Leiri

Agi-tokoleiri Kiteellä, mun ja Sallan järkkäämä, mudiyhdistyksen osin sponsoroima (jäsenilleen, joita oli huimat 4kpl). Paikkana Villa Taivaannasta, jossa ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi ja kaikki pelitti muutenkin ihan ok. Agikenttä oli aika pieni mutta se johtui siitä, että iso kenttä oli vielä liian märkä. Tuulelle ja sateelle kukaan ei mahda mitään, lämmitetty sisähalli ei liene realistinen toive niin en esitä sitä tässä. :P Ainoa miinus huoneista - neljän hengen huoneissa oli kaksi sänkyä alhaalla ja toiset kaksi parvella. Kuka haluaa jättää kullanmurut häkkiin alas ja nukkua itse ylhäällä?! Lattiatilaakaan ei ollut kovin paljoa, neljä häkkiä meillä mahtui ihan mukavasti, mutta jos esim. neljällä ihmisellä olisi edes osalla useampia koiria, ei tulisi mitään.

sää oli lauantaina aika... hurja, tosin välillä oli parempaakin


Kahden koiran kanssa osallistuminen oli liian rankkaa, varsinkin kun ne on niin eri tasoisia = eri ryhmissä = koko ajan piti olla jomman kumman kanssa jommassa kummassa lajissa eikä itselle ollut yhtään taukoa. Aamut alkoi 7.30 aamiaisella ja myöhillehän se nukkumaanmeno tahtoi venyä... olisin kaivannut muutaman tunnin tyhjää johonkin, että olisin kerinnyt vaikka nukkua.

Perjantaina oli leikkiseminaari, tässä ajatuksia siitä.

• koira valitsee parhaan lelun (kokeile mikä on oman koiran suosikki, näe vaivaa sen etsimiseen), sen voi säästää viimeiseksi. Koiran tulee leikkiä ohjaajan valitsemalla lelulla ensin, vaikka se näkisi että the lelu odottaa jossakin.
  
  
• ohjaajalla AINA jossain takataskussa jemmassa toinen tai ylimääräinen lelu (tai nami) = koiralla syy palata luokse. varsinkin, jos koiralla yhtään taipumusta lähteä rallaamaan keskenään ekan lelun saatuaan.
  
  
• ympäristöä pälyilevä koira: ei lupaa yhtään haistella, katsella ympärilleen tms. vaan väliaikoina käskyn alle maahan. Koiran pidettävä kontaktia ohjaajaan - ohjaajan tehtävä se kannattavaksi koiralle (eli käytännössä aluksi ainakin hyvin tiivistä namitusta?). Suunniteltava treenit niin, että kentällä ei tule luppoaikaa! Intensiivinen treeni ja palautteen ajaksi vaikka koira autoon.
  
  
• etsi ja kehitä omalle koiralle sopiva ilman-lelua-leikki. Hipan ja muiden ohella myös sellainen "hillitympi", mitä voi esim. käyttää koekehässä. Esim. töniminen toimii joillekin, ja kouluttajan oma koira on opetettu nostamaan viettiä nipistelystä :D. Alkuun piti ärsyttää ihan kunnolla että saatiin reaktio, nyt riittää ihan pieni ele sormilla koiran lähellä. Huomaamaton keino esim. pk-kokeessa paikkamakuun jälkeen nostaa koira seuruukaavioon. Toinen kouluttajalla käytössä oleva keino on hiipiminen. Opetetaan koira ensin "kumpi ehtii ensin" -leikkiin maassa olevan lelun kanssa. Koira käsketään paikoilleen, ohjaaja hiipii kohti lelua ja vapauttaa jossain vaiheessa koiran rynnimään takaa ohjaajan ohi lelulle. Hiipimistä voi käyttää myös esim. seuruun alkupaikalle mennessä, ihan pieni, yksi askel riittää, ja koiran vietti nousee.
  
  
• irti-käsky opetetaan kahdella lelulla, alkuun siis irti = vaihda puru toiseen leluun. Vietin ei pitäisi laskea irti-käskyllä. Sienellä niin ainakin käy tällä hetkellä.
  
  
• leluun saa purra vain luvalla (jes! zip! tsäp! jne). kuolleeseen, ohjaajan kädessä roikkuvaan leluun ei ole mitään asiaa purra omin päin. ohjaaja määrää aina leikin säännöt ja koiran on kunnioitettava niitä.
  
  
• pallojen heittely 2-3 pallolla, tehtiin koiralle jonka ainoa leikki on pallon noutaminen. koiran ei tarvitse aina tuoda palloa ohjaajalle, vaan uusi pallo voi lentää heti koiran nostettua edellisen - vaihtelevampaa, lisää viettiä.

Lauantai alkoi Sienen agilityllä. Rata oli tällainen:

Vein pennun alkuun tuon 4-5-6-kuvion ihan kädestä pitäen vitoselle saattaen, kun "ei se muuten hae vitosta". Mut pakotettiin jäämään reilusti ton hyppykuvion ulkopuolelle ja pitämään huoli siitä, että käskyt tulee ajoissa. Ja kas kummaa, pentuhan osasi ihan tuosta vaan. Mun jalat ei vaan sitten ihan totelleet joka kerta ja tuli siellä vaikka mitä sähläystä aina väliin. :D Lisäksi pennulle oli vaikeaa hakea 7-putken oikea pää (ulkokaarre), se meni järjestään tuonne kauempaan. Koiran osaamista voi ja kannattaa säännöllisesti testata "kuinka kauas koira irtoaa" tai "kuinka vähän apuja se tarvitsee". Myös jo osaavamman kohdalla, sellainenkin koira kaipaa jatkuvasti uusia haasteita!

Noin yleisesti kouluttajan mielestä tärkeimmät asiat (aloittelevan koiran) agilityssä on tiedostaa mistä ja miten palkkaa, siis palkan suunta, ja toisena pitää koko ajan mielessä että vastuu radasta on sekä koiralle että ohjaajalla - koira ei saa vaan kaahottaa sekopäänä menemään, vaan sen pitää koko ajan ajatella. Miten tähän päästään, sitä ei kerrottu, ehkä viikonloppu ei olisi riittänyt... :P

Kisaavien rata oli tällainen:

Jokainen tutustui rataan ensin itsenäisesti ja sitten mietittiin yhdessä eri vaihtoehtoja eri kohtiin. Mä en siis todella osaa yhtään mitään :D Olin koko ajan kysymässä että ai mitäää, nevöhööd! Kisaavillekin korostettiin, että vastuu radasta on yhtä lailla koiralla kuin ohjaajalla. Ei kilpajuoksua koiran kanssa, kiire on pahin vihollinen ja se pitää unohtaa. Radalla ei koskaan pidä olla kiire, sitten on jotain mennyt pieleen tai on juuri menossa. Ohjaaja ei häslää koiran vieressä eikä missään nimessä siis ryhdy kilpajuoksuun - koira suorittaa paremmin kun se saa rauhan tehtävälleen. Esteosaamisen on oltava vahvaa ja itsenäistä. Jos koiran kepit ja kontaktit riippuu millään tavalla siitä missä ohjaaja on tai mitä hää tekee, koira ei osaa ko. estettä. Tämän kouluttajan mielestä. Koiran saatua käskyn "kepit" tai "kiipee" sen tulee osata hakea ko. este ja suorittaa se täysin itsenäisesti alusta loppuun.

Oleellisinta radalla on ohjaajan linjat. Kiemuraisellekin radella löytyy linjat, eikä niitä tule muutamaa enempää. Ohjaaja ei koskaan mene koiran linjalle. Ohjaajan sivuttaisetäisyys esteisiin (kepit, kontaktit lähinnä jälleen) opetetaan erikseen, eikä koira saa häiriintyä siitä. Takaakiertoja kannattaa tehdä kaukaakin, ettei koiraa tarvitse saattaa aina ko. hypylle.

No, Luksin seikkailut ko. radalla:

-sivuttaisetäisyys kepeille, yllättäen se kestää sitä. Pahinta on jo ohjaaja kesken pujottelun ottaa lisää etäisyyttä, joten oma paikka valitaan jo alussa. Koira kyllä haki kepeille vaikka olin 1,5m päässä! Kepeillä yleisin moka on mennä häsläämään sinne viereen muka auttamaan koiraa. Oikeasti se vain häiritsee ja sama koira hakisi kepit paljon paremmin, kun ohjaaja antaisi sille reilusti tilaa. Koiran tullessa kepeille ohjaaja voi olla paikoillaan tai liikkua tasaisesti. Jos tekee äkillisen kiihdytyksen, kokenutkin koira jättää tosi herkästi kepit kesken - ohjaajahan vetää sen sieltä pois. Urpo, keskity jalkoihisi :P

-20-21-22 -hypyt ohjasin kokeeksi hypyn 8 takaa, vaaleanvihreän nuolen suuntaisesti. No ei mitään ongelmaa. Kukahan mun koiraa on kouluttanut salaa?

