Amk:n kentällä. Unohdin, että se mun jälkinurtsi missä L pentuna kanssa on opetellut alkeita (asuin ihan koulun vieressä silloin), on pantu asvaltiksi. Lisäksi kentällä oli joku tokoilijoita, niin ajelin sitten vähän eri kohtaan. Alustana siis nurmikkoa, jossa paikoin paljonkin lehtiä, ja jonkun verran puita.
Luksi aloitti merkeillä. Olin vienyt valmiiksi: 1. oranssi kartio, takana namilätkä, 2. oranssi kartio ilman namia metrin päässä kahdesta puusta, 3. punainen kartio ilman namia ja 4. vihreä kukkapurkki namilätkällä. Merkit ei olleet missään muodostelmassa vaan ihan miten sattui. Kaikki oli vallan hienoja, myös se vihreä minkä etukäteen kuvittelin olevan koiran silmään hyvinkin näkymätön! Kolmosella stoppasin koiran ja siitä lensi pallo, muista se sai palata palloon kiinni mun luo.
Sitten koiran vaihto. Sienen muistiinpanot alempana.
L teki toisessa sessiossaan seuraamista (teemana vire, hetsailin sitä käännöksissä vähän lelulla mikä mulle joskus opetettiin mutta mitä en kunnolla enää muistanut, ja ylipäänsä lelupalkkasin vaihtelevien pätkien jälkeen), metallikapulan nostoja ja noutoja (kapula hukku sinne nurtsiin noin sata kertaa, ei hyvä...), nouti jopa kokonaisena liikkeenä mennen tullen laukalla! Wohoo! Ohjattua noutoa vasempaan, merkin takana yllärinamilätkä. Kapulat hukkui nurtsiin kanssa aika hienosti. Merkit oli hyviä eikä meinannutkaan oikoa noutoon, ja kääntyi joka kerta merkiltä vasemmalle silleen oikein päin hienosti, mutta näkyvyysongelmien takia (?) suuntasi kuitenkin keskimmäiselle kapulalle jonkun kerran. Stoppasin, mitä koira totteli (!!!), ja palkkasin siitä tai ohjasin uudestaan vasempaan (kääntyi, siis niinku !!!). Liikehän on näemmä edelleen vähän rikki, mutta monta positiivista yllätystäkin oli ;) Hienoa että se kuunteli ja yritti, eikä ollut edelleen vaan "mä haen nyt tän, huuda sä akka siellä mitä huudat"... Lopuksi yritin saada koiran haukahtamaan lelulla härnäten, mutta ei onnaa yksin, tartten varmaan kiinnipitäjän. Siinä se kuumui kuitenkin sen verta, että otin autosta yhden tunnaripalikan ja piilotettiin sitä x2. Hienosti toi laukalla takaisinkin ja lelu lensi :)
Sieni teki eka näyttelyjuttuja. Saan sen parhaiten ravaamaan niin etten sano sille yhtään mitään enkä varsinkaan palkkaa namilla. Kehujen saati namien jälkeen se on ihan pompoti pompoti ja sehän pystyy pomppimaan pitkään ottamatta vahingossa ainoatakaan raviaskelta... seisominen sujui yllättävän hienosti, mitä nyt muutaman kerran ehti toki pyllähtää istumaan ja maahankin, mutta osaa se kyllä seistäkin. :D
Sienen toinen sessio oli jälki. Alustana nurtsi, paikoin tiheää ja vihreää, paikoin ihan kuivunutta ja muutamassa askeleessa ei juuri muuta kuin multaa. Askelpituus normaali. Noin 50 askelta suoraa, 90 asteen kulma oikeaan, ja 50 askelta suoraa. Nameina Frolicin palasia joka askeleessa. Otin pennun autosta ja sanoin että mennään jäljestämään. En ymmärrä miten se muka voi jo ymmärtää, mutta ihan selvästi otti jälkeä jo menomatkalla! Pentu jäljesti pääosin tosi hienosti, muutama pyörähdys sinne tuli, ja kahdesti se pysähtyi kakomaan kun panta taisi painaa huonosti kurkkua. Kulmassa olin tallannut tiiviimmällä askelluksella ja pentu sai hajun siitä ennen aikojaan, ja sillä jäi yksi tai kaksi askelta tsekkaamatta ennen kulmaa kun se oikoi. Mun itse asiassa oli ajatus opettaa sille kulma ihan tietyllä menetelmällä, joten en tiedä miksi edes tein sille nyt tällaisen... toisaalta olen tässä miettinyt jaksaako sitä erikoisjälkeä alkaa vai tuleeko tästäkin vaan metsäjälkikoira. Mulla ei selkä kestä namien kylvämistä, pysähdyin tällä sadan askeleen jäljelläkin vissiin kolmesti kun selkä meinasi sanoa sopimuksen irti. Tiedän ihmisiä, jotka tekee jopa 400 askeleen täysnamitettua jälkeä - never ever mun fysiikalla. Mulla ei oikein ole muutenkaan käsitystä miltä peltojäljestyksen pitäisi näyttää ja mihin tarttee puuttua ja ennen kaikkea miten. Toisaalta sen verta mä kyllä ymmärrän, että Sieni jäljestää keskittyneesti, tarkasti ja intensiivisesti ja käsittääkseni ne on hyviä ominaisuuksia lajin kannalta. En tiiä, jospa miettisi asiaa nyt kuitenkin vielä, vaikka talven yli?
Koiran tultua jäljen loppuun kehuin sitä, vedin sen pois sieltä ja syötin kädestä muutaman namin. Pentu otti ne vastaan ja heilutti mulle hajamielisesti häntää, mutta oli koko ajan menossa takaisin jäljelle ja suorastaan huolissaan kun mä vien sitä remmissä väärään suuntaan ja se jälki jää tonne taaksemme. Tyhmä akka!
Sitten mentiin lenkille, ensin Sinin k-tielle. Olin katsonut karttaa ja ajatellut kävellä pidemmän reitin kuin viimeeksi, ja kyllä me sieltä lopulta takaisin löydettiin mutta polut ja mun pään sisäinen kartta ei kyllä täsmänneet :D Ajettiin sieltä vielä katsomaan onko the hiekkamonttu vielä olemassa, ja olihan se! Pehmeä hiekka sai just sellaset hepulit ja kaivuut aikaan mitä kuvittelinkin. :D
Luksi aloitti merkeillä. Olin vienyt valmiiksi: 1. oranssi kartio, takana namilätkä, 2. oranssi kartio ilman namia metrin päässä kahdesta puusta, 3. punainen kartio ilman namia ja 4. vihreä kukkapurkki namilätkällä. Merkit ei olleet missään muodostelmassa vaan ihan miten sattui. Kaikki oli vallan hienoja, myös se vihreä minkä etukäteen kuvittelin olevan koiran silmään hyvinkin näkymätön! Kolmosella stoppasin koiran ja siitä lensi pallo, muista se sai palata palloon kiinni mun luo.
Sitten koiran vaihto. Sienen muistiinpanot alempana.
