Eilinen oltiin mökillä. Töppönen oli viihtynyt porukoiden kanssa hyvin, mutta oli se kovin iloinen sekä mun että pennun tulostakin. Sunnuntaina oltiin 3,5h metsässä ja saatiin reilu parikymmentä litraa suppilovahveroita ja hieman muitakin sieniä sekä karpaloita. Sieni jaksoi matkassa hyvin, tosin eipä kävelymatkaa kovin paljoa kertynyt, aika kului poimiessa. Pentu syö niin mustikkaa, puolukkaa kuin karpaloitakin - ei kuitenkaan onneksi himoitse niitä niin, että vielä ainakaan olisi rohmunnut suoraan ämpäristä, vaan tyytyi siihen mitä kädestä syötettiin. :D
Tänään metsiksellä. Töppöselle merkkiä, oli kolme erilaista tötsää eri puolilla kenttää. Ensin sellainen, jonka takana oli valmiiksi palkka. Sitten naksuttelin merkiltä ohjatun suuntia tekemällä kädellä heittoliikkeen, naksauttamalla ja heittämällä perään oikeasti namin, jos (kun - toimi joka kerta) kääntyi oikeaan suuntaan. Johonkin väliin toinen sellainen, jonka takana oli palkka valmiina. Sitten paskahätä yllätti mudin ja päästin sen pöpelikköön, kun ilmeestä näin että tarve on. Olisko voinut käydä aluksi kun käskin tarpeilleen, hä?
Loppuun vielä yhdessä palkan jättö autolle ja ohjattu nouto oikealle puolelle. Merkki hitaahko, taisi ravata loppumatkan, kapulalle meno laukalla, nosto suht hyvä mutta paluu ravilla. Otin loppuun asti kuitenkin kokeenomaisesti ja päästin sitten palkalle.
Töppönen sai myös ajaa etukäteen tehdyn jäljen. Ikää taisi tulla juuri 2h, pituutta 400 askelta eli olisko se parisataa metriä. Kolme keppiä, yksi suora kulma ja yksi terävä kulma, jonkun verran kaarroksia (meinasin eka tehdä ympyrän muotoisen jäljen, mutta ei ihan onnannutkaan). Jälki janalta (30m) oikeaan, janana tuore metsäautotie ja jälki leikkaa sen kohdassa, jossa on koivun runko tolleen, vesilätäköt tälleen ja takana iso kuusi. Joo vitut, arvatkaa löysinkö lähetyssuunnalta enää samaa kohtaa moisilla yksilöllisillä tuntomerkeillä :D Koska siinä ei kuitenkaan ollut ihan lähellä toista metsäautotietä, arvelin että sen on pakko olla se missä oltiin. Koira oli autolla viritelty jäljelle ja työtakki päällä, ja se oli ihan nenä pitkällä menossa. En vaan uskaltanut lähettää, kun en ollut satavarma onko siellä mitään jälkeä. Kävelin vaan eteenpäin ja annoin koiran mennä edelläni. Tuli tutun näköinen kohta ja koira nosti siitä myös jäljen, hienoa! Vähän vissiin tällanen pelastuskoirapuolen jäljenetsintä-harkka, mutta sujui se meiltäkin :)
Eka keppi oli onneksi hyvin pian. Toinen löytyi kanssa hyvin. Viimeisen kohdalla olin kiivennyt pienelle kalliolle, ja koira meni vähän eri kohdasta kuin itse olin mennyt. Se hukkasi jäljen hetkeksi ja pyöri juuri siinä kepin kohdilla ja vähän ohi. Lopulta kutsuin sen takaisin ja käskin nostaa jäljen uudestaan muutama metri ennen keppiä. Muuten olisi mennyt kepistä ohi. Palkkana oli lihapullia; kahdesta ekasta kepistä 2kpl ja viimeisestä 1kpl + pallo. Lihapullat oli vapaana taskussa, ja mulla oli yksi pieni rasia mihin aina täydensin niitä. Koiralle tarjoilu oli siis purkista, lisäksi oli naksutin matkassa, millä merkkasin ilmaisut. Purkista ruoka maistuu paremmalta ku kädestä ja naksuun se reagoi minusta paremmin kuin sanalliseen kehuun. Koetan siis kaikin keinoin kasvattaa keppien arvoa, jos ei jo tullut selväksi :P
Sieni teki kentällä kahdessa setissä kontaktikävelyä. Peruuttelin itse ja naksuttelin pennulle. Vähän se taisi kytätä enemmän namikättä kuin minua, mutta tulipa kuitenkin matkassa.
