Tokokoulutuksen toinen osa lauantaina Juvalla. Moni oli jäänyt pois, osa ilmoittamatta, joten meni suunnitelmat uusiksi vielä kentällä ennen treenin alkua. En tykkää. Onko vaikee laittaa viestiä, että muiden aika ei mene arpoessa tuleekohan-se-myöhässä-vai-ei-lainkaan ja aikatauluja uudelleen järjestäessä :P
Töppösen kanssa ei katsottu noutokapulan kantojuttuja, koska sanoin että ei olla kunnolla ehditty treenaamaankaan. Valitsin sen sijaan aiheeksi tunnarin ja siinäkin lähinnä sen palautuksen. Havaittiin, että koira ottaa painetta minusta ja todennäköisesti palautuskin on hidas juuri siksi, että koira miettii luovutuskohtaa. Koira pitää kapulaa huomattavasti nätimmin ja paremmalla ilmeellä kun annan sille kapulan ja jätän sen odottamaan että poistun kutsumaan sen luokse, kuin mitä se pitää mun lähellä. Pitämisestä täytyy saada rento ja kiva juttu, joten paljon harjoituksia esim. kotona niin, että koira vaan lojuu vierelläni sohvalla, annan sille kapulan suuhun, ja siinä sitten rapsutellaan ja ollaan. Irti pyydetään neutraalisti ja aina vasta sitten, kun koira on pitänyt kapulaa hyvän aikaa rauhassa. Irroittamisen ei pidä olla mikään the juttu, vaan koira on maailman taitavin niin kauan kun sillä on kapula, irti on vaan tylsä ja hiljainen "kiitos". Tsekkaa myös omat eleet (oikeassa luovutuksessa); älä tuijota koiraa silmiin, treeneissä voi vaikka kääntää yläkroppaa kokonaan poispäin ja varoa yhtään painostamasta.
Koko "pakkonouto"-opetus oli aikoinaan aivan väärä valinta tälle koiralle. Keskusteltiin aiheesta ja kouluttaja sanoi kanssa pilanneensa yhden oman koiransa sillä. Kyllä siitäkin saa hyvän, jos osaa, mutta minä ja ilmeisesti hänkään ei ole osattu toimia oikein loppuun asti. Sen takia L varmaan hidasteleekin, kun olen kieltänyt sitä puremasta kapulaa. Voi graah, miten tuntuukin että nyt kaikki sortuu, olen opettanut kaiken ihan väärin! :( Pehmeä koira ei kestä vaatimisia tai ei ainakaan reagoi niihin toivotusti ellei se ole kunnolla vietissään.
Toisella kierroksella katsottiin luoksetulon seisomaan stoppia. Ennakoinnin estämiseksi törppöjä laitettiin matkalle normaalia tiiviimmin ja enemmän; näin koira ei tiedä millä niistä ehkä pysäytän eikä ole järkeä kytätä sitä ainoaa merkkiä. Mun mielestä tämä on osin ongelman kiertämistä; haluan että vauhti on hyvä vaikka merkkejä on vain yksi millä meinaan koiran pysäyttää. Tämä oli kuitenkin treeneihin sikäli hyvä, että vauhti pysyi paremmin yllä eikä aikaa (ja koiran virettä) tuhraantunut niihin ennakoinnin takia hylätyille suorituksille, joita meillä normaalisti tulee suhteessa aika paljon. Harjoitus pitää pilkkoa osiin, ja kokeenomaista normaaleilla merkeillä tehtävää suoritusta treenataan erillään! Paluu jälleen ihan alkeisiin, älä treenaa montaa asiaa kerrallaan. Ennakoimattomuus tai hyvä stoppi, ei molempia.
Takapalkka tuntui olevan toimivin kokeilemistamme keinoista ja palaan toistaiseksi siihen. Koiralle opetetaan erikseen vapautussanat taka- ja etupalkalle. Sanoin, että kuollut lelu ei oikein toimi tällä koiralla, mutta kouluttaja oli leikkiämme ylipäänsä katseltuaan sitä mieltä että kokeilla sitäkin vielä. Jostain syystä L otti häiriötä kun kouluttaja seisoi aika lähellä merkkejä. En ole huomannut, että se normaalisti niin tekisi, mutta kannattanee silti tehdä tällaisia häiriöharkkoja.
Jumahtamisiin (koira ei tule ekalla kutsulla, koira nousee vain seisomaan ekalla kutsulla) sain aluksi kummalliselta tuntuvan ohjeen, mutta ainakin muutamalla kokeilukerralla se toimi hyvin. Sanoin, että takapalkka aiheuttaa meillä helposti jumiutumista muissakin liikkeissä, ja sen pitää olla ainakin riittävän kaukana koiran takana, että se pystyy toimimaan. Kouluttajan mielestä se on ihan ok, mutta ei kuitenkaan pidä aina vaan helpottaa ja "antaa koiran päättää", kun se on jo noin osaava. Olen yleensä huutanut painokkaammin toisen tule-käskyn, jolloin koira tulee korvat luimussa. Nyt kokeiltiin sellaista, että palasin mitään sanomatta ja ihan rauhallisena koiran luokse ja pyysin siltä jotain ihan muuta. Pätkä seuruuta, joku temppu, luoksetulo metrin matkalta eri suuntaan, mitä vaan millä sen saa fyysisesti liikkeelle siitä jumikohdasta. Kehut ja vaikka palkkakin. Sitten jätetään koira pikkasen eri kohtaan ja kokeillaan uudestaan. Toimi ja koira pysyi iloisena eikä paineistunut.
Minusta toi on vaan jotenkin nurinkurista. Koira ei tottele tule- käskyä -> menen sen luo ja annan sille uuden eri käskyn -> koira saa palkan sen tottelemisesta. Enhän mä sille moista ketjua halua opettaa! Toisaalta koska toruminenkaan ei ole johtanut yhtään mihinkään... taidan siis kokeilla jatkossa tätä. Toisaalta eihän se pääse sinne himoitsemalleen takapalkalle ennen kuin on totellut sitä ekaa luoksetulokäskyä. Hmm?
Sieni teki ekassa setissä sivulle tuloa/seuruuta. Sanoin, että en oikein tiedä miten paljon se osaa ja miten edetä sen kanssa, joten kokeiltiin. Hyvä harjoitus on yksi sivuaskel oikeaan - jos koiralle käsky ja paikka on selvät, se siirtyy mukana (korjaa paikkansa) ilman mitään erikseen opettamisia. Sieni ei tätä oikein hiffannut, ilman mitään apuja se jäi joko vajaaksi tai sitten tarjosi maahan menoa. Toisaalta se tohotti niin innoissaan että en tiedä johtuiko se vaan siitäkin, että ei vaan malttanut kuunnella :D No, ei ole vaarallista tässä vaiheessa, kunhan muistaa että palkka tulee vaan kerralla oikein tehdystä suorituksesta. Toisaalta mun ollessa paikallani pentu osaa tulla sivulle eri kulmista oikeaan kohtaan ilman mitään käsiapuja ja nameja, joten tästä lähtien siis vasen käsi aivan kiinni lahkeeseen ja namit taskuun (ei edes oikeaan käteen, kyttää niitä muuten sieltä). Yksi-kaksi askelta eteen menee myös tällä tyylillä, ei tartte apuja. Lisää vaan edelleen perustreeniä. Kun pentu yrittää mutta jää esim. vajaaksi tai ei ole muuten tehnyt aivan oikein, sitä kannustetaan, mutta palkka tulee vain kerralla oikein tehdyistä. Auttamaankaan ei kannata liian pian sortua, koiran pitää saada itse yrittää ja oivaltaa. Jos sen ohjaa aina vaan kädellä tai namilla täsmälleen oikeaan kohtaan, opettaa sille ajatuksen "kun tulet johonkin suunnilleen sivulle, mamma auttaa sut ihan oikein josta saat palkan". Namin perässä ohjautuessaan koira ei ajattele mitä se tekee, eikä se ikinä opi tekemään sitä itse, ilman namia.
Toisessa setissä hyppyä. Sanoin, että on tehty tosi vähän vasta ja lähinnä namilätkällä (+ kotona naksun kanssa omatekoisilla esteillä). Namilätkän kanssa pentu hyppäsi nytkin oikein hienosti, mutta tässä on sama ongelma - pentu ei mieti mitä se tekee, kunhan menee namille. Kun namia ei ole, pentu ei mene minnekään. No joo, tiedän, se on vähän niin kuin oikotie onneen... avut pitää saada nopeasti pois jotta toiminto ei jää niiden varaan. Vaihtoehtoina on opettaa kosketusalustalla tai sitten naksutella hyppy, joka taas on hankalaa kun este on vaan hallilla enkä jaksa ajaa sinne joka ilta. Kokeiltiin nyt sellaista, että annoin vinkupallon kouluttajalle ja hän jäi esteen toiselle puolelle. Vein pennun pannasta toiselle puolelle, kouluttaja vingautti palloa ja pentu sai hypätä lelulleen. Muutama tällainen, sitten pallo oli hiljaa ja selän takana piilossa. Pentu hyppäsi silti ja sai pallon heti palkaksi. Viimeisellä toistolla heitin pallon itse. Jos avustaja vaan on käytössä, tämäkin varmasti toimii tälle koiralle.
Töppösen kanssa ei katsottu noutokapulan kantojuttuja, koska sanoin että ei olla kunnolla ehditty treenaamaankaan. Valitsin sen sijaan aiheeksi tunnarin ja siinäkin lähinnä sen palautuksen. Havaittiin, että koira ottaa painetta minusta ja todennäköisesti palautuskin on hidas juuri siksi, että koira miettii luovutuskohtaa. Koira pitää kapulaa huomattavasti nätimmin ja paremmalla ilmeellä kun annan sille kapulan ja jätän sen odottamaan että poistun kutsumaan sen luokse, kuin mitä se pitää mun lähellä. Pitämisestä täytyy saada rento ja kiva juttu, joten paljon harjoituksia esim. kotona niin, että koira vaan lojuu vierelläni sohvalla, annan sille kapulan suuhun, ja siinä sitten rapsutellaan ja ollaan. Irti pyydetään neutraalisti ja aina vasta sitten, kun koira on pitänyt kapulaa hyvän aikaa rauhassa. Irroittamisen ei pidä olla mikään the juttu, vaan koira on maailman taitavin niin kauan kun sillä on kapula, irti on vaan tylsä ja hiljainen "kiitos". Tsekkaa myös omat eleet (oikeassa luovutuksessa); älä tuijota koiraa silmiin, treeneissä voi vaikka kääntää yläkroppaa kokonaan poispäin ja varoa yhtään painostamasta.
Koko "pakkonouto"-opetus oli aikoinaan aivan väärä valinta tälle koiralle. Keskusteltiin aiheesta ja kouluttaja sanoi kanssa pilanneensa yhden oman koiransa sillä. Kyllä siitäkin saa hyvän, jos osaa, mutta minä ja ilmeisesti hänkään ei ole osattu toimia oikein loppuun asti. Sen takia L varmaan hidasteleekin, kun olen kieltänyt sitä puremasta kapulaa. Voi graah, miten tuntuukin että nyt kaikki sortuu, olen opettanut kaiken ihan väärin! :( Pehmeä koira ei kestä vaatimisia tai ei ainakaan reagoi niihin toivotusti ellei se ole kunnolla vietissään.
Toisella kierroksella katsottiin luoksetulon seisomaan stoppia. Ennakoinnin estämiseksi törppöjä laitettiin matkalle normaalia tiiviimmin ja enemmän; näin koira ei tiedä millä niistä ehkä pysäytän eikä ole järkeä kytätä sitä ainoaa merkkiä. Mun mielestä tämä on osin ongelman kiertämistä; haluan että vauhti on hyvä vaikka merkkejä on vain yksi millä meinaan koiran pysäyttää. Tämä oli kuitenkin treeneihin sikäli hyvä, että vauhti pysyi paremmin yllä eikä aikaa (ja koiran virettä) tuhraantunut niihin ennakoinnin takia hylätyille suorituksille, joita meillä normaalisti tulee suhteessa aika paljon. Harjoitus pitää pilkkoa osiin, ja kokeenomaista normaaleilla merkeillä tehtävää suoritusta treenataan erillään! Paluu jälleen ihan alkeisiin, älä treenaa montaa asiaa kerrallaan. Ennakoimattomuus tai hyvä stoppi, ei molempia.
Takapalkka tuntui olevan toimivin kokeilemistamme keinoista ja palaan toistaiseksi siihen. Koiralle opetetaan erikseen vapautussanat taka- ja etupalkalle. Sanoin, että kuollut lelu ei oikein toimi tällä koiralla, mutta kouluttaja oli leikkiämme ylipäänsä katseltuaan sitä mieltä että kokeilla sitäkin vielä. Jostain syystä L otti häiriötä kun kouluttaja seisoi aika lähellä merkkejä. En ole huomannut, että se normaalisti niin tekisi, mutta kannattanee silti tehdä tällaisia häiriöharkkoja.
Jumahtamisiin (koira ei tule ekalla kutsulla, koira nousee vain seisomaan ekalla kutsulla) sain aluksi kummalliselta tuntuvan ohjeen, mutta ainakin muutamalla kokeilukerralla se toimi hyvin. Sanoin, että takapalkka aiheuttaa meillä helposti jumiutumista muissakin liikkeissä, ja sen pitää olla ainakin riittävän kaukana koiran takana, että se pystyy toimimaan. Kouluttajan mielestä se on ihan ok, mutta ei kuitenkaan pidä aina vaan helpottaa ja "antaa koiran päättää", kun se on jo noin osaava. Olen yleensä huutanut painokkaammin toisen tule-käskyn, jolloin koira tulee korvat luimussa. Nyt kokeiltiin sellaista, että palasin mitään sanomatta ja ihan rauhallisena koiran luokse ja pyysin siltä jotain ihan muuta. Pätkä seuruuta, joku temppu, luoksetulo metrin matkalta eri suuntaan, mitä vaan millä sen saa fyysisesti liikkeelle siitä jumikohdasta. Kehut ja vaikka palkkakin. Sitten jätetään koira pikkasen eri kohtaan ja kokeillaan uudestaan. Toimi ja koira pysyi iloisena eikä paineistunut.
Minusta toi on vaan jotenkin nurinkurista. Koira ei tottele tule- käskyä -> menen sen luo ja annan sille uuden eri käskyn -> koira saa palkan sen tottelemisesta. Enhän mä sille moista ketjua halua opettaa! Toisaalta koska toruminenkaan ei ole johtanut yhtään mihinkään... taidan siis kokeilla jatkossa tätä. Toisaalta eihän se pääse sinne himoitsemalleen takapalkalle ennen kuin on totellut sitä ekaa luoksetulokäskyä. Hmm?
Sieni teki ekassa setissä sivulle tuloa/seuruuta. Sanoin, että en oikein tiedä miten paljon se osaa ja miten edetä sen kanssa, joten kokeiltiin. Hyvä harjoitus on yksi sivuaskel oikeaan - jos koiralle käsky ja paikka on selvät, se siirtyy mukana (korjaa paikkansa) ilman mitään erikseen opettamisia. Sieni ei tätä oikein hiffannut, ilman mitään apuja se jäi joko vajaaksi tai sitten tarjosi maahan menoa. Toisaalta se tohotti niin innoissaan että en tiedä johtuiko se vaan siitäkin, että ei vaan malttanut kuunnella :D No, ei ole vaarallista tässä vaiheessa, kunhan muistaa että palkka tulee vaan kerralla oikein tehdystä suorituksesta. Toisaalta mun ollessa paikallani pentu osaa tulla sivulle eri kulmista oikeaan kohtaan ilman mitään käsiapuja ja nameja, joten tästä lähtien siis vasen käsi aivan kiinni lahkeeseen ja namit taskuun (ei edes oikeaan käteen, kyttää niitä muuten sieltä). Yksi-kaksi askelta eteen menee myös tällä tyylillä, ei tartte apuja. Lisää vaan edelleen perustreeniä. Kun pentu yrittää mutta jää esim. vajaaksi tai ei ole muuten tehnyt aivan oikein, sitä kannustetaan, mutta palkka tulee vain kerralla oikein tehdyistä. Auttamaankaan ei kannata liian pian sortua, koiran pitää saada itse yrittää ja oivaltaa. Jos sen ohjaa aina vaan kädellä tai namilla täsmälleen oikeaan kohtaan, opettaa sille ajatuksen "kun tulet johonkin suunnilleen sivulle, mamma auttaa sut ihan oikein josta saat palkan". Namin perässä ohjautuessaan koira ei ajattele mitä se tekee, eikä se ikinä opi tekemään sitä itse, ilman namia.
Toisessa setissä hyppyä. Sanoin, että on tehty tosi vähän vasta ja lähinnä namilätkällä (+ kotona naksun kanssa omatekoisilla esteillä). Namilätkän kanssa pentu hyppäsi nytkin oikein hienosti, mutta tässä on sama ongelma - pentu ei mieti mitä se tekee, kunhan menee namille. Kun namia ei ole, pentu ei mene minnekään. No joo, tiedän, se on vähän niin kuin oikotie onneen... avut pitää saada nopeasti pois jotta toiminto ei jää niiden varaan. Vaihtoehtoina on opettaa kosketusalustalla tai sitten naksutella hyppy, joka taas on hankalaa kun este on vaan hallilla enkä jaksa ajaa sinne joka ilta. Kokeiltiin nyt sellaista, että annoin vinkupallon kouluttajalle ja hän jäi esteen toiselle puolelle. Vein pennun pannasta toiselle puolelle, kouluttaja vingautti palloa ja pentu sai hypätä lelulleen. Muutama tällainen, sitten pallo oli hiljaa ja selän takana piilossa. Pentu hyppäsi silti ja sai pallon heti palkaksi. Viimeisellä toistolla heitin pallon itse. Jos avustaja vaan on käytössä, tämäkin varmasti toimii tälle koiralle.
La-su-yö oltiin mökillä, mies & Tytti tuli kanssa. Oi pojat että olisi vaan niin ihanaa kun olisi oma talo, terveisin me kaikki viisi, karvaiset eniten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti