Sieni aamiaisti takapihan nurmikolla. Kävin kylvämässä jäljelle neljä purkkia (kissan märkäruokaa + omaa nappulaa), alussa ja purkkien välissä jollakin askeleella oli namit ajatuksena jos koira tarttee apuja, purkit 1-2m päässä toisistaan. Askelsin normaalia lyhyemmällä askeleella ja purkkien kohdat tallasin huolellisesti kaksin jaloin. Pentu pääsi heti hommiin. Namit oli turhia, kyllä se tiesi mikä on homman nimi :) Ekalla purkilla purkin kuopimista etujaloilla ja kun ei auttanut, yritti pyörähtää takaisin, jonka estin remmillä. Autoin laittamalla jalan purkin päälle, jolloin heti plätsähti maahan. Seuraavat ilmaisi hienosti itse, ja viimeisen välin koira veti liinassa ryömien "olen jo valmiiksi maassa, se purkki on tossa, näen sen" :D
Alkeistreenissä ei pitäisi haitata, että koira näkee purkit, koska harjoittelemme ilmaisua. Koira kuin koira kyllä osaa jäljestää, sitä ei teknisesti ottaen tarvitse lainkaan opettaa. Koira pitää vaan motivoida jäljestämään juuri sitä jälkeä mitä ihminen haluaa, ja sitähän tässä juuri tehdään. Sen olisi tarkoitus näissä harjoituksissa oppia, että purkit on tallatulla alueella, ja kun etäisyyksiä pidennetään eikä koira näe enää seuraavaa purkkia, askelten jättämä tallaus kertoo sille mistä seuraava löytyy. Näin sillä on koko ajan mielessä "missä seuraava ihana purkki" eikä "mihin tää ihana jälki menee".
Jossain vaiheessa ne purkit muutetaan eka tyhjiksi (palkka tulee taskusta toisesta purkista) ja sitten kepeiksi ja haluttaessa miksi tahansa esineiksi, se ei ole vaikea homma.
Päätin siis, että ei tehdä erikoisjälkeä, ja että pennun ei tarvitse haistaa joka askelta tai syödä jäljeltä nameja. Se saa himoita pelkkiä purkkeja ja vähän jopa rynniä niille - keppejähän se ei jatkossa tai kokeessa tule kuitenkaan näkemään vaan joutuu jäljestämään. Laitan nyt toistaiseksi kuitenkin purkkien väliin joitakin nameja, jotta mahdollisen ajatuskatkon sattuessa pentu on helppo opastaa takaisin ja se saa sitten heti palkan askelilta.
Teoriassa olen ihan varma että tällä tulee toimiva metsäjälkikoira, mutta käytännön toteutus kyllä hieman jänskättää. Sijoituskoiralla on erityisen hyvä tehdä eläinkokeita ;P Sanna voi sitten kirjoittaa mahdolliseen pentuilmoon, että nartulla olisi kyllä tuloksia sieltä sun täältä jos sen ohjaaja ei olis halunnut kokeilla sen kanssa kaikkea niin outoa ja pilannut koiraa samalla...
Alkeistreenissä ei pitäisi haitata, että koira näkee purkit, koska harjoittelemme ilmaisua. Koira kuin koira kyllä osaa jäljestää, sitä ei teknisesti ottaen tarvitse lainkaan opettaa. Koira pitää vaan motivoida jäljestämään juuri sitä jälkeä mitä ihminen haluaa, ja sitähän tässä juuri tehdään. Sen olisi tarkoitus näissä harjoituksissa oppia, että purkit on tallatulla alueella, ja kun etäisyyksiä pidennetään eikä koira näe enää seuraavaa purkkia, askelten jättämä tallaus kertoo sille mistä seuraava löytyy. Näin sillä on koko ajan mielessä "missä seuraava ihana purkki" eikä "mihin tää ihana jälki menee".
Jossain vaiheessa ne purkit muutetaan eka tyhjiksi (palkka tulee taskusta toisesta purkista) ja sitten kepeiksi ja haluttaessa miksi tahansa esineiksi, se ei ole vaikea homma.
Päätin siis, että ei tehdä erikoisjälkeä, ja että pennun ei tarvitse haistaa joka askelta tai syödä jäljeltä nameja. Se saa himoita pelkkiä purkkeja ja vähän jopa rynniä niille - keppejähän se ei jatkossa tai kokeessa tule kuitenkaan näkemään vaan joutuu jäljestämään. Laitan nyt toistaiseksi kuitenkin purkkien väliin joitakin nameja, jotta mahdollisen ajatuskatkon sattuessa pentu on helppo opastaa takaisin ja se saa sitten heti palkan askelilta.
Teoriassa olen ihan varma että tällä tulee toimiva metsäjälkikoira, mutta käytännön toteutus kyllä hieman jänskättää. Sijoituskoiralla on erityisen hyvä tehdä eläinkokeita ;P Sanna voi sitten kirjoittaa mahdolliseen pentuilmoon, että nartulla olisi kyllä tuloksia sieltä sun täältä jos sen ohjaaja ei olis halunnut kokeilla sen kanssa kaikkea niin outoa ja pilannut koiraa samalla...
2 kommenttia:
Hah, musta toi kuulostaa hyvältä! Tosin sitten jos se alkaa ryömien juoksemaan kaikki jäljet, niin joudut itse selittelemään... ;D
Luotan siihen, että se kyllä nousee kunnolla jaloilleen jahka välimatka tosiaan kasvaa. :D Tai jos se haluaa ryömiä kilsan jäljet ni mun puolesta... pysyisin ehkä paremmin perässäkin, töppönen meinaan vetää sellasta kyytiä että saan ottaa juoksuaskelia.
Lähetä kommentti