Oli treenitreffit metsiksellä kaverin kanssa. Kävin ensin omien koirien kanssa lenkillä ja kun palattiin kentälle, näin että kaveri on jo tullut. Mulla oli koirat irti enkä ottanut niitä kiinni, kun tiedän että kaveri on sen verta fiksu että mahdollisesti moikkaamaan karkaavaa pentua se ei sitten huomaa mitenkään, ennen kuin pennulla on oikeesti lupa tulla tervehtimään ;). Käveltiin sitten sinne autoille päin, kaveri oli juuri jossain autonsa takana tms eikä mun koirat nähneet sitä. Sieni viipotti aika kovaa edelle ja kutsuin sitä takaisin päin. Pentu veti korvat linttaan, katsoi mua olkansa yli ja lähti viipottamaan pikaravia eteenpäin. Huusin uudestaan ja pentu jatkoi menoaan. Kolmas huuto oli jo toruva ja lähdin pennun perään. Se oli huomannut kaverin siellä ja vähän vissiin heiluttanut sille häntää ja vetänyt korvat uudestaan luimuun kun huusin. No, menin hakemaan penskan ja vein sen pannasta takaisin sinne mistä se karkasi. Se oli ilmeisen ikävää sillä pentu koetti vähän vinkua ja kiljahdella matkalla. Päästin irti, se lähti taas autoja kohti, kutsuin nimellä mutta ei mitään. Nyt taisin sanoa sille rumasti ja lähdin taas perään. Pentu ravasi tasaista ravia karkuun, mä kävelin tasaisen tyynesti ja hiljaa sen perässä, muutama kierros mentiin autoni ympäri kunnes pentu pysähtyi ja antoi kiinni. Vein sen taas takaisin ja nyt tempaisin jostain hihnan, mihin pistin koiran kiinni. Nousin ylös ja pentu lähti menemään. Kutsuin nimellä, nyt se reagoi siihen, josta sai kehut. Käveltiin yhdessä autoille päin ja tälläkin kertaa reagoi nimeensä, josta isot kehut. Sitten pentu palasi normaaliksi.
Mitä ihmettä nää oikeen on? Mistä se tuli? Kaveri oli ihan yhtä pihalla kun minäkin, ei kerta kaikkiaan mitään käsitystä mikä pennulle oikeen silloin ekalla kertaa tuli! Kuuleeko se jotain ääniä pään sisältä vai mitä helvettiä oikeesti?! Se menee jotenkin ihmeellisen sulkeutuneeksi. Se eka kerta nyt vielä oli ymmärrettävää, kun se oli ihan silkka mun vika, mutta tää tuli kyllä niin tyhjästä että olen aika huolissani.
No, itse treeneihin:
-mudille kehäänmenotarkastus (ok) ja ruutu (vasempaan), merkkinä matala puolipallo ja romukasa sen takana. Matkat vähän lyhyempiä kuin kokeessa, kun ei ollut oikein tilaa. Liikkuri hoki häiriönä käskyä useaan kertaan ja painokkaasti. Ruudussa yllärinä maksisrasia. Virittely ruutuun onnistui, merkille ei - koira lähti suoraan vinosti ruutuun. Se ei oikeasti ollut nähnyt koko merkkiä. Autoin sen sinne, ja seuraavalla alusta se lähtikin ensin kohti merkkiä, mutta käänsi sitten ruutuun. Liekö tullut maksalaatikkoaromit tuulen mukana? Tän kielsin ja vein koiran pannasta pitäen merkille, kun se selvästi oli jo hahmottanut sen, mutta meinasi muuten vaan oikoa. Lopulta saatiin onnistumaan. Liikkurin käskyihin se ei reagoinut. Muista harjoitella merkkiä tollasissa hankalissa paikoissa, ja puolipallot kaipaa edelleen lisää treeniä.
-pennulle luoksetulo kahdesti. Odottaa nätisti kun avustaja pitää pannasta. Jälkimmäisellä kerralla nytkähti kun käännyin, mutta ei alkanut kiljua tai mitään vaikkei päässyt. Muista kutsua eri mittaisen odotuksen jälkeen kun se selkeesti jo odotti sitä!
-mudille esineruutu, sivurajat metsäautoteitä ja mutkikkaita, joten ei mikään suorakulmio. Olisko se ollut jotain 5-10m leveä ja 50m syvä. Esineenä nahkainen Silja Linen matkameikkipussi tjsp, vain kaverin käsittelemä. Esineen pyysin suht keskelle ruutua, tallattiin alue yhdessä ja kaveri sen jonnekin jätti. Ekalla pistolla koira lähti aika paljon ulos oikealle ja kutsuin sen lopulta takaisin. Kaverin koira oli tehnyt siellä päin esineruutupistoja, ehkä ne hajut häiritsi vaikkei ihan vieressä olleetkaan? Kutsuin koiran pois ja se totteli, wohoo! Uudella lähetyksellä pysyi alueella ja esinekin löytyi aika pian. Otin koiran vielä sivulle ja virittelin "missä toinen", mutta lähetyksen sijaan vapautinkin sen autolle jätetylle palkalle. Oli just sopiva palauttava treeni kokeen jälkeen.
Loppuajan koirat venasi autossa, kun meni yllättävän paljon aikaa kaverin koiria treenatessa. Joku toinen kerta sitten enemmän meille :)
Kotona naksuttelin pennulle etujalkojen laittoa laatikkoon. Vaihdoin kupin muovikoriin ja ollaan nyt siinä vaiheessa, että etujalat menee sisälle. Haluan koko pennun sinne. Vissiin oli jo päivän jäljiltä liian väsynyt pieni sieni, kun ei se oikein jaksanut keskittyä eikä tullut kovin kummoista treeniä.
Mitä ihmettä nää oikeen on? Mistä se tuli? Kaveri oli ihan yhtä pihalla kun minäkin, ei kerta kaikkiaan mitään käsitystä mikä pennulle oikeen silloin ekalla kertaa tuli! Kuuleeko se jotain ääniä pään sisältä vai mitä helvettiä oikeesti?! Se menee jotenkin ihmeellisen sulkeutuneeksi. Se eka kerta nyt vielä oli ymmärrettävää, kun se oli ihan silkka mun vika, mutta tää tuli kyllä niin tyhjästä että olen aika huolissani.
No, itse treeneihin:
-mudille kehäänmenotarkastus (ok) ja ruutu (vasempaan), merkkinä matala puolipallo ja romukasa sen takana. Matkat vähän lyhyempiä kuin kokeessa, kun ei ollut oikein tilaa. Liikkuri hoki häiriönä käskyä useaan kertaan ja painokkaasti. Ruudussa yllärinä maksisrasia. Virittely ruutuun onnistui, merkille ei - koira lähti suoraan vinosti ruutuun. Se ei oikeasti ollut nähnyt koko merkkiä. Autoin sen sinne, ja seuraavalla alusta se lähtikin ensin kohti merkkiä, mutta käänsi sitten ruutuun. Liekö tullut maksalaatikkoaromit tuulen mukana? Tän kielsin ja vein koiran pannasta pitäen merkille, kun se selvästi oli jo hahmottanut sen, mutta meinasi muuten vaan oikoa. Lopulta saatiin onnistumaan. Liikkurin käskyihin se ei reagoinut. Muista harjoitella merkkiä tollasissa hankalissa paikoissa, ja puolipallot kaipaa edelleen lisää treeniä.
-pennulle luoksetulo kahdesti. Odottaa nätisti kun avustaja pitää pannasta. Jälkimmäisellä kerralla nytkähti kun käännyin, mutta ei alkanut kiljua tai mitään vaikkei päässyt. Muista kutsua eri mittaisen odotuksen jälkeen kun se selkeesti jo odotti sitä!
-mudille esineruutu, sivurajat metsäautoteitä ja mutkikkaita, joten ei mikään suorakulmio. Olisko se ollut jotain 5-10m leveä ja 50m syvä. Esineenä nahkainen Silja Linen matkameikkipussi tjsp, vain kaverin käsittelemä. Esineen pyysin suht keskelle ruutua, tallattiin alue yhdessä ja kaveri sen jonnekin jätti. Ekalla pistolla koira lähti aika paljon ulos oikealle ja kutsuin sen lopulta takaisin. Kaverin koira oli tehnyt siellä päin esineruutupistoja, ehkä ne hajut häiritsi vaikkei ihan vieressä olleetkaan? Kutsuin koiran pois ja se totteli, wohoo! Uudella lähetyksellä pysyi alueella ja esinekin löytyi aika pian. Otin koiran vielä sivulle ja virittelin "missä toinen", mutta lähetyksen sijaan vapautinkin sen autolle jätetylle palkalle. Oli just sopiva palauttava treeni kokeen jälkeen.
Loppuajan koirat venasi autossa, kun meni yllättävän paljon aikaa kaverin koiria treenatessa. Joku toinen kerta sitten enemmän meille :)
Kotona naksuttelin pennulle etujalkojen laittoa laatikkoon. Vaihdoin kupin muovikoriin ja ollaan nyt siinä vaiheessa, että etujalat menee sisälle. Haluan koko pennun sinne. Vissiin oli jo päivän jäljiltä liian väsynyt pieni sieni, kun ei se oikein jaksanut keskittyä eikä tullut kovin kummoista treeniä.
4 kommenttia:
Tilanne oli, minun mielestäni, suhteellisen samanlainen kuin tuo aiempi tilanne, jossa Sieni viipotteli pururadalla. Se muistaa sinun reaktion silloin ja käyttäytyy nyt rauhoittelevasti (sulkeutuu, viivyttelee=ei halua tulla luo). Voin toki olla väärässäkin :) mutta tälläinen fiilis tuli itselleni tuosta kirjoituksesta.
Holskut ovat, minun mielestäni, ohjaajapehmeitä. Toki niissäkin on koirakohtaisia eroja tässä suhteessa. Ja todella, todella taitavia lukemaan omistajaansa eli jos omistajaa yhtään hermostuttaa niin koira lukee sen vaikka yrittäisit esittää muuta.
Omasta kokemuksesta sanoisin, että kannattaa miettiä kuinka paljon fyysistä puuttumista/rankaisua koiraan käyttää. Olen itse "onnistunut" pilaamaan omalta osaltani tuolla suhteen Arcoon, toki asian tiedostettuani olen pystynyt myös sitä korjaamaan.
No, noi olivat tuollaisia minun pohdiskelujani ja vain omia mielipiteitäni, joten luen ne niin:).
Olet kyllä ihaltavan ahkera harrastamaan koirien kanssa:) Nostan sulle hattua :)
No joo, voi olla. Ainakin tilanne oli sikäli samanlainen, että halusin kerätä koirat lähelleni ja kävellä niin että ne pysyy matkassa. Aiemmin tällä lenkillä jätin ne kahdesti venaamaan kun menin vähän matkaa edelle, ja kas kummaa, pentukin pelitti hienosti. Ehkä se tosiaan yhdisti sen siihen edelliseen kertaan ja päätti häipyä jo ennen kuin tulee konflikti?
Aika kamalaa, meinaan että vähän turhan herkkää mun osaamiselle...
Joka tapauksessa pitää opettaa sille nyt ihan asiakseen naksun kanssa tai muuten palkaten joku vapaamuotoinen sivulla tai takana kävely. Niin että sille käytökselle on käsky ja sitä voi pyytää sillä käskyllä, eikä me jouduta konfliktiin kun mä yritän saada jotain mitä pentu ei tajua. Mä en oikein muista miten nää mudin kanssa sujui, mutta luulen että kuvittelen nyt pennusta ihan liikaa. Että se ymmärtäisi "Sieni.. sieni" -puheesta pysyä lähellä :P Se, että reilu kolmevee mudi tottelee suunnilleen ajatusta, ei ole mikään vertailukohde. Enkä muista millainen 4kk mudi oli. Varmasti sille on asia kuitenkin jotenkin opetettu eikä se oo tyhjästä tullut.
Luuletko, että pannasta hakeminenkin on liian fyysistä? Koirakohtaista toki, mutta noin keskimäärin holskulle? Olen varonut, etten tosiaan kajoa pentuun itseensä ellei tilanne ole hyvin hyvin vakava (toistaiseksi sellaista ei ole ollutkaan). Millä sen sitten hakee takaisin jos se "karkaa"? En halua kantaa, koska en varmaan jaksa kantaa sitä isonakaan, ja onhan sillä omat jalat. Pannasta taluttamisen ei ole tarkoitus olla kauheaa, vaan vähän epämukavaa. Ihan siis nätisti ja itse hiljaa ollen haen, en karju ja huuda ja paisko pentua.
Kiitos Eija kommentista, ainakin se herätti ajatuksia! :)
En usko todellakaan, että pannasta hakeminen on mikään ongelma kun se tehdään ihan neutraalisti :). Ja pakkohan noihin on joskus fyysisestikin puuttua esim. kädellä siirtää, ottaa pannasta yms.
Lähinnä tarkoitin tuossa aikaisemmassa (puuttumisella) sellaista "pinnan palamisesta" johtuvaa vihaista tarttumista, nyppäisyä, tukistelua tms, mikä on meille ihmisille aika ns. selkärangasta tuleva tapa toimia silloin kun ottaa päähän. Fyysisellä rankaisulla tarkoitin sitten vielä voikkaampia toimia.
Vaikka en ole Sientä koskaan tavannut, en usko sen olevan kovinkaan "herkkis". Itse koen vieläkin huonoa omaatuntoa noista "alkupään" virheistä Arcon kanssa, joten siltä pohjalta kirjoitin.
Joo, oman turhautumisen purkaminen koiraan harvoin auttaa yhtään millään tavalla... valitettavasti sitä vaan joskus minullekin sattuu vaikka kuinka ei pitäisi. Jatkan itsehillintäharjoittelua!
Käytiin eilen iltapissalla siellä kohtaa, missä se eka kohtaus sattui. Paikkaa lähestyttäessä pentu selvästi hidasti edelläni, korvat kääntyili ja se katseli taakseen minuun saadakseen ohjeita; jotain tarttee tässä tehdä mutta ei tiedä mitä mutta haluaa kuitenkin tietää ja olla mieliksi. Pyysin sen pari kertaa luokse ja palkkailin iloisten kehujen lisäksi ihan ruuallakin. Mieliala pysyi aivan normaalina eikä pentua hermostuttanut enää. Samalla ehdin itse sopivan lähelle pururataa ja sitten vain käskin koirien odottaa. Arkikäsky on "oota" ja näytin avuksi paikallaolon käsimerkkiä. Pentu pönötti mudin vieressä hienosti, pääsin tarkistamaan ettei ketään tule ja vapautin koirat takaani. Loistavaa!
Pitää tosiaan opettaa sille vielä joku lähellä-käsky tms niin sitten taas homma täysin hanskassa :)
Lähetä kommentti