19 viikkoa

Koirat oli tänään 4h keskenään normaalin parin tunnin sijaan. Yhdet pissat oli paperilla, ja tavalliset touhuamisen jäljet pennun eteinen-kylppäri-alueella, mutta pääasia että vastassa oli uninen, rauhallinen pentu :) Mitään ongelmia en odottanutkaan, mutta mielessä on käynyt että voishan sen joskus jättää pidemmäksikin aikaa yksin ihan tottumisen vuoksi. 8h on aivan eri asia kuin 2h, kyllä minusta koiralla sen verta on ajantajua, vaikka kuka väittäisi mitä.

Sieni 19 viikkoa: 12kg, 45,5cm. Lisäystä ei juuri ole tullut viime viikon mittoihin. Annankohan sille nyt liian vähän ruokaa, kun vähän vähensin, kun vatsalinja oli turhan ylhäällä? Noo, ei se mikään nälkäkurki ole, vaan ihan hyvän näköinen. Ehkä sen ei joka viikko kuulukaan kauheasti kasvaa, ja mitathan on aina vähän miten sattuu kuitenkin. En ikinä uskaltaisi ottaa jotain jättirotuista pentua, kun tuntuu että tällaisen kohtuullisen keskikokoisenkin kasvun seuraaminen on liian stressaavaa minulle...

Hammasaika vaikuttaa olevan tuloillaan. Pentu kitisee välillä ilman mitään ymmärrettävää syytä. Mudikin teki niin ja se liittyi hampaiden vaihtumiseen ja kutinaan ja särkyyn. Juuri samanlaista itsekseen kitinää tämäkin nyt on alkanut harrastaa. Näihin aikoihin niiden vissiin kuuluukin alkaa vaihtua?

Tilaamani narulelut tuli tänään. Toinen pallolla (ajateltu erityisesti töppöstä, jonka on pakko saada mätkiä lelulla itseään kylkiin) ja toinen "kahvalla", maksoin näistä yhteensä 10e. Oli taas utealiaat nenät kanssani avaamassa kirjekuorta ja lelut oli varsin mieleen. Keskenään ne ei saa näillä leikkiä, vaan tulevat treenikäyttöön :)

"Aattele jos se ei nyt löydäkään sitä"

Piilokamera varmastikin?

Olin juuri tullut lenkiltä ja naksutellut sisällä (isolle merkkiä ja noutokapulan (kaikki kolme lajia) nostoa ja palautusasentoa, pienelle katsekontaktia, maahan menoja ja sivulle tuloja), kun huomasin että puhelin välkkyy pöydällä. Mullahan on luuri aina äänettömällä ja hyvin usein myös jossain taskun pohjalla ja kaivan sen esille nukkumaan mennessä herätystä laittaessani.

Kaveri oli soittanut ja laittanut perään viestin, että olisi tarjolla avaimen etsintä sammaleesta. Ei ollut kovin vanha viesti, joten soitin. Ajeltiin mudin kanssa paikalle, tai oikeastaan tempaisin pennun kanssa mukaan, kun en ehtinyt alkaa säätää sitä porttien taa yms yksinolovarmistuksia. Valon loppumisen takia siis oli hoppu, alkoi jo hämärtää.

Kaveri oli piilottanut toiselle koiralleen avainta, auton avainta, pelkkää isoa avainta ilman mitään avaimenperää. Tehty ennenkin ja "kyllä se aina ennen osasi". Nyt perheen nuorempi koira oli tullut siihen jotain säätämään ja etsijällä oli mennyt pasmat sekaisin, ja siinä koheltaessa myös kaverin "tuossa mättäässä tossa noin" -määritelmä ei enää auttanut ihmistäkään löytämään avainta. Olivat siinä jossain vaiheessa vitsillä heittäneet, että ajattele jos se koira nyt ei löytäiskään sitä, heh heh mikä tilanne. Vaan niin ne hyvät vitsit muuttuu huonoiksi totuuksiksi ja pentukoiran häiritsemä aikuinen koira ei todella ollut enää tajunnut mitä oltiin tekemässä. Ihmiset oli käyneet käsikopelolla läpi aluetta hyvän aikaa, mutta ei auta ei. Joku noin 2x5m ruutu oli tiedossa ja siellä se avain on, sammaleeseen tökättynä, niin että sitä ei juurikaan pitäisi näkyä.

Mudi on tehnyt minietsintää joskus vuosia sitten, ja silloinkin muistan että sillä oli ongelmia olla sinkoamatta kymmeniä metrejä kuten esineruudussa. Niinhän sille kävi nytkin, lähti hornan kuuseen painelemaan, ja huusin sen heti takaisin. En oikein tiennyt mitä käskyä käyttäisin, joten tuli kaikkea "etsi" (yleinen), "lelu" (pudotetun nouto), "kama" (esineruutu), "anna" kun koira haisteli jotain ja kuvittelin että siinä ehkä on jotakin. L oli selvästi vähän hämillään että mitä ollaan tekemässä, mutta piilotin avuksi omista avaimista ottamaani avaimenperää ja koira sai etsiä sen pari kertaa. Se kyllä etsi sitten "toinen"-käskyllä lisääkin, välillä hyvin ja välillä huonosti. Loppua kohti se ei selkeesti enää tajunnut ollenkaan että mitä haluan, mutta painostin sen kuitenkin etsimään vielä sen laittamani avaimenperän, se oli ihan edessämme. Avainta ei löytynyt. Koiraa häiritsi joku haju yhdessä kohtaa ruutua ja se kiersi sen järjestään, siihen on varmaankin joku pissinyt tms. Ihan siis suht suositun lenkkipolun vieressä oli tämä harjoitus tehty.

Voi hyvää päivää, jos ei harmittaisi niin mua naurattaisi ihan saakelisti. Kuka oikeesti piilottaa avainta?! Vaikka vara-avain on olemassa, kuten tässä tapauksessa on, niin kuka silti ottaa riskin että se jää sinne pöpelikköön? Ei voi olla totta! :D Anteeksi ei pahalla, mutta kuitenkin.. on varmaan ainakin viimeinen kerta ;D

Mennään huomenna aamulla jatkamaan koiran kanssa. Alue on nyt niin myllätty ihmisten toimesta, niin ehkä ne hajut vähän haihtuu yön aikana ja koiran on helpompi etsiä? Tallaan sen kohdan koiran nähden ja piilotan sinne sammaleeseen pari kolme omaa esinettä, toivotaan että nousee sitten yksi ylimääräinenkin.

Mun!

Sienen peti tuli tänään zooplussalta! Avustajia oli monta, kun avasin laatikkoa. Petiin tuli myös kauhea ruuhka, kun ne kaikki tunki sinne yhtä aikaa. Töppöselle tuli kauheet pyyhkijäiset ja se kieriskeli pedissä niin voimalla, että tunki Sienen yli laidan. :D Tytti poistui tässä vaiheessa. Myöhemmin se meni kuitenkin uudestaan ja paini pennun kanssa hyvät tovit ja niin rajusti että töppönen paheksui ja yritti sanoa mulle että käske niiden lopettaa. :D video

Olen oikein tyytyväinen petiin, oranssi on vähän kirkkaampaa kuin kuvassa, peti on pehmeä, toivottavasti riittävän iso aikuisellekin Sienelle, ja juuri sopiva niin pennun väreihin kuin omaan silmäänkin. Muut pedithän on: Tytin ja töppösen (jota se ei käytä kuin lähinnä luiden syömiseen).

Aattelin jättää noi muovit siihen päälle, omistajaa ne ei haitanneet yhtään. Se kun on pissinyt viimeeksi sunnuntai-maanantai-yönä mökillä patjansa, ja kotona aikuisten koirien lootat yhteensä vissiin neljään kertaan :P Mutta eipä kestä omat korvat kuunnella muovin rapinaa öisin, niin otin sen pois. Tyhmä pisusieni, toivottavasti lopettaa pian.


(huomatkaa taustalla käen suolet. Se pääsi eilen illalla hengestään ja on nyt suunnilleen atomeina.)

Petiin tarttee myös lisätä liukueste alle. Sienen mielestä sinne on huisin hauskaa tehdä myyrästysloikkia ja peti liukuu lattialla karkuun. :D

Sattuipa toinenkin hörähdyksen aiheuttanut tapahtuma. Meillä koiria kiusataan niin, että kun ne haukottelee, niiden suuhun laitetaan sormi poikittain ja sitten nauretaan koiran hölmistyneelle ilmeelle kun se sulkee kitansa ja huomaa hähmikämunsuuhunmeni. Se nyt tosin on jo ihan vanha juttu eikä toimi enää. Äsken Tytti haukotteli oikein leveästi ja pentu tunki sinne päänsä. Pentu varmaan ihmetteli että menipäs näkyvyys, kumma juttu, mutta Tytin ilme vasta hyvä olikin. Olipas sormi muuttunut paksuksi ja karvaiseksi. Ihan totaalinen repeäminen :DDDDD

Kävelin pennun kanssa postille hakemaan petipaketin. Ajoitettiin meno miehen töistäpaluulle, niin sain pennun autoon venaamaan. Matkaa ei ole montaa sataa metriä, mutta meillä meni siihen noin 20min. :D Annoin pennun ihmetellä kaikkea ja hulinaahan riitti: päiväkotilapset pihalla leikkimässä, kaivinkone, muutamia ihmisiä ja pyöräilijöitä, lastenrattaat, mummo kävelykepin kanssa... ja koska teemana oli harjoitella remmikävelyä, mä pysähdyin jopa jumalan kerta kun naru kiristyi - ja sehän kiristyi! Jos pentu ihmettelee juuri jotain, sillä kestää että se löysää narun. Jos se on muuten vaan menossa eteenpäin, se löysää nopeasti ja kääntyy katsomaan. Kehun ja lähden heti aina liikkeelle. Yritin myös aloitella minun ja lyhtypylväiden kanssa oikean puolen valintaa, mutta jos pentu ehti mennä kunnon kierroksen ympäri, selvitin narun itse. Siihen sillä ei riitä vielä älli eikä keskittyminen. Jos ehdin puuttua ja stopata narun ennen kuin pentu on kiertänyt kovin paljoa, se osaa tulla takaisin eri puolelta. :)

Puuhia

Eilinen oltiin mökillä. Töppönen oli viihtynyt porukoiden kanssa hyvin, mutta oli se kovin iloinen sekä mun että pennun tulostakin. Sunnuntaina oltiin 3,5h metsässä ja saatiin reilu parikymmentä litraa suppilovahveroita ja hieman muitakin sieniä sekä karpaloita. Sieni jaksoi matkassa hyvin, tosin eipä kävelymatkaa kovin paljoa kertynyt, aika kului poimiessa. Pentu syö niin mustikkaa, puolukkaa kuin karpaloitakin - ei kuitenkaan onneksi himoitse niitä niin, että vielä ainakaan olisi rohmunnut suoraan ämpäristä, vaan tyytyi siihen mitä kädestä syötettiin. :D

Tänään metsiksellä. Töppöselle merkkiä, oli kolme erilaista tötsää eri puolilla kenttää. Ensin sellainen, jonka takana oli valmiiksi palkka. Sitten naksuttelin merkiltä ohjatun suuntia tekemällä kädellä heittoliikkeen, naksauttamalla ja heittämällä perään oikeasti namin, jos (kun - toimi joka kerta) kääntyi oikeaan suuntaan. Johonkin väliin toinen sellainen, jonka takana oli palkka valmiina. Sitten paskahätä yllätti mudin ja päästin sen pöpelikköön, kun ilmeestä näin että tarve on. Olisko voinut käydä aluksi kun käskin tarpeilleen, hä?

Loppuun vielä yhdessä palkan jättö autolle ja ohjattu nouto oikealle puolelle. Merkki hitaahko, taisi ravata loppumatkan, kapulalle meno laukalla, nosto suht hyvä mutta paluu ravilla. Otin loppuun asti kuitenkin kokeenomaisesti ja päästin sitten palkalle.

Töppönen sai myös ajaa etukäteen tehdyn jäljen. Ikää taisi tulla juuri 2h, pituutta 400 askelta eli olisko se parisataa metriä. Kolme keppiä, yksi suora kulma ja yksi terävä kulma, jonkun verran kaarroksia (meinasin eka tehdä ympyrän muotoisen jäljen, mutta ei ihan onnannutkaan). Jälki janalta (30m) oikeaan, janana tuore metsäautotie ja jälki leikkaa sen kohdassa, jossa on koivun runko tolleen, vesilätäköt tälleen ja takana iso kuusi. Joo vitut, arvatkaa löysinkö lähetyssuunnalta enää samaa kohtaa moisilla yksilöllisillä tuntomerkeillä :D Koska siinä ei kuitenkaan ollut ihan lähellä toista metsäautotietä, arvelin että sen on pakko olla se missä oltiin. Koira oli autolla viritelty jäljelle ja työtakki päällä, ja se oli ihan nenä pitkällä menossa. En vaan uskaltanut lähettää, kun en ollut satavarma onko siellä mitään jälkeä. Kävelin vaan eteenpäin ja annoin koiran mennä edelläni. Tuli tutun näköinen kohta ja koira nosti siitä myös jäljen, hienoa! Vähän vissiin tällanen pelastuskoirapuolen jäljenetsintä-harkka, mutta sujui se meiltäkin :)

Eka keppi oli onneksi hyvin pian. Toinen löytyi kanssa hyvin. Viimeisen kohdalla olin kiivennyt pienelle kalliolle, ja koira meni vähän eri kohdasta kuin itse olin mennyt. Se hukkasi jäljen hetkeksi ja pyöri juuri siinä kepin kohdilla ja vähän ohi. Lopulta kutsuin sen takaisin ja käskin nostaa jäljen uudestaan muutama metri ennen keppiä. Muuten olisi mennyt kepistä ohi. Palkkana oli lihapullia; kahdesta ekasta kepistä 2kpl ja viimeisestä 1kpl + pallo. Lihapullat oli vapaana taskussa, ja mulla oli yksi pieni rasia mihin aina täydensin niitä. Koiralle tarjoilu oli siis purkista, lisäksi oli naksutin matkassa, millä merkkasin ilmaisut. Purkista ruoka maistuu paremmalta ku kädestä ja naksuun se reagoi minusta paremmin kuin sanalliseen kehuun. Koetan siis kaikin keinoin kasvattaa keppien arvoa, jos ei jo tullut selväksi :P

Sieni teki kentällä kahdessa setissä kontaktikävelyä. Peruuttelin itse ja naksuttelin pennulle. Vähän se taisi kytätä enemmän namikättä kuin minua, mutta tulipa kuitenkin matkassa.

Kotona vielä naksuttelut ennen iltaruokaa. Töppöselle merkkiä niin, että siirryin aina askeleen jompaan kumpaan suuntaan merkin ympärillä ja koiran piti korjata itsensä kohtisuoraan mua vastaan. Toisella kerralla niin, että merkki oli meidän välissä, olin jättänyt koiran kauemmas, ja käskyllä sen piti tulla mua kohti merkille. Se oli alkuun hankalaa, mutta alkoi sujua, kun mudin herneet kohtasi toisensa :D Sieni teki katsekontaktia/luopumista perinteisellä namit nyrkkiin - nyrkki aukeaa kun pentu lopettaa hamuamisen ja katsoo silmiin. Sieni yritti PITKÄÄN murtautua nyrkkiini ja tarjota istu-maahan-peruuttaa-maahan, ja kun mikään ei auttanut, se lopulta otti siitä syvän suun otteen ja meinasi alkaa purra kuten luita. Sen kielsin. Autoin sitä pari kertaa niiskaisemalla sen verran, että se katsahti minua. Jälkimmäisessä setissä edistys oli huimaa, pentu vaan vilkaisi pois ojentamaani naminyrkkiä ja siirsi heti katseensa silmiini :)

Pesusieniä ja muita

Sanna kysyi, onko pentu keksinyt kokeilla vahtimista. Jos jossain raivoaa koira (naapuritalon yläkerrosten asukilla on koira, joka karjuu partsiltaan ohikulkijoille. Kuulostaa joltain hengitystie-vammaiselta, hurjaa korinaa, eikä koiraa näy lainkaan.), Sieni saattaa sanoa kerran BUF! Samoin pimeällä, jos vaikka tulee lehdenjakala pihassa keskellä yötä vastaan. Kirjoitinkohan siitä? Sieni huomasi sen ensin, sanoi pienesti "uhh", töppönen alkoi karjua niin että sisällä kämpässä alkoi naapurin räksy karjua ja herätti varmaankin koko talon. En miellä sitä vahtimiseksi, sehän on vain pennun epävarmuutta. Ovikellolle, takapihan tapahtumille tai postille se ei sano yhtään mitään. Takapihalle kyttäämistä se kyllä harrastaa melkeen aina kun partsin ovi on auki:



Asutaan yksi kerros maan pinnalta ylöspäin, ja tossa on ihan kunnon pudotus. Ton pöpelikön takana menee pururata, mutta eihän siellä (valitettavasti?) ole pikku kytälle kovin paljoa katsottavaa. Pihan puolella varmaan tapahtuisi enemmän, mutta mudin takia olen oikein tyytyväinen hiljaisempiin näkymiin. Se meinaan kommentoi :P

Olen varmaan täälläkin sanonut, että Sienestä on ollut ja on edelleenkin tarkoitus kasvattaa hyvin itsevarma ja jopa röyhkeä koira. Edellinen pentuni oli turhan kurissa ja nuhteessa ja uskon, että osa sen "potentiaalista" jäi kehittymättä. En tarkoita, että pentu saa elää aivan pellossa vuotiaaksi ja sitten se pannaan kerralla ruotuun. Säännöt on säännöt ja rajat toki on alusta asti olemassa, ja niiden noudattamista edellytetään. Tarkoitan enemmänkin sitä, joille vahva "johtaja" voi vaan viitata kintaalla ja naureskella, sen sijaan että laittaisi koiran kuriin. Hyvänä esimerkkinä lattian luuttuaminen. Kun mudi oli pieni, kielsin siltä tietysti tomerasti imurin ja luutun jahtaamisen. Koska pitää kieltää, että koira oppii tavoille ja ettei siitä isona tule jotain ongelmaa. Kielto ei mennyt ihan perille ja hulautin sitä sitten imurin varrella sen verta painokkaasti, että pentu säpsähti ja lopetti. Yhä edelleen se mieluiten vaihtaa huonetta kun imuroin - sellanen keissi. Tai jos pentu koettaa haukkumalla vaatia itselleen huomiota tai ruokaa tai mitä tahansa, niin ponteva kielto vaan heti, ettei se ota moista tavakseen. Vuosien varrella olen muuttanut omaa asennettani ja nyt ajatukseni on tosiaan se, että oikeasti kiellettyjä asioita on aika vähän, suurin osa on "höpöhöpö" -kamaa jotka voi vaan jättää huomioitta, ohjata pennun muualle tai vaikka nauraa maha kippurassa. Kuten eilen luututessani. :D Huomatkaa, kuinka mudi tosiaan poistuu takavasemmalle. Kämänen kotivideolaatu kuuluu asiaan, siksi kamera oli lattialla!

Luulen, että kyse on omasta itsevarmuudesta. Mua oli peloteltu mudiurosten vaikeudesta ja olin muutenkin aika vasta-alkaja, vaikkei se mun eka koira ollutkaan. Koska en tiennyt mikä on tarpeeksi ja oleellista, pidin sille varmuuden vuoksi kamalan tiukkaa kuria. Nyt musta tuntuu, että monella asialla ei oikeasti ole niin väliä. Kuka tuntee riittävästi aktivoidun ja oikeaa tekemistä saavan koiran, joka aikuisenakin jahtaa lattialuuttua? No en minä ainakaan. Niistä tulee passiivisia ja tylsiä möllyköitä jotka toljottaa sohvalta ja huokaa että et viittis häiritä mun unia siivoamisellasi, ihan ilman mitään pentuajan kieltämisiäkin. Eri asia toki, jos koiralla ei ole mitään tekemistä, ja luuttuhetki on sen päivän ainoa aktiviteetti. Sitten varmaan menee päreiksi luutut ja luuttuajat. Hyvä "johtaja" ei ole se, joka kieltää paljon, vaan se, joka tietää koska voi olla välittämättä lainkaan.

Tottelevaisia pentuja

Sienen pentutoko alkoi tänään. Muut ryhmäläiset on käyneet elokuussa alkeiskurssilla ja tää kurssi on sille jatkoa. Kaveri pitää, olen ollut monella sen kurssilla Luksin kanssa ja nyt halusin pennunkin kanssa mukaan. Hypättiin suoraan "jatkokurssille" ja etukäteen mietin mahtaako se olla jokin ongelma. Ainakin muut pennut on kuukauden-pari vanhempia ja kenties osaavampia. Toisaalta, mä en kaipaa niinkään apua kouluttamiseen, osaan kyllä opettaa alkeet ihan itsekin. Kunhan teki mieli mennä pennun kanssa kimppatreeneihin katselemaan :D Talveksi tulee joka tapauksessa tauko niin tällainen viiden kerran kurssi nyt syksyllä on ihan jees.

Sienihän on nähnyt vieraita koiria (pentuja) lähinnä agilitykisoissa, joissa se on myös saanut mennä nujuamaan niiden kanssa. Painisillehan se nytkin olisi ensin mennyt, mutta yllätti tosi positiivisesti! <3 Se otti pyynnöstä kontaktia hienosti ja malttoi keskittyä minuun. Aloitettiin luoksepäästävyydellä ihan tokomalliin, tarkoituksena pitää pentu sivulla istumassa. Meillä ei ole edes sivulla oloon mitään käskyä vielä, mutta ihan hyvin se sujui silti. Kun pentu nousi, "tuomari" pakitti pois, ja pentu sai itse yrityksen ja erehdyksen kautta kokeilla. Namia satoi naamaan aina kun pysyi istumassa.

Seuraavana ns. sosiaalirinki, eli kaikki pysyy pienellä alueella ja pitää koiransa kontaktissa. Sienelle tää oli haastavaa ja se yritti monta kertaa jonkun vierestä menevän pennun matkaan. Ottaa kyllä kontaktia heti kun pyydän, mutta sitä kestoa ei ole yhtään. :D Istumaan ja maahan menee hienosti tällaisessa häiriössä, se ohittaminen oli se hankala kohta!

Sitten yksi koirakko meni keskelle ja muut kiersi ympyrän sen ympärillä. Sieni tillitti oikein mainiosti omalla vuorollaan keskellä istumassa :) Kävely on hankalampaa. Hmpf, se ei ole koskaan harjoitellut minkäänlaista kontaktikävelyä, ehkä olisi syytä...

Tässä vaiheessa ryhmäliikkeet ohi ja pennut autoon. Loput tehtiin yksitellen:

-suuntia, alkeisharjoitus leluilla. Tämäkin oli meille ehkä vähän turhan vaikea, kuolleet lelut vaatii vielä vähän treeniä kun tyypin muisti on niin lyhyt. Hienosti se kyllä lähti aina kun alkusäätöön ei ollut mennyt niin kauan aikaa että koko lelu oli unohtunut :D Tässä vaiheessa alkoi sataa aivan kauheasti ja oltiin ihan märkiä kaikkia.

-kiertämistä lyhtypylväällä. Sienelle ei ole tätä tehty yhtään, ja se alkoi olla tauoista huolimatta jo aikasen väsynyt eli keskittymiskyvytön eli sillä oli vaan hirveä hepuli päällä. Luulin, että tarkoitus oli tehdä tokotyyliin, mutta tää olikin enemmän molempiin suuntiin kiertämistä jonka tarkoitus on johtaa agilityn takaa-käskyyn. Otettiin vähän sitä myötäpäivään "tokokiertoa", mutta ei tosiaan oikeen ollut enää aivoja matkassa. Muutenkin meinaan opettaa sen mieluummin naksulla.

-kujaluoksetulo; muut pennut tekee kujan ja yksi ottaa luoksetulon sen läpi. Oli maksalaatikkorasia tätä varten palkkana. Kouluttaja kysyi etukäteen, mahtaako meillä onnistua, ja vastasin että ei mitään hajuakaan :D Vaan niinpä jäi pesusienipienoinen nätisti pideltäväksi ja kutsusta ampaisi tuhatta ja miljoonaa suoraan minun luokse <3 Maksalaatikkopurkkiin se hyökkäsi aivan raivolla kiinni. Olisin vielä leikittänyt sitä, välissä oltiin muutenkin leikitty oikein kivasti, mutta pentu oli sitä mieltä että mieluummin ottaisin lisää maksista. Sain sen kuitenkin vielä leikkimään, hienoa.

Kouluttajakin kommentoi lopuksi, että yllättävän vähän se otti häiriötä muista, ja olen aivan samaa mieltä. Kiinnostihan ne kovasti ja musta se oli ihan outoa, kun ei mudia vaan oikeen koskaan, ihmiset ainakaan. Mutta tosiaan ei tainnut kuin muutama yksittäinen kerta tarttenut pyytää kahdesti pennun huomiota, hyvin reagoi ekallakin kun sanoin "sieni!". Ja tekemisiin pentu keskittyi hienosti. :)

Jatkossa voinee harkita, josko pentu saisi tunnin jälkeen jossain sivussa leikkiä muiden pentujen kanssa. Nythän sillä on silmätippakuuri edelleen päällä, ja sen takia pidin sen visusti erossa muista.

Porukat tuli mökille ja töppönen lähti niiden matkaan, koska silmäsairasta koiraa ei tehnyt mieli viedä agilityesteille ja illan agitunti jäi siis väliin. Mulla on huomenna töitä, ja mennään illalla sitten pennun kanssa perässä. Mudi tilttasi ihan täysin kun porukat tuli tähän hakemaan sitä ja lähti riemusta kiljuen niiden matkaan. :D Sillä on varmasti oikein hauskaa ja mäkin yritän olla riutumatta eroahdistuksessani aivan kuoliaaksi...

Mitä tekisinkään ilman teitä

Käytiin tänään kahdesti lenkillä. Heti aamulla töistä tultuani oli virtaa, ja päätin mennä vihdoin katsastamaan Sinin neuvomista uusista paikoista toisen. Ovat aika lähekkäin toisiaan ja loppujen lopuksi huomasin olevani juuri eri paikassa kuin minne yritin mennä! Enkä edes ole ihan paska suunnistamaan, mutta kun katsoo kotona netistä karttaa "joo, toi tie on tuttu ja sit tonne, ja sit tulee oikealle katu nimeltä x, kyllä mä muistan", niin eipä se enää autossa ilman minkäänlaista karttaa sujunutkaan. :D Mutkun siihen tuli väliin joku risteys mitä ei pitänyt ollakaan ja sitten menin ihan sekaisin! Tien piti niinko jatkua vaan suoraan mutta oli tarjolla haarat oikeaan tai vasempaan, ei muuta. Törkeää. Huomasinpa kuitenkin olevani toisella tutun nimisellä tiellä, joten mentiin sinne.

Aamulenkkeily ei selvästi sovi meidän iltaorientoituneille koirille - neljän maissa ne alkoi olla sitä mieltä, että joskos kohta olis aika tehdä jotain, tylsääääää. Unohtuko että käytiin jo? No, koska mullakin oli tylsää, totesin että lähdetäänpä vielä metsikselle. Siellä oltiin, kunnes kaatosade yllätti ja juostiin autolle. Hassua, että sade ei haittaa metsässä, ihan reippaina ovat elukat. Mutta kun ollaan kerran oltu autossa ja pitäisi pihassa tulla ulos, sade on hyikamalaakaameaa eikä ne meinaa tulla autosta. Hei haloo, olette jo litimärkiä, ei se enää voi niin pahalta tuntua :D

Sieni on tänään harjoitellut vapaamuotoista seisomista, ajattelin lähinnä arjen odotustilanteisiin ja näyttelyseisomiseksi. Noihin kyllä on hieman erilainen kriteeri - ekassa riittää että koira pysyy about paikoillaan, jälkimmäisessä haluan mielelläni hännän heilutuksen ja iloisen ilmeen kaupan päälle. Toisaalta koiraa kehumalla saa sitä hännän heilutusta ainakin pennusta vallan suuresti, ja ymmärtäähän ne erilaisia tilanteitakin. Ulkona kun käsken venata ja kävelen edellä tarkistamaan reitin kääntäen selän koirille, tai kehässä tms kun seison lähellä ja olen intensiivisesti läsnä siinä tilanteessa. Joka tapauksessa, pennulta sujui paikka-käsimerkillä avustettuna seisominen oikein mainiosti, ja häntä tosiaan heiluu kanssa. ;) Näyttelyyn se ei kyllä ole menossa kuin joskus ensi vuonna, mutta lokakuun lopussa olisi tässä nurkilla mätsäri, mihin ajattelin sen roudata. Siispä aloitettiin jo harjoitukset.

Mitäs muuta... hmm, ompelin vihdoin Patvinsuon reissulla hajonneen takkini. Siitä tuli yllättävän hieno (tai siis vähän kauhea). Samalla lyhensin takkiin kuuluvia ja liki päivittäin käytössä olevia housuja, kun ne on vähän turhan pitkät, ja lahkeet turhaan kuluu kengän alle valuessaan. Koiriin tää liittyy sekä siten, että koko sataviidenkympin asua ei olisi jos en rypisi piskien kanssa metsässä, mutta ennen kaikkea niin, että pikku avustaja oli kyllä tunnollisesti läsnä. ;P Tulipahan harjoiteltua pois-käskyä ihan tosissaan, kun neulan alle tai poljinta painelemaan ei hollannikkaita oikeasti haluta. Käsky alkaa olla aika mallillaan, pentu ymmärtää. Sen näkemys on kyllä vähän luokkaa mene metri tai tuurilla kaksi, käy makaamaan pää maassa, ja heti kun joku katsoo sua niin lähde häntää heiluttamalla ilmaan. Ei ihan sitä mitä haettiin?

Olen tänään taas miettinyt sitä, että mulla on kaksi koiraa. Miten ihmeellistä se oikeastaan on. Ne on mun, niitä on kauan odotettu ja ne muodostaa melkeen mun koko elämän, ne on suuri osa siitä mitä tarvitsen. Joo, ne vie rahaa, mutta en kyllä rehellisesti koe joutuvani karsimaan jostain muusta. Mitä mä ostaisin? Vaatteita, lehtiä, musiikkia, kampaamokäyntejä, elokuvia, meikkejä, anteeksi mitä ne on? :P Kävisin matkoilla? No ehkä olisin eläessäni muutaman reissun enemmän tehnyt, mutta toisaalta, vaellus koirien kanssa vai ilman koiria ulkomaille, valinta ei oikeasti olisi lainkaan itsestään selvä ulkomaille. Käyttäisin vapaa-aikani jotenkin muuten, kun ei olis moisia elikoita riesana? Siis mitä mä niinkun tekisin?! Mietin, etten edes muista koska olisin viimeeksi tavannut jonkun tutun tai kaverin muuten kuin koira-asioissa. No, yhden työkaverin voinen laskea vapaa-ajankin kaveriksi, mutta senkin kanssa meillä on työpaikan lisäksi enemmän yhteistä elukoiden saralla. Noin muuten en todellakaan ole tutustunut uusiin ihmisiin muuten kuin koirien nimissä, eikä hittojakaan kiinnostakaan. Sosiaalisuuskiintiöni tulee aivan riittävän täyteen jo näistä, en ole koskaan ollut mikään seurallinen tapaus enkä olisi sellainen ilman nykyisiä koirianikaan. Ulkoilu ja urheilu on ihan typerää sisätiloissa hikisellä kuntosalilla tai kloorinkatkuisessa uimahallissa. Mieluummin ryvetään tuolla metsissä ja uidaan lammissa.

Muistan koko lapsuuteni halunneeni oman koiran. Äiti aina kielsi ja sanoi, että sitten kun olet iso, ota vaikka eläintarha jos siltä tuntuu. Loppujen lopuksi olen ihan tyytyväinen, että mulle ei koskaan annettu periksi. En tiennyt paljoa mitään ja se olisi kuitenkin ollut vain koira. Nyt mulla on Koiria. Tarkoitan sitä, kuinka paljon multa olisi jäänyt ymmärtämättä, kokematta ja tajuamatta. Varmaan sitä olisi kovasti rakastettu ja hoidettu parhaan taidon mukaan, mutta se henkinen suhde olisi vääjäämättä jäänyt paljon vähäisemmäksi. En tiedä tajuaako kukaan tästä sitä fiilistä, mikä mun ajatuksissa oli kun rämmin märässä, hämärtyvässä metsässä mun kahden koiran kanssa ja seisahduin katsomaan kun ne meni edelläni rantaan. Siinä oli kaikki enkä mä haluaisi olla missään muualla.

Sieni 18 viikkoa

SIENI 18 viikkoa: 44,5cm ja 11,7kg. Juuri aamulenkillä käyneenä ja kipollisen raksuja syöneenä. Toissapäivänä se oli eläinlääkärissä 11,4kg. Mun kotivaaka ei ainakaan ole mikään erityisen tarkka, mutta ei noita varmaan kannatakaan ihan sadan gramman tarkkuudella tuijotella. Samoin mittaukset on mitä on...

Wanted: pentu-suomi-sanakirja

Oli treenitreffit metsiksellä kaverin kanssa. Kävin ensin omien koirien kanssa lenkillä ja kun palattiin kentälle, näin että kaveri on jo tullut. Mulla oli koirat irti enkä ottanut niitä kiinni, kun tiedän että kaveri on sen verta fiksu että mahdollisesti moikkaamaan karkaavaa pentua se ei sitten huomaa mitenkään, ennen kuin pennulla on oikeesti lupa tulla tervehtimään ;). Käveltiin sitten sinne autoille päin, kaveri oli juuri jossain autonsa takana tms eikä mun koirat nähneet sitä. Sieni viipotti aika kovaa edelle ja kutsuin sitä takaisin päin. Pentu veti korvat linttaan, katsoi mua olkansa yli ja lähti viipottamaan pikaravia eteenpäin. Huusin uudestaan ja pentu jatkoi menoaan. Kolmas huuto oli jo toruva ja lähdin pennun perään. Se oli huomannut kaverin siellä ja vähän vissiin heiluttanut sille häntää ja vetänyt korvat uudestaan luimuun kun huusin. No, menin hakemaan penskan ja vein sen pannasta takaisin sinne mistä se karkasi. Se oli ilmeisen ikävää sillä pentu koetti vähän vinkua ja kiljahdella matkalla. Päästin irti, se lähti taas autoja kohti, kutsuin nimellä mutta ei mitään. Nyt taisin sanoa sille rumasti ja lähdin taas perään. Pentu ravasi tasaista ravia karkuun, mä kävelin tasaisen tyynesti ja hiljaa sen perässä, muutama kierros mentiin autoni ympäri kunnes pentu pysähtyi ja antoi kiinni. Vein sen taas takaisin ja nyt tempaisin jostain hihnan, mihin pistin koiran kiinni. Nousin ylös ja pentu lähti menemään. Kutsuin nimellä, nyt se reagoi siihen, josta sai kehut. Käveltiin yhdessä autoille päin ja tälläkin kertaa reagoi nimeensä, josta isot kehut. Sitten pentu palasi normaaliksi.

Mitä ihmettä nää oikeen on? Mistä se tuli? Kaveri oli ihan yhtä pihalla kun minäkin, ei kerta kaikkiaan mitään käsitystä mikä pennulle oikeen silloin ekalla kertaa tuli! Kuuleeko se jotain ääniä pään sisältä vai mitä helvettiä oikeesti?! Se menee jotenkin ihmeellisen sulkeutuneeksi. Se eka kerta nyt vielä oli ymmärrettävää, kun se oli ihan silkka mun vika, mutta tää tuli kyllä niin tyhjästä että olen aika huolissani.

No, itse treeneihin:

-mudille kehäänmenotarkastus (ok) ja ruutu (vasempaan), merkkinä matala puolipallo ja romukasa sen takana. Matkat vähän lyhyempiä kuin kokeessa, kun ei ollut oikein tilaa. Liikkuri hoki häiriönä käskyä useaan kertaan ja painokkaasti. Ruudussa yllärinä maksisrasia. Virittely ruutuun onnistui, merkille ei - koira lähti suoraan vinosti ruutuun. Se ei oikeasti ollut nähnyt koko merkkiä. Autoin sen sinne, ja seuraavalla alusta se lähtikin ensin kohti merkkiä, mutta käänsi sitten ruutuun. Liekö tullut maksalaatikkoaromit tuulen mukana? Tän kielsin ja vein koiran pannasta pitäen merkille, kun se selvästi oli jo hahmottanut sen, mutta meinasi muuten vaan oikoa. Lopulta saatiin onnistumaan. Liikkurin käskyihin se ei reagoinut. Muista harjoitella merkkiä tollasissa hankalissa paikoissa, ja puolipallot kaipaa edelleen lisää treeniä.

-pennulle luoksetulo kahdesti. Odottaa nätisti kun avustaja pitää pannasta. Jälkimmäisellä kerralla nytkähti kun käännyin, mutta ei alkanut kiljua tai mitään vaikkei päässyt. Muista kutsua eri mittaisen odotuksen jälkeen kun se selkeesti jo odotti sitä!

-mudille esineruutu, sivurajat metsäautoteitä ja mutkikkaita, joten ei mikään suorakulmio. Olisko se ollut jotain 5-10m leveä ja 50m syvä. Esineenä nahkainen Silja Linen matkameikkipussi tjsp, vain kaverin käsittelemä. Esineen pyysin suht keskelle ruutua, tallattiin alue yhdessä ja kaveri sen jonnekin jätti. Ekalla pistolla koira lähti aika paljon ulos oikealle ja kutsuin sen lopulta takaisin. Kaverin koira oli tehnyt siellä päin esineruutupistoja, ehkä ne hajut häiritsi vaikkei ihan vieressä olleetkaan? Kutsuin koiran pois ja se totteli, wohoo! Uudella lähetyksellä pysyi alueella ja esinekin löytyi aika pian. Otin koiran vielä sivulle ja virittelin "missä toinen", mutta lähetyksen sijaan vapautinkin sen autolle jätetylle palkalle. Oli just sopiva palauttava treeni kokeen jälkeen.

Loppuajan koirat venasi autossa, kun meni yllättävän paljon aikaa kaverin koiria treenatessa. Joku toinen kerta sitten enemmän meille :)

Kotona naksuttelin pennulle etujalkojen laittoa laatikkoon. Vaihdoin kupin muovikoriin ja ollaan nyt siinä vaiheessa, että etujalat menee sisälle. Haluan koko pennun sinne. Vissiin oli jo päivän jäljiltä liian väsynyt pieni sieni, kun ei se oikein jaksanut keskittyä eikä tullut kovin kummoista treeniä.

Silmäsairaat

Kävimme silmien näytöllä eläinlääkärissä. Pohdiskeluni päätteeksi otin kuitenkin molemmat koirat yhtä aikaa sisälle. Sieni on niin erilainen koira kuin Luksi, enkä oikein usko, että kaikki pahat tavat tarttuu. Esimerkiksi murina, kun olimme aulassa ja toinen koira tuli tutkimushuoneesta aulan kautta ulos. Sieni katsoi murisevaa mudia ja katsoi toista koiraa ja jatkoi hännän heiluttamista ja uteliasta toljotustaan. Pentu pääsi ensin pöydälle, sen silmissä on vain ärtymystä ja kenties lievää tulehdusta. Sitten avustaja piti pentua remmissä lattialla ja minä otin mudin pöydälle. Mudia kuonosta kiinni ja painokas käsky käyttäytyä. Jos katse voisi tappaa, lääkäri avustajineen olisi hyvän matkaa mullan alla, terveisin mudi. Muistuttelin tasaiseen tahtiin olemaan siivosti ja kehuin aina väliin. Sillä aikaa Sieni poukkoili pitkin klinikkaa tutkimassa paikkoja ja heiluttamassa häntää ihmisille ja laitteille :D. Mudin vasemmassa silmässä oli värjäyksen jälkeen nähtävissä tylppä pieni nirhauma, ei varmasti mistään toisen koiran hampaasta tai kynnestä tullut, enemmänkin roskasta tms. Lisäksi silmä oli ärtynyt, mikä viittaisi kanssa siihen, että jokin sitä on hangannut. Pennun silmät on suht "avoimet" mitä ikinä se sitten tarkoittikaan, ja tähän aikaan vuodesta pelkkä tuulen riepottelema pöly on saattanut tehdä sen silmät tähän tilaan. Silmävedellä puhdistusta voisi harrastaa ja sekin ehkä olisi riittänyt, mutta pantiin se nyt kuitenkin samalle tippakuurille.

Kun mudi päästettiin hyppäämään pöydältä alas, se oli edelleen ihan hyivittumuaontutkittuolensaastunutjatahdonhittoontäältä -luimussa. Sieni kävi tervehtimässä sitä ja oli ihan hämmästynyt kun setä oli niin kärttyisä ja sanoi pennullekin että painu vittuun siitä :D.

Viikon kuuri siis Fucithalmic-tippoja, aamuin illoin. Oli sellaista jännää sameaa tahnaa, laitoin äsken ne aamun tipat.

Mudi painaa 17,7kg ja Sieni 11,4kg. Onkohan mein kaikki koirat vähän läskejä?!? Luulin että mudikin on vaan sen 16kg minkä se on pitkään ollut. (Ja btw rotumääritelmä sanoo uroksille 41 - 47 cm, ihannekorkeus 43 - 45 cm; paino 11-13kg. 49cm ja liki 18kg, noooooh, eipä oo ainoo Suomessa ;P) Mun piti kysyä mielipidettä painoista mutta unohdin.

Ajoin sitten samalla reissulla vihdoin kirjastoon viemään sen pennun lukeman kirjan. Hävetti kauheasti, vaikka yritin ajatella, että en varmasti ole ainoa joka palauttaa jollain tavalla käsiteltyä kirjaa. Sanoin, että koiranpentu luki sitä, ja viereinen täti kysyi että mikä kirja, kai se luki sentään jotain korkeakulttuuria. Siinä ne vähän naureskeli sitten sille mutta mua nolotti silti. Samaa kirjaa ei kuulemma enää saa, joten se antoi mulle jonkun toisen kirjan nimen mikä hankkia tilalle. Saan sitten sen tuodessani ton rikotun itselleni. OVH 27,40e. Himpan tuntuu kalliilta, kun se mun tuoma kirja tosiaan oli vaan kannesta revitty, mutta täysin lukukelpoinen.. olisi päällystetty se kontaktimuovilla niin se olis ollut ihan hyvä. Toisaalta selvästi kärsinyt se on ja olen korvausvelvollinen, niin eipä auta itku markkinoilla. Pitää googlailla saisko sitä annettua kirjaa netistä tilattua halvemmalla.

Tokomiitti

Heinolassa Peen ja Marin kanssa perinteisillä kerran tai kaksi vuodessa -tokotreffeillä. Tällä kertaa vaan Nina puuttui joukostamme, mutta hyvät treenit saatiin silti. Kiitos seurasta ja uusista vinkeistä!

Töppönen aloitti tekemällä kokeenomaisesti kehäänmenotarkastuksen (ok, mutta Mari onkin vähintään kastia puolituttu) ja paikkamakuun (1min, evl:n käskytys, vikana alas ja ekana ylös, kolme koiraa rivissä; kuunteli omat). Siitä sai palkan ja sitten mentiin takaisin "kehään" suorittamaan putkeen ruutu, ohjattu ja kaukot. Oli ajatus, että jos tekee kaukojen ekan vaihdon hyvin, vapautan siitä suoraan kehän laidalle jätetylle palkalle.

Ruutu oli vierailla kamoilla tehty ja oikeaan, merkkinä oma vaaleenvihreä kukkapurkki. Virittelyt jäi puutteellisiksi ja koira kuvitteli olevansa menossa noutoon; se lähti takaviistoon etsimään kapuloita. Jotain lisäkäskyjä ja taidettiin ottaa kokonaan alustakin. Kun olin saanut koiran ruutuun maahan ja olin menossa sitä kohti, tolppaan jätetty Sieni kirmasi keskuuteemme. Se oli riuhtonut niin kovaa että pistolukko oli auennut pannasta. Noo, vapautin mudin, otettiin pentu kiinni ja P piti sitä remmissä kehän laidalla. Mudia se ei häiritse ja Sienikin tutkaili siinä hajuja ihan rauhassa, oli riittävän lähellä meitä. Mitään uaah-mut-hylättiin -paniikkia sillä ei todellakaan ollut, kunhan vitutti olla tolpassa Budan, Taikan ja Nuutin kanssa, kun minä ja mudi touhuttiin kentällä JOTAIN IHANAA. (Hain sille autosta valjaat, jotka onneksi oli mukana, ja niistäkin se kerran onnistui peruuttamaan vapaaksi. Muun ajan se sitten söi remmiään, joka on monesta kohtaa nyt niin lussutettu, että siihen ei arvaa enää luottaa. Loppuajasta pentu oli jo väsynyt ja nukkui ah niin söpösti mun takilla. Ens kerralla puruluu mukaan, nyt annoin sille viihdykkeeksi oksia, merkkejä ja kartioita, mutta jälkimmäiset piti ottaa pois kun se meinasi panna ne oikeesti päreiksi. Muuten se oli oikeen lunkina ja ihmeen vähän sitä kiinnosti vieraat koirat! Muut kun huusi tolpassa niin Sieni vaan katseli että aijaa, mitä te teette :D). Otettiin koko liike alusta kun pentu saatiin veks, ja nyt se sujui hyvin.

Ohjattuun valitsin oikean, koska koiratolppa oli tosi lähellä vasenta kapulaa, ja mudi oli vielä aivan piip-piip-mii-laav-juu-mudineidot-tilassa. Koira varasti noutoon liikkurin sanoessa "käsky", mutta meni jostain syystä oikeaan ja annoin sen mennä... :S Se tuli kapulan kanssa merkille, laski sen siihen ja toljotti minua, vissiin funtsi että meniköhän tää nyt ihan oikein. Annoin noutokäskyn ja kapula tuli ravilla minulle.

Kaukoissa liikkuri jäi mun mielestä tosi lähelle koiraa (koskas muistais häiriötreenata näitä). Mudi läähätti edellisten jäljiltä ja epäilin näinköhän se nousee, mutta totteli ihan istu-käskyn ja vapautin tosiaan siitä palkalle. :) Vähän se eka taisi ihmetellä että ai oikeesti, mutta lähti sitten vauhdilla. Oli siis juuri onnistunut ylläri!

Loppuosa oli sitten treeniä, palkkana broileripyöryköitä ja narupalloa. Varmaan ainakin neljässä erässä aina välillä koira tauolla ollen. Muistankohan mitä kaikkea tehtiin:

-seuraamista käskytettynä. Teemana oli se, että kontakti tuppaa tippumaan, joten P naksutteli nimenomaan kontaktin pidosta. Mun normaalikäynti on vähän liian hidasta ja hidas käynti on todella liian hidasta. Kun nopeutin tempoa (harjoittelin ensin ilman koiraa, että voikin olal silkka kävely vaikeaa kun sitä rupeaa ajattelemaan! Astu kantapää edellä, kävele suoraan, pidä rytmi, pidä askelpituus, älä katso koiraa, uaaagrh!), sujui paremmin, eikä kontakti tainnut pudota kertaakaan. Jospa siihenkin oli niin iisi ratkaisu. Ei mutta pitääpä oikeesti panostaa ylläripalkkaan kaavamaisessa seuruussa.

-ruutua ja ohjattua varten koira kaipaa vielä paremman alkuvirittelyn. Se sotkee niitä helposti, tällä hetkellä lähinnä kuvittelee ruudunkin olevan nouto. Sanalliset vihjeet ei ilmeisesti riitä, joten keksin näihin jotkut tiettyjen kohtien silitykset tms fyysiset avut.

-merkille koira pitää opettaa menemään eri suunnista. Se ei osaa mennä sinne kuin tismalleen samasta suunnasta missä minä olen. Stoppia räväkämmäksi heittämällä pallo mun ja koiran väliin. Pläts on hyvä ääniapu ja koira kääntyy merkillä ketterämmin naama kohti minua.

-merkiltä suuntia niin, että teen kädellä suuntakäskyn ja heitän heti perään sinne suuntaan namin. Kriteerinä se, että koira lähtee kääntymään haluttuun suuntaan. Se kääntyy merkiltä mieluiten vastapäivään ja siten vasemman puolen kapulan hakeminen on paljon hankalampaa.

-ohjatussa treenaa todella vain joko merkkiä tai noutoa (suuntia)! Ei molempia yhdessä kuin harvoin vaan. Jos yrittää opettaa montaa osaa, ei mistään tule mitään...

-ohjatussa treenaa myös stoppia merkin ja kapuloiden välissä (jos menossa väärälle) ja sitä, että koiran saa siirrettyä keskikapulalta halutulle kapulalle. Otin avuksi pari askelta näyttämääni suuntaan, koska tässä käsimerkki ei riitä, vaan koira yrittää uudestaan keskikapulaa. Askelavulla sain sen siirtymään.

-tunnariin kaivataan lisää vauhtia, mutta mikään kokeilluista tavoista ei oikein tuottanut tulosta. Paras idea oli palata alkuun ja piilottaa vain yhtä kapulaa heinikkoon. Näin virheen mahdollisuus (väärän ottaminen) on poissa ja koiraa voi hetsata mielin määrin. Ja taas; treenaa vain yhtä osaa kerrallaan. Ei etsimistä ja vauhtia samassa. :P

-metallikapulan nostoihin naksun kanssa edelleen työstöä. Hylkäsin tassukosketukselliset ja sainkin enemmän suoria nostoja. Vauhtinoutona niin, että heitän vuorotellen lelua ja kapulaa, meni vieraan puukapulan kanssa hienosti. Tässä kokeile sellaista, että koiran nostaessa kapulan et lähdetään hihkuen pallon kanssa karkuun, vaan tiputat pallon vaa sivulle ja koira saa ampua siihen kiinni. Koska L luovuttaa edessä, pallo olis parempi olla jalkojen välissä tms keskellä, mutta meillä se ei oikein toimi. Ajattelin että joka toinen kerta eri sivulla, niin ehkä se pysyy suorana silti?

-häiriöruutuja lisää, siis niin että matkalla on ties mitä kapulaa ja rompetta eikä niistä saa välittää. Opeta koira naksun avulla etsimään ruutu ja merkki katseellaan - siis oikeesti opeta!

-superpitkä matka ruutuun, johon oli yhdessä jätetty namialusta. Varmaan joku 50m. Sinne pinkoi täysiä ja viis veisasi suoraan matkalla olleesta merkistä tahi sivussa olleista häiriömerkeistä. Motivaatioharkkojakin on varmasti aina välillä hyvä tehdä.

-kokeessa jopa 40% ajasta menee liikkeiden välisiin siirtymiin, arvostelun kuuntelemiseen ja uuden liikkeen alkamisen odotteluun. Sillä ON väliä miten se väliaika ollaan - ja ylläripylläri, sitäkin pitää harjoitella!

Sieni kävi pariin otteeseen myös kentällä. Laskin pennun tolpasta irti ja pyysin mukaani ja sillä ei kyllä käynyt mielessäkään lähteä johonkin muualle, kuten toisten koirien luokse tms. Eikä oikeastaan mullakaan ollut sellainen olo, että uskaltaako sen päästää vai ei, sen kun päästin vaan. Se on vaan jotenkin niin paljon varmempi ja "helpompi" kuin mudi oli. Johtuuko se rodusta, sukupuolesta vai vain yksilöstä, siihen en osaa ottaa kantaa. Muistan yhä kun olin mudin kanssa treeneissä ja kun joskus ekaa kertaa olin uskaltanut pitää sen vapaana koko treenin ajan. Olin ihan ekstaasissa siitä että se pysyi hollilla. Ja sillä oli ikää kyllä huomattavasti enemmän kuin 4kk!

Pentu piti kontaktia, reagoi nimeensä ottamalla kontaktin, istui (toimii pelkällä sanallisella käskyllä), meni maahan (tarttee käsiavun), tuli sivulle ja imuttui muutamia askelia ja 90 asteen käännöksiä ja istui paikallaan. Eräs treenikerta venyi vähän liian pitkäksi ja lopussa paikallaoloa tehdessäni pennun keskittyminen hieman herpaantui, ja se ehti nousta pariin kertaan kun oli pisin matka ja aika. Helpotin sitten jäämällä ihan lähelle ja ottamalla tosi lyhyen ajan, että saatiin onnistuminen. Lisäksi se kantoi metallikapulaa ihan huvikseen ja puukapulan kanssa naksuttelin sille kapulan haukkaamisia (eh, aloita treeni aina vieraassa paikassa häiriössä, eikö! Mutku se pelitti, Sieni on aika epeli!). Narupallolla pelattiin myös, ihan hyvin se tuo lelua takaisin, tosin rallatti kyllä kunniakierrokset sen kanssa ensin, mutta ehkäpä se ei haittaa :D

Ja silmät rähmii tosiaan molemmilla, ELL-aika huomenna. Saa luvan mennä töppösen vakuutukseen, sillä se ekana alkoikin :P

--

Ai niin, hauska havainto kentän reunalta: kun mudi hyppäsi kentällä lelua tavoitellessaan tms, Sieni teki kanssa hypähdyksen kentän reunalla. Hieman niinko paita ja perse? :D Apinoisipa pentu jotain hyödyllistäkin mudilta! No vakavissaan, esineruutua mä meinaan aloittaa sitten joskus pennulle juuri niin, että se saa nähdä mitä mudi tekee.

Anteeksi en pysty

Sain eilen illalla ennen kahdeksaan, töistä juuri tultuani, soiton että olisi peruutuspaikka aamun jälkikokeeseen. Hetken miettimisen jälkeen päätin mennä, olen liian yllytyshullu...

Annoin pennulle aamulla jauheliha-raaka kala-kasvissose"puuroa", mitä koirat on syöneet pari viimeistä päivää tässä muutenkin. Paitsi mudi, joka inhoaa raakaa kalaa ja joka ei suostu tuota syömään, kokeiltu on. Ehkä kaahasin Puumalan mutkaisilla teillä liian kovaa pennun mahalle, koska se laattasi koko hirveän puuroläjän häkkiinsä. Oltiin pyörtyä siihen kalan hajuun! 8Q Patja meni muovipussiin ja ekaan vastaantulleeseen roskikseen ja ajoin ikkunat auki, että autossa kesti olla. Sieni laattasi uudestaan, ja vielä kolmannenkin kerran. Onneksi sieltä ei enää tullut kuin limaa.

Koepaikalla olin hyvissä ajoin ja otin hyppyesteet lelupalkalla, hyvin toimi koira. Koe alkoi yllättäen tottiksilla ensin. Koirien tarkistukset meni hyvin, mudi käyttäytyi nätisti. Meitä oli kuusi avoimen luokan koirakkoa, oltiin viimeisessä parissa. Aloitimme liikkeillä.

Juuri kun oltiin menossa kentälle, sinne ajoin pakettiauto. Tottiskentän kanssa samalla kentällä oli kierrätyspiste. Mudi tietysti kyttäsi ja tuhahteli että mikäs tyyppi sieltä tulee - se tekee aina niin jos ollaan jo jossain ja sinne tulee jälkikäteen joku vieras. Sain koiran kuitenkin jättämään moiset ja aloittamaan tottiksen.

Seuruu alkoi tosi hienosti. Ekaa ampumista hieman säpsähti mutta piti paikkansa ja kontaktin. Samalla alkoi se pakettiautomies n. 15m päässä kaataa autostaan metalliromua. Kilinkolin ääntä riitti. Mudilla meni korvat aivan luimuun, mutta kuiskailin sille "hyvä" ja se seurasi edelleen aika mallikkaasti. Lyhyt suora oli lähempänä pakettiautoa ja se vielä meni, mutta siitä henkilöryhmään = selkä pakettiautoon päin kävely oli liikaa ja koira alkoi jätättää. Henkilöryhmässä se väisti ihmisiä ja kauhisteli kolinaa, yksi lisäkäsky että rämmittiin sieltä jotenkin pois. Kehuin koiraa kunnolla, mutta en saanut sitä vapautumaan. Kolina jatkui edelleen. Taisi olla tyydyttävä.

Liikkeestä istumisen seuruussa koira pälyili tyyppiä, mutta istui kuitenkin. Muistaakseni erittäin hyvä. Yritin taas kehua koiraa ja sanoa että anna olla, mutta ei auttanut.

Liikkeestä maahan menossa oli kuulemma mennyt maahan, mutta poistuttuani pari askelta koira oli noussut puoliksi istumaan ja oli ihan kyyryssä kun käännyin. Ekaan luoksetulokäskyyn ei reagoinut mitenkään. Huusin uudestaan, ja koira lähti tulemaan komeaa banaanikaarta kiertäen pakumiehestä poispäin. Päästi muutaman raivoisan haukun matkalla ja juoksi mun oikealle puolelle taakse. Siitä käskin sivulle, tuli. Nyt varmaan taisi jo alkaa näkyä, että en todellakaan ole tyytyväinen, mitä hittoa sä niinku teet oi koirani?! Puutteellinen.

Liikkeestä seisomiseen en saanut koiraa seuraamaan, se jätätti. Lisäkäskyin sain sen mukaani. Seisomaan pysähtyi ja pysyi, mutta oli ihan lintassa. Puutteellinen tai tyydyttävä?

Tasamaanoutoon mennessä koira oli aivan luimussa. Haki kuitenkin yllättävän hyvin, vaikka sanottiinkin että kaipaa lisää voimaa menoon, nostoon ja palautukseen. Se kuitenkin TOI sen kilon kapulan tuossakin tilassa! Tyydyttävä tai hyvä tai joku.

Hyppynoutoa ei nähty. Kiersi mennen tullen ja kapulankin toi sinnepäin. Puutteellinen.

A-esteellä sama. Puutteellinen.

Eteenmenossa seuruu kohtuullisen ok, lähti aivan vinoon paikallaolomerkkejä kohti, oli hidas ja epävarma. Käskin maahan ennen tuomarin lupaa. Puutteellinen kai.

Paikalla makuussa vilkuilin olan yli välillä (eikö avossa pitänyt olla piilossa? Ei meillä vaan!). Melu oli loppunut ja koko pakumies häipynyt jossain vaiheessa, tässä sitä ei enää ollut. Katsoessani koira makasi, istui, makasi. Palatessani koiran luo se istui taas. Oli kuulemma noussut monta kertaa, rapsuttanut itseään (selkeä sijaistoiminto) ja ollut levoton. Ei kuitenkaan ollut liikkunut yhtään. Puutteellinen taisi silti olla.

43p. Hyväksytyn rajahan on se 70. Yksi teki vielä meitä huonomman tottiksen ja yksi sai maailman vituttavimman 69p. Kolmella eli puolella oli tottiksesta riittävästi pisteitä koulariin. Tuomari kätteli, katsoi silmiin, ja sanoi "olen vilpittömästi pahoillani tästä". Vastasin, että niin minäkin. Olisikohan mun pitänyt keskeyttää aiemmin? Mentiin varmasti aivan toimintakyvyn rippeillä mutta mentiinpä kuitenkin.

Koska olin maksanut kokeen ja ajanut 120km oksennuksen hajuisessa autossa, päätin jäädä maastoihin. Siinä odotellessa kävin ottamassa estenoudot ja kas kummaa, kyllähän se nyt taas normaalissa vietissään ne suorittaa. A:n kyllä yritti kiertää sekä mennessä että tullessa, mistä kielsin ja otin uudestaan kunnes teki oikein.

Jälkien arvonnassa olin arponut meille ekan, wohoo! Ehdin hyvin kusettaa koiran ja laittaa sen autoon venaamaan hetkeksi, ennen kuin tuomari saapui. Metsä oli harvapuista, sammalpohjaista, helppokulkuista maastoa. Yöllä oli satanut/ollut kosteaa ja paikoin oli edelleen märkää. Jalanjäljet näkyi aina välillä sammaleessa ja myöhemmin tulleissa kallio-jäkäläkohdissa meinasin liukastua persiilleni useamman kerran.

Janalle koira lähti hitaasti ja otti heti parin metrin kuluttua jäljen vasempaan. Arvelinkin, että ei se vielä tässä ole, ja pian kuuluikin "väärä jälki". Koira totteli kutsua (aaltoja!!). Lähetin sen uudestaan ja koira eteni nyt määrätietoisemmin, mutta vähän poukkoillen. Huomattavasti suorempaan olisi ollut toive. Lopulta ihan muutama metri ennen takamerkkiä koira nosti jäljen oikeaan. Edettiin liinan mitta kunnes tuli "takaisin janalle". Koira kääntyi nytkin kiltisti käskystäni, mutta lähti sitten kyllä kanssa painamaan kuin höyryveturi. Naru tippui käsistäni. Janalta 32/40p. Kaksi pistettä meni tuosta ei-luotisuorasta etenemisestä ja kuusi takajäljestä. Arvostelu tuntui oikeudenmukaiselta. Kun poistuimme metsään, autossa tapettiin sikaa. Tai siis koiranpentu ilmoitti mitä mieltä on moisesta hylkäämisestä. Mikä huuto! o_O Onneksi mudia ei haitannut, mua kyllä särki korviin...

Jäljellä tosiaan poukkoilin koiran perässä, se painoi metsäpätkät aika haipakkaa. Jäkälässä ja kalliolla hidasti selvästi. Eka keppi oli tosi kaukana, sitten oli aika pian toinen, ja taas pitkä jäkäläsuora ilman mitään. Tällä suoralla lähti iso lintu ihan melkeen jaloistamme ja pelästyttiin molemmat ihan saatanasti. Sanoin koiralle että anna olla ja kehoitin jatkamaan jälkeä. Jatkoi hyvin. Jossain vaiheessa koira nuuhkaisi yhtä kumparetta, mutta ei pysähtynyt, ja mä ajattelin olisko siinä kuitenkin ollut keppi. Katsoin mutta en nähnyt. Ehkä oli kuitenkin ja olisi pitänyt käskeä koira takaisin etsimään se. Toisaalta ajattelin jo mennessä, että tulosta ei tuu ja ihan sama, tää on töppösen jälki, en puutu mihinkään. Tehköön ihan mitä tekee ja ajakoon vaikka sen kilsan ilmaisematta jos ei ilmaise. :P Muuten ei mitään havaintoa ylitetystä kepistä, eli kaksi keppiä siis jäi matkalle. Taskussa oli 3+1. Jäljeltä siten 32p+3x20p + 30p = 122p(/170). Aikaa meni jäljellä 18min (/30min), lisäksi käytettävissä paluuaika tottiskentälle 12min, ja hyvin ehdittiin.

Esineruutuun sai mennä suoraan jäljeltä tultuaan, se oli pienen kävelymatkan päässä tottiskentän takana. Mukavaa sammalpohjaista mäntymetsää, varsin samanlainen kuin missä mä taidan tyypillisesti treenata. Koira katosi näkyvistä vain ihan satunnaisissa kohdissa tuuheiden puiden taakse. Tuuli oli aika olematon. Lähetin ensin melkeen vasemmasta sivusta ja tajusin heti, että miksen laittanut koiraa menemään sitä sivua pitkin.. kaikesta huolimatta oli vielä vähän painetta ohjaajalla eikä sen järki oikeen juossut :P Koira poukkosi siitä hetken edettyään vinosti oikeaan ja toi saman tien esineen, pienen pyöreän nahkaisen kukkaron. Se oli siis oikealla takana, ei ihan kulmassa kuitenkaan. Lähetin uudestaan samasta kohtaa mutta eri suuntaan ja nyt koira tsekkaili ruutua itsenäisesti sinne sun tänne. Kävi kerran aika lähellä edessä ja haistoi kumparetta ja katsoi hetken minua. Onneksi en sanonut mitään ja koirakin jatkoi itse etsimistä. Aika pian tuli vasemmalta takanurkasta lasten vaahtomuovinen rantasandaali. Tuomari seisoi hyvin lähellä minua ja autoin koiraa sanomalla sille "hyvä" kun se oli tulossa. Että huomaa varmasti kumpi ihmisistä on minä ;D Aikaa jäi vielä reilusti yli. Kysyin, oliko siinä esine mihin koira jäi seisomaan, ja onneksi ei olisi edes ollut. Joku haju vain, tuomari taisi sanoa että joku koira pissi ruutuun, ehkä se oli juuri se. "Erinomainen suoritus, koira työskentelee hyvin itsenäisesti mutta se tarkastaa alueen kokonaan, liikkuu hyvin ja etsii määrätietoisesti. En keksi mitään mistä vähentää pisteitä, luovutuksetkin on kunnossa." 30/30. Kysyin, onko koiran vauhti tuomarin mielestä riittävä, ja hää sanoi että kyllä on. Vauhti on koiran temperamentin mukainen ja sekopäänä kaahottaminen ei ole mikään itsetarkoitus. Sanoi arvostavansa itse enemmän sitä, että vauhtia on vähemmän ja keskittymistä enemmän. L:n työskentelylaukka riittää mainiosti ja siitä kuulemma näkee, että se kyllä tietää mitä tekee ja sillä on nenä auki heti, eikä se vaan lauko siellä. No hyvä, jossain oon ees onnistunut! Kysyi miten tottis ja jälki meni ja siitä tottiksesta tuli vähän höpöteltyä, sain vertaistukea. Joskus ollut tuomarilla vähän vastaava koira.

Maastot yhteensä 152p (koularin alaraja 150p) ja ihan himpan nyt kävi uudelleen vituttamaan se tottis. :( Tottistuomari tuli vielä uudelleen pahoittelemaan että juuri meille sattui se häiriö, ja mietittiin yhdessä mistä koiran reaktio johtuu ja mitä sille voisi tehdä. Kotimatkalla kerkesin miettiä kaikenlaista ja oikeastaan mulla on nyt vähän sellanen olo, että entä jos olen vallan yliarvioinut koko koiran. Jos sillä ei vaan ominaisuudet riitäkään? Mä jännitän ja tulee joku tollanen sille tosi paha häiriö ja sen pää ei vaan osaa käsitellä sitä? Joku toinen koira ei varmaan olis välittänyt paskaakaan, mutta meidän terävä, puolustusviettinen, pehmeä elukka, joka ensin uskoi että ollaan vaarassa ja halusi vahtia ettei se hyökkää meidän kimppuun, sitten paineistui kauheasti kun en ollut tyytyväinen sen tottikseen. Jonkinlainen "johtajuusongelma" tai luottamuskysymys se varmasti kanssa on - jos mä sanon että lopeta jo niin koiran pitäisi luottaa että tiedän kyllä mitä tehdään. Toisaalta, jos sillä olisi vietit kaakossa, se ei ehkä välittäisi lainkaan. Mutta tulee meille treeneissäkin tilanteita, että koira heittäytyy tohon moodiin ja silloin se ei kyllä leiki, syö sentään. Sitä on vaikea saada lopettamaan ja keskittymään taas tekemiseen.

Kakkosluokassa tuli kaikkiaan vain yksi tulos kuudelle osallistujalle. Ykkösissä oli parempi onnistumisprosentti ja ainoa viestikoirakin sai koularin.

Sieni oli tosiaan mukana, koska ukko oli seisojan kanssa pitkän päivän metsässä. En raaskinut jättää pentua niin pitkäksi aikaa yksin. Se oli esillä aina välillä ja tervehti taas x ihmistä (isot miehetkään ei pelottaneet lainkaan. Yksi partaveikko tuli kysymään että arasteleekohan se häntä, ja mä sanoin että tuskin. pentu oli jo sen kimpussa kun tyyppi oli vasta kyykistymässä moikkaamaan :D). Siene katseli aikuisia koiria ja pyydettäessä otti silti hienosti kontaktia minuun, ja uskoi myös hyvin kieltoa (no, remmikin tietysti loppui samalla, mutta sanallisella äp!:llä tuli hienosti takaisin päin) mennä niiden luokse. Lisäksi pentu kuuli ampumista muiden tottisten aikana. Olin tarkoituksella vähän kauempana, jossain ehkä 30-40 metrissä. Ei sillä korvakaan värähtänyt, oli taas niin paljon kaikkea muuta katsottavaa, maistettavaa ja ihmeteltävää asiaa että paukut meni aivan ohi. Ehkä mun tulevaisuuden toivo on vähän tasapainoisempi eikä niin... vaikea villielukka kuin mudi?

--
Ai niin, huomasin tottiksen jälkeen että koiralla rähmii toinen silmä aika hirveästi. Yritin katsoa onko siinä reikää, jos se olisikin Lykyn kanssa perjantaina loukannut silmänsä eikä selkää/lonkkaa kun kiljahti. Ei löytynyt mitään, kotona hyvässä valossakaan. Aristaa jotenkin normaalia enemmän kuitenkin sen puolen silmän katsomista. Jospa siellä on vaan ollut roska tai jotain? Putsasin sen silmävedellä ja se ei ainakaan kirvellyt tai mitään, koska koira oli nätisti. Jos silmä on ollut ärtyisä niin se varmasti on häirinnyt herra pehmeän viettikestävyyttä osaltaan.

Lisää kuvia

Iso KIITOS kuvista Eeva! :)



Loput kuvat

Mugilitytunti

Töppösen agitunnilla pohjana oli tämä Anna Strömin rata. Muurin (5) tilalla oli tavan hyppy, koska muurin kaikkia osia ei löytynyt. 14-hyppy hypättiin toiselta puolelta.

Ihan hienostihan se meni, kuitenkin löytyi myös hinkattavaa:

-vitoshypyn voi pyörittää molemmilta puolilta, yllättäen "vasemmalta/ylhäältä" oli sujuvampi
-kummassakaan tapauksessa älä saata kutosputkeen, kyllä se irtoaa itsekin
-ysiputkesta koira ampui pöpelikköön asti kun en ohjannut. kun äänellä kerroin missä olen, käännös oli sujuvampi, mutta niitä putkijarrutuksiahan olisi ihan syytä opetella...
-A:n alakontaktin juoksi ekalla läpi. Muista selkeä käskytys kunnon äänellä, ei hiljaista puolikäskyä :P
-13-14-väli huomattavasti sujuvampi valssilla kuin takaaleikkauksella

Sieni pääsi tervehtimään ihmisiä. Treenikamujen lisäksi paikalla oli kolme lasta. Niiden mielestä koiran nimi oli käsittämättömän hilpeä ja ne kysyi minkä lajin sieni se on. Kysyin ehdotuksia, ja päätyivät mustaan kärpässieneen :D. Lasten äänekkäät hippaleikit oli pennusta vähän jänniä, ja ylhäältä päin silittämään ojentuvia käsiä pentu väisti. Kun lapset kyykistyi ja tarjosi kättä alakautta, pentu meni haistelemaan. Yhdelle annoin nameja ja tosi nätisti Sieni otti, ei tosiaan arastellut mutta ei myöskään vienyt koko kättä ;) Lisäksi ennen esteiden korjaamista pentu pääsi vielä hämärälle kentälle tekemään kahdesti täyspitkän suoran putken. Avustaja piti pannasta ja kutsuin pennun putkeen. Hienosti osasi eikä hämäryys arveluttanut yhtään. Vakituisista treeniajoista huomaa hyvin kuinka syksy etenee - tänään lopputunnista laitettiin ekaa kertaa kentän valot päälle.

Lykky

Treffattiin taas Lykky. Mulla oli kokeeksi koko lauma mukana. Tytti juoksikin aluksi tosi nätisti malineidin kanssa, mutta enimmän spurttailun laannuttua alkoi mennä riitelyksi. Lykky oli edelleen virtaa täynnä ja olisi halunnut jatkaa. Se ilmoitti tahtonsa rajuun tyyliinsä, mistä arvon seisoja veti herneen nenään ja sanoi että mee kersa v*ttuun siitä näpsimästä. Vein seisojan autoon ja oltiin loppuaika kolmen koiran kesken.

Lykky taklaa


Ei mein koirat kerjää... (toi yks ei oikeesti ees tajua mitään :D)


Lykky juoksee suurimman osan ajasta suu auki ja napse vaan käy kun se haukkailee ilmaa :D Olen varma, että vaan ilmaa - mudi kyllä antaisi kuulua jos leuat edes hipoisi sen karvaa!


Sieni ei tajunnut miksi isommat välillä ärtyili toisilleen. Sillä oli vaan KIVAA!


Kolareita ja kaatumisia valitettavasti sattui. Lopussa mudi kiljahti ja kun käännyttiin katsomaan, se oli maassa lonkallaan (muistaakseni?). Lykky oli siinä kanssa. Mudi nousi ja tuijotteli oikean lonkkansa ulkosyrjää. Hampaanjälkiä siellä ei ollut, joten eiköhän se vaan kaatunut tai törmännyt Lykyn kanssa. Ei ontunut eikä aristanut, mutta oli ihan häntä alhaalla eikä sitä huvittanut enää yhtään. Lähdettiin sitten pois.


Mitä tässä tapahtuu :D


Awww :D

Sieni 17 viikkoa

SIENI 17 viikkoa: 44cm, 11kg.

Ei mahda mennä pitkään että se ohittaa mudin (49cm, 16kg).

Pennulla on nyt varmaan aika lailla elämänsä hetket. Se on kasvanut sen verta että se on päässyt piireihin eikä isot ällöä sitä (ja sen jalat riittää että se pysyy ulkonakin vauhdissa mukana), mutta se on vielä niin pentu että sitä ei tartte panna tiukasti ruotuun ja sillä on pennun oikeuksia harjoitella asioita. Se roikkuu mudin kaulavilloissa tosi kipeen näköisesti melkeen koko ajan, sisällä ja ulkona. Tytin naamalle se hyppii kanssa aikasen härskisti. Kyllä ne välillä sille jyrähtää ja pentu alistuu, mutta kunhan se vähän tuosta kasvaa niin luulen että sillä ei oo enää lupaa olla lainkaan noin raju isoja kohtaan. Jännityksellä seuraan tilanteen kehittymistä! :D Ei todellakaan tartte katsoa telkkua kun toljotetaan miehen kanssa koiria kaiket illat. ;)

Mitä tapahtui?

Käytin koirat lähimetsässä vain parinkymmenen minsan iltakäppäilyllä. Juuri ennen kun oltiin tulossa polulta pururadalle, mudi kertoi että tiellä menee joku. Kiitin koiraa ja odotettiin hetki, ettei pullahdeta juuri sen tyypin jalkoihin. Polku nousee jyrkästi ylämäkeen ja risukkoa on sen verta, että pururadalle ei juuri näe polulta. Alkoi jo hämärtääkin. Pyysin koirat luokse ja käskin ne käsimerkillä taakseni odottamaan että menen itse ensin. Mudi odottaa, pentu ei. Se tulee sieltä mun ohi aika monta kertaa ja ohjaan sen aina takaisin pikku hiljaa ärtyen. Lopulta pentu "karkaa" pururadalle asti ja kuulen että sieltä tulee joku. Tiuskaisen pennulle että ala tulla sieltä takaisin, kutsun nimellä ja tule-sanalla. Ääneni on varmasti varsin ärtynyt mutta onneksi pentu lopulta kuitenkin kävelee takaisin päin. Pururadalla otin sen hihnaan ja säädettiin siinäkin aikamme, kun tiuskaisin sille vetämisestä ja toisaalta vedin sitä perässäni, kun se haroi vastaan "en halua tulla teidän kanssa". Lopulta pentu heittäytyi täysin passiiviseksi ja todellakin sain vetää sitä perässäni. Se ei tullut vaikka pyysin ja käskin ja kun suutuin sille luoksetulon tottelemattomuudesta, sitä kiinnosti vielä vähemmän. En ole koskaan aiemmin joutunut vastaavaan tilanteeseen. Tuntui kerta kaikkiaan käsittämättömältä miten juntturaksi se pystyikin heittäytymään!

Vietiin mudi sisälle ja menin pennun kanssa takaisin ulos. Eli siis pakotin sen tulemaan kun se ei todella vapaaehtoisesti olisi lähtenyt. Pihalla se tuli sattumalta perässäni naru löysällä, kovin haluttomana yhä, ja kehuin sitä. Pentu heräsi eloon. Takanani se käveli edelleen mutta oli kuitenkin läsnä. Kutsuin sitä ja tyyppi tuli varovasti luokse. Kerroin miten hieno pentu se on ja pentu sai kauhean hepulin. Sattumalta mies ja Tytti tuli juuri omalta pissalenkiltään ja koirat leikki hetken. Mies piti pentua sitten pariin kertaan kiinni ja tein luoksetulon. Normaali, iloinen, vauhdikas pentu oli palannut. Jalkojeni takana kävelemistä se kyllä jatkoi ja sain tosissani kannustaa, että mene vaan, ennen kuin se siirtyi normaaliin edellä kävelyyn.

Mitä helvettiä tapahtui?!

Ensinnäkin ainakin mä olin aivan epäreilu. Sienelle ei tosiaan ole opetettu mitään takanaodottamiskäskyä ja vaikka käsimerkki on paikallaoloharkoista tuttu, ei se sitä silti itsestään ymmärtänyt. Ärtyilin koiralle, vaikka ei ole sen vika että olen laittanut sen tilanteeseen missä se ei ymmärrä ohjeitani ja sitten vielä suutun kun se ei "tottele" (pysy siellä takana venaamassa). Ei ole koiran vika, että sieltä tulee ihminen ja mulle tulee kiire kerätä piskini kasaan.

Ei ole myöskään reilua kutsua koiraa vihaisella äänellä. Sille on opetettu kimeä "sieniiiii" ja sitten kun painokkaasti murahdan "SIENI!", se kääntyi katsomaan että mitähäh. Ja meikä sanoo että ala tulla nyt takas sieltä ja pentu tuijottaa yhä että mitähäh ja minä hermostun. Oi voi voi, ei näin. :(

Se on aika "kiltti" ja ottaa normaalisti ohjeet hyvin vastaan. Se haluaa olla väleissä ja tehdä mieliksi, koska tulen siitä niin iloiseksi. Se näemmä ottaa myös hyvin raskaasti kun sitä kohdellaan epäreilusti ja kerta kaikkiaan kieltäytyy olemasta lainkaan tilanteessa läsnä. En tiedä, onko moinen passiivisuuteen väistäminen huono asia, mutta en mä oikeastaan osaa olla huolissani löytäessäni tällaista käytöstä. Ihan täysin ohjaajan moka saattaa koira sellaiseen tilanteeseen ja olen kauhean pahoillani että näin kävi. Onneksi pentu on ollut aivan normaali eikä sille jäänyt mitään hampaankoloon. Minä menen itseeni ja jatkossa yritän olla oikeudenmukaisempi. Pentu kyllä tekee kun siltä pyytää asioita joita se osaa. Selvästi se nytkin kaikesta huolimatta yritti ymmärtää, kun takana kävelyä tarjoili vielä pihassa. Voi pieni Sieni.

Hallilla

Kaverin kanssa hallilla treenaamassa. Oli koirat taas työpäivän ajan autossa ja mentiin heti.

Töppöselle pientä rataa, jonka poimin hallilla olleesta harjoituskirjasta:


Keppejä tosiaan vaan yksi runko eli 6kpl. Kieputtelin koiraa radalla vaikka millä eri tavoilla. Paras oivallus oli "ylhäältä alaspäin" keppejä tullessa, kun halusin kääntää koiran kepeiltä keskimmälle hypylle: pystyin kääntämään omaa kroppaa koiran vielä pujotellessa ja se malttoi silti pujotella loppuun, mutta kääntyi tosi ketterästi heti keppien jälkeen. Jos en tehnyt näin, kaarroksesta tietysti tuli paljon suurempi. Hei, nää perusasiatkin voi joskus ihmetyttää kun ne käytännössä toimii :D

Sieni teki putkea. Kaveri piti pentua pannasta ja minä kutsuin toisella puolella. Pentuputki oli jostain syystä kauhean epäilyttävä ja tyyppiä sai maanitella sinne hyvän tovin. Nyt löytyi jotain mitä se vähän arkailee! Pentu kyllä mahtui putkeen ihan hyvin, mutta ehkä se tuntui kuitenkin ahtaalta tai jotain? Normaaliin putkeen meni hienosti, pidensin putkea heti, ja jälkimmäisellä otoksella käänsin putkea mutkalle ja lopuksi kevyesti s-kirjaimen muotoonkin. Tein myös tosi lyhyttä putkea niin, että ohjasin pennun sivulle, jätin siitä odottamaan ja kutsuin läpi. Sivulle se hakeutuu käsiavulla hienosti. Ekalla vähän varasti odotuksesta mutta sen jälkeen malttoi sekä odottaa että tuli hienosti läpi! Kaikkein hauskinta oli kuitenkin katsoa pennun puuhailua, se oli ihan lentoon lähdössä <3 Hei mä tulin täältä putkesta! Sit sä olit siellä vaikken nähny sua! Vähän ihanaa!

Töppöselle myös tokon merkkiä/ohjattua noutoa. Päätin kokeilla namialustaa merkin takana ja olin vienyt sen sinne yllärinä. Otettiin liike ihan alusta ja kaveri vei kapulat. Koira lähti merkille hitaalla laukalla - se on sen merkki, että se meinaa myös mennä sinne, eikä ammu ohi kapuloille. Kehuin kun oli merkillä ja tomppeli ei silti huomannut namialustaa. Olin menossa näyttämään niin sitten se tajusi että seisoo melkeen sen päällä :D Uudella toistolla kaveri vei (kävi nostamassa) taas aluksi kapulat. Nyt oli kova vauhti merkille eikä aikomustakaan karata minnekään. Seuraavaksi otin koiran huomaamatta alustan pois ja palkkasin merkille menon vaan lelulla, oli vauhdikas sekin. Lopuksi vielä yksi alustan kanssa.

En malttanut olla ottamatta kerran myös loppuosaa. Vein koiran merkille ja peruutin vain hieman sen eteen seisomaan. Noudatin vasemman. Nopea käden huiskaisu ja käsky niin kyllä vaan pelittää suunnat. Vapautus vauhdista, oli hieno :)

---

Kotiin tultiin takapihan oven = kellarikomeroiden/varaston kautta. Siellä oli joku täti. Mä huomasin eka että on valot päällä, mutta oli niin hiljaista niin aattelin että jollain on vaan jäänyt. Sieni meni edellä kulman taa ja sanoi buh ja tuli äkkiä takaisin. :D Sitten tuli täti esiin ja töppönen meni mun ja sen väliin ja sanoi @a!#454566adprkl!!!! Vaiensin mudin joka jopa kuunteli ja hiljeni. Täti jäi höpöttämään kaikenlaista aina säästä alkaen päätyen tottelevaisiin koiriini. Jaksoin kuunnella mudin takia. Sille tekee hyvää just tällaset, että kilareiden jälkeen ei vaan häivytä vaan höpötän tyypin kanssa ja koira saa todeta, että ei tässä tosiaan ollut mitään. Sieni ei ollut lainkaan kiinnostunut tädin moikkaamisesta, töppönen olisi mennyt sen luokse lopuksi, mutta käskin sen pois. Mudiin ei tällasissa voi ollenkaan luottaa, se saattaa eka mennä ihan ookoo sinne ja sitten alkaa murista ja varmaan voisi napatakin.

Tiistain touhut

Otin koirat yöllä autoon mukaan lähtiessäni töihin. Nyt on hetken se vuodenaika, kun autossa ei tule liian kylmä eikä kuuma. Lähtökohtaisesti koiran säilyttäminen autossa ei minusta ole mikään hieno juttu, tilaahan on about yhtä paljon kuin jos häkittäisi kotona. Toisaalta osa koirista selvästi tykkää autoon menemisestä ja pysäköidystä autosta ympäristön tarkkailusta. Keskivertokoira pönöttää yksin kotona ihan riittävästi, ja jos sen yksinolon voi välillä suorittaa vähän eri tavalla, se on varmasti vallan tervetullutta vaihtelua. Niin tai näin, mudin mielipide ei jätä arvailujen varaan. Työvaatteita päälle vetäessäni se kyllä tasan tietää mitä ne meinaa, eikä edes nouse pöytäni alta kun teen lähtöä. Jos kysyn että haluutkos tulla mukaan, se repeää nahoistaan ja alkaa kiljua. Olen joka kerta miettinyt, herääköhän kuinka moni naapuri ja mitä ne oikeen ajattelee :P Tänään yritin imuttaa koiran nameilla olkkarista eteisen kautta rappuun ja pihalle. Muutama IUHHH! siitä pääsi silti mutta huomattavasti vähemmän kuin normaali huuto. Että on se autoon mukaan pääsy vaan niin parasta, niih!

Oli ajatus käydä suoraan treenaamassa jotakin jossakin, mutta kävin ensin pennun kanssa keskustassa. Käppäiltiin kauppakeskuksen kortteli ympäri ja siihen tuhraantui sellanen puoli tuntia. Sen jälkeen olin niin uupunut että ketut me mitään enää treenattu :D Ajettiin kotiin vaan. Remmissä pentu käveli yllättävänkin hienosti. Toki se välillä kiristi narun, mutta sitten vaan odoteltiin että löysää. Suunnastakin välillä piti neuvotella mutta aina mä voitin kuitenkin. Roskia se poimi x kpl, pari epäilyttävää kielsin, ja yhden mäkkärin käärepaperin se ehti melkeen jo imuroida cheddarjuustoraitoineen ennen kuin ehdin väliin. Arvon kanssaeläjät, olisko mitään jos ne vtun roskat menis roskikseen... alkuun pentu yritti sinkoilla ohi kulkevien ihmisten luokse "moi olen sieni" mutta estin sen vain narulla ja kehuin kun palasi takaisin mua kohti. Moinen touhu sammui aika nopsaan, kun ihmisiä meni niin paljon ja oli tuhatmiljoonaa muutakin kiinnostavaa asiaa. Kaksi henkilöä kävi juttelemassa ja rapsuttamassa pentua, sattumalta molemmat vanhoja miehiä. Sienestä se oli kivaa. Jälkimmäisellä oli suljettu sateenvarjo kädessä ja pentuhan roikkui siinä alta aikayksikön! Hävetti minkä naurulta kerkesi. :D Onneksi papparainen oli varsin ymmärtäväinen ja nauroi itsekin vaan pennulle irroittaessamme sitä. Jos nyt ei tullut jo selväksi niin Sienestä kaikki oli parasta.

Illalla jätin pennun yksinyksin (mies & T on lintumetsällä, olivat eilenkin illalla. Kohta alkaa hirvestys ja ukko ei ehdi sieltä enää viikonloppuisin linnustamaan, ja tavoite olisi saada ammuttua Tytille edes yksi tirppa tällä kaudella) ja kävin töppösen kanssa urosfleksilenkillä tuossa lähilammen rantatietä pitkin. Se tarkoittaa sitä, että koiralla on fleksin mitta koluta pusikot, se määrää suunnan ja vauhdin ja meikä laahustaa vaan perässä. Haistelulenkki on urostelulenkki. Mudi oli varmaan kaivannutkin jo moista, en edes muista koska ollaan viimeeksi oltu.

Lopuksi vielä koiran vaihto ja Sienen kanssa takapihalle. Leikittiin ihan ajatuksen kanssa ja hienosti pentu taisteli ja palautti sekä voittamaansa että heitettyä lelua mulle. :) Muutama istuminen, maahan meno ja sivulle tulo namiavuilla.

---
Päivitys myöhemmin illalla: oli ollut pyypaisti lähellä! Koira pelittää ja sitten ukko ampuu ite ohi...

Kaikenlaista

Aamulla Luksi & Sieni treffasivat Lykyn. Oli vähän ongelmia mihin mentäisiin; paikka mihin pääsee autolla lähelle ja koiran voi päästää suoraan autosta ulos, paikka missä koirat saa vetää rallia irti ilman että ne jää auton alle ja missä ei ole ainakaan kovin tiheää puustoa tms mihin höyryjä päästelevä nuori neiti Lykky törmäisi. Omistajallaan on jalka paketissa & kainalokepit ja neiti mali ymmärrettävästi aika höyryissään. Töppönen oli alkuun ihan jees, mutta sitten alkoi mennä selkään hyppimiseksi. Uskoo se kun kieltää mutta herrrrmo menee itsellä olla jatkuvasti käskemässä alas. Sieni kesti yllättävän hyvin 19kg malin vauhdissa, eikä mitään liiskaantumisia sattunut. Vähän jännitti etukäteen mutta hienosti meni kaikki. :) Toivottavasti juoksutovereista oli apua ja Lykky oli edes hetken tyytyväinen! Otan varmaan ensi kerralla Tytinkin mukaan. Lykky oli toistaalta kovin raju, mistä meidän seisoja pahastuu kovasti, mutta toisaalta se tykkäsi myös vaan juosta kaahottaa ihan sekona, mistä meidän seisoja taas tykkää kauhiasti. Voisi olla vertaisensa juoksutoveri siinä, Lykky varmaan pysyy Tytin vauhdissa, mein muut koirat ei todellakaan :D

Sieni kävi toisilla rokotuksillaan. Pistettiin molemmat samaan kertaan, onneksi se oli yhä luvallista, vaikkakin ei-suositeltavaa. Erikseen pistäminen tuntuu minusta lähinnä rahastukselta, kuuskymppiä per laaki :P Vaikka tottahan se suosutiksen syy on, että jos tulee jotain reaktioita, niin tietääpähän varmasti kummasta piikistä. Pennun mielestä klinikka oli tumps tumps (se ääni kun kovasti heiluva häntä osuu seinään tai lattiaan), ihmiset oli tumps tumps, käpälöinti ja pikainen terveystarkitus ja rokotukset oli tumps tumps. Menivät antamaan tyypille jonkun nappulan ennen pistämistä, ja sen jälkeen pentu kyttäsi paketista otettavaa rapisevaa rokotuspiikkiäkin ihan fiiliksissä. :D Harmi että suun kautta nauttiminen ei auta, mutta eipä sitä haitannut lainkaan pistäminenkään, kun samalla sai - ah, nappuloita! Niska on hieman kutissut nyt tänään, muuten ei mitään ongelmia, eikä pentu ole ollut edes väsynyt mikä on myös tyypillinen rokotteen sivuvaikutus. Klinikan vaa'alla pentu painoi tasan 11kg.

Illalla oltiin kaverin kanssa tokoilemassa Urpolan kentällä. Sieni oli autossa mukana, mutta vain Luksi pääsi töihin. Teemana EVL läpi, liikkeet kahteen osaan. Ekassa tunnari, ruutu, seuruu ja metallinouto (hyppyä ei ollut) ja toisessa pätkässä luoksetulo, ohjattu nouto, zeta & kaukot. Päätin, että teen täysin kokeenomaisesti. En korjaa mitään, en palkkaa kehässä, ja palkkarasiat jäi autolle. Näytin koiralle palkkaa aina ennen kehään menoa. Kentällä oli kaikki merkit valmiina ja tahallaan vähän häiritsemään laitettu, mm. ruudun takana yksi luoksetulomerkki ja zetan merkkejä merkiltä ruutuun -linjan lähellä "takana".

Tunnarissa kapulat rivissä. Meni hitaalla laukalla, tsekkasi rivin oikealta vasempaan ja takas päin palatessa otti oman. Palautus ravilla, hieman vinoon eteen ja pyöritti kapulaa suussa. Pitotreeniä luvassa. Palautusvauhdin suhteen olen kai vähän luovuttanut mutta muuhun pelleilyyn ei pisteitä kyllä enää hukata :P

Ruutu oli merkiltä vasempaan. Merkille hienosti, ruutuun mennessä kaartoi niille zetan kartioille mutta korjasi itse linjansa ruutuun. Taisi mennä sivureunasta ruutuun, ehkä? Joka tapauksessa vähän jotenkin hassusti ja ehti ihan takanauhalle ennen maahan menoa. Oli kuitenkin kokonaan sisällä. Pyörsin puheeni kokeenomaisuudesta jo tässä ja koiraa kohti kävellessä kehaisin kerran "hieno ruutu". Loppuosa ihan ok Luksiksi, se seuruu on mitä on.

Seuruussa oli kaikenlaista härpäkettä. Oli hyvää pätkää ja oli huonoa pätkää. Paikkansa piti, mutta kontakti katkeili. Kaveri sanoi, että koiran seuruu on huonontunut kovasti esim. viime syksystä. Minusta tuntuu samalta. Mietittiin asiaa ja totesin, että olen kai treenannut sitä varsin vähän. Joko teen tosi lyhyttä pätkää missä palkka lentää koko ajan, tai sitten olen kokeessa missä kaavio on pitkä on kuin nälkävuosi eikä minkäänlaista palkkaa tule. Nyt pitää ihan miettimällä miettiä siihen jotain yllätyksellisyyttä ja palkata vaihtelevammin, jotta saisi koiraan lisää poweria.

Metallihyppynouto me tehtiin puukapulalla tasamaanoutona :D. Aloin kotona muokata metallin nostoa naksun kanssa niin kuin oli suunnitelma, enkä halunnut nyt sotkea treeniä ottamalla koko liikettä kentällä. Meno oli vauhdikasta laukkaa, nosto hyvä, paluu ravilla hieman liikkuria kohti kaartaen, mutta kuitenkin minulle oikaisten. Taisi olla ihan suorassakin ja loppu ok. Koira palkalle ja autoon toisen koiran vuoron ajaksi.

Luoksetulossa ei muistaakseni mitään ihmeempiä. Vai olisko loppuperusasento ollut vähän väljä/vino? Ekan pätkän vauhti oli vähän hidasta laukkaa, mutta seuraavalla ja vikalla pätkällä tuli kovempaa. Maahan menon karjaisin lujaa, koska vauhti oli niin kiihtynyt. Siihen nähden pysähtyi ihan ok. Vikan pätkän tuli kanssa reippaasti ja kaarsi hieman niin, että selvästi oli tulossa sivulle eikä eteen. Hyvä mudi!

Ohjattuun pyysin noudettavan, oikean, kapulan puolet lähemmäs kuin muut, kun tämänkin uudelleenohjelmointi on hieman työn alla. Merkkinä oli pieni punainen puolipallo pyynnöstäni. Ja siihen se sitten kosahtikin, ekalla oikoi vauhdilla kai vasemmalle kapulalle ja tokalla oikealle, tai toiste päin. Koira kyllä yritti ja oli vauhdikas ja ei selvästi vaan huomannut koko merkkiä, joten menin ihan metrin päähän lähettämään että onnistui. Siitä peruutin alkuasemiin. Suunnan otti hienosti ja palautuskin oli vauhdikas, joten kehuin äänellä ja peruutin hieman karkuun. Treenaa pieniä merkkejä nyt pelkiltään. Lisäksi virittely pitää miettiä uudestaan. Nyt on ollut vain "nouto". Kai siihenkin pitäisi ympätä se ruudusta tuttu "ensin merkki".

Zetassa seiso-maahan-istu. Maahan menoon asti hienoa työtä. Ekalla maahan-käskyllä ei reagoinut mitenkään ja käveli vaan mukana edelleen. Otettiin kulmasta uudelleen, nyt meni maahan, mutta koiran kierrettyäni mukaan otossa nousi vaan seisomaan eikä lähtenyt seuraamaan. Ööööh, herätys? :D Istuminen onnistui nätisti! Zeta meni tosi läheltä autoja ja koira kyttäsi palkkaansa, se varmasti aiheutti keskittymishäiriöitä. Muista treenata joskus tätäkin, tai jätä auto aina suosiolla vähän kauemmas.

Kaukot pyynnöstäni viimeisenä, ja olin päättänyt vakaasti että nyt todella muistan käydä nostamassa raiveleista jos ei elikko itse jaksa nousta. s-i-m-i-s-m. Ja mitä perkelettä, se teki kuulemma sellaiset 9½-kaukot! o_O Vika seisominen oli ollut jotenkin kummallinen asento ja sen takia oli tullut siitä maahan mennessä vähän eteenpäin, muuten oli ollut tosi nätti tekniikka ja SE TEKI KAIKEN EKALLA JA REIPPAASTI! Aaltoja vittu! Oli hyvä mieli laskea koira palkalle tämän jälkeen :)

Piirinmestiksissä sunnuntaina on kuulemma vielä reippaasti tilaa ja meitäkin houkuteltiin jälki-ilmottautumaan. Vähän tekisi mieli, mutta päätin kuitenkin että en rupea ahnehtimaan. Tarkoitus kun oli tehdä niin fiilistä kuin tekniikkaakin, joten seuraava koe olkoon vasta tuo oman seuran koe noin kuukauden päästä.

Leikkivideoita

Kuvailinpa tänään mökillä koirain touhuja, tässä muutama muistovideo itselle:

yksi
kaksi

Agilitykisoissa

Agikisoissa töppösen kanssa Pieksämäellä. Radat Sami Topran käsialaa, kuvattu kisapaikalla.

eka:


toka:


Eka oli mieleen ja näytti sujuvalta. Kirpaisi aika lailla, että lentokeinu vei meidän nollan.. 5vp, -4 jotakin sekuntia, sij. 3. Saatiin ruisleipä, pytty ja ruusuke. Mulla on niitä nyt säkillinen ja niille on ottaja Helsingistä, jonne oon menossa parin viikon päästä, ja luvannut kuskata ne sinne. Ei oo ihan mun sisustuselementtejä :P Harmi, etteivät jakaneet tällä kertaa kisalahjakortteja, ottaisin niin paljon mieluummin sellaisen. Ruisleipäkin taitaa lähinnä mennä kuivattavaksi ja hiirille...

Video ekalta radalta. Kiitos kuvaamisesta Anne!

Toka rata aiheutti ahdistusta jo katsellessani sen piirrosta seinällä. Kepeiltä tuolle hypylle vienti. Kun en vieläkään luota, että koira kisoissa pujottelee jos olen keppien vasemmalla puolella itse. Rataan tutustumisessa 7-8-9-10 -kuviokin oli yllättävän hankala; A:lta oli liian pitkä matka ekalle hypylle, maali- ja lähtöhypyt oli liian lähellä tyrkyllä, enkä vaan saanut siitä sujuvaa mitenkään.

No sehän menikin sitten ihan reisille. :D Se vitoshyppy hypättiin väärin päin eli eka HYL. Kymppiputkeen väärään päähän (joo, on se mahdollista :D), "toka" HYL. 15-hypyltä keinun sijaan puomille, valssini oli myöhässä eikä koira kääntynyt. "Kolmas" HYL. Siellä se koira pönötti että mitvit, ja sanoin sitten vaan että menevaan, otattin puomin alakontaktin, juostiin kymppiputken ja vikan hypyn kautta pois. Video on, mutta en jaksa pakata ja ladata moista sontaa nettiin asti.

Sieni pääsi väliajoilla kentälle palloilemaan. Valjaat on ihan ehdoton, koska tyyppi sinkoaa milloin minnekin. Ihmiset on jee ja koirat on jee ja kaikkein jee'ein (onko se sana?) oli pentumiitti. Keräännyimme sattumalta pentujen omistajat yhteen ja siellä sitten painittiin. Sieni oli selvästi isompi kuin kolme muuta pentua, ne oli varmaan jotain kymmenviikkoisia kukin. Huomasi, että tyyppi ei ole tottunut olemaan se iso, joka seisoo päällä kun toinen makaa selällään, ja Sieni katselikin vaan ihan "wtf, mitä mun nyt pitäis tehdä, miks toi kaatu tonne" :DDD

Menestyksen puutteesta huolimatta päätimme tukea järjestävää yhdistystä ostamalla makkarat (1e/kpl). Kummallekin ihan omat!







Tätä tarkoitin, kun sanoin, että yhteisremmikävelystä ei tule mitään. Kattokaa mistä toi vaaleempi vihreä remmi menee. Valitettavasti sorruin myös pariin kertaan vetämään pentua perässäni, kun se halusi jäädä toljottamaan jotain ja piti väistää autoa / toisia koiria. Kyllä siihen välillä sai ihan pyytämällä vauhtia, mutta välillä se ei kuullut mitään kun kyttäsi vaan jotakin. No, niin on mudillekin "mennään" -käsky opetettu. Käsky ja sitten minä menen, tulkoon perässä vapaaehtoisesti jaloillaan tai remmin vetämänä vaikka kyljellään vastustaen. Ikävää se silti minusta on, ei oo hyvä mieli kiskoa pentua yhtään mihinkään.

Tokoa, lintuja ja touhuilua

Töppösen kanssa Kattilansillan koulun kentällä. Sinne on tullut kaukalo, wtf! En rohjennut mennä sinne, vaan olin sitten vain koulurakennusten välissä asvaltilla.

Aloitin seuruulla, pk-tottiksen kaavio suunnilleen lyhyen sakaran pysähtymiseen asti (palkka siinä liikkeestä, en pysähtynyt). Hitaassa käynnissä huomautin kun koira vilkaisi muualle, muuten oikein hienoa työtä. Tämän jälkeen lyhyempää suoraa pätkää käynnissä ja juosten. Juoksussa meinasi vähän innostua liikaa, mutta ei haitanne, kokeessa se on viimeeksi jätättänyt.

Normitötsämerkkiä pelkiltään. Kapulat oli noin keskikapulan kohdalla läjässä. Hienosti kiersi kuitenkin vain merkkiä. Sen jälkeen alettiin säätää niiden suuntien kanssa. Maltoin kerrankin treenata vain yhtä osaa, eli vein koiran merkille seisomaan sen sijaan että olisin lähettänyt sen sinne - siinäkin kun on ollut säätöä eikä tuu mitään, jos yrittää korjailla montaa osaa yhtä aikaa. Palautin liikkeen melkeen siihen mistä sitä alettin opetella, eli noudettava kapula puolet lähemmäs kuin muut. Sehän oli ihan koiran sivulla kun aloitettiin. Sujui, mutta kun lopuksi päätin ottaa vielä keskikapulan pois ja kokeilla koko liikettä, koirapa meni sinne mikä oltiin viimeeksi noudettu, eikä sinne minne näytin. Keksin sellaisen, että nopealla "heittoliikkeellä" suunnat toimi. Nyt mun käsimerkki on ollut tosi pitkä käden ojennus. Voiskohan ratkaisu olla noin helppo?

Peruutusta kokeilin, kyllä se jotenkuten muisti. Kävelen itse koiraa päin ja äänellä käsken peruuttaa. Sitähän ei ole koskaan oikeen loppuun asti opetettu, ehkä pitäisi. :D

Lopuksi vielä koira kukkapurkkimerkille seisomaan, seisoin itse sen edessä aika lähellä ja heitin nameja niillä suuntakäsimerkeillä. Ensin käänsin katseeni valittuun suuntaan ja sitten nopea namin nakkaus sinne kyseisen puolen kädellä. Toimi.

Sieni touhusi olkkarissa istumisia, maahan menoja, odotusta ja sivulle tuloja. Ulos se pääsi itsekseen, pyörittiin takapihalla ja käytiin pyörävarastossa missä pentu ei ole koskaan ennen ollut. Katso video. Tarkoitus oli vaan kuvailla muistoksi pennun puuhia. Vein sen suoraan ulos tultuani mudin kanssa kotiin, ja pentu oli kovin uninen ja rauhallinen. Tuossa kohtaa missä se maistaa leikattua nurtsia ja meinaa saada hepulin muttei saakaan, väsymys näkyy hyvin. :D (Oho, se otsikkoteksti näkyy joka jumalan välissä! :D No ei mahda mitään, ei jaksa enää muokata. Kannattaa hei leikkiä videonmuokkaimella ja jättää leikki puolitiehen ;P)

Tytti on ollut aamusta asti miehen kanssa lintumetsällä. Ampumalupa-aika alkoi tänään ja pyssy lähti matkaan. Koska mitään ei ole kuulunut, meillä ei varmaan ole pyypaistia vielä tänään illalla.

Tottis/toko, jälki

Pk-kentällä. Alkoi sataa juuri kun aloiteltiin, mutta emmehän ole sokerista.

Vein ensin eteenmenolelun valmiiksi. Aloitettiin metrin hypyllä & vinoesteellä. Alkuun palkka lensi koiran yli pelkästä menosta. Oli hienoja, ei kieltänyt kertaakaan, eikä koskenut hyppyyn. Sitten käytin patukkaa noutokapulana (väliin huomio: ostettava 650g kapula tai kaksi, ja muutama ketjupanta. 450g kapula on aina jossain hukassa ja ainoa ketjupanta samoin... :P nyt kun on toinen koira niin onpahan hyvä tekosyy!) ja otettiin menopaluut noudon kanssa. Toimi. Vielä eteenmeno, epäilin muistaako se koko liikettä, ja vaikka lelu mun silmiin näkyi selvästi siellä kaukana, en tiedä erottiko koira sitä. Joopa, koirahan ampaisi matkaan kun sanoin vasta seuraa! :D Uudella otoksella malttoi seurata ja lähti vasta käskystä. Sitten hetkeksi autoon, virittelin kentälle merkin (pieni puolipallo), ohjatun ja ruudun (merkiltä vasempaan). Nimenomaan samaan aikaan, halusin kokeilla.

Ensin ohjattua, oikea kapula. Ekalla rynni merkiltä keskikapulalle reagoimatta stop-käskyyn. Näihin pitäisi varmaan puuttua vähän tiukemmin, koira hetkeksi jäähylle autoon tai jotain? Suunnat oli todella hakusessa eikä koko hommasta tullut oikeen mitään. Tuntuu, että koira kuunteli vain käskyn "hakee" ja jätti käsimerkin kokonaan noteeraamatta. Tässäkään se ei oikein ota stop- tai ei-käskyä kuuleviin korviinsa. Kunnon karjaisulla saan sen kyllä pysähtymään, mutta sitten se vetää korvat luimuun ja tulee epävarmaksi. Hmpf, tarttisin jonkun kultaisen keskitien; kuuntele ohjausta äläkä luule tietäväsi itse mitä tehdään. Tai entä jos se ei vaan osaa? Miksi se olisi yhtäkkiä lakannut osaamasta? Sillä on hei kokeesta ysikin tästä...

Väliin junnattiin pelkkää merkkiäkin, kun meinasi taas mennä ohi juoksuksi.

Kaiken tän jälkeen halusin tyhmänä vielä sen ruudun. Siellä oli valmiina yllärinamilätkä. Kyllähän se nyt ruutuun osaa, se on niin vahva liike. Virittelin alusta huolella ja koira katselikin ruutua. Vaan lähtipä hakemaan kapulaa, juoksenteli kapuloiden takana, meinasi mennä aiempaa eteenmenolelupaikkaa kohti, tarjosi toista kapulaa... voi voi. Näytin sille merkiltä ruutua uudestaan mutta ei silti. Lopulta mentiin ruutuun -> stop -> ruutuun ja sitten se löysi sinne. Toistot sujui sentään paremmin.

Meinasin panna koiran autoon, mutta totesin, että treenaan aina niin pienissä pätkissä ja kokeessa tarttee kuitenkin jaksaa putkeen. Treeneissä saa vielä palkkaa, joten pitääpä ottaa tietoisesti välillä oikeen pitkiä treenejä putkeen, niin saa koiraa väsymään. Saattaa olla, että kokeessa esim. kaukojen jumittaminen on ihan sitä, että se on vika liike normijärkässä (jossa viime kokeet on mentykin, kaukoista 5 - 7 - 6 ...) ja koira on yksinkertaisesti väsynyt. Enhän mä koskaan treenaa niin pitkään putkeen :P Siispä jatkettiin suoraan:

Pk-tottiksen avoimen luokan liikkeestä istu, liikkeestä maahan + luoksetulo ja liikkeestä seiso + luoksetulo. Toivottavasti ne on tuossa järkässä, en oo varma. Istumisen katsoin olan yli ja palkkasin heti oikeasta asennosta. Maahan menoa en tsekannut vaan poistuin suoraan, luoksetulon otin loppuun asti. Tuli hidasta laukkaa ja selvästi ennakoi stoppia vaikka käsky on eri, mutta tulipas eteen eikä sivulle! Seisomisen tarkistin olan yli, oli oikein. En ole tainnut koskaan poistua seisomaan jätetyn koiran luota pk-matkaa, pitääkin ottaa peili tai avustaja että näen ettei se varmasti hiippaile perään. Luoksetulosta vauhtipalkka, lähtikin kovempaa kuin edellisessä. Lopuksi vielä pari kertaa hyppyä ja vinoestettä, kun koira nyt ainakin läähätti ja oli vähän väsytetty. Pelitti silti kuten pitää. :) Kyllä se treeneissä osaa....

Oli jo koira autossa, kun pakkasin kamoja. Osui sattumalta silmiin tunnarikapulaläjä ja päätin ottaa sateessa märällä nurtsilla. En muista, onko koskaan tehty niin. Pidin omaa vähän ylipitkän ajan kädessä. Vääriä oli 23kpl sekalaisessa muodostelmassa, pari kapulaa saattoi olla melkeen vieri vieressä ja välissä isompia tyhjiä alueita. Ekalla oma löytyi hienosti, mutta oli hidas meno ja paluu. Tokalla olin laittanut oman vasemmalle n. 30cm koko muodostelman ulkopuolelle. Koira etsi pitkään, mutta ei löytänyt sitä. Kävi makaamaan kapuloille ja kysyi neuvoa. Odotin hiljaa, mutta mitään ei tapahtunut, niin kannustin epävirallisesti "eti eti vaan". Haisteli hetken, nosti väärää sen näköisenä että ei se oo tää mutta kun ei se OLE täällä, sanoin silti että mitäsäteet. Kannustin uudestaan etsimään ja lopulta koira vahingossa osui sen verta kauas, että sai hajun omasta. Kehuin vain kovasti. Kolmannella laitoin oman kahden vierekkäin olevan kapulan päälle niin että muodostui "H". Osui nopeasti siihen kohdalle, tarkensi ja otti oman. Mutta oli edelleen hidas. Äääääääh.

Siirryttiin AMK:n alueelle, jossa pennulle jälki. 50 askelta, vierekkäisten askelten väli 5-10cm. Pentu tiesi heti mitä ollaan menossa tekemään. Koetti vähän liikaa rynniä ja kun en päästänyt, pyllähti istumaan, veti sivuun, katseli maisemia yms. Jatkoi kyllä aina itse hyvin pian. Askelten välit oli edelleen liian lyhyet, koetapas nyt vaan ensi kerralla tehdä ihan oikeesti suht normaalilla askelluksella! Miten se muka tuntuu niin hurjalta, en tajua :P Lisäksi sille voisi tehdä kuitenkin muutaman makkararuudun, jotta voin rauhassa katsoa itse miten se käyttäytyy. Jäljen lopussa lelupalkka. Tyyppiä ei oikein olisi huvittanut leikkiä (!), se olisi halunnut vielä tarkistaa jatkuuko jälki ja jäikö sinne jotain. Oho.

16 viikkoa

Sieni 16 viikkoa. Ei kuitenkaan neljää kuukautta - viikot tulevat täyteen torstaisin, koska pennun syntymäpäivä 19.5. oli torstai. Neljä kuukautta tulee vasta 19.9. Kirjoitin pitkästä matikasta yo-kokeessa pistettä vajaa täyden, siis 59/60, L:n, mutta mun on aina ollut hankala ymmärtää tätä eroa. :D Aikoinaan rottia ja hiiriä näyttelyyn ilmoittaessa se varsin oli tarpeellista, kun ikä piti laskea aina jommalla kummalla tavalla. Koiran kohdalla moinen ei nyt ole niin kauhean tarpeellista, ja yritän välttää koko asian miettimistä koska pääni alkaa vaan savuta. :D

Joka tapauksessa muistan, että olen aikoinaan syksyllä 2008 kirjoittanut töppösen 16-viikkoisena osaamia asioita ylös, ja ajattelinpa huvikseni vertailla koiria. Pennut on olleet monelta osin tosi erilaisia, ja lisäksi Sienelle on tietoisesti opetettu paljon paljon vähemmän. Mudin kanssa oli totaalinen treenitauko sen ollessa 6-8kk (joo, en muistanut tarkkaa ikää, tarkistin), koska uuvutin sen pentuna liian paljolla tekemisellä ja koiralla ei ollut enää lainkaan kivaa. Naksuttimellakin onnistuu, tai oikeastaan sillä varsinkin :P

Töppösen vanhasta blogista:

Tällä hetkellä (16 viikkoa) se osaa:
-istua sanallisesta vihjeestä keittiössä (ala lisätä häiriötä ja yleistää muualle)
-mennä maahan käsimerkistä/namin perässä (häivytä käsimerkki ja vahvista sanallista vihjettä)
-tulla sivulle käsimerkistä/namin perässä (anna hautua)
-katsoa silmiin sekunnin-pari, keittiössä joten kuten vihjeestäkin(?) (anna hautua jotta saadaan kestoa)
-koskea noutokapulaa kuonollaan (anna hautua)
-laittaa etutassut kosketusalustalle (anna hautua, myöhemmin lisää etäisyyttä yms)
-koskea kosketuskeppiä kuonollaan (naksuttele edelleen tästä, ala pikkuhiljaa liikuttaa keppiä)
-irroittaa lelusta sanallisella vihjeellä (jatka treenejä satunnaisesti, panosta siihen ettei näe että otan namin käteen valmiiksi)
-seurata pari askelta namin perässä (siis pysyy mukana, nenä kiinni namissa, ei katsekontaktia, mutta heti kun pysähdyn niin putoaa istualteen. eli sen mielessä on hyvin selvä kuva siitä, että seuraaminen on "pyri istumaan mun sivulle", ja liike on vaan siinä välissä pakollista pahaa, se tavoittelee sitä istumaan pääsyä) (jatka perusasennosta palkkaamista, älä yhdistä vielä sanoja?)
-tulla luokse sanallisesta vihjeestä (harjoittele pari kertaa päivittäin, lisää häiriötä)
-ymmärtää käskyt pois, alas, älä ota, kieltoäännähdys ja/tai rykäisy (ei treenata erikseen, yritä kuitenkin käyttää jokaista päivittäin, komenna joskus muuten vaan pois vaikka ei olis mitään tarvettakaan)
-osaa pujottaa pään itse pannasta (harjoituksia tulee automaattisesti monta kertaa päivässä, jatka "panta"-vihjeen käyttämistä)
-"missä lelu" -vihjeellä alkaa etsiä lelua, jos se on lähellä, tuo sen, jos sitä ei näy vaan se on kaukana toisessa huoneessa, pasmat menee sekaisin. turhautuu kun tietää mitä pyydän mutta ei löydä, eli ei tajua mennä katsomaan toisesta huoneesta. :D
-ymmärtää luvan "ole hyvä" ruokakupilla, eteisessä remmin irroituksen/jalkojen pyyhinnän jälkeen, autossa ja ulko-ovella, sekä jos laitan namin maahan ja sanon "ei ota", niin luvalla saa ottaa (osaa myös odottaa rauhassa näissä kaikissa tilanteissa, uloslähtö vaatii vielä namittelua jotta ppysyy hiljaa)
-"ei sinne" ulkona
-"takaisin"
(en tiedä erottaako se näistä kummastakaan itse sanaa, ne liittyy vaan niin vahvasti tilanteisiin. eli kun se on kadulla menossa jonkun pihaan ja sanoisin "kissanpissa", voi olla että se kääntyisi takas... :D takaisin-sanaa käytän esim. rappukäytävässä kun haluan että se palaa vähän muhun päin, ihan luokse asti ei tartte tulla.)
-"odota" ulkona kadunylityksessä kun autoja tulee eikä päästä yli (mun pysähtyminen on varmaan vahvempi vihje, tosin usein se on mun edellä eikä katso taakseen = ei näe että itse hidastan, eli kyllä se jotenkin reagoi siihenkin. tässäkin voi olla, että voisin sanoa kukkahattu ja se venais silti, eli se ei tajua mitä sanon vaan että ylipäänsä sanon jotain. jatketaan harkkoja.)
-ymmärtää kun osoitan sormella maahan (siellä on nami)
-ymmärtää kädellä osoittamisen joten kuten muutenkin, sormien napsautus tehostaa (="mene tonne")
-ulkona mennään/vauhtia/hopihopi. hitto, käytän näitä kaikkia ristiin... mutta se myös ymmärtää ne kaikki.
-osaa kiertää remmilenkillä lyhtypylväät tosi hyvin ja huolehtii siitä itse, ilman jatkuvaa huomauttelua!
-ymmärtää vihjeen "kynnet" (tai varmaan tässäkin tilanne on suurempi vinkki, jatketaan silti sanan käyttöä) ja "hampaat". rakastaa kynsien leikkaamista ja hampaiden katsominenkin on ihan hauskaa.
-osaa hypätä syliin tai vasten jalkoja kun taputan reisiäni. no, tän osaa kaikki koirat :D
-pissaa 99% paperille, ei lattioille, ja tosiaan pidättää huomattavasti pidempiä aikoja kuin tullessaan. Selvästi huomaa, että se ei niin mielellään tee enää paperille, vaan odottaa ennemmin että pääsee ulos.

Verrataanpa:
-Sieni osaa myös istua sisällä aikasen hyvin pelkästä sanallisesta vihjeestä. Ulkona ei niinkään aina onnistu, eli yleistämistä kaipaa.
-osaa mennä maahan, kun mulla on namit alhaalla (ei lattiatasolla, vaan about seisovan pennun naaman korkeudella) nyrkissä ja sanon "maahan". Osaa tarjota maahan menoa myös naksuttimen kanssa jos en sano mitään ja seison, mutta menee lähes järjestään lonkalle, joten olen hylännyt tämän ja toistaiseksi teen ekalla tavalla jotta menee oikealla tyylillä.
-osaa odottaa kummassakin asennossa käskyllä "odota", jota vahvistetaan käsimerkillä koko ajan. Voin peruuttaa ainakin pari kolme askelta ja/tai odotuttaa jonkun viisi sekuntia. Itse asiassa olen edennyt sen verta varovasti että nousemisia ei ole tullut, eikä tarkka malttamisen raja ole tiedossa :D
-tietää odottaa ulko-ovella ja autohäkissä lupaa "ole hyvä". Ovella astun yleensä ensin rappuun ja/tai katson ylös ja alas, ja kääntäessäni pään takaisin koiriin pentu saattaa nytkähtää, mutta tietää että se ei ole vielä lupa. Suun avaaminen ja epämääräinen henkäisy ei myöskään ole lupa. Vääriä sanoja en ole vielä sanonut, enkä aikonutkaan. Aikuisele koiralle joskus sanon omena ja ooppera ja haluan että se kuuntelee oikeasti - mudi onkin aika haka tässä. Autosta saattaa yrittää joskus edelleen varastaa, jos on jotain tosi kivaa kuten kaverikoira siinä odottamassa.
-osaa tulla sivulle suht suoraan takaa ja siirtyä namin perässä yhden askeleen eteenpäin. Ei osaa kiepahtaa etukautta tai suoristaa itseään muuten suoraksi.
-ei ole opetettu lainkaan katsekontaktia, kosketuskeppiä, -alustaa, ei ole nähnytkään noutokapulaa
-osaa alkeet namialustasta; jätetään nami yhdessä, kannan pennun pari metriä poispäin, "ota"-luvalla menee alustalle. Varastaisi jos en kantaisi ja nami saattaa kyllä unohtuakin jo kannon aikana. Tehty vielä tosi vähän.
-ei osaa irroittaa käskystä, vihjettä "kiitos" on kyllä käytetty kun pentu itsenäisesti irroittaa, mutta ei se siitä mitään vielä ole hiffannut
-no osaa se kanssa imuttua seuraamisessa mukana, kohtuullisesti taitaa pyllähtää pysähdyttäessä istumaankin
-tulee luokse kutsusta, iloisena ja kovaa :D tulee kutsuttaessa pois ison koiran perästä juoksemasta, tulee jos miehellä on namit nyrkissä ja pentu yrittää hamuta niitä (ei tietenkään saa) ja minä kutsun toisaalla. Muita häiriöharkkoja ei nyt tule mieleen, niitä pitää ehdottomasti alkaa tietoisesti lisätä. Pentu myös helposti käy vaan luona ottamassa rapsutukset tai palkan ja lähtee heti - kiinnitä huomiota että se odottelisi onko vielä asiaa eikä "karkaa" heti
-pois ja alas on työn alla mutta kumpikaan ei kovin toimiva vielä, tarttee rautalankaa
-kieltoäännähdystä uskoo hienosti, yleensä.. viimeeksi eilen kyllä koitti onneaan sohvapöydällä olleen lautaseni & vuohenjuustosalaatin kanssa. kaksi kertaa kielsin ja uskoi, kolmannella yrityksellä nappasin korvasta ja vasta sitten meni perille, että kuonosi hittoon sieltä. Väitän, että se kyllä ymmärtää, mutta välillä vähän testailee ;)
-älä ota -jättökäskyä on harvakseltaan käytetty, ei osaa siis vielä
-ei sinne ja takaisin -käskyjä ei oo montaa kertaa tarttenut, ei osaa
-panta-vihjettä ei ole, mutta pannan/valjaiden pukeminen sujuu nyt jo ihan hyvin. Niihin tarttuminen on siis kielletty ja pentu pitää suun kiinni sen aikaa että saan vermeet sen pään yli :D
-missä lelu -vihjettä ei osaa, on kyllä käytetty
-ymmärtää kun osoitan sormella tosi läheltä maahan (siellä on ruokaa), ylempää ei. sormella osoitusta "mene tonne" ei tajua ollenkaan, on kyllä käytetty
-ulkona mennään -käskyllä.. hmm, enpäs tiedä. pentu ei ole remmiä juuri nähnyt enkä mä irti ollessaan sitä paimenna, jääköön hittoon jos ei itse pysy lähellä. tosi hyvin pysyy eikä oo moista siis juuri käytettykään.
-ei tajua lyhtypylväiden kiertämisestä yhtään mitään, mutta kun ei se oo narussa ollutkaan
-pissaa aika hyvin paperille, ei ehkä ihan 99% kuitenkaan, ja selvästi kanssa pidättää jo jollain tavalla, eikä vuoda koko ajan kuten tullessaan.

Muita:
-tietää, ettei koiranruokakaappiin tungeta naamaa. ruokia laittaessani pentu kyllä tulee aina katsomaan, mutta ei ryysää säkeille kuten alkuun teki.
-tietää, että isot koirat saa ruokakupit eka. pomppii mukana kuppien jaossa mutta ei ryysää enää toisten kupeille.
-tietää, että pissapapereita kerätessäni ja lattiaa pyyhkiessäni sinne ei tulla repimään rättiä eikä papereita.
-tietää, että jääkaappiin ei saa mennä (:D). yrittää se välillä edelleen jos alahyllyllä on jotain ihanaa, mutta tulee sentään kevyellä sulkeutuvan oven kosketuksella pois. nuorempana ei todella tullut ja ovi vaan työnsi pennun syvemmälle kaappiin! :D
-matkustaa autossa hiljaa ja menee häkkiin mielellään, eli nostaa etujalat itse ja mä autan takapään kyytiin. jos treenaan mudin kanssa ja pentu jää yksin autoon, kiljuu edelleen. jos koirat jää yhdessä autoon kun menen vaikka kauppaan, odottaa tosi lunkina ja hiljaa. agikisoissa yms pitemmissä tapahtumissa nukkuu häkissä rentona selällään.
-on hienosti yksin kotona, tai jää nätisti ja hiljaa ja tullessa löytyy nukkumasta. ehkä se huutaa sen väliajan sitten tietämättäni :P no tuskinpa. ei oo eroa, onko yksinyksin vai muiden koirien kanssa. yksinolot on joka tapauksessa porteilla eristettynä isoista.
-jättää ulkona aika hyvin roskat ja paskat poimimatta "hyi!"-käskyllä
-osaa makkarajäljen alkeet
-leikkii ihan millä vaan ja palauttaa lelun aika luotettavasti häiriöttömässä tilanteessa

Nyt ei enää tuu mitään mieleen. Onhan tuossakin hirveästi kaikkea, kun miettii että syntyessään sillä ei ole ollut mistään mitään käsitystä, eikä juuri meille tullessaankaan. Vaikka se ei osaa "mitään" niin se osaa kuitenkin paljon :) Eikä se oikeastaan juuri olekaan mudia "jäljessä".