Kotona vielä naksuttelut ennen iltaruokaa. Töppöselle merkkiä niin, että siirryin aina askeleen jompaan kumpaan suuntaan merkin ympärillä ja koiran piti korjata itsensä kohtisuoraan mua vastaan. Toisella kerralla niin, että merkki oli meidän välissä, olin jättänyt koiran kauemmas, ja käskyllä sen piti tulla mua kohti merkille. Se oli alkuun hankalaa, mutta alkoi sujua, kun mudin herneet kohtasi toisensa :D Sieni teki katsekontaktia/luopumista perinteisellä namit nyrkkiin - nyrkki aukeaa kun pentu lopettaa hamuamisen ja katsoo silmiin. Sieni yritti PITKÄÄN murtautua nyrkkiini ja tarjota istu-maahan-peruuttaa-maahan, ja kun mikään ei auttanut, se lopulta otti siitä syvän suun otteen ja meinasi alkaa purra kuten luita. Sen kielsin. Autoin sitä pari kertaa niiskaisemalla sen verran, että se katsahti minua. Jälkimmäisessä setissä edistys oli huimaa, pentu vaan vilkaisi pois ojentamaani naminyrkkiä ja siirsi heti katseensa silmiini :)
Tänään metsiksellä. Töppöselle merkkiä, oli kolme erilaista tötsää eri puolilla kenttää. Ensin sellainen, jonka takana oli valmiiksi palkka. Sitten naksuttelin merkiltä ohjatun suuntia tekemällä kädellä heittoliikkeen, naksauttamalla ja heittämällä perään oikeasti namin, jos (kun - toimi joka kerta) kääntyi oikeaan suuntaan. Johonkin väliin toinen sellainen, jonka takana oli palkka valmiina. Sitten paskahätä yllätti mudin ja päästin sen pöpelikköön, kun ilmeestä näin että tarve on. Olisko voinut käydä aluksi kun käskin tarpeilleen, hä?
Loppuun vielä yhdessä palkan jättö autolle ja ohjattu nouto oikealle puolelle. Merkki hitaahko, taisi ravata loppumatkan, kapulalle meno laukalla, nosto suht hyvä mutta paluu ravilla. Otin loppuun asti kuitenkin kokeenomaisesti ja päästin sitten palkalle.
Töppönen sai myös ajaa etukäteen tehdyn jäljen. Ikää taisi tulla juuri 2h, pituutta 400 askelta eli olisko se parisataa metriä. Kolme keppiä, yksi suora kulma ja yksi terävä kulma, jonkun verran kaarroksia (meinasin eka tehdä ympyrän muotoisen jäljen, mutta ei ihan onnannutkaan). Jälki janalta (30m) oikeaan, janana tuore metsäautotie ja jälki leikkaa sen kohdassa, jossa on koivun runko tolleen, vesilätäköt tälleen ja takana iso kuusi. Joo vitut, arvatkaa löysinkö lähetyssuunnalta enää samaa kohtaa moisilla yksilöllisillä tuntomerkeillä :D Koska siinä ei kuitenkaan ollut ihan lähellä toista metsäautotietä, arvelin että sen on pakko olla se missä oltiin. Koira oli autolla viritelty jäljelle ja työtakki päällä, ja se oli ihan nenä pitkällä menossa. En vaan uskaltanut lähettää, kun en ollut satavarma onko siellä mitään jälkeä. Kävelin vaan eteenpäin ja annoin koiran mennä edelläni. Tuli tutun näköinen kohta ja koira nosti siitä myös jäljen, hienoa! Vähän vissiin tällanen pelastuskoirapuolen jäljenetsintä-harkka, mutta sujui se meiltäkin :)
Eka keppi oli onneksi hyvin pian. Toinen löytyi kanssa hyvin. Viimeisen kohdalla olin kiivennyt pienelle kalliolle, ja koira meni vähän eri kohdasta kuin itse olin mennyt. Se hukkasi jäljen hetkeksi ja pyöri juuri siinä kepin kohdilla ja vähän ohi. Lopulta kutsuin sen takaisin ja käskin nostaa jäljen uudestaan muutama metri ennen keppiä. Muuten olisi mennyt kepistä ohi. Palkkana oli lihapullia; kahdesta ekasta kepistä 2kpl ja viimeisestä 1kpl + pallo. Lihapullat oli vapaana taskussa, ja mulla oli yksi pieni rasia mihin aina täydensin niitä. Koiralle tarjoilu oli siis purkista, lisäksi oli naksutin matkassa, millä merkkasin ilmaisut. Purkista ruoka maistuu paremmalta ku kädestä ja naksuun se reagoi minusta paremmin kuin sanalliseen kehuun. Koetan siis kaikin keinoin kasvattaa keppien arvoa, jos ei jo tullut selväksi :P
Sieni teki kentällä kahdessa setissä kontaktikävelyä. Peruuttelin itse ja naksuttelin pennulle. Vähän se taisi kytätä enemmän namikättä kuin minua, mutta tulipa kuitenkin matkassa.
Kotona vielä naksuttelut ennen iltaruokaa. Töppöselle merkkiä niin, että siirryin aina askeleen jompaan kumpaan suuntaan merkin ympärillä ja koiran piti korjata itsensä kohtisuoraan mua vastaan. Toisella kerralla niin, että merkki oli meidän välissä, olin jättänyt koiran kauemmas, ja käskyllä sen piti tulla mua kohti merkille. Se oli alkuun hankalaa, mutta alkoi sujua, kun mudin herneet kohtasi toisensa :D Sieni teki katsekontaktia/luopumista perinteisellä namit nyrkkiin - nyrkki aukeaa kun pentu lopettaa hamuamisen ja katsoo silmiin. Sieni yritti PITKÄÄN murtautua nyrkkiini ja tarjota istu-maahan-peruuttaa-maahan, ja kun mikään ei auttanut, se lopulta otti siitä syvän suun otteen ja meinasi alkaa purra kuten luita. Sen kielsin. Autoin sitä pari kertaa niiskaisemalla sen verran, että se katsahti minua. Jälkimmäisessä setissä edistys oli huimaa, pentu vaan vilkaisi pois ojentamaani naminyrkkiä ja siirsi heti katseensa silmiini :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti