Aktiivipäivä

Vuokrattiin T:n kanssa VARPS:n lämmin halli tunniksi ja saatiin jopa ihan helposti kolme koiraa ja kaksi ihmistä mun autoon, wohoo! :D Hallissa ei vaan valitettavasti ollut sitä aitaa eteisen ja kehän välissä. Sitä, jonka yli mudi teki vuosi sitten syksyllä kokeessa "hyppymerkin" ja "hyppyruudun" ja jonka jälkeen ei ole tuolla käyty... ollaan menossa marraskuussa tuonne kokeeseen ja tuli joka tapauksessa hyvät treenit, kiitos seurasta! :)

Mudi aloitti kehäänmenotarkastuksella (ok) ja ruudulla. Merkin sijaan lähti takavasemmalle hyppäämään, josta rääkäisin sille rumasti. Uusi alku. Merkin takana oli ekalla yllärisienivinku. Toisella kertaa nytkyi merkillä liikkurin käskystä, mutta jalat pysyi paikoillaan, niin en puuttunut. Odotin vaan pitkään ennen omaa käskyä. Tuhatta ja sataa hyvin ruutuun, käskin suoraan maahan. Kävin palkkaamassa maahan ohi kävellessä, loppuosa oli tosi hyvä.

Metallihyppynoutoa. Ekalla taas vammailua kapulalla, muutama vauhtinouto myöhemmin oli jo paljon parempi nosto.

Sitten mudi hetkeksi häkkiin, ja tauon jälkeen paikalla istuminen (M alo-makasi parina). Olin alkuun näkyvissä, kävin palkkaamassa ja siirryin piiloon niin, että pystyin just reunalta kurkkimaan (koirakin varmaan näki siis mut). Kehuin äänellä kerran tai pari kun nenä pysyi kiltisti ylhäällä. Toi hallin matto on jostain syystä paha, haisteluongelma on siellä monella muullakin kuin meillä.

Vikassa setissä ohjattua noutoa. Ensin oikea ihan ruudun edustalta, oli tosi hyvä. Tein jotain pientä välissä ja sitten vasen. Jäi merkillä vähän vajaaksi ja lähti keskikapulalle, stoppasin jota ei oikein kuunnellut joten karjaisin perään. Oli jo melkein keskimmäisen päällä seisomassa. Tosi korostettu käsiohjaus vasemmalle kuitenkin onnistui. Tästä kehut, uusinnalla meni suoraan halutulle, sai sienivingun.

Sieni kerkisi käydä lopuksi vähän humputtelemassa, kun toverikaan ei halunnut enää ottaa omalla koirallaan mitään ja aikaa oli jäljellä. Alkuun suoraan häkistä oton jälkeen seuruuta, mikä oli virhe, olishan se nyt voinut hetken siinä hengata, nyt otti häiriötä T:stä ja oli hämillään ympäristöstä. Kyllä se siitä lähti sitten :)  Hyppyä, kyllä se hyvin irtoaa, nyt luotan että vieras este ei sitä hämää :) Stoppi on mikä on, ehkä ysin liike, mutta olkoon, en todellakaan jaksa panostaa alo- enkä avo-hyppyyn kun ne on ihan pällejä. Jäävät peruuttaen, maahan alkuun ihan että wtf, seisominen vähän valui joten käsiapu avuksi. T käskytti loput, vapautin ilman perusasentoja, oli oikein hyvä. Jäävät myös normikävelystä, seisomiseen tässäkin apu. Katsottiin vielä sitä seuruuta niin, että mulla oli sienivinku vas. kainalossa (aukeaa, ei käy), oik. kädessä (ei hyvä, tää on jo ennenkin tyrmätty) ja vas. kädessä koiran pään ulkopuolella (paras). Olihan se alkuun hankalaa mutta lähti sujumaan, tolleenkin voisi tehdä. Kunhan nyt tekisi järjestelmällisesti edes jotenkin että asia etenisi!

Varkaudesta kotiin, ehdin puoli tuntia istua ennen hakutreeneihin (nro. 5) lähtöä. Sienelle kuusi ukkoa (2 ihmistä x 3 kertaa), olivat valmiina. Autosta otettaessa koira vinkui ja veti sitten mua koko matkan radan alkuun, wohoo tyhmää tattia, joka ei ehkä olekaan ihan tyhmä, vaan yhdistelee asioita! :D 

Eka pisto vasempaan ääniavulla, oli oikein hyvä. Toinen oikealle ilman ääntä, tuuli tuli sieltä takaa ja koira oli jo alueelle tullessa skannaillut sinne päin, joten lähti tosi hyvin, sai hajun ja selvästi muutti linjaansa silloin. Kolmas taas vasemmalle, ääniapu. Siinä oli ensin n. 20m ihan aukeaa maastoa ja sitten matalaa kuusta, aikamoinen "seinä" siis. Koira lähti aina sen aukean alueen läpi ja kaarsi sitten palaamaan etukulmaan ekalle piilolle ja huusin sen pois monta kertaa. Pari kertaa pyydettiin uusi äänikin. Koira vaan yritti joko etukulmaan tai teki vaan sellasen homoringin siinä aukealla ja palasi takaisin. Saattelin sitä vissiin neljästi vähän lähemmäs, niin että olin lopulta itse sen aukean laidalla. Sitten vasta irtosi kunnolla ja löysikin onneksi sitten heti ukon. Tää oli nyt aika hyvä esimerkki, onneksi M oli keskilinjalla katsomassa sitä mun kanssa. Siis just se, kun en tiedä onko se oikeesti vaan epävarma vai yrittääkö se vähän jallittaa mua. Tultiin siihen tulokseen, että vähän molempia. Kun homma meni hankalaksi, se yritti että jos vaan tässä vähän juoksen omaa rundia ja säädän niin ei mun varmaan tarvii. Ei sille ole mitään syytä suuttua, se riitti, että rauhassa lähetin vaan uudestaan ja menin peremmälle avuksi itse. Uskon, että se oppi tästä paljon :) Tää on varmaan sitä suoraan irtoamisen opettelua/vaatimista, mitä liki kaikille koirille jossain vaiheessa on tehtävä?

No kaiken tän jälkeen sillä oli jo aika läähätys päällä, mutta sääliä ei tunneta. Tai no sen verran, että sai äänet lopuille pistoille, jotta suoraan eteneminen vahvistuu. Nelonen oikealle äänellä, oli tosi hyvä. Vitonen vasempaan äänellä kanssa, sekin oli hyvä. Kutonen oikealle, siinä oli pieni ryteikkö (kuivunutta vattupuskaa tms) heti keskilinjan vieressä, ja pohdittiin lähetänkö koiran siitä läpi vai menenkö sen toiselle puolelle. Koska se sai ääniavun ja sieltä päin vielä tuuli, päätin laittaa sen menemään läpi. Ja hienostihan se meni, ei haitannut pieni este yhtään, vaan hyvin oli määrätietoinen irtoaminen. Oli tosi hyvä treeni!

Kohta sitten vetämään agialkeet. Olin ajatellut mennä vähän aiemmin ja ottaa omien kanssa jotain pientä, mutta nyt en kyllä rehellisesti yhtään enää jaksa. Luulen, että noi saa jäädä tyytyväisinä kotiin nukkumaan, mun vaan pitää mennä. Yön olin töissä ja hieman ehkä väsyttäisi....