Syksy on selvästi tulossa. Iltaisin sauna-aikaan on jo aivan pimeää. Myrskylyhdyt on aivan ihania ja syksyssä on muutenkin puolensa, mutta samalla silti harmittaa kesän loppuminen. Mökkikausikin alkaa pikku hiljaa lähestyä loppuaan. Torppa ei ole varsinaisesti talviasuttava. Siellä voi kyllä käydä, mutta lämmitys vuotaa eristysten puuttuessa osin harakoille, eikä viemäriputkia oli eristetty ja veden kanssa puljaaminen on siksi hankalaa. Vietettiin me pari vuotta sitten joulua -30 asteen pakkasessa! :D Varmasti vielä tänäkin syksynä tulee käytyä, ei tämä nyt mikään viimeinen kerta ollut.
Tässä taas kuvasatoa.
töppösen miehekäs keppi
:D
meillon johtajuusongelma! sanokaa pliis mudille että selätys on tosi vanhanaikainen koulutusmetodi!
tätä en uskonut näkeväni ehkä koskaan... mudi on niin huumorintajuton että se antaa aika harvojen kellistää sen kankaalle edes minkään leikin nojalla :o
se puree. yhä. p a l j o n.
Pihassa otettiin vähän tokoa. Siinä nurtsilla oli joku ihme haju, ja mudi kiersi järjestään tietyn kohdan. Minäpäs päätin seurauttaa koiraa pitkin pihaa ja hajukohdassa piti useaan kertaan puuttua koiran jätättämiseen tai seisomaan pysähtymiseen. Meinasi jo usko loppua, mutta seuraa on seuraa ja piru vieköön palveluskoirat ei ole mitään kermaperseitä, jotka saisi valita mihin pystyy astumaan. Lopulta voitin uuvutustaistelun. Liikkeestä istumista sen verta, että hukassa on edelleen. Käskyn pitää olla tarpeeksi voimakas, ettei jää seisomaan, mutta jos se on liian roisi, koira vajoaa maahan. Merkkiä, itse merkillä jees mutta lyhtypylvästä ei mieltänyt merkiksi ja siinä piti vähän autella alkuun.
Sieni on tehnyt perus istu-maahan-sivulle-juttuja namiohjauksella. Lisäksi pentuluoksetuloja niin että joku pitää pentua kiinni kunnes kutsun.
Agilityosastolta keppejä. Paras oivallus oli jättää 4kpl ja seistä itse eri kohdissa paikoillaan. Aika yllättävän hyvin se hakee aloituksen, vaikka tällaista sille ei ole koskaan tehty. Lisää treeniä tarttisi toki edelleen, paljon. Sieni sai tehdä yhtä keppiparia muutaman toiston, ihan namin perässä imuttaen. En tiedä vielä yhtään millä tavalla meinaan sille opettaa kepit, ja asia ei muutenkaan ole ajankohtainen ennen kuin pentu on kasvanut tuosta vielä paljon. Sen mielestä oli vaan niin kauhean epäoikeudenmukaista joutua venaamaan avustajan sylissä sen aikaa kun mudi treenasi, niin otin senkin sitten osallistumaan vuorollaan tämän verran. :D
Mudille yksi päivä ihan pieni peltojälki, tunnin muhinut. Jana n. 15m, jälki lähti oikeaan. Olin pyytänyt L-kirjaimen muotoisen, pellolle mahtui joku 20-30 askelta kumpaankin sakaraan, ja sitten keppi päähän. Jäljen tekijä oli vaan mallannut askeleensa niin, ettei muka mahtunut riittävän hyvin noin, ja tehnyt jälkeen ylimääräisen "lokeron". Jana oli mahtavan suora, jäljellä tsekkasi väärään suuntaan noin koiran mitan ja kääntyi itsenäisesti ympäri. Sitten mentiin. Mä ihmettelin, että mitä hittoa se kiemurtaa, tää kuvio ei ole ällää nähnytkään, ja ihan kielen päällä oli huomauttaa ääneen. Koira kuitenkin jäljesti niin määrätietoisesti että seurasinpa vaan hiljaa perässä. Onneksi, sieltä se keppi sitten löytyikin!
työtakki päälle
"jälki!"
siinä on
suunnan tarkistus, ja heti ympäri
kulma
kepistä sai patukan :)
Tänään torstaina satoi ja ajateltiin heräämisen ja aamiaisen jälkeen käydä lenkillä ja sitten ajaa kaupunkiin. Oltiin ehditty juuri metsään asti, kun katsoin että pentu jäi vähän jälkeen. Se touhusi jotakin muutama metri metsäautotieltä metsän puolella. Touhutkoon, kyllä se sieltä perään juoksee. Sitten alkoi huuto. Käännyttiin katsomaan taaksemme, luulin että pentu on jäänyt kiinni jonnekin. Ei, se juoksi meitä kohti ja huusi koko ajan. Käärmeen purema? Kauheassa rankkasateessa muka, eikö ne mene jonnekin piiloon? Tutkin pentua eikä siitä heti näkynyt mitään. Sitten huomattiin ampiaisia sen kainalossa :( Maa-ampiaispesä siis, voi hittojen hitto! Nypittiin ne veks ja lisää löytyi kaulasta ja niskasta ja siinä rytäkässä yksi pisti minuakin käteen. Kuusi kappaletta oli koirassa, en tiedä oliko kaikki ehtineet pistää. Juoksujalkaa takaisin kotiin, kyytabut vaisulle pennulle ja soitto lääkäriin. Juvalta en saanut kiinni, enkä Mikkelin päivystyksestä, joten soitin yksityisklinikalle Mikkeliin. Olivat sitä mieltä, että noin pieni ilman muuta kannattaa tuoda nesteytykseen. Pentu oli tosi vaisu, tärisi ja kuolasi, ja siitä sitten lähdettiin kiitämään 45min matka. Klinikalla se hieman piristyi tutkimisen ajaksi, mutta tippaan laitoin jälkeen taas lösähti siihen ja pysyi pöydällä just niin kuin oli annettu makuulle valahtaa. Vajaa tunti kun oli mennyt, alkoi neiti piristyä ihan silmissä. Sitten meinasi lähteä tipat irti, hoitajilta sormet ja pöydällä nyt ei ainakaan enää pysytä millään ilveellä! Sieni alkoi muistuttaa omaa villi-itseään ja todettiin että voipi kotiuttaa. Kotona se nakerteli aika pitkään luuta ja sitten kävi nukkumaan. Pissaa siitä tulee hirmu lätäköitä ja kaipa se vähän vaisu saattaa edelleen vielä olla, mutta ehkä selvisimme näin vähällä. Ikävästi kihelmöi munkin kättä vaikka siihen pisti vain yksi. On ne inhottavia elikoita. Tostakin on kävelty tänä kesänä noin sata kertaa eikä kukaan ole aiemmin siihen juuri osunut. Sienellä on huono tuuri. Eiköhän se oo vakuutuksen aika :P
Tässä taas kuvasatoa.
töppösen miehekäs keppi
:D
meillon johtajuusongelma! sanokaa pliis mudille että selätys on tosi vanhanaikainen koulutusmetodi!
tätä en uskonut näkeväni ehkä koskaan... mudi on niin huumorintajuton että se antaa aika harvojen kellistää sen kankaalle edes minkään leikin nojalla :o
se puree. yhä. p a l j o n.
Pihassa otettiin vähän tokoa. Siinä nurtsilla oli joku ihme haju, ja mudi kiersi järjestään tietyn kohdan. Minäpäs päätin seurauttaa koiraa pitkin pihaa ja hajukohdassa piti useaan kertaan puuttua koiran jätättämiseen tai seisomaan pysähtymiseen. Meinasi jo usko loppua, mutta seuraa on seuraa ja piru vieköön palveluskoirat ei ole mitään kermaperseitä, jotka saisi valita mihin pystyy astumaan. Lopulta voitin uuvutustaistelun. Liikkeestä istumista sen verta, että hukassa on edelleen. Käskyn pitää olla tarpeeksi voimakas, ettei jää seisomaan, mutta jos se on liian roisi, koira vajoaa maahan. Merkkiä, itse merkillä jees mutta lyhtypylvästä ei mieltänyt merkiksi ja siinä piti vähän autella alkuun.
Sieni on tehnyt perus istu-maahan-sivulle-juttuja namiohjauksella. Lisäksi pentuluoksetuloja niin että joku pitää pentua kiinni kunnes kutsun.
