maanantai 21. toukokuuta 2012

Tottista

Pk-kentällä ohjatuissa tottiksissa. Oli ihan saakelin kuuma, sekä ohjaaja että koirat aikasen nuutuneita.

Sienelle halusin aloittaa haukutusta vireen nostoa varten. Periaatteessa tiedän miten se tehdään, saaliin tai aggression kautta, mutta epäilen että toi on niin kiltti ja herkkis eikä saalista ole niin hirveästi kuitenkaan. En ole oikein arvannut kokeilla mitään, ja tartteehan siihen avustajan pitämään koiraa ellei pistä sitä tolppaan kiinni. Tekosyitä ;P

Kokeilin ensin itse leikittää vihreällä patukalla, avustaja piti kiinni. Koira oli ketjupannassa, sillä oli myös valjaat, mutta naru oli pannassa. Koira oli vähän laiskanlainen leikkimään, se otti häiriötä toisesta treenaavasta koirasta - näinhän juuri aloitamme että suoraan autosta hommiin. Toimii ehkä niillä jolla viettiä on rajattomasti, mutta kyllä mun molemmat koirat vaatii sen kusikierroksen ja pienen ympäristön tsekkaamisen ennen kuin ne keskittyy täysillä duuniin.

Kokeiltiin myös niin, että avustaja leikitti ja mä olin tolppana, mutta ei saatu koirasta pihahdustakaan. Jotenkin se kouluttaja sitten oli vaan sitä mieltä, että miksi pitäiskään haukkua, antaa olla. No daa, jos mä haluan opettaa sen vaikka temppuna tai mistä tahansa syystä, niin ei mun vastaus ole ekana että luovutetaan o_O Kyllä se sieltä jotenkin on kaiveltavissa!

Tehtiin sitten lelun kanssa seuraamista. Samalla tavalla kuin leirillä neuvottiin, eli härnäystä, lelu kainaloon ja menoksi. Nyt vaan annoin koiralle käskyn, tykkäsin enemmän siitä että en sano mitään. Käsky vasta kun toiminta on valmis. Sieni teki pari tosi hyvääkin! Välissä se oli hetken autossa ja otettiin vielä toinen kierros. Sain vinkin, että luoksetuloa voi treenata samalla tavalla; härnätään koiraa, lelu ohjaajalle ja käsky "tänne". Saa kivasti viettiä eikä se ole aina sitä tylsää istu - odota - tänne. Sienihän ei osaa eteen tuloa vielä lainkaan, mutta tulevaisuudessa tulen käyttämään tätä, ja mudille tätä voi kokeilla jo nyt.

Töppösen treenasin omalla ajalla, pyysin häiriökoiran kentälle pariksi. Ne duunasi ainakin seuruuta. Mudi aloitti hyppynoudolla ja estenoudolla, tein ekat koe-esteitä helpommilla (hyppy matalampi, A loivempi) ja toiset oikeilla esteillä. Hypyn taakse nurtsiin pieni 450g kapula hukkui ja koira jouti välillä etsimään sitä niin pitkään, että menin lopulta auttamaan... kertaakaan ei kiertänyt ja virettä oli varsin kivasti :)

Sitten seuruuta esteiden ympärillä ja toista koirakkoa kohti. Huomautin remmistä nyppäämällä kun pari kertaa tiputti kontaktin, sitten teki tosi hienoa työtä ja vedettiin pitkä suora kentän toiseen päähän. Tuntui, että sitä olisi voinut jatkaa ikuisuuden :) Liikkeestä maahan ja siitä luoksetulo, vauhtipalkka. Liikkeestä istu, palkka heti oikeasta asennosta. Uudestaan vielä himpan seuruuta ja käännöksiä. Koira läähätti kieli pitkällään, taisin kerran huomauttaa kontaktin herpaantumisesta ja hienosti tsemppasi. Lopuksi hyppynouto uudestaan, koekorkeudella. Toivoin, että koira on niin väsynyt että se yrittää kiertää takaisin ja pääsen puuttumaan. Ei ollut ei, hienosti hyppäsi mennen tullen.

Klassinen kyllä se kotona osaa? :P Molemmissa pk-kokeissahan se on kiertänyt kaikki paluut...



Kotiin palatessa haettiin mies ja Tytti ja käytiin porukalla uimassa. Tai no koirat ui, ihmiset ei vielä, vaikka ei se vesi pienessä lammessa kauhean kylmälle enää tuntunutkaan. Sieni on ihan paras pieni vesipeto <3

1 kommentti:

Terhi kirjoitti...

Jotta hyppynoudosta tulee kisavarma, täytyy käydä lukuisilla vierailla kentillä ja eri näköisillä esteillä ottamassa sitä. Ei riitä, että koira osaa sen täydellisesti parilla tutulla esteellä. Koiralle pitää luoda itsevarmuus siihen, että on ihan sama minkä näköinen ja missä este on, sen pystyy silti hyppäämään. Lisäksi oman heiton tulee olla aina yhtä pitkä, jotta koira pystyy arvoimaan vauhdin ja ponnistuksen paluuhyppyyn. Treeneissä pitää myös tahallaan heittää vinoon niin, että koira näkee kapulan esteen ohi ja silti on pakko hypätä mennen tullen.
-Terhi-