Hallilla

Oli niin lämmin aamu, että otin koirat autoon mukaan ja mentiin töiden jälkeen suoraan agihallille. Olisi tosi hauska nähdä koiran päähän ja saada tietää mitä töppönen tarkalleen ottaen ajattelee, kun se sekoaa aamulla mukaan pääsystä niin että alkaa kiljahdella. Autoon se käy heti pötköttämään eikä nouse ylös töihin tullessani ja itse autosta poistuessani (normaalisti kyllä nousee istumaan). Onko ihanaa se, että ei tarvii jäädä yksin kotiin, "mikä tahansa on parempaa"? Vai onko ihanaa nimenomaan autoon pääsy? Ei voi tietää ja vaikea on ymmärtää sen sekoamistakin, kumma elukka :D

Töppönen teki ensin pientä rataa, jossa mutkaputki, kaksi hyppyä (se viskileikkaus), kepit, hyppy ja suora putki. Koira kävi ihan liian kierroksilla eikä hommasta meinannut tulla ensin yhtään mitään. Sitten kun junnataan samaa kohtaa monta kertaa, koira alkaa huutaa mulle, ja autohan tietysti huusi kanssa. Saatiin se lopulta kyllä sujumaankin :) Kepit ei tahdo mennä väärältä puolelta varsinkaan kun koira kiehuu jo valmiiksi. Koskahan ne vihdoin opeteltaisiin, kysyn taas...

Toisessa erässä laitoin suoran putken ja kolme hyppyä peräkkäin. Hypyt oli ihan matalalla, mutta varsinainen hyppytekniikkajuttu tää ei ehkä niinkään silti ollut, ennemmin vaan eteenmenoharkka. Namilätkän avulla tehtiin jokunen toisto. Otin myös yhden noudon niin, että poistin putken mutta jätin kolme hyppyä. Hyvin oli vauhtia! Tokoa piti tehdä enemmänkin, mutta huomiseksi on sovittu kimppatreenit ja meinasin silloin jaksaa rakentaa ruudut ja kaikki, niin nyt ei muka millään viitsinyt.

Sieni teki muistaakseni kolmessa erässä. Alkuun pelkkää putkea namilätkän kanssa. Meni niin reippaasti, että pidensin lyhyen suoran putkemme ensin täyteen mittaansa ja käänsin sitä sitten J-kirjaimeksi kumpaankin suuntaan vuorollaan. Ei ongelmaa. Pennulle sosiaalinen palkka on kovasti tärkeää. Se käy kyllä syömässä namin mutta jotenkin kovin totisena. Kun kehun sitä samalla, se on paljon iloisempi ja sen saa helposti lässytettyä ihan solmuunkin :D

Otin muutaman yksittäisen hypyn namilätkän kanssa, ja sitten yhdistin hyppy+ suora putki. Sujui. Lopuksi pentu sai kokeilla kanssa niillä kolmella hypyllä eteenmenoa. Rimat oli siivekkeiden jalkojen varassa, keskimmäistä nostin ensin yhden ja sitten vielä toisen pykälän nähdäkseni miten se sitä lukee. Kolmella hypyllä irtoaminen namilätkälle ei oikein sujunut, joten jätin pennun istumaan (ai miten hienosti pysyi!) ja menin namilätkän luo itse vapauttamaan. Pentu luki korkeuden muutosta tosi nätisti, ei kolauttele ja hyppääminen näyttää helpolta. Mun pitäis kaivaa hyppytekniikkakurssin muistiinpanot esille ja tehdä sen - ja miksei mudinkin - kanssa ihan niitä oikeita harjoitteita.

Sienelle tein vielä keppijäljen omenapuiden taakse pellon reunaan. Viisi keppiä, tallattu kaistale, keppien väli puoli metriä - max metri, ei lainkaan ruokaa jäljellä. Ei ollut valjaita joissa yleensä on jäljestetty, mutta hienosti penska tiesi heti autosta lähtiessämme kyllä mikä on homman nimi. Se paineli laukkaa mun edellä nenä maassa mun menojälkeä pitkin etsimään että missä SE IHANA JUTTU on... eh, otin sen kuitenkin kiinni, ei oo ihan tarkoitus aloittaa noin.

Jotenkin ei ollut loppuun asti suunniteltu ja säädöksi meni. Pentu kyllä reagoi heti ekaan keppiin, taisi ottaa sen suuhunkin, mutta tiputti. Olisi rynninyt eteenpäin ja kun en antanut löysää narua, meni maahan. Muutaman kepin se selkeesti ilmaisi maahan menolla ja muutama plätsähdys olis vaan siksi kun ei saanut liinaa. Muutaman se myös otti suuhun ennen maahan menoa. Keppejä vissiin oli tehty vaan pari kertaa sisällä, jäljellä oli tähän saakka ollut purkit, ja nyt sillä raukalla oli aivan sekaisin että mitä hittoa. Jälki, mutta ei tuttuja purkkeja eikä tuttua ruokaa, vaan noita kepakoita. Suunnitelma onkin nyt vahvistaa keppejä vielä sisällä lisää ennen kuin tehdään uusi yritys ulkona jäljellä.

Eilen oltiin 2,5h lenkillä ja tänään voisi jättää huomattavasti vähemmälle. Pentu kyllä saattaa olla eri mieltä, ja jos meno ihan kauheaksi äityy, pakkohan se on ulos viedä.

--

Leikkasin koirilta kynsiä. Ensin Sieni. Pennusta kynsien leikkuu on tumps tumps tumps. Häntä naputtaa tasaiseen tahtiin lattiaan koko ajan, koira on kyljellään tai oikeastaan Sienen tapauksessa selällään ihan ketarat oikosenaan köllimässä. Palkaksi saa usein jonkun pienen herkun, nyt en jaksanut nousta lattialta, vaan rapsutin pentua mahasta, käännyin selin siihen ja pyysin töppösen paikalle. Olin leikannut muutaman mudin kynnen, kun takaa kuuluu sieninen BUH! Aivan hiljaista eikä mitään kolinaa rapussa tai missään, Tyttikin nukkuu makkarissa eikä hösellä luonamme. Mudi olis tietty heti noussut ylös ja alkoi kanssa tuhahdella. Mä kysyin Sieneltä, että "mikäää?!", niin tyyppi vastasi tumps tumps tumps. Se on tiedossa että koirat osaa "huijata" toiselta herkun niin että menee ovelle haukahtelemaan kuin joku olisi tulossa, vaikke siis tulekaan. Toinen jättää herkkunsa ja tulee kanssa vahtimaan, jolloin eka koira ryntää hakemaan vapautuneen herkun ja sai mitä halusi. En tiedä voiko tää olla mitään sellaista. Sieni tietää kyllä, että jos se olisi tullut puskemaan siihen, niin mä olisin ärähtänyt sille että pois. Parempi keino varmasti olisi juuri ajaa töppönen ylös ja päästä sitten sen tilalle.

Tässä facebook-päivitys eiliseltä:
"Sieni on harjoitellut tavaroiden antamista viikolla ihan muutaman kerran. Oppii todella nopeasti, se on jo tiedossa, mutta onnistuipa taas yllättämään: se toi ihan oma-alotteisesti lattialta kongin mulle. Koskaan se ei ole mitään sen tapaistakaan tehnyt ja tääkin oli ihan vahinko, olihan? Jos mun pentu järkeilee että annan tän tolle ni se täyttää sen ja saan sinne herkkuja, ni ei hyvää päivää, tuun olemaan niin kusessa ton koiran kanssa. Haluan tyhmemmän piskin! o_O"

Uskon että Sieni ihan todella yritti huijata töppösen ylös jotta pääsisi itse takaisin hoidettavaksi. Se on aika.. narttu? ;) Töppönen olisi kyllä tällä kertaa lähtenyt mielellään, se ei niin välitä tosta kynsien leikkuusta, mutta joku ilkeä akka esti koiran vaihtumisen.

Match show

Kookoon mätsärissä. Aamulla oli aika hauska yllätys; Sienen koko niska oli eilisen pesun jäljiltä ihan pyörteinen irokeesi :D Onneksi ei oltu menossa viralliseen näyttelyyn, tukka ei meinaan tiennyt mitään vaikka yritin sitä harjailla ja kastella ja asetella takaisin muotoonsa. No ei kai enää, olis pitänyt vielä märkänä, sen verta mäkin juuri hiusten laitosta ymmärrän. ;P

Kentällä oli hirveä hulina ja aivan järkyttävän pitkä jono ilmottautumiseen. Kävi mielessä, jaksaako sitä jäädä, kun olin ollut töissä ja menossa illaksi takaisin. No, oli jo tultu, joten päätin mennä. Sieni sai numeron 20, isoja pentuja oli kaikkiaan 24kpl. Hieman enemmän kuin viikko sitten, mutta olipahan hyvä tosihäiriöharjoitus. Tässä mätsärissä kaikki koirat arvosteltiin yksitellen, ei pareittain, ja lopuksi kaikki yhdessä kehään, ja tuomari valitsi siitä sijoitettavat.

Pentu oli autosta otettaessa ihan hirveä. Se sinkoili valjaissaan pitkin poikin, puri remmiään, hyppi mua päin, saalisti lapasiani ja tarrasi ranteeseen ihan muuten vaan. Onneksi sille löytyi pian samanhenkistä painiseuraa ja minä sain olla rauhassa. Leikki siis tosiaan taas aika monen eri koiran kanssa, oikeastaan oli aika erilaiset rotutyypit edustettuna; tervu, mopsi, joku iso valkea laumispentu ja collie ainakin. Mopsi oli Sienestä ihan hirveän hauska ja pentu meni aivan tilttiin. :D

Kehässä pentu oli jo mukavan rauhoittunut ja uskalsin laittaa sille ohuen näyttelyremmin tälläkin kertaa. Oltiin irliksen ja kaukkarin tms 9-10kk pentujen välissä, hieman oli pieni olo. Irlis oli Sienen takana ja sen partakarvat osui kerran Sienen selkään. Pentu kääntyi katsomaan taakseen ja sen silmät levisi hämmästyksestä (huomasi irliksen varsinaisesti vasta nyt), MIKÄ toi jättiläinen on, vähän siistiä, onks toi sun pää siellä ylhäällä! :D Tosi hienosti se kyllä pyynnöstä kääntyi takaisin oikein päin ja keskittyi minuun. Seisominen sujui hienosti ja siitä saatiin kehujakin. Juoksu oli mallia hyppiipomppiiloikkii tai yrittäessäni auttaa namilla pentu tuijotti niskat kenollaan mun kättä. Sitä pitää vielä harjoitella, oli kommentti. Aivan. Jatkoon ei päästy.

Töppönen oli mukana, mutta en ehtinyt ottaa sitä autosta lainkaan. Kun lähdettiin pois, se päästi syvän huokauksen ja rojahti makuulle. Haha, teki varmaan välillä ihan hyvää sillekin muhia kateusvietissään ;) Ajeltiin sitten suoraan kuitenkin lenkille, niin setämieskin pääsi sentään johonkin, eikä ollut aivan hukkareissu.

***

Tukkakuvia sunnuntaina, jolloin paras pyörre oli jo kadonnut:





No oot oot tosi söpö joka tapauksessa!

Agilityä

Wohoo, terve koira, pääsin vaihteeksi agitunnille! Viimeeksi on oltu näemmä 16.9. Hieman on muuttunut pimeämmäksi ja kylmemmäksi. Käytiin lenkillä ennen tuntia ja koiralla oli BoT-toppis päällä, ei tuntunut yhtään liioittelulta.

Eka rata:


Teemana oli viskileikkaus (öö, oliko? :D), joka oli mulle ainakin ihan uusi. Ohjaajan linja on piirretty kuvaan. Otettiin eka vaan yhdellä hypyllä ja putkella, sitten kaksi hyppyä + putki ja lopuksi koko rataa. Tuon kohdan 6-7-8 voi toki ohjata vaikka miten monella eri tavalla, ja kokeiltiin niitä kanssa etsien kullekin koirakolle parhaalta tuntuva. Toi viskihomma toimi meillä tosi hienosti, enkä ikinä olisi sellaista osannut käyttää ennen tätä, joten tarpeeseen tuli :) Koko rataa tehdessä se oli erittäin toimiva siksi, että koira ei kertaakaan edes meinannut joutua 3-putkeen 8-putken sijasta, minkä se esim. 6-7-hypyt valssaten olisi kyllä varmasti meinannut ainakin tehdä.

Toka, ihan helppo, joku pyysi vielä loppuun kun edellistä oli joutunut hinkkaamaan:


4-putkesta kääntyi ääniavuilla yllättävän hyvin. Jotta tämäkään ei olisi ollut liian helppoa, possu keksi roiskia A:n alastulolta läpi. No ei siinä, hetsasin koiraa vielä lisää että kiehui kunnolla, ja otettiin uudestaan. Käskytin niin kovaa että himmasi jo A:n harjalla. Seuraava onnistui sitten nappiin. Hyvä, että tuli taas hinkattua, mieluummin treeneissä kuin kisoissa!

Sieni pääsi muutamaan kertaan halliin. Siellä oli valmiina putki ja hyppy. Putken pistin lyhyelle, pentu ei selvästi muistanut oikein tätä juttua, ja hämärä toki teki putkesta aivan erilaisen kuin mitä pentu tähän mennessä on nähnyt. Lähettämällä se ei putkeen mennyt, odota-käskyllä jätettynä sain sen kutsuttua putken läpi luokseni, mutta parhaiten toimi namilätkä (kun ensin sain pennun raahattua sieltä putken toiseen päähän lähetettäväksi, munnamijäääääiiiitonne!! :D). Hyppyä sekä niin että heitin namin yli ja pentu sai mennä perään, että myös namilätkällä. Rima oli hypyn jalkojen päällä ja kerran alimmissa kannattimissa. Viimeiset namit ripottelin puomille ja estin samalla erästä tutkimusmatkailijaa jo kiipeämästä sinne, ennen kuin sain jonon valmiiksi. Sitten mentiin, pitelin pannasta kiinni ja tyyppi puksutti tasaista vauhtia imuroimassa namit :) En uskonutkaan, että se on sille mikään ongelma. Varsinaiset treenit saa kuitenkin odottaa vielä pitkään, näytin vaan mitä kivaa isoille koirille onkaan luvassa!

Töppösen treenatessa Sieni teki kuolemaa autossa niin kauan kun oltiin radalla suorittamassa ja pentu kuuli mun äänen. Kun olin hiljaa, pentukin oli aivan rauhassa, vaikka mudi oli mun kanssa ulkona, mutta hirveä protestikiljunta alkoi just kun kuuli että nyt me tehdään siellä jotain kivaa ja MÄENPÄÄSESTNA! En oikeen tiedä mitä muuta sille voi tehdä kuin olla tekemättä mitään. Kieltämään meneminenkin varmaan toimii palkkana, kun pentu saa mitä halusikin, keskeytettyä meidän hauskanpidon ilman sitä. Tai sitten joku vieras voisi ärjäistä sille, että pää kiinni.

Tää kuulostaa varmaan jo huonolta vitsiltä, mutta taas erittäin ei-toivottu irtokoirakohtaaminen. Eräs koira pääsi parkkiksella irti remmi perässään ja ampui suoraan iholle räkä roiskuen. Olin juuri tullut omani kanssa autolle, mutta en ehtinyt avata ovea, että olisin saanut koiran sisään. Tyrkkäsin koirani vaan taakseni, sanoin sille jotain että töppönen varo ja valmistauduin karjaisemaan toiselle. Se ei välittänyt siitä mitään ja kiersi mun takaa ällän kimppuun. Sain tallattua sen remmille ja tempaisin oman koiran uudelleen kauemmas, että vieras ei yllä puremaan, yritystä tuntui olevan :( L tietysi raivosi tässä vaiheessa kanssa. Toisen omistaja tuli hakemaan omansa, mä rauhoittelin omaani, käskin sen lopulta sivulle kun räyhä ei meinannut lakata millään. Sanoin sille "no niin, meni jo", ja koira odotti kai kuulevansa "mene vaan" koska se nytkähti ampuakseen vuorostaan parkkiksen toiselle puolelle viedyn toisen päälle, jee jee nyt hakataan se yhdessä... oi voi. Sattuuhan noita, mutta miksi juuri meille, TAAS?! Onneksi mulla ei sentään ollut pentu ulkona, ei toi paljoa töppöstäkään tutkinut onko uros vai mikä, vaan suoraan päälle vaan, niin kaipa se olisi tehnyt saman pennullekin.

Sieni kävi lenkillä jossain paskassa kierimässä, haisee aivan mädälle sienelle tai raadolle tai jollekin. Pesin sen muka huolella, mutta haisee edelleen. Hyi saasta!

Päivällä pentu teki taas esineiden nostamista. Laitoin sille nyt kerralla viisi esinettä lattialle ja pyysin aina yhden saatuani uudestaan "anna". Hienosti antoi :) Joskus vähän myöhemmin pennulla oli muovinen ruokakippo suussa ja se meinasi alkaa jäytää sitä palasiksi. Menin kyykkyyn sen lähelle ja pyysin että antaa sen, ja pieni Sieni tajusi mistä on kyse ja sain kupin käteeni <3 Vaihdossa sai sitten pienen purutikun. Oi että, se todella oppii hirveän nopeasti.

Antaa vai maata, kas siinäpä pulma

Sienen aamiaistreenit sisällä. Laitoin ensin kaksi purkkia lattialle n. metrin päähän toisistaan. Pentu ilmaisi ekan ja söi sieltä ruuat, ja siirtyi sitten jälki-käskyllä tokalle. Sitä se vähän kerkesi kuopia ennen maahan menoa, palkkasin silti kun plätsähti makuulle.

Sitten vaihdoin tilalle kepin. Pentu tietysti sotkee nostamisharjoituksiin, mutta kyllä sillä muutenkin on alusta asti ollut luontevaa kaiken kantaminen ja suuhun ottaminen. Jos pidin jalkaa apuna kepin päällä, pentu ilmaisi sen maaten. Jos jalkaa ei ollut, pentu nosti sen mulle. Nyt pitäisi ehdottomasti päättää haluanko ilmaisuksi sen maahan menon, vai otanko sittenkin nostamisen. töppönen on itse saanut valita ja sen tapa on yleensä ottaa suuhun ja mennä sitten maahan. Tai vähintään sen "haukkaa" keppiä tai tönäisee sitä kuonollaan ennen maahan menoa. Tykkään, että maahan meno on ihan jees, koira saa selvän huilitauon, mutta voihan ketju olla myös tuo keppi mulle - istu/maahan/sivulle käskyn alle siksi aikaa että sullon kepin taskuun, tarvittaessa juotan koiraa, sidon kengännauhat jne - lupa jatkaa jälkeä. Kellään mitään ideaa? Yleensä kai sanotaan, että anna koiran valita kumpi sille on luontevampaa, mutta kun tää nyt on opetellut juuri sekä maaten purkkien ilmaisua että esineiden nostoa, niin vaikea sanoa... ehkä mä sitten sen kolmannen koiran kohdalla lykkään hajustetut kepit maahan ja kävelytän koiran muina naisina ohi, ja vahvistan mitä tahansa kiinnostusta niitä kohtaan. Silleen koira ehkä vilpittömästi saisi itse valita, mihin se käytösketju etenisi. Sieni varmasti omaksuu kumman tahansa tavan, mutta pitäisi vaan nyt itse tehdä se selvä valinta ja pitää siitä kiinni!

Sieni säätää

Lenkillä koirapolkua pitkin koko matka, takaisin katuja koko matka, kun en LÖYTÄNYT sitä latupohjaa mistä piti tulla...! Oli vielä fleksit koirilla ja hermohan siinä paloi aika lailla. Kun oma pinna alkoi mennä, lakkasin säälimästä ja auttamasta pentua tekemällä sen puolesta, ja pistin sen ihan oikeasti itse kiertämään sekä minut että puut/pylväät joka jumalan kerta kun se meni naruineen väärältä puolelta. Töppösen niskassa roikkumiseen, kaikenlaiseen poukkoiluun yms ihan selvästi ja lyhyesti "ei". Kas kummaa, ei mennyt kauaa kun pentu liikkui huomattavasti mallikkaammin. Stressiä se kyllä otti tästä kaikesta, alkoi nimittäin kulkea suu hieman auki ja läähätti. Sitten piti vaan panostaa kehuihin, muutaman kiellon jälkeen oikein toimittuaan hehkutin sille niin että meni koko koira ihan onnesta solmuun. Parani :)

Neljä koiraohitusta, töppönenkin oli ihmeen hiljaa ja mallikkaasti vaikka pelkäsin ihan muuta sen viimeisimmän irtokoirakohtaamisen jäljiltä. Otan omat koirat aina eri puolella kuin millä ohitettava tulee vastaan. Sienihän ei siellä pysy, vaan haluaisi nenä pitkällä lähemmäs vastaantulevaa ja kävelee mun alle, mikä on ihan suunnattoman ärsyttävää. Hillitsin itseni kuitenkin vielä tällä kertaa, turha sille on rähähtää siitä ohituksessa, yhdistää sen pahimmillaan siihen. Asiaan pitää kiinnittää huomiota myös kotona; pentuhan ei juuri väistä. Sille on ihan sama vaikka sen päälle kävelee ja sitä "potkii" jaloillaan :P Mun mielestä se on suunnattoman ärsyttävää ja olen vissiin huomaamattani alkanut itse väistelemään sitä... koska se ei ota fyysisestä päälle kävelystä onkeensa, täytyy painostaa sitä henkisesti sen verta että alkaa siirtyä pois alta. Lenkillä se saattaa myös tehdä äkkipysähdyksen ihan just edessäni, tai haistella keskellä polkua, ja vähät välittää että törmään siihen. Nyt saa luvan alkaa välittämään.

Lenkiltä tultuani kävin suihkussa. Sieni on kyllä lajinsa valinnut ja se on vepe. Se tulee aina suihkuun mukaan, menee suihkun alle seisomaan ja katsoo että jaa, sataa, ihanaa. :D Sitten se yrittää pyydystää vesisuihkua suuhunsa ja nyt myös alkoi kuopia virtaavaa vettä lattiakaivon vierestä. Aikani naurettuani se nappasi multa saippuan kädestä ja viiletti pitkin kämppää ihan sekopäähepulissaan ja litimärkänä. :DDD

Kotona pentu on harjoitellut esineiden nostoa. Videolla eka harmaa lelu on se millä aloitettiin, nyt olen ottanut mukaan jo muitakin esineitä. Toistaiseksi vielä tuttuja, sellaisia joita pentu on aiemmin itsekseen lähminyt. Anna-käskyä olen myös alkanut yhdistää. Videolla muutama onnistunut otos, ja jotta totuus ei unohtuisi, myös eräs ei niin hyvin mennyt.. hirveetä säätöä ja lopulta vanha risa panta tulee melkeen naamalle asti "no joojoo tässä se ny sit on ku kerta haluut sen!!" :D

(Hmm, enpäs tiedä onko nosto kategoriaa toko, esineruutu, temput vai mikä, joten olkoon olematta.)

Aamiainen pellossa

Sieni aamiaisti takapihan nurmikolla. Kävin kylvämässä jäljelle neljä purkkia (kissan märkäruokaa + omaa nappulaa), alussa ja purkkien välissä jollakin askeleella oli namit ajatuksena jos koira tarttee apuja, purkit 1-2m päässä toisistaan. Askelsin normaalia lyhyemmällä askeleella ja purkkien kohdat tallasin huolellisesti kaksin jaloin. Pentu pääsi heti hommiin. Namit oli turhia, kyllä se tiesi mikä on homman nimi :) Ekalla purkilla purkin kuopimista etujaloilla ja kun ei auttanut, yritti pyörähtää takaisin, jonka estin remmillä. Autoin laittamalla jalan purkin päälle, jolloin heti plätsähti maahan. Seuraavat ilmaisi hienosti itse, ja viimeisen välin koira veti liinassa ryömien "olen jo valmiiksi maassa, se purkki on tossa, näen sen" :D

Alkeistreenissä ei pitäisi haitata, että koira näkee purkit, koska harjoittelemme ilmaisua. Koira kuin koira kyllä osaa jäljestää, sitä ei teknisesti ottaen tarvitse lainkaan opettaa. Koira pitää vaan motivoida jäljestämään juuri sitä jälkeä mitä ihminen haluaa, ja sitähän tässä juuri tehdään. Sen olisi tarkoitus näissä harjoituksissa oppia, että purkit on tallatulla alueella, ja kun etäisyyksiä pidennetään eikä koira näe enää seuraavaa purkkia, askelten jättämä tallaus kertoo sille mistä seuraava löytyy. Näin sillä on koko ajan mielessä "missä seuraava ihana purkki" eikä "mihin tää ihana jälki menee".

Jossain vaiheessa ne purkit muutetaan eka tyhjiksi (palkka tulee taskusta toisesta purkista) ja sitten kepeiksi ja haluttaessa miksi tahansa esineiksi, se ei ole vaikea homma.

Päätin siis, että ei tehdä erikoisjälkeä, ja että pennun ei tarvitse haistaa joka askelta tai syödä jäljeltä nameja. Se saa himoita pelkkiä purkkeja ja vähän jopa rynniä niille - keppejähän se ei jatkossa tai kokeessa tule kuitenkaan näkemään vaan joutuu jäljestämään. Laitan nyt toistaiseksi kuitenkin purkkien väliin joitakin nameja, jotta mahdollisen ajatuskatkon sattuessa pentu on helppo opastaa takaisin ja se saa sitten heti palkan askelilta.

Teoriassa olen ihan varma että tällä tulee toimiva metsäjälkikoira, mutta käytännön toteutus kyllä hieman jänskättää. Sijoituskoiralla on erityisen hyvä tehdä eläinkokeita ;P Sanna voi sitten kirjoittaa mahdolliseen pentuilmoon, että nartulla olisi kyllä tuloksia sieltä sun täältä jos sen ohjaaja ei olis halunnut kokeilla sen kanssa kaikkea niin outoa ja pilannut koiraa samalla...

Suunnitelma, mutta kotona

Oli treenitreffit. Olin etukäteen suunnitellut mitä teen, mutta paljon iloa siitä lapusta olikin kun se jäi kotiin... liekö ollut jo ennakkoa että kaikki tulisi menemään ihan reisille. :P

Töppöselle tallasin ensin jäljen. 3 keppiä ja viimeisenä esineenä maksispurkki. Jana n. 20m, jälki lähti vasempaan ja pituutta sillä oli ehkä joku 300-400m. Jossain kohdassa z-siksakkia ja muita kulmiakin tuli aika monta. Jälki ehti muhia 3,5h ja ajettiin se kahdestaan ihan vikana, mutta selostan sen nyt samalla tähän. Alkoi jo hämärtää. Jana oli jees, yhden puun kiersi väärältä puolelta ja teki siten pienen koukkauksen, muuten oli suora. Jäljen nosto kaunis 90 asteen kulma oikeaan suuntaan. :) Sitten paineltiin aika haipakkaa, liina tippui käsistäni ja sain juosta koiran perässä.. miksen huutanut sitä venaamaan? Kahdesta ekasta kepistä iloisesti yli, parissa kulmassa vähän tarkistelua mutta muuten käsittääkseni meni aika lailla jäljen päällä. Kolmas keppi ja lopun maksispurkki ilmaistiin hyvin, tosin mulla oli jo liinastakin kiinni ja pieni paine siinä. Hemmetti, nyt tarkkana ettei se pääse huitelemaan tolleen, seuraava jälki ajetaan liina tiukalla koko ajan!

Sieni teki kanssa pienen, tunnin muhineen jäljen sammalmetsässä: 4 purkkia noin parin metrin välein, joka askeleella frolic-namit. Never ever again! Pentu jäljesti, näki purkin ja jäi toljottamaan sitä, tempaisi parin askeleen yli purkille, sähelsi siinä ja sai hajun namista ja kääntyi takaisin päin yms.. saatiin se joten kuten nyt ajettua, mutta ens kerralla päätä mitä treenaat, pelkkää ilmaisua vai (nami)jälkeä, älä sekoita. Ekalla purkilla ilmaisu oli tosiaan ihan hakusessa, mutta kun autoin laskemalla käden purkin ylle, pentu meni heti maahan. Loput ilmaisi paremmin ihan itse.

Toko-osastolta pentu sai tehdä kaikkea mitä se osaa eikä se osannut oikein mitään. Outo kenttä, outo ihminen siinä ja jotenkin ihan suoraan vaan jäljeltä tultua aloin hommiin, näääh. Kyllä se kovasti keskittyi ja yritti, mutta esim. "istu" -> tyyppi vaan toljottaa pää kallellaan että ai mitähäh. Oi voi. Helpota uudessa paikassa, koskaan kuullut sellasesta? :P

Töppösen piti tehdä järkässä "puolikokeenomaisesti" zeta (liikkuri hokee käsky mutta ottaisin pelkän läpi seuruun) - luoksetulo (liikkuri heittää palkan stopista) - ruutu (palkka multa seuraamaan tulosta) - ohjattu (ei palkkaa) - tunnari -> autoon palkalle. No, mehän hinkattiin kaikkea muuta paitsi tunnaria. Miten ne voikin kaikki hajota taas?! >:(

Zetassa moka oli vain ihmisten, eihän liikkuri voi käskyttää "ohjaaja täyskäännös" jos meinataan kävellä vaan läpi.. revettiin nauramaan, käskin istumaan ja palkkasin koiran ja otettiin alusta uusiksi. Oli hyvä, ei reagoi liikkurin käskyihin, seuruu skarppia.

Luoksetulossa nousi kutsulla vain seisomaan, kahdesti, ja rauhoitteli samalla. Mitä ihmettä? Mietittiin sitä ja luultavasti ongelma oli se, että auto ja palkka oli suoraan kaukana takanani ja se sai koiran jumiin. Otettiin aika monta läpijuoksua ja sitten kerran se stop, missä koiraa paiskattiin lihapullan puolikkaalla. Oli kuulemma oikeen elikolla silmät levinnyt päässä että oi mikä mua kohti lentääkään :D

Luoksetulon takaperinketjuttamisesta oli puhetta kaverin koiran treenivuorolla, ja mä päätin kanssa kokeilla. Parin viikon päästä uusi miitti, katsotaan mitä ollaan saatu aikaiseksi. Kriteerinä siis tulee olemaan välit laukalla ja riittävän hyvät stopit, että saa jatkaa. Tätä pitää vielä miettiä, mutta teoriassahan sen pitäisi toimia erinomaisesti.

Ruutu (oikeaan), hmm..? Ai niin, olisi jättänyt pienen puolipallo-merkin väliin ja oikonut ruutuun. Uusinnalla kyllä meni heti merkille, eli kyse ei kai ollut siitä etteikö olisi nähnyt sitä. Ruutu oli pienen nyppylän päällä ja lähtöpaikasta ei nähnyt ruudun etulaidan nauhoja, ja olin käskenyt koiran maahan liian aikaisin, toinen etujalka oli nauhan päällä ja osin ulkona. No perseelleen se meni jo siinä, kun oikoi ruutuun :P

Ohjatussa junnattiin pisimpään, ja syykin saattoi olla niin tyhmä kuin että kapulat ei olleet läheskään kymmenessä metrissä syvyyssuunnassa, lähinnä ehkä reilu 5m. Merkki oli pieni puolipallo ja koira järjestään olisi juossut sen yli keskikapulalle. Junnattiin tätä reiluilla avuilla ja keskikapula poistaenkin. Kun siirrettiin kapulat kauemmas ja pantiin merkiksi iso merkki, liike toimi hienosti molempiin suuntiin. Palautukset pysyi hyvin laukalla, tosin kehuinkin järjestään jo oikean kapulan nostamisesta. Loppuun asti hiljaa otetuissa toi silti myös laukalla, ja sivulle tuloissa pompsahdus.

Tunnarissa vääriä oli 7kpl ja taisi olla aika random muodostelma. Etsi suht pitkään, yhtä kapulaa tönäisi vähän kuonollaan, oman palautti ravilla. Luovutuksessa se tippui mun jalkoihin josta koira nosti sen itse. Sivulle tulossa se hiton ärsyttävä hypähdys. Luovutuksiin kuuri sitä, että ojennettu käsi ei ole vielä lupa irroittaa, nytkin kapulan tippuminen johtui siitä että koira ennakoi käskyä ja irroitti kun mun käsi oli vasta saavuttamassa kapulan. Sivulle tulojen pomput pitää kanssa karsia, ihan turhia pisteitä sellasiin menettää.

Varsin tuskaisa olo, möllitokokokeeseen 1,5 viikkoa ja mites nää nyt tälleen levähti kaikki :( Pentukin oli jotenkin vaisu tai jotain, en ollut ollenkaan tyytyväinen. Voi räkä.

Tokojuttuja

Olkkarissa (laitoin tänään ison, vastapestyn maton lattialle! Meni muutama tunti niin eräs pieni neiti laattasi siihen, tosin vaan vettä, kun se oli juuri riehunut Tytin kanssa, käynyt juomassa ja jatkoi riehumista. Saa nähdä kauanko menee että siihen tulee pissatkin.) tokojuttuja. Töppönen sai tehdä puinen noutokapula suussa kaikenlaista pientä, pointtina oli se kapulan pito. Kaukojen vaihtoja, jääviä, eteen tuloja, sivulle tuloja, seuruuta yms. Seuruu ja sivulla olot kapulan kanssa ei kyllä ole hyvä juttu, koira selvästi alkaa niissä mälvätä kapulaa ja hittojako muutenkaan otan sitä siihen, kun se luovuttaa edessä.

Sieni teki maahan menoja. Teki se paljon muutakin, tai minä siis pyysin paljon muuta, mutta pentuun on tällä hetkellä ohjelmoitu lähinnä maahan plätsähtäminen :D Joku on nyt vihdoin sisäistänyt sen ja se taitaa olla niin kivaa että tarjotaan vaan sitä. Ainakin pentu meni joka kerta suoraan eikä lonkalleen, jos nyt jotain hyvää pitää hakea! No, siis sivulle tuloja (istumaan, ei maahan, sieni sanoo että tyhmää ku ei ole sellasta liikettä), askelsiirtymiä, istumisia, maahan menoja, kaukojen i-m-i -vaihtoja, istu-odota-sivulle muutamasta metristä. Olin jo treenannut kun keksin ottaa videon, joten videolla pentu on ihan kuumissaan (talvi tulee ja ongelma alkaa taas - täällä kämpässä on lämmöt aivan liian isolla eikä maha mitään) ja hidas. Sivulla paikka on vielä hakusessa esim. käännöksissä, mikä näkyy videollakin, lisäksi se on välillä turhan edessä. Kaukot se osaa tehdä nopeasti maahan plätsähtämällä ja istumaan hypähtämällä, joten hittoako palkkaan tollasia, urpoooo! Mulla on jo yksi jähmeä kauko-koira niin olisko aika todella kiinnittää asiaan nyt huomiota! Tiina sanoi viimeisellä pentutokotunnilla lauantaina, että johan se osaa vaikka mitä ja keväällä 10kk tullessaan (vaadittu alaikäraja) on varmasti valmis alokasluokkaan. No en nyt tiedä, mutta ihmeen paljon se kyllä osaa kaikkea ottaen huomioon miten vähän sen kanssa tehty. Se taitaa oppia aika nopeesti, mikä ei kyllä ole vain hyvä juttu...

Sienen tokovideo (anteeksi iiiihanat miehen verkkarit jalassani :D)

Neitvuori

Neitvuorella yhden yön yli. Oli hieno reissu!

Sienelle meinasi käydä huonosti. Oltiin kävelty ehkä puoli tuntia, kun pentu tuli liukasta, jyrkkää mutta pientä alamäkeä täyttä laukkaa alas ja heitti voltin. Ulvaisi ja nousi kolmijalkaisena, oej ei ottanut maahan lainkaan ja oli kyynärpäästä jotenkin oudosti ulospäin. Pentu vinkui aika sydäntäsärkevästi, mutta kun pääsin sen luokse, sain kamat selästä ja kumarruin tunnustelemaan sitä, mikään kohta ei erityisesti aristanut eikä kyynärpäässäkään ollut mikään sijoiltaan. Istuttiin siinä aikamme ja kun varovasti ehdotin että noustaisko, käveletkö sä itse vai mikä on tilanne, pennulla oli taas kaikki jalat käytössä. Ei ontunut enää yhtään, joten eiköhän se vain tärähtänyt ja pelästynyt ja huusi siksi. Huh, vielä se joku kerta katkaisee itsensä oikeasti, nyt on ollut niin monta läheltä piti -tilannetta jo. Rauhoittui kuitenkin kummasti, se oli sinkoillut koko alkumatkan ihan sekopäänä.

Niin, ja takastullessa vaan sitten taas irtokoirakohtaaminen. Mulla tuli kerta kaikkiaan mitta täyteen ja täytyy nyt selvittää millasia itsepuolustusvälineitä saa laillisesti kuljettaa mukana. Joku pippurisumute olis aika jees, niin alkais niihin typeriin ihmisiin tulla vähän vauhtia. Eräs sankari taas vaan toljotti kun sen kaksi irti ollutta suden näköistä koiraa tuli uhoomaan meidän luokse (L fleksissä ja rinkat selässä, pentu irti), minä rinkka selässä yritin siellä koirien keskellä hätyyttää vieraita pois, suojella pentua, olla hirttäytymättä mudin fleksin naruun, estää mudia puremasta ketään tai tulemasta purruksi... luulin ensin, että ne koirat oli keskenään, ja mietin jo että mistä mä tempaisen jotain kättä pitempää millä saan ne hittoon siitä. Tulihan sieltä mutkan takaa sitten vähän ajan päästä laiskasti kaksi tyyppiä. Karjuin, että tule nyt helvetin äkkiä hakemaan nämä koirasi täältä, ja lopulta kun akka saa ne kiinni (mitäänhän ne ei tietenkään totelleet), se mussuttaa että ne on vielä pentuja. No aijaa?! Kuule ihan paskanvitun sama mulle, olkoon vaikka afrikankääpiönorsuja, mutta elukat pidetään hallinnassa eikä päästetä niitä kenenkään luokse, ja jos ja kun se vahinko käy kuitenkin, niin tehdään jotakin eikä toljoteta monttu auki kuin parastakin tv-show'ta! Töppönen oli ihan liki tiltata muhun kiinni, se kävi hirveillä kierroksilla. Pentu vaikutti selvinneen aika vähällä, mutta aikuisenahan sen vasta näkee millaset traumat sille mahdollisesti on jäänyt. Kiitos nyt vaan tästäkin kohtaamisesta sinulle, ammu vaikka ittes!

Sieni missinä

MPKY:n mätsäri oli tänään AMK:n kampuksella. Sieni osallistui isoihin pentuihin. Mulla on koko kuvio aika epäselvä ja juuri ennen kehää kyselin että mites tää homma nyt menikään. Koirat laitetaan yleensä luokkiin isot (aikuisena yli 50cm) ja pienet pennut (alle 12kk), isot ja pienet aikuiset, veteraanit (yli 8v) jne. Luokan sisäinen järjestys on ihan random, yleensä ilmottautumisjärkkä. Sekarotuiset saa osallistua joka luokkaan myös. Jokainen luokka arvostellaan niin, että koirat tulee pareittain kehään. Me oltiin numero yhdeksän, ja parina meillä oli australianpaimenkoira. Koirat liikkuu kehässä ja "tuomari" (yleensä joku kasvattaja) kopeloi ne läpi, katsoo hampaat yms mitä virallisessakin näyttelyssä tehdään. Koiria ei kuitenkaan arvostella lainkaan rotumääritelmään verraten, kuten virallisissa näyttelyissä tehdään, vaan pääpainona on koiran iloinen, hyväkuntoinen, reipas, hyvin hoidettu olemus ja nätisti esiintyminen. Koirat arvostellaan pareittain ja toinen parista saa valkoisen nauhan ("ykkönen") ja toinen oranssin ("kakkonen"). Kun jokainen pari on käyty läpi, kaikki oranssit menee yhdessä kehään ja niistä valitaan neljä parasta. Samoin tehdään valkoisten kanssa.

Sieni ehti olla kentällä melkeen pari tuntia ennen kehää ja leikki/tervehti sinä aikana varmaan kahdenkymmenen koiran kanssa. Meno oli aikamoisen holtitonta ja pentu heitti välillä volttia valjaissaankin. Kävin kysymässä, voiko kehään mennä valjaissa, kun en uskalla pistää villiviikaria pantaan. Sain luvan, eihän siellä tosiaan arvostella rakennetta eikä mitään. Väsytys kuitenkin teki tehtävänsä ja pentu oli jopa hieman liian uupunut kehässä, ja vein sen siis ihan ohuessa näyttelyremmissä.

Kaikkien muiden kanssa Sienellä synkkasi tosi hyvin, mutta yksi iso, nuori rotikkauros olikin vähän jännä. Sieni itse sinkosi sen naamalle ja kellahti heti selälleen ja oli ihan tumps tumps, ja rotikka haisteli sitä pitkään. Sieni alkoi jo näyttää siltä, että ei ole enää kivaa ja haluan ylös, kun rotikka juuri lopettikin tutkimisen ja koirat vähän tapaili leikkiä. En tiedä mikä oli, mutta yhtäkkiä Sieni kavahti poispäin ja lopulta oli mun takana ja haukahteli toiselle. Kielsin tämän mutta annoin pennun toki olla turvassa luonani, ja aika ihmeen luimussa se olikin. Kun se rauhoittui niin jatkettiin matkaa. Aika jännä juttu, en oikein tiedä mitä tapahtui, taisi olla eka kerta ylipäänsä kun näen tämän koiran jossain tilanteessa noin epävarmana. Hienoa, että tukeutui minuun, ja nollasi tosi nopeesti ja oli sen jälkeen taas aivan reipas :)

Pienet koirat oli aivan ihania, yksi 4,5kk parson (tai joku? :D) oli aivan kamalan hauska. Sieni ei ole niin pieniä ennen päässytkään tapaamaan, ja se makasi ihan onnessaan kyljellään ja pieni hyppi Sienen mahalla. :D Töppösenkin mielestä ihan pienet koirat on aika ihkuja. (Se varmaan pitää niitä orseina. Kun L oli pentu, meillä oli rottia, ja ne oli kaikki "orseja" kun yhden nimi oli Orsi.) Meidän pitää varmaan ottaa koirien koira ;)

Hollannikkaita oli kaksi, kumpikin tuttuja. Miun kanssa Sieni nujakoi, Pomppu oli mielestään niin aikuista (reilu 1,5v) että typerä pentu voi painua hiiteen, eikä Sienikään sitten jatkanut sen härkkimistä. Miun kanssa meni niin villiksi, että Sieni sai lopulta kauhean sekopäähepulin ja sinkosi remmi perässään pitkin kenttää. Onneksi joku pariskunta tallasi sen narun päälle ennen kuin se ehti kehään häiriköimään. NOLOA. :D Kuvissa Miu ja Sieni:





Kehässä oltiin tosiaan aussien parina. Sieni oli oikein taitava, se keskittyi ihan hirmu hienosti minuun <3 Tuomari oli mukava, kysyi ikää, katsoi hampaat perusteellisesti ja lääppi pennun kauttaaltaan läpi. Kommentoi iloiseksi ja avoimeksi ja ikäisekseen oikein oikeanlaiselta kehitykseltään. Toinen koira sai "paremman" nauhan, se oli vanhempi ja jotain muuta, en kuunnellut kun ihan sama.

Meitä oransseja oli kuusi, ja neljä parasta sijoitettiin. Juostiin kaikki yhdessä ympyrää ja seisotettiin pentuja ja kaksi nakattiin tässä vaiheessa ulos. Takanamme oli juuri se rotikka, jonka kanssa pennulla oli aiemmin ollut ongelmia, ja se piti juostessaan sellasta röhkimistä ja Sienen mielestä se oli himpan arveluttavaa. Lisäksi pentu oli jo aikasen väsynyt. Se ravasi vähän mun takana ja hoputin sitä hieman. Mutta eipäs pomppuloikkahillunut! :D Sijoituttiin lopulta oranssien kolmansiksi ja saatiin narulelu ja pussi ruokaa. Hyvä Sieni! Kehäkuvat Mikko Hasanen, tänkjuu:

Saa tutkia!


Mun tavoite oli lähinnä se että pentu seisoo, joskus hamassa tulevaisuudessa lisään "seisoo kauniisti jalat järjestyksessä"


Tuus ny sieltä!


Kauniisti kaiken häiriön keskellä


"Oota" :) Kyllä se välillä pyllähti istumaan mutta valtaosan ajasta seisoi!


Mulle tällanen, ihanaa! (Sieni hei, kaikki mikä on sulle, ei ole syötävää.)


Edustaminen on rankkaa


Oheistoimintana oli leikkimielinen temppurata aina tasatunnein. Ensin muovinen irtorengas, josta sekä ohjaajan että koiran piti mennä läpi. Sitten pieni jakkara, johon piti saada koiran etujalat (vaihtoehtoisesti takajalat, jolloin bonuksena ajasta -5s). Sen jälkeen metrin-parin putki, josta koira läpi (jos myös ohjaaja läpi, ajasta -5s). Sitten neljä merkkiä, jotka piti pujotella. Viimeisenä kuminen isohko rengas maassa, koira piti saada sinne sisälle ja käskeä siellä istumaan, ja vielä kirmaus maaliviivan yli.

