tiistai 20. syyskuuta 2011

Silmäsairaat

Kävimme silmien näytöllä eläinlääkärissä. Pohdiskeluni päätteeksi otin kuitenkin molemmat koirat yhtä aikaa sisälle. Sieni on niin erilainen koira kuin Luksi, enkä oikein usko, että kaikki pahat tavat tarttuu. Esimerkiksi murina, kun olimme aulassa ja toinen koira tuli tutkimushuoneesta aulan kautta ulos. Sieni katsoi murisevaa mudia ja katsoi toista koiraa ja jatkoi hännän heiluttamista ja uteliasta toljotustaan. Pentu pääsi ensin pöydälle, sen silmissä on vain ärtymystä ja kenties lievää tulehdusta. Sitten avustaja piti pentua remmissä lattialla ja minä otin mudin pöydälle. Mudia kuonosta kiinni ja painokas käsky käyttäytyä. Jos katse voisi tappaa, lääkäri avustajineen olisi hyvän matkaa mullan alla, terveisin mudi. Muistuttelin tasaiseen tahtiin olemaan siivosti ja kehuin aina väliin. Sillä aikaa Sieni poukkoili pitkin klinikkaa tutkimassa paikkoja ja heiluttamassa häntää ihmisille ja laitteille :D. Mudin vasemmassa silmässä oli värjäyksen jälkeen nähtävissä tylppä pieni nirhauma, ei varmasti mistään toisen koiran hampaasta tai kynnestä tullut, enemmänkin roskasta tms. Lisäksi silmä oli ärtynyt, mikä viittaisi kanssa siihen, että jokin sitä on hangannut. Pennun silmät on suht "avoimet" mitä ikinä se sitten tarkoittikaan, ja tähän aikaan vuodesta pelkkä tuulen riepottelema pöly on saattanut tehdä sen silmät tähän tilaan. Silmävedellä puhdistusta voisi harrastaa ja sekin ehkä olisi riittänyt, mutta pantiin se nyt kuitenkin samalle tippakuurille.

Kun mudi päästettiin hyppäämään pöydältä alas, se oli edelleen ihan hyivittumuaontutkittuolensaastunutjatahdonhittoontäältä -luimussa. Sieni kävi tervehtimässä sitä ja oli ihan hämmästynyt kun setä oli niin kärttyisä ja sanoi pennullekin että painu vittuun siitä :D.

Viikon kuuri siis Fucithalmic-tippoja, aamuin illoin. Oli sellaista jännää sameaa tahnaa, laitoin äsken ne aamun tipat.

Mudi painaa 17,7kg ja Sieni 11,4kg. Onkohan mein kaikki koirat vähän läskejä?!? Luulin että mudikin on vaan sen 16kg minkä se on pitkään ollut. (Ja btw rotumääritelmä sanoo uroksille 41 - 47 cm, ihannekorkeus 43 - 45 cm; paino 11-13kg. 49cm ja liki 18kg, noooooh, eipä oo ainoo Suomessa ;P) Mun piti kysyä mielipidettä painoista mutta unohdin.

Ajoin sitten samalla reissulla vihdoin kirjastoon viemään sen pennun lukeman kirjan. Hävetti kauheasti, vaikka yritin ajatella, että en varmasti ole ainoa joka palauttaa jollain tavalla käsiteltyä kirjaa. Sanoin, että koiranpentu luki sitä, ja viereinen täti kysyi että mikä kirja, kai se luki sentään jotain korkeakulttuuria. Siinä ne vähän naureskeli sitten sille mutta mua nolotti silti. Samaa kirjaa ei kuulemma enää saa, joten se antoi mulle jonkun toisen kirjan nimen mikä hankkia tilalle. Saan sitten sen tuodessani ton rikotun itselleni. OVH 27,40e. Himpan tuntuu kalliilta, kun se mun tuoma kirja tosiaan oli vaan kannesta revitty, mutta täysin lukukelpoinen.. olisi päällystetty se kontaktimuovilla niin se olis ollut ihan hyvä. Toisaalta selvästi kärsinyt se on ja olen korvausvelvollinen, niin eipä auta itku markkinoilla. Pitää googlailla saisko sitä annettua kirjaa netistä tilattua halvemmalla.

3 kommenttia:

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Olen täällä kauhuissani odottanut silmätuloksia. Onneksi (?) olivat tuollaiset, siis ei mitään kauheaa, vaikka mieluiten sitä varmaan olisi ilman tippakuureja.

laura kirjoitti...

Joo, ei tosiaan mitään kauheaa! Sanoin, että saattaa olla että on ottanut osumaa toisen koiran kanssa painiessa, mutta lääkäri totesi että sitten olisi tosiaan ihan erilainen jälki nähtävissä.

Meillä ei oo mitään tipanlaitto-ongelmaa, ainakaan vielä, tiiä miten ne alkaa inhoamaan sitä viikon aikana, niin eipä tässä tosiaan mitään :)

Karita kirjoitti...

Meillä kanssa Max harrasti kirjojen syöntiä pentuna... Itseasiassa se ei syönyt mitään omaansa, saati sitten miun tavaroita, mutta kirjaston ja koulun kirjat, kaverin dvd:t ja iskän kännykän laturin... Eniten ehkä hävetti viedä kouluun se syöty kirja: "joo mun koira söi ihan oikeesti mun kotitehtävät, tai siis koko kirjan..."