-11-12 -kohtaa hinkattiin kun mun kädet ei toimineet kuten piti.

-töppönen on ihan hirveän kuuliainen ja yrittää tosi tosi kovasti tietää mihin mennään. Ei kuulemma lainkaan tyypillistä mudille, kouluttajan mudillit olisi mun kanssa singonneet jo hornan kuuseen kun en ohjaa kunnolla. En vaan osaa :D :P Voi töppösparkaa...

-vauhti on huomattavasti parempi kun koira tietää ajoissa mihin mennään. Joo, olen huomannut itsekin.

Tokon osalta Sienen ekan setin liike oli seuraaminen. Olin kertonut, että opetan seuruun sillä ajatuksella, että se on vain siirtymä perusasennosta toiseen. Ensin sivulle tulo, sitten askel kerrallaan lisätään matkaa. Sienen kanssa halusin katsoa miten tästä nyt edettäisiin, kun ilman apuja se edistää mutta haluisin kuitenkin avuista jo eroon. No, mut sitten laitettiin kuitenkin tekemään lelun kanssa niin, että hetsaan koiraa, lelu kainaloon, liikkeelle, palkka kun koira saavuttaa seuruukohdan. Vaikka se ensin haahuilee ja on väljä ja kaikkea. Intin että en halua tehdä sitä näin mutta kuulemma siitä tulee hyvä ja plaaplaa. Sieni oli jo tosi väsynyt päivästä ja lopulta alkoi hyytyä. Oli narulelu, mikä ei ole sille edes se paras, sienivinku taitaa olla. Sitten pitäis tehdä käännöksiä ja kaarteita imuttaen ja jatkaa tätä lelun kanssa näin. No jaa, enpä tiedä. Ärsytti ihan hirveästi että ei kuunneltu yhtään mun toiveita ja etten pontevammin sanonut että en tee tällä tavalla piste! Eihän se koira siitä pilalle mennyt, koin vain että en saanut rahalle vastinetta kun mulle näytettiin jotain mitä en halua käyttää.

Töppönen teki omassa ryhmässään merkkiä ja noutoa (metallilla). Merkillä ongelma on vauhdin puute, varsinkin ohjatussa, missä odottelua tulee ruutua enemmän. Vietiin kapulat ja ongelma tulikin hyvin esiin, taisi mennä ihan ravilla. Tähän ohjeeksi kuitata hitaat "höpsis", ottaa koira takaisin ja lähettää uudestaan. Jos vauhti ei toisellakaan kerralla nouse, koira viedään autoon ja kokeillaan hetken päästä/illalla/seuraavana päivänä uudelleen. Siis tyylillä "jos ei kerta kiinnosta niin ei sitten tehdä mitään". Itse voi riehua kentällä tai treenata toista koiraa, jos haluaa vielä enemmän korostaa sitä kivaa mitä hitaat koirat menettävät.

Noudoissa ongelma on myös (paluu)vauhti ja ylipäänsä sellainen voima, mitä varsinkin pk-puolelle haluaisin paljon lisää. Tähän jo tutuksi tullut ohje tehdä vauhtinoutoja niin, että heti koiran avatessa suuta nostaakseen kapulaa kiljaistaan jes! ja koira saa ampua leluun kiinni. Töppönen oli hyvin hämmästyneen näköinen, mikä paljasti, että sen kanssa näitä on tehty aaaaivan liian vähän... nostoihin kuuria ihan vaikka vaan kotona ruokakuppi kädessä. Nosto - naks - ruokaa. Joskus voi yllättää tosi nopean noston antamalla koko loppukupin.

Lisäksi nostoja voi treenata niin, että ohjaajalla on kädessä (nyrkissä) nami ja käsi maassa aivan kapulan takana. Koira avaa suun ottaakseen kapulan -> saa heti namin kädestä.

Sanna kävi tosiaan lauantaina paikan päällä katsomassa Sientä ja kuvaamassa koiria. Dex oli mukana, se oli ihan valtava Sieneen verrattuna :D Kersat sai jossakin väleissä leikkiä keskenään viereisellä pellolla. Dexillä ei ollut mitään mahiksia pysyä Sienen perässä ja Sienestä oli aina vaan yhtä ihanaa olla vieheenä. :D

Lauantaina illalla oli möllitoko ja -agi. Sieni sai juosta supermöllien agiradan, joka koostui hypyistä ja putkista (kuva). Juoksin saman radan myös Merkin kanssa, tai ainakin ne muutamat esteet ennen kuin Merkkari tuumari että mee akka keskenäs, mun äiti on tuolla toisaalla. :D Mä näen Merkissä niiiin Luksin pari vuotta sitten (Merkki on sen kaksi vuotta nuorempi), samanlaisia teräviä ja arkihankalia "mitä pahaa nyt tapahtuu" -koiria jotka on pohjimmiltaan vaan epävarmoja, mutta joiden kanssa ohjaajan on hankalaa tietää koska tarttee kukkaisterapiaa ja koska silkkaa kuria. Niille kummallekin tekee tosi hyvää tehdä jotain jonkun vieraan kanssa ja saada sitä kautta itseluottamusta. Oikeastaan vieraan koiran ohjaaminen on ohjaajallekin tosi hyödyllistä - omaa tulee helposti kiellettyä ja sille suuttuu ihan turhaan, "pitäishän sun nyt osata, miksi sä noin tein". Vieraan koiran kanssa sitä on paljon kohteliaampi ja jos joku menee pieleen, ei tartte ku nauraa ja ottaa uusiksi. :D

Sienen oli tarkoitus mennä myös möllitokoon, mutta aikataulusyistä kävin tekemässä sen kanssa liikkurin kanssa jäävät, luoksetulon ja hypyn ennen varsinaista möllitokoa. Pentu oli jo aikamoisen väsynyt.

Luksi teki sekä möllitokon että -agin. EVL:n liikkeinä oli ruutu, ohjattu, tunnari ja kaukot. Ruutu tehtiin kohti yleisöä ja ruudun vieressä oli hyppyä, merkkikartioita ja ties mitä tavaroita. Koira lähti ensin ihan väärään suuntaan takaviistoon, mutta uusintakäskyllä korjasi ruutuun. Yleisöstä se ei minusta ottanut lainkaan painetta. Loppuosa oli ok. Ohjattu tehtiin ruutuun päin, niin että vasen kapula oli ruudun etualalla. Pyysin meille sen puolen noudettavaksi. Koira lähti keskikapulalle, ja juuri kun huusin stop, se oli korjaamassa linjaa vasemmalle. Harmi että ehdin rääkäistä! Totteli kuitenkin käskyä ja uusintaohjauksella meni hienosti vasemmalle. Tunnarissa hieman hidas paluu. Kaukot tehtiin kanssa selkä yleisöön päin, ja koira luuli että sen palkkapurkki oli yleisön takana nurmikolla. Vaikka olin näyttänyt että laitoin se taskuun ja se oli kehässä mukana, urpo :P Se meni ihan jumiin ja tuli sen verta tuplakäskyjä, että päädyin toteamaan että nyt haloo ja ottamaan liikkeen uudestaan. Oli edelleen tosi jähmeä, mutta teki sentään ekoilla käskyillä vaihdot. Ei ollut liikkunutkaan kuin ihan tosi vähän. :) Tästä vapautin, jolloin koira pinkaisi kehästä ulos sinne missä luuli palkan olevan. Oli aika wtf kun ei ollutkaan. :D

Mölliagin rata oli aika... erilainen kuin mitä olen tähän mennessä nähnyt (kuva). No, olihan mulle jo aamulla selvinnyt että en osaa mitään, eikä koirakaan osaaosaa kontakteja tai keppejä koska suoritus on jossain määrin riippuvainen siitä missä olen. :D

Alkusuora yllättäen onnistui kutsumalla nelosen takaa, A:n alastulolla oli varmistuksena namilätkä. Kaikenlaista sähellystä siellä oli, mutta en jäänyt hinkkaamaan, vaan tehtiin kisaratana eteenpäin vaan. Kepeille haku oli ihan hemmetin hankalaa (meni tokaan väliin) enkä saanut sitä sujumaan vaikka Salla kädestä pitäen näytti miten korjaan koiran linjan. Salla teki Luksilla koko radan, annoin sille töppösen lempilelun frisbeen, niin koira lähti yllättävän hyvin sen mukaan. Oli hauskaa katsoa miten koira osasi taitavan ohjaajan kanssa asioita mitä mä en osaa ohjata ja mitä sille ei siis ole koskaan opetettu :D Luonnostaan ne kai vaan lukee elekieltä niin helvetin hyvin. Vauhti oli vähän sellaista pikkusievää kyllä, ja jossain vaiheessa koira rupesi kysymään että ootko ihan varma että sä voit käskeä mua, entä jos pistän ihan lekkeriksi. :D