L teki toisessa sessiossaan seuraamista (teemana vire, hetsailin sitä käännöksissä vähän lelulla mikä mulle joskus opetettiin mutta mitä en kunnolla enää muistanut, ja ylipäänsä lelupalkkasin vaihtelevien pätkien jälkeen), metallikapulan nostoja ja noutoja (kapula hukku sinne nurtsiin noin sata kertaa, ei hyvä...), nouti jopa kokonaisena liikkeenä mennen tullen laukalla! Wohoo! Ohjattua noutoa vasempaan, merkin takana yllärinamilätkä. Kapulat hukkui nurtsiin kanssa aika hienosti. Merkit oli hyviä eikä meinannutkaan oikoa noutoon, ja kääntyi joka kerta merkiltä vasemmalle silleen oikein päin hienosti, mutta näkyvyysongelmien takia (?) suuntasi kuitenkin keskimmäiselle kapulalle jonkun kerran. Stoppasin, mitä koira totteli (!!!), ja palkkasin siitä tai ohjasin uudestaan vasempaan (kääntyi, siis niinku !!!). Liikehän on näemmä edelleen vähän rikki, mutta monta positiivista yllätystäkin oli ;) Hienoa että se kuunteli ja yritti, eikä ollut edelleen vaan "mä haen nyt tän, huuda sä akka siellä mitä huudat"... Lopuksi yritin saada koiran haukahtamaan lelulla härnäten, mutta ei onnaa yksin, tartten varmaan kiinnipitäjän. Siinä se kuumui kuitenkin sen verta, että otin autosta yhden tunnaripalikan ja piilotettiin sitä x2. Hienosti toi laukalla takaisinkin ja lelu lensi :)
Sieni teki eka näyttelyjuttuja. Saan sen parhaiten ravaamaan niin etten sano sille yhtään mitään enkä varsinkaan palkkaa namilla. Kehujen saati namien jälkeen se on ihan pompoti pompoti ja sehän pystyy pomppimaan pitkään ottamatta vahingossa ainoatakaan raviaskelta... seisominen sujui yllättävän hienosti, mitä nyt muutaman kerran ehti toki pyllähtää istumaan ja maahankin, mutta osaa se kyllä seistäkin. :D
Sienen toinen sessio oli jälki. Alustana nurtsi, paikoin tiheää ja vihreää, paikoin ihan kuivunutta ja muutamassa askeleessa ei juuri muuta kuin multaa. Askelpituus normaali. Noin 50 askelta suoraa, 90 asteen kulma oikeaan, ja 50 askelta suoraa. Nameina Frolicin palasia joka askeleessa. Otin pennun autosta ja sanoin että mennään jäljestämään. En ymmärrä miten se muka voi jo ymmärtää, mutta ihan selvästi otti jälkeä jo menomatkalla! Pentu jäljesti pääosin tosi hienosti, muutama pyörähdys sinne tuli, ja kahdesti se pysähtyi kakomaan kun panta taisi painaa huonosti kurkkua. Kulmassa olin tallannut tiiviimmällä askelluksella ja pentu sai hajun siitä ennen aikojaan, ja sillä jäi yksi tai kaksi askelta tsekkaamatta ennen kulmaa kun se oikoi. Mun itse asiassa oli ajatus opettaa sille kulma ihan tietyllä menetelmällä, joten en tiedä miksi edes tein sille nyt tällaisen... toisaalta olen tässä miettinyt jaksaako sitä erikoisjälkeä alkaa vai tuleeko tästäkin vaan metsäjälkikoira. Mulla ei selkä kestä namien kylvämistä, pysähdyin tällä sadan askeleen jäljelläkin vissiin kolmesti kun selkä meinasi sanoa sopimuksen irti. Tiedän ihmisiä, jotka tekee jopa 400 askeleen täysnamitettua jälkeä - never ever mun fysiikalla. Mulla ei oikein ole muutenkaan käsitystä miltä peltojäljestyksen pitäisi näyttää ja mihin tarttee puuttua ja ennen kaikkea miten. Toisaalta sen verta mä kyllä ymmärrän, että Sieni jäljestää keskittyneesti, tarkasti ja intensiivisesti ja käsittääkseni ne on hyviä ominaisuuksia lajin kannalta. En tiiä, jospa miettisi asiaa nyt kuitenkin vielä, vaikka talven yli?
Koiran tultua jäljen loppuun kehuin sitä, vedin sen pois sieltä ja syötin kädestä muutaman namin. Pentu otti ne vastaan ja heilutti mulle hajamielisesti häntää, mutta oli koko ajan menossa takaisin jäljelle ja suorastaan huolissaan kun mä vien sitä remmissä väärään suuntaan ja se jälki jää tonne taaksemme. Tyhmä akka!
Sitten mentiin lenkille, ensin Sinin k-tielle. Olin katsonut karttaa ja ajatellut kävellä pidemmän reitin kuin viimeeksi, ja kyllä me sieltä lopulta takaisin löydettiin mutta polut ja mun pään sisäinen kartta ei kyllä täsmänneet :D Ajettiin sieltä vielä katsomaan onko the hiekkamonttu vielä olemassa, ja olihan se! Pehmeä hiekka sai just sellaset hepulit ja kaivuut aikaan mitä kuvittelinkin. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti