Suojelusienii!

Sieni kävi Rukan kanssa Jyväskylän suunnalla suojelumaalimiehen ja -harrastajan, Veskun ja Elinan, luona leikitettävänä. Leikki ei kestänyt montaa minuuttia per pentu, mutta kolme tuntia vierähti muuten kaikesta mahdollisesta koirajutusta höpöttäessä. Talon neljä malia esiteltiin meille kaikki ja kukin näytti vähän eri juttuja saalisleikistä. Oli tosi hieno kokemus, upeaa että päästiin! :) Asiaa tuli niin hirveästi että olisi pitänyt olla nauhuri mukana. Kaikesta en ollut ihan samaa mieltä, mutta hurjan antoisaa oli silti.

Sienen leikki videolla. Pentu oli kaikin puolin sellainen kuin odotinkin, ei ollut mitään ylläreitä. Leikki kuten normaalisti jne :) Jotain kommentteja:

-ei mikään ikäluokkansa paras tässä vaiheessa eikä varmasti ole ollut pentunakaan, tavoitteellinen suojeluharrastaja ei olisi valinnut tätä pentua (jos kaikki rodut vaihtoehtoina). Kuitenkin roduissa on isot erot ja käyttömalia on turha verrata muihin, siis muiden ei tarttekaan olla maleja eikä suojelu ole ainoa oikea laji ja yleinen koiran hyvyyden mittari. Kyllä sitä viettiä on siellä ja sitä saa treenamalla valjastettua vielä lisääkin käyttöön

-perheen koirat huutaa taustalla ulkotarhassa, kuten videollakin kuuluu. Ruka otti niistä kauheasti häiriötä ja oli aika vaisu leikissä. Se leikki hetken aina hyvin kunnes herpaantui taas tuhahtelemaan ympäristölle. Sillä on nyt muutenkin alkanut aikamoinen mörköikä joka näkyy ihan heidän arjessakin, Sieni taas on edelleen ihan pentu ja se ei haukkumiseenkaan reagoinut lainkaan. Tämä tän päivänen leikki ei tässä vaiheessa vielä "kerro kummastakaan koirasta mitään" ts. ne on niin nuoria että kaikki voi vielä muuttua, lisäksi vaikuttanee että Sieni elää taajamassa ja Ruka keskellä metsää -> häiriöihin tottuminen (ja Sienen kanssahan on kyllä käyty kokeissa ja ties missä ja harjoiteltu leikkiä häiriössä). Jos koira olisi hyvin vietikäs ja kiihkeä, se kyllä näkyisi jo nyt, mutta näitä "ei-käyttömaleja" ei voi tässä vaiheessa vielä lopullisesti arvioida

-Sieni ottaa helposti vajaan otteen mutta tilaisuuden tullessa korjaa kyllä -> tätä pystyy vahvistamaan treenillä ja se on nyt listalla. Näyttivät rätillä sellasen jutun millä koira automaattisesti korjaa otteen, sitä on vaan todella hankala selittää :D

-lisäksi näyttivät omilla koirillaan oikeen rautalangasta MITEN se koira saadaan villiksi ja haastamaan ihmistä leikkiin, miten tehdään välirauha, miten leikki lopetetaan. Varsinkin tuota leikin intensiivisyyttä tuli käskyksi treenata, sen koiran todella pitää hyppiä ohjaajaa päin lelun
kanssa yms. Rukalle varsinkin paljon eri paikoissa leikkimistä jotta häiriönsieto paranee, mutta ei tee koskaan pahaa millekään koiralle = mekin jatketaan tätä

-kummankin kanssa voi pyrkiä ryhmään, 20-30 kertaa kun sama maalimies on leikittänyt ja alustanut koiraa, hän osaa sanoa onko tämä tässä vai olisiko koirasta oikeasti aloittamaan koetulostavoitteelliset treenit. Jos koiran ominaisuudet ei riitä, mitään ei ole pilalla tai menetetty, päin vastoin leikin treenaaminen on AINA hyväksi muissakin lajeissa! Ryhmiin ei välttämättä vaan ole kovin helppo päästä - muutenhan kaikki varmaan oliskin :P Tulijoita on siis enemmän kuin maalimiehillä riittää aikaa.

-keväällä on maalimiesoppilaiden koulutusleiri jonka nämä pitävät, meidät kutsuttiin sinne koirien kanssa tai ilman, menossa ollaan!

***

Tässä vielä yleistä asiaa joistakin jutuista mitä puhuttiin:

Saalisleikki

• perusjutut aina mielessä; saalis ei halua tulla kiinnisaaduksi, se pakenee henkensä edestä ja aina poispäin koirasta
  
  
• koiraa villitsee äkilliset nytkähdykset enemmän kuin tasainen pakeneminen. Lelu liinaan, herätä koiran kiinnostus liikuttamalla lelua. Anna koiran ihan melkein päästä lelulle ja nykäise sitä sitten metri-pari poispäin, anna lelun pysähtyä ja koiran taas ihan melkein päästä puremaan. Toistetaan koiran mukaan - koira saa joutua tekemään töitä mutta sen pitää saada purra ennen kuin se menettää mielenkiintonsa!

• kun koira saalistaa intensiivisesti ja suorastaan raivoisasti, annetaan sen saada ote. Hyvästä saalistuksesta (aloittelevaa) koiraa kehutaan koko ajan äänellä. Ohjaajan pitää laittaa itsensä myös likoon ja kannustaa koiraa ihan kunnolla!
  
  
• täyden suun ote toivottava syystä että ...?
  
  
• yksilöllisiä geneettisiä eroja luontaisessa otteessa; osa haluaa "suun täyteen tavaraa" ja osa nappaa kiinni mistä saa. Osa koirista myös korjaa mahdollisen huonon otteensa paremmin kuin muut, tätä on jossain määrin mahdollista opettaakin. Paras lelu tähän on rätti jota ”leväytetään” tietyllä liikkeellä niin koira korjaa otteensa
  
  
• kun koira saa purra leluun, ohjaaja kehuu sitä sen vetäessä hyvin. Ohjaaja on tässä vaiheessa passiivisempi eikä reuhdo lelua; harvoin saaliskaan heittelee koiraa. Kun koira taistelee saaliista parhaiten, sen annetaan voittaa. Nuorelle koiralle hyvinkin pian!
  
  
• koiran on tuotava lelu ohjaajalle takaisin. Jos tässä on mitään epäilystä, koiralle pantaan liina, kolme metriä on riittävä pituus. Samalla hetkellä kun ohjaaja antaa koiran voittaa lelun ja laskee lelun liinasta irti, hän ehtii tarttua maassa olevaan koiran liinaan. Sillä estetään koiraa häipymästä lelun kanssa seuraavasti: lyhyt, nopea, ei kovin raju nyppäys liinasta, samalla esim. taputetaan omaa rintaa tai käsiä yhteen ja kannustetaan koiraa tulemaan luokse. Liinasta ei kiskota koiraa luokse eikä siihen jäädä roikkumaan, vaan huomautus on tässä kohtaa aina pieni ja nopea nyppäys
  
  
• kysyin, onko ok jos koira haluaa lelun voitettuaan mätkiä sillä itseään kylkiin ennen kuin tuo sen ohjaajalle (töppösen tyyli). Rotujen ja myös yksilöiden välillä on eroja, esim. terrierit usein haluaa roikkua jopa ilmaan nostetussa lelussa ja dobberit juosta kunniakierroksen lelun kanssa jne. Niin kauan kun koira on aktiivinen ja ”touhuaa jotain” sen lelun kanssa, se on ok, jos ohjaajaa ei moinen haittaa. Aktiivisuuden on toivottavaa suuntautua ohjaajaa kohtaan ja ainakin kehotuksesta koiran on tultava lelun kanssa takaisin leikkimään ohjaajan kanssa, jos se saa välillä luvan tehdä sitä omaa juttuaan
  
  
• kun koira tuo lelun ohjaajalle, sen asenne pitäisi olla ”perkele akka, otas tää niin taistellaan”, siis todella tyrkyttää lelua ja haastaa ohjaajaa tarttumaan siihen. Tässä vaiheessa koira saa – sen suorastaan pitää! – hyppiä ohjaajaa päin ja olla kaikin puolin raju. Kannusta, kehu, ihaile nuorta koiraa aivan rajattomasti, laita itsesi taas likoon!
  
  
• pahin ja vietikkään koiran kanssa tyypillisin virhe on tässä vaiheessa heti ottaa lelusta kiinni ja käskeä irti/yrittää väkisin irroittaa koiraa siitä, jos se ei tottele käskyä. Sitten lelu vielä katoaa taskuun. Miksi koira toisi sen, jos se otetaan heti pois? Miksi se irrottaisi?
  
  
• päin vastoin koiraa voidaan vähän tuupata pois ja äänellä härnätä "ai haluisitsä että vedetään, haluisitko", kunnes se tosissaan tyrkyttää lelua ohjaajalle. Tätä voi tehdä koirasta riippuen jopa niin, että vasta kymmenennellä tuonnilla ohjaaja ottaa lelusta
  
  
• irti-käsky ja lopetuskäsky on hyvä olla erikseen, esim. ”irti” tarkoittaa että koira saa AINA kohta uuden purun ja sen vietti säilyy, lopussa rauhan jälkeen ”jätä” tarkoittaa että kierrokset saa ja pitää laskea ja lelu kerätään pois. Pitkälle koulutettu malinarttu kuulemma jopa kävelee suojeluhihan yli ihan ”hohhoijaa” kun se saa lopuksi jätä-käskyn :D
  
  
• irti-käsky on hyvä opettaa kahdella lelulla (esim. ihan vaan kaksi rättiä eri käsissä). Koira puree yhtä, ohjaaja sanoo samalla irti ja aktivoi toisen lelun -> koira vaihtaa siihen. Vahvistaa alusta asti sitä, että irti = ihan kohta uusi puru. Väliä vaan kasvatetaan koiran oppiessa. Irti-käskyn kanssa ei myöskään kannata alkaa painia ja väkisin irroittaa koiraa, tai tehdä siitä mitään johtajuusvääntöä. Tarkoitus on, että vietti säilyy!
  
  
• kun koira tuo lelua hyvin ja ohjaaja päättää ottaa siitä kiinni, koira saa taistella. Aloittelevan koiran kanssa on hyvä pitää liinasta kiinni, ei suoraan lelusta. Seurattava koiran eleitä, paineistuuko läheisyydestä (varsinkin kun ekoja kertoja leikkii vieraan kanssa). Otteen eläminen ja löystyminen kertoo suoraan siitä, että koira ei ole ihan varma -> lisää etäisyyttä
  
  
• jos koira mälvää lelua missään vaiheessa, sillä ei ole kaikin tavoin hyvä olla, syitä voi olla lukemattomia
  
  
• kun koira vetää hyvin, ohjaaja antaa liinan liukua aina pikku pätkän kerrallaan kädestään, vähän kuten köydenvedossa voittaisi aina puoli metriä kerrallaan köyttä itselleen päin. Lopuksi liina liukuu kokonaan käsistä ja koira saa voittaa lelun. Ihaile äänellä taas vahvaa koiraa!
  
  
• jos koira tiputtaa lelun, se pannaan uudelleen saaliiksi ts. leikki alkaa alusta. Kuvittele saaliseläintä – jos se pääsee kuin ihmeen kaupalla saalistajalta vielä tässä vaiheessa pakoon, se pakenee todella henkensä edestä
  
  
• koiran tiputtaessa lelun kesken kaiken saalis aktiiviseksi, mutta ei anneta koiran enää lainkaan saada sitä, vaan pidetään se itsellä. Tää jäi vähän epäselväksi, milloin näin tehdään?
  
  
• tärkeää lopettaa ajoissa, varsinkin jos vietti ei ole luokkaa superkiihkeä. Ennemmin liian aikaisin kuin yhtään sekuntiakaan liian myöhään! Jos koira ehtii alkaa yhtään ajattelemaan ympäristöään tms, meni jo liian pitkäksi. Nuorelle ja aloittelevalle koiralle aika voi olla tosi lyhyt
  
  
• leikin lopetus on tärkeää, saaliin kanto (ja paloittelu?) on osa saalisviettiketjua ja kuuluu oleellisesti siihen
  
  
• leikki loppuu aina joko autoon, kentän reunalle/ulkopuolelle tai kotona esim. eteiseen tai tiettyyn huoneeseen

• välirauha koira istuen, toinen käsi tukee sen leuan alta ja toinen käsi pitää lelusta kiinni ja vetää sitä kevyesti alas-poispäin koirasta, jotta koiran ote pystyy hyvänä
  
  
• loppurauha koira maaten. Saa mielellään pitää lelua niin kauan kun haluaa, kun irroittaa, lelu rauhassa pois
  

Patoaminen

• koira ohjaajan edessä, irti lelusta (koiran pitää tietää tässä vaiheessa että irtikäskyn jälkeen ei saa ilman lupaa purra uudestaan leluun, se on opetettu erikseen), käsky ”istu”, ohjaaja pitää lelua ihan koiran edessä kaksin käsin jännittyneenä. Koira tuijottaa lelua ja kun se ilme muuttuu, läähätys lakkaa ja suu menee kiinni, se patoaa
  
  
• epäselväksi jäi miten tähän päästään :D tapahtuukohan se automaattisesti, jos viettiä vaan on?
  

Koesuoritus (purut)

• kaikilla koirilla on puutteensa ja viime kädessä koulutuksessa on kyse siitä, saadaanko koira autettua niiden yli tai peitettyä ne jollain muulla ominaisuudella
  
  
• kokeessa järjestys yleensä jälki-tottis-purut, osin aikataulusyistä (jälki on ainoa aikataulutettava ja helpointa kun se on ensin), osin siksi, että puruihin mennessä koira on jo väsynyt muista osuuksista ja suoritus mittaa täten paremmin sen ominaisuuksien riittämistä
  
  
• kun koira sitten väsyneenä tulee piilolle, vieras, fyysisesti iso ja karski maalimies vilkaisee sitä yläviistosta silmiin ”kas, terve”, ja koiran pitäisi alkaa vaativasti haukkua, se on hyvin yksin siinä tilanteessa. Ei ole yksi eikä kaksi koiraa joille tulee ohjaajaa ikävä ja jotka poistuvat vaivihkaa takavasemmalle. Loppujen lopuksi kyse on koiran geneettisistä ominaisuuksista, eikä mikään koulutus tee kaikista tähän kykeneviä
  
  
• purut ei välttämättä aina ole se mistä koiran ura ja menestys jää kiinni! Esimerkiksi talon oma superkiihkeä ja upea malinois, jolla on kuulemma eniten vaikeuksia keskittyä riittävän pitkään ja intensiivisesti jäljellä
  

Haukuttaminen ja vire

• haukuttaminen on hyvä keino nostaa koiraa, esim. koesuorituksessa paikkamakuun ollessa ensin
  
  
• opeta sanallisen käskyn lisäksi joku pieni käsimerkki tai ele; haettuasi koiran paikallaolosta ja parin tehdessä eteenmenoa voit antaa koiran haukkua muutaman kerran. Tuomarin on vaikea puuttua tähän, ”koirathan nyt välillä vaan haukkuu”
  
  
• nuorelle koiralle asialla ei ole kiire (vaatii kanttia että haukkuu painostavaa haukkua ohjaajalle), sen toki voi opettaa esim. ruokakupilla ihan vaan temppuna, jos ei vielä muuten ole käyttöä
  
  
• haukuttamisen toinen hyöty on hiljaisuuden opettaminen; koiran on vaikea ymmärtää hiljaa-käskyä jos se ei ensin osaa hauku-käskyä. Ääntelevälle koiralle yleensä sanotaan tai karjutaan hiljaa ja se tottelee enemmän tai vähemmän huonosti, koska se ei edes tajua ääntelevänsä. Kun koira ensin osaa haukkua, hiljaisuus on helpompi opettaa, ja silloin hiljaa-käskykin toimii esim. kentälle tullessa koiran innostuessa liikaa ja alkaessa äännellä

Vaatiminen & vietti

• vain viettiä (=koira haluaa ja tavoittelee jotakin) vastaan voi vaatia!
  
  
• jos viettiä ei ole ja vaadit jotakin, koira ei vastaa siihen toivotusti tai pahimmillaan muuttuu hyvin passiiviseksi eikä tee enää mitään, suorastaan romahtaa
  
  
• mielikuvaharjoitus: kuvittele päivä, jolloin asiat menee aamusta asti totaalisen pieleen ja iltapäivällä tekee mieli lähinnä itkeä. Sitten joku tulee vaatimaan sinulta jotakin suoritusta. Ei kerta kaikkiaan ole enää voimia mistä ammentaa, et jaksa, pysty, kykene, halua, ja se itkuun purskahtaminen tapahtuu oikeasti
  
  
• toisena päivänä olet energinen ja motivoitunut ja asiat sujuu hienosti. Vaadittu suoritus on helppo tehdä, etkä masennu jos joudut korjailemaan sitä ja yrittämään uudestaan. Uskot itseesi ja haluat saada sen valmiiksi
  
  
• koiran vietti toimii vastaavalla tavalla, vain vietissä oleva koira kestää vastoinkäymisiä (vaatimista)
  
  
• pelkällä nakilla koulutettu koira ei jaksa kovin pitkälle ja vaativiin suorituksiin, esim. suorita 2000 askeleen FH2-jälkeä (vastalause: miksi ei, yksikään superahne? Voiko olla varma?)
  
  
• saalisvietti kantaa pitemmälle, ei kylläänny yhtä nopeasti kuin nälkä
  
  
• namilla kouluttaessa koiralla pitää olla kunnon nälkä! Yleinen virhe antaa koiralle ennen treeniin lähtöä pieni ruoka ”jotta se jaksaa treenata”. Päin vastoin, edellinen ruoka jätetään väliin, tarvittaessa pitempikin paasto
  
  
• älä koskaan ikinä milloinkaan vaadi koiralta jos et ole satavarma että se tietää mikä on oikein!
  
  
• esim. seuraamispaikka. Jos koira edistää ja sitä nypätään liinasta, sen täytyy todella tietää mikä on oikea paikka, jotta se voi palata siihen. Jos koira ei tiedä, se hämmentyy eikä ymmärrä mitä tarkoitat = nakertaa luottamusta ja tekee koirasta epävarman, treeni ei edisty, koira ei opi yhtään mitään
  
  
• treenatessa on vain ”hyvä” ja ”neutraali” tai tietyn tyyppisillä koirilla ”hyvä” ja ”huono”. Esim. seuraamispaikka; hyvässä paikassa koiran on aina hyvä olla, väärässä paikassa ei koskaan ole hyvä olla, koirasta riippuen siitä voidaan esim. juuri liinasta nyppimällä tehdä ikävä paikka. Hyvä kuitenkin luodaan aina ensin ja varmaksi ennen kuin aletaan tehdä huonoa!

Aggressio ja pakote

• nykyajan kirosanat top kaksi koirapiireissä, hyvin väärinymmärretyt termit
  
  
• aggressio on oleellinen osa kaikissa koirissa, sen määrä ja ilmeneminen kyllä vaihtelee, mutta kaikilla on sitä
  
  
• jaetaan aktiiviseen (hyökkäys) ja passiiviseen (väistäminen)
  
  
• esim. seuraamisen vasemmalle käännös tai agilityssä vartalo-ohjauksen lukeminen on paitsi opetettua, perimmiltään väistämiskäyttäytymistä. Koira joko jatkaa kulkuaan ohjaajasta välittämättä ja törmää häneen (kiihkeimmät tässä vaiheessa vielä puree jalkaan) tai väistää ohjaajaa jotta ei törmätä
  
  
• arkipäivisin, jokaisen tuntema ja jokaisen joskus käyttämä pakote on remmi - vieläkö pakote on kauhea kirosana?
  
  
• suojelukoiraa ei tehdä pelkällä positiivisella vahvistamisella - onnea yritykselle vaan

***

Illalla oli jo pimeää, mutta käytiin silti vähän juoksuttamassa koiria. Kuvia nyt ei yllättäen edes yritetty ottaa. Ruka on hirveän iso Sieneen verrattuna! Pennuilla synkkaa edelleen, tosin tuntui että Ruka oli tajunnut sitten viime kerran, että on tyttöjä ja poikia. :D Kyllä pennut oli hippaa ja paini, mutta Rukaa kiinnosti myös Sienen haistelu ja taisi se yrittää vähän selkäänkin hypätä. Mörköikineen kaikkineen Ruka muistuttaa mua kauheasti töppösen teiniajoista, eikä kyllä käy kateeksi lainkaan. Vain narttuja mulle jatkossa...