Sunnuntaina oli tosi aurinkoinen ja lämmin päivä, joskin tuuli oli välillä aikamoinen ja paitsi viilensi, myös ärsytti lentävien ruutunauhojen yms kanssa. Aamu alkoi Sienen tokoryhmällä. Pennun kanssa aiheena oli nouto. Ongelma on myyrästysloikka kapulalle, seinä tai kapulan vieminen ei auta. Pentu oli yön jäljiltä virkeä ja mulla oli narulelun sijaan sienivinku, joten virekin oli huomattavasti eilistä paremmalla tasolla :) Kokeiltiin ensin millä etäisyydellä ongelma alkaa. Ihan jaloista kapulaa nostaessa ei loikkaa, mutta jos kapula oli yhtään kauempana, loikkasi. Apuohjaajan viemä kapula tapettiin ja mitähän muuta siihen kokeiltiin. Hypyt johtuu siitä, että kapula on parempi kuin ohjaajalla oleva palkka, koira tykkää kapulasta ja se leikkii siksi sillä. Koiralle pitää tehdä kiire noutoon ja kapulan palautukseen, "kapula on vain väline saada ihana palkka ohjaajalta". Tällaiselle koiralle on hyvä treeneissä vaikka joka jumalan kerta antaa nami ennen kapulalle lähetystä. Se häiritsee hieman koiraa ja saalisvietti ei jää niin pahasti päälle, kun heitto - kyttäys - syöksyminen -kaava rikotaan namilla.

Toimivaksi osoittautui lopulta se, että avustaja pitää jalkaa varpaat ylhäällä, kantapää maassa kapulan takana. Koira alkuun vähän väisti ja nosto oli hidas, mutta toistojen myötä parantui hyväksi. Tää ei kuitenkaan ole ainoa ratkaisu, koska siisti nouto jää muuten avustajasta täysin riippuvaiseksi. Tätä kannattaa silti välillä tehdä jatkossakin muistutukseksi, on hyvä rautalankamalli koiralle.

Varsinainen suunnitelma on seuraava: hetsataan koira leluun, pannasta kiinni, lelun heitto taakse. Sitten käännytään ympäri, hetsataan koira kapulaan (muuten jää ajatus kiinni leluun), pannasta kiinni, heitetään kapula eteen. Heti kun koira nostaa kapulan, vapautetaan takana olevaan leluun. Avustaja on alkuun vahtimassa lelua ja jos koira tekee loikan kapulalle, lelu vaan otetaan pois ja koira jää palkatta. Sieni paransi kerta kerralta ja viimeinen toisto oli selvästi erilainen, koira ei vain kaahannut kapulalle, vaan se ajatteli mitä tekee ja alkoi ymmärtää että kapula on vain se väline saada lupa lelulle. Siihen oli hyvä lopettaa siltä erää.

Luksin tokossa aiheena oli seuraaminen ja nimenomaan kontakti. Koira pitää paikkansa hyvin, mutta kontakti tipahtelee. Toinen koirakko oli edellisenä päivänä tehnyt seuruun vietinnostoa ja halusin kokeilla meille samaa. Koiralle laitetaan liina pantaan kiinni ja avustaja pitää siitä takana. Lähdetään normaalisti seurauttamaan ja jossain vaiheessa avustaja pidättää liinasta niin, että koira jää jälkeen ja menettää paikkansa. Ohjaaja toistaa käskyn seurata, ja kun koira pääsee takaisin seuruupaikalle, se palkataan. Luksi oli ekalla kerralla pysähtynyt ja katsonut taakseen ihan hölmistyneenä että mitä viddua sä estät mua :D. Se paransi tosi nopeesti ja lopussa se suorastaan kiskoi liinassa että mun pitää päästä tonne pianpianpian. Vietti nousi ja koira kokosi itsensä tosi hyvän näköiseen seuraamiseen. Seuraamispaikalle tulee oikeasti merkitys, kun koira joutuu tekemään töitä pitääkseen paikkansa. Kaikille koirille tää ei tietenkään sovi, koiran pitää ymmärtää kunnolla mitä seuraa-käsky tarkoittaa, sen pitää olla motivoitunut ja taistelutahtoinen, tai muuten se luovuttaa ja toteaa että ei sitten. Luksille se toimi erittäin hienosti ja nyt pitää vaan taikoa taas jostain kimppatreenejä, että saan tän säännölliseen käyttöön! Uskon, että se parantaa myös kontaktia.

