Agihallilla. Kahden koiran treenaaminen, nyt kun ne on hyvin eri tasoisia, ei onnistu mitenkään järkevästi ainakaan ilman etukäteissuunnitelmaa. Mennään nyt käymään ja tehdään jotain - no niin, jotain vaan, missä ei ole ajatusta lainkaan matkassa... eihän se nyt töppöstä haittaa että sen kanssa tulee ihan helppoja treenejä, mutta turha luulla että se siitä mihinkään kehittyykään hyppy - mutkaputki -hyppy takaisin -kaavalla.
Sienen kanssa oli palkkana karvainen Kong Wubba ja koira sekosi siitä niin, että treenin jatkaminen lelupalkan jälkeen oli hankalaa, kun elikko ei irronnut mihinkään vaan kyttäsi taskuun laittamaani lelua :D Ihan hyvä muistutus itselle siitä, että perusteita pitää vielä tehdä reilusti lisää. Pennulla ei ole mitään käsitystä että hyppy on se pointti mistä saa palkan, saati että esteen suorittaminen olisi itsessään palkitsevaa, kuten töppöselle selvästi on. No, kyllä se ihan hyvin ohjautui suoraan ja valssitkin kun ensin sai ajatuksen taskustani irti. Takaakierto sujuu kanssa liian hyvin ollakseen muuta kuin pelkkää sattumaa, eihän se nyt näin nopeesti sitä ole voinut oikeasti oppia.
Uusina esteitä pentu tutustui pussiin ja keinuun. Pussia lyhensin ensin aika reilusti. Ihan vapaasti ollessaan pentu meni kyllä vähän matkaa sen sisälle, mutta ei yrittänytkään läpi. Kannustaminen ei auttanut - mistäpä se olisi tiennyt että sieltä pääsee tulemaan :D Jätin sen sitten maahan odottamaan ihan pussin suulle ja menin itse pussiosaan raottamaan kangasta niin että pentu näki mut sieltä läpi. Näin se tuli iloisena monta kertaa läpi. Olin jo suoristanut lyhentämäni kankaan takaisin ja tunkemassa sitä kehikon sisään, kun pentu keksi oma-alotteisesti mennä vielä kerran läpi. No sehän tietty ei päässyt kun kangas oli jo rutussa enkä ehtinyt avata sitä sille. Piti sitten kerran vielä ottaa suoritus että tää myllerrys ja ulos peruuttaminen ei jäänyt viimeisenä sen mieleen :D
Keinun alle laitettiin pöytä ja nappasin vielä jostain tuolilta karvaisen perseenalustan vaimentamaan kolahdusta. Kiikkaus ei ollut mikään juttu, mutta kolahdusta (meno-osan laskeutuminen takas alkuasentoon) pentu hieman säpähti. Tehtiin muutama keinu, paukuttelin välissä jokusen toiston kolahdus-nami -aivopesua ja vielä yksi keinulle kiipeäminen. Säpsähdys vaimeni joka kerta ja kyllä se jää pian pois kokonaan. Radalla koira ei olekaan enää edes ihan lähellä kuuntelemassa kun keinu kolahtaa... :D
töppönen duunasi lähinnä tiukkoja käännöksiä. Koira kävi aivan kierroksilla ja frisbeelelua mulle tyrkyttäessään onnistui puremaan mua rintaan (onni on paksu talvitakki!) aika monta kertaa. Otettiin sitten ex tempore yksi tokomerkki kentälle. Merkille pitäisi opettaa jonkinlaista patoamista mutta en oikein tiedä miten. Joka tapauksessa nyt muutamia hyvävireisiä merkkejä, taisi haukahtaa joka kerta lähtiessä, olin vain tyytyväinen. Osa suoraan irti - merkille ja osa irti - sivulle - merkille.
Lainasin taannoin ne irtokeppiparit kotiin ja yritin kerran (olkkarissa :P) kokeilla. Kerta riitti, ei oo mun juttu ollenkaan. töppönenkään ei tajunnut niitä lainkaan kepeiksi ja oli ihan kujalla, tosin ehkä olkkarikin saattoi vaikuttaa, kepit kuuluu hei ulos :D Sienelle yritin puhtaasti naksulla yhdellä keppiparilla, mutta en saanut mitään järkevää aikaiseksi. Tänään ne jäi matkasta mutta palautan ne hallille heti ens kerralla. Pitää valita joku muu metodi kepeille, onneksi ei ole kiire, pentu saa tosissaan alkaa opettelemaan pujottelua aikaisintaan kesällä reilu vuotiaana.
Ihan viimeeksi otin pennun kanssa vielä saalisleikkiä. Väsäsin kotona vanhoista pyyhkeistä ja pyykkinarusta sellasen rätin. Pyykkinaru on ihan paskaa, pitäis olla paksumpaa, sormet meinasi hirttyä kun elikko kiskoi luulemaani pontevammin. Se saalistaa nytkähtelevää rättiä niin raivolla että jalat meni alta useamman kerran. Taistelee kanssa ihan jees ja näytetyllä liikkeellä sain sen myös korjaamaan otteen :) Jotenkin tuntuu että hommassa on vielä liikaa liikkuvia osia ja nytkin tuli muutama sellainen lievä ööööh-hetki. Pentu mm. kerkesi repiä rättiä niin että se piti etujaloilla siitä kiinni ja nyppi suullaan. Lisäksi tuli oikeen kunnon tapporavistus. Luulen, että nää on hyviä juttuja, mutta vaikeaa on siis se että mitä mun sitten kuuluu tehdä :D Pentu kantoi rätin hallista ulos ja ihan melkeen autoon asti. Tietysti se tippui kuralätäkköön. Sanoinko, että ne pyyhkeet oli valkoisia, oikeen sellasia pitsiunelmia. :D Oli.
Sienen kanssa oli palkkana karvainen Kong Wubba ja koira sekosi siitä niin, että treenin jatkaminen lelupalkan jälkeen oli hankalaa, kun elikko ei irronnut mihinkään vaan kyttäsi taskuun laittamaani lelua :D Ihan hyvä muistutus itselle siitä, että perusteita pitää vielä tehdä reilusti lisää. Pennulla ei ole mitään käsitystä että hyppy on se pointti mistä saa palkan, saati että esteen suorittaminen olisi itsessään palkitsevaa, kuten töppöselle selvästi on. No, kyllä se ihan hyvin ohjautui suoraan ja valssitkin kun ensin sai ajatuksen taskustani irti. Takaakierto sujuu kanssa liian hyvin ollakseen muuta kuin pelkkää sattumaa, eihän se nyt näin nopeesti sitä ole voinut oikeasti oppia.
Uusina esteitä pentu tutustui pussiin ja keinuun. Pussia lyhensin ensin aika reilusti. Ihan vapaasti ollessaan pentu meni kyllä vähän matkaa sen sisälle, mutta ei yrittänytkään läpi. Kannustaminen ei auttanut - mistäpä se olisi tiennyt että sieltä pääsee tulemaan :D Jätin sen sitten maahan odottamaan ihan pussin suulle ja menin itse pussiosaan raottamaan kangasta niin että pentu näki mut sieltä läpi. Näin se tuli iloisena monta kertaa läpi. Olin jo suoristanut lyhentämäni kankaan takaisin ja tunkemassa sitä kehikon sisään, kun pentu keksi oma-alotteisesti mennä vielä kerran läpi. No sehän tietty ei päässyt kun kangas oli jo rutussa enkä ehtinyt avata sitä sille. Piti sitten kerran vielä ottaa suoritus että tää myllerrys ja ulos peruuttaminen ei jäänyt viimeisenä sen mieleen :D
Keinun alle laitettiin pöytä ja nappasin vielä jostain tuolilta karvaisen perseenalustan vaimentamaan kolahdusta. Kiikkaus ei ollut mikään juttu, mutta kolahdusta (meno-osan laskeutuminen takas alkuasentoon) pentu hieman säpähti. Tehtiin muutama keinu, paukuttelin välissä jokusen toiston kolahdus-nami -aivopesua ja vielä yksi keinulle kiipeäminen. Säpsähdys vaimeni joka kerta ja kyllä se jää pian pois kokonaan. Radalla koira ei olekaan enää edes ihan lähellä kuuntelemassa kun keinu kolahtaa... :D
töppönen duunasi lähinnä tiukkoja käännöksiä. Koira kävi aivan kierroksilla ja frisbeelelua mulle tyrkyttäessään onnistui puremaan mua rintaan (onni on paksu talvitakki!) aika monta kertaa. Otettiin sitten ex tempore yksi tokomerkki kentälle. Merkille pitäisi opettaa jonkinlaista patoamista mutta en oikein tiedä miten. Joka tapauksessa nyt muutamia hyvävireisiä merkkejä, taisi haukahtaa joka kerta lähtiessä, olin vain tyytyväinen. Osa suoraan irti - merkille ja osa irti - sivulle - merkille.
Lainasin taannoin ne irtokeppiparit kotiin ja yritin kerran (olkkarissa :P) kokeilla. Kerta riitti, ei oo mun juttu ollenkaan. töppönenkään ei tajunnut niitä lainkaan kepeiksi ja oli ihan kujalla, tosin ehkä olkkarikin saattoi vaikuttaa, kepit kuuluu hei ulos :D Sienelle yritin puhtaasti naksulla yhdellä keppiparilla, mutta en saanut mitään järkevää aikaiseksi. Tänään ne jäi matkasta mutta palautan ne hallille heti ens kerralla. Pitää valita joku muu metodi kepeille, onneksi ei ole kiire, pentu saa tosissaan alkaa opettelemaan pujottelua aikaisintaan kesällä reilu vuotiaana.
Ihan viimeeksi otin pennun kanssa vielä saalisleikkiä. Väsäsin kotona vanhoista pyyhkeistä ja pyykkinarusta sellasen rätin. Pyykkinaru on ihan paskaa, pitäis olla paksumpaa, sormet meinasi hirttyä kun elikko kiskoi luulemaani pontevammin. Se saalistaa nytkähtelevää rättiä niin raivolla että jalat meni alta useamman kerran. Taistelee kanssa ihan jees ja näytetyllä liikkeellä sain sen myös korjaamaan otteen :) Jotenkin tuntuu että hommassa on vielä liikaa liikkuvia osia ja nytkin tuli muutama sellainen lievä ööööh-hetki. Pentu mm. kerkesi repiä rättiä niin että se piti etujaloilla siitä kiinni ja nyppi suullaan. Lisäksi tuli oikeen kunnon tapporavistus. Luulen, että nää on hyviä juttuja, mutta vaikeaa on siis se että mitä mun sitten kuuluu tehdä :D Pentu kantoi rätin hallista ulos ja ihan melkeen autoon asti. Tietysti se tippui kuralätäkköön. Sanoinko, että ne pyyhkeet oli valkoisia, oikeen sellasia pitsiunelmia. :D Oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti