Heinolassa Peen ja Marin kanssa perinteisillä kerran tai kaksi vuodessa -tokotreffeillä. Tällä kertaa vaan Nina puuttui joukostamme, mutta hyvät treenit saatiin silti. Kiitos seurasta ja uusista vinkeistä!
Töppönen aloitti tekemällä kokeenomaisesti kehäänmenotarkastuksen (ok, mutta Mari onkin vähintään kastia puolituttu) ja paikkamakuun (1min, evl:n käskytys, vikana alas ja ekana ylös, kolme koiraa rivissä; kuunteli omat). Siitä sai palkan ja sitten mentiin takaisin "kehään" suorittamaan putkeen ruutu, ohjattu ja kaukot. Oli ajatus, että jos tekee kaukojen ekan vaihdon hyvin, vapautan siitä suoraan kehän laidalle jätetylle palkalle.
Ruutu oli vierailla kamoilla tehty ja oikeaan, merkkinä oma vaaleenvihreä kukkapurkki. Virittelyt jäi puutteellisiksi ja koira kuvitteli olevansa menossa noutoon; se lähti takaviistoon etsimään kapuloita. Jotain lisäkäskyjä ja taidettiin ottaa kokonaan alustakin. Kun olin saanut koiran ruutuun maahan ja olin menossa sitä kohti, tolppaan jätetty Sieni kirmasi keskuuteemme. Se oli riuhtonut niin kovaa että pistolukko oli auennut pannasta. Noo, vapautin mudin, otettiin pentu kiinni ja P piti sitä remmissä kehän laidalla. Mudia se ei häiritse ja Sienikin tutkaili siinä hajuja ihan rauhassa, oli riittävän lähellä meitä. Mitään uaah-mut-hylättiin -paniikkia sillä ei todellakaan ollut, kunhan vitutti olla tolpassa Budan, Taikan ja Nuutin kanssa, kun minä ja mudi touhuttiin kentällä JOTAIN IHANAA. (Hain sille autosta valjaat, jotka onneksi oli mukana, ja niistäkin se kerran onnistui peruuttamaan vapaaksi. Muun ajan se sitten söi remmiään, joka on monesta kohtaa nyt niin lussutettu, että siihen ei arvaa enää luottaa. Loppuajasta pentu oli jo väsynyt ja nukkui ah niin söpösti mun takilla. Ens kerralla puruluu mukaan, nyt annoin sille viihdykkeeksi oksia, merkkejä ja kartioita, mutta jälkimmäiset piti ottaa pois kun se meinasi panna ne oikeesti päreiksi. Muuten se oli oikeen lunkina ja ihmeen vähän sitä kiinnosti vieraat koirat! Muut kun huusi tolpassa niin Sieni vaan katseli että aijaa, mitä te teette :D). Otettiin koko liike alusta kun pentu saatiin veks, ja nyt se sujui hyvin.
Ohjattuun valitsin oikean, koska koiratolppa oli tosi lähellä vasenta kapulaa, ja mudi oli vielä aivan piip-piip-mii-laav-juu-mudineidot-tilassa. Koira varasti noutoon liikkurin sanoessa "käsky", mutta meni jostain syystä oikeaan ja annoin sen mennä... :S Se tuli kapulan kanssa merkille, laski sen siihen ja toljotti minua, vissiin funtsi että meniköhän tää nyt ihan oikein. Annoin noutokäskyn ja kapula tuli ravilla minulle.
Kaukoissa liikkuri jäi mun mielestä tosi lähelle koiraa (koskas muistais häiriötreenata näitä). Mudi läähätti edellisten jäljiltä ja epäilin näinköhän se nousee, mutta totteli ihan istu-käskyn ja vapautin tosiaan siitä palkalle. :) Vähän se eka taisi ihmetellä että ai oikeesti, mutta lähti sitten vauhdilla. Oli siis juuri onnistunut ylläri!
Loppuosa oli sitten treeniä, palkkana broileripyöryköitä ja narupalloa. Varmaan ainakin neljässä erässä aina välillä koira tauolla ollen. Muistankohan mitä kaikkea tehtiin:
-seuraamista käskytettynä. Teemana oli se, että kontakti tuppaa tippumaan, joten P naksutteli nimenomaan kontaktin pidosta. Mun normaalikäynti on vähän liian hidasta ja hidas käynti on todella liian hidasta. Kun nopeutin tempoa (harjoittelin ensin ilman koiraa, että voikin olal silkka kävely vaikeaa kun sitä rupeaa ajattelemaan! Astu kantapää edellä, kävele suoraan, pidä rytmi, pidä askelpituus, älä katso koiraa, uaaagrh!), sujui paremmin, eikä kontakti tainnut pudota kertaakaan. Jospa siihenkin oli niin iisi ratkaisu. Ei mutta pitääpä oikeesti panostaa ylläripalkkaan kaavamaisessa seuruussa.
-ruutua ja ohjattua varten koira kaipaa vielä paremman alkuvirittelyn. Se sotkee niitä helposti, tällä hetkellä lähinnä kuvittelee ruudunkin olevan nouto. Sanalliset vihjeet ei ilmeisesti riitä, joten keksin näihin jotkut tiettyjen kohtien silitykset tms fyysiset avut.
-merkille koira pitää opettaa menemään eri suunnista. Se ei osaa mennä sinne kuin tismalleen samasta suunnasta missä minä olen. Stoppia räväkämmäksi heittämällä pallo mun ja koiran väliin. Pläts on hyvä ääniapu ja koira kääntyy merkillä ketterämmin naama kohti minua.
-merkiltä suuntia niin, että teen kädellä suuntakäskyn ja heitän heti perään sinne suuntaan namin. Kriteerinä se, että koira lähtee kääntymään haluttuun suuntaan. Se kääntyy merkiltä mieluiten vastapäivään ja siten vasemman puolen kapulan hakeminen on paljon hankalampaa.
-ohjatussa treenaa todella vain joko merkkiä tai noutoa (suuntia)! Ei molempia yhdessä kuin harvoin vaan. Jos yrittää opettaa montaa osaa, ei mistään tule mitään...
-ohjatussa treenaa myös stoppia merkin ja kapuloiden välissä (jos menossa väärälle) ja sitä, että koiran saa siirrettyä keskikapulalta halutulle kapulalle. Otin avuksi pari askelta näyttämääni suuntaan, koska tässä käsimerkki ei riitä, vaan koira yrittää uudestaan keskikapulaa. Askelavulla sain sen siirtymään.
-tunnariin kaivataan lisää vauhtia, mutta mikään kokeilluista tavoista ei oikein tuottanut tulosta. Paras idea oli palata alkuun ja piilottaa vain yhtä kapulaa heinikkoon. Näin virheen mahdollisuus (väärän ottaminen) on poissa ja koiraa voi hetsata mielin määrin. Ja taas; treenaa vain yhtä osaa kerrallaan. Ei etsimistä ja vauhtia samassa. :P
-metallikapulan nostoihin naksun kanssa edelleen työstöä. Hylkäsin tassukosketukselliset ja sainkin enemmän suoria nostoja. Vauhtinoutona niin, että heitän vuorotellen lelua ja kapulaa, meni vieraan puukapulan kanssa hienosti. Tässä kokeile sellaista, että koiran nostaessa kapulan et lähdetään hihkuen pallon kanssa karkuun, vaan tiputat pallon vaa sivulle ja koira saa ampua siihen kiinni. Koska L luovuttaa edessä, pallo olis parempi olla jalkojen välissä tms keskellä, mutta meillä se ei oikein toimi. Ajattelin että joka toinen kerta eri sivulla, niin ehkä se pysyy suorana silti?
-häiriöruutuja lisää, siis niin että matkalla on ties mitä kapulaa ja rompetta eikä niistä saa välittää. Opeta koira naksun avulla etsimään ruutu ja merkki katseellaan - siis oikeesti opeta!
-superpitkä matka ruutuun, johon oli yhdessä jätetty namialusta. Varmaan joku 50m. Sinne pinkoi täysiä ja viis veisasi suoraan matkalla olleesta merkistä tahi sivussa olleista häiriömerkeistä. Motivaatioharkkojakin on varmasti aina välillä hyvä tehdä.
-kokeessa jopa 40% ajasta menee liikkeiden välisiin siirtymiin, arvostelun kuuntelemiseen ja uuden liikkeen alkamisen odotteluun. Sillä ON väliä miten se väliaika ollaan - ja ylläripylläri, sitäkin pitää harjoitella!
Sieni kävi pariin otteeseen myös kentällä. Laskin pennun tolpasta irti ja pyysin mukaani ja sillä ei kyllä käynyt mielessäkään lähteä johonkin muualle, kuten toisten koirien luokse tms. Eikä oikeastaan mullakaan ollut sellainen olo, että uskaltaako sen päästää vai ei, sen kun päästin vaan. Se on vaan jotenkin niin paljon varmempi ja "helpompi" kuin mudi oli. Johtuuko se rodusta, sukupuolesta vai vain yksilöstä, siihen en osaa ottaa kantaa. Muistan yhä kun olin mudin kanssa treeneissä ja kun joskus ekaa kertaa olin uskaltanut pitää sen vapaana koko treenin ajan. Olin ihan ekstaasissa siitä että se pysyi hollilla. Ja sillä oli ikää kyllä huomattavasti enemmän kuin 4kk!
Pentu piti kontaktia, reagoi nimeensä ottamalla kontaktin, istui (toimii pelkällä sanallisella käskyllä), meni maahan (tarttee käsiavun), tuli sivulle ja imuttui muutamia askelia ja 90 asteen käännöksiä ja istui paikallaan. Eräs treenikerta venyi vähän liian pitkäksi ja lopussa paikallaoloa tehdessäni pennun keskittyminen hieman herpaantui, ja se ehti nousta pariin kertaan kun oli pisin matka ja aika. Helpotin sitten jäämällä ihan lähelle ja ottamalla tosi lyhyen ajan, että saatiin onnistuminen. Lisäksi se kantoi metallikapulaa ihan huvikseen ja puukapulan kanssa naksuttelin sille kapulan haukkaamisia (eh, aloita treeni aina vieraassa paikassa häiriössä, eikö! Mutku se pelitti, Sieni on aika epeli!). Narupallolla pelattiin myös, ihan hyvin se tuo lelua takaisin, tosin rallatti kyllä kunniakierrokset sen kanssa ensin, mutta ehkäpä se ei haittaa :D
Ja silmät rähmii tosiaan molemmilla, ELL-aika huomenna. Saa luvan mennä töppösen vakuutukseen, sillä se ekana alkoikin :P
--
Ai niin, hauska havainto kentän reunalta: kun mudi hyppäsi kentällä lelua tavoitellessaan tms, Sieni teki kanssa hypähdyksen kentän reunalla. Hieman niinko paita ja perse? :D Apinoisipa pentu jotain hyödyllistäkin mudilta! No vakavissaan, esineruutua mä meinaan aloittaa sitten joskus pennulle juuri niin, että se saa nähdä mitä mudi tekee.
Töppönen aloitti tekemällä kokeenomaisesti kehäänmenotarkastuksen (ok, mutta Mari onkin vähintään kastia puolituttu) ja paikkamakuun (1min, evl:n käskytys, vikana alas ja ekana ylös, kolme koiraa rivissä; kuunteli omat). Siitä sai palkan ja sitten mentiin takaisin "kehään" suorittamaan putkeen ruutu, ohjattu ja kaukot. Oli ajatus, että jos tekee kaukojen ekan vaihdon hyvin, vapautan siitä suoraan kehän laidalle jätetylle palkalle.
Ruutu oli vierailla kamoilla tehty ja oikeaan, merkkinä oma vaaleenvihreä kukkapurkki. Virittelyt jäi puutteellisiksi ja koira kuvitteli olevansa menossa noutoon; se lähti takaviistoon etsimään kapuloita. Jotain lisäkäskyjä ja taidettiin ottaa kokonaan alustakin. Kun olin saanut koiran ruutuun maahan ja olin menossa sitä kohti, tolppaan jätetty Sieni kirmasi keskuuteemme. Se oli riuhtonut niin kovaa että pistolukko oli auennut pannasta. Noo, vapautin mudin, otettiin pentu kiinni ja P piti sitä remmissä kehän laidalla. Mudia se ei häiritse ja Sienikin tutkaili siinä hajuja ihan rauhassa, oli riittävän lähellä meitä. Mitään uaah-mut-hylättiin -paniikkia sillä ei todellakaan ollut, kunhan vitutti olla tolpassa Budan, Taikan ja Nuutin kanssa, kun minä ja mudi touhuttiin kentällä JOTAIN IHANAA. (Hain sille autosta valjaat, jotka onneksi oli mukana, ja niistäkin se kerran onnistui peruuttamaan vapaaksi. Muun ajan se sitten söi remmiään, joka on monesta kohtaa nyt niin lussutettu, että siihen ei arvaa enää luottaa. Loppuajasta pentu oli jo väsynyt ja nukkui ah niin söpösti mun takilla. Ens kerralla puruluu mukaan, nyt annoin sille viihdykkeeksi oksia, merkkejä ja kartioita, mutta jälkimmäiset piti ottaa pois kun se meinasi panna ne oikeesti päreiksi. Muuten se oli oikeen lunkina ja ihmeen vähän sitä kiinnosti vieraat koirat! Muut kun huusi tolpassa niin Sieni vaan katseli että aijaa, mitä te teette :D). Otettiin koko liike alusta kun pentu saatiin veks, ja nyt se sujui hyvin.
Ohjattuun valitsin oikean, koska koiratolppa oli tosi lähellä vasenta kapulaa, ja mudi oli vielä aivan piip-piip-mii-laav-juu-mudineidot-tilassa. Koira varasti noutoon liikkurin sanoessa "käsky", mutta meni jostain syystä oikeaan ja annoin sen mennä... :S Se tuli kapulan kanssa merkille, laski sen siihen ja toljotti minua, vissiin funtsi että meniköhän tää nyt ihan oikein. Annoin noutokäskyn ja kapula tuli ravilla minulle.
Kaukoissa liikkuri jäi mun mielestä tosi lähelle koiraa (koskas muistais häiriötreenata näitä). Mudi läähätti edellisten jäljiltä ja epäilin näinköhän se nousee, mutta totteli ihan istu-käskyn ja vapautin tosiaan siitä palkalle. :) Vähän se eka taisi ihmetellä että ai oikeesti, mutta lähti sitten vauhdilla. Oli siis juuri onnistunut ylläri!
Loppuosa oli sitten treeniä, palkkana broileripyöryköitä ja narupalloa. Varmaan ainakin neljässä erässä aina välillä koira tauolla ollen. Muistankohan mitä kaikkea tehtiin:
-seuraamista käskytettynä. Teemana oli se, että kontakti tuppaa tippumaan, joten P naksutteli nimenomaan kontaktin pidosta. Mun normaalikäynti on vähän liian hidasta ja hidas käynti on todella liian hidasta. Kun nopeutin tempoa (harjoittelin ensin ilman koiraa, että voikin olal silkka kävely vaikeaa kun sitä rupeaa ajattelemaan! Astu kantapää edellä, kävele suoraan, pidä rytmi, pidä askelpituus, älä katso koiraa, uaaagrh!), sujui paremmin, eikä kontakti tainnut pudota kertaakaan. Jospa siihenkin oli niin iisi ratkaisu. Ei mutta pitääpä oikeesti panostaa ylläripalkkaan kaavamaisessa seuruussa.
-ruutua ja ohjattua varten koira kaipaa vielä paremman alkuvirittelyn. Se sotkee niitä helposti, tällä hetkellä lähinnä kuvittelee ruudunkin olevan nouto. Sanalliset vihjeet ei ilmeisesti riitä, joten keksin näihin jotkut tiettyjen kohtien silitykset tms fyysiset avut.
-merkille koira pitää opettaa menemään eri suunnista. Se ei osaa mennä sinne kuin tismalleen samasta suunnasta missä minä olen. Stoppia räväkämmäksi heittämällä pallo mun ja koiran väliin. Pläts on hyvä ääniapu ja koira kääntyy merkillä ketterämmin naama kohti minua.
-merkiltä suuntia niin, että teen kädellä suuntakäskyn ja heitän heti perään sinne suuntaan namin. Kriteerinä se, että koira lähtee kääntymään haluttuun suuntaan. Se kääntyy merkiltä mieluiten vastapäivään ja siten vasemman puolen kapulan hakeminen on paljon hankalampaa.
-ohjatussa treenaa todella vain joko merkkiä tai noutoa (suuntia)! Ei molempia yhdessä kuin harvoin vaan. Jos yrittää opettaa montaa osaa, ei mistään tule mitään...
-ohjatussa treenaa myös stoppia merkin ja kapuloiden välissä (jos menossa väärälle) ja sitä, että koiran saa siirrettyä keskikapulalta halutulle kapulalle. Otin avuksi pari askelta näyttämääni suuntaan, koska tässä käsimerkki ei riitä, vaan koira yrittää uudestaan keskikapulaa. Askelavulla sain sen siirtymään.
-tunnariin kaivataan lisää vauhtia, mutta mikään kokeilluista tavoista ei oikein tuottanut tulosta. Paras idea oli palata alkuun ja piilottaa vain yhtä kapulaa heinikkoon. Näin virheen mahdollisuus (väärän ottaminen) on poissa ja koiraa voi hetsata mielin määrin. Ja taas; treenaa vain yhtä osaa kerrallaan. Ei etsimistä ja vauhtia samassa. :P
-metallikapulan nostoihin naksun kanssa edelleen työstöä. Hylkäsin tassukosketukselliset ja sainkin enemmän suoria nostoja. Vauhtinoutona niin, että heitän vuorotellen lelua ja kapulaa, meni vieraan puukapulan kanssa hienosti. Tässä kokeile sellaista, että koiran nostaessa kapulan et lähdetään hihkuen pallon kanssa karkuun, vaan tiputat pallon vaa sivulle ja koira saa ampua siihen kiinni. Koska L luovuttaa edessä, pallo olis parempi olla jalkojen välissä tms keskellä, mutta meillä se ei oikein toimi. Ajattelin että joka toinen kerta eri sivulla, niin ehkä se pysyy suorana silti?
-häiriöruutuja lisää, siis niin että matkalla on ties mitä kapulaa ja rompetta eikä niistä saa välittää. Opeta koira naksun avulla etsimään ruutu ja merkki katseellaan - siis oikeesti opeta!
-superpitkä matka ruutuun, johon oli yhdessä jätetty namialusta. Varmaan joku 50m. Sinne pinkoi täysiä ja viis veisasi suoraan matkalla olleesta merkistä tahi sivussa olleista häiriömerkeistä. Motivaatioharkkojakin on varmasti aina välillä hyvä tehdä.
-kokeessa jopa 40% ajasta menee liikkeiden välisiin siirtymiin, arvostelun kuuntelemiseen ja uuden liikkeen alkamisen odotteluun. Sillä ON väliä miten se väliaika ollaan - ja ylläripylläri, sitäkin pitää harjoitella!
Sieni kävi pariin otteeseen myös kentällä. Laskin pennun tolpasta irti ja pyysin mukaani ja sillä ei kyllä käynyt mielessäkään lähteä johonkin muualle, kuten toisten koirien luokse tms. Eikä oikeastaan mullakaan ollut sellainen olo, että uskaltaako sen päästää vai ei, sen kun päästin vaan. Se on vaan jotenkin niin paljon varmempi ja "helpompi" kuin mudi oli. Johtuuko se rodusta, sukupuolesta vai vain yksilöstä, siihen en osaa ottaa kantaa. Muistan yhä kun olin mudin kanssa treeneissä ja kun joskus ekaa kertaa olin uskaltanut pitää sen vapaana koko treenin ajan. Olin ihan ekstaasissa siitä että se pysyi hollilla. Ja sillä oli ikää kyllä huomattavasti enemmän kuin 4kk!
Pentu piti kontaktia, reagoi nimeensä ottamalla kontaktin, istui (toimii pelkällä sanallisella käskyllä), meni maahan (tarttee käsiavun), tuli sivulle ja imuttui muutamia askelia ja 90 asteen käännöksiä ja istui paikallaan. Eräs treenikerta venyi vähän liian pitkäksi ja lopussa paikallaoloa tehdessäni pennun keskittyminen hieman herpaantui, ja se ehti nousta pariin kertaan kun oli pisin matka ja aika. Helpotin sitten jäämällä ihan lähelle ja ottamalla tosi lyhyen ajan, että saatiin onnistuminen. Lisäksi se kantoi metallikapulaa ihan huvikseen ja puukapulan kanssa naksuttelin sille kapulan haukkaamisia (eh, aloita treeni aina vieraassa paikassa häiriössä, eikö! Mutku se pelitti, Sieni on aika epeli!). Narupallolla pelattiin myös, ihan hyvin se tuo lelua takaisin, tosin rallatti kyllä kunniakierrokset sen kanssa ensin, mutta ehkäpä se ei haittaa :D
Ja silmät rähmii tosiaan molemmilla, ELL-aika huomenna. Saa luvan mennä töppösen vakuutukseen, sillä se ekana alkoikin :P
--
Ai niin, hauska havainto kentän reunalta: kun mudi hyppäsi kentällä lelua tavoitellessaan tms, Sieni teki kanssa hypähdyksen kentän reunalla. Hieman niinko paita ja perse? :D Apinoisipa pentu jotain hyödyllistäkin mudilta! No vakavissaan, esineruutua mä meinaan aloittaa sitten joskus pennulle juuri niin, että se saa nähdä mitä mudi tekee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti