Sienen perjantain pentukurssin viimeinen kerta oli tänään aamupäivällä. Kattilansillan kaukalossa. Menin paikalle puolta tuntia ennen, kun tiesin siellä olevan edellisen ryhmän treenit, ja otin mudillein häiriötreenit. Vettä satoi ja oltiin saman tien super kuraisia kaikki... saa nähdä yrjöääkö koirat - meni varmaan aika määrä hiekkaa mun sormista nameihin tarttuneena :P
Luksille taas kolme merkkiä kentän päätyyn noin T:n päätepisteiksi. Sai tehdä merkkien kiertoa. Nyt se selvästi ennakoi namilätkää ja alkaa jotenkin hidastaa, ehkä vaania, vähän ennen merkkiä. Menee siis pää matalalla ja jotenkin silleen huonosti, mii not laik. Pitääpä ottaa taas ilman namialustoja, heittää vaikka pallo koiran takaa vasta sen mennessä (palkkaan ylipäänsä tosi vähän tolleen heti, liian vähän, en tiedä miksi. Sama vaikka ruutuun menon kanssa - jos koira selvästi tietää mihin lähtee, miksei sitä joskus voi palkata jo heti siitä hyvästä lähtövauhdista?!) Haki kuitenkin joka tapauksessa merkit tosi hyvin, ei tullut yhtään "ai mikäääh?!" -tilannetta. Kierrätin nytkin useita merkkejä, valinta mun rintamasuunnan mukaan. Koiralla vauhti kiihtyy tässä toistojen myötä (ei oo tyypillistä luksia!) ja taisi se kerran haukahtaakin johonkin väliin, ei haittaa yhtään! Yksi stoppi taisi tulla johonkin väliin, oli ok.
Seuraamista. Vähän oli hajamielistä sekä multa että koiralta. En ollut ihan varma miten lähelle muita saa mennä, ja meni vähän oma keskittyminen siihen että vahdin ettei häiritä maksullisella tunnilla olevia. Tyhmää, älä treenaa jos et itse keskity täysillä, silloin et voi vaatia koiraltakaan sitä. Koira jäi vas. käännöksessä kerran ihan törkeesti alle, kun ei ollut yhtään hereillä, ja tallasin vahingossa sen varpaille. Se ulvahti. Päin vastoin kun ehkä voisi luulla, se ei kuitenkaan ota tällaisia lainkaan itseensä, enkä mäkään jäänyt odottamaan saati säälimään sitä, vaan jatkoin marssiani. Selvästi nousi siitä ja alkoi keskittyä ;) Kumma elikko.
Merkin kierron kautta seuraamaan tuloja muutama. Paljon, paljon parempia kuin ruudusta seuraamaan tulo. Tarttee tosissaan miettiä mistä moinen. Ruudun loppuosa aivan liian kaavamainen ja tylsä? Toisaalta se selvästi osaa tän aivan mainiosti, niin voisihan sitä vähän herätellä ruutuliikkeessäkin ja vaatia siltä skarppiutta, eikä sunnuntaikävelyä. Voisi kokeilla vaikka sitä, että kutsuttuani koiran lähden karkuun ja laitan sen tekemään töitä että se pääsee sivulle, josta sitten heti palkka. Tai jotain? Lisäksi koko ruudun voisi oikeastaan ihan ajatuksella takaperinketjuttaa, sekin lisäisi sen lopun arvoa. Nyt meidän koeruutu on yleensä hieno siihen seuraamaan tuloon asti, aivan turhan 1-2p menee kun koira seuraa kuin laama.
Kaukoja, halusin lähinnä virettä ja palkkailin pääosin ekat nousut. Märkä hiekka (tai mikä tahansa maa) on homokoiran mielestä kauhiaa, siellä voi kyllä kieriä ja maata omasta aloitteesta, mutta käskystä se on ihan iyyyäähenpysty. Muutaman kerran kivahdin että kyynärpäät koholla ei todella ole "maahan", niin sitten arvon mudi alistui kohtaloonsa. Mukavasti tuli tästä häiriötä ja vireen lässähdystä, mutta silti teki kaukot jees ja pääsin palkkailemaan. Hyvä!
Sienen tunnilla oli ensin sosiaalijuttuja, sitten tauko/yksilöjutut ja lopuksi vielä uudestaan sosiaalijuttuja. Pentu oli aivan ihana, se heti muut koirat nähtyään yhdisti että tämä on tämä juttu ja otti niin hienon kontaktin minuun :) Tän takia mä oikeastaan olin koko kurssilla! Yllätyin isosti ja hurjan positiivisesti että oppi meni perille niin nopeasti, tämähän oli siis vasta neljäs kerta, kun meillä jäi yksi väliin. Pentu on kehittynyt ihan jumalattomasti ekasta kerrasta <3 Mulla oli sen koko aamuruoka pussissa, ja siellä seassa vähän lihapullan palasia. Sille kyllä ihan oikeesti tuntuu olevan yksi lysti saako se nappulaa vai lihapullaa, ainakin näin yön jäljiltä kun pieni hollannikas kualee nälkään ihan just. Ahneus on ihana, ihana ominaisuus. Ei mudikaan paha ole, mutta pieni hollannikas on silti ihan omaa luokkaansa. Menee sormet niiden nappuloiden mukana, kun mudi nuuhkaisee ja toteaa että jaa no ehkä mä voin sivistyneesti etuhampailla ottaa sen nappulan. (Muuta se kyllä syö intohimoisemmin, sentään. :D)
Häiriöharkoista otettiin perinteinen ympyrässä pujottelu ja sen perään pysyttiin edelleen ympyrässä ja yksi koirakko kiersi kättelemässä kaikki muut, kohdatessa koirat istumaan/maahan/sivulle (tein vuoroin kaikkia) eikä kontaktiin keskenään. Sieni oli pätevä! Lisäksi kahdessa rivissä vastaikkain kävelyä ja kohdatessa soljutaan toisten väleistä, tämä kaikki koirat irti. Mulla oli ongelmia kävellä suoraan omaan väliini, joten järkkäsin ylimääräistä häiriötä melkeen törmäämällä vastaan tulevaan...
Yksilöliikkeenä oli luoksetulo loppuasentoon. Juu ei me sellaistakaan ole koskaan tehty, ei eteen eikä sivulle. Luksi tulee tokossa suoraan sivulle, noudot ja pk-tänne eteen, ja niin opetan pennunkin. Eteen tuloa se ei osaa vielä lainkaan, joten päätin että tänään treeataan sivulle-luoksetuloa. Kokeilin ennen omaa vuoroa jättää pennun istumaan ja kutsua sen metrin päästä sivulle, käsiavulla toki. Ei sujunut. Tajusin onneksi heti, että se johtuu varmasti siitä että en ole vielä koskaan kutsunut pentua luokseni paikallaolosta ja se oli siksi niin hämillään. Se on aina vaan vapautettu ja nyt se aivan luonnollisesti ihmetteli että mitä hemmettiä teen. :D
Kun omalla vuorolla kouluttaja piti pentua ja mä kutsuin, sehän sujui tosi nätisti! Alkuun käsiapu, mutta pentu haki melkeen paremmin paikkansa kun pidin käden vaan alhaalle ojennettuna paikallaan nami nyrkissä. Pentu käyttää takapäätä aivan ihmeellisen hienosti! Kukahan sille sen on opettanut ja milloin?! :D Otettiin eri etäisyyksiltä ihan metrin päästä jonnekin viiteen metriin, ei eroa sujuvuudessa. Höhöö, kaikkea se näemmä osaakin vaikka en todellakaan tiedä miten ja miksi.
Viimeisenä vauhtiluoksetulot kahdesti kapean koirakujan läpi. Sieni ei jaksanut enää oikeen keskittyä, ja ruokapussikin alkoi olla tyhjä, joten pidin sitä parin ekan pennun ajan kontaktissa kuten piti, ja loppujen ajan vaan niin lyhyellä remmillä että se ei päässyt liikkumaan mihinkään. Hienosti se malttaa vaikka toiset juoksee ihan vierestä ohi, eikä enää yritä sännätä mukaan (vrt. esim. eka kurssikerta kerta...). Omalla vuorollaan se pinkoi tuhatta ja sataa koko ajan minua katsoen, ei vilkaissutkaan sivuilleen muihin koiriin niiden ohi tullessaan. :) Mainio pentu!
Jollain väliajalla Sieni sai vähän painia yhden belgin kanssa. Lopuksi käytin koirat yhdessä puistossa vielä pissalla, molemmat fleksissä. Kyllä se siitä alkaa sujua, mutta työtä vaatii vielä että pentu oppii olemaan sotkematta naruaan kehenkään tai mihinkään. Jos koira meinaa mennä mun takaa väärältä puolen, käsky on "väärä". Pentukin ymmärtää jo, jos en päästä sitä pitkälle väärälle puolelle, ja autan katsomalla selän takaa sieltä mistä sen pitää tulla. Töppöstä ei juuri saa edes huijattua joutumaan väärälle puolelle, se pitää itse niin hyvin paikkansa.
Luksille taas kolme merkkiä kentän päätyyn noin T:n päätepisteiksi. Sai tehdä merkkien kiertoa. Nyt se selvästi ennakoi namilätkää ja alkaa jotenkin hidastaa, ehkä vaania, vähän ennen merkkiä. Menee siis pää matalalla ja jotenkin silleen huonosti, mii not laik. Pitääpä ottaa taas ilman namialustoja, heittää vaikka pallo koiran takaa vasta sen mennessä (palkkaan ylipäänsä tosi vähän tolleen heti, liian vähän, en tiedä miksi. Sama vaikka ruutuun menon kanssa - jos koira selvästi tietää mihin lähtee, miksei sitä joskus voi palkata jo heti siitä hyvästä lähtövauhdista?!) Haki kuitenkin joka tapauksessa merkit tosi hyvin, ei tullut yhtään "ai mikäääh?!" -tilannetta. Kierrätin nytkin useita merkkejä, valinta mun rintamasuunnan mukaan. Koiralla vauhti kiihtyy tässä toistojen myötä (ei oo tyypillistä luksia!) ja taisi se kerran haukahtaakin johonkin väliin, ei haittaa yhtään! Yksi stoppi taisi tulla johonkin väliin, oli ok.
Seuraamista. Vähän oli hajamielistä sekä multa että koiralta. En ollut ihan varma miten lähelle muita saa mennä, ja meni vähän oma keskittyminen siihen että vahdin ettei häiritä maksullisella tunnilla olevia. Tyhmää, älä treenaa jos et itse keskity täysillä, silloin et voi vaatia koiraltakaan sitä. Koira jäi vas. käännöksessä kerran ihan törkeesti alle, kun ei ollut yhtään hereillä, ja tallasin vahingossa sen varpaille. Se ulvahti. Päin vastoin kun ehkä voisi luulla, se ei kuitenkaan ota tällaisia lainkaan itseensä, enkä mäkään jäänyt odottamaan saati säälimään sitä, vaan jatkoin marssiani. Selvästi nousi siitä ja alkoi keskittyä ;) Kumma elikko.
Merkin kierron kautta seuraamaan tuloja muutama. Paljon, paljon parempia kuin ruudusta seuraamaan tulo. Tarttee tosissaan miettiä mistä moinen. Ruudun loppuosa aivan liian kaavamainen ja tylsä? Toisaalta se selvästi osaa tän aivan mainiosti, niin voisihan sitä vähän herätellä ruutuliikkeessäkin ja vaatia siltä skarppiutta, eikä sunnuntaikävelyä. Voisi kokeilla vaikka sitä, että kutsuttuani koiran lähden karkuun ja laitan sen tekemään töitä että se pääsee sivulle, josta sitten heti palkka. Tai jotain? Lisäksi koko ruudun voisi oikeastaan ihan ajatuksella takaperinketjuttaa, sekin lisäisi sen lopun arvoa. Nyt meidän koeruutu on yleensä hieno siihen seuraamaan tuloon asti, aivan turhan 1-2p menee kun koira seuraa kuin laama.
Kaukoja, halusin lähinnä virettä ja palkkailin pääosin ekat nousut. Märkä hiekka (tai mikä tahansa maa) on homokoiran mielestä kauhiaa, siellä voi kyllä kieriä ja maata omasta aloitteesta, mutta käskystä se on ihan iyyyäähenpysty. Muutaman kerran kivahdin että kyynärpäät koholla ei todella ole "maahan", niin sitten arvon mudi alistui kohtaloonsa. Mukavasti tuli tästä häiriötä ja vireen lässähdystä, mutta silti teki kaukot jees ja pääsin palkkailemaan. Hyvä!
Sienen tunnilla oli ensin sosiaalijuttuja, sitten tauko/yksilöjutut ja lopuksi vielä uudestaan sosiaalijuttuja. Pentu oli aivan ihana, se heti muut koirat nähtyään yhdisti että tämä on tämä juttu ja otti niin hienon kontaktin minuun :) Tän takia mä oikeastaan olin koko kurssilla! Yllätyin isosti ja hurjan positiivisesti että oppi meni perille niin nopeasti, tämähän oli siis vasta neljäs kerta, kun meillä jäi yksi väliin. Pentu on kehittynyt ihan jumalattomasti ekasta kerrasta <3 Mulla oli sen koko aamuruoka pussissa, ja siellä seassa vähän lihapullan palasia. Sille kyllä ihan oikeesti tuntuu olevan yksi lysti saako se nappulaa vai lihapullaa, ainakin näin yön jäljiltä kun pieni hollannikas kualee nälkään ihan just. Ahneus on ihana, ihana ominaisuus. Ei mudikaan paha ole, mutta pieni hollannikas on silti ihan omaa luokkaansa. Menee sormet niiden nappuloiden mukana, kun mudi nuuhkaisee ja toteaa että jaa no ehkä mä voin sivistyneesti etuhampailla ottaa sen nappulan. (Muuta se kyllä syö intohimoisemmin, sentään. :D)
Häiriöharkoista otettiin perinteinen ympyrässä pujottelu ja sen perään pysyttiin edelleen ympyrässä ja yksi koirakko kiersi kättelemässä kaikki muut, kohdatessa koirat istumaan/maahan/sivulle (tein vuoroin kaikkia) eikä kontaktiin keskenään. Sieni oli pätevä! Lisäksi kahdessa rivissä vastaikkain kävelyä ja kohdatessa soljutaan toisten väleistä, tämä kaikki koirat irti. Mulla oli ongelmia kävellä suoraan omaan väliini, joten järkkäsin ylimääräistä häiriötä melkeen törmäämällä vastaan tulevaan...
Yksilöliikkeenä oli luoksetulo loppuasentoon. Juu ei me sellaistakaan ole koskaan tehty, ei eteen eikä sivulle. Luksi tulee tokossa suoraan sivulle, noudot ja pk-tänne eteen, ja niin opetan pennunkin. Eteen tuloa se ei osaa vielä lainkaan, joten päätin että tänään treeataan sivulle-luoksetuloa. Kokeilin ennen omaa vuoroa jättää pennun istumaan ja kutsua sen metrin päästä sivulle, käsiavulla toki. Ei sujunut. Tajusin onneksi heti, että se johtuu varmasti siitä että en ole vielä koskaan kutsunut pentua luokseni paikallaolosta ja se oli siksi niin hämillään. Se on aina vaan vapautettu ja nyt se aivan luonnollisesti ihmetteli että mitä hemmettiä teen. :D
Kun omalla vuorolla kouluttaja piti pentua ja mä kutsuin, sehän sujui tosi nätisti! Alkuun käsiapu, mutta pentu haki melkeen paremmin paikkansa kun pidin käden vaan alhaalle ojennettuna paikallaan nami nyrkissä. Pentu käyttää takapäätä aivan ihmeellisen hienosti! Kukahan sille sen on opettanut ja milloin?! :D Otettiin eri etäisyyksiltä ihan metrin päästä jonnekin viiteen metriin, ei eroa sujuvuudessa. Höhöö, kaikkea se näemmä osaakin vaikka en todellakaan tiedä miten ja miksi.
Viimeisenä vauhtiluoksetulot kahdesti kapean koirakujan läpi. Sieni ei jaksanut enää oikeen keskittyä, ja ruokapussikin alkoi olla tyhjä, joten pidin sitä parin ekan pennun ajan kontaktissa kuten piti, ja loppujen ajan vaan niin lyhyellä remmillä että se ei päässyt liikkumaan mihinkään. Hienosti se malttaa vaikka toiset juoksee ihan vierestä ohi, eikä enää yritä sännätä mukaan (vrt. esim. eka kurssikerta kerta...). Omalla vuorollaan se pinkoi tuhatta ja sataa koko ajan minua katsoen, ei vilkaissutkaan sivuilleen muihin koiriin niiden ohi tullessaan. :) Mainio pentu!
Jollain väliajalla Sieni sai vähän painia yhden belgin kanssa. Lopuksi käytin koirat yhdessä puistossa vielä pissalla, molemmat fleksissä. Kyllä se siitä alkaa sujua, mutta työtä vaatii vielä että pentu oppii olemaan sotkematta naruaan kehenkään tai mihinkään. Jos koira meinaa mennä mun takaa väärältä puolen, käsky on "väärä". Pentukin ymmärtää jo, jos en päästä sitä pitkälle väärälle puolelle, ja autan katsomalla selän takaa sieltä mistä sen pitää tulla. Töppöstä ei juuri saa edes huijattua joutumaan väärälle puolelle, se pitää itse niin hyvin paikkansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti