Otin koirat yöllä autoon mukaan lähtiessäni töihin. Nyt on hetken se vuodenaika, kun autossa ei tule liian kylmä eikä kuuma. Lähtökohtaisesti koiran säilyttäminen autossa ei minusta ole mikään hieno juttu, tilaahan on about yhtä paljon kuin jos häkittäisi kotona. Toisaalta osa koirista selvästi tykkää autoon menemisestä ja pysäköidystä autosta ympäristön tarkkailusta. Keskivertokoira pönöttää yksin kotona ihan riittävästi, ja jos sen yksinolon voi välillä suorittaa vähän eri tavalla, se on varmasti vallan tervetullutta vaihtelua. Niin tai näin, mudin mielipide ei jätä arvailujen varaan. Työvaatteita päälle vetäessäni se kyllä tasan tietää mitä ne meinaa, eikä edes nouse pöytäni alta kun teen lähtöä. Jos kysyn että haluutkos tulla mukaan, se repeää nahoistaan ja alkaa kiljua. Olen joka kerta miettinyt, herääköhän kuinka moni naapuri ja mitä ne oikeen ajattelee :P Tänään yritin imuttaa koiran nameilla olkkarista eteisen kautta rappuun ja pihalle. Muutama IUHHH! siitä pääsi silti mutta huomattavasti vähemmän kuin normaali huuto. Että on se autoon mukaan pääsy vaan niin parasta, niih!
Oli ajatus käydä suoraan treenaamassa jotakin jossakin, mutta kävin ensin pennun kanssa keskustassa. Käppäiltiin kauppakeskuksen kortteli ympäri ja siihen tuhraantui sellanen puoli tuntia. Sen jälkeen olin niin uupunut että ketut me mitään enää treenattu :D Ajettiin kotiin vaan. Remmissä pentu käveli yllättävänkin hienosti. Toki se välillä kiristi narun, mutta sitten vaan odoteltiin että löysää. Suunnastakin välillä piti neuvotella mutta aina mä voitin kuitenkin. Roskia se poimi x kpl, pari epäilyttävää kielsin, ja yhden mäkkärin käärepaperin se ehti melkeen jo imuroida cheddarjuustoraitoineen ennen kuin ehdin väliin. Arvon kanssaeläjät, olisko mitään jos ne vtun roskat menis roskikseen... alkuun pentu yritti sinkoilla ohi kulkevien ihmisten luokse "moi olen sieni" mutta estin sen vain narulla ja kehuin kun palasi takaisin mua kohti. Moinen touhu sammui aika nopsaan, kun ihmisiä meni niin paljon ja oli tuhatmiljoonaa muutakin kiinnostavaa asiaa. Kaksi henkilöä kävi juttelemassa ja rapsuttamassa pentua, sattumalta molemmat vanhoja miehiä. Sienestä se oli kivaa. Jälkimmäisellä oli suljettu sateenvarjo kädessä ja pentuhan roikkui siinä alta aikayksikön! Hävetti minkä naurulta kerkesi. :D Onneksi papparainen oli varsin ymmärtäväinen ja nauroi itsekin vaan pennulle irroittaessamme sitä. Jos nyt ei tullut jo selväksi niin Sienestä kaikki oli parasta.
Illalla jätin pennun yksinyksin (mies & T on lintumetsällä, olivat eilenkin illalla. Kohta alkaa hirvestys ja ukko ei ehdi sieltä enää viikonloppuisin linnustamaan, ja tavoite olisi saada ammuttua Tytille edes yksi tirppa tällä kaudella) ja kävin töppösen kanssa urosfleksilenkillä tuossa lähilammen rantatietä pitkin. Se tarkoittaa sitä, että koiralla on fleksin mitta koluta pusikot, se määrää suunnan ja vauhdin ja meikä laahustaa vaan perässä. Haistelulenkki on urostelulenkki. Mudi oli varmaan kaivannutkin jo moista, en edes muista koska ollaan viimeeksi oltu.
Lopuksi vielä koiran vaihto ja Sienen kanssa takapihalle. Leikittiin ihan ajatuksen kanssa ja hienosti pentu taisteli ja palautti sekä voittamaansa että heitettyä lelua mulle. :) Muutama istuminen, maahan meno ja sivulle tulo namiavuilla.
---
Päivitys myöhemmin illalla: oli ollut pyypaisti lähellä! Koira pelittää ja sitten ukko ampuu ite ohi...
Oli ajatus käydä suoraan treenaamassa jotakin jossakin, mutta kävin ensin pennun kanssa keskustassa. Käppäiltiin kauppakeskuksen kortteli ympäri ja siihen tuhraantui sellanen puoli tuntia. Sen jälkeen olin niin uupunut että ketut me mitään enää treenattu :D Ajettiin kotiin vaan. Remmissä pentu käveli yllättävänkin hienosti. Toki se välillä kiristi narun, mutta sitten vaan odoteltiin että löysää. Suunnastakin välillä piti neuvotella mutta aina mä voitin kuitenkin. Roskia se poimi x kpl, pari epäilyttävää kielsin, ja yhden mäkkärin käärepaperin se ehti melkeen jo imuroida cheddarjuustoraitoineen ennen kuin ehdin väliin. Arvon kanssaeläjät, olisko mitään jos ne vtun roskat menis roskikseen... alkuun pentu yritti sinkoilla ohi kulkevien ihmisten luokse "moi olen sieni" mutta estin sen vain narulla ja kehuin kun palasi takaisin mua kohti. Moinen touhu sammui aika nopsaan, kun ihmisiä meni niin paljon ja oli tuhatmiljoonaa muutakin kiinnostavaa asiaa. Kaksi henkilöä kävi juttelemassa ja rapsuttamassa pentua, sattumalta molemmat vanhoja miehiä. Sienestä se oli kivaa. Jälkimmäisellä oli suljettu sateenvarjo kädessä ja pentuhan roikkui siinä alta aikayksikön! Hävetti minkä naurulta kerkesi. :D Onneksi papparainen oli varsin ymmärtäväinen ja nauroi itsekin vaan pennulle irroittaessamme sitä. Jos nyt ei tullut jo selväksi niin Sienestä kaikki oli parasta.
Illalla jätin pennun yksinyksin (mies & T on lintumetsällä, olivat eilenkin illalla. Kohta alkaa hirvestys ja ukko ei ehdi sieltä enää viikonloppuisin linnustamaan, ja tavoite olisi saada ammuttua Tytille edes yksi tirppa tällä kaudella) ja kävin töppösen kanssa urosfleksilenkillä tuossa lähilammen rantatietä pitkin. Se tarkoittaa sitä, että koiralla on fleksin mitta koluta pusikot, se määrää suunnan ja vauhdin ja meikä laahustaa vaan perässä. Haistelulenkki on urostelulenkki. Mudi oli varmaan kaivannutkin jo moista, en edes muista koska ollaan viimeeksi oltu.
Lopuksi vielä koiran vaihto ja Sienen kanssa takapihalle. Leikittiin ihan ajatuksen kanssa ja hienosti pentu taisteli ja palautti sekä voittamaansa että heitettyä lelua mulle. :) Muutama istuminen, maahan meno ja sivulle tulo namiavuilla.
---
Päivitys myöhemmin illalla: oli ollut pyypaisti lähellä! Koira pelittää ja sitten ukko ampuu ite ohi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti