Sieni aloitti jälkikeppien ilmaisun opettelun. Teen pohjat pienillä pakastepurkeilla, joissa on valmiina herkkua, ja käytän niitä myöhemmin aina joskus osaavankin koiran jäljellä. Keppeihin on suht helppo vaihtaa kun ilmaisu sujuu ensin purkeilla.
Maksalaatikkoklimpit siis kolmeen purkkiin, naksutin käteen, ensimmäinen purkki olkkarin lattialle ja pentu kehiin. Olin pystyssä, mutta kumartuneena niin että pidin toisella kädellä purkkia maata vasten. Pentu haistoi purkkia ja plätsähti saman tien makaamaan, josta naks ja purkki auki. Pysyi omatoimisesti maassa syönnin ajan ja vapautin siitä sitten. Toinen samalla tavalla. Kolmannen kanssa kokeilin ottaa käden kokonaan pois (koskaan kuullut pikkuhiljaa häivyttämisestä?), mutta pentu alkoi töniä ja pureskella purkkia. Meni kyllä muistaakseni lopulta maahankin, mutta en halua siihen alkuun mitään sähläystä, joten otin uuden toiston käden kanssa. Plätsähtää oikein hienosti ja suoraksi maahan. Luksille oli tarkoitus opettaa, että keppi jää etujalkojen väliin, mutta en malttanut pitää kriteeristä riittävän tiukasti kiinni ja nykyään sen ilmaisu on tyyliä otan kepin suuhun ja menen makaamaan. Sienen kanssa voisi koettaa hifistellä. Tosin en ole ollenkaan varma jääkö senkään ilmaisuksi maahan meno, jos (kun?) sillekin on luontevaa ottaa tavaroita suuhun, saa mun puolesta ottaa. Aloitan kuitenkin maahan menolla, koska tykkään että koira selvästi pysähtyy jäljellä esineen löydettyään ja saa samalla pienen hengähdystauon.
Päivällä pentu teki esineen nostoa. Olin varautunut tarjoamaan sille esinettä kädestä, mutta pelkkä ajankohdan vaihto riitti ja pennussa oli huomattavasti enemmän virtaa. Nostotkin onnistui aika näppärästi! Tosin olin kyykyssä itse, se taitaa auttaa kanssa. Nyt vaan sitten hiotaan minut pystyyn ja pentu antamaan esine käteen asti, ei johonkin siihen eteeni lattialle.
Maksalaatikkoklimpit siis kolmeen purkkiin, naksutin käteen, ensimmäinen purkki olkkarin lattialle ja pentu kehiin. Olin pystyssä, mutta kumartuneena niin että pidin toisella kädellä purkkia maata vasten. Pentu haistoi purkkia ja plätsähti saman tien makaamaan, josta naks ja purkki auki. Pysyi omatoimisesti maassa syönnin ajan ja vapautin siitä sitten. Toinen samalla tavalla. Kolmannen kanssa kokeilin ottaa käden kokonaan pois (koskaan kuullut pikkuhiljaa häivyttämisestä?), mutta pentu alkoi töniä ja pureskella purkkia. Meni kyllä muistaakseni lopulta maahankin, mutta en halua siihen alkuun mitään sähläystä, joten otin uuden toiston käden kanssa. Plätsähtää oikein hienosti ja suoraksi maahan. Luksille oli tarkoitus opettaa, että keppi jää etujalkojen väliin, mutta en malttanut pitää kriteeristä riittävän tiukasti kiinni ja nykyään sen ilmaisu on tyyliä otan kepin suuhun ja menen makaamaan. Sienen kanssa voisi koettaa hifistellä. Tosin en ole ollenkaan varma jääkö senkään ilmaisuksi maahan meno, jos (kun?) sillekin on luontevaa ottaa tavaroita suuhun, saa mun puolesta ottaa. Aloitan kuitenkin maahan menolla, koska tykkään että koira selvästi pysähtyy jäljellä esineen löydettyään ja saa samalla pienen hengähdystauon.
Päivällä pentu teki esineen nostoa. Olin varautunut tarjoamaan sille esinettä kädestä, mutta pelkkä ajankohdan vaihto riitti ja pennussa oli huomattavasti enemmän virtaa. Nostotkin onnistui aika näppärästi! Tosin olin kyykyssä itse, se taitaa auttaa kanssa. Nyt vaan sitten hiotaan minut pystyyn ja pentu antamaan esine käteen asti, ei johonkin siihen eteeni lattialle.
2 kommenttia:
No kun raajoja kerta käytössä on niin miksei sitä jälkipurkkia voisi pitää paikallaan myös jalalla? ;)
Varmaan joo voikin, mutta jos nyt eka vielä muutama setti kädellä, niin pääsee pentu vauhtiin. :)
Lähetä kommentti