Juokse! Ohjaa! Yritä!

Muuttopuuhat hetkeksi narikkaan ja agitunnille. Kyllä oli taas vaikeaa. Ohjaajalla. Mun on pakko alkaa juosta, kunto ei kerta kaikkiaan riitä! Kun puuskuttaa, ei tule tarpeeksi pontevia käskyjä ja kaikki menee perseelleen muutenkin. Ekana mustat:



-tarkkana oman ohjauksen kanssa alussa, muuten hyppää 2 väärään suuntaan
-3-hypyltä selvä veto kepeille, anna kuitenkin tilaa
-4-kepeille jäätävä vas. puolelle, että blokkaa väärän putkenpään - koiralla keppien jälkeen suora linja sinne
-11-putkijarrutus opetettava, nyt käytin "tähän"-käskyä kun koira oli n. puolivälissä putkea menossa, toimi kohtalaisesti ottaen huomioon että koskaan tehty
-19-kepeille selvä veto, muuten on putkessa
-saata/hae kunnolla 13, 14, 16, 21
-oma liike ei pysähdy, ääni napakka, ohjaa ääliö!!

Toisena vihreät, melkein peilikuva, ekaa hyppyä käännettiin helpommaksi ja muutama muu pieni muutos:

-alku kutsumalla 2 hypättävältä puolelta, tässä käsi selkeästi ojossa kohti koiraa, koska pysyy hyvin paikallaan
-linjaa hieman kepeille, anna tilaa, muuten menee tokaan/kolmanteen väliin
-11-hypyltä 12-putkeen ei valssikaan auttanut (toistojen myötä koira oli jo päättänyt että tonne putken väärään, ansana tarjolla olevaan päähän, mä meen, lopulta kouluttaja seisoi edessä tukkeena että koira viitsi katsoa mitä mä teen)
-14-15-väliin takaaleikkaus, niin löytyi oikea putken pää tosi helposti
-18-keppien jälkeen valssi, yllättäen koirani kestää tämän, selvisipä sekin

Kyllä meitä rääkättiin, oli vaan kolme koirakkoa joten se teki 30min/nenä! Lopuksi sitten saatiin vähän tunnustusta, että mulla on pirun hyvä koira, sanoikohan se että "varma". Mitä se sitten meinaakin, ja mites musta saataisiin yhtä hyvä ;P

Jättiläisten maailmassa

Lauantaina Ninan kanssa Lahdessa jälkihommissa. Töppöselle joku 900 askelta, neljä keppiä, jana pari metriä, jälki lähti oikeaan, vanheni reilun tunnin. Jälki meni kerran pururadan yli ja kerran jonkun 10m jalkakäytävän vierustaa pitkin, ja toisen kerran vielä sitä pururadan vierustaa. Janalla sähellystä ja vähän vaikeuksia muutenkin, ei ollut riittävän tarkka ja jälki pääsi hukkumaan. Etsi kyllä sen itse uudestaan, mutta olishan se voinut keskittyä enemmänkin. Mutkun Helmi. Tyhmänä päästettiin kaikki koirat ensin moikkaamaan toisiaan... lisäksi mudi kusi kahdesti kesken jäljen, juuri noiden teiden lähellä mennessämme. Paskiainen! Ihan pokkana nuuhkaisi jotain mätästä ja loroti loroti kesken hommien.

Sienen jälki vanheni ehkä 1,5h. Neljä keppiä, välit 10-20 askelta. Todella haastava rutikuiva maasto, jossa vuoroin kuivia oksia kunnon kasoja ja vihreää heinikkoa. Oli niinko pakko muka tehdä. Kovin oli epävarmaa, kepeillä sähellystä ja aina en edes tiennyt onko tää meidän keppi vai ei, kun pentu otti sen suuhun ja olisi jatkanut matkaa ja piti arpoa vaadinko ilmaisun vai en ja ollaanko me jäljellä vai ei. Mutta loppu oli merkattu ja sinne me kyllä sitten tultiin, ja jotkut neljä keppiä oli taskussakin! Sienellä taisi olla vähän maha kipeä, se kävi paskalla tosi monta kertaa, ehkä se siksi oli niin vaisukin.

Käytiin myös tottiskentällä. Ruudut molemmin puolin merkkiä, mudi teki ekana niitä. Merkit oli hyviä! Ruudusta ruutuun juoksutus ei meinannut millään onnistua, mudi korjasi vaan paikkaansa siellä ruudussa missä oli jo. Lisäksi sen oli vaikeaa mennä vasempaan ruutuun, kun aloitettiin oikealla olevalla ruudulla. Se ei katsonut lainkaan vaikka otin käsimerkin lisäksi askelia vasemmalle, vaan ampaisi vaan sinne oikealle missä oli äskenkin ollut "joojooruutuontuollatiiän". Porsas. Näitä lisää, se käsimerkki on myös käsky ja se pitää katsoa!

Hyppynouto ja a-estenouto vierailla esteillä, ei kai niissä ihmeempää ollut. Kahden kilon kapulalla testinouto. Voimaa tarttee lisää mutta kyllä se sen nostaa jo ainakin.

Sieni teki hyppyä, ihan hyvin haki vieraalle esteelle. Noutokapulan pitoa, käsien liike tuotti ongelmia, aika treenata se kuntoon. 2kg kapulalla testi Sienellekin, oli aika yllättynyt kun se olikin ihan vidun painava :D

Lopuksi minilenkillä. Tuli paljon ihmisiä vastaan, kuvittelen että mudi saa paskaraivarit kun Helmiähän pitää puolustaa vielä omien lisäksi, mutta se olikin niin helmeissään että ei tainnut juuri huomata. Otin kyllä käskyn alle lähelle aina mutta ei niin mitään marmatuksia edes metsästä pölähtäneelle sauvakävelijälle!

Illaksi ajettiin Pollelle & Moralle. Mulla oli Tytti kanssa mukana, muutetaan viikon päästä ja mies maalasi viikonlopun tulevaa kämppää, ja toivoi että vien kaikki koirat pois jaloista niin saapi rauhassa tehdä.

Polle, Mora, Tytti. Meidän koirat ei ole koskaan nähneet PONIN kokoista koiraa ja aika järkyttyneitä ne olikin: Sieni oli yllättävän ujo itsekseen, Tyttiä ahdisti kun iso pää tuli haistelemaan sitä ja se irvisti, ja uljas töppönen pelkäsi niin että rähisi oikeen kunnolla -> Polle 2v vastasi -> mudi ei moista sulata joten ylläri pylläri näitä ei yhdessä pidetty. En tiedä olenko mä ihan tyhmä kun olen pahoillani että meidän koirat mun ainoan the ystävän kanssa ei tule toimeen. Kuinka realistista on odottaa, että urokset 4v, 3.5v ja 2v tulee toimeen, kun joukossa on vielä nartut 4v ja 1v? Harmittaapahan vaan silti mutta eipä sille mahda mitään. Näen, että ongelma on pitkälti mudissa: jos se ei olisi niin helvetin epävarma ja jos se voisi pitää päänsä kiinni ja haistella rauhassa, se ei provosoisi muita vastaamaan sille. Samalla se on niin dominoiva että se ei tod kuuntele vieraalta urokselta rähinää vaan pistää tappeluksi. Vaikka ollaan kylässä eikä mudin tiluksilla. Ihastuttava koirani! Moran kanssahan ne nuorempina tuli hyvinkin toimeen. Ehkä ne nytkin olisi tulleet, jos ne olisi meidän kummankin ainoat koirat, eikä kummallakaan olisi omaa laumaa narttuineen päivineen suojeltavana.


Sieni oli aluksi tosi tosi ujo, oikeastaan vasta sunnuntaina aamulla kun käytiin metsässä ja se pääsi "vieheeksi", se lämpeni :) Takaa-ajoleikki on aina herkkua kun eihän Mora(kaan) sen perässä pysy!


Tyttiä hirvitti, jos ensin pissaa pojille nuuskittavaa niin sitten voi varovasti tutkailla dinosaurusta


Eikä noissa koirissa vielä kaikki!


Mikä ihme sä olet?


Ei täällä saa ees nukkua ku joku tulee koko ajan kyylimään...


Doggin, seisojan, mudin kupit :D


Tytti parka :D Otettiin se kissa joo pois.


Sunnuntaina virtahepoiltiin...


... kokoonpanolla Mora, Sieni ja Tytti. Näillä ei mitään ongelmaa. Polle ei ymmärrä olevansa niin iso että se saa helposti vahingossa aika kolhuja aikaan, eikä se myöskään oikeen tajunnut että noi muut vähän niinkun jännitti sitä, niin helposti tuli väärinymmärryksiä. Töppöstä nyt ei tartte ens kerralla ottaa matkaan ollenkaan, mutta toivottavasti noi muut pystyy neljästään olemaan.

Mugiliti

Ekaa kertaa agilityn uusissa ryhmissä. Kaipa mua vähän jännitti 'esiintyminen' koska tein kaikkea tosi tyhmää. :D Koira oli aikamoisen jähmeä helteen takia, olisin saanut hyvin tasoitusta siitä hyvästä, mutta oma aivo oli niin jäässä että säädöksihän se meni. Onko vaikeeta esim. ohjata, sanoa jotain, eikä vaan pysähtyä katsomaan...

Ensin musta rata:


Alun hyppykuviota kokeiltiin eri tavoilla. Kolmosella toimi jaakotus. 4-5-hypyille pitää opettaa kuvio jonka nimen unohdin jo :D. Ei se kai jaakotus myös ollut... 14-18-pyöritystä hinkattiin myös. 16 (numero) on kuvassa väärällä puolella, se hypättiin toiseen suuntaan. Kontakteilla koira menee kovempaa jos menen sen kanssa rinnakkain. Jos olen edellä, saati jos käännyn lopussa sitä päin, se himmaa. Oma lisäys tähän, että paikka ei ole täysin selvä ja koira himmaa siksi, koska tietää että haluan siltä jotain, mutta ei ole ihan varma mitä. Treeniä. Keinulla ensin lentokeinu ja sitten tosi hidasta menoa. Se ei vaan erota keinua ja puomia, tähän kanssa treeniä ja selvät käskyt. Kepeillä oli vaikeeta pujotella loppuun, kentän aita oli ihan lähellä vastassa, ja rata ei ainakaan jatku suoraan = kaikki koirat koetti oikoa tokavikasta välistä. Kepeille hakua en edes kokeillut suoraan puomilta, ei osaa tollasta kulmaa ilman putkiansaa eikä varsinkaan putken kanssa. Treeniä.

Toisena otoksena vihreät. Ekalla nollarata, mutta kokeiltiin vielä toinen vähän eri ohjauksilla.

Sieni teki parkkiksella seuraamista, liikkeestä seiso ja liikkeestä maahan. Intoa oli enemmän kuin ajatusta mutta saatiin niitä palkattavia suorituksia myös :) Maahan peruuttaen tosi näpsäkästi, mutta oikein päin kävellen tyyppi tarjosi vaan hyvää seuruuta. Eipäs nyt sotketakaan niitä vielä tässä vaiheessa. En ottanutkaan seuruusta, pentu oli vaan vapaasti vierellä, mutta "maahan" tarkoitti sen mielestä "sivu" ja turha alkaa vääntämään nyt.

Sieni kävi myös lopussa agilitaamassa: pari toistoa A:ta, pari takaakiertoa yhdellä hypyllä ja pieni kolmen hypyn pyöritys. Rimat oli siivekkeiden jaloilla. Pentu kuitenkin loikkasi omia aikojaan myös yhden maksihypyn, ainakin se pääsee yli :D Lopuksi Watin kanssa pellolle rallattamaan sen minkä jaksoivat, kuumuus kävi jopa Sienen voimille!

Tottele

Töppösen kanssa pikkuhiekkakentällä. Rakensin ruudun (ei nauhoja, viivat hiekkaan piirretty) ja kylvin kentälle pikkumerkkejä, lähin reilun metrin päässä ruudun oikealla sivulla.

