Helppoa, eikö?
No ei ollut ei. Mehän jäätiin aikoinaan 10krt alkeis- ja 10krt jatkokurssin jälkeen vähän tyhjän päälle ja omatoimitreenaajiksi. Siitä siirryttiin suoraan kolmosluokan rataa treenaavien ryhmään ja oltiin pihalla kuin lumiukot. Aika monta ohjauskuviota on joista ei oo mitään hajuakaan. Välistävedot on yksi näistä; tiedän kyllä mitä pitäisi tehdä, mutta en vaan osaa. Jalat sinne päin, rintamasuunta tonne, käsi näin ja toinen käsi näin.. juu morjens, en taivu. Slalomeja ei oo juuri sen kummemmin treenailtu mutta koirallein ne on vissiin sen verta luontevia, että tuurilla on päästy näinkin pitkälle.
Ensinnäkin kontaktisika sai suorittaa A:n alastulon muutamaan kertaan uudelleen, kun ei pysähtymisestä ollut tietoakaan. Kaivelulla se kyllä taas löytyi, nyt vaan tarkkana itse. Jos haluan että koira pysähtyy, selkeä käskytys, jos saa tulla saman tien pois, selkeä käskytys sillekin. Jos ei käske mitään, ei voi puuttuakaan, teki koira mitä tahansa.
Nelosesteen jälkeen tosiaankin mentiin suoraan putkeen, "viimeinen" hyppy jäi kokonaan väliin. Se oli joka koiralle alkuun hankalaa ja minunkin mudi väen vängällä suoritti sen aina jotenkin päin. Onhan se tosi selvästi tossa hyppyryhmässä mukana.
Junnattiin alussa tuota 3-4-5 -kuviota yksi setti. Koira huutaa ja kiehuu, mä en tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa kun en vaan OSAA ja kouluttaja kärsivällisesti kädestä pitäen opastaa että tee näin, ei noin, yritä uudestaan, keskity nyt. Voi huoh :D. Kyllä se siitä sitten. Pitääpä nyt oikeasti omalla ajalla opettaa mudille tuo homma. Ei radan osana, vaan kahdella hyppyesteellä alusta alkaen.
Loppurata meni hyvin. Seiskaputkelta kasille tullessa ja 11-putkelta 12-hypylle tullessa piti olla tarkkana, ettei koira tullut hypyn ohi. Kohti hyppäämistäkään me ei vissiin oo juuri tehty, kröhöm öhöm... (jälkimmäiset) kepit onnistui myös keppien vasemmalta puolelta ohjaten, jei! :)
No ei ollut ei. Mehän jäätiin aikoinaan 10krt alkeis- ja 10krt jatkokurssin jälkeen vähän tyhjän päälle ja omatoimitreenaajiksi. Siitä siirryttiin suoraan kolmosluokan rataa treenaavien ryhmään ja oltiin pihalla kuin lumiukot. Aika monta ohjauskuviota on joista ei oo mitään hajuakaan. Välistävedot on yksi näistä; tiedän kyllä mitä pitäisi tehdä, mutta en vaan osaa. Jalat sinne päin, rintamasuunta tonne, käsi näin ja toinen käsi näin.. juu morjens, en taivu. Slalomeja ei oo juuri sen kummemmin treenailtu mutta koirallein ne on vissiin sen verta luontevia, että tuurilla on päästy näinkin pitkälle.
Ensinnäkin kontaktisika sai suorittaa A:n alastulon muutamaan kertaan uudelleen, kun ei pysähtymisestä ollut tietoakaan. Kaivelulla se kyllä taas löytyi, nyt vaan tarkkana itse. Jos haluan että koira pysähtyy, selkeä käskytys, jos saa tulla saman tien pois, selkeä käskytys sillekin. Jos ei käske mitään, ei voi puuttuakaan, teki koira mitä tahansa.
Nelosesteen jälkeen tosiaankin mentiin suoraan putkeen, "viimeinen" hyppy jäi kokonaan väliin. Se oli joka koiralle alkuun hankalaa ja minunkin mudi väen vängällä suoritti sen aina jotenkin päin. Onhan se tosi selvästi tossa hyppyryhmässä mukana.
Junnattiin alussa tuota 3-4-5 -kuviota yksi setti. Koira huutaa ja kiehuu, mä en tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa kun en vaan OSAA ja kouluttaja kärsivällisesti kädestä pitäen opastaa että tee näin, ei noin, yritä uudestaan, keskity nyt. Voi huoh :D. Kyllä se siitä sitten. Pitääpä nyt oikeasti omalla ajalla opettaa mudille tuo homma. Ei radan osana, vaan kahdella hyppyesteellä alusta alkaen.
Loppurata meni hyvin. Seiskaputkelta kasille tullessa ja 11-putkelta 12-hypylle tullessa piti olla tarkkana, ettei koira tullut hypyn ohi. Kohti hyppäämistäkään me ei vissiin oo juuri tehty, kröhöm öhöm... (jälkimmäiset) kepit onnistui myös keppien vasemmalta puolelta ohjaten, jei! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti