Metsiksellä. Tallasin ensin jäljet ja niitä hauduttaessa tein esineruudun. Aurinkoinen ja tosi tuulinen päivä.
Esineruutu oli n. 5x50m ja esineitä viisi, aika takapainotteisesti. Tuuli tuli vasemmalta. Koirat venasi autossa - Sienen eka esineruutu ilman että se näkee esineiden viennin.
Sieni aloitti. Otin pennun autosta jollain löytämälläni pannalla ja fleksillä. Se kyllä mielestäni lähti autolta ihan töihin, veti määrätietoisesti oikeaan suuntaan ja pinkaisi vauhdilla lähdöstä. Meni sitten kuitenkin ihan laukkomiseksi. Kyllä se joten kuten pysyi alueella ja näytti että vähän niin kuin etsisi, mutta eiköhän se juossut siellä ihan muuten vaan. Kunnes kyykistyi paskalle. No siitä älähdin ja koiran saatua valmiiksi kutsuin sen takaisin. Ei oikein tullut juuta eikä jaata ja autettuna se sai lopulta kaksi esinettä tuotua, kun vahingossa (?) osui kohdille ja kannustin tuomaan. Vaihdoin koiraa.
Töppönen pisti kanssa aika ranttaliksi. Se kyllä tiesi mitä on tekemässä, mutta en tiedä painoiko tuuli hajut niin kauas vai miten se katosi jonnekin hornan kuuseen yli oikeasta sivurajasta, monen monta kertaa. Tuli sentään takaisin kutsusta, pisteet hei siitä! Se etsi loput kolme ja aika kauas sai etsiäkin, kun paineli puolet ajasta ihan yli alueen. En välipalkannut, sai maksisrasian vasta vikan jälkeen. Ei vaikuta mitenkään työskentelyyn.
Sitten vein Sienelle kolme esinettä niistä samoista takaisin ja hain sen toiseen kertaan. Muistaaseni eka lähetys oli aika jees, pentu teki töitä ja löysikin aika nopeasti. Olisinpa palkannut jo sen loppupurkilla, mutta annoin vaan välipalkan ja otin toisen. Lähti muka hyvin, mutta nyt ei sitten irronnut oikein mihinkään. Meinasin että odotan vaan hiljaa enkä auta mitenkään, mutta se alkoi sitten nassuttaa jotain heinää ihan hartaudella ja kutsuin sen luokse. Jotain ongelmaa siinä vielä oli että se tajusi lähteä, mutta onneksi meni sitten kuitenkin ja löysi esineen takaa. Tämän nyt sitten palkkasin ja hain vikan itse pois.
No joo, menihän se vähän turhan vaikeaksi, jälkiviisaus taas pätee. Ensi kerralla paluu taaksepäin eli pentu saa katsoa ruudun teon. Sitten uudestaan niin, että eivät näe tekoa, mutta otan molemmat metsään, mudi tekee ensin malliksi ja pentu vasta sitten. Lisäksi selvä virittely on nuoremmalle vielä tarpeen. Mulla on nyt sekä jäljellä että esineruudussa Sienellä ties mitä kamppeita, kun esineruutuliivit homehtui ja meni roskiin ja jäljelläkin sillä on vaan joku kulloinkin löytynyt remmi aina. Töppöselle ei enää ole väliä, sille riittää että jäljellä on the valjaat ja esineruudussa sitten jotain muuta. Mutta kun se oli kokemattomampi, sekin tartti ne tietyt vermeet ja omat rutiinit. Yliarvioin nyt vähän Sientä, oi voi minua.
Sitten ajettiin jäljet.
Töppösen jälki 100+100+100 askelta, väleissä siis kolme keppiä. Vikalla osalla ns. paluuperä, joku 10 askelta. Litimärän metsäautotien ylitys, pari ojan ylitystä, sammalmetsää, nuorta koivikkoa ja takaisin sammalmetsään. Jälki vanheni 45min. Jana vaan huimat 5m, jälki oikeaan. Koira tsekkasi takajälkeä oman mittansa ja kääntyi sitten ympäri, hyvä! Ajoin normaalilla 10m liinalla mutta pidin sitä ehkä puolivälistä kiinni, enkä antanut koiran kiihdyttää vauhtia ihan sekoksi. Ei se kovin kyllä kiskonutkaan, maa oli paikoin tosi kuivaa ja koira joutui oikeasti töihin. Ei muuten ihmeitä, mutta ilmaisut oli kaikki tosi vinoja (samapa se mulle metsässä ainakin, kunhan ilmaisee), paluuperän koira jätti kokonaan käymättä (!) ja vikasta kepistä meinasi mennä yli, ellen olisi jarrutellut.
Sienen jälki oli 25+50+15 askelta eli myös kolmella kepillä, sammalmetsää, osin kuivahkoa. Se vanheni reilun tunnin. En muistanut enää yhtään mistä koko hemmetin jälki edes lähti, tai no suunnilleen toki mutta tarkkaa kohtaa en, ja lopulta päädyin menemään koiran kanssa sinne alueelle ja annoin sen seilata remmin nokassa sanomatta mitään. Se nostikin jäljen, mutta en tiennyt onko se oikea = en kehunut. Pentu jäljesti ja välillä eteni vähän muuten vaan, oikeaan suuntaan kuitenkin, joten annoin sen mennä. Pian sieltä näkyikin mun keppi, ja ilmaisukin oli aika jees! Jatkettiin siitä, nyt jäljestys oli paremman näköistä, ja pian tuli toinen keppi. Liian pian - meidän eka oli siis keskimmäinen ja toka viimeinen. Pentu reagoi keppiin, mutta meinasi mennä yli (!), jonka estin liinalla. Odotin että se palasi kepille. Meni nyt tietysti ihan vinoon takaisin päin tullessaan, mutta palkkasin ilmaisun ja vein koiran pois. Voi hyvää päivää taas, töppöselle tällaset olis ihan jees mutta alkuvaiheessa ohjaajan olis ehkä syytä olla kartalla siitä mitä tekee :P
Esineruutu oli n. 5x50m ja esineitä viisi, aika takapainotteisesti. Tuuli tuli vasemmalta. Koirat venasi autossa - Sienen eka esineruutu ilman että se näkee esineiden viennin.
Sieni aloitti. Otin pennun autosta jollain löytämälläni pannalla ja fleksillä. Se kyllä mielestäni lähti autolta ihan töihin, veti määrätietoisesti oikeaan suuntaan ja pinkaisi vauhdilla lähdöstä. Meni sitten kuitenkin ihan laukkomiseksi. Kyllä se joten kuten pysyi alueella ja näytti että vähän niin kuin etsisi, mutta eiköhän se juossut siellä ihan muuten vaan. Kunnes kyykistyi paskalle. No siitä älähdin ja koiran saatua valmiiksi kutsuin sen takaisin. Ei oikein tullut juuta eikä jaata ja autettuna se sai lopulta kaksi esinettä tuotua, kun vahingossa (?) osui kohdille ja kannustin tuomaan. Vaihdoin koiraa.
Töppönen pisti kanssa aika ranttaliksi. Se kyllä tiesi mitä on tekemässä, mutta en tiedä painoiko tuuli hajut niin kauas vai miten se katosi jonnekin hornan kuuseen yli oikeasta sivurajasta, monen monta kertaa. Tuli sentään takaisin kutsusta, pisteet hei siitä! Se etsi loput kolme ja aika kauas sai etsiäkin, kun paineli puolet ajasta ihan yli alueen. En välipalkannut, sai maksisrasian vasta vikan jälkeen. Ei vaikuta mitenkään työskentelyyn.
