Tokot

Sienen ryhmällä ekana paikalla makuu. Neljä koirakkoa, me toisena oikealla. Maahan hitaahkosti mutta ekalla, palkkasin siitä, ja käännyin palkkaamaan myös poistuttuani askeleen. Menin melkeen suoraan piiloon (lämmin toimistopuoli), vahdin ikkunasta. Muita koiria käytiin palkkaamassa ja vissiin ojentamassakin ja Sieni siellä hieman rauhoitteli itseään. Tulin sitten esille ja kävin välipalkkaamassa. Loppuajan olin näkyvissä. Palkka maahan, nousi silti ekalla myös sivulle, josta loppupalkka.

Seuruuta pareittain eli noin metrin väli sivusuunnassa, kummallekin sama käskytys. Oli hauskaa! :D Sieni ei ottanut lainkaan häiriötä toisesta koirakosta. Tein alkuun namiavuin, mutta oli siellä pitkää pätkää ilmankin. Täyskäännös ei luonnistu ilman apuja, koira jäi tyhmänä pönöttämään :D

Omalla vuorolla pyysin noutoa. Pito on kunnossa :) Eteen koira ei osaa tulla kapulan kanssa apujenkaan kanssa kovin hyvin, se jää siis helposti kauas ja vinoon. No, ei se osaa sitä ilman kapulaakaan, joten se pitää ensin treenata kuntoon. Nyt sillä ei vain ole käsitystä mitä tarkoitan. Mietittiin, onko koiran vaikea tulla lähelle, se näyttää kuulemma vähän siltä. Ei ehkä kuitenkaan siitä ole kyse, en oo huomannut muualla sellaista, ja uskon että se ei vaan tiedä mikä on haluttu paikka. Tehtiin myös niin, että jätin kapulan mun ja koiran väliin ja koiran piti nostaa siitä se luovutusasentoon. No, montaa asiaa ei voi treenata kerralla, joten tätäkään on turha jatkaa ennen kuin se tietää mihin sen pitäisi se palikka tuoda. Sain palautetta, että mä puutun liian pian enkä anna koiran yrittää, tällaisen koiran kanssa siinä pitää olla tarkka. Siis tuli joku sinnepäin-suoritus niin otin jo kapulan koiralta pois "oho, uudestaan" kun se vasta mietti mitä sen pitäisi tehdä ja mun olisi pitänyt malttaa olla joko ihan hiljaa tai korkeintaan auttaa sitä tekemään oikein. Yrittämistä pitää kannustaa eikä olla heti neuvomassa. Uskon että tässä on perää, koska olen tosi huono muussakin elämässä siinä, että vaan odotan ja annan toisen kokeilla itse. :P

 Lopuksi vielä vauhtinouto, joka oli kauhean epävarma ja hidas kaiken tän hinkkaamisen jälkeen... no sain toisella kertaa ihan kohtuullisen niin palkka ja lopetus siihen.

Hyppyä (palkka koiran taakse sen ja esteen väliin koiran ollessa vielä hyppäämässä/juuri laskeutunut) ja alokasluokan jääviä tein omalla ajalla. Ja sitten otin toimistosta kisakirjan, pitää muuten muistaa maksaa se seuran tilille. Tykkään että on kirjat valmiiksi täytettynä ekassa kokeessa, niin on yksi stressin aihe vähemmän. Jos sitä vaikka tän vuoden aikana lupais korkata, näin just yhden videon missä alokasluokasta tuli hyvä ykköstulos ja se meno oli musta paikoin ihan kauheeta, kyllä mekin sellaseen pystytään ihan heittämällä!

Töppönen teki alkeisryhmässä mallikoirana kaikkia jääviä. Siis ihan alkeisopetus runsain avuin ja kuinka niitä apuja aletaan sitten häivyttää. Lisäksi se oli paikalla oloissa mukana, kun toisessa ryhmässä oli tänään vain kaksi koiraa neljästä, niin niiden välissä täytteenä.

Myöhemmin sitten otin sen kanssa kentällä keskenään sellaista nopeeta ja vauhdikasta; puukapulan nostoja leikin lomassa, luoksetuloa niin että poistuin juosten, kerran läpi, kerran stoppi lelun lentäessä samalla ja vikana kutsuin koiran olan yli perääni. Merkkiä matalilla kartioilla, oli alkuun hahmotusongelmaa kun kapulakin oli jäänyt ihan lähelle, mutta kyllä se siitä. Kaukojen vaihtoja läheltä (1m) nopeassa tempossa. Lopuksi koira oli jo autossa kun huomasin, että treeniliivin taskussa on kourallinen nameja jäljellä. Otettiin vielä tunnari parkkiksen puolella. Oman nostettuaan koira lähti palauttamaan laukalla, josta heti vapautus ja sai kaivaavarastaapenkoa namut taskusta. Jesjes, jäi hyvä mieli!

Kalju sininen siäni

Hakutreenit lumessa

Hakutreenit (nro 9.) maston tien oikealla puolen. Lunta maassa ihan hieman, jäljet jäi kyllä selvästi. Oikean takanurkan pisto jäi vain n. 20-30m pituiseksi, koska alue muuttui niin tiheäksi nuoreksi kuusikoksi, että sinne ei päässyt sekaan. Piilo oli kuitenkin pari kolme metriä siellä ryteitössä ja oli koirille selkeesti työläin suorasta jäljestä huolimatta. Muuten maasto oli suht avaraa.

Sienelle neljä ukkoa, aloitus oikealta, 1. ja 3. sama ukko. Meininkinä syöttää koiraa piilolla ja sitten kuljettaa sitä vähän matkaa keskilinjalle päin ja passivoitua jolloin minä kutsun koiran pois. Ääniavut otettiin kaikkiin. Ykkösellä koira ja maalimies näkyi ja siten maalimies passivoitui ja koira haisteli maata. Ajattelin, että sillä on tippunut yksi nami hankeen ja se jää etsimään sitä, mutta kutsuin silti. Mitään ei tapahdu, kutsun uudestaan, koiran pää nousee välillä ja menee takaisin kyyryyn. Ei se edes haistele vaan on jotenkin ihme möykyssä? No johan on outoa? Taisin vasta miettiä että mitä hittoa, kun koira lähti tulemaan. No jälkeen päin kuulin, että se oli tukehtua nameihinsa ja köhi niitä siinä henkitorvesta takaisin päin...

Kakkonen oikein hyvä, odotin hetken maalimiehen passivoiduttua ja koira lähti itse tulemaan :). Siitä kehut ja vahvistuksena kutsu. Kolmosella ei kanssa mitään ihmeitä, eikä oikeastaan nelosellakaan. Kolmosella odotin kanssa maalimiehen passivoiduttua, koira katsoi mua ja nytkyi lähteäkseen, mutta ei ollut ihan varma. Liikahdin vähän jolla sain sen lähtemään, siitä taas kehut ja kutsu. Neloselta se sai syödä namit ja tulla sitten itse maalimiehen edellä. Aika suoraan se minusta menee, maaston mukaan toki, ja selkeästi ei jäljestänyt vaan etsi ilmavainulla. :)

Lopuksi päästettiin koiria parilla eri kokoonpanolla leikkimään. Sosiaalisuuden kukkaset kuten meidän Sieni sai olla joka ryhmässä mukana, menee urokset, nartut, pennut, herkkikset ja rajummat kaverit kaikki. :D

Halloweenjuhlat

Eli mökkiviikonloppu team Lotta & Vieno & Impin kanssa. Riittänee jos sanon että kotiin palattuamme koirat kaatui suunnilleen suorilta jaloilta kuorsaamaan kuka minnekin :) <3 Tai no jos sellainen huomio vielä, että töppönen yritti rasittavaksi asti raiskata Sientä. Lotallahan on juuri juoksut loppuneet ja luulen että tässä kävi vähän sellainen, että kärttyämmää ei uskaltanut edes yrittää mutta hajut sai halut heräämään, niin Sieni joutui sijaiskärsijäksi.

Ilmaisua ja tottelua

Sienen ilmaisutreenit (nro 4) pk-kentällä. Kolme eri ihmistä kukin kaksi kertaa, eli yhteensä kuusi toistoa. Ekalla vähän härdelliä, pitää muistaa ens kerralla ottaa yksi rullan nosto maasta auton luona ennen varsinaista aloitusta. No, mä rääkäisin "ANNA!" aina rumasti niin jäi sieninen härdelli vähäiseksi. Loput meni hienosti :) Anna-käsky vielä apuna mutta selkeesti oli jo ajatus rullassa eikä kyykyssä olevan maalimiehen kumoamisessa.

Otettiin myös tokoa. Mutin kanssa tein metalli(hyppy)noutoa (hyvä fiilis jäi, jumankauta treenaamallahan tän voisi vaikka saada kuosiin!), tokon luoksetulon seisomaan stoppia ja vähän seuruuta. Mudi joutui myös häiriötreeniin avustajaksi, kiltti ja sosiaalinen mutta aikamoisen adhd nuori narttu, joka pari kertaa onnistui karkaamaan rynnimään pitkin kenttää ja meitäkin kohti. En tiedä onko se mudin rääkkäystä, hirveet kierroksethan se vetää moisesta ja toivottaa vieraan koiran helvettiin. Kelle tahansa randomille en todellakaan uhraisi koiraani, mutta tämän tunnen ja tiedän että se on oikeesti kiltti eikä tule sieltä tappelemaan, kunhan juoksee. Itse pysyin siksi rauhallisena, karjaisin sille toki POIS! mutta noin muuten ei tarvinnut stressata. Luulen, että mudille "hallittu kaaos" tekee ihan hyvää.

Sieni teki vähän seuruuta (cool!), jääviä (peruutin itse, otti painetta muiden ojentamisesta) ja pujottelurinkiä sekä lopuksi vielä sellaisen, että jätin sen istumaan ja toiset koirakot meni mun ja Sienen välistä. Siinä edessä kukaan ei alkanut koiraansa rempoa, mutta Sienestä se oli silti hieman epäilyttävää toimintaa. Kentällä oli siis yksi nuori uros, jonka kanssa omistajansa kävi aikamoista tahtojen taistelua, ja Sienestä se siis oli se vaarallisin juttu. Keskityin lähinnä vapauttamaan omaa koiraa ja tosi kivasti se yrittää, se ei jää jumiin ollenkaan niin pahasti kuin mutiainen. Tosi erilaisista jutuista ne kyllä häiriöityy mutta silti. Varsin kiva fiilis jäi tästäkin, mulla on hyvät koirat :)

Hakutreenit nro 8

Hakutreeneissä metsiksellä. Sateessa, ylläri. Mun on pakko kaivaa jostain rahaa ja ostaa kunnon vaatteet ja varsinkin KENGÄT. Viisi koiraa teki 2,5h, tosin lopussa jäätiin höpöttämään ja osa piskeistä sai nujuta. Sieltä oli sitten kiva mennä töihin.

Sienelle neljä ukkoa (2. ja 4. sama). Aloitus oikeasta. Kolmonen oli takana oikealla tosi hankalassa paikassa jyrkän kallionkielekkeen alla, koiran piti todella irrota, että sai hajun siitä. Kaikilla pressua yllä, jotta maastoutuvat. Otettiin jokaiselle ukolle ääniapu, radiopuhelimetkin toimi niin onnistui huutelematta itse. Oli sovittu, että ukot syöttelee koiran n. 15m tai niin pitkälle kohti keskilinjaa, että näen heidät. Sitten maalimies passivoituu ja minä kutsun koiran keskilinjalle. Nyt täytyi kutsua, hyvin se sieltä tulee, mutta ensi kerralla pitää muistaa antaa sille vähän aikaa, josko se itse tajuaisi lähteä passivoituneelta ukolta. Oikein hyvä oli ja Sienellä jälleen ihan superkivaa :) Se ei voinut käydä edes tarpeillaan autosta otettaessa, koska tiesi jo mihin on menossa. Heti sitten loppupalkan jälkeen kiire paskalle, hyvä sipuliii...

Tokot

Tällä viikolla menin jo tuntia ennen alkeiskurssin vetoa hallille, ja ehdin ihan hyvin treenata mudin. S tuli kanssa ajoissa ja sain liikkurin osiin liikkeisiin.

Zeta i-(keskimmäisellä läpikävely)-m. Miksei se tee kokeessa tällasta mitä se OSAA, voi turhauma sentään.

Luoksetuloon vein koiran lelussa roikottaen, kävelin pois lelu kädessä ja annoin stoppiin isot avut. Muutama toisto, oli hyviä, vauhtikin säilyi.

Ruudussa oli salaa viety namialusta. Merkiltä oikeaan. Koira varasti merkiltä ruutuun kun vasta avasin suuni. No annoin mennä. Tämäkin on hankala liike, nyt kun sillä tuntuu olevan varmuus että mihin, niin se ei malttaisi odotella käskyjä. Liikkuri tuli sitten just sopivasti ja koira yritti karkailla merkiltä eteenpäin myös "käskystä". En haluaisi karjaista sille (pienemmästä ei pysähdy kun se lähtee ihan tykin suusta) joten keskityin lähinnä palkkailemaan malttamisesta. Sitten vielä erikseen niin, että vietiin yhdessä ruutuun namit ja jätin koiran merkin eteen tai sivulle ja pyysin sitä merkille. Kuviteltu tilanne, jossa se olisi ennakoinut ja yrittänyt jättää merkin väliin ja oikonut ruutuun. Tämä aika hyvä alun tappelun jälkeen. Se osaa, kun malttaa kuunnella. Mudi on vaikia elukka, sen mielestä joko joojootiedänminäitte tai ensitteeollenkaan.

Ohjattua. Ensin vasen, joka oli ruudun edessä. Keskimmäistä ei ollut ollenkaan. Merkille tosi vinoon oikea kylki kohti minua, mutta kaarsi hienosti vasemmalle kapulalle. Ja nosti sen suuhun ja jäi mollottamaan siihen tyhmänä :D Uusinnalla teki sellasen kaaren että jos keskimmäinen olisi ollut tarjolla, olisi varmaan ottanut sen. Oikea puoli ihan haahuilua, kapuloita ei käyty nostamassa välillä ja eihän muti löytänyt. Pitäisi vaan edelleen vahvistaa niitä oikeita kaaria, kapulat kun on aina samoissa paikoissa toisiinsa nähden ja koiran pitäisi kanssa tajuta se. Lopuksi vielä pari vauhdikasta merkkiä, alkoi tässä hinkatessa vähän hyytyä.

Ihan vikana ennen kotiinlähtöä mudi pääsi vielä tekemään metallihyppynoutoa. Virittelin tokohypyn lisäksi kaksi agihyppyä. Tätä käytetään kapuloille rynniville koirille. Mutiaisella ei tod ole sellaista ongelmaa, mutta ajattelin, että se voisi olla siitä vaan hauskaa ja tuoda vähän vauhtia. Hyppysuorasta tuli niin pitkä että mun heitto ei osunut lähellekään haluttua paikkaa, joten vein kapulan. Mudi ehti odotellessa kytätä parkkiksen tapahtumia eikä sillä ollut hajuakaan mitä sen pitäisi hakea ja mistä. Nooo, kyllä se siitä sitten lähti sujumaan ja voi olla ihan toimiva :) Ainakin on erilaista. Loppuun vielä metskun nostoa tasamaalla, pistin vähän painetta ihan ärähtämällä vaan kun kapulalla säätö alkoi. Vastasi varsin kivasti.

Sienen ryhmän kouluttaja oli kipeenä ja tehtiin vaan porukalla. Sieni sai ensin olla alkeiskurssilla paikallaoloissa täydentämässä riviä, kun osa oli poissa ja oli tosi pienryhmä. Tein sellaista alkeistasoista helppoa muiden mukana, oli hyväksi tolle välillä. Hypyssä kokeilin heittää lelun koiran ja hypyn väliin koiran ollessa juuri laskeutunut hypyn toiselle puolelle vielä selkä kohti ohjaajaa. Pitäisi auttaa nopeampaan käännökseen ja stoppiin, tiedä häntä. Ehkä, jos ohjaajan heitto osuisi sinne minne pitää? ;P Ruutuun koira kerkesi myös pari kertaa juosta sienilelulle, oli määrätietoisen oloinen. Seuruuta tein vähän, sekä niin että namit oikeassa kädessä, että kädet tyhjinä, oli oikein kivaa tänään ja maltoin lopettaa ajoissa :) Muutama vauhtinouto metskulla.

Omassa ryhmässä aloitus pujotteluringillä, siinä ei ihmeitä. Kujaluoksetulossa kutsuin tokokäskyllä sivu (viime aikoina käytetty varmaan paljon enemmän tänne-käskyä) ja Sieni jäi tyhmänä möllöttämään :D Kysyin "Sieni?!" eikä se silti tullut, vasta kolmannella. No uusinnalla parempi, ja otin sitten vielä erikseen syrjässä, niin nyt selkeesti naksahti muisti oikeaan asentoon. :D Lopuksi vielä paikallamakuu hallissa, jätin vähän reunaan ja ilmoitin että palkkaan ja vien pois heti maahan menosta. Oli vähän hidas mutta meni sentään ekalla ja sai rohmuta pussista loput namit. Joka viikko kirjoitan, että tätä nopeutta ja suoruutta pitäisi treenata kotona, ja aina myös unohdan sen heti...

Hakukoulutus

Sari Kärnän hakukoulutus. "Aattelinkin, että eiköhän ala tapahtua, kun Laura lukee suunnitelmat koulutuspäivästä. :D" Olen siis ollut menossa Jyväskylän holskuryhmän hakutreeneihin vaikka miten monta kertaa, ja nyt kun puhuivat että voisi tarttea ulkopuolista kouluttajaa, tempaisin kaksi yhdellä iskulla. Sitten kävi vielä ihan jumalaton mäihä kaiken suhteen ja saatiin Sari äkkilähtönä. Edellisen illan ja yön olin team Vienon vuokramökillä Kangasniemellä puolimatkassa. Juoksuinen Lotta jäi kotiin, niin mä sain mudin mukaan. Noi on kyllä silleen tosi tervepäiviä molemmat, minne vaan laitan pedin ja sanon että tässä on meidän sänky, ne nukkuu oikein hyvin :)

No se haku. Mä tiedän Sarista sen verran, että osasin googlata kotisivut ja lukemani perusteella ehdotin ryhmälle häntä. Sari kouluttaa positiivisesti, minkä uskon olevan erityisen sopiva menetelmä holskuille (niille perinteisemmän linjaisille, ketkä ei ole superviettipommeja). Ryhmä vaikutti erittäin tyytyväiseltä ja itse tykkäsin Sarin ajatuksista ja tyylistä kovasti, joten suosittelen lämpimästi!

Siellä se ukko on, mutta joku säätää vielä remmiä taskuun

Koiria pääsi äkkilähtönä paikalle viisi; Sienen lisäksi velipoika Ruka, Romeo (pk), Älli (lk) ja Carma (lk). Kaikk teki kaksi kierrosta ja lisäksi Sari treenasi oman koiransa. Oli tosi tosi avartavaa nähdä yhtä-vaille-käyttövalion treenit! Siltä sen siis kuuluu näyttää, mutta toisaalta siinä tuli myös muistutus siitä, että osaavankin koiran treeneistä on tärkeää tehdä vaihtelevat ja huolehtia koiran motivaatiosta. Jokaisella treenillä pitäisi myös etukäteen miettiä, mikä on sen treenin tarkoitus ja tavoite, ei vain mennä metsään ja tehdä jotakin.

Jotain juttuja, asiaa tuli taas aivan liikaa mun muistille enkä ehtinyt oikein kirjoittaa ylöskään, vaikka paperi ja kynä kädessäni välillä olikin.

• Suoraan eteneminen on oleellista ja sen opettamiseen pitää nähdä vaivaa. Keinot on monet; esim. hajunhaku, näyttäytyvä maalimies (ei kuumuville!) tai ääniavut. Koiran mielentila on oleellinen, se ei saa mennä ihan reikä päässä, joten yli kuumumista on ehdottomasti varottava. Kiihkeille koirille hajunhaku on tosi hyvä menetelmä, joskin siinä ohjaaja joutuu näkemään vaivaa edestakaisin kävelyn muodossa, mutta elämä on. :D
•  Hajunhakua käytettäessä on helppo opettaa koira olemaan reagoimatta tyhjiin piiloihin. Piiloja voi olla matkalla vaikka kolme kappaletta ja haetaan haju niiden ohi. Jos treeneissä on vaan yksi piilo radalla, siinä ei koskaan saisi olla maalimiestä - muutenhan koira oppii tosi nopeesti, että piilossa on aina ja alkaa herkästi ilmaista tarkistamatta asiaa. Tämä vaatii toki vähän vaivannäköä, "kevytpiilot" on kova sana.
• Ei peräänjuoksuja koskaan millekään koiralle. Tuore maalimiehen jälki jättää hajutunnelin, ja koira juoksee vain sitä pitkin. Ryhmässämme nähtiin useita jäljestäviä koiria, joten tallausten suunta, maalimiehen reitti piilolle jne tulee miettiä huolella. Koirahan ei ole tyhmä jäljestäessään, eikä sitä saa siitä torua, vaan treenit pitää suunnitella miettien mitä haluaa opettaa.
• Jälkien yli meneminen esim. niin, että maalimies on kiertänyt piilolle takakautta. Halutun piston poikki menee tuoreet jäljet, vaikka kahdetkin rinnakkain 5-10m välimatkalla toisistaan. Kun koira harhautuu niille, ohjaaja vain rauhassa laittaa sen uudestaan pistolle, kunnes etenee suoraan. Ohjaaja voi edetä itse yhä syvemmälle alueelle, jos koira ei muuten irtoa haluttuun suuntaan. Palkaksi siellä on maalimies.
• Risteilyn opettamiseen jo ihan alkuvaiheissa harjoitus, joka sopii myös motivaation nostamiseen: liikkuvat maalimiehet keskilinjan molemmin puolin. Aktiivinen on kyykyssä, passiivinen seisomassa. Alkuun voi tehdä ihan kentällä tai tosi selkeässä maastossa, tän päiväinen oli jo turhan peitteistä. Koska tässä opetetaan risteilyä, maalimiehet on näkyviä ja alkuun riittää joku ihan 15m matka keskilinjalta. Ohjaaja lähettää koiran ykköselle, joka on valmiiksi kyykyssä ja suorapalkkaa koiran (mieluiten ruokaa, lelulla ei ole tule sujuvaa treeniä). Sitten ykkönen nousee seisomaan ja passivoituu täysin. Koiraa autetaan aluksi niin, että ohjaaja kutsuu koiran keskilinjalle, mutta hyvin pian sen pitäisi saada itse hoksata, että passivoituminen = siltä erää loppuun lypsetty maalimies ;) Koira tulee keskilinjalle, kakkonen on valmiiksi kyykyssä, ohjaajan rintamasuunta kohti sitä, koira tulee ohjaajan luokse (alkuun voi palkata tästä, tavoitteena kuitenkin sujuva irtoaminen ilman mitään pysähdyksiä) ja suoraan lähetys kakkoselle. Samalla aikaa ykkönen liikkuu eteenpäin omalla puolellaan, ohjaaja on siirtynyt myös sen kohdalle keskilinjalla, ja homma etenee tällä tavalla 5-10 pistoa per puoli. Viimeisellä voi olla myös lelu loppupalkkana. Maalimiehet voi hyvässä maastossa mennä vinoon niin, että jos ne on alussa siinä 15m matkassa, lopussa ovat vaikka jopa 50m:ssä. Jos maasto on yhtään peitteistä, maalimies seisoo niin kauan että koira näkee hänet ja menee kyykkyyn vasta sitten. Tarkoitus ei ole etsiä, vaan risteilyttää - montaa asiaa ei opeteta yhtä aikaa. Kaikki teki tänään ekan kierroksen tätä ja tämä sopi ainakin näille koirille tosi hyvin!
  
  

  

  Täältä pitäis kai häipyä kun mitään ei enää tuu...?

• Hallinta pitää opettaa takaperin ketjuttaen. Osa koirista laskee, osa nousee, siis hallinnasta, mutta joka tapauksessa se pitää opettaa. Esim. maalimieheltä keskilinjalle tullessa alkaa ensin 5m ennen keskilinjaa ottaa käskyn alle -> palkaksi heti lähetys uudelle ukolle. Ei niin, että yrittää suoraan seuruuttaa 50m ukolta keskilinjalle.
• Keskilinjalle syötellen sopii alkuun useimmille koirille, mutta siihenkään on turha jäädä kiinni. Eli maalimies voi tuoda koiraa esim. 1/3 matkasta kunnes näkee ohjaajan keskilinjalla, ja passivoituu sitten. Ohjaaja kutsuu koiraa, palkkaa koiran nyrkissä olevalla namilla koiran tultua sivulle ja lähettää siitä heti toiselle puolelle. Ohjaaja on valinnut uuden lähetyspaikan jo valmiiksi, ohjaaja liikkuu eteenpäin aina koiran ollessa pistolla! Lähetyskohta on valittu ja näin koiran voi pistää suoraan sinne säätämättä keskilinjalla. Se säätö ei ole kellekään koiralle kivaa, sujuvuus on hyvin tärkeää.



