Metsiksellä. Vesisateessa. Vuosi sitten ei päästy jouluksi mökille, kun oli -30 pakkasta, torppahan ei ole varsinaisesti talviasuttava. Tänä vuonna vissiin sitten kylvetään mudassa koko joulu. Ikinä ei ole hyvä.
Tein ensin jäljet ja niitä vanhettaessa esineruudun. Otin koirat katsomaan ruudun tekoa, vaikka en tiedä onko se pennullekaan enää kriittinen apu. Ruudulla kokoa n. 10x30m, sammalmetsää, paikoin pieniä kuusia, muuten hyvin helppokulkuista, "tokan tien kohdalla väärällä puolen tietä" (joo ei teidän tarttekaan tajuta, mä kuitenkin itse muistan tästä missä kohtaa :D). Pääosin sulaa maata, ihan hitunen lunta joissain kohdin. Esineitä 9kpl.
töppönen haki pennulle malliksi esineen nro 1. ja siinähän ei kauaa mennyt. Sitten vaihdoin koiraa ja Sieni toi 2., 3., ja 4. esineet. Tuntuu, että sillä on varsin hyvä käsitys puuhasta; kääntyi suoraan laukasta ympäri mentyään sivurajalta tallatun alueen yli. Esineetkin löytyi varsin vaivattomasti. Kaksi ekaa tippui jalkoihini, vikaa tuodessaan toistin pari kertaa "anna" ja sainkin sen suoraan käteen asti. Töppönen sai hakea loput. Ihan viimeistä esinettä se joutui hetken etsimään, muuten tuntui että niitä oli liian tiuhassa siellä, sen kun poimi ja palautti vaan. Ehkä osaavallekin koiralle helpot ruudut on välillä jees. On on. Koska mä en millään jaksa tehdä kahta eri ruutua ;P Töppösen etsiessä viimeistä esinettä pentu olikin epäilyttävästi hiljentynyt (protestoi koko alkuajan) ja sieltähän se pian saapui...
Se oli töppösen tottisremmi, jossa se on käynyt joka ainoan toko- ja pk-kokeensa! Nyt se kuali! Paskasieni! Nappasin vaan pannasta kiinni ja pidin sitä vierelläni, onneksi se tuli sieltä mun luokse eikä laukkonut ruutuun. Töppöstä vitutti silti palauttaa esinettä mulle kun SE oli siinä vieressä kärkkymässä. Olen aina tuhahdellut metalliketjuille, kuka sellaista talutinta käyttää ja missä, mutta nyt taidan käydä Säästötalossa ostamassa sellaisen myös meille. Jo on helvetti ton kanssa. Katotaan vaan kuka viimeiseksi nauraa, nii!
Sitten ajettiin ne jäljet. Sienen jälki vierekkäisin askelein tallattu n. 20m pitkä, loivasti kaartuva, sammaleella, 6 keppiä, lähdössä muutama frolicin pala, about 20min vanha. Muistuttelin autolla yhdellä kepillä mikä se jälki olikaan, ja sain avustaa ihan kädellä että pentu muisti että nämä piti ilmaista maaten eikä ottaa suuhun. Jäljen ajo olikin selvästi haparoivaa ja pentu ei oikein ollut varma mitä täällä tehdään. Ilmaisi kepit kyllä itse ja pysyi jäljelläkin, mutta kuitenkin sellaista pyörimistä ja ihmettelyä. Vitoskeppi jäi, muut löytyi. Jälki oli liian tuore.
Töppösen jälki ehkä 300m, 40min, kolme keppiä (50m, 100m, 300m). Sammalmetsää joka paikoin hyvinkin märkää, pätkä lumessa mihin jäi selvät askeleet, heinikko-vatukko-ryteikköä, jäniksen jälkien ylitys, metsäautotien ylitys ja lopussa taas sammalmetsää. Jana oli juuri liinan mittainen eli 10m, jälki lähti oikeaan. Yllättäen koiralle vaikeinta oli märkä sammal, se jäljesti sen pätkän hyvinkin hitaasti. Lumipätkän se meni varmaan ihan silmillään koska vauhti oli melkoinen. Jäniksen jäljet oli siinä kohtaa ja olin niin jäljessä etten nähnyt reagoiko koira niihin mitenkään, mutta ei ainakaan lainkaan harhautunut sinne. Kaikki kepit löytyi ja tykkäsin muutenkin koiran työskentelystä.
Oltiin jo aivan kurassa ja märkiä, mutta ajettiinpa reippaina silti vielä tornimäen taakse lenkille. Ihan lopussa tuli koira vastaan, mulla oli tietysti piskit irti. Enkä mä taaskaan muistanut että älä huuda "töppönen!!!" vaan huuda "tule", niin se kohti juokseva, haukkuva mudiseni palaa sieltä takaisin... noloa, kauhean noloa. Sieni oli hämillään lähinnä siitä mitä mä oikeen karjun. Se ei meinannutkaan mennä vieraan luokse.