Aloitimme merkille-mennään-laukalla-treenit pienellä merkillä, jonka takana oli joku minisählymaali, pelkkä rautakehikko ilman verkkoa. Ei tullut mieleenkään että mudin mielestä se oli joku fakin hyppyeste ja sen yli ja "sisään" hää sitten loikkasi noin sata kertaa vaikka käsky oli joku ihan muu. Vein koiran pariin kertaan merkille ja aikani väännettyäni sain sen jopa menemään sinne itsekin. Tässä vaiheessa koira oli jo ihan kieli polvissa läähättämässä. Vauhti kyllä pysyi hyvänä koko ajan mutta treeni ei silti ollut ihan sitä mitä olin ajatellut...

Väliin ruutu. Kentän pitkä sivu ei ole kuin jonkun max 20m, joten ei ollut täysi matka ruutuun. Löysi helposti perille, jäi hieman oikealle, palkkasin silti. Toinen toisto niin, että pallo lensi koiran yli heti sen lähdettyä ruutuun.

Jäin vielä pohtimaan miksi ruutuun on niin hurja vauhti, mutta merkille ei. Keksin kaksi asiaa: ruutua on treenattu ylipäänsä enemmän (=varmempi, koira osaa) ja ruudusta on palkattu hyvin eri tavoilla, se on jännää. Naksun kanssa paikan hakua vapaamuotoisesti, namilätkä yllärinä ruudussa, namilätkän vienti yhdessä ruutuun, palkka tulee avustajalta, palkka tulee multa, palkka on valmiina mun takana tai ruudun sivussa ja vapautan koiran sinne sen mentyä ruutuun - ainakin nämä kaikki. Ruutuun menoa on treenattu eri sijainneista (koiran ja mun paikka ruutuun nähden), merkkiä teemme kai aina alkuasetelmista. Ilmankos koira ei osaa koskaan korjata sinne toisella käskyllä, jos eksyy väärään paikkaan kokeessa. Tietää mitä treenaa tulevat viikot!

Purin sitten ruudun ja otin siitä isot merkkikartiot merkeiksi. Halusin erotella merkkejä rintamasuunnan perusteella, joten turha vääntää niillä pikkumerkeillä, jotka on vaikeita. Ensin kaksi kartiota 6m päähän toisistaan, itse olin jossain 5m päässä merkistä. Ensin oikea, sitten vasen. Hyvin meni sille, joka oli edessämme. Sitten lisäsin keskelle kolmannen merkin, jolloin välit oli sen noin 3m. Nyt ensin vasen, sitten oikea, sujui. Viimeisenä keskimmäinen. Haki ensin vasemman taakse, siitä kyllä korjasi toisella käskyllä haluttuun paikkaan, mutta en palkannut näitä, kehuin vain. Sitten alkoi kiertää keskimmäisen taakse niin, että niputti vasemman myös, siis vasemman takaa keskimmälle. En hyväksynyt näitäkään. Lopulta sain koiran menemään suoraan keskimmälle, muutama onnistunut toisto ja koiralle pieni huilitauko.

Lopuksi paikalla olojen jättöjä. Jätin taakse namialustan ja vapautin koiran aina sinne palkalle. Istumiseen vihjeeksi kuiskattu "istuminen" samalla kun silitän oikealla kädellä perusasennossa olevan koiran rintaa. Pari toistoa sitä, oli hyviä. Muutama makuun alku niin, että odottelin hyvät tovit koira perusasennossa, ja valitsin hetken jolloin se ei pidä kontaktia. Käsky "maahan" ja ripeästi lakoamisesta vapautus palkalle. Kyllä se kotona osaa ;P Jossain alkoi juuri kuin tilauksesta raivota koira, mudi sanoi pienesti brr ja käskytin silti. Hyvä oli lopettaa palkalle vapautukseen kun elikko toimi oikein.

Sisällä mudi teki pikkumerkkiä naksun kanssa. Kyllä se kotona osaa, osa n.



Sienelle vain olkkaritokoa. Kaukojen i-m-i-vaihtoja. Alkoi ennakoimaan, joten palkkailin myös asennon pitämisestä. Istumaan nousut meinaa jäädä himpan vajaiksi, tarkkuutta niihin, ettei tule ongelmaa. Lisäksi pentu teki sivulle tuloja, perusasennon pitämistä niin että käskin "sivu" kun pentu oli jo sivulla - tiivisti entisestään muttei mennyt lankaan ja rojahtanut maahan :) Erikseen seuraamista. Nyt mulla on toimiva tyyli tehdä sitä, tästä tulee hyvä!

Hulluilla hauskempaa

Ei meillä ole mitään vakionollaliikettä.

Eikö? Teinpä huvikseni taulukon töppösen evl-tuloksista.



9 koetta:

1x EVL1
3x EVL2
3x EVL3
2x EVL0

Nollattu:

6x ruutu
3x ohjattu
2x paikalla istu
1x melkeen kaikki muu, varsinkin messarissa

Onhan meillä aika vakio-ongelma. Ruutu. Ja siinä ne kaikki mahdolliset: koira ei löydä lähdöstä merkille, koira ei halua merkille vaan oikoisi ruutuun, koira ei löydä merkiltä ruutuun. Pistemenetyksiä tuplakäskyistä ja lisäohjauksista. Ja ohjattu. Nollat on alkupään kokeista enkä nyt äkkiseltään muista mitä on tapahtunut. Nollia on silti 3 kappaletta, eli liike on epäonnistunut kolmasosassa kokeita. Paikalla istumisessa nollat jätöstä (nousi perään heti lähdettyäni, se meni täysin mun piikkiin) ja siitä, kun koira oli haistellut rankasti ja lopulta noussut nenänsä perässä Varkauden vaikessa hajulattiahallissa. Liike kaipaisi varmasti rutiinia kuitenkin.

Täsmäkuuri: ohjattuun ja ruutuun selkeät, toisistaan eroavat virittelyt. Lisäksi se merkki nyt kuntoon. Keppiä ja porkkanaa.

Illan tokot

Olisi ollut kimppatreenit tarjolla, mutta ei tarpeeksi virtaa lähtemiseen... pientä räpellystä kotona ja pihassa vain:

Sieni teki kosketusalustaa (sisällä ja pihassa n. 2m matkalla), seuruuta namiavulla joka ei kuitenkaan ollut mitään imutusta (tosi näppärää, taidankin jatkaa näin), noutokapulan pitoa tunnarilla (tosi hyvin ottaa ja pitää, eteen ei osaa korjata asentoaan lainkaan jos peruutan vähän - jospa opettaisi eteentuloasennon ensin :P) ja kaukojen i-m-i -sarjaa. Alkuun ihan koiran edestä hyvä, mutta kun otin askeleen poispäin niin jumitti, ja jäi vähän jumiin vaikka palasin lähemmäs auttamaan. Pysytään siis vielä olemattomassa matkassa että saa varmuutta.

Töppöselle tunnarin etsimistä n. 10 väärän joukosta partsilla. Laitoin ensin kapulat nojalleen seinää vasten, oma aika oikeassa reunassa. Sitten kapulat maahan niin, että väliä jäi joku 1cm, oma rivissä suht keskellä. Lopuksi vielä sellainen z-kirjain, jossa kapulat oli osin limittäin, oma taas aika keskellä kuviossa. Tosi hyvä oli! Lisäksi keittiön puolella tunnarikapulan nostoa, palkkailin välillä heti nostosta ja välillä koira sai tuoda sen eteen asti. Luovutukset pääosin aika jees, ei pureskellut! Kunnes jonkun piti vielä hinkata ja temputtaa koiraa kapula suussa. I-m-i -vaihdot meni, tassun antaminen meni, mutta kun pyysin peruuttamaan, koira alkoi suorastaan silputa kapulaa ja meni ihan oudoksi. Olipas kummallista. Otin välillä pelkkää peruutusta ja se oli hyvä, mutta heti kun pyysin samaa kapulan kanssa, ei vaan voinut ja tuli ahdistus. Sitten se siirtyi siitä luovutukseenkin kun menin ottamaan muka helpoksi viimeisenä sellasen. Voi jee.

Jälkii

Pirun kuuma, nytköhän se kesä alkaa? Ei pitäis valittaa ja on tätä odotettukin, mutta ne ekat lämpimät päivät vie kyllä meillä mehut kaikista. Sääliä ei silti tunneta, vaan kävin tempasemassa jäljet takapihan kallion alle metsään.

Sienelle neljä keppiä, maasto osin liki polveen ulottuvaa mustikkaa, osin kuivahkoa sammalta, osin märkää suotyyppistä. Eka keppi n. 10 askeleella, toiselle 20, kolmannelle 20 ja vikalle 30. Yhteensä siis 80 askelta. Suoraa, tosin luotisuoraahan se ei toki ole, piti väistellä risuja ja puita. Jälki vanheni tunnin.

Jäljelle lähtö ihan jees ja kolme ekaa keppiä oikein hienosti, ilmaisutkin oli tosi suoria :) Juuri ennen neljättä keppiä pentu harhautui vähän oikeaan ja pyöri siellä, annoin mennä liinan (1,5m) verran. Jälkeä tehdessä näin metsässä jäniksen, liekö ollut sen hajuja? Pentu löysi itse takaisin oikealle jäljelle ja siinä olikin melkeen heti vika keppi, hyvä ajoitus! Nakkien jälkeen loppupallo, mutta pentu ei millään olisi leikkinyt, vaan tsekkaili vaan nenä maassa missä jälki jatkuisi ja eikö millään saisi vielä. Ei, pakotin sen leikkimään. :P

Töppöselle joku vaivainen 5m jana, jälki lähti vasempaan. Tulin hyvin pian polulle, jota kävelin n. 10m, sitten poistuin vasempaan ja eka keppi heti siinä. Sen jälkeen menin kerran uudestaan polun yli ja jatkoin hetken sitä pitkin. Polulle oli vielä kaatunut puu poikittain ja ylitin sen myös. Myöhemmin kävelin toista kaatunutta puuta pitkin n. 10m ja keppi oli puun rungolla. Yksi keppi oli maastoon jätetyn jätesäkkimuovin päällä. Maasto osin polvenkorkuista mustikkaa, kuivaa sammalta ja hyvin kosteaa suota rentukoineen, vesi nousi askeliin. Keppejä yhteensä 4kpl. Lopussa jälki tuli pururataa kohti ja kääntyi juuri ennen hiekkatielle tuloa vasempaan. Jälki meni tien reunaa pitkin n. 5m ja sitten loppukeppi. Jälki muhi reilun tunnin.

Jäljen nosto sähellystä, koira meni yli ja palasi sitten takaisin (tee kuuri lyhyitä janoja, koiralla liikaa vauhtia koska kuvittelee jäljen menevän jossain 20 metrissä), tutki jälkeä ensin väärään suuntaan, kääntyi itse. Rutikuiva maasto oli hankalaa, samoin se kaikkein kostein. Puuta pitkin kävelty osuus oli kaikkein vaikein - koira hyppi rungon yli ja etsi jälkeä maastosta, eikä tajunnut että se menee puun päällä. Päästin liinasta irti ja annoin sen mennä, kävi välillä jopa jossain 10m päässä etsimässä jälkeä ympyrätekniikalla. Ihan oikein sinänsä. Katselin taivaalle enkä vahingossakaan auttanut yhtään, just olin Ninan kanssa jutellut, että koira pitää laittaa itse duuniin ;) Sienelle tällanen olisi vielä liian vaikea ja epäreilu, mudille lähinnä nauroin ääneen että senkin runkku etsi itse jälkesi :D Koira sai hajun hieman kepin jälkeen sieltä mihin jälki jatkui, enkä halunnut että se oikoo sen rungolla olevan kepin yli, koska tää oli eläinkoe ja halusin nostattaa sen. Kutsuin sen siinä vaiheessa siis takaisin lähelle ja käskin siitä etsiä jäljen. Nyt se sai hajun kepistä, joutui tarkentamaan aikansa ja oli lopulta ihan raivona että missä vidussa se voi olla. Olipa polleena kun löytyi, ja siinä vaiheessa en säästellyt kehuissakaan :) Lopun pururadalle tulo ei ollut vaikea. Ekalla kerrallahan kaveri oli tehny meille kimppatreeneissä tällasen yllärin ja mentiin molemmat mudin kanssa ansaan, etsittiin yhdessä keppiä ihan hermona kun takaa kuului että miksi se etsitte mitään keppiä, jälkihän voi vielä jatkua... nyt koirakin jo tietää että ei se jälki aina lopu siihen kun tullaan tien viereen :)

Palkkasin lopuksi heittämällä palloa. Mudihan lähti, 10m jälkiliina jäi mun hikisen jalan ympärille, ehdin sen verta kiljaista että koira ei hirttänyt koko jalkaa irti narun silmukkaan vaan polvitaipeeni vaan 'hieman' paloi. Auuuuuaaauauauauaaaa! Vittu että sitä voi olla tyhmä! Tiedän yhden ipo-koiran ohjaajan, jolla on yksi sormi pysyvästi paskana kun liina jäi sen ympärille vähän väärään aikaan. Eikä hää varmasti ole ainoa. Mä olen kaiketi selvinnyt aika vähillä kuitenkin.

Tottista

Pk-kentällä ohjatuissa tottiksissa. Oli ihan saakelin kuuma, sekä ohjaaja että koirat aikasen nuutuneita.

Sienelle halusin aloittaa haukutusta vireen nostoa varten. Periaatteessa tiedän miten se tehdään, saaliin tai aggression kautta, mutta epäilen että toi on niin kiltti ja herkkis eikä saalista ole niin hirveästi kuitenkaan. En ole oikein arvannut kokeilla mitään, ja tartteehan siihen avustajan pitämään koiraa ellei pistä sitä tolppaan kiinni. Tekosyitä ;P

Kokeilin ensin itse leikittää vihreällä patukalla, avustaja piti kiinni. Koira oli ketjupannassa, sillä oli myös valjaat, mutta naru oli pannassa. Koira oli vähän laiskanlainen leikkimään, se otti häiriötä toisesta treenaavasta koirasta - näinhän juuri aloitamme että suoraan autosta hommiin. Toimii ehkä niillä jolla viettiä on rajattomasti, mutta kyllä mun molemmat koirat vaatii sen kusikierroksen ja pienen ympäristön tsekkaamisen ennen kuin ne keskittyy täysillä duuniin.

Kokeiltiin myös niin, että avustaja leikitti ja mä olin tolppana, mutta ei saatu koirasta pihahdustakaan. Jotenkin se kouluttaja sitten oli vaan sitä mieltä, että miksi pitäiskään haukkua, antaa olla. No daa, jos mä haluan opettaa sen vaikka temppuna tai mistä tahansa syystä, niin ei mun vastaus ole ekana että luovutetaan o_O Kyllä se sieltä jotenkin on kaiveltavissa!

Tehtiin sitten lelun kanssa seuraamista. Samalla tavalla kuin leirillä neuvottiin, eli härnäystä, lelu kainaloon ja menoksi. Nyt vaan annoin koiralle käskyn, tykkäsin enemmän siitä että en sano mitään. Käsky vasta kun toiminta on valmis. Sieni teki pari tosi hyvääkin! Välissä se oli hetken autossa ja otettiin vielä toinen kierros. Sain vinkin, että luoksetuloa voi treenata samalla tavalla; härnätään koiraa, lelu ohjaajalle ja käsky "tänne". Saa kivasti viettiä eikä se ole aina sitä tylsää istu - odota - tänne. Sienihän ei osaa eteen tuloa vielä lainkaan, mutta tulevaisuudessa tulen käyttämään tätä, ja mudille tätä voi kokeilla jo nyt.

Töppösen treenasin omalla ajalla, pyysin häiriökoiran kentälle pariksi. Ne duunasi ainakin seuruuta. Mudi aloitti hyppynoudolla ja estenoudolla, tein ekat koe-esteitä helpommilla (hyppy matalampi, A loivempi) ja toiset oikeilla esteillä. Hypyn taakse nurtsiin pieni 450g kapula hukkui ja koira jouti välillä etsimään sitä niin pitkään, että menin lopulta auttamaan... kertaakaan ei kiertänyt ja virettä oli varsin kivasti :)

Sitten seuruuta esteiden ympärillä ja toista koirakkoa kohti. Huomautin remmistä nyppäämällä kun pari kertaa tiputti kontaktin, sitten teki tosi hienoa työtä ja vedettiin pitkä suora kentän toiseen päähän. Tuntui, että sitä olisi voinut jatkaa ikuisuuden :) Liikkeestä maahan ja siitä luoksetulo, vauhtipalkka. Liikkeestä istu, palkka heti oikeasta asennosta. Uudestaan vielä himpan seuruuta ja käännöksiä. Koira läähätti kieli pitkällään, taisin kerran huomauttaa kontaktin herpaantumisesta ja hienosti tsemppasi. Lopuksi hyppynouto uudestaan, koekorkeudella. Toivoin, että koira on niin väsynyt että se yrittää kiertää takaisin ja pääsen puuttumaan. Ei ollut ei, hienosti hyppäsi mennen tullen.

Klassinen kyllä se kotona osaa? :P Molemmissa pk-kokeissahan se on kiertänyt kaikki paluut...



Kotiin palatessa haettiin mies ja Tytti ja käytiin porukalla uimassa. Tai no koirat ui, ihmiset ei vielä, vaikka ei se vesi pienessä lammessa kauhean kylmälle enää tuntunutkaan. Sieni on ihan paras pieni vesipeto <3

Vepevideo

En tiedä tehdäänkö me mitään oikein, siis niin kuin koesääntöjen mukaan ja kokeeseen joskus tähdäten, mutta hauskaa ainakin on! :D

video viikonlopulta

Repovesi

Viikonlopun vaellus omana kertomuksenaan. Oli kiva reissu ja nyt on yllättäen taas todella uupunutta sakkia. :D

Sieniäinen

Sienelle oma postaus. :)

Keskiviikkona pentu katosi lenkillä. Ei mitään havaintoa missä se kävi, neljä-viisi minuuttia meni. Keräilin korvasieniä ja jossain vaiheessa tajusin, että Sientä ei ole hetkeen näkynyt. Kysyin ihan puheäänellä "mihis Sieni on mennyt" ja kun ketään ei kuulunut, huutelin vähän kovempaa. Muutaman kutsun jälkeen ääni alkoi muuttua vihaiseksi, mutta ei niin mitään hyötyä. Sitä ei vain ollut missään! Onko se jäänyt jumiin johonkin, älyäisköhän se vinkua että kuulen kun huudat mutta en pääse? Katkaissut jalkansa? Joutunut käärmeen uhriksi? Tippunut johonkin ojaan ja juuttunut sinne? Jahtaako se jotain elukkaa? Sieni? Ja enkö sitten kuulisi kun metsä ryskyisi? Eikö se huomannut kun jäin poimimaan korvasieniä (mudikin ehti aika kauas, mutta palasi sitten)? Juoksiko se mudin kanssa, löysi jotain kiinnostavaa, unohti mudin joka palasi, havahtui jossain vaiheessa että eihän täällä ole ketään missään? Mitä helvettiä?!

Mysteeriksi jäi. Sen neljä minsaa katsoin kellosta, sen verta tajusin, että yleensä koiraa odotellessa aika kuulemma tuntuu ikuisuudelta vaikka todellisuus on toinen. Niin, "kuulemma". Ei ole koskaan sattunut mun koirille näin eikä satu jatkossakaan. Hermorakenteeni ei kestä. Sieltä se Sieni sitten pinkoi ihan väärästä suunnasta tuhatta ja sataa luoksemme, kieli roikkui polvissa saakka. Kokovartalomärkä se ei ollut. Missä vitussa sä olit?!

Torstaina pentu jäi porukoiden kanssa mökille, kun lähdin töppösen kanssa kokeeseen. Äiti otti sen sisälle siksi aikaa kun lähdettiin ja piti hetken siellä, ettei säntää auton perään. Oli sitten ulos päästyään käynyt katsomassa kaikki piharakennukset ja etsinyt minua. Olivat käyneet vähän lenkillä ja henganneet pihassa ja aina takaisin sisälle mennessä Sieni oli käynyt tökkimässä peittoja mun sängyllä, "eikö se muka ole tuolla alla?!" Voi toista, sehän ei oikeastaan olekaan tainnut olla porukoiden kanssa ilman mua ja mudia. Teki hyvää.

To-illalla Sieni teki vepeä. Vesi oli +11, aika rajua avustajalle. ;) Ensin kuivalla maalla pari vientiä, hyvin muisti. Sitten avustaja pantiin seisomaan veteen, matkaa tuli rannasta muutama metri. Sienestä vedessä seisova mutsi oli hirveen hauska ja se olisi vaan loikkinut sen luokse muuten vaan. Tässä piti sitten vähän vääntää ja painostaa koiraa että haloo tää on treeni, ja lopulta se kieltäytyi ottamasta vientiesinettä suuhunsa. Tai ei vain tajunnut mitä haluan ja väisti passiiviseksi, noin se juuri tekee. Laitoin sen sille väkisin ja sitten vienti oli ihan helppo homma. :D Yleensä ongelma on kai se, että lelu tippuu koiran mennessä maalta veteen, siis jos jossakin kohtaa on joku ongelma. Sienellä ei ollut, hyvin vei käskystä! Pitää treenata se lelun otto nyt käskylle, turhaan latistaa fiilistä avaamalla leuat väkisin. Ja muutenkin tälle liikkeelle voisi alkaa ottaa jo nimeä, nyt se on vaan "ota" lelulle ja "menevaan" + käsimerkki kun lelu on suussa.

Sitten käännettiin vene talviteloiltaan, mutsi jäi rantaan ja mä otin koirat kyytiin. Töppönen sai tulla malliksi, tää on sen bravuuri. Soudin sen verta järvelle että vesi oli riittävän syvää veneestä hyppyä varten. Mudi loikkasi ensin. Pentu jäi kitisemään veneen perään, ei ihan uskaltanut vaikka minä kannustin veneestä ja mutsi rannalta. Koska tunnen koirani, niin tyrkkäsin sen pokkana laidan yli. Rannalla mutsilla oli maksalaatikkoa, mudille ei jaettu, vepekoiralle kyllä. ;) Kaksi seuraavaa toistoa pentu hyppäsi itse, lähetin ensin mudin ja sitten heti perään pennun. Mudilla meni pari kolme kesää tän oppimiseen, Sienellä on ihan himpan enemmän rohkeutta, itsevarmuutta ja toimintakykyä...

Lopuksi vielä muutama veneeseen vienti. Isä tuli auttamaan soutajaksi, itse ei pysty pitämään venettä paikoillaan ja kouluttamaan koiraa. Yritin ensin helpottaa niin, että pentu toisi esineen mulle päin, eli jäin veneeseen. No mutsihan ei saanut rannalla lelua pennun suuhun, se veti leuat kiinni että en ota. Vaihdettiin sitten toisin päin, minä rantaan ja mutsi veneeseen. Niinhän se on sille opetettukin, että se vie multa poispäin. Mäkin kyllä sain tunkea sen lelun väkisin suuhun, mutta hyvin lähti taas viemään. Mutsille oli ohje kannustaa kovasti veneestä ja auttaa pentua toistamalla "anna" -käskyä. Tehtiin neljä toistoa, eka lyhyt matka, sitten vähän pidempi jolla lelu tippui just ennen kuin mutsi sai kiinni = ei palkkaa ja uusi yritys. Kolmas onnistui, ja vikana vielä helpompi lyhyt matka. Mutsi antoi koiralle veneestä makkaranpalan ja sen jälkeen mä kutsuin sen pois, ja rannasta sai vielä maksalaatikkoa.

Tää on tosi hauska laji! :D Kunhan vähän lämpenee vesi niin koira saa alkaa harjoitella loppuja liikkeitä.

To-illalla mudi alkoi raiskata pentua ja meni ihan tilttiin. Kitinää ja kärttämistä ja koko ajan pää perseessä ja selkään hyppäämässä. Sieni ei oikein tuumannut mitään, se on liian nuori vielä ärähtääkseen urokselle, mutta kun se alkoi näyttää siltä että ei oo enää kivaa ja mudi muisti kiellot noin viisi sekuntia kerrallaan, pistin lopulta mudin häkkiin. Siellä se nukkui yönsäkin. Ehkäpä nyt alkaa tapahtua? Olis jo aika ettei tartteisi murehtia että entä jos sille ei tulekaan juoksuja!

Tänään perjantaina mun piti tulla töihin, töppönen jäi porukoiden kanssa mökille, mutta Sienellä oli edustuskeikka. Yhdellä koululla oli joku eläintenpäivä ja seuraamme oli pyydetty sinne pitämään agi- ja tokonäytös. Sieni näytti vähän aloittelevan koiran agilityä. Se teki hypyistä ja putkista koostuvaa rataa parin kolmen esteen pätkissä, lisäksi 2x kokonaisen puomin. Väliajoilla se leikki Watin kanssa ja lopuksi se oli lasten silitettävänä. Hyvin lunkina seisoi kolmenkymmenen lapsen keskellä, paria ekaa silittäjää se vähän lipaisi naamasta ja tervehti iloisena, sitten lakkasi kiinnostamasta ja se vaan seisoi ja antoi silittää ja toivoi olevansa mieluummin Watin kanssa leikkimässä :D. Välillä se katsoi mua ja kehuin että oletpas hieno Sieni. Sillä on kyllä luanne kohdillaan!

Kyllä kisaaminen on mukavaa!

Pieksämäellä kokeessa, evl-koiria 6kpl, me viimeinen pari. Oltiin oltu edellinen päivä mökillä ja aamulla koira oli jotenkin vähän vaisu. Outo. Oli kevään eka +20 -päivä ja se varmaan verotti voimia. En tiedä, mä en vaan pysty ymmärtämään tätä koiraa :( En tiedä mikä mielentila sillä on ja jos tiedänkin, en osaa juuri vaikuttaa siihen. Se leikki hallin ulkopuolella oikein kivasti.

Miestuomari, silti kehäänmenotarkastus onnistui vallan ok.

Paikalla istu: 9. Oli kuulemma hieman haistellut.

Paikalla makuu: 8. Vikana alas (malttoi hienosti!), ekana ylös. Tartti tuplakäskyn sivulle nousuun. Tapahtuu sitä sitten sellaistakin näemmä, tylsäähän se olis jos olis aina samat virheet! Tietäis vaikka mitä treenaa, mutta ehei, kun arpoo aina uudet mokat niin jännitys säilyy läpi elämän!

Yksilöliikkeet kahdessa osassa, normijärkkä, ruudusta poikki. Pieksämäellä aina :P

Seuruu: 8. Aika armolliset pisteet. Normikäynti oli kasin arvoista, kontakti pätki paikoin kuten aina. Hidas käynti tuntui tosi tahmalta, sitä oli pitkä pätkä, pelkäsin että koira hyytyy. Juoksussa taas heräsi liiankin henkiin, pompotti ja keuli.

Zeta i-m-s: 7. Koira oli hajamielinen, mutta kuitenkin piti kontaktia ekalla suoralla kun annoin käskyn. Ei mennyt silti perille, jäi seisomaan.

Luoksetulo: 0. Kerta se on ensimmäinen kun senkin voi nollata! Hyvä mudi! Stoppi onnistui mun silmään tosi hyvin, sitten en tiedä mitä tapahtui. Vauhti oli ihan normaali, ei mikään sekopäisen luja. Ekaan maahan-käskyyn ei reagoinut mitenkään, toisella pysähtyi seisomaan, kolmannen karjaisin niin että meni varmaan koirat katsomossakin maahan. Tuomari sanoi, että noinko sä käsket kotona miestäkin... ja että olisit antanut tulla läpi, niin olis tullut jotain pisteitä. Sanoin, että ennemmin nollaan mutta mun koiralla ei oo mitään asiaa paahtaa sieltä läpi, jo on kumma kun ei sana kuulu!

Ruutu: 0. Merkiltä oikeaan, merkki iso kirkas oranssi kartio, oikein loistavan erottuva. Zetan tummansiniset pienet merkit oli oikeasta merkistä hieman oikeaan, siis ruudun suuntaan, hyppy oli vasemmalla. Ja mitä tekee mudi, sinkoaa eka suoraan ruutuun, sitten tarjoaa sitä pientä sinistä merkkiä, sitten hyppyä, sitten uudestaan pientä sinistä. "Kusettaakohan se nyt vähän sua?" Häntä tötteröllä paineli pitkin poikin eikä kuunnellut mitään. Otin sitten aika kovaa että nyt HALOOOO että sain sen pysähtymään aloilleen ja lopettamaan sen vouhkaamisen. Silti piti mennä lähemmäs oikeaa merkkiä auttamaan se sinne. Loppuosa liikettä saatiin tehdä treenin vuoksi ja hienohan se olisi ollut. Jatkoin seuraamista kehästä ulos, käskin koiran maahan, pistin sille remmin ja seurautin sen autolle. Matkalla se sai kolmesti liinapakotteen ja napakan kiellon kontaktin pudottamisesta. Autolle tullessamme maahan, liina irti ja koira autoon. Palkka jäi saamatta.

Ennen vikaa osaa keskusteltiin vähän siitä kuka käskee ja mikä oli homman nimi. Mietin, että jos vaan keskeyttäisin kokeen ja lopettaisin koko homman tähän, kun ei tässä taas ole yhtään mitään järkeä. Jatketaan joskus kymmenen vuoden päästä eläkkeellä sitten. No, päätin olla reipas ja mennä kehään vaikka vaan tapellakseni koiran kanssa siitä tarviiko totella vai ei.

Ohjattu: 10. Arvoin vasemman. Tehtiin eri tavalla, hallin takanurkasta aloittaen, kapulat yleisön puolella. Tooosi hidas merkki, kapulalle laukalla, paluu kanssa hidas. Odotin jotain seiskaa mutta tuomari sanoi että siinä oli hieno virheetön suoritus. Onko pelkkä virheetön 10? Täydellinen tai edes erinomainen on aika eri asia ja siihen kyllä sisältyy ehdottomasti edes kohtuullisen luja vauhti.

Metallinouto: 10. Samanlainen, millä yleensä saamme jonkun 8-9... tää tyyppi kyllä antoi kaikille tasaiseen anteeksi hitauden. EVL:ssä ei minusta enää pitäisi. Tuskin se edes ajatteli että meille voi antaa mitä tahansa kun ykköstä ei enää millään tule, kun se tosiaan näkyi muidenkin suorituksissa, että vauhdilla ei ollut niin väliä.

Tunnari: 9. Taisi vähän pyöräyttää kapulaa luovutuksessa.

Kaukot: 8. Aika jähmeetä mutta teki kaiken ekalla, jossain oli tullut jonkun verran eteenpäin.

Kehuivat, että muut hyytyy kohti loppua, niin tää alkaa parantaa. Sanoin, että käytiin vähän nurkan takana keskustelemassa kuka käskee. Se kuulosti ehkä vähän pahalta, tuli mieleen vasta jälkeen päin. :D

Tällä kertaa mudi pääsi palkalle. Hallin ulkopuolella oli edellinen koira, näin että oli irti. Olivat juuri menossa siitä ohi, joten käskin mudin maahan ja odotin hetken. Olivat menneet ohi linjaltamme ja ohjaaja alkoi kytkeä koiraa, niin vapautin mudin juoksemaan autolle palkalleen. No se koirahan tempaisi itsensä irti vasta pannasta pitävältä (?) ohjaajaltaan ja kävi mudin kimppuun. Siellä me sitten juostiin koiramöykyn perässä, lopulta tajusin huutaa "tule" ja mudi jopa totteli, niin saatiin molemmat omista koiristamme kiinni. Henkinen puoli sai varmasti ison kolahduksen mutta fyysiset vammat taisi jäädä kuolaantuneeseen turkkiin ja kipeytyviin lihaksiin. Mudi parka, vaikka se nyt oli mikä oli taas tänään, niin ei palkalle vapautettuna kenenkään pitäisi antaa sille selkään. :(

Yhteensä 207p, kolmostulos, sij. 4/6. Ne kaksi viimeistä keskeytti molemmat. Olipa taas vitun hyvä reissu hei!

Tokoa

Möllitokojen toinen osa, avo (3kpl) ja voi (2kpl). Tuomaroinnin jälkeen treenasin omia.

Luksille ensin luoksetulo voi/evl-merkeillä. Kutsuin koiran olan yli leluun ollessani poistumassa stoppimerkkien puolivälissä.

Merkkinä vihreä kukkaruukku, lähellä kentän reunaa jossa putkipainoja yms. Ekalla koira kiersi laajalla kaarella merkin taa, selkeästi ei ollut ihan varma. Kehuin ja otin uudestaan. Nyt seisotin koiraa tosi pitkään merkillä, koska ruutu oli melkein hallin oven edessä ja toinen koirakko oli juuri menossa sieltä ohi. Odotettiin että ne poistuu. Luksi malttoi hyvin odottaa merkillä. Ruudun vieressä oli hyppy, ja se hämäsi munkin koiraa. Kaartoi kuitenkin ruutuun itsenäisesti vaikka aika banaaniksi meni kaari. Jäi tosi eteen osin nauhojen päälle, ja annoin toisen ruutukäskyn, millä haki sisään asti, mutta plätsähti myös ilman lupaa maahan. Sillähän on automaattimaahanmeno koska joku ei ole jaksanut opettaa muuta, joten menin palkkaamaan ruutuun.

Seuraamiseen pyysin avustajan liinan päähän, tehtiin kuten sunnuntaina leirillä. Ensin pyysin viisi askelta ennen pidätystä. Koira oli tosi terhakka ja oli vetänyt ihan sekona vastaan. Toisella otoksella pyysin noin 15 askelta. Liinapidätyksen alkaessa koira vastusti taas tosi pontevana ja suorastaan hönki :D. Oli niin määrätietoinen että lopetettiin tähän. Tää toimii meille tosi hyvin!

Vikana vielä paikalla istumisen jättö Watin ja Miran kanssa, L Miran vieressä reunassa. Koira meni ihan piippausmoodiin kun narttu tuli viereen ja piti vähän kovistella :P Istuminen oli kuitenkin hyvä ja palattiin palkkaamaan koirat poistuttuamme vaivaiset muutaman metrin matkat.

Sieni pääsi duunaamaan alkuun ryhmäpaikkamakuun Igan ja Fridan keskellä. Pistin vas. jalan vähän eteen avuksi, että meni varmasti suoraan maate. Maahan menot ok, mutta jättökäskyllä "pysy" pentu halusi nousta sivulle. Autoin käsimerkillä. Aika oli varmaan pari minsaa, välipalkkailin monesti.

Sitten tehtiin seuruuta. Otin sienivingun kainaloon, koiran sivulle (unohdin, että se piti käskeä istumaan ja mennä itse perusasentoon) ja lähdin liikkeelle. Pari kolme askelta se tulee hyvin, sitten väljähtää. Jos nyt teen kuitenkin tälleen, niin se kolme saa tässä vaiheessa riittää. Tein myös niin, että vasen käsi oli koukussa kainalossa ja syötti koiraa aina välillä. Toimii.

Lopuksi käskytetty luoksetulo Igan kanssa vastakkaisiin suuntiin. Jätettiin koirien väliin kohtuullisen reilu matka, että saadaan onnistumiset. Oli oikein hieno, palkka vauhdista :)

Sieni sai vielä juosta Watin kanssa pellolla. Ei pärjää kelpie vauhdissa paskaholskulle ja sekös sitä vitutti. :D

Leiri

Agi-tokoleiri Kiteellä, mun ja Sallan järkkäämä, mudiyhdistyksen osin sponsoroima (jäsenilleen, joita oli huimat 4kpl). Paikkana Villa Taivaannasta, jossa ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi ja kaikki pelitti muutenkin ihan ok. Agikenttä oli aika pieni mutta se johtui siitä, että iso kenttä oli vielä liian märkä. Tuulelle ja sateelle kukaan ei mahda mitään, lämmitetty sisähalli ei liene realistinen toive niin en esitä sitä tässä. :P Ainoa miinus huoneista - neljän hengen huoneissa oli kaksi sänkyä alhaalla ja toiset kaksi parvella. Kuka haluaa jättää kullanmurut häkkiin alas ja nukkua itse ylhäällä?! Lattiatilaakaan ei ollut kovin paljoa, neljä häkkiä meillä mahtui ihan mukavasti, mutta jos esim. neljällä ihmisellä olisi edes osalla useampia koiria, ei tulisi mitään.

sää oli lauantaina aika... hurja, tosin välillä oli parempaakin


Kahden koiran kanssa osallistuminen oli liian rankkaa, varsinkin kun ne on niin eri tasoisia = eri ryhmissä = koko ajan piti olla jomman kumman kanssa jommassa kummassa lajissa eikä itselle ollut yhtään taukoa. Aamut alkoi 7.30 aamiaisella ja myöhillehän se nukkumaanmeno tahtoi venyä... olisin kaivannut muutaman tunnin tyhjää johonkin, että olisin kerinnyt vaikka nukkua.

Perjantaina oli leikkiseminaari, tässä ajatuksia siitä.

• koira valitsee parhaan lelun (kokeile mikä on oman koiran suosikki, näe vaivaa sen etsimiseen), sen voi säästää viimeiseksi. Koiran tulee leikkiä ohjaajan valitsemalla lelulla ensin, vaikka se näkisi että the lelu odottaa jossakin.
  
  
• ohjaajalla AINA jossain takataskussa jemmassa toinen tai ylimääräinen lelu (tai nami) = koiralla syy palata luokse. varsinkin, jos koiralla yhtään taipumusta lähteä rallaamaan keskenään ekan lelun saatuaan.
  
  
• ympäristöä pälyilevä koira: ei lupaa yhtään haistella, katsella ympärilleen tms. vaan väliaikoina käskyn alle maahan. Koiran pidettävä kontaktia ohjaajaan - ohjaajan tehtävä se kannattavaksi koiralle (eli käytännössä aluksi ainakin hyvin tiivistä namitusta?). Suunniteltava treenit niin, että kentällä ei tule luppoaikaa! Intensiivinen treeni ja palautteen ajaksi vaikka koira autoon.
  
  
• etsi ja kehitä omalle koiralle sopiva ilman-lelua-leikki. Hipan ja muiden ohella myös sellainen "hillitympi", mitä voi esim. käyttää koekehässä. Esim. töniminen toimii joillekin, ja kouluttajan oma koira on opetettu nostamaan viettiä nipistelystä :D. Alkuun piti ärsyttää ihan kunnolla että saatiin reaktio, nyt riittää ihan pieni ele sormilla koiran lähellä. Huomaamaton keino esim. pk-kokeessa paikkamakuun jälkeen nostaa koira seuruukaavioon. Toinen kouluttajalla käytössä oleva keino on hiipiminen. Opetetaan koira ensin "kumpi ehtii ensin" -leikkiin maassa olevan lelun kanssa. Koira käsketään paikoilleen, ohjaaja hiipii kohti lelua ja vapauttaa jossain vaiheessa koiran rynnimään takaa ohjaajan ohi lelulle. Hiipimistä voi käyttää myös esim. seuruun alkupaikalle mennessä, ihan pieni, yksi askel riittää, ja koiran vietti nousee.
  
  
• irti-käsky opetetaan kahdella lelulla, alkuun siis irti = vaihda puru toiseen leluun. Vietin ei pitäisi laskea irti-käskyllä. Sienellä niin ainakin käy tällä hetkellä.
  
  
• leluun saa purra vain luvalla (jes! zip! tsäp! jne). kuolleeseen, ohjaajan kädessä roikkuvaan leluun ei ole mitään asiaa purra omin päin. ohjaaja määrää aina leikin säännöt ja koiran on kunnioitettava niitä.
  
  
• pallojen heittely 2-3 pallolla, tehtiin koiralle jonka ainoa leikki on pallon noutaminen. koiran ei tarvitse aina tuoda palloa ohjaajalle, vaan uusi pallo voi lentää heti koiran nostettua edellisen - vaihtelevampaa, lisää viettiä.

Lauantai alkoi Sienen agilityllä. Rata oli tällainen:

Vein pennun alkuun tuon 4-5-6-kuvion ihan kädestä pitäen vitoselle saattaen, kun "ei se muuten hae vitosta". Mut pakotettiin jäämään reilusti ton hyppykuvion ulkopuolelle ja pitämään huoli siitä, että käskyt tulee ajoissa. Ja kas kummaa, pentuhan osasi ihan tuosta vaan. Mun jalat ei vaan sitten ihan totelleet joka kerta ja tuli siellä vaikka mitä sähläystä aina väliin. :D Lisäksi pennulle oli vaikeaa hakea 7-putken oikea pää (ulkokaarre), se meni järjestään tuonne kauempaan. Koiran osaamista voi ja kannattaa säännöllisesti testata "kuinka kauas koira irtoaa" tai "kuinka vähän apuja se tarvitsee". Myös jo osaavamman kohdalla, sellainenkin koira kaipaa jatkuvasti uusia haasteita!

Noin yleisesti kouluttajan mielestä tärkeimmät asiat (aloittelevan koiran) agilityssä on tiedostaa mistä ja miten palkkaa, siis palkan suunta, ja toisena pitää koko ajan mielessä että vastuu radasta on sekä koiralle että ohjaajalla - koira ei saa vaan kaahottaa sekopäänä menemään, vaan sen pitää koko ajan ajatella. Miten tähän päästään, sitä ei kerrottu, ehkä viikonloppu ei olisi riittänyt... :P

Kisaavien rata oli tällainen:

Jokainen tutustui rataan ensin itsenäisesti ja sitten mietittiin yhdessä eri vaihtoehtoja eri kohtiin. Mä en siis todella osaa yhtään mitään :D Olin koko ajan kysymässä että ai mitäää, nevöhööd! Kisaavillekin korostettiin, että vastuu radasta on yhtä lailla koiralla kuin ohjaajalla. Ei kilpajuoksua koiran kanssa, kiire on pahin vihollinen ja se pitää unohtaa. Radalla ei koskaan pidä olla kiire, sitten on jotain mennyt pieleen tai on juuri menossa. Ohjaaja ei häslää koiran vieressä eikä missään nimessä siis ryhdy kilpajuoksuun - koira suorittaa paremmin kun se saa rauhan tehtävälleen. Esteosaamisen on oltava vahvaa ja itsenäistä. Jos koiran kepit ja kontaktit riippuu millään tavalla siitä missä ohjaaja on tai mitä hää tekee, koira ei osaa ko. estettä. Tämän kouluttajan mielestä. Koiran saatua käskyn "kepit" tai "kiipee" sen tulee osata hakea ko. este ja suorittaa se täysin itsenäisesti alusta loppuun.

Oleellisinta radalla on ohjaajan linjat. Kiemuraisellekin radella löytyy linjat, eikä niitä tule muutamaa enempää. Ohjaaja ei koskaan mene koiran linjalle. Ohjaajan sivuttaisetäisyys esteisiin (kepit, kontaktit lähinnä jälleen) opetetaan erikseen, eikä koira saa häiriintyä siitä. Takaakiertoja kannattaa tehdä kaukaakin, ettei koiraa tarvitse saattaa aina ko. hypylle.

No, Luksin seikkailut ko. radalla:

-sivuttaisetäisyys kepeille, yllättäen se kestää sitä. Pahinta on jo ohjaaja kesken pujottelun ottaa lisää etäisyyttä, joten oma paikka valitaan jo alussa. Koira kyllä haki kepeille vaikka olin 1,5m päässä! Kepeillä yleisin moka on mennä häsläämään sinne viereen muka auttamaan koiraa. Oikeasti se vain häiritsee ja sama koira hakisi kepit paljon paremmin, kun ohjaaja antaisi sille reilusti tilaa. Koiran tullessa kepeille ohjaaja voi olla paikoillaan tai liikkua tasaisesti. Jos tekee äkillisen kiihdytyksen, kokenutkin koira jättää tosi herkästi kepit kesken - ohjaajahan vetää sen sieltä pois. Urpo, keskity jalkoihisi :P

-20-21-22 -hypyt ohjasin kokeeksi hypyn 8 takaa, vaaleanvihreän nuolen suuntaisesti. No ei mitään ongelmaa. Kukahan mun koiraa on kouluttanut salaa?

-11-12 -kohtaa hinkattiin kun mun kädet ei toimineet kuten piti.

-töppönen on ihan hirveän kuuliainen ja yrittää tosi tosi kovasti tietää mihin mennään. Ei kuulemma lainkaan tyypillistä mudille, kouluttajan mudillit olisi mun kanssa singonneet jo hornan kuuseen kun en ohjaa kunnolla. En vaan osaa :D :P Voi töppösparkaa...

-vauhti on huomattavasti parempi kun koira tietää ajoissa mihin mennään. Joo, olen huomannut itsekin.

Tokon osalta Sienen ekan setin liike oli seuraaminen. Olin kertonut, että opetan seuruun sillä ajatuksella, että se on vain siirtymä perusasennosta toiseen. Ensin sivulle tulo, sitten askel kerrallaan lisätään matkaa. Sienen kanssa halusin katsoa miten tästä nyt edettäisiin, kun ilman apuja se edistää mutta haluisin kuitenkin avuista jo eroon. No, mut sitten laitettiin kuitenkin tekemään lelun kanssa niin, että hetsaan koiraa, lelu kainaloon, liikkeelle, palkka kun koira saavuttaa seuruukohdan. Vaikka se ensin haahuilee ja on väljä ja kaikkea. Intin että en halua tehdä sitä näin mutta kuulemma siitä tulee hyvä ja plaaplaa. Sieni oli jo tosi väsynyt päivästä ja lopulta alkoi hyytyä. Oli narulelu, mikä ei ole sille edes se paras, sienivinku taitaa olla. Sitten pitäis tehdä käännöksiä ja kaarteita imuttaen ja jatkaa tätä lelun kanssa näin. No jaa, enpä tiedä. Ärsytti ihan hirveästi että ei kuunneltu yhtään mun toiveita ja etten pontevammin sanonut että en tee tällä tavalla piste! Eihän se koira siitä pilalle mennyt, koin vain että en saanut rahalle vastinetta kun mulle näytettiin jotain mitä en halua käyttää.

Töppönen teki omassa ryhmässään merkkiä ja noutoa (metallilla). Merkillä ongelma on vauhdin puute, varsinkin ohjatussa, missä odottelua tulee ruutua enemmän. Vietiin kapulat ja ongelma tulikin hyvin esiin, taisi mennä ihan ravilla. Tähän ohjeeksi kuitata hitaat "höpsis", ottaa koira takaisin ja lähettää uudestaan. Jos vauhti ei toisellakaan kerralla nouse, koira viedään autoon ja kokeillaan hetken päästä/illalla/seuraavana päivänä uudelleen. Siis tyylillä "jos ei kerta kiinnosta niin ei sitten tehdä mitään". Itse voi riehua kentällä tai treenata toista koiraa, jos haluaa vielä enemmän korostaa sitä kivaa mitä hitaat koirat menettävät.

Noudoissa ongelma on myös (paluu)vauhti ja ylipäänsä sellainen voima, mitä varsinkin pk-puolelle haluaisin paljon lisää. Tähän jo tutuksi tullut ohje tehdä vauhtinoutoja niin, että heti koiran avatessa suuta nostaakseen kapulaa kiljaistaan jes! ja koira saa ampua leluun kiinni. Töppönen oli hyvin hämmästyneen näköinen, mikä paljasti, että sen kanssa näitä on tehty aaaaivan liian vähän... nostoihin kuuria ihan vaikka vaan kotona ruokakuppi kädessä. Nosto - naks - ruokaa. Joskus voi yllättää tosi nopean noston antamalla koko loppukupin.