Risteilyä

• Ääni- tai näköavut lopusta alkuun päin. Liikkuva maalimies, ensin piilolla 4 (siirtyy sivurajaa kakkoselle) ja 3 (siirtyy ykköselle). Koira laitetaan keskilinjalla katsomaan piiloa päin ja maalimies antaa äänen, koiran nimen tai esim. taputtaa. Sitten otetaan kolmonen, kakkonen ja ykkönen ja lähetetään koira ykköselle. Jos tehtäisiin toisin päin (1->4) ja lähetettäisiin koira ykköselle, se muistaisi sen nelosen viimeisenä ja vahvimpana ja luultavasti karkaisi sinne.
• Hallintaan oton voi opettaa esim. niin, että jos ohjaaja haluaa koiran pysähtyvän keskilinjalla, hän on koiraa kohti. Jos koira saa mennä suoraan vauhdilla yli, ohjaajan rintamasuunta on lähetyssuuntaan ja koira vaan tulee ohjaajan sivulta (päätä kriteeri, kuinka läheltä sen täytyy kulkea). Tällöin koira tietää jo kaukaa edelliseltä tullessa, mitä seuraavaksi tapahtuu; vähentää edelleen sitä säätöä keskilinjalla. Sujuvuus on tärkeää ja koiralle reilua, sitä ei voi kyllin korostaa :)

Pikapalkka hallintaan tulosta ja heti uusi lähetys

• Ei turhaa nillitystä suoraan menemisestä. Koiran silmin suoraan voi olla erilainen kuin ohjaajan, koiran silmät kun on aika paljon matalammalla. Jos koira siis lähtee vähän eri kulmassa kuin oli ajatus, sen pitää antaa mennä, kehua kun se palaa, ja tarvittaessa laittaa uudestaan. Jos sen sijaan koira lähtee suoraan mutta tekee sitten reilun käännöksen, tämä ei ole sallittua ja se kutsutaan pois uutta lähetystä varten.
• Tyhjät vasta kun koira osaa edetä suoraan ilman apuja ja kääntyä sivurajalla eteenpäin. Tyhjiä alkuun vain 1 per puoli. Tyhjiin voi myös päättää treenin ja palkata koiran itse kunnolla, niiden ei tartte olla aina keskellä rataa.
•  Ilmaisu maastoon vasta tyhjien opettamisen jälkeen! Tällöin valeilmaisujen mahdollisuus on oleellisesti pienempi (rullakoiralla). Jos koira ei osaa vielä tyhjiä, se on aina löytänyt pistolta ukon ja oppinut tulemaan rulla suussa keskilinjalle. Kun lisätään tyhjät, koiran on hankala ymmärtää että nyt sen kuuluukin tulla ilman rullaa. Toki tähän on lukemattomia eri koulutustapoja, mutta tämä on Sarin näkemys. Oli paljon puhetta siitä, että ei ole ainoaa oikeaa tapaa, mutta ohjaajan tulee miettiä itse ja vaatia perustelut, jos joku ehdottaa jotakin. Jos kouluttaja ei osaa perustella tai se ei kuulosta hyvältä omalle koiralle, pitää uskaltaa sanoa, että ei halua tehdä niin. Harvoissa asioissa on vain yhtä oikeaa tapaa, joten oman koiran tunteminen on tärkeää, jotta osaa valita sille mahdollisesti toimivat metodit.
• Ilmaisua maastoon siirrettäessä samalla treenillä alkuun vain joko kaikki ilmaisuna tai kaikki suorapalkkana, ei sekaisin. Koira menee helposti epävarmaksi kun välillä maalimies palkkaa ja välillä pitäisi ilmaista. Kun osaa ilmaista, näitä voi ja pitääkin vaihdella, jotta motivaatio säilyy. Jotkut koirat ei tykkää ilmaisusta, esim. Sarin oma nykyinen kisakoira selvästi vietillisesti laskee siitä, se on vain tyhmää sen mielestä. Tällaisen koiran ei todellakaan ole mikään pakko ilmaista joka ukkoa! Taitoa harjoitellaan sen verran, että se pysyy yllä, joka ukolla se ei kuitenkaan ole lainkaan välttämätöntä.

Kivaa! :D

Sieni teki ekalla kierroksella (hakutreeni nro. 6) tuota risteilyä. Autosta otettaessa se taas vinkui ja vaikka niin paikka kuin maalimiehetkin oli vieraita, ei mitään ongelmia. Loppua kohti mun käskettiin olla keskilinjalla hiljaa ja annettiin koiran itse miettiä maalimiehen passivoiduttua. Yhdellä kertaa se venasi aika pitkään istuen maalimiehen edessä, että mikä ihme tässä kestää, sieltä se taidettiin vielä huutaa pois mutta sen jälkeen alkoi tajuta itse :) Vikalta pistolta sai sienivingun kanssa.

Toisella kierroksella (7) otettiin ääniapuja, pyysin että huudetaan koiran nimeä. Otettiin neljä piiloa, kaksi ukkoa, ja äänet järkässä 4 -> 1 kuten yllä selitetty. Tämä ei sovi kaikille koirille, ja jos koira alkaa kuumua liikaa, pitää ehdottomasti lopettaa. Sieni pysyy kuitenkin varsin hyvin kasassa joten sille tätä voi käyttää, samoin haamuja (näyttäytyviä ukkoja) voi kokeilla. Hyvin se irtosi joka pistolle, maalimiehet oli sadetakkien alla piilossa eikä ollut ollut kuulemma moksiskaan. Maalimiehet syötti sitä vähän sivurajaa pitkin laatikkoa opettaen ja sitten hieman keskilinjalle päin tuoden. Kolmoselta koira tuli itse takaisin maalimiehen passivoiduttua, hyvä sipuli! Nelonen toi koiran keskilinjalle asti ollessaan viimeinen.

Tätejä!

Oli kyllä ihan todella antoisa koulutus! Keväälle jatkoa jo tilattu :)

Hannu otti kuvia, iso kiitos jälleen!

Aktiivipäivä

Vuokrattiin T:n kanssa VARPS:n lämmin halli tunniksi ja saatiin jopa ihan helposti kolme koiraa ja kaksi ihmistä mun autoon, wohoo! :D Hallissa ei vaan valitettavasti ollut sitä aitaa eteisen ja kehän välissä. Sitä, jonka yli mudi teki vuosi sitten syksyllä kokeessa "hyppymerkin" ja "hyppyruudun" ja jonka jälkeen ei ole tuolla käyty... ollaan menossa marraskuussa tuonne kokeeseen ja tuli joka tapauksessa hyvät treenit, kiitos seurasta! :)

Mudi aloitti kehäänmenotarkastuksella (ok) ja ruudulla. Merkin sijaan lähti takavasemmalle hyppäämään, josta rääkäisin sille rumasti. Uusi alku. Merkin takana oli ekalla yllärisienivinku. Toisella kertaa nytkyi merkillä liikkurin käskystä, mutta jalat pysyi paikoillaan, niin en puuttunut. Odotin vaan pitkään ennen omaa käskyä. Tuhatta ja sataa hyvin ruutuun, käskin suoraan maahan. Kävin palkkaamassa maahan ohi kävellessä, loppuosa oli tosi hyvä.

Metallihyppynoutoa. Ekalla taas vammailua kapulalla, muutama vauhtinouto myöhemmin oli jo paljon parempi nosto.

Sitten mudi hetkeksi häkkiin, ja tauon jälkeen paikalla istuminen (M alo-makasi parina). Olin alkuun näkyvissä, kävin palkkaamassa ja siirryin piiloon niin, että pystyin just reunalta kurkkimaan (koirakin varmaan näki siis mut). Kehuin äänellä kerran tai pari kun nenä pysyi kiltisti ylhäällä. Toi hallin matto on jostain syystä paha, haisteluongelma on siellä monella muullakin kuin meillä.

Vikassa setissä ohjattua noutoa. Ensin oikea ihan ruudun edustalta, oli tosi hyvä. Tein jotain pientä välissä ja sitten vasen. Jäi merkillä vähän vajaaksi ja lähti keskikapulalle, stoppasin jota ei oikein kuunnellut joten karjaisin perään. Oli jo melkein keskimmäisen päällä seisomassa. Tosi korostettu käsiohjaus vasemmalle kuitenkin onnistui. Tästä kehut, uusinnalla meni suoraan halutulle, sai sienivingun.

Sieni kerkisi käydä lopuksi vähän humputtelemassa, kun toverikaan ei halunnut enää ottaa omalla koirallaan mitään ja aikaa oli jäljellä. Alkuun suoraan häkistä oton jälkeen seuruuta, mikä oli virhe, olishan se nyt voinut hetken siinä hengata, nyt otti häiriötä T:stä ja oli hämillään ympäristöstä. Kyllä se siitä lähti sitten :)  Hyppyä, kyllä se hyvin irtoaa, nyt luotan että vieras este ei sitä hämää :) Stoppi on mikä on, ehkä ysin liike, mutta olkoon, en todellakaan jaksa panostaa alo- enkä avo-hyppyyn kun ne on ihan pällejä. Jäävät peruuttaen, maahan alkuun ihan että wtf, seisominen vähän valui joten käsiapu avuksi. T käskytti loput, vapautin ilman perusasentoja, oli oikein hyvä. Jäävät myös normikävelystä, seisomiseen tässäkin apu. Katsottiin vielä sitä seuruuta niin, että mulla oli sienivinku vas. kainalossa (aukeaa, ei käy), oik. kädessä (ei hyvä, tää on jo ennenkin tyrmätty) ja vas. kädessä koiran pään ulkopuolella (paras). Olihan se alkuun hankalaa mutta lähti sujumaan, tolleenkin voisi tehdä. Kunhan nyt tekisi järjestelmällisesti edes jotenkin että asia etenisi!

Varkaudesta kotiin, ehdin puoli tuntia istua ennen hakutreeneihin (nro. 5) lähtöä. Sienelle kuusi ukkoa (2 ihmistä x 3 kertaa), olivat valmiina. Autosta otettaessa koira vinkui ja veti sitten mua koko matkan radan alkuun, wohoo tyhmää tattia, joka ei ehkä olekaan ihan tyhmä, vaan yhdistelee asioita! :D 

Eka pisto vasempaan ääniavulla, oli oikein hyvä. Toinen oikealle ilman ääntä, tuuli tuli sieltä takaa ja koira oli jo alueelle tullessa skannaillut sinne päin, joten lähti tosi hyvin, sai hajun ja selvästi muutti linjaansa silloin. Kolmas taas vasemmalle, ääniapu. Siinä oli ensin n. 20m ihan aukeaa maastoa ja sitten matalaa kuusta, aikamoinen "seinä" siis. Koira lähti aina sen aukean alueen läpi ja kaarsi sitten palaamaan etukulmaan ekalle piilolle ja huusin sen pois monta kertaa. Pari kertaa pyydettiin uusi äänikin. Koira vaan yritti joko etukulmaan tai teki vaan sellasen homoringin siinä aukealla ja palasi takaisin. Saattelin sitä vissiin neljästi vähän lähemmäs, niin että olin lopulta itse sen aukean laidalla. Sitten vasta irtosi kunnolla ja löysikin onneksi sitten heti ukon. Tää oli nyt aika hyvä esimerkki, onneksi M oli keskilinjalla katsomassa sitä mun kanssa. Siis just se, kun en tiedä onko se oikeesti vaan epävarma vai yrittääkö se vähän jallittaa mua. Tultiin siihen tulokseen, että vähän molempia. Kun homma meni hankalaksi, se yritti että jos vaan tässä vähän juoksen omaa rundia ja säädän niin ei mun varmaan tarvii. Ei sille ole mitään syytä suuttua, se riitti, että rauhassa lähetin vaan uudestaan ja menin peremmälle avuksi itse. Uskon, että se oppi tästä paljon :) Tää on varmaan sitä suoraan irtoamisen opettelua/vaatimista, mitä liki kaikille koirille jossain vaiheessa on tehtävä?

No kaiken tän jälkeen sillä oli jo aika läähätys päällä, mutta sääliä ei tunneta. Tai no sen verran, että sai äänet lopuille pistoille, jotta suoraan eteneminen vahvistuu. Nelonen oikealle äänellä, oli tosi hyvä. Vitonen vasempaan äänellä kanssa, sekin oli hyvä. Kutonen oikealle, siinä oli pieni ryteikkö (kuivunutta vattupuskaa tms) heti keskilinjan vieressä, ja pohdittiin lähetänkö koiran siitä läpi vai menenkö sen toiselle puolelle. Koska se sai ääniavun ja sieltä päin vielä tuuli, päätin laittaa sen menemään läpi. Ja hienostihan se meni, ei haitannut pieni este yhtään, vaan hyvin oli määrätietoinen irtoaminen. Oli tosi hyvä treeni!

Kohta sitten vetämään agialkeet. Olin ajatellut mennä vähän aiemmin ja ottaa omien kanssa jotain pientä, mutta nyt en kyllä rehellisesti yhtään enää jaksa. Luulen, että noi saa jäädä tyytyväisinä kotiin nukkumaan, mun vaan pitää mennä. Yön olin töissä ja hieman ehkä väsyttäisi....

Tottelee ja ilmaisee ja agilitaakin

Parin päivän aikana on treenattu niin tokoa kuin ilmaisuakin. Eilen kävin myös pyöräilemässä Sienen kanssa, oli kuin villivarsaa olisi taluttanut, tarvii vielä vähän harjoitella tuota hillittyä käytöstä... :D

Sienen ilmaisutreenit nro 2. keskiviikkona pk-kentällä M:n kanssa ja nro 3. tänään hallin parkkiksella S:n kanssa. Eilen oli aika säätöä, koira keskittyi lähinnä kyykyssä olevan M:n morjestamiseen ja otti ja heitteli rullaa yms oheistoimintaa. Päädyin lopulta vähän ärähtämään sille. Tiedän, että se osaa käskyn "anna", ja nyt kun se ei sitä juuri kuunnellut, uskalsin ilmoittaa mielipiteeni moisesta. Sieni otti sen oikein hyvin :) Parani joka toistolla ja vikassa (viides) oli jopa varsin hyvä meno, niin jätettiin siihen. Tänään ohjeistin S:n ja manasin jo siinä etukäteen, että mahtaako tästä taas tulla yhtään mitään. S tuntee sienisen "iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn" -luonteenlaadun :D No, koira yllätti varsin positiivisesti, tosin oli siinä yksi sellainen missä se vaan kävi maalimiehellä mutta ei ottanut rullaa lainkaan. Kolme toistoa, vikalla kaikki meni just niin kuin piti ja jätettiin siihen. Näytä-käskyllä lähtee itse maalimiehelle palkalle, ei tarttenut kutsua apuna.

Tokon osalta eilen kaatosateessa pk-kentällä mudille tokon luoksetuloa (alun maahan meno tahmaa koska märkää ja homomudit inhoaa mrkää, vauhti hyvä, stopit kusee), uudella ipo-sääntöjen mukaisella pk-kapulalla noutoja hypyllä ja ilman (palkka heti nostosta, ihan kivoja), vähän seuruuta (vähän taisin M:n koiran vilkuilusta huomauttaa, märimmissä kohdissa oli ihan luimussa mutta piti paikkansa) ja ööö... ei kai muuta? Sieni teki pk-noutokapulalla hyppnoutoa, mutta se oli liikaa ahnehdittu ja jotenkin tyyppi ei keskittynyt yhtään. Otin sitten erikseen hyppyä ja noutoa, nyt tuli onnistumisia. Pentu-A-estettä ja sitten sellaista välimuotoista, joka oli tosi vaikea, mutta kun sain koiran tajuamaan että kyllä se pääsee siitä yli, tuli monta onnistunutta toistoa putkeen ja siihen oli hyvä lopettaa.

Tänään omalla hallilla tein lähinnä mudin kanssa, Sieni otti ne ilmaisut alkuun ja agit vikana. Töppönen aloitti ruudulla (oikeaan). Mudia lapsetti ja se halusi tänään leikkiä sienivingulla. Palkattiin eka merkistä, lelu oli S:llä ja hää yllätysheitti sen. Toisella otoksella merkillä liikkurin sanoessa "käsky" koira sinkosi ihan rakettina kohti ruutua ja mä halusin jäädä katsomaan mitä se tekee. No meni ruutuun oikein hienoon paikkaan maahan! :D Nää on taas näitä juttuja mille joskus kiroan rankasti, kun se kokeessa vaikka ennakoi samalla tavalla, mutta nyt vaan nauroin ja huusin sen pois sieltä. Olipas motivaatio ja osaaminen kohdillaan! Uusinnalla muti malttoi odottaa käskyjä. Namipalkka ruudussa makaavalle koiralle, kutsuin vasta tokalla käskyllä seuraamaan, tämä tosi hyvä.

Metallihyppynoutoon tuli jotain säätöä kun kehuin koiraa sen nostaessa kapulan ja se räkäisi sen saman tien pois, vaikka olisin halunnut että se tuo sitä vielä. Mun kehut ja vapautukset ei ehkä ole kovin loogisia.. muutama nouto ilman hyppyä, tää on sellanen ikuisuusprojekti mitä sen kanssa saisi joka ilta himassa naksutella, eikä se silti ehkä kantaisi kokeeseen asti. Se vaan on niin kauhiaa ottaa moinen palikka suuhun.

Tunnari sisällä hallissa, kapulat rivissä ja oma sovitussa paikassa, jotta voin vapauttaa koiran leluun heti sen nostaessa oikean. Tosi siisti etsiminen oli.

Tauon jälkeen kentällä ohjattua S:n kauheilla pinkeillä kapuloilla :D Nyt pantiin sienilelu merkin taakse ylläriksi. Merkki oli ihan vauhdikas mutta JES!-kiljaisusta koira oli ihan että no mistä se lelu tulee, voi urpoa :D Sitten kun yritin että ota vaan, se lähti hakemaan kapulaa takaa, ei oo todellista. No näytin lelun ja jätettiin se yhdessä, nyt tajusi. Sitten noutoon, ensin vasen. Merkki jäi ihan pikkasen vajaaksi mutta suunnan otti tosi hyvin. Välissä taas pelkkä merkki, palkkasin nyt taskusta heittämällä. Sitten vielä oikea. Tosi hieno! Tää oli tänään tosi ehjä suoritus joka toistolla, miksei se kokeessa voi esittää sellaista?! Se ongelma noissa suuntien ottamisissa ja keskikapulalle menossa on toi merkki ja koiran asento siinä. Naksutinkuuri siis kotona ihan niin, että jätän koiran vinoon ja sen pitää käskyllä korjata suoraksi merkille. Josko se auttaisi tajuamaan mitä halutaan.

Toisen tauon jälkeen vielä paikallaolot hallissa. S otti I:n kanssa makuun ja mutiainen teki istumisen. Jätin palkkapurkin koiran taakse. Oltiin piilossa ehkä pari kolme minsaa. Mutiainen meinasi kahdesti haistella (!) maata kohti ja ärjäisin sille ikkunan takaa. Mutia ei kiinnosta yhtään kun S kehui tai kielsi omaa koiraansa. On ne vaan niin erilaisia, siis mun koirat keskenään. Ja en nyt taas tiedä mitä tän sankarin kanssa tekisi ton haistelun suhteen, kun ei se aina meinaa oikein reagoida kieltoonkaan. Kun kerta yritti samaa uudestaan. Aaargh!

Lopuksi Sieni agiliidasi rengasta ja keppejä. Kepeillä selkeästi huomaa jo, että tokopuoli on helpompi, sillä kestää vedättämistäkin. Toisella puolen taas liika vauhti = tulee ohjureiden yli tai ali. Oi voi. Rengas taas on aika hakusessa, kyllähän se menee oikeasta välistä mutta tuntuu että aika tuurilla, eikä ymmärrä oikeasti kriteeriä. Tarttisi paljon enemmän toistoja mutta kun sillä on näitä lajeja jo aika paljon...

Metallilla päähän

Tokoilta. Tää homma ei vaan toimi nyt näin, ryhmiin on tulossa jotain muutoksia, jahka joku keksii hyvän idean. Ylempien ryhmä ei oo ikuisuuteen ollut kunnollinen kun ei kukaan ennestään vähistä osallistujista jaksa jäädä sinne pilkkopimeään enää treenaamaan koulutettuaan alempia...

Sienen ryhmässä ensin yksilöliikkeet. Omaa vuoroa odotellessa kävin itsekseni hallissa. Seuruu oli ihan hirveetä tasajalkaloikkaa, poikittaa, painaa, auraa, kaikkea. Sai rallattaa sienivingun kanssa pitkin hallia, josko auttaisi. Sitten lainattiin jonkun pientä metallikapulaa. Sillä vähän nostoja, otti välillä laipasta kiinni, niistä jäi palkatta. No sitten vähän eteen luovutusta, tätä tarttee vielä olkkarihinkata aika lailla. Sienestä metsku oli kuitenkin sen verta kiva kapine että jotenkin se onnistui pamauttamaan mua sillä kapulalla (tai vaan kuonollaan?) silmäkulmaan. Ai vittu, oli kiire tunkea koira autoon etten vaikeroi sen kuullen, ja sitten vessan peilin eteen tutkimaan valuuku mun silmänvalkuaiset ehkä poskella ja onko rillit säröllä.

Jotenkin meni oma fiilis ihan totaalisesti mutta omalla koulutusvuorolla katsottiin seuruuta. Tein ensin niin, että namit oikeassa kädessä ja vasen syöttää niitä sieltä aika tiuhaan. Tässä koira kuulemma jotenkin vähän kiemurtelee. Kokeiltiin niin, että kaikki namit taskuun ja kädet tyhjiksi, ja avustaja sanoo koska palkkaan (pyysin max 5 askelta). Tää toimi paljon paremmin, koira kuulemma pysyy suorassa ja paikka on muutenkin hyvä. Kerran se lähti vähän aukeamaan ja sanoin ohhoh. Meinasi mun mielestä mennä siitä vähän luimuun, kouluttaja sanoi että ei. Mä ehkä olen vähän yliherkkä ja pelkään jo etukäteen että nyt se ehkä lässähtää... loppuun vielä pieni pätkä niin, että namit oli kädessä. Tää on sen kanssa niin tasapainoilua sen vireen ja tekniikan kanssa. Väleissä sai rallattaa lelun kanssa, se kelpasi oikein hyvin.

Toisella kierroksella pyysin kaukoja. Ei ole aikoihin tehty kotonakaan, ja m-i-m olikin kovin epävarmoja vaikka olin ihan vajaan metrin päässä vaan. Maahan hyvin, mutta istumaan nousussa rauhoittelee ja on hämillään että saako niin tehdä. Jää siksi ehkä vähän vajaaksi ne istumiset, tai ainakin voisi olla ryhdikkäämpi. Tarttee vain rutiinia, kuulemma tekniikka on kunnossa ja hyvä tulee kun saa itseluottamuksen kuntoon. S-m-s tekee paremmin kun mulla ei ole namia kädessä (seisomaan nousussa). S-i-s on eniten nollatilassa, Sieni tekisi luonnostaan sekatekniikalla napa paikallaan pysyen, kun mä tarviin takajalat paikallaan pysyen. Hyppyesteen yksi lauta auttoi koiran takajalkojen eteen laitettuna ja sain oikeat liikeradat.

Lopuksi paikallamakuu hallissa. Oli enää yksi koirakko meidän lisäksi. Luoksepäästävyys oikein hieno, lupaan pettyä jos se ei saa kymppiä kokeessa. Pyysin pitkät välit käskytykseen ja hidashan se maahan meno oli, palkkasin silti. Jättö, poistuminen ja 5s kuluttua paluu. Sivulle tosi reippaasti mutta ennakoimatta :). Erikseen vähän noita maahan käskytyksiä. Liikkuriin se ei reagoi mitenkään, ei "käskyyn" eikä häiriö-"maahan"-käskyynkään. Mutta omaan käskyyn hidas, ja helposti edelleen kiertyy vinoon. Kirjoitan joka viikko että tätä pitäisi tehdä kuuri kotona. Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja teen oikeasti! Ensin nopeus ja sitten suoruus.

Töppönen ei saanut tehdä mitään. Tai keräsi se varmaan kateusviettiä ihan kivasti autossa. Ja mun silmää särkee.

Sieni & Oksi

No niin. Meidät oli tosiaan kutsuttu Sienen kanssa Oksille kylään, heillä on aidattu piha, missä junnut saisi leikkiä. Mä menin ensin ilman koiria ja sain moikata talon kolme holskua. Oli hauska nähdä miten eri tyyppisiä niitä todella on olemassa! Keltaiseen Arcoon rakastuin, mäkin haluan joskus ton värisen, ai että on sievä :) Kepa taas oli melkein yhtä tumma kuin Sieni ja sen ilme ja naaman olemus oli jotenkin musta vähän Sannan Jadimainen, vaikka ne ei taida olla mitään sukua, ja oli siinä jotain vähän samaa kuin Sienessäkin. En kyllä tiedä oliko se vaan se väri, en oo hyvä arvioimaan rakennetta tai mitään :D Aikuiset koirat pantiin sitten sisälle, että kersat saa rauhassa nujuta, eikä kellään pala pinna ja tule tarvetta mennä komentamaan väliin. Hain Sienen autosta pihalle ja saman tien oli täysi ralli pystyssä, ylläri hei. :D Oksi oli ihan valtava mutta hyvin pieni ketterä Sieni sitä vei ;)

Eijalle vielä kiitos hyvästä ruuasta ja höpötysseurasta! Otetaan joku kerta uudestaan, sen verta hyvin noilla junnuilla meni leikit yhteen. :)

loput kuvat

Seems like the drama never ends

Mun mudi aiheuttaa mulle pahanlaatuista mielialanvaihtelua. Tokokokeessa Kouvolassa, oli lahjakortti, en muuten ehkä olisi jaksanut ajaa sinne asti, mutta tuo meni nyt vanhaksi ja pitipä käyttää pois. Eija sitten kutsui meidät samalla kylään Sienen kanssa, sitä mä melkeen enemmän odotin kuin koetta, ei siis tosiaan suurta uskoa koiraan. Jotenkin on vaan treenit jääneet vähälle ja pläääääh.

Koepaikalla mudi oli ihan pilli kurkussa. Varsinkin yksi kokeeseen osallistunut flattinarttu oli nyt jotenkin liikaa ja mudi oli ihan tillintallin siitä! :O Team Vienolassahan on juoksunarttu ja ollaan Sienen kanssa tuotu sieltä hajuja kotiin, mudi on yrittänyt vähän raiskailla Sientä ja kaikkea, kaipa tääkin oli sieltä koska se ei todellakaan ole normaalisti tollanen. EVL:ssä viisi koirakkoa, paikallaolot ekana, sitten kahdessa osassa, liikkeet onneksi sekoitetussa järkässä. Me oltiin numero 4. Koe ulkokentällä.

Paikalla istu: kitinää viereisen flatin suuntaan ja huono fiilis mulla jo ennen jättöä. Oli kuitenkin ollut hyvä, 10.

Paikalla makuu: pilli auki liikkeiden välissä, pelkäsin jo että lennetään kehästä. Yritin pujottelututtaa koiraa jalkojen välistä mutta herra muti ei pystynyt, koska viereinen koira. Otin sen sitten vaan tiukasti hallintaan. Oli vähän nuuhkaissut maata, 9½.

Ennen ekoja yksilöliikkeitä kävin vähän hallin takana ravistamassa. Siis otin seuruuta ja palkkasin narupallolla, ja mudihan ei olisi halunnut palloa, vaan mennä kuseskelemaan -> kunnon karjaisu että ala tuoda se pallo tänne revittäväksi. Tollasella sen saa vähän heräämään ja reviteltiin siinä sitten ihan kivasti, se oli melkeen normaali itsensä.

Seuruu: 7½. Ei vittu mitä tahmaa! Jossain vaiheessa vähän jätätti ja hyvin alussa koetti myös puskea takaa mun jalkojen väliin, minkä teki viimeeksi sm-tokoissa kesäkuussa. Se ei koskaan ole pk-kokeessa tällanen, mistä vitusta tää johtuu?! Yritin itse olla tosi rauhallinen ja reagoida liikkuriin vähän viiveellä. Niin ja siinä kun se puski mun jalkojen väliin, tallasin sen varpaille ja se kiljaisi. Loppua kohti sitten paransi ja oli siellä varsin kivaakin, mutta sitten taas esim. juoksussa kupli vähän yli ja pompotti. Tuomari sanoi, että se oli aluksi ihan kujalla mitä tehdään. No niin oli.

Luoksetulo: 8½. Kutsuin vikan pätkän "tule", koska jos pyydän "sivu" tai "tänne" niin se tekee aina eri tavalla kuitenkin. Nyt se tuli suoraan sivulle. Stopit vähän venyi, vauhti oli kiva. Itse olin ihan tyytyväinen, ei se parempaa osaakaan.

Ruutu: 10. Oli se tosi hieno, vauhdikas ja määrätietoinen muuten, mutta seuraamaan tulo taas ihan karmeaa, ei kontaktista tietoakaan. Ruutu erottui ihmissilmään tosi hyvin, siellä oli vaan metsää kentän taustalla, ja mun mielestä kaikki koirat löysikin sinne hienosti.

Tunnari: 10. Joo, se palautti laukalla! :) Hitaalla, mutta silti. Tästä olen ylpeä.

Hyvillä mielin palkalle ja hetkeksi autoon ennen vikaa kehää. Jotenkin se oli ihan hyvän tuntuinen vielä kehään mennessä, mutta mutta...

Metallihyppynouto: 8. Tässäkin pisteet musta yläkanttiin, oli meinaan kauhiaa ottaa metallia suuhun ja sitä piti vähän tassulla pyöräyttää ja kiljahtaa sille kapulalle. Hidas paluu. En tajua mikä tässäkin on, kun on sillä tästä ysejä-kymppejäkin.

No sitten siellä jossain takana kävi auto. En tiedä tuliko joku vai oliko lähdössä, ei siis mitään ovien pauketta, vaan auton moottori vaan oli käynnissä ja auto paikallaan. Sehän oli kauhean vaarallista ja mudi jäi siihen kiinni, näin sen heti. Yritin sitä siinä vähän hyppyyttää rintaa vasten, kun tiedän, että Riikan kehässä saa palkata koiraa tempuilla tms. suht rajustikin.

Kaukot s-i-s-m-i-m: 7. Selkä häiriöön päin ja ekaan käskyyn reagoi vain vetämällä korvat ihan luimuun. Loput sitten teki, mutta ihan siinä ja siinä kyllä varmasti oli, niin tahmeaa oli. Pikkasen tuli eteenpäin.

Ja taas yritin vähän riehuttaa, mutta ei lähde kunnolla. Tai hyppi se, mutta oli jumissa yhä. Ja senhän tietää mitä se meinaa:

Zeta i-m-s: 5. Ei istunut, ja maasta seuraamaan lähtöön tuplakäsky, koske ekalla vaan möllötti jumissa. Se ei istu jos se ei täysin keskity, sen mä tiesin jo etukäteen, mutta toi maahan jumahdus oli kamalaa, sekin vielä. :(

Ohjattu, vasen: 5. Varsinainen jännitysnäytelmä ja olin ihan varma, että tähän kosahti meidän ykkönen. Olen edelleenkin vähän epäileväinen tulikohan siinä oikeesti liikaa käskyjä ja nolla olisi ollut oikeampi, mutta paha sanoa, eikä tää jälkimmäinen setti tullut teknisestä ongelmasta johtuen videollekaan. No, ollaan tyytyväisiä siihen mitä saatiin! Eli merkille ihan suht hyvin tähän tahmaan nähden, ravasi vaan vikat metrit. Jäi vaan ihan hirveän vajaaksi oikea kylki kohti mua (kiertää merkille myötäpäivään). No kapulalle lähti vauhdilla, meni kohti keskikapulaa ja sitten ehkäehkä olisi korjannut itse vasemmalle. Ehdin kuitenkin karjaista stop ja siinä sitten oli sitä säätöä. Vasen sieltä kuitenkin tuli ja Riikka ei oo mikään ihan lepsu ja "en 'kuullut' lisäkäskyjä" -tuomari, joten kaipa me se vitonen oikeasti vielä ansaittiin.

En ollut katsonut ollenkaan mitä saatiin näistä jälkimmäisistä, ja fiilis oli se että ei varmaan riittänyt ykköseen. Vaan niinpä sitten kuitenkin tuloksena 257,5p, EVL1, sij. 2./5.! Puolitoista pistettä yli rajan riittää hyvin. ;D

Mulla oli koepaikalla saakelin huono olo, en ollut lainkaan tyytyväinen ekan enkä vikan kehän tapahtumiin ja koiran asenteeseen, vitutti ihan tosissaan ja mietin taas että tää saa olla kyllä tässä. Jotenkin mun ensireaktio on vaan se, että mitä helvetin väliä jos siellä jossain 50-100m päässä on joku autojuttu, miksi et vaan voi keskittyä tähän mitä ollaan tekemässä. Kotimatkalla kuitenkin pääsin yli omasta asenteestani. Jos lusikalla on annettu, ei kauhalla voi vaatia. Pieni muti parka, jos maailma on sen mielestä vaarallinen, se ei siitä muuksi muutu vaikka mua kuinka vituttaisi. Tällä koiralla on ne puutteet mitkä sillä on, ja parasta mitä voin tehdä on tukea sitä, ei hermostua siihen. Mä en ole hyvä ihminen, en aina vaan OSAA. :/

Teen Sienen Oksi-vierailusta oman postauksen jahka saan kuvat käsiteltyä. Tokokokeen ekoista yksilöliikkeistä on video, linkki. Toisella osalla tuli tekninen häiriö eikä filmiä saatu.

Ei vittu taas miten noloa posettaa! t. muti

Hyppytekniikkaa

Sampo Kokkosen hyppytekniikkaseminaari omalla hallilla. Itse kun järkkää niin saa just sitä mitä haluaa ja milloin haluaa. :D Töppösen kanssa ollaan käyty v. 2009 Ulla Kaukosen kurssi, syksyllä osa yksi ja muistaakseni keväällä 2010 osa kaksi. Mulla on kattavat teoriamuistiinpanot sieltä, ja uutta asiaa ei juurikaan nyt tullut. Kirjoittelin kaikenlaista ylös, mutta en taida jaksaa oksentaa näitä blogiin. Suosittelen hyppytekniikkaa lämpimästi kaikille, niin agi- kuin pk-ihmisillekin, ja mikä jottei ihan tokoonkin. Helposti sitä ajattelee, että hyppy kuin hyppy, mutta ei se ihan niin menekään. Kyllähän se koira (tai ihminen) hätätilassa loikkaa vaikka mistä yli, mutta hyvällä hypyllä ja random ylipääsemisellä on valtava ero. Etäisyys, laukan valinta, ponnistuskohdan valinta, painonsiirto ja kokoaminen, hyppykulman valinta, laskeutuminen ja tasapainon säilyminen... sitten pannaan täysi vauhti päälle, jolloin päätöksen tekemiseen on vain sekunnin sadasosa aikaa, ja huitova, kenties tiellä oleva ohjaaja, hälisevä ympäristö jne. Hyppy kuin hyppy, juu ei todellakaan!

Kukin koira teki kolme eri harjoitetta, toistojen määrä yhtä harjoitetta kohden 2-6 koirasta ja tapahtumista riippuen. Vaikka ne näyttää yksinkertaisilta ja helpoilta, koira saa ja joutuu käyttämään ehkä ennen käyttämättömiä lihaksia ja se ottaa voimille. Näissä ajatuksena on se, että koira saa itse ajatella ja kokeilla, sitä ei koskaan kielletä vaikka se tiputtaisi riman tai kiertäisi. Koiraa pyydetään menemään/tulemaan targetille ja se saa palkan siitä, joten jos koira päättää kiertää, se on sen päätös. Totta kai asiaan pureudutaan eikä tollasia toisteta, mutta sillä ekalla kerralla jos niin käy, koira palkitaan aivan yhtä vilpittömästi kuin sen tehtyä (ihmisen mielestä) oikeinkin.

Eka kierros: perusgridi. Koiran halutaan tekevän jokaisen välin 'inouttina' eli se hyppää suoraan sisään ja ulos ilman välilaukka-askelia tai steppailuja. Tämä on perusharjoitus, jota voi tehdä aina ja kaikille koirille. Hypyt on tasavälein. Sieni teki kolme toistoa (rimat 25cm). Sillä rapisi takajalkojen kynnet rimoihin ja se oli hieman tottumattoman ja kokemattoman oloinen. Puhuttiin muuten koirasta ja kerran, että sillä on tokossakin ongelmia hahmottaa takapäätänsä, takasieni usein vaan tulee siellä mukana eikä se kovin hyvin tiedosta sitä. Tämä viittaa samaan. Se ei ole nuorilla koirilla lainkaan tavatonta ja usein se menee itsestään ohi, mutta takapäänkäyttöharjoituksia kannattaa toki tehdä. Erityisen suositeltavaa oli tasapainolauta, jonka just eilen sattumalta ostin! Sienelle sellainen treeni, että se seisoo takajalat laudan päällä ja tönin sitä kevyesti lonkalta toiselle, jolloin se joutuu vähän vastustamaan että pysyy pystyssä eikä putoa pallolta. Mä luulen että sille on jo temppu sinänsä saada se laittamaan käskystä ne takajalat sille laudalle... :D Tietysti sen voi vaan laittaa ja ohjata siihen, mutta ajattelin ottaa senkin treeninä ja opettaa sen tekemään sen itse.

Toisella kierroksella sai valita joko korkeus- tai etäisyysgridin. Tässä on ensin kolme normihyppyä kuten perussarjassa, ja viimeinen sitten vähän kauempana. Sitä joko siirretään eri etäisyyksille, jolloin haetaan sitä kohtaa kun koira muuttaa inoutista yhteen välilaukkaan, tai sitten muutetaan sen korkeutta, jolloin taas halutaan koiran muuttavan hyppykorkeuttaan samaan tahtiin. Ideaali on siis se, että koira lukee hyppyjä ja hyppää ne samalla tavalla, eli jos sillä jää 40cm hypyssä 10cm ilmaa väliin, se hyppää myös 60cm hypyn 70cm kohdalta, eikä maha rimaa viistäen. Sienelle otin tämän korkeusvaihtoehdon. Se teki kolme toistoa, joissa viimeisen hypyn korkeus 45-55-40cm. Viimeisenä tärkeää olla aina helppo, jotta koiralle jää mielikuva siitä, että se osasi, jolloin itseluottamus kasvaa. Sanoin etukäteen, että se ei ole noin korkeita tehnyt ja saattaa mennä ali tms, mutta päätettiin kokeilla. Ei se koira kokeilemalla rikki mene, ja tosi hienosti luki korkeutta ja oli kuulemma riittävän itsevarmakin, vaikka olin epäillyt sen hyppäämistä :) Tässä sillä ei edes takakynnet rapisseet rimoihin.

Viimeisenä koirille yleensä hauskin progressiivinen gridi, jossa viisi hyppyä ja kaikki etäisyydet kasvavat tasaiseen tahtiin. Eli jalkoina makseille 5-6-7-8. Koiran on tarkoitus venyttaa hyppyä niin, että se hyppää jokaisen välin suht keskeltä keskelle. Sieni teki kolme toistoa, joista keskimmäisellä kynnet rapisi, muut oli parempia. Se sai kehuja hyvästä hahmotuskyvystään.

Tässä muutama otos videolla. Kuviakin ottivat, lisään jos tuli yhtään onnistunutta meistä ja saan sellaisen käsiini.

Tasapainoilua

Ostin vihdoin tuollaisen tasapainolaudan, josta olen kauan haaveillut. Koirille, ja ehkä vähän itsellenikin, ehkä :D Jumppapallo on vanha juttu mutta aktivoidutaan nyt senkin kanssa taas.

Mudia ja hollannikasta. Onhan niissä 'pieni' ero...

"Näytä!"

Metsiksellä M:n kanssa. Sienelle aloitettiin haun ilmaisun opetus. Ilman muuta siitä tulee rullakoira, syistä että se tykkää sekä juosta että noutaa ja se on niin kiltti että en vain näe sitä varsinkaan väsyneenä luontevasti huutamassa palkan toivossa yhtään kellekään. Vaikka se osaisi haukkua käskystä, en silti pitäisi sitä vaihtoehtona tälle koiralle, ja nyt kun siitä ei ole edes saatu pientä pihahdusta ulos, niin... :D

Käytettiin M:n irtorullia, pitäis hankkia omatkin, tai kävin itse asiassa parissa paikkaa katsomassa mutta ei ollut puutarhaletkuaputkeamitään valikoimissa, varmaan K-Rauta olis parempi osoite. Sienellä oli hirveän hauskaa mutta en tiiä tajusko se kovin kauheasti. :D Ihan hiekkakentällä siis, viisi toistoa ehkä 5-25m matkoilta. Vaikeinta oli saada koira tulemaan rullan kanssa suoraan mun luokse, sen mielestä kyykyssä oleva M oli niin hauska että sitä piti vähän koettaa saada leikkimään. Kun M ei reagoinut mitenkään, koira kyllä toi "rullan" mulle. Luulen, että toi jää pois, jahka kuvio tulee koiralle tutuksi.

Tehtiin myös esineruutua. Alue n. 20x50m, M vei Luksille valmiiksi kolme vierasta esinettä. Pyysin kaksi taakse ja yhden ihan eteen. Hyvin vähäinen tuuli takarajalta päin. Mudi oli revetä liitoksistaan päästessään autosta hommiin, mutta jotenkin sillä meni sitten keskittyminen kuitenkin vähän muuhun kuin piti... eli ruudun etureunalle ihan pokkana kävi kusemaan just kun olin ottamassa sitä sivulle. Eka esine tuli takaa, heitteli sitä matkalla ja tippui ainakin kahdesti ennen kuin oli mun kädessä. Toinen tuli kanssa takaa, ja sitä tuodessaan koira sai hajun etuesineestä ja olisi vaihtanut, ellen olisi puuttunut. Eli ehti tiputtaa ekan, mutta karjaisulla kyllä sentään korjasi ja toi sen, muistaakseni jopa suoraan käteen. Vika lähetys sitten sille koiran merkkaamalle hajulle ja sieltä tuli viimeinen. Vähän jotenkin hajamielistä, ei ollut ihan normivauhti ruudussa, mutta tekipäs ainakin töitä eikä laskenut taas että kahden jälkeen riittää, hae itse. Talven aikana motivaatiokuuri. En vaan oikein tiedä mitä sen kanssa tehdä - ongelma on siis se, että kokeessa osaa laskea esineet ja tietää että palkkaa ei tule välissä kuitenkaan, niin alkaa jossain vaiheessa olla että hae ämmä keskenäsi. Yksittäisiä hyvin palkattuja esineitä? Paljon esineitä välipalkoin? Kyllä se näin tekee varsin kivasti töitä. Vai nimenomaan paljon kokeenomaista 3-4 esineen hakua josta vasta jättipalkka? Pitää pohdiskella.

Sieni sai katsoa kun M vei sille kaksi esinettä, pyysin keskelle ja taakse. Eka lähetys taas oikein hieno, paineli lujaa, joutui hetken etsimään, sitten toi taaemman esineen. Tuntui, että se ei sotke hakuun, vaan tiesi mitä etsii. Toiselle lähti ihan hyvin, kävi etsimässäkin muistaakseni kivasti ja perällä asti (koko alue ei näkynyt lähetyssivulle), mutta ei vaan saanut hajua. Tuli takaisin, lähetin uudestaan. Nyt se alkoi olla sitä mieltä, että emmää tonne lähe, ei siellä ole mitään. Autoin sitä sitten menemällä pari kertaa peremmälle itse ja lähetin aina rauhallisesti uudestaan vaan. Lopulta se sai hajun, lähdin kehuen palaamaan lähetyssivulle missä palkkaisin koiran maksispurkilla. No se alkoi sitten heitellä sitä helvetin esinettä M:n jalkoihin ja kävi mielistelemässä ja kaikkea mistä en tykkää ja mistä ei saa palkkaa. Heitin esineen kaksi metriä ruutuun ja pyysin uudestaan hakemaan sen. Koira vei sen taas M:lle, johon sanoin että haloo nyt, keskitypäs vähän. Uusi heitto, nyt tiputti sen mun jalkoihin, ja vasta seuraavalla tuli kunnolla ja sai palkan. Vittu mitä hinkkaamista, meni taas varsin lahjakkaasti treenaan-liian-montaa-osaa-kerralla-harjoitukseksi! Nyt luvassa kotikuuri esineen käteen antamista, sillä oli vähän niiden hakurullienkin kanssa tuota heittelyä mielessä, ja mun kriteeri tulee olemaan käteen luovutus ja sillä sipuli.

No sitten agihallille, alkeisryhmän koulutusta. Kerkesin treenata Sienen kanssa keppejä (ohjurit, 6kpl, ok), rengasta (ihan matalalla, menee edelleen herkästi väärästä välistä) ja muuria (ei ongelmaa maksissakaan, joskaan irtopalikat ei olleet päällä lisänä). Luksi teki kanssa vähän keppejä eri sisäänmenokulmista. Sitten otin yhden hyppysiivekkeen ja kierrätin koiraa sen ympäri, jotta saisin vähän luoksetulon pysäytyksiä. No koirakoita alkoi tulla parkkikselle ja pissalenkeille ja hui kun oli taas vaikeaa ärrinmurrinmudilla. Unohdin ne stopit kokonaan ja yritin vaan saada sen hyvällä vireellä juoksemaan sen siivekkeen ympäri. Oli vaikeaa mutta onnistuin kaiketi ihan kohtuullisesti lopulta. Olkoon. Ei tuu ykköstä sunnuntaina.

Haku

Hakutreenit (nro. 4) 'mastolla', meille uusi paikka. Enempi vähempi tihkusadetta koko ajan, ja mun vedenpitävät vaatteet ei ole riittävän vedenpitävät kun aikansa makaa kyljellään piilossa. Mulla on punainen kumipuku, lasten kura-asu siis, pitäisi varmaan etsiä maastonvärinen, ja käyttää suosiolla sellaista...

Sienelle neljä ukkoa ääniavuin, aloitus oikeasta. Koira tiesi jo autolta tullessa mitä mennään tekemään ja veti hihnassa varsin kivasti keskilinjalle. Toinen ukko vasemmassa etukulmassa tuli ilman mitään apuja, koska yhteys ei pelannut ja ääntä ei saatu pyydettyä - vaan eipä koiralla ollut mitään ongelmia, ihan samalla hurjalla draivilla lähti kuin äänipistoillekin! Ensi kerralla pläänissä ottaa tietoisesti yksi tai kaksi ilman apuja.

Maalimiehet valitti, että koira syö sormet mennessään. Sitähän siis perinteisesti syötetään ensin hetki piilolla ja sitten maalimies tuo sen syötellen takaisin keskilinjalle mulle, silleen imuttaen, tai Sienen kohdalla riittää että kaivaa yksi kerrallaan nameja pussista ja antaa, se pysyy maalimiehellä kyllä. Aiemmin se on ollut korrektimpi. En tiedä, onko tää sellainen asia mihin pitäisi puuttua? Eihän sitä kovin pitkään enää maalimies kuljeta syötellen mihinkään.

Ilmaisusta oli kanssa puhetta, että voisi oikeasti alkaa jo rakentaa sitäkin. Erikseen etsinnästä siis tietenkin alkuun. Mietittiin sitten myös sitä, että vaikka Sieni on tollanen lapsinero, se on oikeasti vielä tosi nuori koira ja tää oli hei sen NELJÄS hakutreenikerta koko elämässään, niin ei nyt aleta ahnehtia ja vaikeuttaa liikaa. Jotenkin hankala sanoa, toisaalta toi on sellanen koira että liian vaikeaksi muuttuessa se menee helposti epävarmaksi, mutta ei se myöskään oikeen kestä paikallaan junnaamista ja liian tylsäksi muuttuvaa hommaa. Luulen, että sille sopii sellainen, että yhdellä kerralla on sekä vaikeampi että helpompia pistoja, eikä se koskaan tiedä mitä seuraavalla tulee tapahtumaan. Ja voihan sitä toisaalta aina kokeilla, jos tulee liian vaikeaa, niin palaa roimasti taaksepäin?

Tiistaitokot

Vihdoinkin noin sadan viikon tauon jälkeen pääsin taas tokoihin!

Alo-avoryhmän paikallaolot hallissa, Sienen eka kerta. Ensin istuminen 2min, kävin kahdesti välipalkkaamassa. Viereinen koira meni maahan ja sitä nostamaan mennessä Sieni haukoitteli - onkohan se "parempi" kuin huulten nuoleskelu, jonka mä ainakin miellän voimakkaammaksi ja haukottelun vähäisemmäksi? Joka tapauksessa edelleen ottaa painetta muiden korjaamisesta ja asenneprojekti saa jatkua.

Makuussa kanssa noin 2min aika, kävin kahdesti piilossa ja muistaakseni kerran välipalkkaamassa piilossaolojen välillä. Alussa oli pieni väli käskyn ja jätön välissä, palkkasin koiran maahan menosta mutta en sanonut mitään, niin se ehti jo nousta vissiin kahdesti istumaan, ja otti siitä jotenkin itseensä kun korjasin. Huoh, nyt vaihteeksi kuuri pientä odotusta maahan menoon, maahan on maahan hei vaikka en heti tekisi mitään! Jäävissä ei ongelmaa ollenkaan mutta perusasennossa alkaa se säätäminen. Itse makuu oikein hieno ja ylöskin hyvin.

Erikseen evl:n paikallamakuun käskytys, vaihdettiin paikkoja rivissä että eri koirat vieressä. Sieni oikeanpuolimmaisin, ekalla alas ja vikalla ylös. Olipa muuten todella vaikeeta pysyä maassa, tässä se oli selvästi ihan kujalla kun en sanonut mitään enkä lähtenyt! Autoin sitä sitten käsimerkillä pysymään paikallaan. Ei jätetty koiria ollenkaan, vaan suoraan nostot ylös. Tässä autoin sitä vähän käsiavulla, kun epäilin että jää muuten juntturaan maahan. Pitää nyt vaan ekana selvittää sille, että paikalla makuuta voi tehdä myös niin että olen vieressä, ja että käsky "maahan" on voimassa vaikka seison siinä enkä tee mitään. Se yliyrittää koska ei vaan osaa, ja jos ei heti osu oikeaan arvailuillaan (saa kehua tai palkkaa), ottaa painetta siitä.

Kentällä tehtiin hyppyä - sekä irtoamista, seisomaan pysähtymistä että seisomassa pysymistä kaikkia erillisinä. Seisomasta perusasentoon istumista pitää tehdä kotona kuuri, jotenkin on kovin hämillään siinä.

Hallissa vielä seuruuta. Vaihdoin sille nyt ruokapalkan kuitenkin. Ruokaa oikeassa kädessä ja syötin niitä siitä vasemmalla yksi kerrallaan ottaen, näin tekee oikein hyvällä vireellä etujalkoja jopa paikoin "heitellen"...! Ehkä mä etenin sen kanssa turhan nopeasti siinä jossain vaiheessa ja se meni vaan epävarmaksi?

Töppönen oli autosta otettaessa ihan sekopää, se kiljahteli ja oli ihan räjähtämäisillään ja sain käskyttää tosissani että tähän tarkoittaa sitä että saan sulta takin pois etkä sinkoa minnekään. Luulin ensin, että se himoitsee jonkun koiran luokse, mutta en mä oikein tiedäkään.. olikohan siitä vaan niin kivaa tulla pitkästä aikaa treenaamaan?

Hallissa lämmittelyksi random seuraamista, palkkailin joko siitä että koira piti kontaktin eikä ennakoinut liikkeelle lähtöjä, tai ekoista askeleista. Muutamia jääviä, tolpan kiertämistä josta stoppeja, putkeen ja siitä stoppeja. Oli ihan kiihkoissaan ja meinasi vetää sormet nakkien ohessa.

Kentällä oli toinen koirakko ja vähän sellainen "tehdään mitä mahtuu" -treeni. Luoksetulo merkkien kanssa, kutsuin koiran olan yli reilusta puolimatkasta. Merkki ok. Ruutua jostain kymmenestä metristä, vittu että oli hyvä paikka, ja stopilla pysähtyi jopa seisomaan! Mä vaihdan sen seisomaan sittenkin ensin :D Merkin ja ruudun välillä juoksuttamista niin että seisoin itse keskellä, tämä kanssa jees. Sitten jätettiin ruutuun yhdessä namit ja otettiin koko liike. En tiiä mikä tän treenin idea oli, sanoin ääneen että se varmasti varastaa ruutuun ja niin teki :D No karjaisin kunnon perkeleet, käskin koiran pysähtyä ja uudestaan merkille, meni josta kehut. Uusiksi alusta, nyt mun merkkikäsky oli painokas, ja meni hyvin. Siitä palkaksi ruutuun. Onhan se kokeessa joskus tehnyt tuotakin, että oikaisee typerän merkin ohi suoraan ruutuun. Näitä pitäisi ehkä vaan vähän järjestelmällisemmin treenata, että koira kuuntelee mitä sille sanotaan. Ruudun loppuosaa vielä erikseen, ei reagoinut liikkuriin mitenkään, kävin palkkaamassa. Toisella setillä kolmannella käskyllä kutsuin.

Sitten sattui kiva välikohtaus, jätin koiran maahan ja virittelin hyppyä tai jotain. Pimeästä metsästä tuli koirakko ja L sai raivarit sille. Pysyi maassa mutta ihan hilkulla oli kyynärpäiden kohoaminen ja ääni oli ihan riittävän ruma. Höpöhöpö ei riittänyt, joten otin koiraa pannasta silleen rumasti että tukkaakin ehkä oli vähän mukana :P, ja vein sen kauemmas uudestaan maate. Kas kummaa, se piti päänsä kiinni, josta sai sitten kehuja. Siirryin vähän kauemmas ja kutsuin sen sieltä hommiin. Hitto kun mä en jaksaisi näitä, miksi on niin vaikeeta vaan pitää se mielipide omana tietonaan, eihän siitäkään oo ku neljä vuotta tapeltu!

No, lopuksi vielä metallihyppynoutoa. Tai yksi vaan hypyn kanssa, se oli sellanen virkamiesnouto, ehkä max kasi. Otin sitten tasamaalla oikeen kunnon revittelyn ohessa. Saan sen kyllä parantamaan tälleen, mutta tätäkin tarttis aika kuuri tehdä, että se kantaisi kokeeseen. Voi perse.

Bikinikausi tulossa

Feikkifurmis on ihme.

Sieneltä lähtee tukka päältä. Kuva otettu heti alussa, lopputulos oli vielä huomattavasti enemmän irtokarvaa ja lisääkin olisi saanut vedellä. Sienellä on hauska tapa "kiittää" hoidosta kirputtamalla mun kättä tai äsken esim. varvasta, kun se oli siinä tyrkyllä. Hitto että tuntui hassulta :D <3

Tokoa

Raahauduin lähemäen kentälle. Ajatuksena oli treenit, joissa koirat juoksee, minä en, vointi on aika kuumeinen edelleen.

Luksi aloitti ohjatulla noudolla. Ei ollut kapuloita, niin tehtiin sienivinguilla :D Vittu se niitä nähnyt ollenkaan, vaikka vein ne sen odottaessa, ja ekan vasemman sinkosikin ruutuun, joka oli kanssa merkiltä vasempaan. Käsky ja suunta ei siis vaan ole tarpeeksi selvillä, koiranhan tarttisi vaan luottaa että siellä on jotain haettavaa vaikkei se heti näkisikään sitä. Junnattiin sitten jonkun verran vasenta, alkoi meinaan tarjota keskimmäistäkin vissiin kun kielsin ruudun niin oli ihan että no okei en mee ollenkaan sinne päin. Oikea onnistui tänään hyvin.

Luoksetuloa. Ei ollut matalia merkkejä (missä mun kaikki kamat on autosta?!) enkä jaksanut siirtää isoja, niin tein ilman mitään. Eka läpijuoksu, oli hyvä vauhti. Sitten pari stoppia ja yksi maahan meno. Stopeissa on helppo auttaa palkkaamalla se heti, mutta miten autan nopean maahan menon...?

Ruutu. Namilätkä oli yllärinä, oli hieno suoritus! Lähempää paikan hakua, nyt pysäytin koiraa seisomaan, normaalistihan käsken sen suoraan maahan. Paikka oli tosi hyvä ja joka kerta, ei ollut sattumaa :)

Kaukoja, tai kokeilin vain s-i-vaihtoon peruutuskäskyä. Se toimii! Tosin itse sanoin vahingossa "tuuttuut" ja epäilen että se on liian pitkä kokeeseen. Pelkkä yksi "tuut" riittää myös, mutta multa lipsahtaa vahingossa enemmän...

Sieni meinasi jäädä ensin kokonaan ilman, minusta se ei ole parhaimmillaan jos sen kanssa treenaa joka päivä, mutta otin sen sitten kuitenkin vähän virrantappoon. Teemana oli lelu ja se saikin rallattaa sen kanssa varsin paljon. Liikkeestä seiso + maahan, luoksetulo läpijuoksuna, sivulle tuloja ja niistä palkkaaminen takavasemmalle niin että koira kierähtää perusasennosta oikein päin lelun perään. Lisäksi kokeilin sille vähän luoksetulon stoppia niin, että toista lelua tuodessaan heitin toisen sen yli. Pysähtyy tosi hienosti! Kokeilin myös pelkkää valeheittoa ja stoppaa silti. Ohhoh, vahinko varmaan :D

Tunnaria ym

Virrantappoa sisällä. Luulisi, että kohtuullisen aktiivisen viikonlopun + mökki-iltojen + Sannalla käynnin jälkeen lepo maittaisi, mutta tuntuu että päin vastoin, Sienellä on ihme levotonta energiaa. Kannatti eilen treenien välissä hikisenä ottaa fleecetakki pois ja olla t-paitasillaan, nyt olen kipeä. Siispä saavat tyytyä kotitokoon, piti perua toko- ja hakutreenit koska mulla ei ole virtaa yhtään ja pää räjähtää räkään :(

Töppönen teki kaukoja. Taidan vaihtaa s-i-käskyn kuitenkin peruutuskäskyksi. Tai se peruuttaa sanalla "tuut tuut" (:D) ja käsky "tuut" + käsimerkki toimii kaukoissa. Ottaa yhden askeleen taakse ja istuu. Luotan siihen, että se ei kokeessa juuri peruuta, mutta ehkä se yllättää ja vetää hienon kahden metrin pakin ja istuu vasta sitten. Hyvä vaihtaa näin pari viikkoa kokeen alla, jännitystä elämään ;)

Lisäksi hää sai tehdä tunnarin, innostuin kuvailemaankin. Klassinen "tää näyttää miten se kuuluu tehdä"... :P Mutta se toinen oli oikein hieno! Vääriä oli 11kpl.

Sieni teki "seuruuta" eli lähinnä hetsailin sitä marssimaan mukana ja syötin sille siitä lihapullaa.Aina kun oli hyvin, sai palkan ja sanoin samalla käskyn. Tämä oikein hyvä, oli vire ainakin kohdillaan. Luoksetulon eteenistumista - tarttee vielä aika ison avun, muuten hakee jonkun ihmeen sijainnin ei-edessä-eikä-sivulla. Yritystä siis kuitenkin on. Ja sitä tunnaria (video), kovin on epävarmaa ja mun varmuuden vuoksi kieltäminen väärillä ei nyt ainakaan auta asiaa... mutta on sillä ajatus tästä liikkeestä, en tiedä kuuluuko nuuhkutus videolla asti mutta tuhina oli kova!

Serkun lapset ja muuta kivaa

Vapaapäivänä hurautettiin Sannalle katsomaan pikkuisia kuusiviikkoisia paskatassuja, näyttämään Sientä ja ottamaan treenejä. Töppösen osa oli lähinnä venata autossa, mitäs on sellainen mulkku ;P Pääsi se vähän tokoamaan ja leikkimään Jadin kanssa, joskin se loppui hyvin nopeaan. Mudi yrittää raiskata narttua ja kun narttu ärähtää, mudi vastaa siihen saman tien että älä sä mulle ala. Vitun urpo. Turkoosi uros on vielä vapaana ja se oli varsin kiva harrastuskoiran alku raivokkaissa leikeissään, mutta ei kiitos mulle enää urosta... no ei nyt oikeesti ollu mitään pentua tulossa, ja multa onneksi puuttuu se sekoamisgeeni aika hyvin. Onhan se ihania ja harmittaa lähinnä että asuvat niin kaukana, kävisin mielelläni joka päivä vähän aikaa lääppimässä niitä ja seuraamassa niiden kehitystä, mutta ei niin minkäänlaista hinkua viedä yhtään piraijaa kotiini :D Oli tosi tasainen pentue ja mulla ei kyllä ehtinyt muodostua mitään suosikkia joka olisi ollut ylitse muiden. Onnea vaan niille ketkä joutuu valitsemaan, ei voi olla ihan helppoa :D

 Treeneistä kirjoitin jo kerran mutta tää paska sekosi kun säädin kuvia, kitoooos. Eli Sieni (& Dex) teki esineet, 10x50m alueella kolme esinettä. Yritin näyttää kuinka se hakee ekan hyvin ja sitten ei enää halua tai tajua jatkaa, mutta paskan marjat taaskaan sain ongelmaa esille. Se pisteli toisen lähetyksen ihan samalla vauhdilla kuin ekankin. En tiiä onko haku auttanut, vai oliko se nyt kriittistä kun se sai olla Sannan pideltävänä katsomassa kun vein esineet. Jäljen (joku kuppanen 100m, kolme keppiä, tunnin vanha) se teki vain jotta Sanna näkee ton koiran työskentelyä sielläkin, pellot oli niin kaukana niin valittiin se lähimetsä vain siksi. Ei ole aikoihin metsäjäljestänyt mutta ihan hyvin muisti kun otin ensin keppi-ilmaisua tiellä. Toka keppi jäi metsään, koira jäljesti just vähän sivussa silloin, annoin olla.

No sitten ne tottikset. Sienellä oli ongelmia orientoitua tokoon, kuvitteli pääsevänsä juoksemaan kaltaisensa hollannikkaan kanssa. Se oli ekana Jadin kanssa paikallamakuussa. Maahan vähän hidas, palkkasin silti. Kävin välipalkkaamassa kun Jadia ojennettiin, Sienelle noi on aina pahoja, se rauhoittelee siellä itsekseen vaikka kukaan ei sano sille mitään. Sivulle lopussa hyvin, tosin oli nami kädessä valmiina.

Luksi teki jonkun kämäsen zetan s-i-m, palkkasin ekan ja vikan mukaan tulosta ja keskimmäisen kun kävelin koiran ohi sen taakse. Asennot oikein, maassa kerkesi haistella, seuruu vähän hajamielistä kun ihana Jadi piip piip siellä takana. Orientoitumisongelmia siis vähän tälläkin, ja olishan sitä tietty voinut vähän herätellä eikä ottaa suoraan autosta töihin, krhm... toisena ruutu, jossa namipurkki valmiina ruudussa. Merkille reilu matka, ruutu oikeaan, pelkät törpöt ilman nauhaa. Näinköhän se sinne lainkaan löytää, kenttäkin oli vähän kuoppainen ja kuvittelen että sellainen vaikuttaa koiran hahmotuskykyyn. Vaan sinnepä paineli hienosti, merkkikin oli ihan kivalla laukalla!

Sieni kävi vielä erikseen tekemässä pari kierrosta. Ensin saalisleikkiä (koira vapaana, ei sen tartte olla valjaissa ja liinassa), Sanna leikitti, Jadi kiljui kateellisena puussa ja mudi autossa. Otti häiriötä huutavista koirista mutta leikki silti varsin kivasti, Sanna käski lakata murehtimasta ja niin mun kai täytyy tehdä :D Toisella kertaa se teki seuruuta, yritin esittää ongelmaa ja kyllä sitä vähän saatiin. Koira oli jo aikamoisen väsynyt kaikesta päivän touhusta. Mietittiin, että ihan suosiolla palkata sitä nyt vähän aikaa ruualla ja kokeilla myöhemmin uudestaan pallolla.

