Messarissa tokokokeessa. Kaikki meni niin pieleen alusta alkaen. Ajaessani paikalle mun kädet tärisi niin että hirvitti olla ratissa. Ilmottautumispaikkaa ei meinannut löytyä ja vitutti potenssiin kymmenen pitkin hallia vaeltaessani. Vaikeeta merkata sitä selvästi, häh? No, kun löydettiin jonoon, edessämme oli nettituttu narttunsa kanssa. L ei ole sitä nähnyt, mutta kun juteltiin, L luuli että toi on joku tuttu ja piip piip pakkosaadatunkeakuonosenperseeseen. Mä syvästi inhoan sellaista pikku hiljaa hivuttautumista, se ei ole sallittua, vaan koira pysyy remmi löysällä täsmälleen paikoillaan ilman että joudun koko ajan huomauttamaan sille. No nyt mudia ei mielestään koskeneet mitkään säännöt, ja sain nyppiä sitä koko ajan takaisin vierelleni. Sitten tuli Nina&Helmi taaksemme ja mudi tilttasi lopullisesti. Piiiiiiiiiiiiii! No hei haloo, Helmi ei tykkää susta yhtään sen enempää nyt kuin koskaan ennenkään, mutta kun ei mene jakeluun. On muuten aivan varmasti mun viimeinen uros tämä koira.
Hengasin koiran kanssa kehän laidalla reilu 3h ennen omaa vuoroamme. Koira oli pariin kertaan autossa, kun koe alkoi myöhässä ja kaikki oli ihan saatanan epäselvää. Välillä kuulutettiin että koirien kanssa tarkastukseen -> lähdin hakemaan koiraa autosta -> kun päästiin paikalle, se oli mennyt jo. Samalla oli tullut jotain ohjeita ja missasin mm. sen, että kaukot on pienellä näyttötaululla koiran takana. Meidän kaukot meni siinä että ihmettelin että miksei kukaan käske mitään...
En sitten oikein tiedä miksi jäin koiran kanssa sisälle, enkä vienyt sitä vielä takaisin autoon. Tosi vaikea arvioida kuinka nopeasti kehät etenee, ja mun auto oli kaukana parkkihallissa neljännessä kerroksessa hornan kuusessa (mahdotonta järjestää hallin vierestä paikkoja 50 tokoilijalle?). Ajattelin kai, että missattiin jo se tarkastus ja ohjeistus, niin missataan varmaan kehäkin, ellen päivystä vieressä.
Koira oli ihan piippiip Helmistä ja muutamasta muusta nartusta edelleen ja kun sana ei kuulunut, nypin sitä villoista monesti, että helvetti anna olla jo. Sitten kun sain sen makoilemaan jalkoihini "rauhallisesti", se kyllä oli näennäisen rauhassa, mutta kuitenkin kyttää ja vahtii koko ajan ja murrailee sinne sun tänne. Mä tiedän että parasta olisi vaan ignoorata, mutta kun en kerta kaikkiaan voi sietää sitä murinaa ja sorrun aina komentamaan koiraa. Ole hiljaa, onko vaikeeta häh? Joka tapauksessa jollekin sosiaaliselle ja avoimelle tollanen ei varmasti ole niin henkisesti rankkaa, mutta L ei ole sellainen (vaikka se moikkaili ihmisiä ihmeellisen avoimesti!) ja se kyllä on siinä pälyilymoodissa enemmän tai vähemmän koko ajan. Kevythäkki olis kova sana.
Vähän ennen omaa vuoroa kävin vähän virittelemässä sitä, oli ihan ok. Häiriöt ja paikka sinänsä ei olleet ollenkaan pahoja, juuri niin kuin olin ajatellutkin - kaikkea oli niin hirveästi että koira turtui siihen tilanteeseen. Muakaan ei oikeastaan jännittänyt, no, vähän ehkä, mutta ei mitenkään kauheasti. Paitsi hetkeä ennen omaa vuoroa kädet tärisi taas ihan sekona, mutta se meni ohi kun suoritus alkoi.
kehä 1:
ohjattu, oikeaan: 5. Merkille ravilla, ei hajuakaan kapuloista, ei ollut nähnyt niiden vientiä. Sain kuitenkin sallittujen käskyjen rajoissa autettua oikealle. Palautus hidas ja vähän vinoon eteen. Kapuloiden takana oli valkoinen matala lauta-aita, se varmasti nieli kapulat aika huolella, noin koiran vinkkelistä katsottuna.
ruutu, merkiltä oikeaan: 0. Ihmeteltiin alussa miksi ruutu ja ohjattu ei olekaan samalta merkiltä, ilman muuta se oli oletus, juuri niin vaikeaa kuin pitääkin olla. Tää oli vaan vielä vaikeempi källi minkä tajusin vasta ohjatun lopetuspaikalta ruudun aloituspaikalle kävellessä. Käveltiin nimittäin selkä ruutuun päin eikä siinä ehtinyt pyytää koiraa etsimään katseellaan "missä ruutu". Aloituspaikalla olisin vielä kääntynyt vähän ruutuun päin "näyttämään" sen koiralle, mutta liike alkoi jo. Merkille meni vauhdikkaammin kuin noudossa, mutta ei mitään hajuakaan mihin yritin sitä siitä lähettää, haki enemmän oikealle taakse noutoa kuin ruutuun päin. Tuomari sanoi jo "kiitos" kun miljoonatta kertaa lähetin koiraa ruutuun päin, ja silloin se juuri löysikin sinne. Kehuin ja kutsuin sen pois sieltä.
kaukot: 0. s-m-jotakin. Ja joo tosiaan se valotaulu oli koiran takana, havaitsin sen vasta kun osa asennoista oli jo mennyt. Samaan aikaan tuli kuulutus ja mun käskyt hukkui siihen täysin. Tämän takia tuomari päätti että saadaan uusia liike. No ahaa, oli jo pasmat ihan sekaisin, en edes vapauttanut ja kehunut koiraa mitenkään. Se ei tehnyt yhtään mitään. Ekalla oli sentään tuplakäskyin tehnyt muutaman vaihdon :P
***
kehä 2: no ei ainakaan jännittänyt enää yhtään, lähinnä oli mielessä, että olis nyt äkkiä nää loput että päästäis hittoon täältä.
paikalla makuu: 7. Ekana alas, vikana ylös. Alussa kitinää ja kyttäili viereistä koiraa, vaikka ei tod ollu mikään tuttu. Kehään jonossa mennessä sain jo käskeä aika kovasti, että vierelle sieltä nyt eikä pällistellä takana tulevaa. Kovin hajamielistä, siksi hidas maahan meno, ja kuulemma oli haistellut. Sivulle kohtuu ok? Vapautuksen jälkeen alkoi vinkua (palkalle, yleensä makuu istumisen jälkeen?) ja sain taas aika kovasti käskeä.
paikalla istu: 8. Tuomarin mielestä oli liikuttanut etujalkojaan/ollut levoton. Hyvin mahdollista :D On se videolla mutta jostain syystä mun ei tee mieli katsoa koko videota lainkaan...
sitten melkeen suoraan yksilöliikkeisiin, en tainnut viritellä mitenkään.
metallihyppynouto: 8. Äskeisen hajamielisyyden huomioon ottaen ihan VAU-nouto! Nosto ja palautus (osin tai kokonaan ravia) ja oikeestaan varmaan menokin (oli hidasta laukkaa) olis voineet olla reippaampia.
luoksetulo: 5. Kaksi käskyä ekaan lähtöön, en tiedä miksi koira nousi ekalla kutsulla vaan seisomaan. Sitten lähti aikamoisen kovaa, stoppi oli huono, maahan mun mielestä jees. Vikan pätkän kutsuin "tule" vaikka normaalisti se on "sivu", aattelin että yks vitun hailee, halusin nähdä tuleeko se eteen vai sivulle. Sivulle tuli ja vauhtikin taisi olla ihan jees.
