta asialla on myös se toinen puoli; käyttökoiran olisi syytä olla hoikka juuri siksi kun se rymyää niin paljon pitkin metsiä ja ylipaino on aivan turha rasite nivelille. Extra Energiaa on nappulat edelleen, ja minusta ei tunnu hyvältä ajatukselta vaihtaa niitä mihinkään höttöön. Ennemmin vaikka sitten vähentää nappulan määrää hieman ja korvaa sen kaiken maailman rehuilla, mitkä täyttää mahaa, mutta joissa ei ole "mitään". Tytti tykkää tomaatista, kurkusta, porkkanasta, kukkakaalista yms yms melkeen kaikesta ja sille on tosi helppo kasata mieleistä mahantäydennystä oikean ruuan sekaan.
Pentu oli mukana ell-reissulla, tosin vain autossa. En millään jaksanut virittää aitoja paikoilleen jättääkseni sitä kotiin, joten totesin olevan helpompaa heittää se autohäkkiin. Sille tekee kyllä oikeasti ihan hyvää venailla siellä autossa. Nyt oli käsittääkseni jopa hiljaa, ainakin lähtiessämme ja palatessamme!
Kotona tein takapihalle pennun kolmannen jäljen. Askelia oli 45kpl ja astuin niin, että edellisen jalan varpaat oli juuri seuraavan jalan kantapään tasolla tai siihen jäi muutaman sentin rako. Pituutta tuli laskujeni mukaan reilu 10 metriä. Pentu jäljesti hienosti aina kun nokka oli maassa, mutta muutamaan kertaan nenä nousi matkalla ylös ja koira pysähtyi. En oikein tiedä ottiko se häiriötä äänistä (jossain lähellä leikattiin ruohoa) vai johtuiko se siitä, kun pentu yritti vähän sivuun enkä antanut sille liinaa -> ihmetteli että mitäs. Joka tapauksessa en oo huolissani, kyllä se siitä varmasti :) Jatkoi kuitenkin aina pian itsenäisesti eteenpäin. Sikäli mikäli minä ymmärrän asiasta mitään, askeleet on aivan liian lähekkäin sille. Luksillehan aikoinaan kanssa junnasin pitkään liian tiiviillä askelilla ja ihmettelin miksi koira kiemurtaa ja jättää nameja ja ties mitä. Kerran sitten osaavassa seurassa katsottiin hommaa ja sain noottia että pidennä askelväliä reilusti, mentiin melkeen kerralla normaaliin askellukseen. Ooops! Kokeilen Sienelle ensi kerralla huomattavasti pidempää väliä.
Tytti kävi klinikalla, kun haava eritti eilen hurjan näköistä harmaanvihreää mätää. Kerrankin diagnoosi oli mieleinen: haava ei ole kovin syvä ja parantunee itsestään. Pientä tulehdusta sen pinnassa/reunoilla oli. Koira saa nuolla sitä eikä missään nimessä mitään siteitä päälle, mutta katsottava että pysyy puhtaana. Ulkoilun jälkeen siis tarpeen mukaan esim. suihkutus. Saatiin kuitenkin antibiootit kun sitä tulehdusta oli näkyvissä. Vähintään viikon kuuri, jos 10 päivän jälkeen ei ole parannusta tapahtunut, soittaa uudestaan.
Painoa koiralla oli 27kg. Sterkkaan mennessä se oli 24kg. Ei se pahan näköinen mun silmään ole, ja kylkiluut tuntuu, mutta kaipa siihen on oma silmä vaan tottunut. :P Tohtori käski seurailla ettei painoa ainakaan lisää kerry, eikä muutaman kilon tiputuskaan pahasta olisi. Narttu onneksi liikkuu paljon, mutta asialla on myös se toinen puoli; käyttökoiran olisi syytä olla hoikka juuri siksi kun se rymyää niin paljon pitkin metsiä ja ylipaino on aivan turha rasite nivelille. Extra Energiaa on nappulat edelleen, ja minusta ei tunnu hyvältä ajatukselta vaihtaa niitä mihinkään höttöön. Ennemmin vaikka sitten vähentää nappulan määrää hieman ja korvaa sen kaiken maailman rehuilla, mitkä täyttää mahaa, mutta joissa ei ole "mitään". Tytti tykkää tomaatista, kurkusta, porkkanasta, kukkakaalista yms yms melkeen kaikesta ja sille on tosi helppo kasata mieleistä mahantäydennystä oikean ruuan sekaan.
Pentu oli mukana ell-reissulla, tosin vain autossa. En millään jaksanut virittää aitoja paikoilleen jättääkseni sitä kotiin, joten totesin olevan helpompaa heittää se autohäkkiin. Sille tekee kyllä oikeasti ihan hyvää venailla siellä autossa. Nyt oli käsittääkseni jopa hiljaa, ainakin lähtiessämme ja palatessamme!
Kotona tein takapihalle pennun kolmannen jäljen. Askelia oli 45kpl ja astuin niin, että edellisen jalan varpaat oli juuri seuraavan jalan kantapään tasolla tai siihen jäi muutaman sentin rako. Pituutta tuli laskujeni mukaan reilu 10 metriä. Pentu jäljesti hienosti aina kun nokka oli maassa, mutta muutamaan kertaan nenä nousi matkalla ylös ja koira pysähtyi. En oikein tiedä ottiko se häiriötä äänistä (jossain lähellä leikattiin ruohoa) vai johtuiko se siitä, kun pentu yritti vähän sivuun enkä antanut sille liinaa -> ihmetteli että mitäs. Joka tapauksessa en oo huolissani, kyllä se siitä varmasti :) Jatkoi kuitenkin aina pian itsenäisesti eteenpäin. Sikäli mikäli minä ymmärrän asiasta mitään, askeleet on aivan liian lähekkäin sille. Luksillehan aikoinaan kanssa junnasin pitkään liian tiiviillä askelilla ja ihmettelin miksi koira kiemurtaa ja jättää nameja ja ties mitä. Kerran sitten osaavassa seurassa katsottiin hommaa ja sain noottia että pidennä askelväliä reilusti, mentiin melkeen kerralla normaaliin askellukseen. Ooops! Kokeilen Sienelle ensi kerralla huomattavasti pidempää väliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti