Vappu mökillä (ma-ti). Maanantaina oltiin reilu 3h lenkillä (sisälsi useita taukoja, matkaa tuli vain reilu 5km). Tiistaina ihmisille 8km, Sienelle 11,5km ja aikaa 4h, sisälsi myös taukoja mutta nyt tuli silti enemmän kävelyäkin. Oli hauskaa mitata sekä ihmisten että koiran kulkema matka. Sienessä ollut laite ottaa paikkatiedot 10s välein, joten osa pennun koukeroista jää "näkemättä". Todellisuudessa sen kulkema matka on siis vielä himpan pidempi ihmisten kulkemaan verrattuna.
Molempina päivinä tehtiin esineruutu - tai äiti teki, Sienelle eka kerta kun mun hajua ei ole esineissä eikä maastossa. Ma sienipölkyn metsään polun viereen, polku oik. sivuraja. Kokoa ehkä 10 x 50m, esineitä 11kpl, joista Sieni haki 3 (vai 4?) ekaa ja töppönen loput. Tuuli oli aika vähäinen. Sienen työskentelyä oli ilo katsoa, se tuntui jotenkin kehittyneen sitten viime kerran, se tiesi mitä tekee eikä vaan seikkaillut siellä. Mudissa nyt ei mitään huomautettavaa.
Ti matin kankaalle about saman kokoinen, häkkisen tie oikea sivuraja. Tuuli oli ihan jumalaton 6-7m/s oikealta. Esineinä kaksi hanskaa, joista Sienelle toinen oik. takakulmassa ja toinen suht oikealla ja takana mutta ei nyt ihan sen kulmaesineen vieressä kuitenkaan. Eka löytyi helposti, mutta toista pentu joutui oikeasti etsimään. Se meni ruudusta yli sekä vasemmalta, oikealta että takaa, mutta palasi hienosti heti takaisin - eli tallauksen ja koko esineruudun pointti on ymmärretetty! :) Etsi sinnikkäästi vaikka hetki kesti ennen kuin jälkimmäinen esine löytyi.
Töppönen löysi ekan niin nopeasti ruudun etualalta, että se nappasi sen vaan suuhun ja meinasi lähteä jatkamaan matkaa peremmälle ruutuun :P Huomautin että moinen peli ei vetele, vaan se pitää kiikuttaa ensin mulle. Tää on sen ongelma, se ei tykkää liian helpoista. Se toinenkin löytyi valitettavan nopeasti, taisi olla ihan tuuria. Töppöstä vitutti joutua ensin katsomaan kun Sieni tekee, ja sitten sillekin oli tehty ihan liian lälly ruutu, mudi nou like!
Ja sitten jalkajuttuja. Vappuaatto: Sieni kaahaa mökin pihalla, leikkii vissiin mudin kanssa tai sitten juoksee itsekseen, who knows. Törmää mökin kulmaan niin että ikkunalasit tärähtää ja me sisällä ollaan monttu auki että mitvit tapahtui. No Sieni alkaa kirkua ulkona ja kun ryntään katsomaan, se ontuu oikeaa etujalkaa. Otan sen sisälle ja katson läpi, ei mitään, ja hetken päästä koira on ok. Vähän myöhemmin nukkuessani päiväunia mutsi oli koirien kanssa pihalla. Ja kas, Sieni kaahaa, kompastuu omiin jalkoihinsa, kirkuu, ontuu (sama oikea etujalka) pari metriä ja kaatuu kyljelleen itkemään. Mutsi oli saanu liki sydärin että nyt sillä on jalka irtipoikki, mutta sieltä se oli sitten rauhoituttuaan noussut ja ollut taas ihan ok. Vapunpäivä: töppönen alkaa ontua metsässä, kieltäytyy kävelemästä ja kaivaa vaan jalkaansa. Siellä ei näkynyt yhtään mitään. Mysteeriksi jäi mikä sillä oli mutta ohi meni sekin. Tarkistin myöhemmin että jalka ei ole turvonnut tai mitään, joten ei ollut ampiainen/käärmekään. Ihme porukkaa, aina on jotain!
Tänään tultiin kotiin. Sienellä oli ikävä Tyttiä, mutta tunne ei ole molemminpuolinen...? :D
Molempina päivinä tehtiin esineruutu - tai äiti teki, Sienelle eka kerta kun mun hajua ei ole esineissä eikä maastossa. Ma sienipölkyn metsään polun viereen, polku oik. sivuraja. Kokoa ehkä 10 x 50m, esineitä 11kpl, joista Sieni haki 3 (vai 4?) ekaa ja töppönen loput. Tuuli oli aika vähäinen. Sienen työskentelyä oli ilo katsoa, se tuntui jotenkin kehittyneen sitten viime kerran, se tiesi mitä tekee eikä vaan seikkaillut siellä. Mudissa nyt ei mitään huomautettavaa.
Ti matin kankaalle about saman kokoinen, häkkisen tie oikea sivuraja. Tuuli oli ihan jumalaton 6-7m/s oikealta. Esineinä kaksi hanskaa, joista Sienelle toinen oik. takakulmassa ja toinen suht oikealla ja takana mutta ei nyt ihan sen kulmaesineen vieressä kuitenkaan. Eka löytyi helposti, mutta toista pentu joutui oikeasti etsimään. Se meni ruudusta yli sekä vasemmalta, oikealta että takaa, mutta palasi hienosti heti takaisin - eli tallauksen ja koko esineruudun pointti on ymmärretetty! :) Etsi sinnikkäästi vaikka hetki kesti ennen kuin jälkimmäinen esine löytyi.
Töppönen löysi ekan niin nopeasti ruudun etualalta, että se nappasi sen vaan suuhun ja meinasi lähteä jatkamaan matkaa peremmälle ruutuun :P Huomautin että moinen peli ei vetele, vaan se pitää kiikuttaa ensin mulle. Tää on sen ongelma, se ei tykkää liian helpoista. Se toinenkin löytyi valitettavan nopeasti, taisi olla ihan tuuria. Töppöstä vitutti joutua ensin katsomaan kun Sieni tekee, ja sitten sillekin oli tehty ihan liian lälly ruutu, mudi nou like!
Ja sitten jalkajuttuja. Vappuaatto: Sieni kaahaa mökin pihalla, leikkii vissiin mudin kanssa tai sitten juoksee itsekseen, who knows. Törmää mökin kulmaan niin että ikkunalasit tärähtää ja me sisällä ollaan monttu auki että mitvit tapahtui. No Sieni alkaa kirkua ulkona ja kun ryntään katsomaan, se ontuu oikeaa etujalkaa. Otan sen sisälle ja katson läpi, ei mitään, ja hetken päästä koira on ok. Vähän myöhemmin nukkuessani päiväunia mutsi oli koirien kanssa pihalla. Ja kas, Sieni kaahaa, kompastuu omiin jalkoihinsa, kirkuu, ontuu (sama oikea etujalka) pari metriä ja kaatuu kyljelleen itkemään. Mutsi oli saanu liki sydärin että nyt sillä on jalka irtipoikki, mutta sieltä se oli sitten rauhoituttuaan noussut ja ollut taas ihan ok. Vapunpäivä: töppönen alkaa ontua metsässä, kieltäytyy kävelemästä ja kaivaa vaan jalkaansa. Siellä ei näkynyt yhtään mitään. Mysteeriksi jäi mikä sillä oli mutta ohi meni sekin. Tarkistin myöhemmin että jalka ei ole turvonnut tai mitään, joten ei ollut ampiainen/käärmekään. Ihme porukkaa, aina on jotain!
Tänään tultiin kotiin. Sienellä oli ikävä Tyttiä, mutta tunne ei ole molemminpuolinen...? :D
1 kommentti:
Todisteena kevään alkamisesta lienevät kaksi punkkia Sienessä.
Lähetä kommentti