Lisäksi tehtiin kontaktitreeniä niin, että koiran remmi oli itselläni ja yksinkertaisesti nyppäsin ja kielsin joka kerta kun tiputti kontaktin. Seuruussa tehtiin vaan pitkää tylsää kaaviota, perusasennossa avustaja häiriköi mm. kutittamalla koiran varpaita yms kivaa. Näin osaavalle koiralle voi yksinkertaisesti sanoa että toi ei ole sallittua, se ei siitä rikki mene. En ehkä ole riittävän järjestelmällisesti tajunnut puuttua, olen vaan yrittänyt hyvän kautta. Treenaan tosi tosi vähän remmissä seuruuta mutta nyt vedetään kuuri sitä ja koira saa huomautuksen joka kerta kun kontakti katkeaa, oli syy mikä tahansa. Luksille sopii nyppäys+kielto paremmin kuin pelkkä sanallinen kielto.

Lisäksi tokoideoita muiden treeneistä:

*ruutu. Alkeisharkka, mutta kaipa tätä voi tehdä jo osaavammallekin. Koira ruutuun oikeaan paikkaan makaamaan, ohjaaja kiertää ruudun, taputtaa ja kehuu reunakartioita ja kehuu "hyvä ruutu". Koira katsoo mitä ohjaaja tekee ja kiinnittää huomionsa kartioihin. Mielikuva siitä, että niillä on jotain merkitystä.

*hyppy ja sen takana seisominen (alo): namialusta hypyn taakse ihan esteeseen kiinni. Koira keskittyy siihen, eikä kyttää niin kovasti ohjaajan liikettä -> pysyy paremmin paikoillaan seisomassa, ei ennakoi sivulle istumista jne.

Iltapäivällä oli sitten molempien agit, ensin Sieni. Pennut teki vauhtiympyrää:

Vauhtiympyrässä oleellista ei ole ohjaajan liike, voi pyöriä aivan paikoillaan. Tärkeää on käskyttää ajoissa, jo ennen kuin koira ponnistaa hypylle 1, se saa tiedon että tuossa on myös hyppy 2, joka tehdään. Ääni napakkana - vauhtia koiraan tulee intensiivisellä käskytyksellä, ei ohjaajan liikkeellä! Oli aika hankalaa jaksaa toistaa sata kertaa napakka "HYPPY!" ja meinasi tulla "hyppy...". Sen huomasi heti aina koirassa, se tuli esteen ohi jos käskytys oli huonoa. Ihmeellistä, siis oikeasti, ihmeellistä miten se toimi noin :D Sieni haki 8-putkeen jostain syystä väen vängällä väärään päähään koko ajan, eikä se edes katsonut ohjausta vaan oli vaan päättänyt että mä meen tuolta. Piti viedä se melkeen pannasta oikealle putkensuulle ennen kuin se suostui kulkemaan sieltäkin.

Toisena harjoituksessa oli putki-putki, kuten alla olevassa kisaavien radassakin tehtiin. Alkuun ohjaaja meni putkien väliin n. puoliväliin, sitten voi pysyä reilusti poissa putkien takana. Tärkeää on että koiran tullessa ekasta putkesta se saa heti uuden putkikäskyn, ja että ohjaajan rintamasuunta pysyy eteenpäin, vain käsi kääntyy toisen putken suuntaan. Jos koiralle kääntää selän, se tulee ohi. Sieni haki tosi hyvin. Kuka sen kaa on treenannut?

Kisaavien rata oli siis tällainen:

Luksin kanssa toi alun hyppykuvio näytti niin vaikelta, että aloitimme ihan tavan vauhtiympyrällä, samalla mitä pennut teki. Se on kuulemma joku perusharkka, mitä tehdään ihan alussa. No aijaa, ei mun kolmosissa kisaava koira oo koskaan nähny sellaista. :D Kun se sujui, otettiin pätkää 12-17. Putki-putki-homma sujui töppöseltäkin hienosti. Olisin halunnut kokeilla vielä tuota alun oikeaa kuviota, mutta oltiin koiran kanssa molemmat niin rättipoikkipuhki että jätettiin väliin, vaikka aikaa olisi ollutkin. Ehkä tässä oli yhdelle viikonlopulle jo ihan tarpeeksi sulateltavaa!

Kaikki kuvat © Sanna Korhonen. Muutamalla muullakin oli kamera matkassa ja kuvia tullee lähipäivinä.