Lisäksi nostoja voi treenata niin, että ohjaajalla on kädessä (nyrkissä) nami ja käsi maassa aivan kapulan takana. Koira avaa suun ottaakseen kapulan -> saa heti namin kädestä.

Sanna kävi tosiaan lauantaina paikan päällä katsomassa Sientä ja kuvaamassa koiria. Dex oli mukana, se oli ihan valtava Sieneen verrattuna :D Kersat sai jossakin väleissä leikkiä keskenään viereisellä pellolla. Dexillä ei ollut mitään mahiksia pysyä Sienen perässä ja Sienestä oli aina vaan yhtä ihanaa olla vieheenä. :D

Lauantaina illalla oli möllitoko ja -agi. Sieni sai juosta supermöllien agiradan, joka koostui hypyistä ja putkista (kuva). Juoksin saman radan myös Merkin kanssa, tai ainakin ne muutamat esteet ennen kuin Merkkari tuumari että mee akka keskenäs, mun äiti on tuolla toisaalla. :D Mä näen Merkissä niiiin Luksin pari vuotta sitten (Merkki on sen kaksi vuotta nuorempi), samanlaisia teräviä ja arkihankalia "mitä pahaa nyt tapahtuu" -koiria jotka on pohjimmiltaan vaan epävarmoja, mutta joiden kanssa ohjaajan on hankalaa tietää koska tarttee kukkaisterapiaa ja koska silkkaa kuria. Niille kummallekin tekee tosi hyvää tehdä jotain jonkun vieraan kanssa ja saada sitä kautta itseluottamusta. Oikeastaan vieraan koiran ohjaaminen on ohjaajallekin tosi hyödyllistä - omaa tulee helposti kiellettyä ja sille suuttuu ihan turhaan, "pitäishän sun nyt osata, miksi sä noin tein". Vieraan koiran kanssa sitä on paljon kohteliaampi ja jos joku menee pieleen, ei tartte ku nauraa ja ottaa uusiksi. :D

Sienen oli tarkoitus mennä myös möllitokoon, mutta aikataulusyistä kävin tekemässä sen kanssa liikkurin kanssa jäävät, luoksetulon ja hypyn ennen varsinaista möllitokoa. Pentu oli jo aikamoisen väsynyt.

Luksi teki sekä möllitokon että -agin. EVL:n liikkeinä oli ruutu, ohjattu, tunnari ja kaukot. Ruutu tehtiin kohti yleisöä ja ruudun vieressä oli hyppyä, merkkikartioita ja ties mitä tavaroita. Koira lähti ensin ihan väärään suuntaan takaviistoon, mutta uusintakäskyllä korjasi ruutuun. Yleisöstä se ei minusta ottanut lainkaan painetta. Loppuosa oli ok. Ohjattu tehtiin ruutuun päin, niin että vasen kapula oli ruudun etualalla. Pyysin meille sen puolen noudettavaksi. Koira lähti keskikapulalle, ja juuri kun huusin stop, se oli korjaamassa linjaa vasemmalle. Harmi että ehdin rääkäistä! Totteli kuitenkin käskyä ja uusintaohjauksella meni hienosti vasemmalle. Tunnarissa hieman hidas paluu. Kaukot tehtiin kanssa selkä yleisöön päin, ja koira luuli että sen palkkapurkki oli yleisön takana nurmikolla. Vaikka olin näyttänyt että laitoin se taskuun ja se oli kehässä mukana, urpo :P Se meni ihan jumiin ja tuli sen verta tuplakäskyjä, että päädyin toteamaan että nyt haloo ja ottamaan liikkeen uudestaan. Oli edelleen tosi jähmeä, mutta teki sentään ekoilla käskyillä vaihdot. Ei ollut liikkunutkaan kuin ihan tosi vähän. :) Tästä vapautin, jolloin koira pinkaisi kehästä ulos sinne missä luuli palkan olevan. Oli aika wtf kun ei ollutkaan. :D

Mölliagin rata oli aika... erilainen kuin mitä olen tähän mennessä nähnyt (kuva). No, olihan mulle jo aamulla selvinnyt että en osaa mitään, eikä koirakaan osaaosaa kontakteja tai keppejä koska suoritus on jossain määrin riippuvainen siitä missä olen. :D

Alkusuora yllättäen onnistui kutsumalla nelosen takaa, A:n alastulolla oli varmistuksena namilätkä. Kaikenlaista sähellystä siellä oli, mutta en jäänyt hinkkaamaan, vaan tehtiin kisaratana eteenpäin vaan. Kepeille haku oli ihan hemmetin hankalaa (meni tokaan väliin) enkä saanut sitä sujumaan vaikka Salla kädestä pitäen näytti miten korjaan koiran linjan. Salla teki Luksilla koko radan, annoin sille töppösen lempilelun frisbeen, niin koira lähti yllättävän hyvin sen mukaan. Oli hauskaa katsoa miten koira osasi taitavan ohjaajan kanssa asioita mitä mä en osaa ohjata ja mitä sille ei siis ole koskaan opetettu :D Luonnostaan ne kai vaan lukee elekieltä niin helvetin hyvin. Vauhti oli vähän sellaista pikkusievää kyllä, ja jossain vaiheessa koira rupesi kysymään että ootko ihan varma että sä voit käskeä mua, entä jos pistän ihan lekkeriksi. :D

Sunnuntaina oli tosi aurinkoinen ja lämmin päivä, joskin tuuli oli välillä aikamoinen ja paitsi viilensi, myös ärsytti lentävien ruutunauhojen yms kanssa. Aamu alkoi Sienen tokoryhmällä. Pennun kanssa aiheena oli nouto. Ongelma on myyrästysloikka kapulalle, seinä tai kapulan vieminen ei auta. Pentu oli yön jäljiltä virkeä ja mulla oli narulelun sijaan sienivinku, joten virekin oli huomattavasti eilistä paremmalla tasolla :) Kokeiltiin ensin millä etäisyydellä ongelma alkaa. Ihan jaloista kapulaa nostaessa ei loikkaa, mutta jos kapula oli yhtään kauempana, loikkasi. Apuohjaajan viemä kapula tapettiin ja mitähän muuta siihen kokeiltiin. Hypyt johtuu siitä, että kapula on parempi kuin ohjaajalla oleva palkka, koira tykkää kapulasta ja se leikkii siksi sillä. Koiralle pitää tehdä kiire noutoon ja kapulan palautukseen, "kapula on vain väline saada ihana palkka ohjaajalta". Tällaiselle koiralle on hyvä treeneissä vaikka joka jumalan kerta antaa nami ennen kapulalle lähetystä. Se häiritsee hieman koiraa ja saalisvietti ei jää niin pahasti päälle, kun heitto - kyttäys - syöksyminen -kaava rikotaan namilla.

Toimivaksi osoittautui lopulta se, että avustaja pitää jalkaa varpaat ylhäällä, kantapää maassa kapulan takana. Koira alkuun vähän väisti ja nosto oli hidas, mutta toistojen myötä parantui hyväksi. Tää ei kuitenkaan ole ainoa ratkaisu, koska siisti nouto jää muuten avustajasta täysin riippuvaiseksi. Tätä kannattaa silti välillä tehdä jatkossakin muistutukseksi, on hyvä rautalankamalli koiralle.

Varsinainen suunnitelma on seuraava: hetsataan koira leluun, pannasta kiinni, lelun heitto taakse. Sitten käännytään ympäri, hetsataan koira kapulaan (muuten jää ajatus kiinni leluun), pannasta kiinni, heitetään kapula eteen. Heti kun koira nostaa kapulan, vapautetaan takana olevaan leluun. Avustaja on alkuun vahtimassa lelua ja jos koira tekee loikan kapulalle, lelu vaan otetaan pois ja koira jää palkatta. Sieni paransi kerta kerralta ja viimeinen toisto oli selvästi erilainen, koira ei vain kaahannut kapulalle, vaan se ajatteli mitä tekee ja alkoi ymmärtää että kapula on vain se väline saada lupa lelulle. Siihen oli hyvä lopettaa siltä erää.

Luksin tokossa aiheena oli seuraaminen ja nimenomaan kontakti. Koira pitää paikkansa hyvin, mutta kontakti tipahtelee. Toinen koirakko oli edellisenä päivänä tehnyt seuruun vietinnostoa ja halusin kokeilla meille samaa. Koiralle laitetaan liina pantaan kiinni ja avustaja pitää siitä takana. Lähdetään normaalisti seurauttamaan ja jossain vaiheessa avustaja pidättää liinasta niin, että koira jää jälkeen ja menettää paikkansa. Ohjaaja toistaa käskyn seurata, ja kun koira pääsee takaisin seuruupaikalle, se palkataan. Luksi oli ekalla kerralla pysähtynyt ja katsonut taakseen ihan hölmistyneenä että mitä viddua sä estät mua :D. Se paransi tosi nopeesti ja lopussa se suorastaan kiskoi liinassa että mun pitää päästä tonne pianpianpian. Vietti nousi ja koira kokosi itsensä tosi hyvän näköiseen seuraamiseen. Seuraamispaikalle tulee oikeasti merkitys, kun koira joutuu tekemään töitä pitääkseen paikkansa. Kaikille koirille tää ei tietenkään sovi, koiran pitää ymmärtää kunnolla mitä seuraa-käsky tarkoittaa, sen pitää olla motivoitunut ja taistelutahtoinen, tai muuten se luovuttaa ja toteaa että ei sitten. Luksille se toimi erittäin hienosti ja nyt pitää vaan taikoa taas jostain kimppatreenejä, että saan tän säännölliseen käyttöön! Uskon, että se parantaa myös kontaktia.

Lisäksi tehtiin kontaktitreeniä niin, että koiran remmi oli itselläni ja yksinkertaisesti nyppäsin ja kielsin joka kerta kun tiputti kontaktin. Seuruussa tehtiin vaan pitkää tylsää kaaviota, perusasennossa avustaja häiriköi mm. kutittamalla koiran varpaita yms kivaa. Näin osaavalle koiralle voi yksinkertaisesti sanoa että toi ei ole sallittua, se ei siitä rikki mene. En ehkä ole riittävän järjestelmällisesti tajunnut puuttua, olen vaan yrittänyt hyvän kautta. Treenaan tosi tosi vähän remmissä seuruuta mutta nyt vedetään kuuri sitä ja koira saa huomautuksen joka kerta kun kontakti katkeaa, oli syy mikä tahansa. Luksille sopii nyppäys+kielto paremmin kuin pelkkä sanallinen kielto.

Lisäksi tokoideoita muiden treeneistä:

*ruutu. Alkeisharkka, mutta kaipa tätä voi tehdä jo osaavammallekin. Koira ruutuun oikeaan paikkaan makaamaan, ohjaaja kiertää ruudun, taputtaa ja kehuu reunakartioita ja kehuu "hyvä ruutu". Koira katsoo mitä ohjaaja tekee ja kiinnittää huomionsa kartioihin. Mielikuva siitä, että niillä on jotain merkitystä.

*hyppy ja sen takana seisominen (alo): namialusta hypyn taakse ihan esteeseen kiinni. Koira keskittyy siihen, eikä kyttää niin kovasti ohjaajan liikettä -> pysyy paremmin paikoillaan seisomassa, ei ennakoi sivulle istumista jne.

Iltapäivällä oli sitten molempien agit, ensin Sieni. Pennut teki vauhtiympyrää:

Vauhtiympyrässä oleellista ei ole ohjaajan liike, voi pyöriä aivan paikoillaan. Tärkeää on käskyttää ajoissa, jo ennen kuin koira ponnistaa hypylle 1, se saa tiedon että tuossa on myös hyppy 2, joka tehdään. Ääni napakkana - vauhtia koiraan tulee intensiivisellä käskytyksellä, ei ohjaajan liikkeellä! Oli aika hankalaa jaksaa toistaa sata kertaa napakka "HYPPY!" ja meinasi tulla "hyppy...". Sen huomasi heti aina koirassa, se tuli esteen ohi jos käskytys oli huonoa. Ihmeellistä, siis oikeasti, ihmeellistä miten se toimi noin :D Sieni haki 8-putkeen jostain syystä väen vängällä väärään päähään koko ajan, eikä se edes katsonut ohjausta vaan oli vaan päättänyt että mä meen tuolta. Piti viedä se melkeen pannasta oikealle putkensuulle ennen kuin se suostui kulkemaan sieltäkin.

Toisena harjoituksessa oli putki-putki, kuten alla olevassa kisaavien radassakin tehtiin. Alkuun ohjaaja meni putkien väliin n. puoliväliin, sitten voi pysyä reilusti poissa putkien takana. Tärkeää on että koiran tullessa ekasta putkesta se saa heti uuden putkikäskyn, ja että ohjaajan rintamasuunta pysyy eteenpäin, vain käsi kääntyy toisen putken suuntaan. Jos koiralle kääntää selän, se tulee ohi. Sieni haki tosi hyvin. Kuka sen kaa on treenannut?

Kisaavien rata oli siis tällainen:

Luksin kanssa toi alun hyppykuvio näytti niin vaikelta, että aloitimme ihan tavan vauhtiympyrällä, samalla mitä pennut teki. Se on kuulemma joku perusharkka, mitä tehdään ihan alussa. No aijaa, ei mun kolmosissa kisaava koira oo koskaan nähny sellaista. :D Kun se sujui, otettiin pätkää 12-17. Putki-putki-homma sujui töppöseltäkin hienosti. Olisin halunnut kokeilla vielä tuota alun oikeaa kuviota, mutta oltiin koiran kanssa molemmat niin rättipoikkipuhki että jätettiin väliin, vaikka aikaa olisi ollutkin. Ehkä tässä oli yhdelle viikonlopulle jo ihan tarpeeksi sulateltavaa!

Kaikki kuvat © Sanna Korhonen. Muutamalla muullakin oli kamera matkassa ja kuvia tullee lähipäivinä.

Leiriaika

Sieni tottelee

Nyt havaitsin perusasento/seuruujutuissa jonkun logiikan! Hyvät olkkaritreenit Sienellä. :D

Pentu tulee oikeaan paikkaan sivulle, jos se pyörähtää mun edestä tai tulee muuten jotenkin eri kulmasta. Sen sijaan kun otan askeleen ja pyydän jo sivulla olevan pennun siirtymään mukana, se menee liian eteen. Eli se osaa tulla sivulle kaikkialta muualta paitsi sivulta!

En tiedä, onko taakse palkkaaminen riittävä keino hilata sitä himpan taaksepäin, mutta äkkiseltään lyö ihan tyhjää mitä sitten tekisin. Jos mulla on nami (tai pelkkä käsi) apuna estämään liika edistäminen, niin pentu kyttää vaan apua eikä varmasti tiedosta tekevänsä jotain eri lailla kuin itse tekisi. No, seuraaminen on meidän ykköstreenijuttu viikonlopun leirillä, joten jotain vinkkejä varmasti luvassa.

Liikkeestä maahan oli näpäsäkät niin peruuttaen kuin oikein päinkin. Palkka heti asennoista.

Liikkeestä seisominen peruuttaen, ekalla kunnon käsiapu, tokalla pieni apu ja vika ilman apuja. Kaikki hyviä :) Palkka heti asennoista.

Paikalla makuu mudin kanssa yhdessä. Olin piilossa sen koko huiman 10s ajan, ukko vahti koiria. Hyvä oli :) Vapautus molemmille suoraan maasta.

Agilityt

Kentällä. Kaivelin jostain treenivihkosta randomilla lyhyen harkan. Rimat molemmille ekassa kannattimessa. Sienen teemana oli ohjautua oikeille esteille, mudi harjoitti valmiina paikoillaan olleen A:n joka vahingossa jäi liian lähelle mutta jota en jaksanut enää siirtää välttämistä ja tiukkoja käännöksiä.

Eka:


Neloselta mudi sinkoili A:llekin, mutta kun ohjaus oli ajoissa ja napakkaa, kääntyi oikein hyvin. Mä edelleen jotenkin liikaa odotan sitä, kerron sille vasta 4-hypyllä mikä tulee seuraavaksi, kun sen pitäisi tietää viimeistään kolmoshypyllä missä on 4 ja 5.

Sienen kanssa aloitin niin, että olin hyppyjen keskellä ja ykkönen tuli takaakiertona. Pentuhan kiersi hienosti - koko esteen takaa putkeen... piti ihan namilla vetää se että se hyppäsi eikä vain juossut esteen ympäri :P Sama toistui monta kertaa, kun kokeilin takaakiertoa eri hypyllä sellaisenaan. Hieman on nyt väärä mielikuva takaa-käskystä, pitää korjata se. Noin muuten se meni ihan ok.

Toka:


Mudin kanssa hiottiin 4-5-6 -kohtaa. Sain sen kääntymään vitosella tosi näppärästi (hypyn "yläpuolella").

Mudi teki lisäksi kontakteja, kaikki oli tarjolla. Puomilla hidastaa ennen laskevaa osaa ja jäi liian ylös. Selvästi epävarma. A:lla jäi kanssa himpan ylös. Keinun veti ensin lentokeinuna, josta moitin. Olisin voinut ehkä valmistaa koiraa vähän paremmin, sehän ei erota keinua ja puomia näemmä enää kotikentälläkään. Taidan jättää puomilta kiipee-käskyn kokonaan pois ja se on pelkkä "varovasti" tästä lähtien. Uusinnalla oli parempia.

Otin vielä keppejä (6 kpl), lähetyksiä eri kulmista. Mä en vieläkään tiedä niitä nimityksiä mikä meinaa mitäkin. Pääosin haki hienosti, mutta jos olin itse keppien lopussa oik. puolella ja yritin lähettää koiran siitä alkuun, se meni järjestään toiseen väliin ekan sijaan.

Sieni teki vaan vitoselle asti, en edes yrittänyt kääntää sitä sieltä putkeen. 3-4-kuvio riitti.

Viimeinen pennun setti oli keppejä. Ajattelin kokeilla josko kuitenkin opettaisin sen kuten mudin, ihan namilla vetämällä. Ihan hyvä mudistakin on tullut - kun koira oppii idean, pitää vaan heti laittaa sille kohde/valmis palkka keppien päähän, että se keskittyy siihen eikä ohjaajaan. Mudin kanssa tehdään tätä nyt kun alussa en tajunnut. No, Sienihän on aivan liian elohopeaa tällaiseen, se hyppii pomppii loikkii, pyörähtää ties minne ja puree lopulta mua sormeen nakkia hamutessaan. Jooei. Mentiin halliin ja otettiin kahdella irtokeppiparilla naksun kanssa. Vähän oli hapuilua ja tuli jonkun verran virheitäkin, mutta kyllä se siitä taas alkoi sujua. Kaipa se näillä pitää tehdä.

Nenättömät

Metsiksellä. Tallasin ensin jäljet ja niitä hauduttaessa tein esineruudun. Aurinkoinen ja tosi tuulinen päivä.

Esineruutu oli n. 5x50m ja esineitä viisi, aika takapainotteisesti. Tuuli tuli vasemmalta. Koirat venasi autossa - Sienen eka esineruutu ilman että se näkee esineiden viennin.

Sieni aloitti. Otin pennun autosta jollain löytämälläni pannalla ja fleksillä. Se kyllä mielestäni lähti autolta ihan töihin, veti määrätietoisesti oikeaan suuntaan ja pinkaisi vauhdilla lähdöstä. Meni sitten kuitenkin ihan laukkomiseksi. Kyllä se joten kuten pysyi alueella ja näytti että vähän niin kuin etsisi, mutta eiköhän se juossut siellä ihan muuten vaan. Kunnes kyykistyi paskalle. No siitä älähdin ja koiran saatua valmiiksi kutsuin sen takaisin. Ei oikein tullut juuta eikä jaata ja autettuna se sai lopulta kaksi esinettä tuotua, kun vahingossa (?) osui kohdille ja kannustin tuomaan. Vaihdoin koiraa.

Töppönen pisti kanssa aika ranttaliksi. Se kyllä tiesi mitä on tekemässä, mutta en tiedä painoiko tuuli hajut niin kauas vai miten se katosi jonnekin hornan kuuseen yli oikeasta sivurajasta, monen monta kertaa. Tuli sentään takaisin kutsusta, pisteet hei siitä! Se etsi loput kolme ja aika kauas sai etsiäkin, kun paineli puolet ajasta ihan yli alueen. En välipalkannut, sai maksisrasian vasta vikan jälkeen. Ei vaikuta mitenkään työskentelyyn.

Sitten vein Sienelle kolme esinettä niistä samoista takaisin ja hain sen toiseen kertaan. Muistaaseni eka lähetys oli aika jees, pentu teki töitä ja löysikin aika nopeasti. Olisinpa palkannut jo sen loppupurkilla, mutta annoin vaan välipalkan ja otin toisen. Lähti muka hyvin, mutta nyt ei sitten irronnut oikein mihinkään. Meinasin että odotan vaan hiljaa enkä auta mitenkään, mutta se alkoi sitten nassuttaa jotain heinää ihan hartaudella ja kutsuin sen luokse. Jotain ongelmaa siinä vielä oli että se tajusi lähteä, mutta onneksi meni sitten kuitenkin ja löysi esineen takaa. Tämän nyt sitten palkkasin ja hain vikan itse pois.

No joo, menihän se vähän turhan vaikeaksi, jälkiviisaus taas pätee. Ensi kerralla paluu taaksepäin eli pentu saa katsoa ruudun teon. Sitten uudestaan niin, että eivät näe tekoa, mutta otan molemmat metsään, mudi tekee ensin malliksi ja pentu vasta sitten. Lisäksi selvä virittely on nuoremmalle vielä tarpeen. Mulla on nyt sekä jäljellä että esineruudussa Sienellä ties mitä kamppeita, kun esineruutuliivit homehtui ja meni roskiin ja jäljelläkin sillä on vaan joku kulloinkin löytynyt remmi aina. Töppöselle ei enää ole väliä, sille riittää että jäljellä on the valjaat ja esineruudussa sitten jotain muuta. Mutta kun se oli kokemattomampi, sekin tartti ne tietyt vermeet ja omat rutiinit. Yliarvioin nyt vähän Sientä, oi voi minua.

Sitten ajettiin jäljet.

Töppösen jälki 100+100+100 askelta, väleissä siis kolme keppiä. Vikalla osalla ns. paluuperä, joku 10 askelta. Litimärän metsäautotien ylitys, pari ojan ylitystä, sammalmetsää, nuorta koivikkoa ja takaisin sammalmetsään. Jälki vanheni 45min. Jana vaan huimat 5m, jälki oikeaan. Koira tsekkasi takajälkeä oman mittansa ja kääntyi sitten ympäri, hyvä! Ajoin normaalilla 10m liinalla mutta pidin sitä ehkä puolivälistä kiinni, enkä antanut koiran kiihdyttää vauhtia ihan sekoksi. Ei se kovin kyllä kiskonutkaan, maa oli paikoin tosi kuivaa ja koira joutui oikeasti töihin. Ei muuten ihmeitä, mutta ilmaisut oli kaikki tosi vinoja (samapa se mulle metsässä ainakin, kunhan ilmaisee), paluuperän koira jätti kokonaan käymättä (!) ja vikasta kepistä meinasi mennä yli, ellen olisi jarrutellut.

Sienen jälki oli 25+50+15 askelta eli myös kolmella kepillä, sammalmetsää, osin kuivahkoa. Se vanheni reilun tunnin. En muistanut enää yhtään mistä koko hemmetin jälki edes lähti, tai no suunnilleen toki mutta tarkkaa kohtaa en, ja lopulta päädyin menemään koiran kanssa sinne alueelle ja annoin sen seilata remmin nokassa sanomatta mitään. Se nostikin jäljen, mutta en tiennyt onko se oikea = en kehunut. Pentu jäljesti ja välillä eteni vähän muuten vaan, oikeaan suuntaan kuitenkin, joten annoin sen mennä. Pian sieltä näkyikin mun keppi, ja ilmaisukin oli aika jees! Jatkettiin siitä, nyt jäljestys oli paremman näköistä, ja pian tuli toinen keppi. Liian pian - meidän eka oli siis keskimmäinen ja toka viimeinen. Pentu reagoi keppiin, mutta meinasi mennä yli (!), jonka estin liinalla. Odotin että se palasi kepille. Meni nyt tietysti ihan vinoon takaisin päin tullessaan, mutta palkkasin ilmaisun ja vein koiran pois. Voi hyvää päivää taas, töppöselle tällaset olis ihan jees mutta alkuvaiheessa ohjaajan olis ehkä syytä olla kartalla siitä mitä tekee :P

Möllitokot

Oman seuran möllitokot. Mun piti kisata molempien kanssa, vaan hupsista kun kävi niin, että jouduinkin tuomariksi! Alossa oli 13 koiraa ja evl:ssä huimat 2kpl, ensi tiistaina on avo ja voi. Ja nyt kun kuulemma pääsin vauhtiin niin laittoivat mut tuomaroimaan nekin. Se oli ihan hirveän vaikeaa! Jotkut jutut nyt on ihan selviä, esim. tuplakäskyn pistevähennys -2, mutta sitten just sellasia kun tulee paljon pikkuvirheitä tai käy jotain hassua. Esimerkiksi alon hyppy - jos koira istuukin esteen taakse (eikä ohjaaja korjaa), onko se nolla? Jos ohjaaja antaa sille kaukokäskynä seiso-käskyn ja koira nousee, onko se vaan tuplakäskyn miinuskaksi? No, mölleissä sen nyt ei oo niin väliä, mutta joutuipahan aivot raksuttamaan. Enkä mä nyt oikeen edes muista miten sunnuntaikävely-seuruu arvostellaan, jotkut tuomarit taitaa antaa jopa 7-8, jotkut 5, jotkut jopa 0 jos sitä ei seuruuksi tunnista?

Joka tapauksessa oli tavallaan hauskaakin. Oon varmaan pian kyynärpäitä myöten ties missä hommissa!

No, mudi pääsi lopuksi tekemään vähän evl:ää valmiissa kehässä.

Metallihyppynouto korkeella esteellä. Haa, meno ja paluu laukalla ja yllättävän reipas kaikin tavoin. Este oli tosi korkea, en tiiä vaikuttiko se :D Suuruudenhullu mudi voi kyllä tykätä sellasesta. Palkkasin paluuhypyn jälkeen kun tuli edelleen hyvällä laukalla.

Seuruuta. Painoi ihan hirveesti ja tyrkin jalalla, mutta ei se siitä välitä. Tein paljon käännöksiä ja paikalla pyörimisiä ja koira oli niin liekeissä että ne ei olleet kovin nättejä, joten huomautin. Kun sain sen skarppaamaan, palkkasin.

Zeta, ekalla suoralla maahan, loput läpi kävelynä. Vikalla suoralla putosi kontakti, josta kielsin, tehosi hyvin.

Ruutu oli merkiltä vasempaan ja ruudun lähellä vasemmalla hyppy. Merkki oli tosi reipas, olisinpa palkannut jo siitä. Lähti meinaan vähän etuviistoon, ei kohdistanut mihinkään (stoppaa jo siinä vaiheessa kun se vaan juoksee, sen erottaa niin selvästi tietääkö se mihin on menossa vai ei!), kunnes bongasi hypyn ja meni loikkaamaan sen. Loikkasi takaisin, huusin että mihis sä oikein eksyit, jolloin tuli takas mua kohti mutta vaihtoikin merkille. Uusinnalla löysi ruutuun, ehti aika taakse mutta oli just sisällä maahan mentyään. Menin palkkaamaan ruutuun ja jatkoin siitä kävelyä. Liikkuri huusi pari kertaa "kutsu" enkä tehnyt mitään. Koira pysyi hienosti, ei ollut aikonutkaan varastaa, joten kehuin ja heitin sille pallon sen taakse. No sehän vaan katsoi kunnes älysin sanoa että vapaa. Putkiaivo :D

Kokeessa koiran hillitty kehuminen on sallittu.

"Liikesuoritusten välillä on hillitty kiittäminen (esim. lyhyt sanallinen kiitos tai pari kevyttä taputusta) sallittu."

Ja lisäksi evl:
"Koiran tulee pysyä ohjaajan vierellä vasemmalla puolella liikesuoritusten välissä. Koiran ei tarvitse olla käskyn alla, perusasennossa eikä sivulla seuraamispaikalla (lapa ohjaajan polven kohdalla), mutta sen tulee olla ohjaajan vierellä ja hallinnassa."

Näinpä. :D Mutta ei siellä perkele oikeesti lue että koiran jalat pitää olla maassa!!

Paikallaoloja aloitellessa pitää töppösen töppöset olla järjestyksessä



Seuruuta - olispa se aina tällaista



Vaan ehtiihän tuota vilkuilla olemmeko kenties vaarassa...



Tai kiilata ohjaajaa



Luoksetulo kolmijalkaisena, tjooh?



Ohjattu löyty hienosti



Astunko mä koiran varpaille? o_O



Rrruuuutu! Ihan eri ilme kuin luoksetulossa ja merkeillä :P



"MAAHAN!"



Niin se hillitty kehuminen... tää on ihan lopussa ennen kehästä poistumista. Sehän näyttää siltä että puree mua päähän, sweet :D



Kuvat © Maarit Karhu, iso kiitos! :)

Kaikenlaista

Töppönen kävi hieronnassa. Toisessa takajalassa sisäpinnalla löytyi iso rupi. Se varmaan oli se vapun jalkajuttu - vaikka koira nuolikin tassuaan. Se ei välttämättä vaan osannut kohdistaa oikeaan kohtaan. En kyllä tajua mihin kohtaan se on reitensä iskenyt siellä matin kankaalla.

Varpaissa oli pari lukkoa, muuten tyypilliset ongelmakohdat eli selkä ja niska suht hyvässä kunnossa, hieman jumia paikoin mutta ei mitään isompaa tällä kertaa. Uusinta joskus syksyllä, alussa tai lopussa, ihan sen mukaan miltä koira tuntuu. Kaksi kertaa vuodessa ei ehkä ihan riitä, joten kolmeen voisi kasvattaa. Loppukevät, alkusyksy ja talvi. Oli puhetta, että Sieni on niin elastinen elukka, että sillä tuskin on kiirettä hierontaan. Mun pitää opettaa se ensin kotona rauhoittumaan kyljelleen, koska sen kanssa ei vieraassa paikassa varmana tuu mitään - tumps tumps ihanaa parasta jeejee ei pysty! :D Sitä vois katsoa joskus vuodenvaihteessa tai joskus, miltä nyt tuntuukaan.

Mudi jäi sitten lepäilemään kotiin bot-loimessaan ja käytiin metsiksellä narttujen kanssa. Ammuttiin ensin starttipyssyllä Sienelle. Otin sen remmiin, kun ei ollut kokemusta mitä pentu tuumaa. Ihmeissäni olisin ollut jos se olisi pelästynyt tai jotain, mutta varmuuden välttämiseksi... Tytti hengaili siinä irti ja oli taas niin liikuttuneen onnellinen paukuista. Lintukoirilla on pakko olla geeneissä toi, koska Tytillekään ei ole lintuja tiputettu eikä se ole voinut oppia. Ampumisesta koira siis alkaa ihan tohkeissaan tiirata yläilmoihin ja kieppuu ympäriinsä katsoen/kuunnellen mihin tirppa tipahtaa. No ei tippunut ei. Sieni oli täysin "kuuro" :) Neljä paukkua, eka n. 20m päästä, jokaisen jälkeen himpan lyhennettiin välimatkaa.

Lenkillä nartut kävi kahdesti uimassa. Sieni meni ekaa kertaa kalliolta tänään. Se meni siihen reunalle ja ylläripylläri alkoi liukua veteen. Sitten ihan muina Sieninä oltiin "mä halusinkin tehdä näin, eeeen liukastunu tai mitään!" :D Mutta meni monta kertaa uudestaan ja tajusi jopa lopulta tulla rannan kautta ylös, eikä mun tarvinnu montaa kertaa auttaa sitä kalliolta.

Sisällä pennulle iltaruokaa ennen seuraamista, liikkeestä maahan menoa ja -seisomista. Huomenna on se möllitoko johon mun piti opettaa se seuraamaan, mutta kilin kellit, ollut kahden viikon tauko sen mahavaivan takia eikä oo tehty mitään... toisaalta vissiin ollu ihan hyväkin, koska pentu oli ihmeellisen näpsäkkä, asiat on hautuneet selvästi tauon aikana :)

Toimistokoira

Nyt on pakko taas ihmetellä. Naamakirjassa kiertää linkki Toimistokoiran työpaikkailmoitukseen. Lyhyesti; ilmoituksessa haetaan sosiaalista, kilttiä, tottelevaista ja iloista koiraa n. 20 hengen avokonttoriin vajaan kuukauden ajaksi. Koska jenkkitutkimuksen mukaan koira parantaa ilmapiiriä. Palkkana "herkullista ruokaa ja raikasta vettä".

Minkä ihmeen takia kukaan haluaisi luopua koirastaan kuukaudeksi, ihan hyvää hyvyyttään, ilman mitään korvausta? Antaa sen päiväksi ventovieraille ihmisille viihdyttämään heitä? Miksi kukaan on ottanut koiran jos se on ihan sama luovuttaa muualle lainaan?

Okei, pointti on varmaan monelle se, että toimistokoiran työaika olisi 9-15. Valtaosa ihmisistä on silloin poissa kotoa, ja sosiaaliselle, iloiselle koiralle on varmaan kivempaa olla jossain toimistossa kuin yksin kotona. Tajusin tän kun olin asiaa hetken kauhistellut. Mä taas tulen aamuysiltä töistä kotiin ja aikasen hirveesti sais maksaa rahaa, että lähettäisin koirani pois koko päiväksi!

Mutta silti, ihan käsittämätön juttu. Ei vaan jotenkin nyt uppoa mun kaaliin. Miksi kukaan lainaisi koiraansa ventovieraaseen toimistoon ihan vaan hyvää hyvyyttään? Lainaakohan joku?

Kevät.

Lähdettiinpä etsimään tällaisia:


Maasto oli vielä turhan kosteaa sienille, mutta ei Sienille :D


Tytti on ihan virtahepo


Trrr


Tanssii jalkojen kanssa, osa 9841330934


Reilukerho laittaa mudin hakemaan kepin ja vie sen sitten kun mudi on rantautumassa


Uppoavia saaria, kuten mökin suolammella


Sieni meni muutaman kerran itse ja muutamalla kerralla tyrkkäsin sen pyllystä, kun tyyppi vaan vinkui rannalla, kurkotti mutta ei ihan uskaltanut. Ekana kesänään töppönen ei uskaltanut tulla mökillä penkalta rantahiekalle, ei puhettakaan että se olisi edes harkinnut uimasyvyiseen veteen hyppäämistä! Sieni on paljon reippaampi, toimintakykyisempi tai miksi sitä nyt sanotaankaan. Kunhan se saa vielä vähän lisää itseluottamusta, uskon että se on ihan kauhea vesipeto.


Mies oli lähempänä ja patistin että mee auttamaan Sieni ylös, ettei heti ekalla kerralla tuu traumoja :D


Oli se sen verta kylmää että itse ei ihan tehnyt mieli mennä mukaan ;)


Mäki osaan!


Joskus on vaikea ymmärtää, millainen nautinto pureskelu onkaan koirille. Keppi, ööh? :D Mutta joku juttu siinä vaan on <3


Kevät.


Lopuksi otetaan söpö yhteiskuva. Niinpä niin, yksi skannaa jotain hajuja, yhtä vituttaa ja yksi näyttää idiootilta. Mutta sehän on aika lailla todellisuus! :D


Hauska, epäonnistunut kuva.


Joojoo.


Saatiin me niitä korvasieniä jonkinlainen satsi.