Oli kiva nähdä Jadi & Dex hommissa! En oo montaa koiraa nähnyt eikä mulla oikein ole mielikuvaa niistä. Nuo Sannan elukat nyt on tietty vähän ei-perinteisen-linjaisia pitkäkarvoja mutta emmä ainakaan näiden perusteella lainkaan allekirjoittaisi että paska harrastuskoira tuo pitkis. Mutta en varmasti oo nähnytkään niitä pahimpia lapasia jotka ei juuri leiki eikä syö eikä kiinnostu mistään...

Jälki- ja tottisteoriaa

PELTOJÄLKI: Esa Tapion luento

Syyskuussa taannoin pellolla, (c) Heidi Kantanen

• ei yhtä ainoaa oikeaa koulutustapaa; ohjaajan tunnettava koiransa ja valittava sopivat metodit!
  
• ahneuden kouluttaminen pennulle: kuppi liikkuu pois ja koira joutuu kävelemään sen perässä samalla kun syö. Heti jos nostaa pään ja lopettaa syömisen, kuppi pois ja uusi yritys seuraavalla ruokintakerralla. Kun alkaa selvästi taistella ruuasta, laitetaan kuppi maahan ja mennään koiran viereen härnäämään sen syödessä, esim. kylkiin taputtelu - myöhemmin toimii jäljellä käskynä lisätä intensiteettiä, "pidä huoli siitä tai mä vien sen".
  
• kun jälkeä tallataan, ruohon ja ei-ruohon (kohta johon ruoho loppuu, sen yläpuolella) välinen hajutunneli on eri asia kuin rikkoutuneen maan haju, halutaan että koira seuraa nimenomaan alempaa
• tällöin tuulella, sateella yms ei ole mitään merkitystä! Eli jos tuulen suunta vaikuttaa koiran työskentelyyn, se ei seuraa rikkoontuneen maan hajua.
  
• Alkeisopetus: 1m x 1m namiruutuja, kunnes pentu selvästi tekee hajuerottelua, yleensä ikää n. 20 viikkoa (5kk) riippuen ohjaajan aktiivisuudesta. Pentu pois ruudusta niin että ruokaa jää vielä.
  
• Seuraava vaihe: kahden askeleen levyinen kaistale, 20-30m pitkä. Namit niin, että pennun on helppo edetä (ruudussa on saanut pyöriä ja nyt kun uusi kriteeri on suoraan eteneminen, joten autetaan koiraa alkuun). Loppuun kiinni oleva ruokapurkki, jossa autetaan koira maahan kantta raapimalla tms. Jäljellä koiran on syötävä jokainen nami, niitä voi itse näyttää vaikka kädellä ja kiinnostua "mikä tossa on", ei anneta edetä syömättä.
  
  
  

  

  (c) Heidi Kantanen

• Kolmas vaihe: normaali jälki. Koesäännöissä "kävellään normaalein askelein" = jättää todella paljon tilaa tulkinnalle, tuomari päättää kussakin kokeessa. Harjoiteltava tietoisesti erilaista askelpituutta ja -leveyttä. Nami voi olla kärjessä, jolloin se on palkka kantapään haistamisesta ja nenä alhaalla etenemisestä, tai toisaalta kantapäässä, jolloin se on palkka askeleen löytämisestä tyhjän (askelten väli) jälkeen. Ei yhtä oikeaa tapaa, kokeiltava koirakohtaisesti.
  
• Tyhjät: alkuun esim. 10 namia - 1 tyhjä - 20 namia - 1 tyhjä jne - ei saa olla selvää kaavaa! Yksi tyhjä menee tässä vaiheessa yleensä koiran juuri huomaamatta. Se on tehnyt satoja jälkiä tähän mennessä ja "tikkaa kuin singeri", ja havaitsee "oho olikse tyhjä!" luultavasti vasta kun oli jo mennyt sen yli ja sai seuraavan namin, ja namit jatkuu taas.
  
• Pikku hiljaa aletaan lisätä tyhjien määrää. Yleensä 3-4 peräkkäistä on sellainen määrä johon koira reagoi -> tarvittaessa mennään auttamaan kädellä rapsuttaen askelia "kato mitä täällä, se jatkuu kyllä". Liinalla estetään kaikki pyöriminen ja sivuun harhautuminen. Avusta pitää päästä nopeasti eroon, sitä ei tehdä montaa kertaa, vaan annetaan koiran itse ratkaista ongelma. Ohjaaja on hännässä kiinni ja kehuu äänellä kun tekee oikein. Kun osaaminen kasvaa, aletaan tehdä painetta liinalla (estetään koiraa etenemästä, joutuu "kauhomaan" kovasti).
  
• Kun tyhjää 5-10 askelta, vauhti alkaa usein kiihtyä. Tällöin ohjaaja kertoo että se ei käy vaan mennään rauhassa. Tämä tehdään niin, että liinalla vedetään tasaiseen taaksepäin niin, että koiran jalat liukuu maata pitkin n. 20cm taaksepäin. Tätä toistetaan niin kauan, että koira oikeasti rauhoittuu; tällöin ohjaaja päästää koiran taas rauhassa etenemään.
  
• Jos koiralla järjetön taistelutahto, liinalla vetäminen aiheuttaa vaan vastavetoa -> ongelma. Löysällä ajaminen teoriassa toimiva, käytännössä koira juoksee tyhjien yli, eli ei toimi. Vauhti otettava siis pois koiran mukaan. Esim. neliö-josta-puuttuu-yksi-sivun muotoinen jälki, jossa sivut 1km (siinä ei ole kirjoitusvirhettä!) pitkät - menee niin piippuun että alkaa itse hidastaa.
  
  

  

  (c) Heidi Kantanen

• Etäisyys ohjaajan ja koiran välillä on "luottoa"; jos ajaa hyvin, saa tilaa, jos yhtään säätää, ohjaaja tömistelee hännän juuren ajamaan. Mitään ei tässä sanota koiralle, mutta oma olemus saa huokua sellaista "mitä viddua sä duunaat siellä, pitääkö mun tulla katsomaan?!" -painostusta ja tosiaan voi ihan rempseästi tömistellä siihen.
  
• Etäisyyden lisääminen tehtävä vähitellen, jos ajaa treeneissä 5m liinassa, kokeessa 10m matkalla paketti tulee hajoamaan ja koira ei välttämättä "tajua" olevansa lainkaan samoissa hommissa. Paine ja hallinta siis opetettava, että kestää niin kaukana myös.
  
  
• Osaavalle koiralle jäljen alku helppo, keskiosa vaikea (horjutetaan osaamista), lopussa taas helppo palautusosa (itseluottamus takaisin). Koirat rutinoituu helposti, joten osaavalle, kokeneelle koiralle joutuu keksimällä keksimään "källejä" jäljelle, jotta se ei mene sunnuntaikävelymoodiin, vaan tekee oikeasti keskittyneesti töitä. Esim. "syrjähyppy": 200m tylsää suoraa, sitten yllättäen ohjaaja tekee 3m pitkän sivuloikan (tai kuka nyt miten kauas pystyy hyppäämään :D) ja jälki jatkuu siitä. Koira on tuossa vaiheessa pitkällä suoralla jo aika blaaah, ja sitten jälki vaan katoaakin siltä - herättää ja pakottaa keskittymään, kun jälki voi kadota koska tahansa.
  
• Kulma on vain uuden suoran alku, heti ekalla kerralla voi laittaa 90 asteen kulman. Toiset tekee 2x 45 astetta (sisäjalka aloittaa kulman). Koevalmiille koiralle erilaisia tallauksia, käytäntö vaihtelee eri kokeissa/maissa, mm. joskus nähty ulkomailla että kulma tampataan oikeen todella huolella ja suomalaiset koirat oli siihen tullessa ihan että wtf mikä hajuläjä :D
  
• Kuosmasen tyyli tampata loppu ja astua syrjään takaviistoon, koiran tullessa tähän jälki todella "päättyy". Kokematon koira ajaa yli -> laitetaan sen huomaamatta nami/koko kuppi jäljen loppuun (koiran alle/taakse kun meni yli). Oppii keskittymään ja palaamaan taakse, jos jälki loppui (kulmat).
  
• Esineet:
1. appari hetsaa esineellä jotta koira varmasti kiinnostunut siitä, ohjaaja auttaa ilmaisun, palkka esineen sisällä
2. palkka ohjaajan taskusta
3. ohjaaja hetsaa esineellä, heittää sen 2-3m päähän, jos ilmaisee, apuohjaajaa ei tarvita enää
   
   

   

   (c) Heidi Kantanen

   
   

• Jos kulmissa ongelmia, yleensä ihmiset treenaa jälkeä jossa 10-20 kulmaa samalla jäljellä. Tällainen aiheuttaa koiralle vain stressiä. Parempi tehdä 400-500 askelta suoraa, sitten piikki. Annetaan koiran ajaa vähän henkseleitä paukutellen "hohhoh, mikäs tässä". Kulmassa ohjaaja siirtyy koiran taakse, jotta koira joutuu keskittymään ja ottaa vähän painetta. Varsinkin jos koira ajaa välillä hyvin ja välillä huonosti, pitää jälkeä liian helppona, ja menee vaikeat osat kunnolla ja helpot lällätellen -> kulman onnistuminen riippuu kummassa moodissa koira on sillä hetkellä.
  
• Vieras vs. omatekemä jälki: suhde koirakohtainen. Varmuus tehdään omalla jäljellä (koira tuntee ohjaajan "omat jutut") mutta kokeessa on vieras, joten niitäkin on tehtävä. Usein eka vieras huono, paras neljäs - seitsemäs, jollain koirilla ei mitään väliä - selvitettävä, jotta voi ajoittaa koejäljen koiran parhaalle "sijalle".
  
  

TOTTELEVAISUUS: käytännön harjoitukset, kouluttajana Jukka Kytösaari

• Palkan suunta vas. käännöksessä vasemmalle takaviistoon, ja koiran tulee pyörähtää sen perään vastapäivään. Ylipäänsä poikittaminen, hitaat käännökset yms palkan paikasta ja suunnasta kiinni. Esim. jos palkka on oikeassa taskussa ja otetaan oikealla kädellä, koira luonnostaan kiertyy ohjaajan eteen ja alkaa poikittaa, vaikka palkka heitettäisiin johonkin toiseen suuntaan.
  
• Yli kääntyminen (270/360 astetta): niin kauan kun ohjaaja pyörii, koirankin pitää - jännite. Jos ohjaaja tekee töksähdyksen, ei koirakaan ole sujuva, joten käännökset kuivaharjoiteltava ilman koiraa niin että liike jatkuu suoraan koko ajan.
  
• Saalisjumiin menevälle koiralle paljon leikkiä ohjaajan kanssa ilman lelua.
  
• Jääviä ei tehdä saaliilla, niistä tulee pahimmillaan todella hitaat ja vajaat (jää koholle istumisessa ja maahan menossa).
  
• Jos haukku ei tule koirasta suht luonnostaan, se on hyvin henkisesti rasittavaa ja vireen noston sijaan kuluttaa koiraa.
  
• Noutokapulalla pelaaminen: kolmio. Ohjaaja, koira ja appari on yhdessä nurkassa, ohjaaja heittää kapulan toiseen kulmaan ja poistuu kolmanteen. Ohjaaja hetsaa koiraa luokseen, appari pitää liinasta koiran paikoillaan. Ohjaaja käskee "tuo" ja appari päästää koiran kun fokus on ohjaajan sijaan kapulassa (tai tarvittaessa auttaa liinalla koiran kapulan luokse, jos meinaa tulla vaan suoraan ohjaajalle). Appari voi myös jarruttaa koiraa liinalla ihan kapulan edessä niin, että ei ihan yllä huitomaan tassulla kapulaa.
   
• Henkilöryhmä: palkka ekalla kerralla aina ennen henkilöryhmää, jotta koiralla positiivinen odotusarvo ja hyvä vire ryhmään päin mennessä. Kannattaa hyödyntää vieraat henkilöt aina kun mahdollista.
  
• Ohjaajan oma asenne on erittäin tärkeä! Esim. Luksille seuruussa ja muutenkin häiriöiden suhteen "häiriöt ei haittaa, me selvitään tästä hienosti, hyvin menee". Jos alan itse märehtiä, koira ihan varmasti reagoi siihen. Jos ohjaaja ei pysty olemaan välittämättä häiriöistä, ei koiraltakaan voi olettaa moista. Ja toisaalta esim. superkiihkeälle koiralle jolle irroitukset vaikeita, ja mielellään alkaa härkkiä palloa ja pistää koko homman tappeluksi: ohjaajan oltava todella selkeä ja itse täydellisen varma siitä, että irti on irti, ja jumalauta siihen palloon ei ole mitään asiaa edes hipaista sen jälkeen.