Kavereita

Tapasimme sunnuntaina Lykyn & Lystin. Olimme vähän etuajassa ja töppönen sai ottaa hieman tokoa odotellessamme. Seuruuta, liikkeestä istu ja vauhtiluoksetulo oli ohjelmassa, koira oli oikein vireessä taas. Valitettavasti töppösen osuus olikin sitten siinä ja tovereiden saapuessa se sai takin niskaansa ja lähtöpassit autoon. Se karkasi multa lauantaina n. 100m päähän vieraan koirakon luokse eikä "kuullut" mitään mitä huusin. Puolustushalu on mennyt aivan överiksi. Tästä olisi kirjoitettavaa vaikka miten, mutta yllättävää kyllä mulla ei ole ensishokista selvittyäni enää lainkaan mikään toivoton olo. Ei tee mieli nyt tarinoida, kirjoittelen joskus toiste. Joka tapauksessa mudi pysyy narun nokassa niin lenkillä kuin treeneissäkin, kunnes voin luottaa sen taas kuulevan mitä sanotaan. Kimppaleikit on sen osalta leikitty, liina perässä on liian vaarallista ja kerta herra ei pysy irti, niin olkoon autossa. Siellä se sitten kiljuikin vitutustaan ihan kurkku suorana.

Sieni duunasi eka ihan pikaiset tokot ja leikit. Oli -12 mutta Eeva urhoollisesti uhrasi sormensa kameran parissa:



(mun käsi!! miksi se on jäänyt noin!)









Sitten päästiin leikkimään. Otettiin kokeeksi ensin Lysti ja sen kanssa Sienellä synkkasi oikein hienosti. Tai sillä synkkasi Sienen kanssa, ehkä ennemmin niin päin, koska Sieni nyt tulee toistaiseksi kaikkien kanssa toimeen ja epäilys oli ennemmin mahtaako Lysti arvostaa pentua :D Sehän leikki oikeen innoissaan ja nätisti! Lykky sen sijaan vuorollaan oli ensin aivan järkyttynyt lumesta. Ihmeteltiin että miten se nyt ontuu muka suoraan autosta tultuaan, mutta se nostelikin tassujaan kun sitä paleli :D Kyllä se siitä sitten meni ohi. Se oli vaan niin raju ja runttasi Sienen niin että S ei enää halunnut leikkiä, vaan kävi maahan. Laitettiin Lykky autoon ja otettiin vielä kerran Lysti. Sieni oli selvästi helpottunut että sä olit se kiltimpi kaveri. Sitten vaan tuli ihmisiä ja päätettiin että häivytään suosiolla eikä jäädä tappelemaan jostain jalkapallokentästä jossa menee latu ympärillä, koiraihmiset irti olevien koirien kanssa olisi varmasti olleet häviöllä :P Ehti ne nyt ihan hyvin juosta kuitenkin!







Tänään maanantaina Sieni tapasi sekarotuisen Kukan (rotikka x tuntematon, 6v). Kukka ei kovin hirveästi lämmennyt leikkimään, mutta jonkinlaiset takaa-ajot ja painit kyllä saatiin aikaiseksi. Kukalla oli hauska tapa (rotikkatyyli?) tuuppia toista koko vartalollaan. Sieni varmasti oppi sen kerralla ja kokeilee sitä kotona, saa nähdä mitä mudi tuumaa... Sieni on myös viime viikolla keksinyt ottaa mudia tukasta kiinni. Niskavilloista kunnon ote ja sitten vedetään, se reuhtoo oikeen kunnolla niin kuin jotain lelua. Oli töppönen sitten jaloillaan tai maassa. Mudi ei arvatenkaan oikein tykkää tästä mutta ei myöskään ärähdä pennulle. Jokohan se alkaa olla ihan tossun alla? Varsinainen lattialuuttu ;D


© Tiia M.