Sitten vein Sienelle kolme esinettä niistä samoista takaisin ja hain sen toiseen kertaan. Muistaaseni eka lähetys oli aika jees, pentu teki töitä ja löysikin aika nopeasti. Olisinpa palkannut jo sen loppupurkilla, mutta annoin vaan välipalkan ja otin toisen. Lähti muka hyvin, mutta nyt ei sitten irronnut oikein mihinkään. Meinasin että odotan vaan hiljaa enkä auta mitenkään, mutta se alkoi sitten nassuttaa jotain heinää ihan hartaudella ja kutsuin sen luokse. Jotain ongelmaa siinä vielä oli että se tajusi lähteä, mutta onneksi meni sitten kuitenkin ja löysi esineen takaa. Tämän nyt sitten palkkasin ja hain vikan itse pois.
No joo, menihän se vähän turhan vaikeaksi, jälkiviisaus taas pätee. Ensi kerralla paluu taaksepäin eli pentu saa katsoa ruudun teon. Sitten uudestaan niin, että eivät näe tekoa, mutta otan molemmat metsään, mudi tekee ensin malliksi ja pentu vasta sitten. Lisäksi selvä virittely on nuoremmalle vielä tarpeen. Mulla on nyt sekä jäljellä että esineruudussa Sienellä ties mitä kamppeita, kun esineruutuliivit homehtui ja meni roskiin ja jäljelläkin sillä on vaan joku kulloinkin löytynyt remmi aina. Töppöselle ei enää ole väliä, sille riittää että jäljellä on the valjaat ja esineruudussa sitten jotain muuta. Mutta kun se oli kokemattomampi, sekin tartti ne tietyt vermeet ja omat rutiinit. Yliarvioin nyt vähän Sientä, oi voi minua.
Sitten ajettiin jäljet.
Töppösen jälki 100+100+100 askelta, väleissä siis kolme keppiä. Vikalla osalla ns. paluuperä, joku 10 askelta. Litimärän metsäautotien ylitys, pari ojan ylitystä, sammalmetsää, nuorta koivikkoa ja takaisin sammalmetsään. Jälki vanheni 45min. Jana vaan huimat 5m, jälki oikeaan. Koira tsekkasi takajälkeä oman mittansa ja kääntyi sitten ympäri, hyvä! Ajoin normaalilla 10m liinalla mutta pidin sitä ehkä puolivälistä kiinni, enkä antanut koiran kiihdyttää vauhtia ihan sekoksi. Ei se kovin kyllä kiskonutkaan, maa oli paikoin tosi kuivaa ja koira joutui oikeasti töihin. Ei muuten ihmeitä, mutta ilmaisut oli kaikki tosi vinoja (samapa se mulle metsässä ainakin, kunhan ilmaisee), paluuperän koira jätti kokonaan käymättä (!) ja vikasta kepistä meinasi mennä yli, ellen olisi jarrutellut.
Sienen jälki oli 25+50+15 askelta eli myös kolmella kepillä, sammalmetsää, osin kuivahkoa. Se vanheni reilun tunnin. En muistanut enää yhtään mistä koko hemmetin jälki edes lähti, tai no suunnilleen toki mutta tarkkaa kohtaa en, ja lopulta päädyin menemään koiran kanssa sinne alueelle ja annoin sen seilata remmin nokassa sanomatta mitään. Se nostikin jäljen, mutta en tiennyt onko se oikea = en kehunut. Pentu jäljesti ja välillä eteni vähän muuten vaan, oikeaan suuntaan kuitenkin, joten annoin sen mennä. Pian sieltä näkyikin mun keppi, ja ilmaisukin oli aika jees! Jatkettiin siitä, nyt jäljestys oli paremman näköistä, ja pian tuli toinen keppi. Liian pian - meidän eka oli siis keskimmäinen ja toka viimeinen. Pentu reagoi keppiin, mutta meinasi mennä yli (!), jonka estin liinalla. Odotin että se palasi kepille. Meni nyt tietysti ihan vinoon takaisin päin tullessaan, mutta palkkasin ilmaisun ja vein koiran pois. Voi hyvää päivää taas, töppöselle tällaset olis ihan jees mutta alkuvaiheessa ohjaajan olis ehkä syytä olla kartalla siitä mitä tekee :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti