Sieniäinen

Sienelle oma postaus. :)

Keskiviikkona pentu katosi lenkillä. Ei mitään havaintoa missä se kävi, neljä-viisi minuuttia meni. Keräilin korvasieniä ja jossain vaiheessa tajusin, että Sientä ei ole hetkeen näkynyt. Kysyin ihan puheäänellä "mihis Sieni on mennyt" ja kun ketään ei kuulunut, huutelin vähän kovempaa. Muutaman kutsun jälkeen ääni alkoi muuttua vihaiseksi, mutta ei niin mitään hyötyä. Sitä ei vain ollut missään! Onko se jäänyt jumiin johonkin, älyäisköhän se vinkua että kuulen kun huudat mutta en pääse? Katkaissut jalkansa? Joutunut käärmeen uhriksi? Tippunut johonkin ojaan ja juuttunut sinne? Jahtaako se jotain elukkaa? Sieni? Ja enkö sitten kuulisi kun metsä ryskyisi? Eikö se huomannut kun jäin poimimaan korvasieniä (mudikin ehti aika kauas, mutta palasi sitten)? Juoksiko se mudin kanssa, löysi jotain kiinnostavaa, unohti mudin joka palasi, havahtui jossain vaiheessa että eihän täällä ole ketään missään? Mitä helvettiä?!

Mysteeriksi jäi. Sen neljä minsaa katsoin kellosta, sen verta tajusin, että yleensä koiraa odotellessa aika kuulemma tuntuu ikuisuudelta vaikka todellisuus on toinen. Niin, "kuulemma". Ei ole koskaan sattunut mun koirille näin eikä satu jatkossakaan. Hermorakenteeni ei kestä. Sieltä se Sieni sitten pinkoi ihan väärästä suunnasta tuhatta ja sataa luoksemme, kieli roikkui polvissa saakka. Kokovartalomärkä se ei ollut. Missä vitussa sä olit?!

Torstaina pentu jäi porukoiden kanssa mökille, kun lähdin töppösen kanssa kokeeseen. Äiti otti sen sisälle siksi aikaa kun lähdettiin ja piti hetken siellä, ettei säntää auton perään. Oli sitten ulos päästyään käynyt katsomassa kaikki piharakennukset ja etsinyt minua. Olivat käyneet vähän lenkillä ja henganneet pihassa ja aina takaisin sisälle mennessä Sieni oli käynyt tökkimässä peittoja mun sängyllä, "eikö se muka ole tuolla alla?!" Voi toista, sehän ei oikeastaan olekaan tainnut olla porukoiden kanssa ilman mua ja mudia. Teki hyvää.

To-illalla Sieni teki vepeä. Vesi oli +11, aika rajua avustajalle. ;) Ensin kuivalla maalla pari vientiä, hyvin muisti. Sitten avustaja pantiin seisomaan veteen, matkaa tuli rannasta muutama metri. Sienestä vedessä seisova mutsi oli hirveen hauska ja se olisi vaan loikkinut sen luokse muuten vaan. Tässä piti sitten vähän vääntää ja painostaa koiraa että haloo tää on treeni, ja lopulta se kieltäytyi ottamasta vientiesinettä suuhunsa. Tai ei vain tajunnut mitä haluan ja väisti passiiviseksi, noin se juuri tekee. Laitoin sen sille väkisin ja sitten vienti oli ihan helppo homma. :D Yleensä ongelma on kai se, että lelu tippuu koiran mennessä maalta veteen, siis jos jossakin kohtaa on joku ongelma. Sienellä ei ollut, hyvin vei käskystä! Pitää treenata se lelun otto nyt käskylle, turhaan latistaa fiilistä avaamalla leuat väkisin. Ja muutenkin tälle liikkeelle voisi alkaa ottaa jo nimeä, nyt se on vaan "ota" lelulle ja "menevaan" + käsimerkki kun lelu on suussa.

Sitten käännettiin vene talviteloiltaan, mutsi jäi rantaan ja mä otin koirat kyytiin. Töppönen sai tulla malliksi, tää on sen bravuuri. Soudin sen verta järvelle että vesi oli riittävän syvää veneestä hyppyä varten. Mudi loikkasi ensin. Pentu jäi kitisemään veneen perään, ei ihan uskaltanut vaikka minä kannustin veneestä ja mutsi rannalta. Koska tunnen koirani, niin tyrkkäsin sen pokkana laidan yli. Rannalla mutsilla oli maksalaatikkoa, mudille ei jaettu, vepekoiralle kyllä. ;) Kaksi seuraavaa toistoa pentu hyppäsi itse, lähetin ensin mudin ja sitten heti perään pennun. Mudilla meni pari kolme kesää tän oppimiseen, Sienellä on ihan himpan enemmän rohkeutta, itsevarmuutta ja toimintakykyä...

Lopuksi vielä muutama veneeseen vienti. Isä tuli auttamaan soutajaksi, itse ei pysty pitämään venettä paikoillaan ja kouluttamaan koiraa. Yritin ensin helpottaa niin, että pentu toisi esineen mulle päin, eli jäin veneeseen. No mutsihan ei saanut rannalla lelua pennun suuhun, se veti leuat kiinni että en ota. Vaihdettiin sitten toisin päin, minä rantaan ja mutsi veneeseen. Niinhän se on sille opetettukin, että se vie multa poispäin. Mäkin kyllä sain tunkea sen lelun väkisin suuhun, mutta hyvin lähti taas viemään. Mutsille oli ohje kannustaa kovasti veneestä ja auttaa pentua toistamalla "anna" -käskyä. Tehtiin neljä toistoa, eka lyhyt matka, sitten vähän pidempi jolla lelu tippui just ennen kuin mutsi sai kiinni = ei palkkaa ja uusi yritys. Kolmas onnistui, ja vikana vielä helpompi lyhyt matka. Mutsi antoi koiralle veneestä makkaranpalan ja sen jälkeen mä kutsuin sen pois, ja rannasta sai vielä maksalaatikkoa.

Tää on tosi hauska laji! :D Kunhan vähän lämpenee vesi niin koira saa alkaa harjoitella loppuja liikkeitä.

To-illalla mudi alkoi raiskata pentua ja meni ihan tilttiin. Kitinää ja kärttämistä ja koko ajan pää perseessä ja selkään hyppäämässä. Sieni ei oikein tuumannut mitään, se on liian nuori vielä ärähtääkseen urokselle, mutta kun se alkoi näyttää siltä että ei oo enää kivaa ja mudi muisti kiellot noin viisi sekuntia kerrallaan, pistin lopulta mudin häkkiin. Siellä se nukkui yönsäkin. Ehkäpä nyt alkaa tapahtua? Olis jo aika ettei tartteisi murehtia että entä jos sille ei tulekaan juoksuja!

Tänään perjantaina mun piti tulla töihin, töppönen jäi porukoiden kanssa mökille, mutta Sienellä oli edustuskeikka. Yhdellä koululla oli joku eläintenpäivä ja seuraamme oli pyydetty sinne pitämään agi- ja tokonäytös. Sieni näytti vähän aloittelevan koiran agilityä. Se teki hypyistä ja putkista koostuvaa rataa parin kolmen esteen pätkissä, lisäksi 2x kokonaisen puomin. Väliajoilla se leikki Watin kanssa ja lopuksi se oli lasten silitettävänä. Hyvin lunkina seisoi kolmenkymmenen lapsen keskellä, paria ekaa silittäjää se vähän lipaisi naamasta ja tervehti iloisena, sitten lakkasi kiinnostamasta ja se vaan seisoi ja antoi silittää ja toivoi olevansa mieluummin Watin kanssa leikkimässä :D. Välillä se katsoi mua ja kehuin että oletpas hieno Sieni. Sillä on kyllä luanne kohdillaan!