Ilmoitin molemmat koirat. Töppösen kanssa vähän säätöä jalkapisteessä, takajalkoja en edes yrittänyt, mutta etujaloissakin kesti hetki. Putken jälkeen se sinkosi hornan kuuseen ja piti huutaa takaisin, missä meni ainakin viisi sekuntia :D Koira suoritti suurimman osan esteistä jollain tapaa ennen kuin ehdin ohjata mitään. Itse en ryöminyt putkeen ja lopputulos oli jotain 36s. Sieni sääti jalkakorokkeella varmaan kymmenen sekuntia kun se ei osaa tällasia lainkaan. Namit sai olla koko ajan mukana ja niiden avulla sain sen lopulta houkuteltua siihen. Loppurata meni paremmin kun mudilla, koska pentu ei tiennyt yhtään mikä juttu tää voisi olla, ja teki just niin kuin ohjasin eikä ehtinyt tarjota omia ideoitaan. 43s muistaakseni. Oltiin ainoat osallistujat sillä tunnilla, joten töppönen voitti narulelun. :D

Töppöjalka sai myös tokoilla kentän reunalla. Jätin maksisrasian palkaksi venaamaan, mutta hemmetin varis meni sinne heti kopistelemaan sitä ja meinasi viedä nokassaan koko purkin, niin jäi meidän zeta kesken :P Seisominen oli ekana ja se onnistui. Häädin variksen ja otin sitten vielä vähän seuruuta ennen palkalle päästämistä. Olis voinut olla parempaakin, koiran toiminnassa näkyy heti kun mä en ole varma mitä tehdään (jatketaanko vai pitääkö se lintu nyt häätää, otanko purkin taskuun vai koetanko uudestaan, plääplää).

Kentältä ajettiin metsikselle ja käytiin lyhyt lenkki. Nyt on väsynyttä väkeä, ah.

Kuratokot

Sienen perjantain pentukurssin viimeinen kerta oli tänään aamupäivällä. Kattilansillan kaukalossa. Menin paikalle puolta tuntia ennen, kun tiesin siellä olevan edellisen ryhmän treenit, ja otin mudillein häiriötreenit. Vettä satoi ja oltiin saman tien super kuraisia kaikki... saa nähdä yrjöääkö koirat - meni varmaan aika määrä hiekkaa mun sormista nameihin tarttuneena :P

Luksille taas kolme merkkiä kentän päätyyn noin T:n päätepisteiksi. Sai tehdä merkkien kiertoa. Nyt se selvästi ennakoi namilätkää ja alkaa jotenkin hidastaa, ehkä vaania, vähän ennen merkkiä. Menee siis pää matalalla ja jotenkin silleen huonosti, mii not laik. Pitääpä ottaa taas ilman namialustoja, heittää vaikka pallo koiran takaa vasta sen mennessä (palkkaan ylipäänsä tosi vähän tolleen heti, liian vähän, en tiedä miksi. Sama vaikka ruutuun menon kanssa - jos koira selvästi tietää mihin lähtee, miksei sitä joskus voi palkata jo heti siitä hyvästä lähtövauhdista?!) Haki kuitenkin joka tapauksessa merkit tosi hyvin, ei tullut yhtään "ai mikäääh?!" -tilannetta. Kierrätin nytkin useita merkkejä, valinta mun rintamasuunnan mukaan. Koiralla vauhti kiihtyy tässä toistojen myötä (ei oo tyypillistä luksia!) ja taisi se kerran haukahtaakin johonkin väliin, ei haittaa yhtään! Yksi stoppi taisi tulla johonkin väliin, oli ok.

Seuraamista. Vähän oli hajamielistä sekä multa että koiralta. En ollut ihan varma miten lähelle muita saa mennä, ja meni vähän oma keskittyminen siihen että vahdin ettei häiritä maksullisella tunnilla olevia. Tyhmää, älä treenaa jos et itse keskity täysillä, silloin et voi vaatia koiraltakaan sitä. Koira jäi vas. käännöksessä kerran ihan törkeesti alle, kun ei ollut yhtään hereillä, ja tallasin vahingossa sen varpaille. Se ulvahti. Päin vastoin kun ehkä voisi luulla, se ei kuitenkaan ota tällaisia lainkaan itseensä, enkä mäkään jäänyt odottamaan saati säälimään sitä, vaan jatkoin marssiani. Selvästi nousi siitä ja alkoi keskittyä ;) Kumma elikko.

Merkin kierron kautta seuraamaan tuloja muutama. Paljon, paljon parempia kuin ruudusta seuraamaan tulo. Tarttee tosissaan miettiä mistä moinen. Ruudun loppuosa aivan liian kaavamainen ja tylsä? Toisaalta se selvästi osaa tän aivan mainiosti, niin voisihan sitä vähän herätellä ruutuliikkeessäkin ja vaatia siltä skarppiutta, eikä sunnuntaikävelyä. Voisi kokeilla vaikka sitä, että kutsuttuani koiran lähden karkuun ja laitan sen tekemään töitä että se pääsee sivulle, josta sitten heti palkka. Tai jotain? Lisäksi koko ruudun voisi oikeastaan ihan ajatuksella takaperinketjuttaa, sekin lisäisi sen lopun arvoa. Nyt meidän koeruutu on yleensä hieno siihen seuraamaan tuloon asti, aivan turhan 1-2p menee kun koira seuraa kuin laama.

Kaukoja, halusin lähinnä virettä ja palkkailin pääosin ekat nousut. Märkä hiekka (tai mikä tahansa maa) on homokoiran mielestä kauhiaa, siellä voi kyllä kieriä ja maata omasta aloitteesta, mutta käskystä se on ihan iyyyäähenpysty. Muutaman kerran kivahdin että kyynärpäät koholla ei todella ole "maahan", niin sitten arvon mudi alistui kohtaloonsa. Mukavasti tuli tästä häiriötä ja vireen lässähdystä, mutta silti teki kaukot jees ja pääsin palkkailemaan. Hyvä!

Sienen tunnilla oli ensin sosiaalijuttuja, sitten tauko/yksilöjutut ja lopuksi vielä uudestaan sosiaalijuttuja. Pentu oli aivan ihana, se heti muut koirat nähtyään yhdisti että tämä on tämä juttu ja otti niin hienon kontaktin minuun :) Tän takia mä oikeastaan olin koko kurssilla! Yllätyin isosti ja hurjan positiivisesti että oppi meni perille niin nopeasti, tämähän oli siis vasta neljäs kerta, kun meillä jäi yksi väliin. Pentu on kehittynyt ihan jumalattomasti ekasta kerrasta <3 Mulla oli sen koko aamuruoka pussissa, ja siellä seassa vähän lihapullan palasia. Sille kyllä ihan oikeesti tuntuu olevan yksi lysti saako se nappulaa vai lihapullaa, ainakin näin yön jäljiltä kun pieni hollannikas kualee nälkään ihan just. Ahneus on ihana, ihana ominaisuus. Ei mudikaan paha ole, mutta pieni hollannikas on silti ihan omaa luokkaansa. Menee sormet niiden nappuloiden mukana, kun mudi nuuhkaisee ja toteaa että jaa no ehkä mä voin sivistyneesti etuhampailla ottaa sen nappulan. (Muuta se kyllä syö intohimoisemmin, sentään. :D)

Häiriöharkoista otettiin perinteinen ympyrässä pujottelu ja sen perään pysyttiin edelleen ympyrässä ja yksi koirakko kiersi kättelemässä kaikki muut, kohdatessa koirat istumaan/maahan/sivulle (tein vuoroin kaikkia) eikä kontaktiin keskenään. Sieni oli pätevä! Lisäksi kahdessa rivissä vastaikkain kävelyä ja kohdatessa soljutaan toisten väleistä, tämä kaikki koirat irti. Mulla oli ongelmia kävellä suoraan omaan väliini, joten järkkäsin ylimääräistä häiriötä melkeen törmäämällä vastaan tulevaan...

Yksilöliikkeenä oli luoksetulo loppuasentoon. Juu ei me sellaistakaan ole koskaan tehty, ei eteen eikä sivulle. Luksi tulee tokossa suoraan sivulle, noudot ja pk-tänne eteen, ja niin opetan pennunkin. Eteen tuloa se ei osaa vielä lainkaan, joten päätin että tänään treeataan sivulle-luoksetuloa. Kokeilin ennen omaa vuoroa jättää pennun istumaan ja kutsua sen metrin päästä sivulle, käsiavulla toki. Ei sujunut. Tajusin onneksi heti, että se johtuu varmasti siitä että en ole vielä koskaan kutsunut pentua luokseni paikallaolosta ja se oli siksi niin hämillään. Se on aina vaan vapautettu ja nyt se aivan luonnollisesti ihmetteli että mitä hemmettiä teen. :D

Kun omalla vuorolla kouluttaja piti pentua ja mä kutsuin, sehän sujui tosi nätisti! Alkuun käsiapu, mutta pentu haki melkeen paremmin paikkansa kun pidin käden vaan alhaalle ojennettuna paikallaan nami nyrkissä. Pentu käyttää takapäätä aivan ihmeellisen hienosti! Kukahan sille sen on opettanut ja milloin?! :D Otettiin eri etäisyyksiltä ihan metrin päästä jonnekin viiteen metriin, ei eroa sujuvuudessa. Höhöö, kaikkea se näemmä osaakin vaikka en todellakaan tiedä miten ja miksi.

Viimeisenä vauhtiluoksetulot kahdesti kapean koirakujan läpi. Sieni ei jaksanut enää oikeen keskittyä, ja ruokapussikin alkoi olla tyhjä, joten pidin sitä parin ekan pennun ajan kontaktissa kuten piti, ja loppujen ajan vaan niin lyhyellä remmillä että se ei päässyt liikkumaan mihinkään. Hienosti se malttaa vaikka toiset juoksee ihan vierestä ohi, eikä enää yritä sännätä mukaan (vrt. esim. eka kurssikerta kerta...). Omalla vuorollaan se pinkoi tuhatta ja sataa koko ajan minua katsoen, ei vilkaissutkaan sivuilleen muihin koiriin niiden ohi tullessaan. :) Mainio pentu!

Jollain väliajalla Sieni sai vähän painia yhden belgin kanssa. Lopuksi käytin koirat yhdessä puistossa vielä pissalla, molemmat fleksissä. Kyllä se siitä alkaa sujua, mutta työtä vaatii vielä että pentu oppii olemaan sotkematta naruaan kehenkään tai mihinkään. Jos koira meinaa mennä mun takaa väärältä puolen, käsky on "väärä". Pentukin ymmärtää jo, jos en päästä sitä pitkälle väärälle puolelle, ja autan katsomalla selän takaa sieltä mistä sen pitää tulla. Töppöstä ei juuri saa edes huijattua joutumaan väärälle puolelle, se pitää itse niin hyvin paikkansa.

Perjantai

Sattui ja tapahtui! Koirat oli aamulla autossa mukana töiden ajan. Takit päällä, pennullekin löytyi töppösen vanha itsetehty nuttu, mutta alkaa silti olla aika kylmä jo. Oli ekaa kertaa juuri pakkasen puolella. Piti käydä sitten toisessa pisteessä työasioissa pistäytymässä, ja sen jälkeen päästin koirat siinä joutomaalla junaradan vieressä, ihan keskustassa, pissalle. Ne oli jo käyneet, kun patistelin että onko muka kaikki jo tehty. Töppönen meni sitten puskaan vielä ja eikö siitä lähtenyt jänis ihan sen jaloista! Sydäri! Mun suusta taisi tulla vaan tyrmistynyt "töppönen, tähän". Koira tuli, mikä nyt ei ollut lainkaan ihme koska sille on nuorena opetettu että jahtaaminen = älä edes kuvittele. Ihme oli enemmänkin että mun suusta tuli jotain järkevää. Pentu seisoi koko ajan paikoillaan mun ja mudin/jäniksen välissä ja katsoi vaan korvat pystyssä että mitähäh. Kutsuin senkin "sieniiiII" ja hienosti tuli. Herramunjee. Ei nyt tullut mieleenkään että parkkipaikan takanurkassa jäniksiä hyppii. Ensi kerralla ehkä valitsen toisen paikan pikapissille tai otan koirat remmeissä autosta...

Käytiin sitten lenkillä, ja äsken oltiin toisen kerran. Metsiksellä. Samalla tuli treenailtua:

Töppöselle esine-etsintää kahdella lapasella noin 3x4m halkovajassa. Nurkissa oli puupinoja, ja toinen lapanen oli pinon päällä nurkassa ja toinen lattialla olevien irtopöllien välissä. Hienosti etsi ja koirasta oli kauheen hauskaa, vähän erilainen harjoitus! Sinne pinon päälle piti vähän kannustaa hyppäämään, koira nosti eka vaan etujalat siihen. Ne oli sellaisia pitkiä halkoja, siksi uskalsin päästää koiran sinne, ei olisi sortunut se kasa.

Parkkiksella merkkejä ja ohjattu nouto oikeaan. Merkit oli kolmiossa, eka lähetin koiran tyhjälle, sitten toiselle missä oli yllärimaksispurkki takana (oli vaikeaa löytää, tarjosi eka sitä kolmatta merkkiä oikealla etuviistossamme, mutta kun autoin tosi selkeellä vartalon linjalla, löysi oikean merkin), kolmas oli taas tyhjä. Sen jälkeen mentiin seisomaan sinne kolmion keskelle ja koira sai erotella oikean merkin mun rintamasuunnasta. Hienosti meni :) Lisäksi vielä tehtiin myötäpäivään kaikki merkit; käskytyksellä "kierrä" -> koiran ollessa merkin takana tulossa takas päin "tule" ja koiran ollessa liki mun luona käännyin seuraavalle merkille ja alusta "kierrä" jne. Oli tosi pätevä mudi!

Sitten keräsin väärät merkit pois ja vein kapulat. Alkoi olla jo tosi hämärää, oranssi merkki hohti kyllä, mutta kapulat hävisi aika hyvin. Oli hieno merkki ja oli hieno oikean nouto, ei mitään moitittavaa! Suoraan kapulan nostosta leluun kiinni. Luulen, että ohjattu on nyt aika lailla kuosissa taas - vain jotta se ehtii juuri hajota ennen koetta...? :P

Sieni sai ilmaista kolme jälkipurkkia. Laitoin ne valmiiksi n. 2m päähän toisistaan jonoon, ja tallasin sen kaistaleen. Oli sellaista hiekkapohjaista kuivaa heinää tms. En usko, että alustalla on niin väliä vielä ilmaisua tehdessä, mutta tallaamisen voi varmaan silti jo ottaa mukaan. Pentu sitten remmissä paikalle, sanoin autolta otettaessa että jälki. Se tiesi mitä se meinaa, taitava pieni jälkisieni! Oli vaan vähän hämillään kun mitään ei löytynyt. Tuntui, että se nuuskutti sitä mun tallausta, mutta namejahan siellä ei ollut. Autoin sitä vähän remmistä purkille. Pentu alkoi hieman pelata sillä, mutta laitoin jalan purkin päälle ja sitten meni heti maahan. Naks ja purkki auki. Toka ja kolmas oli parempia. Purkille kyllä ohjailin sitä remmillä, mutta siihen osuessaan meni aika näpsäkästi itse maahan. Seuraavaksi tee sille tallattu makkararuutu joko nameilla tai purkeilla tai molemmilla.

Ai niin. Lapasten etsinnän jälkeen lähdettiin tietä takas autolle päin, kun koira alkoi huutaa. Oli juuri mutkakohta, enkä nähnyt, mutta varmasti siellä joku oli. Nyt muistin olla itse aivan rauhallinen kun kutsuin "töppönen tule, hyvä, tule". Kah kummaa, sieltähän se hienosti tuleepi pois. Luulen, että jos mä alan karjua sille, se ei siinä kiihkossaan kuuntele yhtään mitään mitä sanon. Päin vastoin ottaa sen huudon vaan kiihokkeena, jee jee huudetaan yhdessä! :P Kierrettiin sitten metsän kautta veke kun en jaksanut alkaa kytkeä koiria ja ohittaa niin että pitäis muka jotenkin pitää mudi hiljaa (hyvin hankalaa, kun meidän metsässä on joku vtun tyyppi! hakataan se!) ja palkata pentua ja plääh. Väistelen ongelmaa, tiedän.

