Kun koirasi karkaa räkä roiskuen räyhäämään toisen koirakon luokse, ÄLÄ sano
1) "tää ei oikein tottele, meillä on vielä koulutus vaiheessa"
2) "ei tää oikeesti ole vihainen/pure"
3) "ei tää koskaan ennen"
En uskonut tulevan päivää, jolloin kehoitan koirani toisen koiran kimppuun, mutta nytpä on sekin eletty.
Tultiin metsäpolulta pururadalle, iltaysin maissa, parhaaseen koiranulkoilutusaikaan. Minä, Sieni ja Luksi, koirat irti. Siihen loppuukin sitten mun syntilistani. Olin käskenyt mudin venaamaan ja oli jo ote sen pannasta laittaakseni fleksin kiinni, kun satuin huomaamaan, että reilu 50m päässä edessämme on koira tai kaksi. Naisella roikkui narut kädestä ja ajattelin että koirat on tietty kiinni. Joku vaisto vissiin varoitti enkä jatkanut mudin pannan remminkiinnityslenkin kaivelua mudin karvapehkon alta, vaan katselin niitä koiria. Sieltähän toinen huomasi meidät ja lähti huuto-räyhä-kiljunta-ulvonta-haukkuen täyttä vauhtia kohti. Joku brasialianterrieri ehkä, vähän mudia pienempi, hyvin vähäkarvainen, musta-valkoinen. Eikä se näemmä sitten ollutkaan ollut kiinni.
Mudin pannasta irti ja pentu syliin. Akka huutaa "Lulu tänne" noin sata kertaa. Lulu on kuuro. Ei sen räyhänsä seasta oikeesti ehkä kuullutkaan mitään. Miksi nää ihmiset ei koskaan karjaise peräsuoli pitkällä LULU TÄNNE PERRRRKELE? Se on aina sellaista en-usko-itsekään-että-se-tottelee -sävytettyä huutoa. Montaa sekuntia ei ollut aikaa miettiä mutta koska Lulun vauhti ei millään tapaa hidastunut eikä ääni hiljentynyt, sanoin mudille hiljaa ne kriittiset sanat. "Mene vaan". Voi jumalauta, voi vittu, voi saatana, MIKSI mä olen taas tällaisessa tilanteessa? Mä niin syvästi VIHAAN ihmisiä joiden takia näin käy. Yksikin kerta on liian usein, miksi mulla on pentu mukana, miksi mun koirat, miksi miksi miksi. Ampukaa helvetti itsenne!
Mudi ei ole sosiaalinen eikä kiva, se ei pidä vieraista koirista, sillä on jumalaton terävyys, sillä on puolustushalua, sillä on paha ääni ja sillä on toimintakykyä. Sehän lähti kunnon rähinällä pysäyttämään kohti juoksevaa koiraa. Kun mudi alkoi räyhätä vieraalle, Sieni sylissäni alkoi kiljua hyvin sydäntä särkevästi. Sille taisi valjeta vasta tässä vaiheessa mitä tapahtuu. Mietin, jos en olisi päästänyt mudia, olisiko pentu selvinnyt pienemmällä järkytyksellä. Ei vaan mene mun oikeustajuun käskeä omaa koiraa paikoilleen kun vieras koira hyökkää kohti. Se ei olisi ollut lainkaan reilua mudia kohtaan, enkä mä halua pennullekaan näyttää että näin vaa otetaan selkään eikä tehdä mitään. Kyllä omiaan saa puolustaa. Mudi olisi joka tapauksessa alkanut räyhätä tarpeeksi lähelle tulleelle vieraalle, hiljaa se ei missään nimessä olisi ollut. Se siitä, että kohtaaminen olisi voinut olla pennun silmin millään tavalla "vieras koira kävi tässä, mutta ei se mitään".
Mudi pysäytti sen vieraan ennen kuin se pääsi meidän luo. Se olisi kai lähtenyt takaisin omistajaansa päin, mudi perässä, mutta mä tyhmä menin huutamaan omalleni että takaisin. Mudi tuli ja vieras kääntyi uudelleen sen perään hyökkäämään meitä kohti :( Siinä ne sitten oli mun jaloissa. Sain parikin kertaa vieraan koiran pannasta kiinni, mutta se yritti purra mua, niin päästin irti. Karjaisemalla se ei juuri väistänyt ja monottamaan en ruvennut, ehkä olis pitänyt. Olisin vaan osunut kuitenkin omaani tai kaatunut pentu sylissäni. Harmittaa, kun ei tällaiset ole koiran vika, omistaja niissä pitäisi piestä.
Akka onneksi sai hilattua luunsa paikalle. Takaa tieltä oli tulossa pariskunta ison koiran kanssa, ja ne jäi odottamaan sinne kauemmas että saadaan sirkus loppumaan. Käskin mudin istumaan ja akka sai sadannella lulutännellä koiransa pysähtymään siksi aikaa että sai sen kiinni.
"Lulu tänneeee"
Tule nyt ottamaan tää kiinni ja helvetin äkkiä kanssa!
"Meillä on koulutus vielä kesken"
MINKÄ TAKIA SE ON IRTI SITTEN HÄH?! ÄLÄ JUMALAUTA PIDÄ PURURADALLA TOTTELEMATONTA KOIRAA IRTI, täällä on pikkasen muitakin!
"Ei tää oikeesti olis purrut"
NO IHAN VITUN SAMA, ET VOI PÄÄSTÄÄ SITÄ HYÖKKÄÄMÄÄN KENENKÄÄN LUO, HALOO!!
"mussunmussun"
1) "tää ei oikein tottele, meillä on vielä koulutus vaiheessa"
2) "ei tää oikeesti ole vihainen/pure"
3) "ei tää koskaan ennen"
En uskonut tulevan päivää, jolloin kehoitan koirani toisen koiran kimppuun, mutta nytpä on sekin eletty.
Tultiin metsäpolulta pururadalle, iltaysin maissa, parhaaseen koiranulkoilutusaikaan. Minä, Sieni ja Luksi, koirat irti. Siihen loppuukin sitten mun syntilistani. Olin käskenyt mudin venaamaan ja oli jo ote sen pannasta laittaakseni fleksin kiinni, kun satuin huomaamaan, että reilu 50m päässä edessämme on koira tai kaksi. Naisella roikkui narut kädestä ja ajattelin että koirat on tietty kiinni. Joku vaisto vissiin varoitti enkä jatkanut mudin pannan remminkiinnityslenkin kaivelua mudin karvapehkon alta, vaan katselin niitä koiria. Sieltähän toinen huomasi meidät ja lähti huuto-räyhä-kiljunta-ulvonta-haukkuen täyttä vauhtia kohti. Joku brasialianterrieri ehkä, vähän mudia pienempi, hyvin vähäkarvainen, musta-valkoinen. Eikä se näemmä sitten ollutkaan ollut kiinni.
Mudin pannasta irti ja pentu syliin. Akka huutaa "Lulu tänne" noin sata kertaa. Lulu on kuuro. Ei sen räyhänsä seasta oikeesti ehkä kuullutkaan mitään. Miksi nää ihmiset ei koskaan karjaise peräsuoli pitkällä LULU TÄNNE PERRRRKELE? Se on aina sellaista en-usko-itsekään-että-se-tottelee -sävytettyä huutoa. Montaa sekuntia ei ollut aikaa miettiä mutta koska Lulun vauhti ei millään tapaa hidastunut eikä ääni hiljentynyt, sanoin mudille hiljaa ne kriittiset sanat. "Mene vaan". Voi jumalauta, voi vittu, voi saatana, MIKSI mä olen taas tällaisessa tilanteessa? Mä niin syvästi VIHAAN ihmisiä joiden takia näin käy. Yksikin kerta on liian usein, miksi mulla on pentu mukana, miksi mun koirat, miksi miksi miksi. Ampukaa helvetti itsenne!
Mudi ei ole sosiaalinen eikä kiva, se ei pidä vieraista koirista, sillä on jumalaton terävyys, sillä on puolustushalua, sillä on paha ääni ja sillä on toimintakykyä. Sehän lähti kunnon rähinällä pysäyttämään kohti juoksevaa koiraa. Kun mudi alkoi räyhätä vieraalle, Sieni sylissäni alkoi kiljua hyvin sydäntä särkevästi. Sille taisi valjeta vasta tässä vaiheessa mitä tapahtuu. Mietin, jos en olisi päästänyt mudia, olisiko pentu selvinnyt pienemmällä järkytyksellä. Ei vaan mene mun oikeustajuun käskeä omaa koiraa paikoilleen kun vieras koira hyökkää kohti. Se ei olisi ollut lainkaan reilua mudia kohtaan, enkä mä halua pennullekaan näyttää että näin vaa otetaan selkään eikä tehdä mitään. Kyllä omiaan saa puolustaa. Mudi olisi joka tapauksessa alkanut räyhätä tarpeeksi lähelle tulleelle vieraalle, hiljaa se ei missään nimessä olisi ollut. Se siitä, että kohtaaminen olisi voinut olla pennun silmin millään tavalla "vieras koira kävi tässä, mutta ei se mitään".
Mudi pysäytti sen vieraan ennen kuin se pääsi meidän luo. Se olisi kai lähtenyt takaisin omistajaansa päin, mudi perässä, mutta mä tyhmä menin huutamaan omalleni että takaisin. Mudi tuli ja vieras kääntyi uudelleen sen perään hyökkäämään meitä kohti :( Siinä ne sitten oli mun jaloissa. Sain parikin kertaa vieraan koiran pannasta kiinni, mutta se yritti purra mua, niin päästin irti. Karjaisemalla se ei juuri väistänyt ja monottamaan en ruvennut, ehkä olis pitänyt. Olisin vaan osunut kuitenkin omaani tai kaatunut pentu sylissäni. Harmittaa, kun ei tällaiset ole koiran vika, omistaja niissä pitäisi piestä.
Akka onneksi sai hilattua luunsa paikalle. Takaa tieltä oli tulossa pariskunta ison koiran kanssa, ja ne jäi odottamaan sinne kauemmas että saadaan sirkus loppumaan. Käskin mudin istumaan ja akka sai sadannella lulutännellä koiransa pysähtymään siksi aikaa että sai sen kiinni.
"Lulu tänneeee"
Tule nyt ottamaan tää kiinni ja helvetin äkkiä kanssa!
"Meillä on koulutus vielä kesken"
MINKÄ TAKIA SE ON IRTI SITTEN HÄH?! ÄLÄ JUMALAUTA PIDÄ PURURADALLA TOTTELEMATONTA KOIRAA IRTI, täällä on pikkasen muitakin!
"Ei tää oikeesti olis purrut"
NO IHAN VITUN SAMA, ET VOI PÄÄSTÄÄ SITÄ HYÖKKÄÄMÄÄN KENENKÄÄN LUO, HALOO!!
"mussunmussun"
Hei mulla on tässä vihainen koira ja pieni pentu ja näin ei vaan saa käydä. Anna olla viimeinen kerta kun se on täällä irti kun se ei sua tottele yhtään. Olisi voinut käydä todella pahasti.
"no anteeksi nyt sitten"
"no anteeksi nyt sitten"
Akka koirineen häipyi, rauhoittelin kiehuvaa mudia ja laskin pennun sylistä alas. Ei olisi halunnut mennä ja se oli ihan luimussa koko Sienonen. :( En ottanut takaisin syliin, vaan yritin olla ihan normaali, "hienosti hoidettu, noniin, meni jo, jatketaas sitten". Mudilla laski kierrokset yllättävän nopeasti ja se oli ihan lunkina kun tyypit katosi näkyvistä. Pentu käveli koko loppumatkan häntä alhaalla. Kiitos nyt vaan ihan helvetisti sinulle!
En vieläkään tiedä oliko mun ratkaisu fiksu vai ei. Valitettavasti ei voi painaa "pause" ja pitää pientä miettimishetkeä. Se yksi viisikymmentä metriä on nopeesti juostu. Harmittaa pennun puolesta niin ettei sanat edes riitä kertomaan. Minä suojelen sinua kaikelta. Mudiin mä luotan enemmän kuin valtaosaan ihmisistä. Toivoin, että pentu voi luottaa minuun, mutta nyt on kertakaikkisen huono mieli. Näin ei vain olisi saanut käydä. :(
(Olis pitänyt purettaa itseni sittenkin sillä koiralla, niin olisin tehnyt rikosilmoituksen.)
(Olis pitänyt purettaa itseni sittenkin sillä koiralla, niin olisin tehnyt rikosilmoituksen.)
12 kommenttia:
Näitä tapauksia <3
Miun mielestä teit oikein. Varsinkin, kun Luksi tuli käskystä luokse, eikä tehnyt tälle toiselle koiralle mitään. Ittellä ei ole onneksi vastaavia tapauksia, toivottavasti ei tulekaan. Toivotaan, että Sienelle ei jäänyt mitään mörköjä tästä elämään!
Aika naurettavaa sanoa näin, mutta tuo puretuttavaksi tuleminen ei kuulosta ollenkaan pöllömmältä idealta. Siinähän olisi ainakin nainen nähnyt että ei pikku-Lulu ketään pure.
Voi vittu mitä paskapää urpoja siellä liikkuu.. Onneksi se rähjä oli pieni koira, eikä joku, joka olisi pistellyt Luksin kolmeen osaan. Mä olisin lähtenyt hirveellä rähinällä sitä koiraa kohti ja monottanut, ettei se paskiainen olisi päässyt edes kosketusetäisyydelle. MUN koiriin ei kosketa, ennemmin otan ite ne puremat, mulla on sentään jonkinlainen oikeussuoja näissä tapauksissa, koirillani ikävä kyllä ei.
Jos mulla ei olis ollut pentu mukana, olisin kanssa mennyt itse rähisten kohti ja ohjannut/käskenyt L:n taaemmas. Jos se vieras olisi silti päässyt mun ohi, L olisi kyllä puolustanut itseään. Pentua en uskaltanut jättää maatasolle sen vieraan ulottuville, se tuli niin määrätietoisesti ja kummallista räyhäulinaa pitäen meidän luokse, tiedä vaikka olis käynyt suorilta pienen kimppuun. Tai pentu juossut paniikissa horisonttiin karkuun.
Toi on niin perseestä! :(
Mulle iski kamala totuus vasta siinä kohtaa päin naamaa kun otin toisen koiran. Yhtä vielä jotenkuten puolustaakin, mutta kaksi pelästyvää omaa, etenkin vapaana, on jo liian vaikeaa. Ja se tunne kun ei saa tehtyä tarpeeksi omien eteen on niiin kamala.. Tosiaan, välillä miettii että olisi paras joutua itse syödyksi niin asialle ehkä tapahtuisikin jotain.
Sienellä on ollut rankka päivä :( Toivottavasti kummastakaan tapahtumasta ei muodostu mörköä.
Siviilinä=koirattomana on tietty helppo kommentoida, mutta olisin varmaan kysynyt ämmän nimen ja yhteystiedot, jotta hän tajuaisi, että vakavasta on kysymys. Erään kerran olen töppistä taluttanut puistossa, hesassa siis, ja kiljunut lähestyville, että ÄLÄ päästä koiraasi tänne. Vetoan tietty aina, ettei tämä ole oma koira, mutta jos olisi oma, päästäisin varmaan vieraan (irtokoiran) iholle ja monottaisin/tai ottaisin kiinni ja tekisin rikosilmoituksen. Ihan periaatteen vuoksi.Kun meidän on vaan pakko mahtua tänne kaikkien jotenkin..Olen testatusti periaatteista kiinnipitävä, joten älkää ihmetelkö. Periaatteeni ovat aika yksiselitteiset tietyissä asioissa..
ai niin, piti sanomani "mummonmielipide" eli vertaus pentuihin töppis/sieni. Töppistä ei pentuaikoina tavattu niin usein, mutta kyllähän sieni on ihan eri planeetalta. Ei se tunnu ujostelevan/pelkäävän ketään/mitään, vaan vähintään korvat alhaalla odottaen ryntää luokse tsekkaamaan et tunnetaanko me.Rapsuta,häntä irtoaa muuten..Eikä mitään traumaa amppareista,metsäretki oli sikakivaa taas! Aikoinaan naapurin täti maanitteli töppistä frolicilla?, mutta pieni poika vaan pakeni syvemmälle selkäni taa. LAURA - me otetaan edelleen töppis meille hoitoon, ssadaan olla edelleen epäsosiaalisia puiston kauhuja :-)
Äst, tuli sellainen olo, että väheksyn sientä jotenkin. Ei todellakaan! Töppis on ihan SUPER, mutta Sieni on JO PENTUNA niin -mitä sanoisin - veikeä??- etten tajua mitä siitä voi tulla? Töppis on paras metsäkaveri -kuka voi olla parempi? No, aina ei tartte olla parempi.
Mä en tajunnut oikeen mitään tosta :-D Montako viinipulloa kesälomalaiset on jo kumonneet??
Töppönen on niin mun koira, yhtä epäsosiaalinen evvvk -jörrikkä kuin minäkin. Sienen kanssa elämä on tosi erilaista. En mä tiedä miksi niitä edes pitäisi verrata. No, väkisinkin varmaan vertaa, mutta paremmuusjärkkään ei tartte asettaa. Kyllä niille molemmille ihan varmasti riittää rakkautta juuri sellaisina kuin ovat.
Surffaillessa löytyi blogisi ja kun meillä on melkein saman ikäiset pennut, niin olen käynyt lueskelemassa välillä, että mitä pennun kanssa puuhaatte. :) Tosi kurja tapahtuma tuo irtokoiran kohtaaminen, nuo harmittaa NIIN paljon kun haluaisi pentua suojella kaikelta noin pelottavalta..! Meillä kävi valitettavasti vähän vastaava toissa viikolla, sillä erotuksella että meillä irtokoira tuli mutkan takaa yllättäen vastaan. Kuulin että mutkan takaa on joku tulossa ja ehdin ottaa vanhemman koiran hihnaan mutta kun en tiennyt että koira on irti ja säntää meidän luo rähisemään niin pentua en ehtinyt ottaa syliin/hihnaan. Se säikähti tietysti iholle rähisten juoksevaa koiraa ja karkasi :( Oli juossut melkein parin kilometrin matkan takaisin kotiin, sieltä vasta löysin pennun. :( Jestas miten kamala kokemus, säikäytti itseä niin hirveästi! Mitä vaan olisi voinut sattua!
Ja nuo syyllisyyden tunteet kuulostaa niin tutuilta. Minä tein eri valinnan ja otin ensin vanhemman koiran kiinni ettei se vaan säikäytä ketään kun on aika täpäkkä tyyppi. Kunpa olisin tiennyt että vastaantulija on irti ja tulossa iholle, en tietenkään olisi silloin pentua "uhrannut" :( Mutta ainakin meillä näyttää pentu unohtaneen aika pitkälti koko jutun. Eiköhän Sienikin asiasta yli pääse! Itselle noista varmaan enemmän jää takaraivoon...
Noi tapaukset on ihan sieltä mihin aurinko ei paista. Harvemmin niissä kerkeää mitään ajattelemaan. Omalle kohdalle sattui entisessä asuinpaikassa niin monta (oma koira kiinni), että olen "mielikuvaharjoitellut" niin monesti, että taitaa mennä rutiinilla. Käskytän suullisesti vierasta koiraa poistumaan, jos ei tottele niin monotan. Oli järkevää tai ei. Noi tapaukset sai tällaisessa suhteellisen rauhallisessa ihmistyypissäkin esiin sellaisen "seuraavan koiran kuristan käsin" ajatuksen.
Sulla sentään tajus toisen koiran omistaja pyydellä anteeksi. Meillä aina vakuuteltiin, että "ei tää mitään tee". Johon minä "ihan kiva, omistani en voi sanoa samaa". Tähän sain sitten sellaisen nyrpän naaman ilmeen.
Eiköhän se Sieni unohda moisen jutun, kun tuntuu olevan reipas pentu:).
Mä en kanssa käsitä tota "ei tää mitään tee". No daa, kas kun tää tekee. Ihmiset ei todella näe omaa napaansa pitemmälle.
Sieni on onneksi ihan ok, nyt vaan toivotaan jatkossa hyviä = neutraaleja ohituskohtaamisia.
Lähetä kommentti