Tein ensin jäljet ja niitä vanhettaessa esineruudun. Otin koirat katsomaan ruudun tekoa, vaikka en tiedä onko se pennullekaan enää kriittinen apu. Ruudulla kokoa n. 10x30m, sammalmetsää, paikoin pieniä kuusia, muuten hyvin helppokulkuista, "tokan tien kohdalla väärällä puolen tietä" (joo ei teidän tarttekaan tajuta, mä kuitenkin itse muistan tästä missä kohtaa :D). Pääosin sulaa maata, ihan hitunen lunta joissain kohdin. Esineitä 9kpl.
töppönen haki pennulle malliksi esineen nro 1. ja siinähän ei kauaa mennyt. Sitten vaihdoin koiraa ja Sieni toi 2., 3., ja 4. esineet. Tuntuu, että sillä on varsin hyvä käsitys puuhasta; kääntyi suoraan laukasta ympäri mentyään sivurajalta tallatun alueen yli. Esineetkin löytyi varsin vaivattomasti. Kaksi ekaa tippui jalkoihini, vikaa tuodessaan toistin pari kertaa "anna" ja sainkin sen suoraan käteen asti. Töppönen sai hakea loput. Ihan viimeistä esinettä se joutui hetken etsimään, muuten tuntui että niitä oli liian tiuhassa siellä, sen kun poimi ja palautti vaan. Ehkä osaavallekin koiralle helpot ruudut on välillä jees. On on. Koska mä en millään jaksa tehdä kahta eri ruutua ;P Töppösen etsiessä viimeistä esinettä pentu olikin epäilyttävästi hiljentynyt (protestoi koko alkuajan) ja sieltähän se pian saapui...
Se oli töppösen tottisremmi, jossa se on käynyt joka ainoan toko- ja pk-kokeensa! Nyt se kuali! Paskasieni! Nappasin vaan pannasta kiinni ja pidin sitä vierelläni, onneksi se tuli sieltä mun luokse eikä laukkonut ruutuun. Töppöstä vitutti silti palauttaa esinettä mulle kun SE oli siinä vieressä kärkkymässä. Olen aina tuhahdellut metalliketjuille, kuka sellaista talutinta käyttää ja missä, mutta nyt taidan käydä Säästötalossa ostamassa sellaisen myös meille. Jo on helvetti ton kanssa. Katotaan vaan kuka viimeiseksi nauraa, nii!
Sitten ajettiin ne jäljet. Sienen jälki vierekkäisin askelein tallattu n. 20m pitkä, loivasti kaartuva, sammaleella, 6 keppiä, lähdössä muutama frolicin pala, about 20min vanha. Muistuttelin autolla yhdellä kepillä mikä se jälki olikaan, ja sain avustaa ihan kädellä että pentu muisti että nämä piti ilmaista maaten eikä ottaa suuhun. Jäljen ajo olikin selvästi haparoivaa ja pentu ei oikein ollut varma mitä täällä tehdään. Ilmaisi kepit kyllä itse ja pysyi jäljelläkin, mutta kuitenkin sellaista pyörimistä ja ihmettelyä. Vitoskeppi jäi, muut löytyi. Jälki oli liian tuore.
Töppösen jälki ehkä 300m, 40min, kolme keppiä (50m, 100m, 300m). Sammalmetsää joka paikoin hyvinkin märkää, pätkä lumessa mihin jäi selvät askeleet, heinikko-vatukko-ryteikköä, jäniksen jälkien ylitys, metsäautotien ylitys ja lopussa taas sammalmetsää. Jana oli juuri liinan mittainen eli 10m, jälki lähti oikeaan. Yllättäen koiralle vaikeinta oli märkä sammal, se jäljesti sen pätkän hyvinkin hitaasti. Lumipätkän se meni varmaan ihan silmillään koska vauhti oli melkoinen. Jäniksen jäljet oli siinä kohtaa ja olin niin jäljessä etten nähnyt reagoiko koira niihin mitenkään, mutta ei ainakaan lainkaan harhautunut sinne. Kaikki kepit löytyi ja tykkäsin muutenkin koiran työskentelystä.
Oltiin jo aivan kurassa ja märkiä, mutta ajettiinpa reippaina silti vielä tornimäen taakse lenkille. Ihan lopussa tuli koira vastaan, mulla oli tietysti piskit irti. Enkä mä taaskaan muistanut että älä huuda "töppönen!!!" vaan huuda "tule", niin se kohti juokseva, haukkuva mudiseni palaa sieltä takaisin... noloa, kauhean noloa. Sieni oli hämillään lähinnä siitä mitä mä oikeen karjun. Se ei meinannutkaan mennä vieraan luokse.
2 kommenttia:
Siksak - herättäisikö se töppiksen hihnan?
Varmasti, mutta ehkä se saa kokonaan uuden ja annetaan vanhan poistua keskuudestamme.
Lähetä kommentti