Leirileirileiri

7.2.2012: LEIRI ON TÄYNNÄ!

***

Pitäisi pikku hiljaa alkaa vahvistaa varauksia ja ennakkoilmoittautuneita ei ole yhtään liikaa, joten pannaas tämä tännekin, tiedän että tätä blogia lukee aika moni joka voisi olla kiinnostunut. "Vääränrotuiset" ja täysin roduttomatkin on siis tervetulleita! :)



Agility-tokoleiri 11.-13.5.2012

Järjestämme kahden lajin harrastusleirin 11.-13.5.2012 Kiteellä Villa Taivaannastassa. Leirillä järjestetään kahtena päivänä koulutusta agilityssä ja tokossa. Koulutusryhmät pyritään aikatauluttamaan siten, että kaikki voivat osallistua kaikkiin lajeihin. Lisäksi mukavaa yhdessäoloa sekä leikkimielisiä kilpailuja. Tervetuloa niin aloittelijat kuin kokeneemmat konkaritkin!

Suomen Mudiyhdistys – SUMU ry osallistuu leirin järjestämiseen ja mahdolliset jäsenedut leirin suhteen varmistuvat helmikuun aikana. Suomen Hollanninpaimenkoirat ry. ei tue leiriä rahallisesti, mutta yhdistykseltä on lupa leirin mainostamiseen yhdistyksen foorumilla. Leirille on etusija mudeilla, kroaateilla ja holskuilla. Leiriä saa mainostaa myös treenikavereille ja muille tutuille, kerää esim. kimppakyyti treenikavereistasi! Minimimäärä osallistujia 20kpl, jotta leiri pidetään. Maksimi 30kpl.

Kouluttajat:
Agility: Marjo Hytönen. Pitkän linjan harrastaja ja mudikasvattaja Helsingistä. Marjo on kilpaillut neljän eri koiran kanssa agilityn kolmosluokassa (partacollie, x-rotuinen sekä kaksi mudia). Hän on kouluttanut agilityä vuodesta 1996. Marjon oppilaisiin kuuluu monia menestyneitä koirakoita, mm. Suomen ensimmäinen vinttikoiraryhmän agivalio, useita SM-tason kisaajia sekä viime vuoden PM2 ja MM-varakoirakko Taneli Ikäheimo & Pantse-mudi. Pantse on muuten myös Marjon kasvatti! Marjolla on paljon kokemusta erityyppisistä koirista ja erityisosaamista erittäin nopeiden koirien ohjaamisesta sekä pareista, joissa koiran ja ohjaajan nopeusero on huomattava.

Toko: Susanna Maksimainen. Ensimmäisenä harrastuskoirana Susannalla on ollut staffi, jolla hän kilpaili agilityssa medi3-luokassa ja tokossa EVL:ssä. Hänellä oli myös englanninbulddoggi, jonka kanssa saavutettiin tokossa TK1-koulutustunnus ja kerettiin korkata avoin luokka. Nykyisin Susannalla on käyttölinjainen malinois Reino-Matti (FI TVA, PM-10, RMI-11, MR1, BH Kutinan Nestori), jonka kanssa hän harrastaa kaikenlaista. He aloittivat mondioringillä, mutta se on poistunut harrastuksista ja nykyisin ohjelmistossa on toko, pk-jälki, suojelu, vepe ja talvisin vetohiihto. Kotona on kasvamassa myös parsonrusselin pentu Jytinä, jonka kanssa on aloitettu pentuagilityä ja tokoa.

Lisäksi suunnitteilla mahdollisuus kokeenomaiseen harjoitukseen yleisöineen, tuomareineen yms molemmissa lajeissa – koeuransa alussa oleville hyvä tilaisuus kokeilla selviytymistään ja kokeneemmille mahdollisuus puuttua kokeessa/kisassa ilmeneviin ongelmiin!

Majoittuminen:
Majoittuminen tapahtuu Villa Taivaannastassa koulun tiloihin remontoiduissa savuttomissa neljän hengen huoneissa, joihin myös koirat ovat tervetulleita. Leirillä on myös mahdollista majoittua teltassa tai karavaanarina.
Villa Taivaannasta netissä: http://www.taivaannasta.com/

Ruokailut:
Tarjolla hyvää perusruokaa noutopöydästä. Salaatit, leivät ja ruokajuomat kuuluvat aterioihin. Aamiaisella on tarjolla puuroa, muroja, mysliä, jogurttia yms. Kahvi ei lopu kesken ja sitä on tarjolla ruokailujen yhteydessä. Lounas on keitto tms kevyempi ateria ja päivällinen tukevampi ruoka.

Leirin majoitushintaan kuuluu perjantaina iltapala, lauantaina aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala sekä sunnuntaina aamupala, lounas ja lähtökahvit.

Hinnat:
Hinta koostuu erikseen majoitus- ja koulutusmaksusta!
Sisämajoitus: 100e
Telttamajoitus: 70e
Karavaanari: 80e

Hinta per henkilö. Majoitushinnat ovat kiinteät eikä valitettavasti ole mahdollista valikoida omia paketteja (vain omat eväät, vain ruokailut ja yöpyminen muualla, vain yksi yö tms).

Koiramaksut määräytyvät lopullisen osallistujamäärän mukaan. Hinta sisältää osallistumisen molempiin lajeihin. Alustava arvio on n. 30e/koira (jos samalla ohjaajalla on mukana useampi koira, maksu menee jokaisesta koulutukseen osallistuvasta. Leirille ei toivota ylimääräisiä, koulutukseen osallistumattomia koiria, mutta mikäli hoitopaikan saaminen on hankalaa, ”turistikoirista” voidaan neuvotella). Lisäys blogitekstiin: teltassa tai karavaanarina majoittuessa koiramäärä on ainakin minun puolesta ihan sama, samoin jos pystyy pitämään koiran yöt autossa tms. Sisämajoitukseen ottaminen on se mistä kiikastaa, huoneissa ei ole tilaa sille että kaikilla on sata koiraa mukana.

Ilmoittautumiset
Ilmaise kiinnostuksesi ensin tässä keskustelussa (blogissa). Kyse ei ole vielä sitovasta ilmoittautumisesta, mutta tarkistathan että ajankohta käy sinulle ja olet oikeasti halukas tulemaan - ei turhia ilmoittautumisia! Mikäli ennakkokiinnostus on riittävän suurta, vahvistamme leiripaikan varauksen ja avaamme virallisen ilmoittautumisen, siitä ohjeet myöhemmin. Maksun deadline tulee olemaan 31.3. Tämä oikea ilmoittautuminen on sitova eikä maksua palauteta ilman erittäin hyvää syytä, mutta ohjaaja voi itse yrittää myydä paikkansa jollekin muulle.

Tämä ilmoitus on laitettu mudien ja holskujen keskustelufoorumeille. Voit linkittää mainoksen myös "vääränrotuisille". Jos joku haluaa jakaa ilmoitusta, voit linkittää joko suoraan tämän blogikirjoituksen, tai kopioida ilmoituksen. Laitathan yhteystiedoksi minun sähköpostiosoitteen laura(at)fungii.org.

Terveisin leirin puuhanaiset Laura L. & Salla V. Ensimmäisellä on mudi ja holsku, siksi moinen rotuyhdistelmä :D

Ompeluita

Olen ollut aikeissa tehdä Tytille paremman hupun/pipon. Sillä on fleecevuorella oleva kudottu malli, mutta se valuu kaulalle eikä pysy ylhäällä. Tällainen malli vaikuttaa hyvältä, fleecejä on kotona mutta kuminauhat pitäisi tilata. Tarranauhat on kanssa loppu, töppöselle pitää duunailla lisää töppösiä.

Sienen takki taas on kaivannut hivenen tuunausta. Pennun etujalka tulee tosi helposti kaula-aukosta, takki on sen verta iso. Kaula-aukko on muutenkin turhaan niin avonainen. Pistin siihen fleecepaikan ja samalla tein tarranauhoilla kiinnitettävän korkean kauluksen, tai ehkä sitä voisi kutsua jo ihan hupuksi :D Ylpeä malli!

Kylässä

Vieno-tervu on pari viikkoa töppöstä nuorempi ja koirien ollessa pentuja nähtiin usein. Vieno oli töppösen paras kaveri. Se oli myös yhden joulun meillä hoidossa mökillä. Vienon "isosisko" Lotta on pari vuotta noita vanhempi, ja siihen L on aina suhtautunut varmaan suurimmalla kunnioituksella mitä kehenkään narttuun sillä nyt ylipäänsä on. Sienen kanssa käytiin näillä kylässä joku viikko sitten, ja nyt otin kameran ja mudinkin mukaan. Mudi jäi viimeeksi kotiin, kun se oli ihan sekaisin naapurin juoksunartusta. Yhtä selkään hyppimistä se nytkin oli, mutta Vienokin on aikuistunut niin että antoi mudille kyytiä. Lottaa se ei härki ollenkaan - Vieno on heikoin lenkki. Jos Lotta olisi yksin, varmaan yrittäisi sitäkin :P Sieni oli vähän ulkopuolinen, nartut kun rähähteli mudille niin pentukin aina varmuudeksi väisti että et kai sä mulle vaan. Noo, sillä oli kyllä sitten ihan omaa kivaa kepin ja lumikasan kanssa, tyypillistä Sientä :D

Hyi mudia!


Pisuli ja kuningatar Lode


Hyi töppösiä, osa n


En tiiä mitä me tehdään mutta tosi kivaa on!!


Naapurin Niilo tuli aidalle. Mun molemmat (!) koirat nosti rähinän, L vaihtoi mielensä kun ei tässä nyt ehdi karjua naapurin urokselle kun on naisjutut kesken, ja Sieni meni aidalle ja olis pistänyt leikiksi vieraan kanssa :D


Moi!


Tuu leikkimäään


No ei sitten prkl, osaan mä yksinkin!


2x riemuidiootti, 1x kärttyämmä ja 1x himoköyrijä


1,5h meni, koirat väsytetty ja päiväunien aika.

Edistystä

Käytiin kolmestaan fleksi-jäälenkillä, taisi vierähtää melkein pari tuntia. Aivan ihana auringonpaiste ja pakkasta "vaan" -15! Harkitsin hetken kameran ulkoiluttamista mutta pakkasessa ei taida kestää meidän akku kovin pitkään, niin en viitsinyt raahailla sitä tyhjän panttina. Piskit veti rallia jäällä ja haettiin rannalta parit kepit, millä sai vielä lisää vipinää kinttuihin. Sieni himoitsi aina töppösen keppiä mutta koska koko pitäjä kuuli mudin mielipiteen siitä, pentu tyytyi omaansa. Jossain vaiheessa rannassa meni ihmisiä, mä näin jo kaukaa että ne on tulossa ja keräsin koiria vähän kuulolle. Töppösen huomatessa ne (niitä ei tainnut edes näkyä, kuului vaan puhe) se tietysti alkoi huutaa. Taisi tulla muutama askel sinne päin, mutta selkeesti koira odotti multa jotain ohjetta ja kutsuin sen rauhassa luokse. Pyysin sitten jotain temppuja ja palkkailin niistä ja olin kauhean iloinen kun mulla on niiiiin pätevä mudi, niin saatiin kyttäysmoodi nollattua. Hyvä töppöset! Jatka näin niin saat joskus taas entiset vapaanaolo-oikeutesi takaisin, eikä tartte tyytyä pikku armopaloihin :P

Jäällä oli myös pilkkijä. Sellaiset, jotka on jo paikalla meitä ennen, ei ole mikään ongelma. Saattaa se vähän niille tuhahtaa mutta mitään paskaraivareita ei tartte vetäistä. Yllätys ja jonkun saapuminen MEIDÄN PAIKKAAN on kaikkein pahinta.

Ai niin, maalaistollot kaupungissa, osa x: ihan vierestämme ajoi ohi poliisiauto pillit soiden. Sieni ei voinut ymmärtää että se ei ole vinkulelu ja tempoi korvat hörössä perään...

***

Tokoinspis on aika nollissa, tuskin tulee tänäänkään illalla lähdettyä yhtään mihinkään, vaikka vähän olisi aikomus. Mistä saa ostaa motivaatiota?

***

Haa, pääsinpäs pihalle asti ;)
Sieni duunasi ihan pikaisesti sivulle tuloja namin heittelyn lomassa. Käännyin aina selkä tai kylki kohti koiraa, jotta pyörähdys ei ollut niin iso. Oli nopeita ja pentu tykkäsi leikistä.

Töppönen teki seuraamista, liikkeestä seis ja muutaman luoksetulon stopin. Jäävänä sillä on hieno stoppi mutta ne luoksetuloversiot, aaargh. Seuraaminen suoraan juoksemaan lähtiessä oli hirveetä pompotusta, huomautin ja otettiin uudestaan. Muuten hyvää. Lopuksi kokeilin hahmottaako koira liikennemerkin pylvään kierrä-käskyn kohteeksi. Kyllä vain!

Olkkarissa jatkot.
Sieni teki pelkkää kontaktia perusasennossa. Partsin ovesta heijastuu sen verta että näen koiraan katsomatta mitä se duunaa. Vissiin tuli eilen hinkattua se perusasennosta maahan menoa, koska nyt pentu lakosi koko ajan pontevana makuulle :D Se lakkasi pian kun siitä ei palkkaa tullut. Kontakti oli tosi hyvä koko ajan. Sitten pyysin sohvalla istuvan miehen häiritsemään, pennulle vaan jotain random sanoja sieltä. Alkuun kääntyi katsomaan ukkoa, mutta tajusi pian mikä on homman nimi ja killitti vain minua.

Töppöselle muuten sama, mutta ukko sai huudella ihan oikeita käskyjä, lähinnä taisi tulla maahan ja koiran nimeä. Mudi ei korvaansa lotkauta, vanha juttu sille.

Jäällä

Tänään käytiin juoksuttamassa koiria jäällä. Kauppareissun ajan ne venasi autossa, ja tehtiin taas valepoistuminen auton taakse. Autossa ei ollut mitään syötävää. Ei mennyt silti kauaa kun pentu lähti ujuttautumaan takaa etupenkille, ja paukkasin siinä vaiheessa sisään rähähtämään sille jotta POIS. Vetäytyi kiltisti makuulle koiraosastolle ja siellä myös makasi, kyyläsin kaupan ikkunoista pariin otteeseen ;)

Jäällä oli tosi vähän jälkiä eikä ketään, mutta onhan täällä ollut niin pitkään nämä kovat pakkaset, että pakko sen on jo kestää. Päästettiin kaikki koirat irti. Töppönen oli todella hienosti kuulolla. Tytti sen sijaan veti jäältä koko ajan rantakaislikkoon ja mantereelle päin, jotain jälkiä siellä näkyi talojen/mökkien pihoissa, varmaan jänis mennyt. Ukko kyllästyi jossain vaiheessa jatkuvasti huutamaan koiran persiille "tytti.. tytti! ... TYTTI! TYTTTTIIII!!!!" kun arvon saksantytillä oli kuulo hyvin off-asennossa, ja pisti sen narun nokkaan. Töppönen kävi monta kertaa ilmoittautumassa että minähän olen kuulevainen ja kiltti koira enkös vain. No olet olet, vaihteeksi on jo aikakin olla!

Tänään olisi ollut kimppatokot päivällä, mutta meidän mittari näytti -20, mikä oli sovittu pakkasrajaksi, ja jätin väliin. Osa oli kuitenkin ollut. Mulla ei tahdo sormet kestää. Ammattitauti, kädet on ihan helvetin kuivat eikä mikään rasvaaminen auta, ja kuivuuden takia ne myös tuntuu kärsivän pakkasesta aiempia talvia enemmän. Kynsinauhat on verillä koko ajan ihan muuten vaan ja pieniä haavoja tulee tosi helposti. :( Paljain sormin ei voi kuvitellekaan olevansa ja hanskat kädessä on hankala treenata. Illalla kotona kuitenkin jotain pientä:

Sieni teki perusasennossa maahan menoja. Sillä oli eilen joku oikosulku eikä se ymmärtänyt lainkaan. Autoin käsiavulla ja kaikkea, mutta silti se vain pönötti sivulla eikä kuunnellut mitään ruokakupin kyttäämiseltä. Tänään sujui oikein hienosti, saa nähdä meneekö se kohta taas jumiin kun iltaruokakuppi on kädessäni... lisäksi vähän m-i-käskyjen erottelua ja kaukojen m-i-m- vaihtoja. Leikitin pentua olkkarissa, mikä on aivan typerää tilan vähyyden vuoksi, mutta toinen oli niin innoissaan. Lelusta irtoamisen jälkeenkin sivulle tulo on hidas. Taitaa se ylipäänsä olla, pentu kai miettii vielä sitä kiepsahdusta niin paljon, ja asettelee itseään? Vai onko meillä joku motivaatio-ongelma? o_O

Töppöselle kaukoja, olin itse kyykyssä. m-s-m parempia, s-i-s toimi pääosin hyvin ilman mitään käsimerkkejä, mutta kun koira jäi vahingossa etuosa matolle, takaosa lattialle, se siirsi myös takaosan sinne matolle eli tuli eteenpäin. Löysin jonkun vanhan videon missä se treenaa kaukoja ja palkkaan siinä ihan kauheita eteenpäin tulevia vaihtoja, "mutkun se on vasta oppinut seisomaan nousun ja palkkaan siitä!" Huh, pentua ei koskaan ikinä milloinkaan palkata moisista hirvityksistä, vannon! L teki myös perusasentoa ja kaikenlaisia siirtymiä, ensin normaalisti, sitten niin että laitoin sellasen tokomerkin kokoisen ei-minkään-purnukan (se oli kukkalannoitetta, tiedoksenne :D) lattialle ja pyörittiin sen ympäri eteen- ja taaksepäin. Koira siis pöntön puolella ja minä ulkona. Alkuun vähän varoi sitä ja keskittyi enemmän siihen kuin minuun, mutta paransi hienosti.

Ostin muuten vihdoin sen kevythäkin, se tuli tuossa joku päivä. Petnap.fi, tarjous yli 50e tilaus ilman postikuluja. Häkki on 91 x 63,5 x 63,5 cm ja maksoi 54,90e. Siniset oli vaan loppu ja piti ottaa kuppanen punainen, mutta ehkä selviämme tästä. Ainakin siellä on mudin hyvä tila nukkua leirillä tms vaikka yön ylikin! Holsku on käynyt myös testaamassa häkin, mutta mudi omi sen aika lailla itselleen, vei sinne luun ja murrasi ohikulkijoille että eiootilaaaa. Arvasin että häkki on sen mieleen, se tykkää nukkua sängyn alla ja on sellanen ahtaan paikan eläin. :D

Sompikset, osa n+1

Muistattekos vielä S0mpap0ssut? Mäyräkoiramiehen? Piti vähän editoida nimeä, kelatkaa jos joku niistä googlaa itseään ja eksyy tänne blogiin ;D Vanhassa blogissa oli jotain juttua, saatiin valitus ja meinattiin itse hakata se eräs ukko, kun se on aivan sekopää. Onneksi mäyräkoira piti lopettaa eikä niille ole tullut uutta koiraa. Se ukko ei saanut pideltyä koiraansa fleksissä, koira räyhää kaikille koirallisille ja ilman koiraa liikkuville, ukko hinautuu narun perässä ja nauraa koiralleen. Jos sille sanoi että älä päästä, se usutti sitä kahta kauheemmin kimppuun, lukitusnappula ei niinko toiminu lainkaan. Eräänkin kerran taisin menettää hermoni ja karjua sille että pidä jumalauta se piskis poissa mun jaloista.

Koiran irtipidon lisäksi närää on ollut mm. koirista ylipäänsä, kukkapenkeistä, kurasta rapussa, auton lämmitystolpan käytöstä, autopaikoista, siitä kun meitä ei kiinnosta kertoa elämästämme ja juoruta pihalla, ... päivää voidaan sanoa ja jos on jotain asiaa niin kuuntelen toki asiallista esitystä, mutta paskanjauhantaa ja perättömiä valituksia en jaksa enää yhtään.

Jotenkin siis ei ole fiilis korkeimmillaan kun joku naapuri alkaa juttusille. Lähdin tänään kolmen koiran kanssa lenkille, käytiin metsiksellä umpihangessa. Autolla siis ensin sinne.

seinänaapuri pihalla: hei laura
minä: (mistä vidusta sä tiiät mun etunimen??? ootko hakenu verotiedot osotteella vai henkilötedot auton rekkarilla? saatanan kyylä!) ...niin?
naapuri: kyllä noi teidän koirat on niin tottelevaisia, siis mä olen pitkään miettinyt että miten ne oikeen on kasvatettu kun ne on noin hyviä? ihailen niitä aina kun ne on niin hienosti koulutettu plaaplaa
minä: pakkohan ne on olla, ei tällasta laumaa pitelisi muuten mikään
naapuri: (ei kuuntele vastausta, jatkaa paasausta :D koirat seisoo remmin löysällä, L vähän murisee tädille, kuten aina kun pysähdyn puhumaan jonkun kanssa... hate it) ne on niin hienosti aina sulla plaaplaa

Kun se sitten lakkasi ihastelemasta tottelevaisia koiria ja muisti että sillä oli asiaakin:

naapuri: aina välillä oon kuunnellu kun seinän läpi kuuluu teiltä sellaista jännää ääntä *tähän joku kuvaileva äännähdys*
minä: (voividdunytsevalittaajostainmäenjaksaaa!)
naapuri: kun teille tuli kesällä se pentu.. mikäs se on näistä?
minä: toi joka seisoo nyt keskellä
naapuri: niin, juuri se.. leikkiikö ne keskenään?
minä: joo, aikuiset tietää että sisällä ei paljoa saisi riehua, vaan ollaan rauhassa, mutta tää nuorimmainen ei vielä ihan malta ja se kyllä touhuaa kaikenlaista
naapuri: minä niin sieluni silmin olen nähnyt sen tilanteen! minä olin ennen töissä sellasessa paikassa missä koulutettiin malmikoiria ja kyllä ne seefferit oli hienoja eläimiä! sitten kun kuuluu se ääni teiltä niin muistan ihan miten ne koirat aina ennen siellä leikki, kyllä minä olen niin koiraihmisiä ja aivan ihana ääni kerta kaikkiaan plaaplaa
minä: (vedä nyt akka välillä henkeä o_O)
naapuri: kyllähän ne nyt voi sisällä leikkiä, ei se haittaa
minä: no me ei tykätä, siitä tulee helposti niin rajua että alkaa kaatua huonekalut, ja melu voi häiritä
naapuri: ei se haittaa meitä yhtään! anna vaan leikkiä!
minä: (just keväällä viimeeks valitettiin.. joopa joo. ja hei siksi ne on niin hienosti koulutettuja kun niillä on jotain rajoja elämässään, se on aika oleellinen osa kuules) ulkona saa leikkiä niin paljon kun haluaa, just ollaankin tässä metsään lähdössä, heihei

UGH.

Töppösiä

Kumma, miten -15 tuntuu pahalta, kun sellaiseen ei ole tottunut. Ei auta yhtään vaikka muistelee, että viime talvena oli tuplasti enemmän, räkä jäätyy poskelle silti :P Töppösen töppöset on ruvenneet taas ongelmaksi. Ei kadulla niinkään, vaan hangessa. Jotenkin sinne pakkaantuu lunta -> koira pysähtyy nuolemaan -> sylki kastelee jalat -> lunta tarttuu kahta kauheammin. Pitää kaivaa sen töppöset jostain esille. Tänään joka tapauksessa jäi varsinainen lenkki käymättä, joten virrantappoa olkkarissa:

Unkaridi:
*kaukoja, olin kyykyssä ihan koiran edessä ja natsimeiningillä - yksikin takajalkojen liikahdus niin palkkaa ei tipu. Sekä s-m-s että s-i-s-sarjaa. Istumiseen pyllähtää paremmin ilman käsimerkkiä! Nytkö mä vasta tän huomasin...? Pitää tarkistaa oliko näin vaan tänään vai ihan oikeasti.
*johonkin väliin kaukojen ennakoimattomuutta. En tiedä, tartteeko siihen juuri treeneissä puuttua, kun kokeessa ongelma on lähinnä jumahtaminen jos joku. Koira nyt kuitenkin alkoi niin nopsaan tarjoamaan ihan omia sarjojaan, että palkkasin yhden setin pelkästään asennon (varsinkin seisominen) pitämisestä.
*naksutemppuna töppönen opetteli pujottelemaan mun jalkojen välistä. Sillä on arjessa sellainen herttaisen ärsyttävä tapa tulla takaa mun jalkojen väliin. Herttaista se on yleensä mutta ans olla kun on vaikka kahvikuppi kädessä eikä huomaa koiran aikeita ja se puskee sieltä... naksuttelin sille nyt ensin takaa jalkojen läpi menemisen ja sitten vaihdoin haara-asennosta niin kuin olisin ottanut toisella jalalla askeleen eteen mutta toinen oli vielä siirtymättä mukaan. Sitten mulla vaan meni ajattelu aivan sekaisin enkä enää osannut miettiä miltä se valmis liike näyttää ja miten päin koiran pitää paikalla ollessa mennä että pystyn kävelemään ja se pujottelee vauhdissa :D Ulkoa sisälle vai sisältä ulos niinko hä?

Hollannikas:
*alkuun pentu harjoitteli "sieni ei tule" -käskyä. Käytän sitä ulko-ovella, tosin en nyt olekaan ihan varma sanonko siinä "sieni ei lähde"... joka tapauksessa tähän vois muutenkin miettiä jonkun muun sanan, kunhan se ei ole mikään pois-oota-menesnytsiitä mitkä L tuntee. Juttuhan oli siis se, että treenaan L:n kanssa ja pentu odottaa syrjässä. Olin istualteen lattialla, ohjasin pennun mun taakse ja palkkasin sitä sinne samalla kun töppönen teki helppoja juttuja.
*kaukojen i-m-i- vaihtoja, aloitin suoraan olemalla puoli metriä koiran edessä seisomassa. Ei ollut pennun muistissa moista liikettä, joten palasin alkeisiin namiohjauksella.
*s-m-s -vaihtoja namilla imuttaen, kokeiltiin myös s-i-s -sarjaa. Hankalaa oli, tekniikka mietinnässä.
*naksuttelujuttuna etutassujen laitto pahvilaatikkoon. Edettiin nopeasti molempiin jalkoihin ja sain napattua myös yhden takajalan (kun pentu siirtää etujalat ulos ja takajalka osuu lootaan koiran hypätessä sen yli)

Tyhmä, tyhmä tatti

Olin kaksi vuorokautta työasioissa reissussa ja koirat miehen kanssa kotona. Isojen suhteen ei niin mitään ihmeellistä, mutta nuorimmaiseni ei ole koskaan ollut enempää kuin jonkun 4h yksinään. Koko asia on ihan rehellisesti unohtunut! Pitäisi ihan keksimällä keksiä mihin menisin jotta sille tulisi niin pitkä aika. :D Ihana tilanne sikäli, että työajat limittyy miehen kanssa niin, että sitä yksinoloa ei tosiaan jää sen enempää vaikka mäkin tekisin täyden päivän. Vaan sitten kun olenkin poissa kotoa, ja mies on töissä 8,5h + matkat yhteensä vajaa puoli tuntia, on siinä koirilla odottelua.

Jätin pennulle pissapaperit eteiseen, lisäksi olin ostanut isoja savustettuja luita. Kaikki kengät ja muu sälä siirtyi eteisestä pois (pentu on yksin ollessaan eteinen + kylppäri -kombossa), naulakon alle kenkien tilalle laitoin koiralle pedin ja pari lelua, jotka nekin on olleet pois kerättynä. Ekan päivän oli ollut aivan kuten normaalisti, ei pissaa sisällä, suihkun lattiakaivon kansi vaan siirrettynä pois paikoiltaan kuten aina. Tokana päivänä oli kuulemma ollut molemmat tarpeet sisälle tehtynä mutta ei muuten mitään tuhoja. Huhheijaa!

Väitetään, että koirilla ei ole ajantajua ja on ihan sama onko ne yksin vartin vai tunnin. En usko tähän ollenkaan. Puoli tuntia vs tunti ei varmaan ole mitenkään kriittinen, tai toisaalta 7h tai 8h keskenään. Mies tulee puoli neljän jälkeen kotiin, ja kummasti elikot alkaa odottaa sitä siinä 15.15 maissa. Siihen saakka ne nukkuu ihan rauhassa, mutta sitten aina kun rapusta kuuluu ääniä, pitää steppailla ovelle kuuntelemaan tuleeko askeleet meidän ovelle vai ei. Samoin joskus vuosi sitten kun mies oli eri työkohteessa ja kävi lounaalla kotona syömässä. Sen ajankohdan koirat tunsi jostain syystä vielä tarkemmin, jollain 5-10min haarukalla, jos tuossa kotiintulossa on sellanen puolen tunnin ennakointi. Ja tätä tapahtuu riippumatta siitä annanko itse jonkun vinkin vai en - aika usein huomaan nimittäin vasta koirista että kappas tosiaan, kello alkaa olla miesajassa. :D

Kun tulin kotiin, niin tyypit oli tietysti kauhean iloisia. Töppönen nuoli mun koipia koko illan ja laahusti ihan perässä, ja murisi pennulle joka olisi kanssa halunnut olla lähelläni. Töppönen piti myös kauheat pyyhkijäiset mun päällä <3

Pennun kanssa on ongelma. Sehän on varastellut ruokaa vähän niin kuin aina ja ollut ihan pohjattoman ahne pieni porsas. Nyt tuntuu että hermo alkaa kiristyä ja asialle tarttee tehdä jotain muutakin kuin todeta että itse oltiin tyhmiä kun jätettiin saataville. Usko ei vaan ole kovin suuri, nää on niin sellasia juttuja että se tajuaa hetkessä että kun ollaan läsnä niin mitään ei voi ottaa, mutta ihmisten poistuttua kukaan ei tiedä mitään... riittäisi nyt alkuun vaikka vaan sekin, että edes ihminen samassa tilassa pitäisi syöpön kurissa! Paljastui tässä että pentu on käynyt jossain vaiheessa tänään syömässä miehen lakupussista sohvalta yli puolet, samalla kun mä olen ollut kotona. Ehkä vessassa tai jotain, koska mulla ei tosiaan ollut mitään käsitystä moisesta. Kävelin koirien kanssa miestä vastaan ja käytiin kaupassa, koirat venasi autossa. Ekasta kaupasta tullessamme pentu oli etupenkillä. Eupenkillä oli myös revitty beef jerky - kuivalihapaketti. Sellanen hot'n'spicy joka ukon mielestä on ihan saatanan väkevää ja polttelee suuta. No, mahto olla hyvää, toivottavasti ees maha tulee kipeeksi, senkin porsas :P Piti mennä vielä toiseen kauppaan, ja nyt lähdettiin autosta ihan normaalisti mutta jätettiin ovet lukitsematta ja jäätiin auton kyljille molemmin puolin vahtiin. Ei mennyt montaa kymmentä sekuntia kun varas hyppäsi etupenkille ja ryömi kuskin jalkatilaan. Edelliskerralla se olikin varmaan tsekannut pelkääjän paikan puolen ja tiesi syöneensä sieltä kaiken. Paukkasin sisään autoon ja annoin tulla oikeen tuutin täydeltä. Pentu pelästyi niin että hyvä kun ei laskenut allensa! :D Se oli niiiiiiin "UPS!!" kun vaan voi koira olla. Kas kummaa kun hienosti siirtyi koirien osastolle ja meni sinne ihan nurkkaan Tytin jalkoihin makaamaan. Autossa ei ollut enää mitään syötävää, joten lähdettiin molemmat asioille. Takaisin tullessa pentu makasi juuri siellä mihin oli jäänytkin enkä usko että se oli käynytkään etupenkillä. Sille kun ei ole montaa kertaa suututtu niin se kyllä ottaa sen hyvin vakavasti.

Enpä oikeen tiedä. Mies epäilee että se on niin tyhmä että se ei vaan tajua kieltoja ja jatkaa tota touhua siksi. Mä uskon että kyllä se tajuaa kun sille kunnolla suuttuu, mutta jos se samalla pääsee välillä onnistumaan (=kun kukaan ei näe), niin se oppii vaan juuri sen, että säännöt pätee kun joku on vahtimassa. Kyllä mä nyt jotkut oikeesti houkuttelevat herkut kerään pois, mutta ei ole tullut mieleenkään että lakut ja tuliset kuivapökäleet on tästä koirasta yhtä ihania kuin mikä tahansa!

Ahneus on aivan ihana harrastuskoiran ominaisuus, mutta kyllä se aiheuttaa myös harmaita hiuksia ja stressiä. Kurapaskaa yöksi odotellessa.

Mudien tokomiitti, osa: halli

Perinteinen mudien tokomiitti Lahden Korkeavire-hallissa. Aiemmin ollaan oltu Heinolassa, mutta nyt vuodenajasta johtuen päätettiin ulkotreenien sijaan kokeiltiin uutta hallia. Olihan se ihan jees joskin hinta on kyllä aika suolainen... Mukana Pee&Taika, Nina&Helmi&Liv sekä Mari ilman koiraa (Buda on sairaslomalla). Alun perin oli varattu 3h, mutta yhden koirakon väheneminen johti siihen että lyhennettiin ajaksikin vain 2h. Se oli aivan liian vähän!

Töppönen teki agia. Pee opetti meille uusia juttuja, joista osa me osattiin mutta niillei vaan ollut nimeä, ja osaa ei osattu lainkaan. Poispäinkäännös ei ottanut sujuakseen lainkaan, sylkkäri lähti hinkkaamalla onnistumaan. P ystävällisesti ohjasi vähän mudia kun halusin nähdä miten se duunaa vieraan kanssa. Ei oikein mitenkään, alkoi vaan raiskata jalkaa... koira oli muutenkin vaihteeksi Helmistä, Taikasta ja Livistä niin PIIP PII että se saa vielä tässä kevään aikana jonkin hormonipiikin kokeillaksemme kemiallista kastraatiota. Kunhan selvitän millä on lyhyin varoaika kokeisiin, puoli vuotta on vähän paljon.

Kuva näkyy varmaan ensi kuussa ellen jaksa aiemmin tutkailla mikä saatana mun kotisivutilaa vaihteeksi vaivaa. Ei siellä pitäis olla kuukausittainen liikenne käytetty.


-pakkovalssi (pun)
-viskileikkaus (vihr)
-sylkkäri (lila)
-poispäinkäännös (kierrätä koiraa yhdellä hypyllä seisten itse "klo 7/vas. siivekkeen alla" ja koira kiertää vastapäivään pyörähtämättä välillä)
-unohdinko jotain?

Sieni duunasi kanssa agia

-mustaan, vieraaseen mutkaputkeen pentu ei ihan mennyt, joten lyhensin ja oikaisin putkea helpotukseksi. Sen jälkeen meni mutkaankin
-valssi
-takaaleikkaus
-takaakierto (juokse karkuun ja jätä koira suorittamaan itse, kun osaa)
-jaakotus (se friggin sotkeennu omiin jalkoihisi-turha paikallaan pyörähdyskäännös jossa ei ole musta mitään järkeä :D kuulemma se sopii koirille jotka ei muuten käänny kovin hyvin, tää kääntää tosi tehokkaasti. no, enpä ole osannut kaivata!)
-älä jätä pentua turhaan aina istumaan käskyn alle, vaan joko joku pitämään tai lähdetään yhtä aikaa. Odotuttaminen on tosi tylsää ja syö vauhtia.

Tokoista.. no, mulla oli suunnitelmassa luoksetulon stopit, häiriömerkit ja häiriökaukot mutta eihän me keritty tekemään niistä mitään. Kovin oli hätäistä koko tokoilu minkä piti olla pääasia :( Töppönen teki hieman ruutua (paikan hakua, avustaja oli lähellä heittämässä namin jotta itse pääsin kauemmas, otettiin sekä voi- että evl-sijainneilla sen minkä kerkesi ennen kuin koira alkoi kytätä että tiedän että sä olet se keneltä ne namit tulee). Lisäksi toinen teema oli hyppynouto niin, että este on metrin sivussa, heitän kapulan suoraan eteeni mutta koiran pitää kuitenkin tehdä menopaluuhyppy esteen kautta kiertäen. Vinoille hypyille koira hakee tosi hyvin sekä pois että kohti tullessaan, mutta kapulan kanssa sillä arvatenkin meni pasmat sekaisin. Oikoi hyppy-käskyllä pari kertaa kapulalle, mutta korjasi sitten. Kapula taisi olla Taikan puinen, ei mitään hämminkiä vieraan takia.

Muiden kanssa samassa hässäkässä vähän seuruuta ja merkkien kiertoa. Koira keskittyy tehdessään ihan jees, mutta heti kun tulee yhtään tyhjä hetki, se alkaa vinkua varsinkin Helmin perään. Ennen autoihin laittoa kaikki koirat oli hallin aulassa irti, L ahdisteli Helmiä ja sai hammasta, mutta jatkoi vaan. Olenko jo sanonut että tää on muuten mun vihoviimeinen uros? ...

Sienen toko-ohjelmaan kuului lähinnä häiriköinti, eteisessä oli yksi huone missä oli metallihäkki ja pistin pennun sinne, kun ei sitä voi jättää remmistä kiinni venaamaan, kun se saakelin porsas syö narun poikki. Sieltä huoneesta/häkistä se kiljuikin sitten mitä mieltä on sienten hylkäämisestä ja halli sen kun raikasi. Mikään hätähän sillä ei ole, sitä vaan vituttaa. Huomaa mm. siitä, että kun muut duunaa, pentu on paremmin hiljaa, mutta ans olla kun se kuulee mun kehuvan töppöstä ja töppösen kenties haukahtavan, jo alkaa raivoaminen!

No, teki se ajatuksen kanssa luoksepäästävyyden (P, oikein hyvä oli) ja liikkeestä maahan. Otettiin eka peruuttaen, sitten tuttuun tapaan etuperin kulkien (=katson koiraa että näen mitä se duunaa). Kun nämä sujui, pyysin avustajan eteemme seisomaan ja kehumaan + heittämään namin pennun etujalkoihin, jos se tekee oikein kun itse kävelen katse eteenpäin suunnattuna. Osasihan ipana :) Kahdestaan otettiin yhden tunnaripalikan piilotusta varastorojujen seassa. Oma löytyi. Kentällä tokohyppyä. Mulla oli tyhmänä namit kädessä ja alkuun oli irtoamisongelmaa. Kun tungin namit taskuun, johan alkoi sujua. Loppuun vielä vähän Taikan puukapulan heittelyä, söpöjä myyrästysloikkia ja vauhdikasta menoa oli. Kyllä ne alokasluokan liikkeet on aika hyvällä mallilla, mitä nyt se oleellisin eli seuruu puuttuu tyystin :D

Sieni kävi sanomassa kaikille että moi olen sieni mii laav juu mitä etkö sä pidäkään musta yhtä paljoa!! Siinä on ehkä aavistus töppösen vikaa, se ei ymmärrä että tunne ei tod ole molemminpuolinen! :P Se siis vetää ihan ylimielistelyksi ja puskee luokse väkisin, vaikka aikuinen koira sanoisi että evvvk painu pentu vidduun. Otin sen sitten vaan pois ärsyttämästä. En tiedä, pitäiskö sen antaa itse saada kyytiä kun toisella palaa pinna oikeesti, vai jääköhän tää vaan ajan kanssa veks itsestään? Luulen että se on nyt vähän hukassa itsensä kanssa ja siksi ei mitään radikaalia tee mieli tehdä.

Ei suju

Tokoilemassa kassulla. Toinen ei osaa enää mitään ja toinen ei ylipäänsä osaa mitään, viddu jee. Lisäksi mulla on joku sunnuntai-aivokasvain päässä. Mistä pää voi tietää että aina sunnuntaisin laitetaan jumalaton särky?! Järki lähtee eikä lääkekään oikein helpota >:( Piti mennä metsälenkille treenin jälkeen, mutta eikös tultu taas kotiin potemaan.

Laitoin kentälle kaiken valmiiksi: ruutu, lt-merkit, tunnaripalikat (ei omaa, vääriä oli koko pussillinen kaadettuna, 30kpl?), ohjattu merkkeineen ja kapuloineen. Zeta ja kaukojen merkit muodostui noista muista. Töppönen aloitti ja järkkä oli tämä, kaikki putkeen:

*luoksetulo. Oli tarkoitus palkata stopin jälkeisestä liikkeelle lähdöstä. Ekan stopin veti iloisesti läpi suunnilleen lainkaan reagoimatta käskyyn. En muista onnistuiko toka vai tarttettiinko kolmas. Vauhtia riitti kyllä joka osalle. Voi jeesus, mites se nyt näin pahasti on hajonnut!

*seuruu. Tein s-kaartelua lt-merkkien välissä, muutama 90 asteen vas. käännös kanssa. Tuntui huonolta, samaan pätkään sain sekä jonkun häiriön vilkuilua, pompottamista ja saappaan varteen painamista. Ympyrää tai jotain tollasta pitää ainakin tehdä jatkossa lisää.

*ohjattu oikealle. Merkki oli hyvä, menin palkkaamaan ja vedin namilla koiran parempaan asentoon merkillä (mun ei pitänyt tehdä tätä ennen kuin asento on erillistreeneissä korjattu, mutkun mutkun). Kapulat oli tosiaan valmiina enkä käynyt mitenkään nostamassa niitä, ja eihän koiralla ollut hajuakaan että mitähäh. Ohjatun merkiltä suoraan 10m oikealle oli ruudun merkki, ja sinnehän se paineli. Avustin kapulalle, kävin nostamassa sitä, ja käytiin yhdessä palauttamassa se paikoilleen. Silti koira tarjosi yhä ruudun merkkiä. Ärähdin sille vähän että nyt haloo, niin sitten seuraava suoritus onnistui hienosti.

*tunnari. Oma oli ollut taskussa ja vein sen koiran nähden väärien sekaan. Taisi olla ok? Palautus hidas.

*zeta s-i-m. Istumiseen asti niin loistavaa työtä että pätkäisinkin siihen ja pallo lensi jo. Seisomisesta sai namin ottaessani koiran mukaan seuraamaan. Käännökset tosi hienot!

*ruutu merkiltä oikeaan. Isot virittelyt, ok merkki (menin taas palkkaamaan ja oikomaan asennon), täysiä ruutuun! Koira ennakoi ruudussa maahan menon mutta en kyllä jaksa puuttua siihen, ei meidän ruutu ole koskaan ollut siitä kiinni että koira plätsähtää väärässä kohdassa maahan, kop kop :P Jos se ei karkaa minne sattuu ja toisaalta on tietoinen missä se ruutu on, se menee sinne hyvin. Palkka siis lensi kun koira oli ruudussa ja koira ehti käydä maassa siinä pallon ilmalennon aikana.

*kaukot, vain i-s. Oli tässä vaiheessa jo paras terä koirasta purettu, tarkoituksella en hetsaillut ennen kaukoja. Teki hyvät nousut, joten menin palkkaamaan ja pidettiin isot pallobileet :) Haen kaukoihin lisää virettä nyt ihan sillä, että leikitään rajusti niiden jälkeen. Tolle koiralle on ihan eri asia antaa sille lelu vs. todella leikkiä sen kanssa sillä. Kuulostan ääliöltä kun murisen koiralle mutta ainakin koira tykkää ;P

*ohjattu vasemmalle. Oikea kapula puuttui edellisen jäljiltä enkä vienyt sitä takaisin, täysin sama paikka siis. Nyt vaan jätin koiran alkuun ja kävin nostamassa kapuloita. Merkki oli hieman hidas, koira alkoi jo väsyä. Suunta ok. Koiran tuodessa kapulaa peruutin karkuun, vauhti pysyi ok. Luovutus ok, mutta edestä sivulle jäi tosi vajaaksi vinoon, ja korjauksellakaan ei oikein ollut kohdillaan. Voi helevetti, olkkarikuurina on seuraavaksi edestä sivulle siirtymä, kaikki sitten voikin unohtua :D

*ruutu, täysin sama paikka. Merkille hidas, loppuosa ihan ravia, mutta ruutuun lähtee täysillä. Aika selvä ilmaisu koiralta että toinen on himpan kivempi... jotain tarttis sille merkille tehdä. Menin palkkaamaan maassa olevan koiran ruutuun ja otin vielä loppuosan siitä. Vas. kädessä oli valmiina nakinpaloja ja koiran saavuttua seuraamaan se sai alkaa hamuta niitä sieltä.

Sieni taas.. no en mä tiedä, ikäisekseen se on huomattavasti pitemmällä kuin töppönen aikoinaan oli. Se myös oikeasti pyydettäessä keskittyy tosi hyvin. Mun on vaan hyvin vaikea muistaa että vaihdoin koiraa. Jos en sano sille mitään, ei se nyt automaattisesti tarjoa sivulle tuloa ja kysy että mitä tehdään. Se menee tutkimaan maassa olevia kapuloita tai lt-merkkejä tai katsoo kaukaa käveleviä ihmisiä. Ihan turhaan mä olen pettynyt siihen että sillä ei ole vielä "tokomoodia" mikä menee ajatuksen voimalla päälle :P

Sivulle tuloja. Paikka hukassa, pentu korjaa ja pungertaa minusta vauhtia. Kokeilin kolmen-neljän askeleen siirtymää eteen, ei suju seuraa-käskyllä, koiralla ei hajuakaan ja jää jälkeen ja katselee jo ihan omiaan. Sivu-käskyllä parin askeleen siirtymät menee. Hittoako niitä nyt vaan yrittääkään kun se täsmällinen kohta sivulla on pennulla nyt hieman hakusessa. Vahvistellaan vielä sitä.

Muutama istu & maahan ihan paikallaan. Erottaa käskyt tosi hienosti.

Liikkeestä maahan, sekä peruuttaen että oikein päin kävellen. Oli niin taitava että sai kourallisen nakkeja etujalkojen väliin :)

Luoksetulo, ne töppösen evl:n merkit oli tarkoituksella jätetty ja otin niillä. Pentu jäi istumaan, palasin ensin parin askeleen jälkeen palkkaamaan sen. Sitten poistuin koko matkan ja vastustin myös kiusausta olla katsomatta että pysyyhän se. Pysyy se. Käännyttyäni odotin tarkoituksella hieman ja vasta sitten kutsuin. Se tulee niin saatanan lujaa että iso itku pääsee vielä pysähdysten kanssa, tästä ei tulekaan tokokoiraa...

Tähän väliin leikkiä. Uimalasta ostettu pehmeäpintainen patukka, en tiedä mitä ainetta se on, jotain teddyä? Se on Sienestä ihana paitsi kun se pyörii lumessa ja kastuu kuolasta ja menee ihan sellaseksi ällöksi. Sitten pentu ottaa mieluummin patukan nylonnauhasta kiinni. No, leikittiin sitten niin. Itse asiassa töppönenkin inhoaa kun patukkaan paakkuuntuu kuolaista lunta (tai hiekkaa). Kertonee saalisvietin määrästä?

Lopuksi vielä levällään olevalla tunnarikasalla oman etsimistä. Voi voi, sarjassamme taas mieti ennen kuin teet. Eihän pentu ole kovin montaa kertaa tehnyt edes pelkkää oman etsimistä, ehkä viisi, tai max kymmenen. Se näki kun piilotin oman sinne väärien taakse. Itse asiassa se myös haisteli vääriä, nappasi pian yhden suuhunsa ja jatkoi etsimistä. Sillä on siis aavistus että se haju on se juttu. Touhu näytti vaan ihan siltä että ei malta etsiä omaa kun ei heti osunut siihen, ja nappaa sitten. Väärää se ei missään vaiheessa meinannut tuoda mulle. Oman löytäessään se heilauttaa häntää, väärän ottaessaan ei. Piti vielä toistaa x kertaa että saatiin onnistuminen ilman yhdenkään väärän koskemista. No saatiinhan me, mutta samalla vahvistui varmaan viisi kertaa se virheellinenkin toiminto! Joo ei pennulle vielä mitään vääriä, vaan ensin kärsivällisyyttä pelkän oman etsimiseen.

Kesken tunnarin lähelle tuli pari autoa ja pentu otti häiriötä niistä purkautuvista ihmisistä. Huomautin sille - paikallaan istumaan käskettynä ei kuikuilla pää pitkällä selän taakse. Se otti sen ihan hyvin ja keskittyi sen jälkeen minuun, mutta oli selkeesti kovin epävarma että mitä ihmettä. Olipa tosi hyvä lisä vielä tunnariin :(

Ne ihmiset oli kaveri ja jotain sen tuttuja pentuleikkikerhoilemassa. Kaverin mali on jotain 9-10 vkoa ja siinä oli saman ikäinen pehkocollie. Hain Sienen, mutta se ei tajunnut ollenkaan että nää on tosi pieniä ja niiden kanssa pitää olla varovainen. Kovasti olisi leikityttänyt mutta Sienen otteet oli niin rajuja että kumpikin pikkuinen väisti sitä. Vaihdoin koiraa, töppösen mielestä pienet pennut on ihania, mutta sillähän on sitten vaan lapsiinsekaantuminen mielessä ja sekään ei siksi pitkään saanut pentusia tutkiskella. Sitä pennut ei pelänneet, päin vastoin mali varsinkin läpsi tassulla naamaan ja taisi vähän roikkua kauluksessa :D

Sienitakki

Sieni sai takin. Weatherbeeta Landa deLuxe, 60cm, 30e. 50cm oli aivan liian pieni, 60 on turhan iso (sekä pitkä että varsinkin leveä :D), välikokoja ei ollut. Toivottavasti pentu kasvaa vielä muutaman sentin selän pituutta. Leveyttä sille ainakin tulee, niin takki saa sitten paremmin täytettä itseensä. :D

Tämä nyt oli tällainen ratkaisu. BoTin varmaan ostan sillekin, mutta toistaiseksi kun sillä on tapana nikertää kaikkea, 70e:n takki ei ole sitä mitä ekana tekee mieli hankkia. Rahulan Rehussa oli noita, ja tutkailtuani netistä ja x kertaa koiran kanssa ja ilman koiraa takkia räpeltämässä käytyäni päätin että mieluummin 30e ostotakista kuin verta, hikeä ja kyyneliä itse tehdystä. Tai jos olis ollut matskut valmiina, olisin hurauttanut itse, mutta ulkoilukangas on ainakin eurokankaassa ihan saatanan kallista ja olis äkkiä mennyt kympit siihen. Mikään täydellinen ton takin istuvuus ei ole, mutta auttanee nyt tämän talven.

Menin sitten vielä nollaamaan jälleenmyyntiarvon tuunaamalla sitä ;)

Jotain kuppasta

Talvi, lumi, pimeä ja kylmyys vahvistaa aina sitä, että kyllä mä olen sielultani eniten pk-ihminen. Kun maastolajit on kokonaan poissa kuvioista, ei muka saa persettään hilattua "pelkkiin" toko- tai agitreeneihin. Päivällä ajattelen että menen sitten illalla kun on enemmän paikkoja tarjolla (koulujen yms kentät, amk:n parkkis), ja illalla on pimeää ja ajattelen että huomenna sitten päivän aikana vaikka hallille. Ja ketut, päivät kuluu eikä mitään tapahdu.

Eilen töppönen duunasi metsiksen parkkiksella kuuntelutreeniä merkillä, sain inspiksen tuosta linkitetystä jonkun videosta. Kierrätin eka pelkkää merkkiä ja palkkasin pari sellaista. Sitten heitin oikean kapulan, koira harhautui vähän sitä kohti mutta korjasi itse merkille ja sai palkan. Vasen oli paljon vaikeampi, sitä me kai ollaan hinkattu enemmän ja se on siksi tällä hetkellä voimakkaampi noutopuoli. Ekalla koira meni kapulalle, mutta ehdin älähtää jotain ennen kuin koira nosti sitä, ja koira siirtyi itse merkille. Toisella koira taisi kaartaa vähän kapulaa kohti kuten oikealla puolella teki, mutta meni merkille kuitenkin. Lopulta onnistui suoraan merkille. Näitä lisää! Palkaksi hyvästä merkistä sen kyllä voisi päästää noutamaankin kun se olis niin kivaa mudista.

Olkkarissa aloitin tänään merkin opetuksen ihan uudestaan. No, ei se ole vasta kuin toinen täysin uudelleen rakennettu liike tällä koiralla ;P Maahan menonhan se opetteli alta vuotiaana aikoinaan uusiksi ja merkistä tulee nyt toinen. Naksutin käteen ja olkkarissa siis merkki matolle. Koira säheltää alkuun ihan kauheasti. Tuli Nina ihan mieleen kun sanoit että Helmi ei oikein tarjoa ruudussa naksun kanssa mitään, vaan alkaa vaan turhautua ja huutaa. Meillä se turhauma ilmenee ihan jumalattomana sähläämisenä, merkki vaan sinkoilee kun koira kaatuilee sen yli ja päältä ja läpi ja kaikkea :P En naksautellut, mutta kehuin rauhassa "hyvä" kun yritystä oli rauhallisemmin ja jotenkin oikeaan paikkaan. Siitä se sitten lähti. Jossain välissä tuli peruuttamista ja merkin taa istumista (???), mutta kun en vaan hyväksy mitään sinne päin -suorituksia, niin kyllä se hakee hyvän kohdan suoraksi merkin taakse. Nyt vaan kriteeristä tiukasti kiinni ja joku uusi käsky tälle niin se on siinä! Sitä odotellessa ulkomerkit on varmaan parasta laittaa tauolle. Tai palkata vauhdista ennen kuin koira on merkillä, ettei se tee sitä väärää paikkaa/asentoa enää koskaan.

Sieni on duunaillut perusjuttuja ahtaassa olkkarissa, kun joku ei nyt tosiaan ole saanut mentyä ulos. Tänään teemana oli namit ohjaajan suussa ja palkka tippui siis sieltä. Ei tarttenut montaa kertaa räkiä pentua kuuppaan kun se alkoi hiffata että hei hitto ne tosiaan tippuu ylhäältä nyt :D Itse asiassa heittelin sille iltapäivällä eteisessä koppeja ja se jopa sai muutaman vahingossa kiinni (eli mä heitin taitavasti suoraan sen kitaan - no ainakin se älyää jo avata turpansa ;D)!

Perusasento tuppaa valumaan turhan eteen, korjaa kyllä taaemmas jos näitä ei hyväksytä, joten tarkkana itse. Pentu on edelleen hieman vinossa oikealle, perusasennossa sitä ei ehkä niinkään huomaa itse ainakaan, mutta maahan käskettäessä menee tosi vinoon. Otin avuksi vasemman jalan siirtämisen pikkasen eteenpäin, niin sain sen suoraan maahan. Ongelma pitää kuitenkin korjata ihan oikeesti suoristamalla se koira eikä millään vippaskonsteilla.

Liikkeestä maahan etuperin kävellen, nami suusta. Tämä hyvä! Nami nyt pois käsistä ja suuhunkin niin että pentu ei aina näe kun laitan sen sinne, niin ollaan taas askel lähempänä palkkaamattomuutta :)

Liikkeestä seis, ensin peruutin, tässäkin nami suussa. Autoin alkuun käsiavulla, mutta tuntui että ei sitä ehkä tarvita. Kokeilin ilman ja kas kummaa, sehän pysähtyy niinkin! Naks ja nami lensi heti, kestoa sillä ei vielä ole, mutta ei tarttekaan, kun teemana on vasta terävä pysähdys. Kokeilin myös etuperin kävellen kylki kohti koiraa. Tässä autoin sitä käsiavulla. Sieni osaa :)

Luoksetulo parin metrin matkalta. Odota-käskyllä vajosi eka maahan ja vaikka mitä, joten treenattiinkin jättöä. Mä olen vaan nauranut sille kun se tekee väärin, toinen on niin innoissaan että voiko sitä nyt aina kuunnella sanottiinko odota vai maahan. Kadun tätä ehkä myöhemmin. Kun sain sen jäämään nätisti, otin sivulle. Ekalla pentu kyllä haki sivulle pyörähdystä, mutta päättikin hypätä pussaamaan mun nenää ja se hajosi siihen :D Toisella autoin sitä vähän kädellä niin pyörähti perille asti. Tää kaipaa edelleen paljon vahvistusta, Sieni on liian pitkä itselleen eikä sen takapään hallinta ole kovin ketterää.

---

Sieni 8kk: 56cm, 17,1kg. Facebookissa on pari tuoretta kuvaa, ne kun ei suoraan näy täällä niin en taida jaksaa erikseen ladata niitä nettiin. Sieni hamuaa niissä puussa roikkuvia talipalloja jotka joku tyhmä naapuri on pannut just niin ylös että pieni sieni ei yllä niihin. Toisessa kuvassa sillä on hirveä tiimalasivartalo mutta kuulemma niin pitääkin olla. Örf Nina :D

Minäpäs!

Eilen oli olkkaritokoissa ruuhkaa!


Tällasissa tilanteissa töppönen ei ole lainkaan oma itsensä. Tai siis :D Normaalisti se on sellanen minä itte, minäminäminäää -tyyppi, joka kyllä taatusti pitää puolensa ja ottaa mitä haluaa. Fyysinen läheisyys on kuitenkin jotain mikä saa sen pasmat sekaisin ja koiran epävarmaksi ja se on tässäkin ihan "voisitsä käskeä ton ällökkeen pois kun tää on mun perusasento!"

Pitää varmaan opettaa sille käsky oikealle puolelleni. Ehkä vielä söpömpää kuvissa kuin tää? :D

Sienellä on aika hyvät pohjat alokasluokan liikkeisiin. Jäävät menee, seisomisessa on vielä käsiapu ja pääosin peruuttelen. Liikkeestä maahan menee oikein päin kulkien pelkällä sanallisella käskyllä. Luoksetulo onnistuu muutamasta metristä (tulee tokossa suoraan sivulle - eteen tuloa sille ei olekaan lainkaan tehty...). Paikalla olo tulee olemaan sen kanssa työläämpää kuin mitä mudille oli. Temperamenttiero näkyy, Sieni on astetta vilkkaampi kuin töppönen (joka oli lt:ssä ja oikeastikin vaan kohtuullisen vilkas) ja se alkaa helposti katsella ympärilleen yms. Matkan pidennys ei niinkään ole ongelma, se pysyy kyllä jonkun 20m mitä vauhtiluoksetuloja varten on tehty, mutta aika tulee olemaan haasteena. Hypylle, tutulle ainakin, se irtoaa pääosin ekalla käskyllä ilman muita apuja. Odotusta ja liikkeen loppuosaa ei ole tehty ollenkaan. Mitäs siellä on muita...? Luoksepäästävyys on kunnossa, kymppi tosin saattaa karahtaa siihen että pentu saattaa nousta seisomaan jos tuomari on liian ihana. :D Ja sitten se seuruu. Perusasento ja siirtymät on mutta seuruusta en ehkä puhuisi vielä lainkaan. Eilen mietin annanko koko hoidon olla sivu-käskyllä, vai alanko opettaa sille seuraa-käskyä. Töppösellä ne on eroteltu ja se tuntuisi minusta ehkä tällekin luontevammalta. Pointti tässä jorinassa oli kuitenkin se, että aletaan kai olla siinä vaiheessa että ahtaassa olkkarissamme ei oikein enää edistytä, pitäisi mennä ulos. Mutkunonniinkylmä! ;P

Töppönen on duunaillut lähinnä (metalli)kapulan pitoja ja pelleilyitä sen kanssa. Koira saa nostaa kapulan maasta ja kun se on ottanut sen, olen käskyttänyt istu-maahan-jne. Eilen hyppyytin sitä kapula suussa sängylle ja alas. Ilme on parantunut ja hyvä olemus kestää myös pienen tyhjän hetken, voin istuttaa sitä muutaman sekunnin paikoillaan eikä se mene ihan lyttyyn. Tästä on kyllä vielä jumalaton matka siihen että koko noutoon saataisiin parempi vire ja olemus. Pennun kanssa on pelailtu metallikapulalla, se ottaa sen kyllä suuhun kun tarjoan sitä, mutta pitämisestä ei oikein ole tullut mitään. Olen varonut etten yhtään painosta sitä. Lattialle heitetyn kapulan se kyllä nostaa ja tuo, se on niin hauskaa että sitä voi vaikka vähän tassuilla pyöritellä...

Töppönen

No niin. Töppösen ongelmasta. Tässä sähköposti, jonka kirjoitin itku kurkussa samana iltana kasvattajalle ja kokeneelle, meitäkin paljon harrastuksissa ja arjessa auttaneelle mudi-Terhille:

"Apua. Laitan tän Terhi kanssa sulle, en tiedä keneltä pitäisi kysyä ja kuka mua auttaisi.

Meille tuli kesällä holskunarttu. Sieni on nyt vajaa 8kk ja varmaankin tekemässä pikku hiljaa ekaa juoksua. Se on sijoituksessa eikä sterilointi siten ole mahdollista, ja mä tykkään siitä kuin hullu puurosta eikä se lähde täältä mihinkään uuteen kotiinkaan, se ei ole ratkaisu. Meillähän on myös miehen saksanseisojanarttu vajaa 4v, sterkattu vuosi sitten. Ehdittiin asua vuosi niiden kanssa ennen sterilointia ja seisojan juoksujen aikaan Luksi ei koskaan käyttäytynyt näin. Ehkä toi pentu on eri asia, kun se on ollut pienestä asti meillä ja enemmän "Luksin"? Kun se tuli, L oli viikon ihan järkyttynyt ja ällösi sitä, mutta nyt ne on aivan paita ja perse. Käytän niitä tosi paljon kahdestaan, mies hoitaa oman koiransa, vaan satunnaisesti ollaan koko porukka yhdessä lenkillä.

Tää alkoi varmaan tässä syksyn mittaan ja on pahentunut koko ajan. Tänään kun hain karanneen koirani pois vieraan koiran luota, mulle kerta kaikkiaan riitti. Jotain on pakko muuttua, mä en pysty pitämään niitä näin. Ikuinen yksin ja vain remmissä lenkittäminen ei ole ratkaisu, mun mielestä se ei ole mitään koiran elämää. Luksi on tottunut olemaan tunnin-pari irti päivittäin ja jos sen kohtalona on olla vaan narun nokassa, se lähtee ennemmin vaikka sitten hautaan. Tilanne on niin paha että koiran lopetus on valitettavasti ihan oikeasti vilahtanut mielessä. Uskon kyllä, että tää on ihan korjattavissa, mutta mä en vaan itse osaa enää tehdä mitään, tartten apua.

Ongelma on se että sen puolustushalu on mennyt aivan överiksi. Jos kaukana metsätiellä tulee vastaan koira, se lähtee sinne räkä roiskuen eikä kuule mitään käskyjä. Ennen se saattoi kerran sanoa räyh ja sitten tulla tyytyväisenä mun luokse, "huomasin noi, enkö oo hyvä". Sille on pentuna opetettu että vastaantulija = nameja mun luona, ja se toimi pitkään hyvin. Monta vuotta. Jossain vaiheessa se vaan alkoi muuttua, varmaan jo ennen Sienen tuloa, kai siksi kun Luksi aikuistui. Ei se silti karannut kenenkään luokse ja tuli aina käskystä mun luo. Vastaan tuleva koira on selvästi pelkkää ihmistä pahempi, mutta kyllä se saa välillä samanlaiset paskaraivarit pelkälle ihmisellekin. Omassa (kerrostalo)pihassa varsinkin.

Tänään se ampaisi n. 100m päähän, ei "kuullut" kun huusin ja karjaisin sen perään. Otin pennun kiinni ja lähdin hakemaan koiraani pois. Siellä joku nainen piti omaa koiraansa pannasta ja L istui hämillisen näköisenä parin metrin päässä. Kuulemma "ne tuli ihan hyvin toimeen", eli ei se ollut kimppuun käynyt lainkaan, rähinä oli loppunut kun se saapui sinne. Näissä tilanteissa se ei ole koskaan ketään purrut, lähtee vaan hirveällä huudolla lähelle, mutta koska se väkisin silittämään tulijoita on purrut niin en kyllä luota siihen tippaakaan.

Tätä tapahtuu välillä treeneissäkin, tosin huomattavasti satunnaisemmin kuin lenkillä tai pihassa. Ei se käskyn alta mihinkään ole vielä - KOP KOP!- lähtenyt mutta esim. just joku päivä kun koira oli puolivapaasti vierelläni odottamassa kun neuvoin jotain toista, niin eikö se ottanut ja mennyt rääkymään jollekin toiselle koiralle. Näissä tilanteissa Sieni ei edes ole ollut mukana (no autossa ehkä).

Se tulee ihan mistä tahansa muualta heti kutsuttaessa, se kääntyy kesken leikin ympäri, se kääntyy lelun perästä, jäniksen perästä, yms yms. Sille on lukemattomia kertoja annettu raju palaute näistä karkaamisista ja hetken se onkin hyvin nöyrää poikaa. Tänään tuli uusi tilanne n. puoli tuntia ton karkaamisen jälkeen, koira oli ollut remmissä koko ajan. Tuli koirakko vastaan, L vähän murahti, mulkaisin sitä ja karjaisin että älä edes kuvittele niin häntä laski, koira vaikeni ja kuljettiin niin hienosti löysällä remmillä ohitse. Toi murinahan meillä on ollut ohituksissa muutenkin ongelmana, en ole saanut sitä millään kokonaan hiljaiseksi. En tiedä miten näitä voi harjoitella? Pyytää joku tuttu tulemaan sovitussa paikassa vastaan ja - niin, tehdä mitä? Olen jo pyöräyttänyt koiran katolleen ja antanut tulla sellasella volyymilla että kyllä se siinä tilanteessa selvästi "alistuu" ja on tosi nöyränä sen jälkeen. Pysyvää apua ei vaan ole ollut. Jos se vastaan tuleva tuttu ajaisi koiran hirveällä älämölöllä pois, pelkään että se pahimmillaan kävisi kiinni. Saan sen tosissaan murraamaan mullekin kun oikeen tilanne on päällä ja koira kierroksilla ja kajoan koiraan fyysisesti. Purrut se ei ole mutta kop kop sekin varmaan tätä menoa vielä tapahtuu.

Miten saada mudi takas ruotuun? Onhan se nyt pitkälle koulutettu ja mun mielestä muuten tosi hyvin hanskassa, joten MITEN tää tilanne korjataan?! Auttaako kastrointi yhtään? Se on kuitenkin myös monessa tilanteessa niin selkeästi epävarma että pelkään että se vaan pahentaisi sitä. Toisaalta en mä noista ohitusmurinoistakaan enää tiedä, en kerta kaikkiaan osaa sanoa onko se "epävarmuutta" vai silkkaa "dominointia/uhoa". Ainakin kun olen helvetin vihainen jo valmiiksi ja tiuskaisen sille niin ohitetaan ah niin hienosti, kuten juuri tänään... mä en vaan tajua, se on niin kauhean rakas ja kaikkialla muualla meidän yhteistyö toimii niin hienosti, niin miksi en saa sitä tajuamaan tätä? :( Luultavasti se omasta mielestään tekee mulle palveluksen kun suojelee meidän laumaa ja nuorta narttua vierailta."

Puhelin- ja sähköpostikonsultaatiota lukemattomien ihmisten kanssa, sekä omaa pohdiskelua aiheesta. Ihan ensimmäisenä koira pantiin vuorokauden paastolle ja sen jälkeen se on saanut ruokansa lähinnä ulkona. Taskut tursuaa nappuloiden lisäksi myös parempia herkkuja, pilkottuja nameja sekä vähintään yksi pieni purkki maksalaatikkoa tms. Jos the tilannetta ei tule, koira on saanut ruokansa ihan perus "hei tuolla kadun päässä vilahti ihminen, tässä sulle ruokaa" -tilanteista. Jos niitäkään ei ole ollut riittävästi, koira on saanut päivän ruokansa piha- tai olkkaritokossa, tarkoitus on kuitenkin että se saa päivittäin syödäkseen vaikka treenitilanteita ei riittävästi tulisikaan :P Itse asiassa ei ole tainnut tulla yhtään sellaista pahaa metsässä tulee koirakko vastaan -tilannetta. Kadulla koiraohituksia on tullut, ja metsässä pelkkiä ihmisiä.

Toinen juttu, mikä heti tehtiin, oli koiran vapauden menetys. Se ei ole ollut irti tämän episodin jälkeen, eikä tule ihan vähään aikaan olemaankaan. Kaiken maailman fleksi-liinaviritelmien kanssa puljaaminen ON niin perseestä ettette edes usko. Yhden koiran kanssa vielä menisi, mutta koska Sieni on iso osa ongelmaa, olen ulkoiluttanut noita edelleen myös yhdessä. Saa olla jatkuvasti setvimässä koiria liinasta. Töppönen ymmärtää kyllä että sen perässä laahaa jotain, ja on ymmällään miksei pääse perinteisissä irtipitopaikoissa irti. Surkeaa, kun se lenkillä tulee viereen kysymään, miksei pääse jo. Meillä on vakireitit ja niille on muodostunut vuosien varrella melkeen vakikohdat missä pääsee irti ja missä pannaan takas hihnaan...

Ja kolmas, ongelman ratkaisu. Ongelmahan ON hallintakysymys - koira ei tottele ja tekee vastoin käskyjä, toiveita ja vaatimuksiani. Ratkaisu ei silti ole hallinta ainakaan kurittamisen, rankaisujen yms nimissä. Ton koiran saa piestä hengiltä ennen kuin se tulee auttamaan, siitä olen varma. Aggressio ei poistu aggressiolla. Se kaikki puolustus ja terävyys asuu tossa koirassa enkä saa sitä sieltä poistettua. Lisäksi yksi tuttu sanoi hyvin; jos koiraa koko ajan rangotaan, sen "vitutuskäyrä" on jo valmiiksi korkealla ja reaktiot on siksi entistä ärjympiä, ja kierre on loputon.
Ratkaisu on opettaa sille joku vaihtoehtoinen käyttäytymismalli. PALKATA sitä oikeasta, rauhoittaa kierroksia, kertoa sille MITÄ sen pitää tehdä eikä vaan kieltää tekemästä jotain.

Sille on pentuna opetettu että vieraita kohdatessa se tulee mun luokse. Pennullehan se on tosi helppo opettaa; harva luovutusikäinen sinkoaa suoraan mihinkään vastaantulijoiden luokse, vaan pysähtyy ihmettelemään. Siinä vaiheessa iloinen kutsu ja remmillä/liinalla tarvittaessa estetään koiraa tekemästä muuta kuin tulemasta luokse. Palkka. Pian kutsu jää välistä pois, ja koira näkee vastaantulijan ja tulee itse omistajan luo hakemaan naminsa, ennen kuin sitä edes ehtii kutsua (tai on itse havainnut koko vastaantulijaa!). Onneksi töppösellä on tästä vahva rutiini olemassa. En minä tiedä missä vaiheessa siitä alettiin lipsua. Muistan vaan, että varmaan jo ennen Sienen tuloa se alkoi mennä siihen, että mudi jäi vähän pidemmäksi aikaa miettimään tuleeko vai ei, saattoi haukahtaa tai murahtaa ja tulla vasta sitten, tai että sille piti sanoa "tule" tai toistaa painokkaammin "TULE". Ihan tasan tarkkaan oma vika kun en ole osannut puuttua siihen ajoissa! Pennun tultua olen varmaan keskittynyt niin paljon siihen, ja itsekseni vaan kiroillut kun mudilla on niin valikoiva kuulo ja jähmeät liikkeet. Samalla mudin palkkaaminen on varmasti jäänyt. Syyllistyn juuri siihen, että jos koira ei tottele ekalla vaan sille tarttee korottaa ääntään, mua ärsyttää ja palkka on joku hampaiden välistä murahdettu "hyvä". Mihin katosi kaikki hyvin palkatut, iloiset luoksetulot? Kyllähän aikuinenkin koira tarttee ylläpitotreeniä!

Eilen kun tipahdin ojaan ja rämmin sieltä kotiin, tuli koirapolulla (missä se paha karkaaminen silloin pari viikkoa sitten tapahtui) vastaan kaksi kertaa ihminen. Mulla on se kotimatka osin hämärän peitossa. Mudi oli fleksissä (oma+sienen fleksi yhdessä, tekee 10m) ja pentu irti. Toisella kertaa syötin mudille maksisrasian ja toisella vaan lihapullanpalasia taskusta. Pennulle toki kanssa. Muistan, että mudista ei tullut pihahdustakaan, mutta siitä en ole varma tuliko se itse mun luokse vai kutsuinko sen. Joka tapauksessa ihan hillitön muutos kahden viikon takaiseen 100m päähän karkaamiseen! Koirasta on kierrokset selvästi laskeneet muutenkin. Tässä välissä se oli ihan tillintallin, kun jollain lähitalon koiralla oli selvästi juoksut, ja hajut pihassa sai mudin kiljumaan ja sekoilemaan ja raiskaamaan kotona olevia narttuja. Nyt sekin tuntuu vähän rauhoittuneen. Olen syöttänyt koiralle nameja rappuun mennessä, ja rapusta pihalle siirryttäessä. Se ei ole enää ihan räjähtämäisillään "onko täällä joku häh, viddu mä huudan jos on!!!" vaan ulos päästään paremmassa mielentilassa. Lähtö vaikuttaa oleellisesti siihen mitä jatkossa lenkillä tulee tapahtumaan.

En nyt tosiaan ole tuudittautumassa siihen, että homma hanskassa ja se siitä. Koira saa pysyä liinassa vielä pitkään, jotta se ei koskaan ikinä milloinkaan enää toistaisi moista hyökkimistä. Hävettää ihan hirveästi, pyysin miljoonasti anteeksi ja olin ihan itkuun purskahtamaisillani, vaikka "mitään" ei käynyt. En halua edes kuvitella jos mudi olisi oikeasti hyökännyt niiden kimppuun, ihmisen tai koiran. Voitte vapaasti kommenteissa haukkua mut lyttyyn, joskin tää on sellainen asia missä muiden mielipiteet ei juurikaan osu - kaikkein raskain syyllisyys on lähtöisin ihan itsestäni.

Tässä Oonan kuva messarin tokokokeesta. Tuntuu, että pennun jälkeen töppösen kanssa asiat meni jotenkin pieleen. Sen pitäisi jo osata, kyllä se tietää, se on aikuinen ja koulutettu koira. Unohdin sen jotenkin ja keskityin vaan pentuun, ja samalla olin sille vihainen kun senkin elämä muuttui radikaalisti pennun tulon myötä. Se olisi tarvinnut ohjausta ja palkkaa oikeista käytöksistä, treeneissä ja ennen kaikkea arjessa, mutta sen sijaan tarjolla oli vain ärtymystä, turhautumista ja yritä sä nyt hitto vie olla koiriksi kun mulla on tässä muutakin tekemistä. Johonkin katosi kaikki ilo ja yhteistyö ja sä olet mun ainoa töppönen<3.

Hirveintä maailmassa on se, että koira antaa anteeksi ihan kaiken. Ihan millaisen kohtelun tahansa. Jotain voi mennä rikki mutta oletteko koskaan kuulleet että yksikään koira olisi esimerkiksi vaan häipynyt paskapääomistajansa luota?

Luonnonuimalassa

Päästiin vissiin Sienen kanssa niin uimisen makuun, että tänään käytiin ulkona uimassa...

Oltiin oltu vajaa tunti lenkillä, kävelty vaan koirapolkua. Se oli niin lumessa että eteneminen oli hidasta, pituuttahan sillä ei ole kun pari kilsaa :D Ja välillä toki seisoin paikallani että koirat sai painia. Töppönen on ollut nyt vain kiinni ja paini on hankalaa fleksien ja liinojen kanssa. Sienellä oli hirveesti virtaa ja heittelin pennulle keppiä tieltä metsän puolelle hankeen. Se haki sitä monta kertaa, mutta sitten keppi (=onneton risu) hukkui tai joku pani sen palasiksi ja päätin heittää lapasen. Lapaset oli taskussa, oli mukavan lämmin ilmankin. Pentu syöksyi tumpun perään ja hyppäsi varmaankin suoraan sen päälle, koska tumppu hävisi. Patistelin että etsi etsi vaan, ja pentu möyrikin siinä kohtaa. Töppönenkin meni auttamaan mutta ei löytynyt. Jo nyt on perkele, ajattelin, ja lähdin itse rypemään tieltä metsän puolelle. Onhan se nyt löydyttävä, ei se kovin syvälle oli kaivautunut. Töppönen väisti, mutta Sieni oli edelleen siinä katoamiskohdassa. Potkaisin huopikkailla pari kertaa lunta veke ja seuraavaksi ihmettelin miten lumi muuttui niin pehmeäksi ja upottavaksi. Sitten olinkin perseelläni, vettä meni kenkiin, vettä meni takin helman alta selkään, myös paljaat sormet upposi veteen. Karjaisin mudille pois ja heitin pennun valjaista kauemmas ja ryvin sitten itse sieltä takaisin tielle.

Sieni kastui mahaa myöten, maha siis kuivana. Töppönen ei kastunut lainkaan. Jumalan kiitos kotona lähtiessäni arvoin otanko ohuet housut + pitkät kalsarit vai pelkästään paksut toppahousut, ja päädyin ohuisiin. Ne on meinaan laadukkaat vedenpitävät housut ja ne saattoi estää vakavan onnettomuuden. Mulla oli litimärkänä alaselkä ja vasen jalka about polvea myöten. Jos housut olisi olleet toppikset, ne olisi imeneet kaiken veden itseensä ja koko reisi-perse-alue olisi ollut märkä. En halua edes miettiä olisko hengenlähtö ollut lähellä. Lisäksi huopikkaat oli varmasti parhaat kengät, märkinäkin ne tuntui eristävän kohtuullisesti, normaalit talvikengät olisi olleet vettä valuvat itse.

Mulla oli puhelin mukana. Sattumaa, läheskään aina ei ole. Soitin miehelle, että et sattumalta olisi tulossa jänismetsältä kotiin ja tulisi hakemaan mua. No ei ollut ei, se oli niin kaukana että nopeammin kävelen kotiin. Paniikki alkoi vissiin olla melkoinen koska ei tullut mieleenkään että a) soita taksi b) soita häkeen c) soita jollekin kaverille d) lähde nyt ainakin kävelemään sinne asutukseen päin äläkä palaa takaisin lumista koirapolkua keskellä metsää! Koirapolku oli kyllä fyysisesti lyhyempi tie kotiin, mutta kun se on kunnon lumipeitteessä, tarpominen ei ole kovin nopeaa. Eikä sinne saa mitään apua soitettua, kun puolivälissä matkaa yrjöää, huippaa, on samaan aikaan hirveä hiki ja hirveän kylmä eri puolilla vartaloa. Lakosin kaksi kertaa matkalla istumaan hankeen, vedin taskusta rusinoita (mullahan on diabetes enkä tällä kertaa tiedä oliko huono olo alhaisesta verensokerista vai mistä) ja ajattelin että mä en ikinä pääse täältä kinosten keskeltä kotiin, mitä mä teen, ei voi olla totta. Ei silti tullut lainkaan mieleen, että kyllähän häke olis jonkun metsävehkeen hommannut, moottorikelkan tai lumiauran tai jonkun. Matka on osin hämärän peitossa, ei ole tainnut olla tajunta ihan täysillä koko aikaa. Kotiin kuitenkin olen päässyt, kaaduin eteiseen, muistan että oli tosi huono olo, oksetti yhä. Revin vaatteet veke ja ryömin suihkuun. Sienen tempasin mukaani ja suihkutin sen jääkalikka-jalat haalealla vedellä ja pistin sille töppösen BoT:n selkään. Aika monta tuntia meni kolmen peiton alla, ennen kuin alkoi tuntua että lämpenee. Pentukin viihtyi hyvän aikaa peittojen alla mun kanssa. Herättyäni se oli kyllä tullut ulos. Takkia saa pitää ainakin tän illan vielä, tuskin siitä haittaa on.

Pentu vaikuttaa olevan ok, kutiaa jalkapohjista ihan normaalisti, tunnottomuutta tms ei ole. Mulla alkoi nousta kuume buranoista huolimatta ja soitin töihin että en saata olla huomenna työkykyinen.

Olkaapa varovaisia! Täällä on lunta niin paljon, että se toimii hyvänä eristeenä, eikä ojat ole jäätyneet. Lumi taisi sataa ennen näitä -10...-15 -pakkasia mikä on ihan tyhmää juuri tämän takia. En taida mennä jäälle tänä vuonna lainkaan. Ehkä hirvein tapa kuolla, jäätyä elävältä.

Koirauimalassa

Olimme eilen holsku-muutamavääränrotuinen-ryhmällä Jyväskylässä koirauimala Koirasportissa. Keräsin ryhmän holskufoorumilla ja kun tilaa oli vielä, laitoin myös lemmikkipalstoille, ja sieltä ne vääränrotuiset mun töppösen lisäksi löytyi.

Töppönen oli paikalle mennessä ihan varma että vähintäänkin kuolemme. Epäilyttävää kerrassaan! Kloorin ja toisten koirien haju, lisäksi kumman paljon ihmisiä ja selkeesti joku juttu menossa tai alkamassa = ollaan eläinlääkärissä. Siellähän mudit aina joka kerta kuolee ja urhean uroksen kannattaa todella olla varuillaan ;P Altaaseen johtavalle rampille viedessä mudi oli oikein oma itsensä, kaikki tollaset muiden mielestä oudot alustat on sille jotain missä se taas on paljon enemmän kotonaan kun ihmisten keskellä. Uimaan mennessä koiralla oli muutama sekunti aikaa itse lähteä suoraan uimaan. Jos ei, se vedettiin uimasille pelastusliiveistä ja pannasta. Rampilla keikkuminen ja minkäänlaisen empimisen salliminen kuulemma vaan vaikeuttaa menemistä. Tottahan se on, kaikki jotka on kylmässä järvessä tms käyneet uimassa, tietää että parasta kun vaan suoraan menee eikä jää miettimään :D Töppönen ei itse tullut, eikä tullut kukaan muukaan tästä ensikertalaisryhmästä. Veteen päästyään se pärskytti ekan kierroksen huonolla tekniikalla, mutta paransi sitten. Koiria uitettiin sekä kierrosta, jolloin ohjaaja käveli altaan ulkopuolella tasanteella vieheenä pari metriä edellä, tai sitten lelun avulla samalla tavalla kierrosta tai pelkkää lyhyempää noutoa rampilta altaan toiseen päähän.

Rampilla


Tästä aloitettiin


Molskis!


Käännös ja takaisin


Huilihetki


Tarkoitus olisi lähteä rauhallisesti, tää on just sitä reuhtomista mikä ei ole tavoiteltavaa


Hakattuja koiria :D Jostain syystä ne kaikki katsoi tässä aina omistajaa "pliis, lupaan tehdä mitä vaan jos saan tulla pois täältä!" Kaikkein paras kuva tuli Sumusta.


Parempi tekniikka jo


Pahimmat vedet puristellaan altaaseen ennen ylösnousemusta



Sieni taas oli sisälle tullessa ihan TUMPS TUMPS ihania ihmisiä ihana paikka ihanaa ihanaa kaikki on niin ihanaaaa! Vielä rampin laskevalla osalla se oli ihan lentoon lähdössä viuhuvan häntänsä kanssa, kun siellä altaassa oli joku ihana täti vastaanottamassa pentua. Vaan kun jalat otti veteen ja oli tarkoitus lähteä uimasille, häntä lysähti ja pentu pisti tiukasti pakin päälle. No, siihen oli varauduttu ja senkään ei annettu valita, vaan vedettiin uimasille. Eka kierros meni niin, että oikea takajalka roikkui ihan velttona koiran perässä. Osa reagoi pärskyttämällä ihan överisti ja osa taas heittäytyy veltoksi kellumaan pelastusliivien varaan ja uittajan käsille, ja Sieni oli tätä jälkimmäistä tyyppiä :D. Heti toisella kiekalla pentu huomasi että ei hukukaan ja jokainen jalka löysi uintiliikkeet. Tekniikka parani kerta kerralta :) Kun pennulle parin kierroksen jälkeen tarjottiin lelua, se ihan ekalla ei ottanut sitä lainkaan (suurin osa ei tainnut? se eka kerta kun lelu plätsähti veteen, meni vaan hämmästelyyn, töppöselläkin), ja sitten toisella kun otti, ihan superhassu pienen pieni ote etuhampailla. Selvästi pentu oli varma että jos suuta avaa yhtään enempää, sinne menee vettä ja hukkuminen tapahtuu kuitenkin! :D Otekin parani joka kerralla.



Sienen pienen otteen noutovideo

Kuvat muista

Ai niin, ja viis uinneista, kaikkein parasta oli että olin varannut ylimääräisen 20e (kortti ei toistaiseksi käy) ja myynnissä oli SIENIVINKULELU :DDD Pakko oli ostaa sitten myös karvainen patukka pennulle että sain sen setelin käytettyä...

Tee-se-itse = tehkää-se-yhdessä?

Bai bai balleroiset?

Voi palli kerrassaan. Mudi on sekaisin. Se-kai-sin. Totaalisen sekaisin, tajuutteko? Luulen että jollain naapurin nartulla on juoksut. Omien perseissä - myös leikatun Tytin - sen nenä kyllä myös on, ja pentua on viime päivät halunnut nylkyttää, mutta ulkona se menee myös ihan nenä maassa, korvat ummessa ja mieli kuutamolla. Piip piip pii, kaihoisaa vinkunaa kuuluu vähän joka paikassa. Tänään oli kimppatokotreenit ja ajattelin että koiraseni saa muuta mietittävää. Mudia autosta ottaessani se näki toisen uroskoiran, jonka kanssa se ei tod ole koskaan leikkinyt eikä edes haistellut, korkeintaan vähän murahdellut kauempaa. Vaan tänään on eri ääni kellossa, piip piip pii! Koira oli niin sekaisin päästään että se ei edes syönyt. Vein sen reilusti kauemmas ja meinasin hetsata narupallolla josko se edes siihen pystyisi vähän keskittymään. Palloa vasta esiin kaivaessani koira puri siihen jo ihan raivolla kiinni ja selkeästi purki turhaumiaan siihen. Annoin sen retuuttaa palloa hyvät tovit. Väliin hieman seuraamista, joka oli ihan karmeaa pompotusta. Muutama kaukojen i-m-i -vaihto ihan minimatkalta, oli tosi terävät hypähdykset. Isolla (1kg?) hallilta löytyneellä puukapulalla kaksi vauhtinoutoa, taisi molemmissa haukahtaa mennessä, kun lähetin suoraan lelusta. Ainakin oli vauhtia! Heti kun lakattiin tekemästä, koira alkoi kiljahdella. Joka koiralle, eikä se osannut lainkaan relata siinä kentän laidalla, kuten normaalisti. Hirveää. Tän jälkeen fiilis on se että pallit lähtee, tulkoon miten epävarmaksi tahansa, mikään ei voi olla pahempaa kuin näin seonnut uros. Sillä on pakko olla tosi paha olla itselläänkin :(

Sieni duunasi kahdessa erässä. Ensin ryhmässä paikalla istu + paikalla makuu. Oltiin reunassa, välipalkkasin tosi tiuhaan, jäin ihan metrin päähän, ja vapautin pennun varmaan joskus puolen minsan kohdalla. Oli oikein hyvät :)

Ihan muutama sivulle tulo sekä paikallaan ollessamme istumisten ja maahan menojen erottelua. Oli hyviä. Luoksepäästävyyden teki kolme eri ihmistä, joita pentu ei ole aiemmin tavannut, ainakaan näin läheisesti. Kerran nousi seisomaan, muuten piti paikkansa tosi hienosti. Lopuksi vielä hyppyä tokohyppyesteellä, vain yksi lauta. Irtosi kuin vanha tekijä "hyppy"-käskystä ja hyppi iloisena itsekseen vaikken edes sanonut mitään :D

Kavereita

Tapasimme sunnuntaina Lykyn & Lystin. Olimme vähän etuajassa ja töppönen sai ottaa hieman tokoa odotellessamme. Seuruuta, liikkeestä istu ja vauhtiluoksetulo oli ohjelmassa, koira oli oikein vireessä taas. Valitettavasti töppösen osuus olikin sitten siinä ja tovereiden saapuessa se sai takin niskaansa ja lähtöpassit autoon. Se karkasi multa lauantaina n. 100m päähän vieraan koirakon luokse eikä "kuullut" mitään mitä huusin. Puolustushalu on mennyt aivan överiksi. Tästä olisi kirjoitettavaa vaikka miten, mutta yllättävää kyllä mulla ei ole ensishokista selvittyäni enää lainkaan mikään toivoton olo. Ei tee mieli nyt tarinoida, kirjoittelen joskus toiste. Joka tapauksessa mudi pysyy narun nokassa niin lenkillä kuin treeneissäkin, kunnes voin luottaa sen taas kuulevan mitä sanotaan. Kimppaleikit on sen osalta leikitty, liina perässä on liian vaarallista ja kerta herra ei pysy irti, niin olkoon autossa. Siellä se sitten kiljuikin vitutustaan ihan kurkku suorana.

Sieni duunasi eka ihan pikaiset tokot ja leikit. Oli -12 mutta Eeva urhoollisesti uhrasi sormensa kameran parissa:



(mun käsi!! miksi se on jäänyt noin!)









Sitten päästiin leikkimään. Otettiin kokeeksi ensin Lysti ja sen kanssa Sienellä synkkasi oikein hienosti. Tai sillä synkkasi Sienen kanssa, ehkä ennemmin niin päin, koska Sieni nyt tulee toistaiseksi kaikkien kanssa toimeen ja epäilys oli ennemmin mahtaako Lysti arvostaa pentua :D Sehän leikki oikeen innoissaan ja nätisti! Lykky sen sijaan vuorollaan oli ensin aivan järkyttynyt lumesta. Ihmeteltiin että miten se nyt ontuu muka suoraan autosta tultuaan, mutta se nostelikin tassujaan kun sitä paleli :D Kyllä se siitä sitten meni ohi. Se oli vaan niin raju ja runttasi Sienen niin että S ei enää halunnut leikkiä, vaan kävi maahan. Laitettiin Lykky autoon ja otettiin vielä kerran Lysti. Sieni oli selvästi helpottunut että sä olit se kiltimpi kaveri. Sitten vaan tuli ihmisiä ja päätettiin että häivytään suosiolla eikä jäädä tappelemaan jostain jalkapallokentästä jossa menee latu ympärillä, koiraihmiset irti olevien koirien kanssa olisi varmasti olleet häviöllä :P Ehti ne nyt ihan hyvin juosta kuitenkin!







Tänään maanantaina Sieni tapasi sekarotuisen Kukan (rotikka x tuntematon, 6v). Kukka ei kovin hirveästi lämmennyt leikkimään, mutta jonkinlaiset takaa-ajot ja painit kyllä saatiin aikaiseksi. Kukalla oli hauska tapa (rotikkatyyli?) tuuppia toista koko vartalollaan. Sieni varmasti oppi sen kerralla ja kokeilee sitä kotona, saa nähdä mitä mudi tuumaa... Sieni on myös viime viikolla keksinyt ottaa mudia tukasta kiinni. Niskavilloista kunnon ote ja sitten vedetään, se reuhtoo oikeen kunnolla niin kuin jotain lelua. Oli töppönen sitten jaloillaan tai maassa. Mudi ei arvatenkaan oikein tykkää tästä mutta ei myöskään ärähdä pennulle. Jokohan se alkaa olla ihan tossun alla? Varsinainen lattialuuttu ;D


© Tiia M.

Penaalin tylsimmät kynät

Joka kerta kun siivoan hiirten häkkejä (tai siis hiiren - Pata on viimeinen ja jääkin viimeiseksi), Sieni on ihan vilpittömän yllättynyt että wau onko meillä tollasiakin. :D Jotenkin se ei kyllä ole mikään penaalin terävin kynä tuo koira...

Söin jo!

Olipahan treenit. Naurattaisi jos ei ärsyttäisi niin kovin.

Mulle ei sovi vapaapäivät. Varmaan viimeisen puoli vuotta joka ainoana vapaa-aamuna herätessäni on särkenyt päätä, eikä siihen auta oikeen särkylääkekään. Tänään heräsin kuuden maissa, touhusin jotain puoli tuntia ja menin takas nukkumaan. Uudestaan heräsin puoli kymmeneltä ja siitä asti päässä on jyskyttänyt. Olis vaan pitänyt pysyä hereillä jo aiemmin.

Oli kimppatreenit sovittu. Unohdin, että olen tyhjentänyt auton pari päivää sitten eikä siellä ole mitään. Hamusin sitten kotoa jotain treenikamoja ja takapenkille peiton suojaamaan penkkiä paskasilta koirilta. Paikalle saavuttuani ja aloitellessamme havaitsin että unohdin Sienen lelun kotiin. No ei se mitään, onneksi on tosi paljon nameja, kokonainen lenkki pieniksi pilkottuna minigpir-pussissa ja vielä pari kourallista nappulaa varuilta hedelmäpussissa (minigrip oli hedelmäpussin sisällä nappuloiden päällä. Kohta kuulette, miksi tää oli oleellista). Sienelle on ihan sama mitä sille syöttää palkaksi, kun se ei ole saanut aamupalaa niin sille menee vaikka pienet kivet. Makkara oli vähän niinkun töppösen ja nappulat Sienen.

Töppönen aloitti. Koira oli hyvin virkeä ja oli ihan raivoisa frisbeensä kanssa. :D Ekana tehtiin ohitusharkkoja niin että kaksi riviä (2+3 koirakkoa) kohtaa ja menee lomittain toistensa läpi. Seurautin koiraa ihan käskyllä. Ekalla koiraa ahdisti ohitushetkellä ja se pälyili ympärilleen. Huomautin tästä ja tsemppasin sitä seuraavalla kerralla lähestyessämme "suppua", ja sitten meni hyvin. Otettiin myös muutama sellainen että pysähdyttiin kun oltiin rinnakkain. Tein yhden pysähtymisen ja yhden otin liikkeestä istumisena. Oli oikein hieno.

Paikalla makuu, jäin näkyviin, joku ehkä pari kolme minsaa? Siinä järjestäytyessämme viereinen koira karkasi meidän luo ja koirat rähisi toisilleen. En tiedä mitä oikeen mietittiin niin pitkään, mutta huomioni ollessa jossain muualla L päätti lähteä kostamaan ja karkasi sivulta rääkymään sille viereiselle. Kyllä se sitten taas oli niin kuuliaista poikaa kun ensin hain sen niskaperseotteella sieltä veks ja sitten kerroin mitä mieltä olen moisesta perseilystä... makuun alussa vielä ihme sähellystä, muut käskytti koirat yhtä aikaa maahan ja L lakosi kanssa vaikken sanonut mitään. Nostin sen ylös ja otettiin vasta omalla käskyllä maahan. Se sama viereinen koira vapautettiin aiemmin kuin muut, ja sen leikkiessä sivummalla L katsoi sitä niin että huomautin. Kävin pari kertaa välipalkkaamassa kun oli pitänyt vähän aikaa hyvin kontaktia minuun. Lopussa kanssa odotin tosi pitkään ennen sivulle käskemistä, nyt ei ennakoinut, vaan oli hyvin tarkkaavainen mutta levollinen odottaessaan.

Sitten ajattelin vaihtaa koiraa. Autossa odotti treenikassi levitettynä, pentu etupenkillä, hedelmäpussin riekaleet takapenkillä. Arvatenkin namin namia ei ollut jäljellä. Itse minigrip-pussi puuttui myös. Ehkä se ei auennut riittävän nopeasti ja varas totesi että nyt on nieltävä kokonaan?

Töppönen teki sitten vielä toisessa setissä merkkiä ja ohjattua. Oli tarkoituksella vain yksi kapula. Ensin vasen. En vienyt kapulaa täsmälliselle paikalla vaan heitin sen vaan merkiltä jonnekin sinne päin. Oikein hyvä merkki ja hyvä nouto. Seuraavaksi kapula oikealle, koira taisi lähteä merkin sijaan jonnekin vasempaan haahuilemaan. Sain sen lisäkäskyillä merkille, kehuin ja kutsuin pois. Nyt meni suoraan hyvin merkille, palkka tästä. Sitten onnistui myös merkki + oikea. Loppuun vielä jokunen merkki, palkka vaihdelleen stopista tai vauhdista.

Sain Ninan tutun videosta, joka ei ole julkinen ja jota en siksi voi linkittää tähän, inspiksen merkin ja ruudun suhteen. Videolla koira vaan viedään pannasta jos se ei mene perille asti tai haahuilee väärään suuntaan, tai jää matkalla jonkun häiriöjutun luokse. Meillä ei oikeastaan ole ruudussa tollasta ongelmaa, jos koira ylipäänsä näkee sen, se kyllä sinkoaa sinne perille asti. Merkillä sen sijaan kyllä on, vajaaksi koira ei juurikaan jää mutta saattaa haahuilla muualle, ja varsinkin ohjatussa karata kapuloille. Laitoin kapulan minun ja merkin väliin ja käskin koiran merkille. Sehän tietty meinasi tuoda sen kapulan, joten "ei" ja merkille talutus. Muutama tällainen tuli mutta pysyin ihan tyynenä enkä suuttunut yhtään. Sitten alkoi sujua, koira jätti kapulan ja meni vauhdilla sen yli merkille asti :) Luksille tällaiset on oikein omiaan, näen että näinkin erilaiset harkat auttaa ehdottomasti kapuloille rynnimiseen. Merkki on merkki, oli missä tahansa mitä tahansa. Mustavalkoinen on aina koiralle hyväksi.

Sieni kävi lopuksi duunaamassa vepen vientiä, vientilelu oli mulla mukana ja saatiin vähän nakkeja muilta. Vieraan avustajan kanssa ei ole koskaan tehty, eikä ulkona ylipäänsä, eikä missään kimppatreeneissä häiriössä.. kannatti taas vaikeuttaa kaikkea kerralla koska eihän siitä tietenkään tullut yhtään mitään. Aloitin pelkällä käsikosketuksella, ensin omaan käteen, sitten avustajan. Kyllä se välillä teki ihan oikein mutta aina yhden palkatun suorituksen jälkeen sen oli pakko pussata avustajaa nenään ja ilmaista koko sieneydellään että mii laav juu kiitos nakista saanko lisää! Saatiin me muutama vientikin, sekä mulle että avustajalle päin. Yhtä sähellystä se silti oli ja se nyt ei pelkästään riitä että koiralla on hirveän kivaa, treenin laatuun pitäis kanssa panostaa...

Otin vielä saalisrätillä leikkiä. Se venyi turhan pitkäksi ja mä olin jotenkin ihan surkeasti mukana. Pentu kyllä leikki ihan koko ajan eikä tässä vaiheessa yhtään katsellut muita, niin kuin edellisen harkan aikana ehti tehdä. Jotenkin vaan jäi sellanen olo että se oli vaan leikkiä eikä leikkiä missä olisi ollut joku ajatuskin mukana. No, ainakin se leikki monen monta minuuttia ja kantoi muuten ekan kerran rätin myös autoon sisälle asti!

Oli tarkoitus mennä treenikentältä suoraan metsään lenkille, mutta päätä särkee edelleen, käyn ihan puoliteholla ja lisäksi vähän mietityttää mahtaako pentu turvota kohta ilmapalloksi. Ahneella on paskainen loppu mutta älä nyt kierry tai kuole kuitenkaan, senkin porsas. Elämme jänniä aikoja odotellessamme minigrip-paskaa!

Pihatokoja

Jotta naapurit saisi lisää (paskan)puhumisen aiheita, juoksin tässä pihalla koirain kanssa vuorotellen treenaamassa, oikeen useemman kerran!

Sienen eka: sivulle tuloja ja yhden askeleen eteenpäin siirtymää. Sivulle aika jees, mutta heti liikkeelle lähdettäessä edistää ihan kauheesti. Kun tuli monen monta huonoa mitä en palkannut, pentu meni hämilleen. Mulla taitaa yleensä olla palkka oikeassa taskussa, annan sen kyllä vas. kädellä (kai edes?!) mutta oikealla se silti on. Se nyt ainakin vasemmalle sieltä, luulen että edistäminen on osin sitä että pentu kurkottaa oikealle puolelleni. Se on meinaan myös vinossa jos on edessä. Positiivista oli, että naapurista tuli juuri kaksi eri koirankusettajaa molemmilta puoliltamme, pentu vain vilkaisi niitä ja jatkoi tekemistä mun kanssa :)

töppösen eka: matalaa merkkiä sekä kiertona että stoppina (stopilla käskin koiran peruuttaa jolla se oikenee). Hieman seuruuta, intoa oli niin että pompotti tosi rumasti. Liikkeestä maahan ja liikkeestä seisominen, molemmat onnistui, maahan tippui heti lelu ja seisomisesta poistuin kunnon matkan päähän ja kutsuin sieltä koiran luokse. Merkki jäi matkalle, koira hieman odotti stoppia sen kohdalla, mutta tuli kuitenkin ihan hyvin sieltä läpi kun mitään en sanonut.

Sienen toka: 3x yhden tunnaripalikan etsiminen lumesta. Eka ja vika oli auratun/kolatun kasan kupeessa, keskimmäinen ihan hankeen tiputettu. Keskimmäinen oli selvästi vaikein ja nenä kävi pisimpään ennen kuin koira sai hajun. Hienosti se on jo tajunnut että jotain pitää etsiä. Naksautin heti kun pentu otti kapulan suuhun ja sillä se kyllä sylkeekin sen heti, mutta niin saakin. Vikalla pentu ehti silti vähän potkaista kapulaa tassuilla ennen kuin poimi sen suuhunsa... mulla on yksi jonka nouto on liian paineinen niin ehkä tän toisen nouto voi sitten mennä pelleilyksi kun koira vaan leikkii kapulalla. Jei, ainakin eri ongelmat!

töppösen toka: jäin kellariin, olipahan varmaankin hyvin erilainen hajumaailma tunnariin. 10 väärää ja yksi oma, ensin kapulat kapealle käytävällä meistä poispäin lähtevässä jonossa, oma ihan viimeisenä. Todella nätti nenätyö, koira eteni kapula kerrallaan samalla intensiivisyydellä vikalle asti ja nappasi heti kohdalle osuttuaan sen :) Poistin käytetyn oman ja menin kapuloille kyykkimään selkä koiraa kohti ja olin nostavinani jokaista. Yhden otin oikeasti ihan sekunniksi-kahdeksi käteeni, se oli alusta lukien viides eli keskellä. Aika oli vissiin niin lyhyt, ja edellinen kapula oli muhinut housun taskussa varmaan viisi minsaa = iso ero omassa hajussa? En tiedä vaikuttaako se mutta jostain syystä koira kävi rivin läpi kolmesti ja vasta sitten löysi (otti) oman. Nää on hienoja hetkiä, kun huomaa että jotain se on oikeesti oppinut, mä olen onnistunut :) Ei tunnariakaan ole taidettu tehdä sitten messarin kokeen, siitä on kuukausi, ja aivan täsmälleen muistaa mikä oli homman nimi. Se on muistissa ihan oikeasti.

Mushroom puppy

Viime päivinä on ollut aika hiljaiseloa treenien suhteen. Su & ma käytiin kumpanakin n. 2h remmilenkillä - tai no osan matkaa koirat kyllä oli irti, mutta tuli myös reilu remmikävelyosuus. Tiistaina oli ihan koomapäivä ja tänään menin koko konkkaronkan kanssa keskustaan töistä lähtevää miestä vastaan. Tultiin sitten autokyydillä kotiin. On taas niin tympinyt kaikki meidän (irto)lenkkipaikat niin siksi on ollut hauskaa käppäillä välillä narussa. Tosi vähän me remmilenkkeilyä ylipäänsä tehdään joten nautitaan nyt kun on hetken inspis :D. Töppösen mielestä se on melkeen yhtä tärkeää kuin irtolenkkeilykin - urokselle haistelu ja kuseskelu on selkeästi meillä ainakin ihan eri juttu kuin nartuille.

Autoasiat on etenemässä ja vanha autoni on jo lähes kokonaan tyhjennetty. Koiratavaraa oli sellanen läjä että en ymmärrä miten nuo on autooni mahtuneet! Tavarat on pusseissa olkkarin nurkassa ja tänään kiusaus kävi viimein pennulle ylivoimaiseksi. Se kävi penkomassa milloin minkäkin vinkuvan nahkalelun (sellanen pehmolelu, missä on pelkkä "nahka", ei ollenkaan täytettä) tai naruköyden. Koska toinen oli niin pontevasti sitä mieltä että lelu on saatava, leikittiin sitten sen löytämällä narulelulla. Meno oli ihan hullua, pieni olkkarimme ei ole noin isolle roikaleelle enää mikään leikkipaikka! Voitettuani lelun kokeilin huvikseni käskeä sivulle, odotukset ei olleet kovin suuret ("täh?") mutta pentuhan ponnahti niin sähäkkänä perusasentoon että! Toistin muutaman kerran ja kyllä se vaan osasi eikä vahingossa onnistunut. Vähän vaan tulee turhan eteen lelua kytätessään. Paikkaa pitää vielä vahvistaa namilla.

Joku päivä remmilenkillä osuimme suojatielle kohtaan, missä on liikennevalot joissa on äänimerkki. Se kotelohan on kiinni valopylväässä. Odotimme valojen vaihtumista ja Sieni katseli sitä piippaavaa koteloa aikansa pää kallellaan, kunnes otti ja hyppäsi vasten pylvästä ja tunki naamansa ihan koteloon kiinni. Ei, siellä ei asu ketään, ja ei, et saa otettua sitä koteloa suuhusi :D Sieni on epäilemättä maailman hassuin eläin.

Tähän sopii hyvin tämä, mille käyn hörähtämässä Sannan blogissa aina säännöllisin väliajoin yhä uudestaan :D

"Our Belgian import Sieni (I nearly wrote Mushroom again, the meaning of her name in Finnish is ‘mushroom’ and when we talk about her here at home we call her that. :D ) spent a week at our house last month." [lähde]