Sompikset, osa n+1

Muistattekos vielä S0mpap0ssut? Mäyräkoiramiehen? Piti vähän editoida nimeä, kelatkaa jos joku niistä googlaa itseään ja eksyy tänne blogiin ;D Vanhassa blogissa oli jotain juttua, saatiin valitus ja meinattiin itse hakata se eräs ukko, kun se on aivan sekopää. Onneksi mäyräkoira piti lopettaa eikä niille ole tullut uutta koiraa. Se ukko ei saanut pideltyä koiraansa fleksissä, koira räyhää kaikille koirallisille ja ilman koiraa liikkuville, ukko hinautuu narun perässä ja nauraa koiralleen. Jos sille sanoi että älä päästä, se usutti sitä kahta kauheemmin kimppuun, lukitusnappula ei niinko toiminu lainkaan. Eräänkin kerran taisin menettää hermoni ja karjua sille että pidä jumalauta se piskis poissa mun jaloista.

Koiran irtipidon lisäksi närää on ollut mm. koirista ylipäänsä, kukkapenkeistä, kurasta rapussa, auton lämmitystolpan käytöstä, autopaikoista, siitä kun meitä ei kiinnosta kertoa elämästämme ja juoruta pihalla, ... päivää voidaan sanoa ja jos on jotain asiaa niin kuuntelen toki asiallista esitystä, mutta paskanjauhantaa ja perättömiä valituksia en jaksa enää yhtään.

Jotenkin siis ei ole fiilis korkeimmillaan kun joku naapuri alkaa juttusille. Lähdin tänään kolmen koiran kanssa lenkille, käytiin metsiksellä umpihangessa. Autolla siis ensin sinne.

seinänaapuri pihalla: hei laura
minä: (mistä vidusta sä tiiät mun etunimen??? ootko hakenu verotiedot osotteella vai henkilötedot auton rekkarilla? saatanan kyylä!) ...niin?
naapuri: kyllä noi teidän koirat on niin tottelevaisia, siis mä olen pitkään miettinyt että miten ne oikeen on kasvatettu kun ne on noin hyviä? ihailen niitä aina kun ne on niin hienosti koulutettu plaaplaa
minä: pakkohan ne on olla, ei tällasta laumaa pitelisi muuten mikään
naapuri: (ei kuuntele vastausta, jatkaa paasausta :D koirat seisoo remmin löysällä, L vähän murisee tädille, kuten aina kun pysähdyn puhumaan jonkun kanssa... hate it) ne on niin hienosti aina sulla plaaplaa

Kun se sitten lakkasi ihastelemasta tottelevaisia koiria ja muisti että sillä oli asiaakin:

naapuri: aina välillä oon kuunnellu kun seinän läpi kuuluu teiltä sellaista jännää ääntä *tähän joku kuvaileva äännähdys*
minä: (voividdunytsevalittaajostainmäenjaksaaa!)
naapuri: kun teille tuli kesällä se pentu.. mikäs se on näistä?
minä: toi joka seisoo nyt keskellä
naapuri: niin, juuri se.. leikkiikö ne keskenään?
minä: joo, aikuiset tietää että sisällä ei paljoa saisi riehua, vaan ollaan rauhassa, mutta tää nuorimmainen ei vielä ihan malta ja se kyllä touhuaa kaikenlaista
naapuri: minä niin sieluni silmin olen nähnyt sen tilanteen! minä olin ennen töissä sellasessa paikassa missä koulutettiin malmikoiria ja kyllä ne seefferit oli hienoja eläimiä! sitten kun kuuluu se ääni teiltä niin muistan ihan miten ne koirat aina ennen siellä leikki, kyllä minä olen niin koiraihmisiä ja aivan ihana ääni kerta kaikkiaan plaaplaa
minä: (vedä nyt akka välillä henkeä o_O)
naapuri: kyllähän ne nyt voi sisällä leikkiä, ei se haittaa
minä: no me ei tykätä, siitä tulee helposti niin rajua että alkaa kaatua huonekalut, ja melu voi häiritä
naapuri: ei se haittaa meitä yhtään! anna vaan leikkiä!
minä: (just keväällä viimeeks valitettiin.. joopa joo. ja hei siksi ne on niin hienosti koulutettuja kun niillä on jotain rajoja elämässään, se on aika oleellinen osa kuules) ulkona saa leikkiä niin paljon kun haluaa, just ollaankin tässä metsään lähdössä, heihei

UGH.