sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Repovesi

Viikonlopun vaellus omana kertomuksenaan. Oli kiva reissu ja nyt on yllättäen taas todella uupunutta sakkia. :D

3 kommenttia:

E kirjoitti...

Naama hehkuu auringosta,lihakset alkavat muistaa tehneensä jotain ja joku on potkinut käsivarteni mustelmille yöllä!

Anne kirjoitti...

Hieno reissu varmaan. Mua nuo riippusillat koirien kanssa ovat vähän mietityttäneet tuonne lähdössä. :)

Isännän siskon mies on Repoveden kansallispuistossa töissä... tekee kaikkea tommosta huoltohommaa siellä.

laura kirjoitti...

E, onpas ollut raju yö! :D

Anne, musta noi sillat taas on olleet se juttu mihin nimenomaan oon halunnut viedä koirat. Sienenkin kanssa oli jo pitkään hinku katsomaan mitä se tuumaa. :D Meidän Tytti (saksanseisoja) veti paniikkikoomaan kesken sillan kun vuosi sitten oli mukana. Se piti sitten kävelyttää niin että koira siirsi yhtä jalkaa aina kun mies potki sitä takajaloille. Kai siitä hätätapauksessa voi kantaakin, tosin sitten koiraa varmaan pelottaa vielä enemmän, kun se näkee paremmin alas.