Autolle tullessa sitten uusi episodi. Näin, että tiellä oli joku ukko, ja kutsuin koiran vaan pois. Tuli ihan ok. Pennun pistin kiinni ja odotettiin vähän, että se tyyppi olisi mennyt siitä. Se näki meidät kyllä. Kun tultiin metsästä tielle, tyyppi pönötti siinä 20m päässä ja sillä oli narussa ajokoira, joka ei vissiin halunnut liikkua, eikä setä saanut sitä liikkeelle. Voi hyvänen aika. Käskin mudin vierelle ja pentu olikin jo remmissä, ja sitten mentiin. Mudi ohittaa oikeastaan nätimmin irti, kun sillä on silloin tehtävä ja se keskittyy enemmän siihen, pysymään vierelläni. Oltiin jo ihan melkeen autolla, kun ajokoira vinku-vonku-rähähti, mudi kääntyi toljottamaan sitä ja siinä samalla tietysti irtosi mun viereltä, kun putkiaivon askeleet kaartuu sinne minne nenä näyttää. Ärjäisin sille ja nyppäsin villoista ihan ronskisti. Ärjäisy hiljensi toisenkin koiran. Sitten lirkutin pennulle, että oletpa hieno. Kuulostan varmaan ihan sekopäältä, "PerkeleMITÄVITTUAsäteetTÄHÄNOLIKÄSKY!!! hienotyttöoletpataaaaaiiiitavaaapentuu!" :D

Pentu sai eilen uudet valjaat. Entiset, koko 3, alkaa olla juuri liian pienet. Vaihdettiin samalla lilasta oranssiin. Oranssin olisin ottanut alun perinkin, mutta lilat oli silloin tarjouksessa eräässä nettikaupassa. Koko 4 menee sille kenties aikuisenakin, ainakin mitä olen holskujen mittoja netistä vakoillut. Lisäksi se sai oman fleksin, ettei tartte aina töppöseltä lainata. Aamuvarhaisella ja illalla myöhään saa mennä takapihalle pissalle ihan irti, mutta "ruuhka-aikaan" parasta pitää kiinni sen aikaa että päästään nurtsilta metsän puolelle. Fleksit on M&M:ssä tarjouksessa, mutta voi kikkare kun oli tarjolla vaan valkoista, lilaa ja pinkkiä siinä minkä halusin! Musta olisi ollut toiveissa. No, ehkä selviämme tästä.

Torstain treenit

Sieni siirtyi jälkipurkkeineen suoraan ulos. Ekaa pidin kädellä maata vasten, tokan yllä oli käteni mutta se ei ihan koskenut purkkia, ja vikaa pidin jalalla ja käsi taisi olla samalla vähän normaalitilaansa alempana vinkkinä pennulle. Hienosti suoriutui! Vähän oli viimeisellä varsinkin rajua ilmaisua, kun tyyppi selvästi tiesi mitä taivaallista herkkua siellä on sisällä... voisi ehkä kokeilla jotain vähemmän sekoamista aiheuttavaa kuin maksis vielä tässä vaiheessa?

Luksi teki tokoa; jäävistä seisomista ja yhden maahan menon. Seisomiset sujui, mutta maan sijaan jäi istumaan, wtf! Liikkeestä maahan on aina ollut ihan sen bravuuri... istuminen taas on aina ollut vaikein, ja nyt se sitten tyrkyttää sitä joka väliin. Oi voi. Lisäksi luoksetuloja, ensin aika monta läpijuoksua, osa ihan kokeenomaisesti ja osa niin että poistuin juosten ja/tai kutsuin koiran olan yli vielä kävellessäni poispäin. Loppuun yksi stoppi, johon sanallisen käskyn lisäksi apu pallokädellä. Oli napakka, ja siitä lensi pallo sitten heti perään oikeesti. Kaipa sitä voisi tehdä vartaloavulla nyt ainakin jonkun kerran, se kun selvästi tuottaa skarpimpia pysähdyksiä. Jossain välissä myös hieman seuraamista lelupalkkauksen välissä, oli oikein hyvävireistä.

Sieni 5kk

Sienonen tänään tasan 5kk! Painoa pennulla on 13,9kg ja korkeus n. 48-49cm.

Näyttelyseisominen sujuu aika hyvin, tosin lähellähän mun on vielä oltava. Huomatkaa kuinka kivaa sillä on (häntä)! :D

Prkl.

Jeesus mikä päivä! Tämä vuodenaika ei ole ylipäänsä mun juttuja.. alkusyksy on ihan jees, samoin sitten kun mennään pikkupakkasille ja varsinkin kun tulee lunta. Tämä aika on vaan masentavaa ja joka yö kun kello soi töihin, mietin että entä jos en vaan nousisi enää koskaan sängystä.

Tulin yhdentoista maissa kotiin. Miehen eväskassi oli jäänyt jostain syystä eteiseen ja arvata saattaa, että eteinen-kylppäri-kombossa yksinolot viettävä pentu oli sen tutkinut varsin perin pohjin. Välipala-kaurakeksien kääreitä, leipäpussi tuhannen päreinä, limu(mehu)pullosta revitty etiketit mutta pullo oli ihme kyllä ehjä, muovikassi kanssa aika silppuna ja jotain random mainoslehtiä löydetty jostakin ja revitty nekin soppaan. Muutama kenkä vielä sikin sokin kuljetettuna, suihkun lattiakaivon kansi irti (mikä helvetin pakkomielle sillä on siihen?! Se avaa sen joka päivä! :D) ja näky oli aika miellyttävä. Not. Eväspussi oli kuulemma eilinen, eikä siellä ainakaan kovin paljoa mitään syötävää siksi enää ollut, mutta jotain sopimatonta pentu on jostakin saanut koska maha on aivan kuralla.

Heräsin ennen neljää kun mies tuli kotiin. Päätä särkee ja sellainen olo muutenkin, että olen tulossa kipeäksi - normaalisti en todellakaan nuku noin pitkiä päikkäreitäkään! Viiden maissa lähdin lenkille ja treenaamaan. Ensin piti mennä treenaamaan, mutta tajusin että kuuden jälkeen tulee jo pimeää ja mieluummin valoisassa metsään ja pimeässä valaistulle kentälle. Mentiin metsäkoululle. Oltiin viis minsaa kävelty, kun näin ~50m päässä edessä ihmisiä. "Töppönen", sanoin ottaakseni koiran käskyn alle, ja koira näki ne juuri samalla ja lähti rääkymään niitä kohti. "TÖPPÖNEN", karjaisin kuurolle mudille, pentu oli koko ajan ollut ihan mun lähellä ja katsoi tässä vaiheessa huolissaan minua. "TULE", huusin niin että metsä raikui. Tulihan se sieltä sitten. Hävetti ihan hirveästi.

Mudi on jotenkin kuuroutunut tässä muutenkin, en tiedä mistä oikeen tuulee. Onhan se vähän vähälle tekemiselle jäänyt kaiken sairastelunsa takia, mutta kuitenkin. Voisiko se muka vaikuttaa niin paljon, että koira on ihmeellisen omahyväinen "joojoo, tulen ku ehdin", "mä oikasen tästä jo tonne ovelle odottamaan kun te muut kierrätte vielä talon takaa aamupissalla" yms yms kummallisuuksia?!

No nyt joka tapauksessa riitti mulle. Olkoon viikon pari vain remmissä niin katsotaan sitten mitä kuuluu ja kuka käskee. Voisin käydä juoksuttamassa sitä pyörän kanssa, niin saa kuitenkin kunnolla liikuntaa. Pennullekin tekee varmaan ihan hyvää päästä välillä ainoana koirana metsään :)

Oltiin tosi lyhyt lenkki, kun piti väistellä niitä ihmisiä. Tokoilut jäi välistä, kun oma olo oli niin kertakaikkisen huono, ja toisaalta kun tekee mieli kuristaa koko elukka niin eipä oo ehkä paras aika treenailla. Pihassa otettiin kuitenkin vähän jääviä ja kylläpä oli korvat auki, koiralla mahtava "mitä sä haluat, teen sen heti" -fiilis! Sille tekee aina niin eetvarttia pieni kurinpalautus. Ei arponut lainkaan eikä sooloillut omiaan, mutta ei myöskään ollut paineessa. Ah. Kaikki seisomisetkin siis onnistui hienosti :) Lisäksi vähän häiriöseuruuta, kun parkkikselle tuli just ihmisiä. Kyllä vaan haluaisi kytätä ja ehtikin kerran vilkaista. En tiiä pääsenkö siitä koskaan eroon, en vaan osaa. Tolle koiralle on kaikkein pahin häiriö just se, kun joku tulee kesken kaiken. Jos ihmiset on jo paikalla kun me tullaan, ei haittaa vaikka niitä olis paljonkin.

Sieni teki hieman maahan menoja omilla nappuloillaan, varsinaiset treenit jäi nyt väliin. Vähän arvoin, uskaltaako antaa edes nappulaa, mutta ei tässä oikein ole mitään muutakaan mistä kehitellä sille iltaruoka, niin saa syödä pienen annoksen normaalia. Toivotaan parasta. Huomiseksi pitää sitten hakea muuta, jos ripuli jatkuu. Toivottavasti huomenna on muutenkin parempi päivä... pakko ainakin käydä lenkillä ja treenaamassa päiväsaikaan, eikä jättää iltaan.

Sienen juttuja

Sieni aloitti jälkikeppien ilmaisun opettelun. Teen pohjat pienillä pakastepurkeilla, joissa on valmiina herkkua, ja käytän niitä myöhemmin aina joskus osaavankin koiran jäljellä. Keppeihin on suht helppo vaihtaa kun ilmaisu sujuu ensin purkeilla.

Maksalaatikkoklimpit siis kolmeen purkkiin, naksutin käteen, ensimmäinen purkki olkkarin lattialle ja pentu kehiin. Olin pystyssä, mutta kumartuneena niin että pidin toisella kädellä purkkia maata vasten. Pentu haistoi purkkia ja plätsähti saman tien makaamaan, josta naks ja purkki auki. Pysyi omatoimisesti maassa syönnin ajan ja vapautin siitä sitten. Toinen samalla tavalla. Kolmannen kanssa kokeilin ottaa käden kokonaan pois (koskaan kuullut pikkuhiljaa häivyttämisestä?), mutta pentu alkoi töniä ja pureskella purkkia. Meni kyllä muistaakseni lopulta maahankin, mutta en halua siihen alkuun mitään sähläystä, joten otin uuden toiston käden kanssa. Plätsähtää oikein hienosti ja suoraksi maahan. Luksille oli tarkoitus opettaa, että keppi jää etujalkojen väliin, mutta en malttanut pitää kriteeristä riittävän tiukasti kiinni ja nykyään sen ilmaisu on tyyliä otan kepin suuhun ja menen makaamaan. Sienen kanssa voisi koettaa hifistellä. Tosin en ole ollenkaan varma jääkö senkään ilmaisuksi maahan meno, jos (kun?) sillekin on luontevaa ottaa tavaroita suuhun, saa mun puolesta ottaa. Aloitan kuitenkin maahan menolla, koska tykkään että koira selvästi pysähtyy jäljellä esineen löydettyään ja saa samalla pienen hengähdystauon.

Päivällä pentu teki esineen nostoa. Olin varautunut tarjoamaan sille esinettä kädestä, mutta pelkkä ajankohdan vaihto riitti ja pennussa oli huomattavasti enemmän virtaa. Nostotkin onnistui aika näppärästi! Tosin olin kyykyssä itse, se taitaa auttaa kanssa. Nyt vaan sitten hiotaan minut pystyyn ja pentu antamaan esine käteen asti, ei johonkin siihen eteeni lattialle.

Tokoa, jälkiä

En usko ihmisillä olevan millään lailla luotettavaa satunnaisgeneraattoria, joten minäpäs olin vihdoin reipas ja askertelin muistilapuista ja kontaktimuovista arvontavehkeet. Lapuilla on siis EVL:n kahdeksan yksilöliikettä, jotta voin arpoa itselleni treenijärjestyksen. Toisilla puolilla on kaukojen mahdolliset sarjat (niitähän on 6kpl, ja koska lappuja on kahdeksan, kaksi sarjaa on kahteen kertaan, ne tavallisimmat).

Treenit Launialan hiekkakentällä. Jätin pois seuruun (vireennosto kesken) sekä tunnarin & hyppynoudon (välineet puuttui autosta), muilla liikkeillä arvonta ja sitten kokeenomainen suoritus töppöselle. Palkkamaksalaatikko jätettiin autolle, koira sai sitä nuuhkaista ensin.

Luoksetulo: lähti ravilla ja stoppasi parin metrin jälkeen itsenäisesti. Huusin tuimasti uuden tule-käskyn, nyt tuli reippaasti, mutta molemmat stopit oli huonoja. Vika pätkä myös hyvällä vauhdilla ja siisti sivulle tulo. Antaisin meille tästä 5.

Ohjattu, vasen: vein kapulat itse. Hyvä ja vauhdikas suoritus, palautuskin tuli laukalla, enkä voinut olla sanomatta kesken liikkeen iloisesti "hyvä". Ehkä 9 tai 9½, himpan voimaa olisin kaivannut vielä siihen palautukseen.

Zeta m-i-s: kaksi ekaa pätkää hyviä, vikalla hajamielistä seuruuta ja sen takia (?) istui. Just eilen hinkkasin tätä kotona noin sata kertaa, kun koira meni järjestään top-käskylläkin istumaan. No kas, vaihteeksi näin päin, yleensä se seisoo istumiset... varmaan 7.

Ruutu, vasempaan, tuuli sen verta että kehänauhan sijaan piirsin kengän kärjellä rajat hiekkaan: hyvä virittely ruutuun, merkille piti vähän toistaa, kun tuijotti edelleen ruutua. Mun täytyy kysyä "missä ruutu" useita askelia ennen lähtöpaikkaa, että ehdin ottaa ne pari askelta ja kysyä samalla "ensin merkki, missä merkki". Koira suuntaa katseensa paremmin eteen merkille kun liikumme samalla sinne päin. Vauhdikas ja määrätietoinen suoritus, mutta harmi vaan että koira ei kuunnellut ekaa maahan-käskyä koska se haisteli niitä mun piirtämiä viivoja... karjaisin "MAAAHAN!!" ja johan putosi. Seuraamaan tulo kuten aina, vähän toivoisin parempaa kontaktia. 7? 8?

Kaukot i-s-m-s-i-m. Paskanvittu, ekaan seisomiseen tuplakäsky ja s-i-vaihdossa tuli liki koiran mitan eteenpäin... 5. Mutta koe on koe ja tän jälkeen mentiin "kehästä" palkalle.

Luoksetuloon tarttis luoda sekä vauhtia että skarppeja pysähdyksiä, kas ku se on vaan niin hankalaa :( Merkit ja suunnat oli tänään tosi hyviä, niitä pidetään yllä. Zetaa ei kaavamaisesti lainkaan ennen koetta, muutama kerta merkkien kanssa ylläripalkalla tai väärään suuntaan kääntyen tai jotain, koira selvästi tuntee liikkeen jo ja alkoi siksi haahuilla vikalla pätkällä. Seisomisen muistelua, mutta ei liikaa, muuten se ei sitten taas varmastikaan istu. Maahan menoja kaukana sekä ruutua että luoksetuloa varten. Kaukoihin virettä ja tekniikkaa ja jollain tavalla selväksi pisketille, että vipinää kinttuihin. Ja mä luulin lapsena että kun koira on koulutettu, ne asiat pysyy itsestään yllä, sitähän sen pitäisi tarkoittaa kun "se osaa"...

Sieni oli jätetty aamupalatta ja sen piti jäljestää, mutta tsekkasin viisi eri paikkaa ja ihmisiä oli tiellä joka jumalan mestassa. Hermo paloi ja totesin että se siitä erikoisjäljestä. Kaupunkipuistojen nurmikot ei muutenkaan kovin pitkälle riittäisi, mutta peltoa on vielä vähemmän tarjolla, ja mulla ei polla kestä moista treenipaikkojen metsästämistä. Sieni saa tehdä muutaman metsäjäljen vielä tällä kaudella ennen talvea. Pitää vaan ajella sammalmetsään ja nyt en enää jaksanut kaiken tän säädön jälkeen. Pentu sai duunailla kotona vähän maahan menoja ja sivulle tuloja. Maahan meno alkaa pelittää pelkällä sanallisellakin käskyllä. Käsimerkkiä en halua kokonaan häivyttää unohduksiin, se on mun kaukojen käsimerkki töppöselle, ja tulee olemaan Sienellekin. Täytyy silti toki opettaa sille myös pelkkä sanallinen vihje varmaksi, nyt se on siis tasolla toimii-kotona-kun-pentu-on-orientoitunut-treenaaman, ylläritilanteessa ei tiiä mitään. :D

***

Ilta: Sienelle metsiksellä 20 askeleen jälki sammalmetsään. Alkoi jo tulla pimeä, ja oli kiire ajaa jälki heti teon jälkeen. Huono idea, pentu jäljesti suurimman osan ajasta hieman jäljen oikealla puolella ja siltä jäi siksi monen monta namia syömättä. Ensi kerralla pitää vanhettaa, että haju haihtuu ilmasta ja jää vain maahan. Tosi hyvin se oli kuitenkin kartalla mitä oltiin tekemässä ja siirto kävi varsin kivuttomasti! :) Mudihan oli muistaakseni aluksi hyvinkin ihmeissään, että mikä hiton jälki, metsässähän etsitään vaan esineitä. Se taisi siirtyä metsään vasta paljon myöhemmin.

Sisällä tokojuttuja. Mudille kaksi 10 namin sarjaa asentoleikkiä (istu-maahan-seiso random järkässä, naks ja nami oikeasta, jos tekee väärän, nami menee pois). Ekalla istui yhden seisomisen, toisella kolme :P Tuli niihin onnistuneitakin seisomisia. Lopuksi 10 namin sessio pelkkää seisomista, nyt taisi istua vaan yhden. Se käsky pitää olla vähän kuitenkin "toP" niin tuntui ymmärtävän paremmin. Pitäisköhän pennulle opettaa äänteet tyyliin kimeä "iiiii", matala "ymm" ja joku "ar". Olis ehkä koiralle helpommat erotella, mutta muistaisko ne muka itsekin vielä...

Sieni sai tehdä esineen (lelupallon) nostoa lattialta. Istuu, makaa ja killittää silmiin ah niin pontevasti eikä todella tee elettäkään lelun suuntaan. Päätin, että minähän jumitan sen kanssa portin takana keittiössä niin pitkään, että saan 5x naksautettua jollain tapaa esineeseen kohdistuvasta toiminnasta. Vaati kyllä itse vähän liikkumista ja lelun tönäisemistäkin, mutta sainpahan naksuteltua. Toisella otoksella oli vähän parempi. Taidan naksutella pääosin iltaisin, ja parin tunnin lenkin jälkeen pentu (ja muutkin) lähinnä odottaa iltaruokaa ja petiaikaa, eikä ainakaan ole virkeimmillään. Huomenna kokeilen päiväsaikaan.

Sieni teki makkarissa myös kahden lelun leikkiä, yhdistin tässä "anna" -käskyä kun se tuli toisen kanssa mua kohti. Tää pelittää aikas hyvin, mutta ei riitä ollenkaan että se nostaa liikkuvan lelun, sen pitää ottaa myös kuollut, ennen kuin on mitään mieltä alkaa tehdä esineruutua. Sehän mua siis erityisesti himottaisi.

Iltaruualla pentu sai tutustua piilopaikkamakuuseen tai oikeastaan -istumiseen. Jätin pennun olkkariin ja kuppi meni tuttuun paikkaan makkariin nurkan taakse. Mies vahti pentua, mutta aivan hienosti oli istunut ja odotti edelleen nätisti että palasin vierelle vapauttamaan. Hyvä Sieni! :) Pohjia luon tällä tavalla kotona, lisäksi ulkona pitää muistaa alkaa jättää pentua remmistä puuhun tms kiinni ilman mitään käskyjä, käydä piilossa ja palata eleettömästi ottamaan koira irti. Tällä haen sitä, että piiloon menemiseni ei ole mikään juttu eikä siitä ole syytä vetää kierroksia mihinkään suuntaan. Kun molemmat sujuu hyvin, kotona käskyn alla piilossa odotus ja ulkona ilman käskyä, yhdistän ne vasta koko liikkeeksi.

Hampaanne, neiti

Sikäli mikäli oikein näin (pennulla on iltahepuli ja sen mielestä rauhassa paikallaan oleminen on aivan tuntematon käsite), uudet hampaat puskee jo päälle vaikka entisiäkin on suussa. Pistettiinpä sitten reippaat vetoleikit pehmolelun raadolla ja jotain apua siitä ehkä oli:



Pitääpä nyt seurailla päivittäin että kaikki maitohampaat irtoavat alta pois. Pennun hampaita saa kyllä oikein nätisti katsoa, silloin kun se on normaali- eikä adhd-tilassa. ;D Se myös leikkii mielellään. Vähän aikaa sitten oli vähän vaisu, nyt ei, vaikka luulisi kuvan perusteella että ärtyisät on edelleen?

Treenit

Amk:n kentällä. Unohdin, että se mun jälkinurtsi missä L pentuna kanssa on opetellut alkeita (asuin ihan koulun vieressä silloin), on pantu asvaltiksi. Lisäksi kentällä oli joku tokoilijoita, niin ajelin sitten vähän eri kohtaan. Alustana siis nurmikkoa, jossa paikoin paljonkin lehtiä, ja jonkun verran puita.

Luksi aloitti merkeillä. Olin vienyt valmiiksi: 1. oranssi kartio, takana namilätkä, 2. oranssi kartio ilman namia metrin päässä kahdesta puusta, 3. punainen kartio ilman namia ja 4. vihreä kukkapurkki namilätkällä. Merkit ei olleet missään muodostelmassa vaan ihan miten sattui. Kaikki oli vallan hienoja, myös se vihreä minkä etukäteen kuvittelin olevan koiran silmään hyvinkin näkymätön! Kolmosella stoppasin koiran ja siitä lensi pallo, muista se sai palata palloon kiinni mun luo.

Sitten koiran vaihto. Sienen muistiinpanot alempana.

L teki toisessa sessiossaan seuraamista (teemana vire, hetsailin sitä käännöksissä vähän lelulla mikä mulle joskus opetettiin mutta mitä en kunnolla enää muistanut, ja ylipäänsä lelupalkkasin vaihtelevien pätkien jälkeen), metallikapulan nostoja ja noutoja (kapula hukku sinne nurtsiin noin sata kertaa, ei hyvä...), nouti jopa kokonaisena liikkeenä mennen tullen laukalla! Wohoo! Ohjattua noutoa vasempaan, merkin takana yllärinamilätkä. Kapulat hukkui nurtsiin kanssa aika hienosti. Merkit oli hyviä eikä meinannutkaan oikoa noutoon, ja kääntyi joka kerta merkiltä vasemmalle silleen oikein päin hienosti, mutta näkyvyysongelmien takia (?) suuntasi kuitenkin keskimmäiselle kapulalle jonkun kerran. Stoppasin, mitä koira totteli (!!!), ja palkkasin siitä tai ohjasin uudestaan vasempaan (kääntyi, siis niinku !!!). Liikehän on näemmä edelleen vähän rikki, mutta monta positiivista yllätystäkin oli ;) Hienoa että se kuunteli ja yritti, eikä ollut edelleen vaan "mä haen nyt tän, huuda sä akka siellä mitä huudat"... Lopuksi yritin saada koiran haukahtamaan lelulla härnäten, mutta ei onnaa yksin, tartten varmaan kiinnipitäjän. Siinä se kuumui kuitenkin sen verta, että otin autosta yhden tunnaripalikan ja piilotettiin sitä x2. Hienosti toi laukalla takaisinkin ja lelu lensi :)

Sieni teki eka näyttelyjuttuja. Saan sen parhaiten ravaamaan niin etten sano sille yhtään mitään enkä varsinkaan palkkaa namilla. Kehujen saati namien jälkeen se on ihan pompoti pompoti ja sehän pystyy pomppimaan pitkään ottamatta vahingossa ainoatakaan raviaskelta... seisominen sujui yllättävän hienosti, mitä nyt muutaman kerran ehti toki pyllähtää istumaan ja maahankin, mutta osaa se kyllä seistäkin. :D

Sienen toinen sessio oli jälki. Alustana nurtsi, paikoin tiheää ja vihreää, paikoin ihan kuivunutta ja muutamassa askeleessa ei juuri muuta kuin multaa. Askelpituus normaali. Noin 50 askelta suoraa, 90 asteen kulma oikeaan, ja 50 askelta suoraa. Nameina Frolicin palasia joka askeleessa. Otin pennun autosta ja sanoin että mennään jäljestämään. En ymmärrä miten se muka voi jo ymmärtää, mutta ihan selvästi otti jälkeä jo menomatkalla! Pentu jäljesti pääosin tosi hienosti, muutama pyörähdys sinne tuli, ja kahdesti se pysähtyi kakomaan kun panta taisi painaa huonosti kurkkua. Kulmassa olin tallannut tiiviimmällä askelluksella ja pentu sai hajun siitä ennen aikojaan, ja sillä jäi yksi tai kaksi askelta tsekkaamatta ennen kulmaa kun se oikoi. Mun itse asiassa oli ajatus opettaa sille kulma ihan tietyllä menetelmällä, joten en tiedä miksi edes tein sille nyt tällaisen... toisaalta olen tässä miettinyt jaksaako sitä erikoisjälkeä alkaa vai tuleeko tästäkin vaan metsäjälkikoira. Mulla ei selkä kestä namien kylvämistä, pysähdyin tällä sadan askeleen jäljelläkin vissiin kolmesti kun selkä meinasi sanoa sopimuksen irti. Tiedän ihmisiä, jotka tekee jopa 400 askeleen täysnamitettua jälkeä - never ever mun fysiikalla. Mulla ei oikein ole muutenkaan käsitystä miltä peltojäljestyksen pitäisi näyttää ja mihin tarttee puuttua ja ennen kaikkea miten. Toisaalta sen verta mä kyllä ymmärrän, että Sieni jäljestää keskittyneesti, tarkasti ja intensiivisesti ja käsittääkseni ne on hyviä ominaisuuksia lajin kannalta. En tiiä, jospa miettisi asiaa nyt kuitenkin vielä, vaikka talven yli?

Koiran tultua jäljen loppuun kehuin sitä, vedin sen pois sieltä ja syötin kädestä muutaman namin. Pentu otti ne vastaan ja heilutti mulle hajamielisesti häntää, mutta oli koko ajan menossa takaisin jäljelle ja suorastaan huolissaan kun mä vien sitä remmissä väärään suuntaan ja se jälki jää tonne taaksemme. Tyhmä akka!

Sitten mentiin lenkille, ensin Sinin k-tielle. Olin katsonut karttaa ja ajatellut kävellä pidemmän reitin kuin viimeeksi, ja kyllä me sieltä lopulta takaisin löydettiin mutta polut ja mun pään sisäinen kartta ei kyllä täsmänneet :D Ajettiin sieltä vielä katsomaan onko the hiekkamonttu vielä olemassa, ja olihan se! Pehmeä hiekka sai just sellaset hepulit ja kaivuut aikaan mitä kuvittelinkin. :D

Touhuja

Hiihtiksellä. Siellä on vanhalla latupohjalla kyltit 8km ja 10km samaan suuntaan, ja sitten lopulta palataan tielle ja kaikki polut loppuu siihen. :D Vähän on siis epäselvää kummalla me ehkä oltiin vai oltiinko kummallakaan. Pari tuntia kyllä meni, mutta kuvailin koiria aika paljon, mikä tietysti hidastaa matkan tekoa. No sama se, pääasia että pääsivät juoksemaan! Eilen jäi lenkki väliin ja sen kyllä huomaa. Pentu on sisällä ihan iisisti mikä on aivan ihanaa, mutta ulos päästyään se sitten sinkoilee ihan sekopäänä. :D

VIDEO!













Takaisin autolle pitää kävellä vähän matkaa tietä pitkin. Pennun remmikävely sujuu harjoittelumäärään nähden erittäin hienosti. Videolta näkyy kuinka se säheltää paikkansa suhteen, kuinka kiltisti reunassa kulkevaa mudia moinen pelleily ottaa päähän, ja kuinka mä saan selvitellä naruja koko ajan. Mutta ainakaan se ei vedä, se osa on varsin hyvällä mallilla jo :)

Tottelevaisuutta!

Eilen oltiin metsäkoululenkin lisäksi illalla kolme tuntia miehen mummon "ranta"saunassa ja koiraparat joutuivat värjöttelemään pihalla. Saunan lämmetessä käytiin sentään vähän käppäilemässä. Kumma, kun ei siinä pihalla voi keskenään juosta, kun ihmiset on sisällä! Tyypit istuu about jonossa odottamassa että ihmiset tulee takas ulos. :P Tytille oli takki matkassa, karvakoirat tarkeni vielä hyvin ilmankin. Liki viisi tuntia ulkoilua oli vallan riittävästi - pentu oli seuraavana aamuna vajaa 5h yksin eikä se ollut juuri touhunnut mitään. Ei pissoja paperilla eikä mitään kaaosta, kuten normaalisti on, kun se on vähän rällännyt. Uusimpana huvina suihkun lattiakaivon kannen irroittaminen ja vessaharjan kaivaminen tungin sen sitten ihan minne tahansa. Putkinaisen ura taitaa olla top-ykkösenä tällä hetkellä, kun puutarhurin hommat on kesän jäljiltä jäissä :D

Tänään oli Sienen toko, Moision koulun kentällä. Pentu oli aluksi aivan kauhea, se sinkoili ja veti ja säntäili joka ilmansuuntaan. Kaikkia olisi pitänyt päästä tervehtimään. Olin vielä lähtenyt siinä onnettomassa pistolukkopannassa enkä valjaissa, kuten aiemmin juuri tämän takia olen tehnyt. Otin sitten pentua kyljistä kiinni ja pitelin sitä hetken aloillaan, niin elikko rauhoittui hieman ja sain pyydettyä sen huomion itseeni. Tästä palkkasin namilla ja sen jälkeen tokovaihde lähti kivasti käyntiin :) Multa loppui makkaran muruset kesken, mutta ei hätää laisinkaan, nappuloita on autossa hätävarana ja tainnut tyyppi huomata mitään eroa :P Pääasia että on RUOKAAAAAAAAH!!

Aloitus luoksepäästävyydellä, otettiin kaksi kierrosta. Ekalla vähän ehti nousta kun tuomari jo rapsutteli, tokalla pysyi istumassa. Mitäänhän se ei tietysti osaa eli homma on ihan mallia "hyyvä, odota, odota" ja namia naamaan. Tai no, osaa se silleen, tästähän se lähtee!