***
kehä 3: taas odoteltiin pieni ikuisuus. Koira oli ihan tööt ja näin kyllä että se toivoo että mentäis jo kotiin täältä. Leikitin sitä syrjemmässä kun edellinen koira oli kehässä. Se leikki hetken ehkä ihan ok, mutta sitten se oli sellaista muodon vuoksi "leikin koska sitä toivotaan". Mudistit sanoi että näytti että se on paineessa, mutta minusta se oli ehkä lähinnä vaan väsynyt?
zeta i-m-s: 5. hirveän hajamielistä, istumisen seisoi ja vielä kiertyi kun menin koiran ohi, maahan ok, seisomisen teki mutta siinäkin steppasi vinoon kun menin koiran ohi... ja tosiaan seuruu ihan paskaa.
seuraaminen: 0. Jätätti alusta asti, pysähtyi pari kertaa itsekseen seisomaan, annoin muutaman normaalin lisäkäskyn ja sitten mylväisyn "SEURAAA!!" Ei auttanut, koira hyytyi totaalisesti. Tuomari keskeytti seuruun. Keltainen kortti koska "koiralle ei huudeta kehässä".
tunnari: 0. Kapulat rivissä. Tosi hidas meno ja otti häiriötä tuomarista joka seisoi ihan kapuloiden lähellä. Haisteli kuitenkin ok ja otti kapulan. Se tippui siihen riviin takaisin, koira otti sen uudestaan itse ja lähti tuomaan hitaalla ravilla. Oma oli, mutta ilmeisesti karsintakokeessa vitostakaan ei jää jäljelle näiden muiden virheiden takia. Oli niin epämiellyttävä ukkeli se tuomari että en viitsinyt edes kysyä, ihan se ja sama mulle.
Vein koiran autoon, loppuja suorituksia ja kisakirjoja piti odottaa vielä jonkun aikaa. Koska ovella ei ollut enää ketään, toin autosta pennun sisälle, sillä oli ollut jo aikamoisen pitkä odotus siellä. Sienen mielestä kaikki oli kauhean hauskaa eikä se ollut millänsäkään mistään. No, pienet pissat tuli "housuun" kun Sieni tunnisti mudin ja sinkosi iloissaan sen naamalle. Paha vain, että sehän oli Helmi eikä Luksi :D Äkkiä ihan pieneksi ja varmuudeksi vielä pissat alle, että älä ny kauheesti suutu! Helmi ei arvostanut pentua vaan ilmoitti että voit painua vaikka helvettiin siitä. Löytyi joku pieni terrieri kuitenkin, sekin oli pentu, ilmeisesti samalla tavalla "salakuljetettu" sisään, ja sen kanssa Sieni nujusi.
Mulla on ollut eilisestä kotimatkasta asti ihan itku kurkussa. Autossa oli aikaa ajatella ja vahvasti on tällä hetkellä sellainen olo, että töppösen kokeet voisi vaikka olla tässä. Mulla on käsissä pentu jolla on palikat päässä paljon paremmassa järjestyksessä. Kuinka kauan on reilua kiusata töppöstä, viedä sitä tilanteisiin joita se ei kestä, vaatia siltä asioita joihin se ei pysty, suuttua sille paikassa jossa meidän pitäisi ennemminkin pitää yhtä? Kastroidaan se, ostetaan sille kevythäkki että saan sen piiloon ettei se stressaa muita elollisia tai näe narttuja joista se sekoaa, ilmoitetaan se vain kokeisiin joissa auton saa ihan kehän viereen että koira ei joudu odottelemaan yhtään? Kyllä se varmaan ne ykköset sieltä saisi mutta onko sellainen koira valioainesta, onko siinä mitään järkeä?
Autolle palatessamme L oli siellä ihan sikeässä unessa (ei tod tyypillistä), ja se oli koko sunnuntain aivan uupunut edelleen. Sunnuntaina sillä oli myös ainakin niska kipeä, tilaan koiralle hieronnan pikimmiten.
Olen niin pahoillani että vein sen messariin. Anteeksi, töppönen.
