Hakutreenit (nro 9.) maston tien oikealla puolen. Lunta maassa ihan hieman, jäljet jäi kyllä selvästi. Oikean takanurkan pisto jäi vain n. 20-30m pituiseksi, koska alue muuttui niin tiheäksi nuoreksi kuusikoksi, että sinne ei päässyt sekaan. Piilo oli kuitenkin pari kolme metriä siellä ryteitössä ja oli koirille selkeesti työläin suorasta jäljestä huolimatta. Muuten maasto oli suht avaraa.
Sienelle neljä ukkoa, aloitus oikealta, 1. ja 3. sama ukko. Meininkinä syöttää koiraa piilolla ja sitten kuljettaa sitä vähän matkaa keskilinjalle päin ja passivoitua jolloin minä kutsun koiran pois. Ääniavut otettiin kaikkiin. Ykkösellä koira ja maalimies näkyi ja siten maalimies passivoitui ja koira haisteli maata. Ajattelin, että sillä on tippunut yksi nami hankeen ja se jää etsimään sitä, mutta kutsuin silti. Mitään ei tapahdu, kutsun uudestaan, koiran pää nousee välillä ja menee takaisin kyyryyn. Ei se edes haistele vaan on jotenkin ihme möykyssä? No johan on outoa? Taisin vasta miettiä että mitä hittoa, kun koira lähti tulemaan. No jälkeen päin kuulin, että se oli tukehtua nameihinsa ja köhi niitä siinä henkitorvesta takaisin päin...
Kakkonen oikein hyvä, odotin hetken maalimiehen passivoiduttua ja koira lähti itse tulemaan :). Siitä kehut ja vahvistuksena kutsu. Kolmosella ei kanssa mitään ihmeitä, eikä oikeastaan nelosellakaan. Kolmosella odotin kanssa maalimiehen passivoiduttua, koira katsoi mua ja nytkyi lähteäkseen, mutta ei ollut ihan varma. Liikahdin vähän jolla sain sen lähtemään, siitä taas kehut ja kutsu. Neloselta se sai syödä namit ja tulla sitten itse maalimiehen edellä. Aika suoraan se minusta menee, maaston mukaan toki, ja selkeästi ei jäljestänyt vaan etsi ilmavainulla. :)
Lopuksi päästettiin koiria parilla eri kokoonpanolla leikkimään. Sosiaalisuuden kukkaset kuten meidän Sieni sai olla joka ryhmässä mukana, menee urokset, nartut, pennut, herkkikset ja rajummat kaverit kaikki. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti