Yksi on joukostamme poissa. Sillä oli sama vaiva jo viime talvena ja se on kertaalleen elvytetty. Tänään sen vasen takanen lakkasi uudestaan toimimasta, ja minä en kertaalleen korjattua ala enää uudelleen korjaamaan. En usko että se enää kestää. Pertsan on aika päästä lepoon. Nyt kun kaikki on jo sydän syrjällään, niin kysehän on "vain" autosta, 20v vanhasta autosta. Vasen takapyörä hirttää kiinni, antilock-varoitusvalo syttyy, autolla jos väkisin ajaa niin se puoltaa tietysti hirveästi ja rengas alkaa kohta sauhuta. Jumitus saattaa laueta välillä itsekseen, ja välillä auttaa kun kiihdyttää (peruuttaa) ja jarruttaa sitten lujasti. Ja sitten sa taas jumiutuu jossain vitostiellä ja meinasi ihan melkeen heittää mut ojaan. Kotiin pääsin töistä hyvin, mutta jotenkin ei tee mieli leikkiä hengellään, ja huomisesta asti menen pyörällä. Kunnes pierasen jostain rahat uuteen autoon. Siihen asti olemme autottomia. Sikäli nyt ihan hyvä sauma, että tammi-helmikuu oli tarkoitus pitää taukoa muutenkin. Treenailen varmaan vaan kotona ja lähikentillä jotain pientä. Lenkillekään ei vaan päivisin oikein päästä, kun mies tarttee omaa autoaan töissä. Metsäkeikat jää sitten illan pimeille. :/
Toisaalta siinä on tankissa kyllä reilu puolet vielä. Ehkä yritän hiljaisiin kellonaikoihin ajella metsikselle tms, ettei mene bensat hukkaan :P
Auto on kyllä sellainen asia, että siitä on vaan surua ja murhetta. Bensa maksaa maltaita ja aina siinä on jotain pientä vikaa vähintään. Itse mä ehkä jotenkin vielä eläisin ilman, töihin on noin 5km ja vaikka tossa aamuyöllä ei oo mikään mun lempiaika lähteä polkemaan, varsinkaan talvella, se nyt vielä ehkä menisi. Mutta koirien kanssa auto kyllä on vaan luokassa "pakollinen". Uhh.
Olkkaritokoilut alkoi tänään noutokapulan pidoilla. Töppönen teki tunnaripalikalla 2x kolmen pidon setin. Olin kyykyssä maassa kylki kohti koiraa, havaitsin että kaikki mälvääminen loppuu heti kun siirryin kohtisuorasta asennosta noin. Juttelin sille mukavia ja naksautin kun oli vaihtelevan aikaa pitänyt rauhassa. Ilme oli kyllä hieman lintassa, mutta ehkä se siitä? Vanhaksi mennyt kinkku oli ainakin mahti palkka, silmät meinasi pullistua mudin päästä :D
Sienelle 2x viiden toiston setti. Tarjosin sille tunnaripalikkaa. Ottaa halukkaasti, mutta pyörittelee aika hurjasti. Se ei ole lainkaan paineessa, tietysti kun ei sitä ole kielletty mistään, vaan ihan vain innoissaan puree kuten keppiä. Yritin vähän auttaa alaleuan alta, mutta sitten pentu luuli että haluan sen sylkevän kapulan mun kädelle. Vaihdoin tilalle metallikapulan, mutta sitä koira ei oikein tajunnut ottaa kädestäni. Tämäkin paljasti, että sillä ei ole hajuakaan koko hommasta, se pitää tunnaripalikkaa oksana ja ottaa sen siksi että saa syödä sen, ei siksi että palkkaan sitä pitämisestä :D Tehtiin sitten metskulla nostoja maasta. Maasta pentu ymmärtää että antaminen on the juttu ja nostaa sitä oikeen hienosti. Pitää miettiä tota pitohommaa, ehkä metallin kanssa ihan vaan naksuttamalla katsoo-hipaisee-koskee suulla-ottaa, niin että kapula on mun kädessä koko ajan?
**
Viidellä toistolla naksuteltu Sienelle 1. hipaisee 2. haukkaa 3.-5. ottaa suuhun, kun metallikapula oli mun kädessä. Vikalla heitin koiralle loput namit kun se meni niin hyvin :)
Toisaalta siinä on tankissa kyllä reilu puolet vielä. Ehkä yritän hiljaisiin kellonaikoihin ajella metsikselle tms, ettei mene bensat hukkaan :P
Auto on kyllä sellainen asia, että siitä on vaan surua ja murhetta. Bensa maksaa maltaita ja aina siinä on jotain pientä vikaa vähintään. Itse mä ehkä jotenkin vielä eläisin ilman, töihin on noin 5km ja vaikka tossa aamuyöllä ei oo mikään mun lempiaika lähteä polkemaan, varsinkaan talvella, se nyt vielä ehkä menisi. Mutta koirien kanssa auto kyllä on vaan luokassa "pakollinen". Uhh.
Olkkaritokoilut alkoi tänään noutokapulan pidoilla. Töppönen teki tunnaripalikalla 2x kolmen pidon setin. Olin kyykyssä maassa kylki kohti koiraa, havaitsin että kaikki mälvääminen loppuu heti kun siirryin kohtisuorasta asennosta noin. Juttelin sille mukavia ja naksautin kun oli vaihtelevan aikaa pitänyt rauhassa. Ilme oli kyllä hieman lintassa, mutta ehkä se siitä? Vanhaksi mennyt kinkku oli ainakin mahti palkka, silmät meinasi pullistua mudin päästä :D
Sienelle 2x viiden toiston setti. Tarjosin sille tunnaripalikkaa. Ottaa halukkaasti, mutta pyörittelee aika hurjasti. Se ei ole lainkaan paineessa, tietysti kun ei sitä ole kielletty mistään, vaan ihan vain innoissaan puree kuten keppiä. Yritin vähän auttaa alaleuan alta, mutta sitten pentu luuli että haluan sen sylkevän kapulan mun kädelle. Vaihdoin tilalle metallikapulan, mutta sitä koira ei oikein tajunnut ottaa kädestäni. Tämäkin paljasti, että sillä ei ole hajuakaan koko hommasta, se pitää tunnaripalikkaa oksana ja ottaa sen siksi että saa syödä sen, ei siksi että palkkaan sitä pitämisestä :D Tehtiin sitten metskulla nostoja maasta. Maasta pentu ymmärtää että antaminen on the juttu ja nostaa sitä oikeen hienosti. Pitää miettiä tota pitohommaa, ehkä metallin kanssa ihan vaan naksuttamalla katsoo-hipaisee-koskee suulla-ottaa, niin että kapula on mun kädessä koko ajan?
**
Viidellä toistolla naksuteltu Sienelle 1. hipaisee 2. haukkaa 3.-5. ottaa suuhun, kun metallikapula oli mun kädessä. Vikalla heitin koiralle loput namit kun se meni niin hyvin :)
2 kommenttia:
Meillä oli sama juttu viime talvena rotiskon kanssa !! Muutaman kerran sain sen peruuttamalla väkisin runnottua takaisin pyörimään (vasen takarengas nimenomaan. ;p), kunnes se sitten jumittui lopullisesti. Jotenkin se oli jäässä se tikku missä rengas on kiinni. :D
Odotan innolla että tää on kohta taas meillekin ajankohtaista. :D
Joo, peruuttamalla ja sitten sitä jarrua runnomalla (kova vauhti - jarru pohjaan) toikin aina joskus "laukeaa" mutta vain jumiutuakseen koska tahansa uudelleen. En ymmärrä autoista mitään muuten kuin että jos päätän tappaa itseni onnettomuudessa niin teen sen mieluummin ihan itse kuin auton oikkujen mukana :P
Lähetä kommentti