Agilityosastolta keppejä. Paras oivallus oli jättää 4kpl ja seistä itse eri kohdissa paikoillaan. Aika yllättävän hyvin se hakee aloituksen, vaikka tällaista sille ei ole koskaan tehty. Lisää treeniä tarttisi toki edelleen, paljon. Sieni sai tehdä yhtä keppiparia muutaman toiston, ihan namin perässä imuttaen. En tiedä vielä yhtään millä tavalla meinaan sille opettaa kepit, ja asia ei muutenkaan ole ajankohtainen ennen kuin pentu on kasvanut tuosta vielä paljon. Sen mielestä oli vaan niin kauhean epäoikeudenmukaista joutua venaamaan avustajan sylissä sen aikaa kun mudi treenasi, niin otin senkin sitten osallistumaan vuorollaan tämän verran. :D
Mudille yksi päivä ihan pieni peltojälki, tunnin muhinut. Jana n. 15m, jälki lähti oikeaan. Olin pyytänyt L-kirjaimen muotoisen, pellolle mahtui joku 20-30 askelta kumpaankin sakaraan, ja sitten keppi päähän. Jäljen tekijä oli vaan mallannut askeleensa niin, ettei muka mahtunut riittävän hyvin noin, ja tehnyt jälkeen ylimääräisen "lokeron". Jana oli mahtavan suora, jäljellä tsekkasi väärään suuntaan noin koiran mitan ja kääntyi itsenäisesti ympäri. Sitten mentiin. Mä ihmettelin, että mitä hittoa se kiemurtaa, tää kuvio ei ole ällää nähnytkään, ja ihan kielen päällä oli huomauttaa ääneen. Koira kuitenkin jäljesti niin määrätietoisesti että seurasinpa vaan hiljaa perässä. Onneksi, sieltä se keppi sitten löytyikin!
työtakki päälle
"jälki!"
siinä on
suunnan tarkistus, ja heti ympäri
kulma
kepistä sai patukan :)
Tänään torstaina satoi ja ajateltiin heräämisen ja aamiaisen jälkeen käydä lenkillä ja sitten ajaa kaupunkiin. Oltiin ehditty juuri metsään asti, kun katsoin että pentu jäi vähän jälkeen. Se touhusi jotakin muutama metri metsäautotieltä metsän puolella. Touhutkoon, kyllä se sieltä perään juoksee. Sitten alkoi huuto. Käännyttiin katsomaan taaksemme, luulin että pentu on jäänyt kiinni jonnekin. Ei, se juoksi meitä kohti ja huusi koko ajan. Käärmeen purema? Kauheassa rankkasateessa muka, eikö ne mene jonnekin piiloon? Tutkin pentua eikä siitä heti näkynyt mitään. Sitten huomattiin ampiaisia sen kainalossa :( Maa-ampiaispesä siis, voi hittojen hitto! Nypittiin ne veks ja lisää löytyi kaulasta ja niskasta ja siinä rytäkässä yksi pisti minuakin käteen. Kuusi kappaletta oli koirassa, en tiedä oliko kaikki ehtineet pistää. Juoksujalkaa takaisin kotiin, kyytabut vaisulle pennulle ja soitto lääkäriin. Juvalta en saanut kiinni, enkä Mikkelin päivystyksestä, joten soitin yksityisklinikalle Mikkeliin. Olivat sitä mieltä, että noin pieni ilman muuta kannattaa tuoda nesteytykseen. Pentu oli tosi vaisu, tärisi ja kuolasi, ja siitä sitten lähdettiin kiitämään 45min matka. Klinikalla se hieman piristyi tutkimisen ajaksi, mutta tippaan laitoin jälkeen taas lösähti siihen ja pysyi pöydällä just niin kuin oli annettu makuulle valahtaa. Vajaa tunti kun oli mennyt, alkoi neiti piristyä ihan silmissä. Sitten meinasi lähteä tipat irti, hoitajilta sormet ja pöydällä nyt ei ainakaan enää pysytä millään ilveellä! Sieni alkoi muistuttaa omaa villi-itseään ja todettiin että voipi kotiuttaa. Kotona se nakerteli aika pitkään luuta ja sitten kävi nukkumaan. Pissaa siitä tulee hirmu lätäköitä ja kaipa se vähän vaisu saattaa edelleen vielä olla, mutta ehkä selvisimme näin vähällä. Ikävästi kihelmöi munkin kättä vaikka siihen pisti vain yksi. On ne inhottavia elikoita. Tostakin on kävelty tänä kesänä noin sata kertaa eikä kukaan ole aiemmin siihen juuri osunut. Sienellä on huono tuuri. Eiköhän se oo vakuutuksen aika :P
2 kommenttia:
Ja huomatkaa keltainen kulho kukkuroillaan kantsuja :-)
Inhat ampparit! Toivottavasti Sienellä on nyt jo entistä ehompi olo. :) Joo, vakuutus on ainakin meillä tullut molemmilla koirilla ihan tarpeeseen...
Keppien kanssa voin kyllä lämpimästi suositella 2x2 metodia, jonka alkeita voi hyvin aloittaa jo pennun kanssa. Sitten pitää tietty pitää odottaa kasvamista, kun aletaan oikeasti pujottelemaan...
Lähetä kommentti