Olipa kerran päivä joka oli sanonko mistä. Tänään.
Heräsin kellon soittoon normaaliin aikaan 3:50. En nykyään enää ryntää saman tien pää kolmantena jalkana ulos, matkalla rapussa vaatetta päälle riipien, kuten vielä kesemmällä tein, että sain pennun pissaamaan ulos. Yleensä kyllä käytän koirat ekana käymättä itse edes vessassa ensin. Iltapissa on yleensä 19-20 välillä ja tuleehan siinä pidättelyä pennulle. Tänä aamuna keräilin itseäni tuolilla istuen melkeen vartin verran ja havahduin koomastani siihen, että olkkarin matolle lorisee kusi. Sienen kusi. Great!
Töiden jälkeen oli töppösen hieronta. Mentiin sinne pyörällä. Ystävällisesti joku oli paiskonut pyöriä pyöräkellarissa ja mun pyörän ketjujen muovinen suoja on lohjennut. Kiitos. Heti lähtiessä havaitsin, että koko pyörä rämisee ja kumithan ne oli ihan tyhjät. Kiva kiva. Mistään en nyt tähän hätään pumppuakaan ehdi penkoa. En tajunnut vaihtaa autoon, joten nilkutettiin sillä pyörällä. Sanoinko, että vitutti?
Olin oikeassa, L oli aivan jumissa, pääosin selästä 8. nikamasta kaulaan asti. Se hieman vinkui käsittelyssä, tosin se oli kauhean levoton edellisen koiran hajujen perään muutenkin ja mielessä oli hierojan raiskaaminen... en sitten tiedä sattuiko sitä vai oliko se vaan mudin kaihoa. Aika pontevaan se kyllä välillä yritti nousta, yleensä pysyy paremmin makuulla, joten veikkaan että hieman kipeää teki käsittely. Toivottavasti nyt helpottaa!
Kotona odotti kiva ylläri, eteisen koria on silputtu aika lailla. Se nyt ei ole mikään rahallisesti arvokas eikä sillä ole kunnolla tilaa koko kämpässä, mutta raivostuttaa silti. Siksi, että tuhoaminen on aina merkki jostain huonosta. Nyt epäilen, että pentu oli vain turhautunut ja sillä oli liikaa virtaa. En koskaan lähde heti töiden jälkeen uudestaan johonkin ja ota vielä ainoastaan yhtä koiraa mukaan. Jätin pennulle luun, ja se olikin syöty, ja varmaan sitten sen jälkeen käyty käsiksi koriin. Graaaah!
Illan lenkki meni ihan poskelleen sekin. Lähdin flekseissä, kun oli tarkoitus olla pääosin metsässä ja pätkä pururadalla. No kas älykköä, kun kaikki lumi on sulanut, siellähän on todella pilkkopimeää. Avainten pieni taskulamppu ei riittänyt mihinkään ja vitutti rämpiä näkemättä mihin astuu, siispä lenkki muuttui pururata-katulenkiksi. Liekö oma huonotuulisuus vaikuttanut mutta koiratkin oli ihan persiistä molemmat, isompi kuuro ja pienempi aivan liian sählä. Töppönen sai noottia muutamaan kertaan ja Sieni noin sata kertaa. Loppupätkää kadulla kävellessämme kihisin varmaan kiukusta joka hengenvedolla :P Never ever again flekseissä kadulle! Sienen raivostuttavin tempaus oli ohituksessa rynnätä mun edestä ohitettavan koiran puolelle "mää meen kattoo tota" niin että ihan liki kompastuin koiraani. Ohituksessa ollaan muutenkin aina niin että minä olen vieraan koiran puolella ja mun koirat reunassa, ja sieltä ei jumankauta poukkoilla yhtään mihinkään, vähiten mun jalkoihin! Syvästi inhoan moista touhua ja sen sai kuulla koirakin. Mun jalkoihin hyppäämisestä saa kyllä aika ärjäisyn ihan muutenkin vaikkei olis mitään ohitustilannetta, en voi sietää sitä. Sieni ei välitä yhtään vaikka kävelen sen päälle, mutta sanalliset moitteet sille kyllä menee perille. Loppulenkillä se ei tätä kauheaa syntiä toistanut :)
Ennen iltaruokaa vähän tokojuttuja. Sienelle metallikapulan pitoja, palkkasin pääosin ihan pelkästä suuhun otosta (kapula mun kädessä). Tehtiin tätä eilenkin ja tuli jumi, kun sessio oli liian pitkä. Se oli mun vika, mutta jääränä päätin että pentu ei voi päättää koska loppuu ja nämä vikat namit tehdään vielä. Tänään sujui paremmin ja mäkin lopetin ajoissa. Lisäksi pentu teki sekaisin maahan menoja (alkuun hitaita, parani, selvästi oli epävarma) ja istumisia (ne oli hyviä ja erotti joka kerta käskyn maahan menosta), sivulle tuloja (jos jäi vinoon, osasi korjata uudelle sivu-käskyllä, edistystä!) ja pientä seuruuta, kolme askelta menee tällä hetkellä perusasennosta perusasentoon ilman mitään apuja :) töppönen sai pitää kanssa metallikapulaa. Keksin sille toimivan tuntuisen keinon ihan vahingossa: kapula maahan, ensin palkkaa pelkästä nostosta. Sitten jossain vaiheessa käskin koiran heti istumaan ja vahvistin vielä "odota". Se oli metrin-parin päässä minusta. Piti kapulaa näin tosi hyvällä ilmeellä ja rauhassa! Väliin muutama palkka taas pelkästä nostosta ja ihan lopuksi siirryin istuvan koiran eteen ja palkkasin sen siinä. Ilme pysyi hyvänä. Tällä me nyt jatketaan!
Nyt mun pitää mennä nukkumaan eikä vahingossakaan tehdä enää mitään mikä voisi mennä pieleen. Maton kävin äsken pesemässä, alakerrassa on onneksi hyvä tila ja kuivaushuone + teline missä se kuivuu eikä homehdu. Voi kullanmurut, äiti on vaan vähän väsynyt, huomenna taas pidän teistä kauhiasti!
**
Ai niin, Sieni 7kk: 15,8kg ja 53,5cm.
Heräsin kellon soittoon normaaliin aikaan 3:50. En nykyään enää ryntää saman tien pää kolmantena jalkana ulos, matkalla rapussa vaatetta päälle riipien, kuten vielä kesemmällä tein, että sain pennun pissaamaan ulos. Yleensä kyllä käytän koirat ekana käymättä itse edes vessassa ensin. Iltapissa on yleensä 19-20 välillä ja tuleehan siinä pidättelyä pennulle. Tänä aamuna keräilin itseäni tuolilla istuen melkeen vartin verran ja havahduin koomastani siihen, että olkkarin matolle lorisee kusi. Sienen kusi. Great!
Töiden jälkeen oli töppösen hieronta. Mentiin sinne pyörällä. Ystävällisesti joku oli paiskonut pyöriä pyöräkellarissa ja mun pyörän ketjujen muovinen suoja on lohjennut. Kiitos. Heti lähtiessä havaitsin, että koko pyörä rämisee ja kumithan ne oli ihan tyhjät. Kiva kiva. Mistään en nyt tähän hätään pumppuakaan ehdi penkoa. En tajunnut vaihtaa autoon, joten nilkutettiin sillä pyörällä. Sanoinko, että vitutti?
Olin oikeassa, L oli aivan jumissa, pääosin selästä 8. nikamasta kaulaan asti. Se hieman vinkui käsittelyssä, tosin se oli kauhean levoton edellisen koiran hajujen perään muutenkin ja mielessä oli hierojan raiskaaminen... en sitten tiedä sattuiko sitä vai oliko se vaan mudin kaihoa. Aika pontevaan se kyllä välillä yritti nousta, yleensä pysyy paremmin makuulla, joten veikkaan että hieman kipeää teki käsittely. Toivottavasti nyt helpottaa!
Kotona odotti kiva ylläri, eteisen koria on silputtu aika lailla. Se nyt ei ole mikään rahallisesti arvokas eikä sillä ole kunnolla tilaa koko kämpässä, mutta raivostuttaa silti. Siksi, että tuhoaminen on aina merkki jostain huonosta. Nyt epäilen, että pentu oli vain turhautunut ja sillä oli liikaa virtaa. En koskaan lähde heti töiden jälkeen uudestaan johonkin ja ota vielä ainoastaan yhtä koiraa mukaan. Jätin pennulle luun, ja se olikin syöty, ja varmaan sitten sen jälkeen käyty käsiksi koriin. Graaaah!
Illan lenkki meni ihan poskelleen sekin. Lähdin flekseissä, kun oli tarkoitus olla pääosin metsässä ja pätkä pururadalla. No kas älykköä, kun kaikki lumi on sulanut, siellähän on todella pilkkopimeää. Avainten pieni taskulamppu ei riittänyt mihinkään ja vitutti rämpiä näkemättä mihin astuu, siispä lenkki muuttui pururata-katulenkiksi. Liekö oma huonotuulisuus vaikuttanut mutta koiratkin oli ihan persiistä molemmat, isompi kuuro ja pienempi aivan liian sählä. Töppönen sai noottia muutamaan kertaan ja Sieni noin sata kertaa. Loppupätkää kadulla kävellessämme kihisin varmaan kiukusta joka hengenvedolla :P Never ever again flekseissä kadulle! Sienen raivostuttavin tempaus oli ohituksessa rynnätä mun edestä ohitettavan koiran puolelle "mää meen kattoo tota" niin että ihan liki kompastuin koiraani. Ohituksessa ollaan muutenkin aina niin että minä olen vieraan koiran puolella ja mun koirat reunassa, ja sieltä ei jumankauta poukkoilla yhtään mihinkään, vähiten mun jalkoihin! Syvästi inhoan moista touhua ja sen sai kuulla koirakin. Mun jalkoihin hyppäämisestä saa kyllä aika ärjäisyn ihan muutenkin vaikkei olis mitään ohitustilannetta, en voi sietää sitä. Sieni ei välitä yhtään vaikka kävelen sen päälle, mutta sanalliset moitteet sille kyllä menee perille. Loppulenkillä se ei tätä kauheaa syntiä toistanut :)
Ennen iltaruokaa vähän tokojuttuja. Sienelle metallikapulan pitoja, palkkasin pääosin ihan pelkästä suuhun otosta (kapula mun kädessä). Tehtiin tätä eilenkin ja tuli jumi, kun sessio oli liian pitkä. Se oli mun vika, mutta jääränä päätin että pentu ei voi päättää koska loppuu ja nämä vikat namit tehdään vielä. Tänään sujui paremmin ja mäkin lopetin ajoissa. Lisäksi pentu teki sekaisin maahan menoja (alkuun hitaita, parani, selvästi oli epävarma) ja istumisia (ne oli hyviä ja erotti joka kerta käskyn maahan menosta), sivulle tuloja (jos jäi vinoon, osasi korjata uudelle sivu-käskyllä, edistystä!) ja pientä seuruuta, kolme askelta menee tällä hetkellä perusasennosta perusasentoon ilman mitään apuja :) töppönen sai pitää kanssa metallikapulaa. Keksin sille toimivan tuntuisen keinon ihan vahingossa: kapula maahan, ensin palkkaa pelkästä nostosta. Sitten jossain vaiheessa käskin koiran heti istumaan ja vahvistin vielä "odota". Se oli metrin-parin päässä minusta. Piti kapulaa näin tosi hyvällä ilmeellä ja rauhassa! Väliin muutama palkka taas pelkästä nostosta ja ihan lopuksi siirryin istuvan koiran eteen ja palkkasin sen siinä. Ilme pysyi hyvänä. Tällä me nyt jatketaan!
Nyt mun pitää mennä nukkumaan eikä vahingossakaan tehdä enää mitään mikä voisi mennä pieleen. Maton kävin äsken pesemässä, alakerrassa on onneksi hyvä tila ja kuivaushuone + teline missä se kuivuu eikä homehdu. Voi kullanmurut, äiti on vaan vähän väsynyt, huomenna taas pidän teistä kauhiasti!
**
Ai niin, Sieni 7kk: 15,8kg ja 53,5cm.
2 kommenttia:
olikohan viime kesä kun Sinna kamppas miut samanmoisella puolen vaihdolla vastaantulevaa koiraa kohti. mut miulla ei siis käynyt niin hyvä tuuri että oisin pysynyt pystyssä :/
Auts, sattuiko pahasti? :O
Lähetä kommentti