Siitä paikalla makuu rivissä. Aika oli puoli minuuttia, remmit irti jotta koira oppii siihen alusta asti, ja jokainen sitten valitsee etäisyyden ja välipalkkauksen oman koiransa mukaan. Sieni teki aika kivasti, mutta ihan lopussa kolmas peruuttamani askel oli liikaa ja se nousi. :/ Se ei oikein kestä sitä että kehun sitä vaan tulee heti ihan jeejee vastaan, kuten nytkin. Tätä pitää erikseen harjoitella, ilman mitään kestojen ja etäisyyksien lisäämisiä. Että kehu ei ole sama kuin vapautus. Kun olin hiljaa, pystyin hyvin palaamaan pennun viereen ja ruokkimaan sitä etujalkojen väliin, eikä sillä ollut aikomustakaan nousta.

Seuraamista yksitellen. Kerroin, että en ole juuri imutellut, vaan opettanut askelsiirtymien kautta, ja niin meinaan koko liikkeenkin luoda. Katsottiin sitä yhden askeleen siirtymää. Olen ihan namilla auttanut pentua - turhaan! Kokeiltiin ensin, että lähdin liikkeelle namikäsi ylhäällä ja pennun noustessa seisomaan laskin käden alas ja autoin sen loppuun. Se toimi, ja poistettiin apua vielä vähän, ja toimi edelleen! Istumiseen tarttee vielä pienen avun, mutta käsi ei tarvii olla pennun nokassa kiinni, vaan ylempänäkin riittää. Alussa pentu koetti kerran hypähtää, ja silloin vaan uusi yritys vähän isommalla avulla ettei kerkeä -> seuraavilla ei yrittänytkään. Se hiffaa aikasen nopeesti mitä siltä toivotaan :)

Käännöksiä katsottiin kanssa. Oikealle on pyöritty ja pentu pyöriikin suht kivasti, työtä toki siinäkin vielä on. Vasemmalle ei ole juuri tehty koska se ei suju lainkaan ja on jonkun mielestä ihan tyhmää :P, ja nyt pitää vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa treenata. Isolla avulla pentu kyllä kovasti yrittää, joten kyllä se sieltä saadaan. Peruutusta halusin vielä tsekata, kun se ei vaan suju, pentu kaatuu selälleen... namikättä alemmas ja aidan/seinän viereen oli ohje ja kas, saatiinhan sitä sieltä tulemaankin!

Sosiaaliharkkaa sen verran, että muiden ollessa yksityisseuruuopissa muut teki kohtaamisia. Kävellään kohti, koirat istumaan, ohjaajat kättelee ja vaihtaa pari sanaa ja koirat ei saa päästä kontaktiin vaan istuvat kiltisti persiillään. Sieni yllätti todella! Tyyppi ei edes yrittänyt rynniä "kättelemään" kanssa, ei koiraa eikä ihmistä, vaan istua killitti ja katsoi vaan minuun.

Kaukokäskyjen i-m-i -sarjaa. Sieni on sitä kotona tehnyt ja toimihan se kentälläkin. Ohjaajan käsimerkit oli vaan kovin hitaat (no niin olikin, miksi, ja miksi en ees ole tajunnut?!) ja koirakin siksi hidas. Kun nopeutin merkkejä, pentukin alkoi plätsähtää suorilta makuulle ja suorastaan hypähtää pystyyn. Sillä on hieno tekniikka eikä takapää liikkunut lainkaan. Pidä tästä ehdottomasti nyt kiinni, nopeus alusta asti mukaan! Mulla on jo yksi joka laamaantuu kokeessa kaukoissa... tekniikka ei yksin mitenkään riitä, jos tulee tuplakäskyt useaan vaihtoon.

Pentu oli pariin kertaan välissä autossa, ja yhdellä tauolla otin mudin kehiin. Oltiin parkkipaikan toisella puolella eikä menty lainkaan kentälle, missä muut oli. En tiiä pitäisikö nyt olla pahoillaan että vei toipilaskoiran sinne, mutta hankala sitä on neljän seinän sisälläkään kahta viikkoa pitää karanteenissa, niin katsoin että parkkipaikan reuna on ihan luvallista aluetta sillekin. Mudi teki seuraamista, jossa paljon 90-180-270 asteen käännöksiä liikkeestä, peruutusta ja paikallaan käännöksiä. Kerran huomautin yhden käännöksen leviämisestä, muuten aika jees. Pärski kun mikäkin, hieman oli intoa. Luoksetulon stopin meinasin ottaa vaan kerran, jätettiin takapalkkanami yhdessä, ja niinpä niin... junnattiin varmaan joku 15 toistoa että sain mitä halusin: koira tulee laukalla & koira ei ennakoi stoppia itse. Se teki monta ihan vauhdikasta luoksetuloa, mutta ennakoi stopin just ennen kun aioin huutaa. Aika näppärä stoppi oli mutta valitettavasti ei auta, jos sen tekee ilman käskyä :P Hemmetti, tätäkin voisi ihan asiakseen treenailla jahka koira on taas täysin kunnossa. Hyvin se jo voi ja intoa riittäisi, mutta ruoka on edelleen kanariisi-pikkuhiljaavähännappulaa-linjalla, ja lääkkeet on saanut i/d-mössöön sotkettuna. Koira on täysin kunnossa mielestäni sitten, kun ruokinta on palautettu normaaliksi ja tabut voi antaa missä tahansa maksalaatikossa tms.

Töppöselle ei tee hyvää olla pitkään sairaana (silmä, tassu, oksennus). Eilen se oli ihan perseestä siellä miehen mummon ja isän tiluksilla, kas kun kuurous alkoi vaivata. Tyttikin karkasi tutun koiran luokse eikä totellut yhtään vaikka mies karjui perään. Tympeetä, mutta hieman salaa lohdutti kuitenkin, kun saman teki mulle silloin päivällä... tänään L meinasi hiippailla auton sijaan turhan kauas vieraita koiria ja ihmisiä kohti, mikä ei koskaan ole treeneissä ollut sallittua, eikä varsinkaan nyt kun kontakteja on erityisesti syytä vältellä. Ärjäisin sille lopulta oikeen peräsuoli pitkällä. Ihastuttavaa aina, kun jollain on koira irti ja sille karjutaan. En voi olla ajattelematta, että kannattaisko pitää kiinni, niin ei tarttisi huutaakaan. Jahka toi tosta toipuu, pitää taas vähän herkistää sitä kuuloa. Kun se on kipee ja mä huolesta soikeena ja kyttään ja paapon sitä koko ajan, niin kyllä se vaan näkyy siinä että se kuulo alkaa hieman heikentyä :P Ja mikäs ihme, itseään siitäkin saa vain syyttää.

Kuvia

Olen meinannut kuvata yhteiskuvia, mistä näkyy pennun kokoa, mutta ei muka koskaan ehdi valoisaan aikaan yhdessä miehen kanssa ulos... tässä sitten paremman puutteessa automaattilaukaisulla otettuja parvekekuvia. Järjestys oli töppönen seisomaan, kamera päälle (aikaa 10s), pennun asettelu töppösen viereen ja jokoseottivoihanpaska tai eikösevoisjoottaakunnääonnythyvin. Pennun kanssa voisi sitä seisomista harjoitella, se pysyy jos palkkaan tiuhaan enkä liiku itse. Muuten ei pysy.

Näkyy sieltä takaa vähän töppösen selkäkarvoja!


Tytti ei voi istua lähempänä ja sillä on huuli huonosti kun se lörpöttää tuossakin, töppösen ilme kertoo kuinka kauan ollaan jo sähelletty ja mikä on mielipide, mutta yksi on sentään ihan jee kivaa vähä osaan istua hianosti ja kohta saan keksin!! :D


Muutama vanha kuva vertailuksi.

24.7.:


4.8.:

1+1+1= ...

Töppönen voi jo paremmin. Melkein sanoisin, että normaalisti, mutta koska se syö edelleen erikoisruokaa, en sano. Noin muuten ollaan kuitenkin palattu normaaliin elämään lenkkeineen ja ruokamäärineen. Hill's i/d-mössöä on vielä tilkka, lisäksi koira on saanut keitettyä broisku-riisiseosta. Jos siltä kysyttäisiin, se varmaan eläisi ihan mielellään tällä hamaan hautaan saakka. :D

Sieni on keksinyt alkaa venkoilemaan autoon menon kanssa. Ei se oikeastaan lällättele mitenkään pahasti, mutta jotain yritystä tää vissiin kuitenkin on. Pentu tulee katsomaan ovesta sisään kun avaan sen sille, ja häipyy saman tien kauemmas, sen sijaan että se nostaisi etujalat penkille häkin eteen kuten tapana on ollut ja kuten odotan sen tekevän "autoon"-käskyllä (isona toki saa luvan hypätä itse, hissi lakkaa jossain vaiheessa toimimasta). Eilen otin sitä pannasta kiinni ja talutin sen takaisin autolle. Oltiin niin lähellä isoa tietä. Pitää joku kerta asiakseen ajaa jonnekin hevonkuuseen ja jos ei tarjottu kyyti kelpaa, jääköön sinne ruikuttamaan itsekseen. Olen jossain vaiheessa jättänyt jokaisen mun koiran kyydistä ja kaasutellut karkuun, eikä ole tarttenut toistaa. Ilmeisen pehmoja ja perskärpäsiä ovat ilmeisesti kuitenkin olleet, vaikka onkin pitänyt sen verta venkoilla siitä kyytiin tulosta. Tykkään paljon enemmän tällaisesta tavasta. Voisinhan toki suuttua ja raahata koiran väkisin kyytiin, koska minä käsken ja minua pitää totella tjsp. No, mä nyt vaan katson asiaa ihan eri kantilta; autoon-käsky on oikeastaan lupa saada tulla mukaan, ja jos ei kyyti kelpaa, voit vaikka suksia kuuseen mun puolesta, mä lähden nyt. :D Sieni on kuitenkin niiiiin perskärpänen että tää satavarmasti toimii sille. Joku itsenäisempi tyyppi olisi vaan onnellinen että hyvä kun meet siitä määkimästä niin saan jatkaa omia puuhiani rauhassa. Onni on paimenkoira.

Tänään tein sen mitä olen jonkun aikaa jo hautonut: otin kaikki kolme koiraa mukaan ja mentiin metsikselle. Kolme on selvästi enemmän kuin kaksi, huomaahan sen toki kotonakin, mutta kyllä ne minusta menee aika lailla siinä samassa kuitenkin. Lenkillä eivät mene, ei pissakäynnillä eikä irtolenkillä. Herrajeesus että hirvittää kun kolmen koiran massa vyöryy kohti, edestä tai takaa. Väistääkö ne? Väistääkö ne samaan suuntaan kaikki? Kannattaako itse seistä paikoillaan vai yrittää väistää? Onneksi ne nujuaa keskenään kolmen koiran massana lähinnä lenkin alussa tai uudelleen tauon jälkeen liikkeelle lähdettäessä, ei suinkaan koko lenkkiä.

Kolmea koiraa on hankala pitää silmällä. Nimenomaan silleen silmäkulmasta vahtia, kuten kahden kanssa vielä teen. Kolme vilisee silmissä niin, että niihin on pakko ihan keskittyäkeskittyä, eikä voi vaan lontia eteenpäin omissa ajatuksissaan. No, mihinkä ne nyt katoaisi, mutta kyllä mä silti katselen koko ajan että kaikki on matkassa ja riittävän lähellä ja silleen. Koska suuri osa lenkkien viehätyksestä on juuri sitä omiin ajatuksiinsa uppoamista, kolmen koiran kanssa lenkkeily on turhan stressaavaa eikä kiitos sitä kovinkaan paljoa mulle.

Ja sitten kun tulee joku tilanne! Ketä mä käsken ja millä kädellä mä pidän siitä yhdestä joka on lähellä ja millä kädellä otan ne muut kiinni, ja entä kun yksi ei kuule ja sitä hakiessa ja karjuessa toinen livahtaa kohti ja kolmas peruuttaa kauemmas, kun kerta huudat niin meen pois? Oltiin jo aika lähellä autoa, kun mutkan takaa puskasta alkoi kuulua puhetta. Helvetin töppönenkin, kun aina huutaa kaikelle ja kaikille ihan turhaan, olisitko taas voinu sanoa jotain kun oikeesti siitä olis ollut apua?! Koirat toljotti tyhminä eteensä, sieltä tuli pieni tirriäinen, ihmisiä on hirveesti ja kaikki ne huutaa koiraa "Teppooooo". Teppo ei ylläri ylläri kuullut ja tuli vaan tasaista vauhtia meitä kohti. Tytti oli kauimpana minusta ja kuuroutui vallan, töppönen ja Sieni oli/tuli/entosiaanmuistaenää ihan lähelleni. Karjuin Tytille ja yritin ottaa toisia kiinni ja kehua pentua ja vaatia mudia olemaan paikoillaan ja katsoa saako ne vieraat oman koiransa kiinni ja katsoa nouseeko Tytin turjake vaan lisää pystyyn ja miltä pentu näyttää ja ja ja... no, eihän siitä tullut mitään ja koska en tiennyt mitä tehdä, en tehnyt mitään. Borderterrieri oli jo luonamme ja kävelin vain sen luokse ottamaan sitä valjaista kiinni. Vähän siinä muristiin puolin ja toisin mutta ei mitään suurempaa rähäkkää. Tytti taliaivo ei vieläkään kuullut mitään (stna että kiehuin sille!!!), joten nappasin sitä hännästä kiinni ja olisin vähän ravistanut, mutta se pelästyi pelkkää hännästä nappaamista ja hyppäsi puoli metriä ilmaan ja otteeni irtosi. Ihmiset oli ottaneet oman koiransa kiinni ja kysyivät mitä nää tykkää siitä, se oli uros. Nartut päästin leikkimään ja töppöstä pidin ensin pannasta kiinni vierelläni, kun "tää ei oikein ole sosiaalinen", mutta se vieras koira tunki koko ajan töppösen luokse ja katsoin paremmaksi päästää omankin irti. Muistuttelin vaan tuimasti että nätisti sitten. No, töppösen mielestä se oli ihan ok ja sitten juostiin neljän koiran läjässä ja ympyrässä. :D Saivat vähän aikaa painia, pennusta se oli varsinkin vallan ihanaa, töppönen olisi pannut panemiseksi eikä meinannut edes uskoa kun kielsin ja huusin sen pois sieltä (stna että kiehuin, osa kaksi, eri koira), ja Tytti juoksutti koko letkaa hetken ja söi sitten ruohoa syrjässä ihan evvvk ja sitten taas juoksi hetken ja lopetti. Lähdettiin jatkamaan matkaa eri suuntiin, töppönen oli ainoa jota sai huudella mukaan, nartut tuli heti! Olis L varmasti kanssa tullut viimeistään kun olisin hävinnyt näkyvistä, ei kuuna kullan valkeana lähtenyt niiden perään, mutta halusin sen heti matkaani kun käänsin selän sinne päin, muuten se olis vielä jäänyt panemaan sinne ja sehän ei sovi. Vähän kuulossa vikaa kaikilla T:illä?

En tiiä. Tavallaan harmittaa, että pentu pääsi näkemään että metsässä tulee tyyppejä vastaan ja sitten mennään leikkimään niiden kanssa. Oppiiko se karkaamaan vastaantulijoiden luokse? Toisaalta, kun se vieras koira oli jo luonamme enkä kerta kaikkiaan pystynyt estämään kohtaamista ja ohittamaan kohteliaasti hieman kauempaa kiertäen (mitä pidän koirille tällaisessa tilanteessa luonnollisimpana ja siksi tavoiteltavimpana). Onneksi se kohtaaminen oli sentään erittäin positiivinen kun kerta jonkinlainen kontakti oli valittava!

Ja oli muuten vika kerta kun menen kolmen koiran kanssa yksin. Vähään aikaan en ota myöskään koko seisojaa millään porukalla mukaani, meni hermo siihen niin totaalisesti. Sen ymmärrän, että se ei kuule ollessaan jonkun elukan perässä, mutta kohtaamistilanteissa se kyllä normaalisti tottelee vallan hyvin ja sitä siltä ehdottomasti edellytetään. Perhana kun en saanu sitä kunnolla kiinni, tai jos ei olis ollut niin iso härdelli päällä, olisin napsauttanut remmillä persuksille :P Ei paljoa lohduta, että se oli enemmän niiden toisten vika, kun niiden koira tuli meidän irti olevien luokse. Vaikka tulis vihreitä norsuja vastaan ni mun elukoiden pitää totella, jos mielivät irti olla. Onneksi oli tosi mukavaa porukkaa; isä, äiti ja kolme tenavaa, ja höpötettiin siinä kaikenlaista koirien leikkiessä. No, ehkä yritän nyt päästä tästä itsekin yli, kun koirat sitä tuskin ainakaan murehtii. Terveisin ohjaaja -3 "erittäin pehmeä"

Syö, tai muuten

Mudi on viisas eläin, olen ennenkin havainnut että se ymmärtää puhetta. Aamu alkoi sillä, että tyrkytin koiralle vettä, ruokaa ja vesiruokaa ja koira nyrpisti nenäänsä ja hiippaili karkuun. Jos ei hyvällä niin sitten pahalla, en ole ihan ensimmäisenä luovuttamassa tällaisissa asioissa. Lutrasin siis oksennuksenestolääkkeet (2tbl) ja antibiootin (1tbl) i/d-mönjään, tungin yksi kerrallaan koiran kurkkuun ja hulautin tilkan vettä perään. Sitten vain suu kiinni, pää pystyyn ja odotetaan. Osa liemistä oli koiran rinnuksilla ja mun käsillä, mutta suurin osa ja kaikki pillerit meni minne pitikin. Maitohappobakteeripillerin jätin suosiolla eri kertaan - suositus muutenkin oli, että eri aikaan antibiootin kanssa.

Uhkasin elukkaa, että parasta ruveta syömään itse, en jaksa joka jumalan kerta tällaista show'ta, kun näitä lääkkeitä on tässä aika läjä syötäväksi. Kamalinta oli kuitenkin varmasti tiputuksella uhkailu. Klinikka on epäilyttävä paikka ja hyi kauhiaa kun siellä joutuu vieraiden koskemaksi, me mudit tai ainakin töppöset aivan saastumme siitä! Ilmoitin, että saat keskiviikkoaamuun asti aikaa. Jos siihen mennessä tilanne on edelleen ei syö ei juo ei mitään, soitan heti ysiltä ajan tippaan.

Tarjosin aamulla pari kertaa vielä ruokaa, mutta ei maistunut. Päiväunilta herättyäni iltapäivällä menin keittiöön kaivelemaan jotain lounasta itselleni. Koira tuli mukaan keittiöön. Ehdottoman hyvä merkki, niin se normaalisti tekee, ja tähän saakka se oli lojunut just siellä missä oli eikä varmaan edes katsonut mitä menen keittiöön tekemään. Tarjosin sille sitä sen omaa pöperöä ja koira ahmaisi lusikallisen kitaansa aivan salamavauhtia. Annoin ohjeen mukaisesti muutaman tunnin välein aina lusikallisen kerrallaan, yhden erän sotkin veteen ja koira sai juoda sen kiposta. Se maitohappobakteeripillerikin meni jossain lusikassa. Koira on selvästi piristynyt, se ei vain möllötä jossakin, vaan on vähän ruvennut liikkumaan tässä sisällä ja seurailee mun puuhia. Ei niin paljon kun normaalisti, mutta vähän kuitenkin.

Illalla lähdin Sienen kanssa lenkille ja töppönen olisi halunnut mukaan. En huolinut, mun mielestä huonosti syöneen ja heikon toipilaan ei ole vielä tässä vaiheessa asia metsälenkille. Kävin sen kanssa sitten palattuani puolen tunnin haistelukäppäilyn tuossa rannassa. Hyvin jaksoi ja oli virkeä, aika normaali itsensä. Takas tullessa mennään meidän yhden tokokentän läpi. Siihen on tullut kaukalo, ja kävelin nyt ihan reunaa pitkin läpi. En tajunnut, että mudi hahmottaa sen edelleen the kentäksi, mutta koira tarjosi niin pontevaa seuraamista että käskytin sitä sitten vähän maahan ja sivulle. Oli taskussa mukana i/d-nappuloita, joita saatiin näytepussi klinikalta kanssa. Kyllä se elävien kirjoihin alkaa palata jo :) Ihanaa! Nyt vaan toivotaan ettei tule enää takapakkia, sekin kuulemma on mahdollista tässä taudissa.

Kannatti uhata! Se varmasti oli oleellinen osa tätä parantumista ;D

***

Sienen kanssa tosiaan lenkillä, yritettiin löytää toiseen uuteen paikkaan jonka Sini neuvoi. Ei helvetti että oon kyllä onneton, mulla oli navigaattori mukana mutta silti ajelin jonkun 7km (!) lenkin ylimääräistä. Sitten kun löysin oikean paikan, siellä oli joku koiransa kanssa, juuri näin selät kun poistuivat. Harhailtiin toiseen suuntaan eikä oikeen ollut hyvä paikka, pitää joku kerta katsastaa se polku mikä tänään oli varattu. Takas tullessa tein pennulle jäljen, kun oli niin ihanaa nurtsia. Taskussa oli juustonmurusia ja iskin pennun remmistä tolppaan kiinni venaamaan. Olin ehtinyt talloa noin 15 askelta (askelen pituinen väli askelten välissä) kun Sieni ilahdutti minua hyppäämällä takaa vierelleni. No terrrrve! Sanoinhan että se pannan pistolukko on ihan onneton. Mitään sieltä ei kuulunut, pentu ei siis kiljunut eikä mitään, vaan taisi keskittyä tempomaan itsensä irti. Koppasin sen syliin, haettiin remmi ja ajettiin se minijälki. Hienosti pisteli menemään, harmitti ihan kun jälki loppui aivan kesken. Ens kerralla paan sen autoon niin eipähän tule osallistumaan jäljen tekoon!

Kipeetä

Mentiin nukkumaan yhdeksän jälkeen. Nartut söi iltaruuat ja Sieni sai vielä varuiksi vähän Canikuria. Töppöselle ei kelvannut vesi, piimä, maustettu vesi eikä yhtään mikään, joten pistin ruiskulla Canikur-lientä. Koira mieluiten häipyisi paikalta kun tulen ruiskun kanssa kohti... mutta kun ei saa valita, istuu kyllä käskystä, tosin yrittää jokaisen ruiskun täytön aikana hiippailla veks.

Yhdentoista maissa heräsin kun koira oksensi kahdesti, ihan vähän pelkkää limaa. Noustava siivoamaan ettei muhi lattialla.

Puoli yhdeltä heräsin kummalliseen hajuun. Pikkuvalo päälle, silmälasit naamalle ja ylös. Makkarin lattialta ei osunut mitään silmiini, joten pistin kattovalon päälle. Sori vaan mies, hällä on huomenna työpäivä, mulla vapaa. Mitään ei löydy, mutta haju on kerrassaan voimakas, ja pakkohan jossain on olla jotakin. Uniset aivoni raksuttivat kovasti. Sieni retkotti sängyn vieressä ja tarkistin ettei se makaa jonkun oksennuksen päällä tai piereskele itsekseen, mutta ei. Tarkistin vaatekasani, jos siellä muhisi jotakin - ei mitään. No jo nyt on perkele, ajattelin laahustaessani makkarista eteiseen.



Jo löytyi! :( Hyi hitto että pelästyin ja pahasti! Kävin ajamassa puoliksi hereillä olevan miehen jalkeille ja tutkittiin verta sen verran, että siinä oli muutamia hyytymiä tai kokkareita. Luultavasti se on persiin kautta tullutta. Töppönen makasi ihan rauhallisena omalla paikallaan sängyn vieressä. Nukkumaan käydessä se jäi eteiseen, mikä ei ole lainkaan tyypillistä ja kertoo osaltaan että kaikki ei ollut hyvin. Nyt sillä vaikutti olevan vähän parempi olo. No, mies meni takaisin nukkumaan ja minä aloin siivoamaan, partsin ovi selälleen ja läpiveto kämppään, että se karmea haju tuulettuisi. Roiskeita oli seinillä ja kengissä asti. Ystävällisesti osin oli osuttu pennun pisulehdille, mutta olishan tossa ollut kylppärikin, sinne olisi ollut oikein toivottavaa...

Vein sitten koiran vielä ulos ja pissailtuaan se kyykkäsi kakalle. Sikäli mikäli taskulampun valossa näin oikein, tuotos oli veristä, eli eiköhän tuo sisälle tullutkin ollut sieltä päästä ruumista. Onneksi? Verinen ripuli ei tunnu ollenkaan niin pelottavalta kuin verinen oksennus, mutta en tiedä onko tunteessani mitään järkeä.

Koira oli jonkin aikaa aina rauhallinen ja sitten alkoi oksentelu. Jossain vaiheessa juotin sille hieman Canikur-lientä, mutta se tuli saman tien takaisin ylös. Sitten oksennukset alkoi olla verellä sävytettyjä. Koira makoili surkeana ja nousi vain oksentamaan. Saattoi mennä muutamakin tunti ilman mitään, ja sitten taas karmea lammikko. Olin monta kertaa jo puhelin kädessä soittamassa päivystykseen, mutta oksennettuaan koira pisti maate ja näytti aina niin paljon paremmalta, että laskin luurin takaisin pöydälle. On niin vaikea arvioida koska on syytä käyttää päivystystä; jos koiralla ei ole mikään hengenhätä, se ei ole mennyt onnettomuudessa irto-osiin tai saa jotain hurjia epikohtauksia, onko lupa mennä päivystykseen? Riittääkö, että koiralla itsellään on paha ja kivulias oli, vaikka henki ei olekaan uhattuna?

Mä nyt kuitenkin valvoin johonkin viiteen asti ja sitten lopulta torkahdin sohvalle. Heräsin, kun oksensi seuraavan kerran, ja sitten vain odoteltiin että klinikat aukeaa. Kaupungille soitin heti kahdeksalta, mutta lupasi ajan vasta puolen päivän aikoihin, mikä ei mua tyydyttänyt. Ysiltä aukesi yksityiset klinikat ja toiseen saimme luvan tulla, vaikka kaikki ajat oli jo buukattu ja varsinaista eläinlääkärin tutkimusaikaa ei ollutkaan tarjolla. Lupasivat kuitenkin, että tippaan pääsee ilman muuta ja hoitaja pystyy ottamaan verikokeet ja antamaan ensihoitoa, ja lääkäri sitten ehtiessään tsekkaa miten jatketaan. Kiitos Kurki!

Siellähän sitä sitten sellaiset kolme tuntia vietettiin. Koira oli hyvinkin kuivunut ja tippa pantiin saman tien valumaan. Sai oksennuksenestolääkkeen ja antibiootin ja verikokeet pantiin tutkittavaksi. Luksi ei ole normaalinakaan mikään kiva potilas, mua aina vähän arveluttaa mahtaako se käyttäytyä ja pidän sitä kaulanahasta kiinni ja painostan tiukasti äänellä olemaan siivosti. Kipeänä se ei ole oikeastaan koskaan ollutkaan klinikalla, enkä osannut yhtään arvella onko se silloin ärhäkkä vai vain vaisu. Hyvin vaisu oli, silmissä tyhjä katse eikä se tiennyt oikeen mitään kun sen parissa häärättiin. Sen verta oli kyllä kartalla, että tunki pään mun kainaloon ja suostui makaamaan tipassakin lähinnä näin:



Pää ja etuosa sylissä. Oksennuksenestoaine kuulemma kirvelee pistettäessä ja monet koirat reagoi siihen, mutta ei meillä vaan tiedetty mitään.



Muutaman tunnin ja jonkun 3/4 tippapussin jälkeen koira alkoi piristyä ja olisi melkein samoin tein halunnut ylös, ulos ja kotiin. Verikokeiden tulokset ei olleet huonot, tulehdusarvot normaalit, kuivuminen kyllä oli selvästi nähtävissä (mikähän arvo sitä kuvaa?). Odoteltiin että tippapussi valuu kokonaan. Kotiin Hill's i/d -säilykeruokaa, maitohappobakteereita, oksennuksenestolääkkeet kahdeksi seuraavaksi päiväksi ja ab-kuuri. Meitä oli samaan aikaan neljä potilasta saman vaivan takia, epidemia alkoi viime viikolla. Ja kyllä, ell oli viime viikolla ekat tapaukset jättänyt ilman ab-kuuria, eikä muu hoito ollut riittänyt, joten ärhäkkä kuulemma on tauti ja vaatii ne antibiootit kanssa. Huh!

Ulos päästyämme L pissasi puoli minuuttia ja joi sadevesilätäköstä toiset puoli minuuttia. Kotona tarjosin sille sitä säilykeruokaa reilun teelusikallisen ja koira suostui maistamaan sellasen herneen kokoisen palan. Vettä se joi reilusti kun vähän ensin patistelin ja tungin kupin nokan alle. Ehkä se tästä, pikkuhiljaa. Tuota ruokaahan olisiu nimenomaan tarkoitus syödä hyvin vähän kerrallaan pitkin päivää, ja olin tosi yllättynyt että se suostui edes maistamaan sitä eikä suorilta juossut karkuun! Jospa se iltaa kohden söisi jopa sen lusikallisen.

Lasku oli 150e, josta mulle jäi 90e ja Tapiola korvasi loput. Ähäkutti, olipas kerrankin jotain hyötyä siitä kalliista vakuutuksesta!! Olis pitänyt mennä yöaikaan päivystykseen ihan siitä ilosta, että Tapiola olisi maksanut. Vai onkohan siinä joku ehto että ei muuten korvata päivystyslisiä...

Mulla oli eilen ja tänään vapaapäivä. Eilisen vahdin laattaavaa koiraa pääsemättä minnekään, ja tän päivän olin sen kanssa klinikalla. Kohta menen nukkumaan, kun tuli yöllä unta tosiaan muutama tunti. Nooo, aina ei voi voittaa, onneksi oli vapaata niin ei tarttenut hankkia potkuja ilmoittamalla että en kerta kaikkiaan nyt voi enkä aio tulla töihin :P Sunnuntaina olisi tokokoe, oli tullut aikataulutkin maililla, mutta pitää nyt katsoa miten tuo tuosta alkaa toipua ja ollaanko menossa. Pääasia että töppöset paranee pian <3

***

päivitys 19.00: ei ole syönyt eikä juonut. äsken pistin väkisin jonkun kymmenen milliä i/d -lientä. jos se ei huomennakaan syö, ollaan sitten vissiin taas tipassa... :( Keskiviikon mölliagi/seuranmestaruuskisat ja sunnuntain tokokoe peruttu osaltamme; vaikka koira tulisi kuntoon, doping-varoajat ei riitä.