Nouto, tuo kaiken pahan alku ja juuri. Tai en mä tiedä mitä höpötän, noudon perusteet ei ole olleet mun kummallekaan harrastuskoiralle ollenkaan vaikeita opettaa, eikä mulla ole mitään antipatioita sen suhteen :D Tajusinpa vaan tänään, että jonkinlainen nouto (antaminen) on osana hirveän montaa eri liikettä. Tykkään siksi itse opettaa pohjat jo pennulle.
Tänään on treenailtu aamupäivällä sisällä Sienen kanssa "vientiä". Löysin yhden uimalelun, sellaisen patukan mallisen, ja siitä voisi tulla meidän vepe-vientiesine. Annoin pennulle esineen vasemmasta kädestä ja naksautin pari kertaa kun se otti sen suuhunsa. Sitten esine piiloon ja pari käsikosketusta oikealla kädellä. Sen jälkeen yhdistin ne; tarjosin esineen vasemmasta kädestä ja ojensin heti oikean kämmenen esille kosketusta varten. Sujui, tosin kerkesi se patukka pari kertaa tippua maahankin ennen kuin pentu oli tökännyt sillä käteeni, ja kerran pentu meinasi lähteä rallittamaan (ahtaassa olkkarissa!) sen kanssa keskenään. Sieni!-kutsusta kuitenkin muutti mielensä. :D
Sieni teki myös sivulle tuloja. Kuvasin videolle ja havaitsin, että sen pylly on järjestään kiertyneenä mun jalan taakse ja palkkaan sitä koko ajan siitä. Oi voi... se on hirveän tiivis ja se on ok, mutta suorassa pitää kyllä olla, nyt tarkkana tämän kanssa. Otettiin vähän myöhemmin uusi setti ja kun kiinnitin huomiota suoruuteen, pentu kyllä oikenee. Sivulle kiepsahdus on hidas, enkä oikein tiedä pitäisikö siitä olla huolissaan vai ei. Jonkun verranhan sillä varmasti on vielä epävarmuutta oikeasta paikasta, ja takaosan hallinta ei ole mitään huippulaatua muuallakaan. Pentu on aikamoinen honkkeli. Ehkä liike nopeutuu kun varmuus kasvaa ja kropan käyttö paranee?
Intensiivisen sivulletulo-parin askeleen siirtymät-harjoituksen jälkeen liikkeestä maahan ja ylipäänsä maahan oli aivan hakusessa. Pentu vaan kohensi asentoaan sivulla. Hassu. :D
Töppönen piti tunnaripalikkaa x3. Pentu hääräsi siinä samalla, ajattelin kokeilla josko "perkele tää on mun, et ota sitä!" toisi mudiin kaivattua asennetta. No, se kyllä murisi pennulle tunnaripalikka suussaan, kun toinen tietysti tunki nenänsä sinne, mutta ilme oli ihan "en varmaan saisi tehdä näin, ota toi pentu pois". Ei ollut hyvä kokeilu, jatkossa pentu odottaa taas portin takana.
Auto toimii taas, kun keli muuttui plussalle. Ajo on silti kamalan stressaavaa, puristan rattia kaksin käsin ja olen ihan varma että auto vikuroi hetkellä millä hyvänsä. Ajattelin silti hitaasti körötellä noi bensat loppuun, joten käytiin metsiksellä. Olin varannut palkat, esineet ja koiransidontavälineet mukaan ja alkulenkistä tehtiin esineruutu. Loivaan ylämäkeen, maassa hieman lunta, osin varvut ja sammal pilkotti läpi. Ruudun syvyys ehkä n. 15m, leveys edestä 4m ja takaa 2m, kun joku ei osannut kävellä suoraan... Sienelle karjaisin kerran, kun se alkoi pitää älämölöä puuhun sidottuna minun viedessä esineitä. Hiljeni, kehuin.
Töppöselle 3 pientä esinettä ja se oli eka. Huiteli ulos alueelta kummaltakin sivulta mutta nopsaan löytyi esineet silti.
Sienelle kaksi samaa pientä esinettä ja kaksi uutta isompaa esinettä. Mietin, pitäiskö tallata uusi alue, kun töppönen oli sotkenut omia jälkiä ulkopuolelle, mutta en viitsinyt. Namitin pentua puulta ruudulle siirryttäessä, mutta se meinasi silti karata ruutuun. Lähetyksellä jäi tosi etualalle pyörimään ja löysi heti pienen nuken. Meinasi lähteä sen kanssa humputtelemaan, jolloin kutsuin. Nukke tippui, pentu tuli iloisena ilman sitä. Autettuna haki sen uudestaan. Seuraavat tuli paremmin, lähti kyllä hyvin tuomaan, mutta melkeen kaikki taisi tippui jalkoihini ja pyysin uudestaan nostamaan käteeni ennen palkkaa. Pennulla on ihan erilainen tyyli kun töppösellä, se aloittaa edestä, kun L painelee ensin nenä kiinni takarajalle silkasta juoksemisen ilosta "mä saan mennä näin kauas"... Sienelle ensi kerralla kaikki esineet takaosaan. Kyllä se sinne hyvin eteni sitä mukaa kun edestä päin oli esineet kerätty. En ehkä näkisi tätä siis varsinaisesti irtoamisongelmana, vaan silkkana erilaisena tyylinä. Kaikki neljä löytyi ja pentu oli oikein taitava! Vasemmalle puolen harhautui töppösen jäljille ulos ruudusta, mutta tuli itse takaisin, niin en puuttunut.
Tänään on treenailtu aamupäivällä sisällä Sienen kanssa "vientiä". Löysin yhden uimalelun, sellaisen patukan mallisen, ja siitä voisi tulla meidän vepe-vientiesine. Annoin pennulle esineen vasemmasta kädestä ja naksautin pari kertaa kun se otti sen suuhunsa. Sitten esine piiloon ja pari käsikosketusta oikealla kädellä. Sen jälkeen yhdistin ne; tarjosin esineen vasemmasta kädestä ja ojensin heti oikean kämmenen esille kosketusta varten. Sujui, tosin kerkesi se patukka pari kertaa tippua maahankin ennen kuin pentu oli tökännyt sillä käteeni, ja kerran pentu meinasi lähteä rallittamaan (ahtaassa olkkarissa!) sen kanssa keskenään. Sieni!-kutsusta kuitenkin muutti mielensä. :D
Sieni teki myös sivulle tuloja. Kuvasin videolle ja havaitsin, että sen pylly on järjestään kiertyneenä mun jalan taakse ja palkkaan sitä koko ajan siitä. Oi voi... se on hirveän tiivis ja se on ok, mutta suorassa pitää kyllä olla, nyt tarkkana tämän kanssa. Otettiin vähän myöhemmin uusi setti ja kun kiinnitin huomiota suoruuteen, pentu kyllä oikenee. Sivulle kiepsahdus on hidas, enkä oikein tiedä pitäisikö siitä olla huolissaan vai ei. Jonkun verranhan sillä varmasti on vielä epävarmuutta oikeasta paikasta, ja takaosan hallinta ei ole mitään huippulaatua muuallakaan. Pentu on aikamoinen honkkeli. Ehkä liike nopeutuu kun varmuus kasvaa ja kropan käyttö paranee?
Intensiivisen sivulletulo-parin askeleen siirtymät-harjoituksen jälkeen liikkeestä maahan ja ylipäänsä maahan oli aivan hakusessa. Pentu vaan kohensi asentoaan sivulla. Hassu. :D
Töppönen piti tunnaripalikkaa x3. Pentu hääräsi siinä samalla, ajattelin kokeilla josko "perkele tää on mun, et ota sitä!" toisi mudiin kaivattua asennetta. No, se kyllä murisi pennulle tunnaripalikka suussaan, kun toinen tietysti tunki nenänsä sinne, mutta ilme oli ihan "en varmaan saisi tehdä näin, ota toi pentu pois". Ei ollut hyvä kokeilu, jatkossa pentu odottaa taas portin takana.
Auto toimii taas, kun keli muuttui plussalle. Ajo on silti kamalan stressaavaa, puristan rattia kaksin käsin ja olen ihan varma että auto vikuroi hetkellä millä hyvänsä. Ajattelin silti hitaasti körötellä noi bensat loppuun, joten käytiin metsiksellä. Olin varannut palkat, esineet ja koiransidontavälineet mukaan ja alkulenkistä tehtiin esineruutu. Loivaan ylämäkeen, maassa hieman lunta, osin varvut ja sammal pilkotti läpi. Ruudun syvyys ehkä n. 15m, leveys edestä 4m ja takaa 2m, kun joku ei osannut kävellä suoraan... Sienelle karjaisin kerran, kun se alkoi pitää älämölöä puuhun sidottuna minun viedessä esineitä. Hiljeni, kehuin.
Töppöselle 3 pientä esinettä ja se oli eka. Huiteli ulos alueelta kummaltakin sivulta mutta nopsaan löytyi esineet silti.
Sienelle kaksi samaa pientä esinettä ja kaksi uutta isompaa esinettä. Mietin, pitäiskö tallata uusi alue, kun töppönen oli sotkenut omia jälkiä ulkopuolelle, mutta en viitsinyt. Namitin pentua puulta ruudulle siirryttäessä, mutta se meinasi silti karata ruutuun. Lähetyksellä jäi tosi etualalle pyörimään ja löysi heti pienen nuken. Meinasi lähteä sen kanssa humputtelemaan, jolloin kutsuin. Nukke tippui, pentu tuli iloisena ilman sitä. Autettuna haki sen uudestaan. Seuraavat tuli paremmin, lähti kyllä hyvin tuomaan, mutta melkeen kaikki taisi tippui jalkoihini ja pyysin uudestaan nostamaan käteeni ennen palkkaa. Pennulla on ihan erilainen tyyli kun töppösellä, se aloittaa edestä, kun L painelee ensin nenä kiinni takarajalle silkasta juoksemisen ilosta "mä saan mennä näin kauas"... Sienelle ensi kerralla kaikki esineet takaosaan. Kyllä se sinne hyvin eteni sitä mukaa kun edestä päin oli esineet kerätty. En ehkä näkisi tätä siis varsinaisesti irtoamisongelmana, vaan silkkana erilaisena tyylinä. Kaikki neljä löytyi ja pentu oli oikein taitava! Vasemmalle puolen harhautui töppösen jäljille ulos ruudusta, mutta tuli itse takaisin, niin en puuttunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti