Minäpäs!

Eilen oli olkkaritokoissa ruuhkaa!


Tällasissa tilanteissa töppönen ei ole lainkaan oma itsensä. Tai siis :D Normaalisti se on sellanen minä itte, minäminäminäää -tyyppi, joka kyllä taatusti pitää puolensa ja ottaa mitä haluaa. Fyysinen läheisyys on kuitenkin jotain mikä saa sen pasmat sekaisin ja koiran epävarmaksi ja se on tässäkin ihan "voisitsä käskeä ton ällökkeen pois kun tää on mun perusasento!"

Pitää varmaan opettaa sille käsky oikealle puolelleni. Ehkä vielä söpömpää kuvissa kuin tää? :D

Sienellä on aika hyvät pohjat alokasluokan liikkeisiin. Jäävät menee, seisomisessa on vielä käsiapu ja pääosin peruuttelen. Liikkeestä maahan menee oikein päin kulkien pelkällä sanallisella käskyllä. Luoksetulo onnistuu muutamasta metristä (tulee tokossa suoraan sivulle - eteen tuloa sille ei olekaan lainkaan tehty...). Paikalla olo tulee olemaan sen kanssa työläämpää kuin mitä mudille oli. Temperamenttiero näkyy, Sieni on astetta vilkkaampi kuin töppönen (joka oli lt:ssä ja oikeastikin vaan kohtuullisen vilkas) ja se alkaa helposti katsella ympärilleen yms. Matkan pidennys ei niinkään ole ongelma, se pysyy kyllä jonkun 20m mitä vauhtiluoksetuloja varten on tehty, mutta aika tulee olemaan haasteena. Hypylle, tutulle ainakin, se irtoaa pääosin ekalla käskyllä ilman muita apuja. Odotusta ja liikkeen loppuosaa ei ole tehty ollenkaan. Mitäs siellä on muita...? Luoksepäästävyys on kunnossa, kymppi tosin saattaa karahtaa siihen että pentu saattaa nousta seisomaan jos tuomari on liian ihana. :D Ja sitten se seuruu. Perusasento ja siirtymät on mutta seuruusta en ehkä puhuisi vielä lainkaan. Eilen mietin annanko koko hoidon olla sivu-käskyllä, vai alanko opettaa sille seuraa-käskyä. Töppösellä ne on eroteltu ja se tuntuisi minusta ehkä tällekin luontevammalta. Pointti tässä jorinassa oli kuitenkin se, että aletaan kai olla siinä vaiheessa että ahtaassa olkkarissamme ei oikein enää edistytä, pitäisi mennä ulos. Mutkunonniinkylmä! ;P

Töppönen on duunaillut lähinnä (metalli)kapulan pitoja ja pelleilyitä sen kanssa. Koira saa nostaa kapulan maasta ja kun se on ottanut sen, olen käskyttänyt istu-maahan-jne. Eilen hyppyytin sitä kapula suussa sängylle ja alas. Ilme on parantunut ja hyvä olemus kestää myös pienen tyhjän hetken, voin istuttaa sitä muutaman sekunnin paikoillaan eikä se mene ihan lyttyyn. Tästä on kyllä vielä jumalaton matka siihen että koko noutoon saataisiin parempi vire ja olemus. Pennun kanssa on pelailtu metallikapulalla, se ottaa sen kyllä suuhun kun tarjoan sitä, mutta pitämisestä ei oikein ole tullut mitään. Olen varonut etten yhtään painosta sitä. Lattialle heitetyn kapulan se kyllä nostaa ja tuo, se on niin hauskaa että sitä voi vaikka vähän tassuilla pyöritellä...